Sarjakuvasta kirjaksi, eli sarjakuvan novelisaatio

[[kivi]]

Sana romanization on olemassa, mutta tarkoittaa ihan muuta kuin romaaniksi sovittamista. Enkä mitenkään vastusta sanaa novellisaatio, mutta esim. light novel on kevytromaani eikä kevytnovelli, toisin kuin Reiman viestissä annetaan ymmärtää. Vaikka samapa tuo itse keskustelun aiheen kannalta.

Novelisaatio on se sana, ei novellisaatio. Tässä varmaan on väärinhahmotuksen syy.

[Severi]

 
Juri Nummelinin juttu (blogi?) "Tintti-elokuvasta tylsä romaani" Pulp-lehden web-sivuilla käy läpi sarjakuvanovelisaation lyhyttä historiaa.

Jutusta tulee sellainen tunne että useimpien sarjakuvanovelisaatioiden tarkoitus ei ole laajentaa tarinaa, syventää henkilöhahmoja tai muuta sellaista, vaan että pääasiallinen tarkoitus olisi rahastaminen. Ilmeisesti novelisaatioissa harvemmin havaitaan mitään erityisiä taiteellisia ambitioita.
 

[Curtvile]

Tänään tarttui ketjun mukaisesti John Shirleyn Hellblazer romaaneja kaksin kappalein mukaan.
Eivät sovita sarjakuvaa vaan sarjakuvista ja Keanutetusta elokuvasta kirjallisia versioita... olivat ainakin halvat

[Reima Mäkinen]

Onko kukaan verrannut samatarinaista sarjakuvaa ja romaania rinnan.
Tai vielä parempi: olisiko esimerkkiä tarjota hyvästä / huonosta sovituksesta?

Huonoa sovitusta ei nyt ole tarjota. Mutta esimerkiksi Howardin Conania on sarjakuvitettu antaumuksella. Esimerkiksi Mustan rannikon kuningattaresta olen nähnyt 3 eri sarjakuvaversiota (Barry Windsorin, vai oliks Busceman, Hiltusen ja uusimpana joku ranskalainen). Niitä oli mielenkiintoista vertailla keskenään. Versioiden paremmuus on kuitenkin osittain makuasia.

2000AD maailmassa Judge Dreddiä ja PSI-tuomari Andersonia julkaistaan koko ajan myös kirjoina. Muita tarinoita kuin sarjakuvissa, aivan kuin se suomeksi käännetty. Myös lyhyempiä, novelleja 2000AD:n hahmoista on ilmestynyt jouluspesiaalessa ja annualseissa.

[Etranger]

Minusta erityisen onnistuneita romaanien sarjakuvasovituksia olivat Semicin James Bond -lehdessä aikoinaan julkaistut seikkailut Hänen majesteettinsa salaisessa palvelussa (Henry Gammidge & John McLusky) sekä 007 ja kultainen ase (Jim Lawrence & Yaroslav Horak). Nämä tarinat ilmestyivät alun perin päivittäisstrippeinä brittiläisessä Daily Express -sanomalehdessä 1960-luvulla.

Molemmat ovat poikkeuksellisen uskollisia alkuperäisteoksilleen eivätkä tyydy pelkkään juonirunkoon, vaan pyrkivät välittämään myös romaanien rytmin ja tunnelman.

Sovitukset ovat lisäksi varsin pitkähköjä, mikä antaa tilaa henkilöhahmojen motiiveille ja Flemingin tarinoille ominaiselle hitaasti rakentuvalla jännitteelle. McLuskyn ja Horakin realistinen ja selkeä piirrostyyli tukee tätä hyvin, ja Bond näyttäytyy niissä enemmän kirjallisena hahmona kuin elokuvien ikonina.