KEMI albumi 2004

[Wilpuri]

Nyt se kolisi luukusta. Mitä mieltä väki on? Itse selailin vasta vähän. Eihän sieltä meinaa suomea enää löytää ollenkaan!

Sarjakuvien tasosta en sano vielä mitään, koska en ole vielä lukenut.

[V3§a V1tikain3n]

Ei minulle vaan tullut!

(joku hippien salaliitto taas asialla... no, ei ehkä kuitenkaan)

[Veli Loponen]

Meille tuli.
Ekeblomin juttu oli kiva. Ehdottomasti paras koko albumissa oli Himaset. Näitä kahta lukuunottamatta en sitten tykännytkään muista paljoa. Vaikka Rannan juttu oli aika osuva.
Siinä siis mun kärkikolmikko.

[VesaK]

Kumma juitsu tosiaan, että ruottalaiset tuomarit eivät jummarra suomalaista huumoria ollenkaan. Anneli Furmarkin juttu on kyllä hyvä, kun sen tarkkaan lukee, mutta pääpalkinnon arvoinen, hmm... Terhi Ekebomin sarjasta vielä, että se siis perustuu Marjo Isopahkalan runoon, ei "Yläpahkolan". Suosittelen teosta "Intohimon hullu huhtikuu" (Sammakko) kaikille parisuhteisille ja -suhteettomille.  
Ville Rantaa löytyy enemmän os. www.villeranta.con, sekä uudesta Sarjainfosta, joka vihdoin viimein ilmestyi tänään. Seuraavat kaksi nummeroa tulevatkin sittten rivakammin.
Himaset on ammatttilaisten jälkeä, ihan valmista kamaa mihin tahansa julkaisuun.  

[JP]

Jeh. Meikäläisen päivää se piristi myös. Oon Welzun kans samaa mieltä, Himaset ruletti, muut oli... no, näin ensimmäisen vilkaisukerran jälkeen sanottuna sellasta "artsyfartsy-taidekakkaa."
  Älkää ampuko viestintuojaa! Taidekakka on silloin tällöin todella loistavaa, mutta suurina annoksina se saa meikäläisen voimaan pahoin. Vaikka sarjakuva olisikin taidekakkaa, olisin kuitenkin kiitollinen jos itse teoksessa olisi jokin idea, vaikka alku ja loppu, ei pelkästään sellainen wannabe-tässä-on-sitä-ajatusta-sarjis, tyyliin:

(Ensimmäinen ruutu: pienirintainen nainen ilman paitaa tuijottaa ulos ikkunasta. Hiljaisuus.
Toinen ruutu: Sama jatkuu.
Kolmas ruutu: Ulkona kävelee mies kepin kanssa.
Neljäs ruutu: Kts. eka ja toka ruutu.
Viides ruutu: Mies kävellyt ohi.
Kuudes ruutu: Nainen tuumaa - "en tiä, meitsi diggaa aikalailla sinisestä serpenttiinistä.")


*huokaus* Meni vähän ohi aiheen... Mutta kuitenkin... Ei mikään ihme etten postittele useammin...

[Tuuk42]

Kusti on varmaan ryöstänyt kappaleeni matkanvarrella kun ei näkynyt vielä.

Ei ainakaan päivän postien joukossa näkynyt.
Kommunistien salajuonia selvästi.

[Tero Mäntylä]

Ne mitä ehdin lukea vaikuttivat kaikki hyviltä. Mitään valittamista en löytänyt mutta toisaalta en myöskään mitään sen kummempaa ylistettävää että olisin mitään nostanut toisen edelle. Tai edes niiden töiden edelle mitä kvaakkilaiset kilpailuun lähettivät.

Anneli Furmarkin Bränna sina skepp oli ihan mainio. Tuomariston arvioon en taida oikein yhtyä kun hahmot eivät minusta ole hirveän elastisia ja ilmekkäitä eikä tarina jää askaruttamaan mieltä mutta ehkä aihe (taidegalleria) on lähempänä tuomariston maailmaa. Hahmot ovat kyllä epämiellyttäviä ja inhimillisiä. En näe tässä mitään vikoja mutta en myöskään mitään mikä nostaisi sen muiden yläpuolelle. Ehkä itselläni tämä saisi miinuspisteitä siitä että olen aika kyllästynyt näihin mikä on taidetta ja nykytaide on "ei-taidetta" (no oikeastaan se oli ihan hyvä veto mutta...)

Li Österbergin ja Patrick Rochlingin Brottstycken oli hyvä. Hahmojen ilmeet kertoivat paljon ja vaikka vastaavia tarinoita on näkynyt jonkin verran maailmalla niin miljöö loi siihen oman jännitteensä.

Ville Rantakin pyörii hieman samoissa ympyröissä kuin Furmark mutta hänen teoksessaan taidenäyttely ei ole keskeinen asia ja näin ollen siinä on paljon enemmän sävyjä kuin voittajatyössä. Tarina on sitä ihmisläheistä maailmaa mikä on vanginnut Rannan muissakin teoksissa (Vesahan tuossa aiemmin laittoikin linkin herran sivuille). Itse pidän tästä koska tämä ei ollut suoraviivainen ja alleviivaava. Ehkä oma suosikkini novellitöistä. Ainoa ongelma tässä on se, että tarkkaavaisuuteni ei riitä. Yritän kovasti keksiä mitä tarkoitetaan "viimeinen kuva vaatii lukijalta tarkkaavaisuutta" mutta en keksi. En vaikka miten tarkkaan katsoisin viimeistä kuvaa. Se jää hieman vaivaamaan - mutta sehän ei ole teoksen vika koska teos itse ei väitä että viimeisessä kuvassa pitäisi olla jotain tarkkaavaisuutta vaativaa.

Terhi Ekebomin Tissityttö ... mukana oli jo yksi tyttörakkaudesta kertova tarina ja tässä sarjassa mielestäni paremmin sijoittunut työ vei voiton. En sitten tiedä viekö se minulta pisteitä että kyse tuntuu minusta olevan vain "runon kuvittamisesta." Tai siitä että en vain pidä tämän tyylisestä kuvituksesta. Alkuperäinen runo oli kyllä hyvä ja runokilpailussa sille olisin voinutkin antaa paljon pisteitä.

Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Himaset - kuten täällä jo moneen otteen sanottiin - oli täysin julkaisukelpoista tavaraa. Strippi sarjakuvaa parhaimillaan. Mielummin lukisin tätä päivän lehdistä kuin monia tuontisarjakuvia.

Tor Aerligin ja Grete Kroskstadin Bossia en jaksanut lukea kun en enää viitsinyt käännellä sivuja käännöksiä kurkiien mutta kyllä sekin mielenkiintoiselta näytti.

Anders Bronserudin Dit er riget ... näistä tulee sellainen olo että ymmärrän kyllä mikä näissä muka olisi vitsinä mutta kun ne vitsit eivät naurata. Niissä ei vain ole tarpeeksi ideaa ollakseen hyviä.

[Wilpuri]

Nyt kun on vähän jo kerinnyt lukemaan niin vähän mietteitä sisällöstä...

BRÄNNA SINA SKEPP

Idea oli ihan hauska, mutta mielestäni vastenmielinen piirrosjälki vesitti huumorin. Minä en huomannut hamoissa juuri mitään elastista tai ilmeikästä. Mielestäni tyypit olivat lähinnä tylsiä pökkelöitä.


BROTTSTYCKEN

En ole vielä lukenut. Ei vaikuta kuitenkaan sarjakuvalta minun makuuni. Piirrokset kyllä toimivat.


STEFAN

Tätäkään en ole vielä lukenut. Vaikuttaa ahdistavalta.


NAISKUVIA

Onnistuneet hahmot ja persoonallinen väritys. En kuitenkaan löytänyt tästä mitään ylettömän hienoa. Lähinnä ihan kiva draaman pätkä...


TISSITYTTÖ

Jotenkin joutava. Piirrokset mukavan "lapsellisia", mutta nuo ohuet mutkittelevat kädet eivät viehätä. Ei tehnyt vaikutusta...


HIMASET

Mukavaa ja ammattimaista jälkeä. Vitsit eivät oikein naurattaneet, mutta ideat olivat kyllä ihan hyviä ja piirrokset selkeitä. Jostakin syystä kommentti "Isä Poppamies!" sai aikaan pienen virneen. Se oli niin aitoa tavaraa. Kyllä tällaista sarjakuvaa voisi ihan lehdissä julkaista.


BOSS

Tämä oli mielestäni piirroksiltaan parasta antia tässä albumissa. Suurin osa vitseistä oli aika laimeita, mutta voi olla, että suomennos vei parhaan terän herjasta. Nukesta tuli Helena Bonham Carter mieleen...


DIT ER RIGET

Hulvattoman näköistä, mutta melko joutavaa. Pari vitsiä toimi, mutta muut olivat lähinnä sellaisia, että "kyllähän tässä huumoria on, mutta ei naurata".


Kokonaisuuten alpparista jäi kovin arkinen olo. Minulle sarjakuvat ovat olleet keino päästää mielikuvitukseni valloilleen. Mielestäni sarjakuvassa ei ole rajoja (ei budjettia tai teknisiä rajoituksia), joten voi tehdä vaikka kuinka huimia tarinoita. Siksi onkin ihme, että nykyään tunnutaan arvostavan lähinnä jotakin "arkipäivän dramatiikkaa" ym. Onhan sekin siis ihan kivaa, mutta kyllä minä olisin tykännyt lukea vaikka Hazartin samurai-juttua tai sitä futuristista junaryöstöä kaiken tuon jokapäiväisyyden keskellä.

[Jukka]

Sieltähän sen alppari kolahti yhdessä sarjainfon kanssa.

Pidin eniten kyllä naiskuvista. Ehkä sen takia, että Limingassa opiskeltuani kyseinen taiteilija tempauksineen on tullut kyllä tutuksi. Vaikka eipä silti, kyllä juttu varman aukeaa niilekin, jotka eivät häntä tunne.
Himaset oli ammattitaitoisesti piirretty mutta vitsit vähän kuivan oloisia. Tai sitten en vaan ole kohderyhmää. Vaatisi varmaan lisää strippejä, että henkilöt oppisi tuntemaan
Tissityttö oli jotenkin sympaattisen hauska. Ei siitä oikein muuta osaa sanoa.
Ulkomaankielisiin juttuihin en vielä jaksanut tutustua. Ehkä sitten kun on saanut ennakkoluulonsa karistettua. Olisi hauska taas nähdä kokoelma niistä sarjakuvista, jotka eivät pärjänneet. Jotenkin jäi taas sellainen tunne, että ei tämä nyt tässä voinut olla.
Vaikka niinhän sitä aina.

[Tero Mäntylä]

http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?board=12;action=display;threadid=1148

Tuollahan niitä on koko joukko. Siis niitä töitä mitkä eivät pärjänneet Kemissä. Strippi töitä kvaakkilaiset eivät tainneet tehdä kilpailuun asti yhtään. Pitäisikös ensi vuonna tehdä kemiin strippejä?

Steffaninkin jaksoin lukea läpi ja se oli mielestäni noista huonoin. Joku johon voisi jo käyttää tuota ideaton taideroska vailla alkua ja loppua. Pohjalla oleva tarina nyt joten kuten meni yksinkertaisuudestaan huolimatta mutta toteutus on aika karmeaa. Huonosti ja epädramaattisesti kerrottu. Kuvat sen verran rumia ettei tuohon sitä mielellään lue.

Mites muuten ensi vuosi? Onko suunnitelmia osallistua? Itse ryhdyin pyörittelemään jo yhtä tarinaa. Ehkä taas hieman liian väkivaltaista mutta fantasiaa olisi vähemmän ja enemmän pientä tarinaa... tosin voisi senkin tarinan sijoittaa johonkin outoon (moderniin) fantasiamaailmaan.

[Esa]

Minullekin se eilen saapui. Ärsytti tosiaan, että puolet kirjasta oli ruotsia. Muita ruotsin kielisiä en ole vielä lukenutkaan kuin Boss ja se oli ihan hyvä suht perinteinen strippisarjakuva. Himaset oli myös hyvä. Novellipuolella ei juuri mitään hätkähdyttävää ollut. Tissityttö oli ihan kiva. Pirteä väritys, mutta piirrosjälki on kuin lapsen piirtämää, ehkäpä tarkoituksella.

En mielestäni nähnyt Kitty Vanen sarjakuvaa alpparissa?

[Hazart]

Ensivaikutelma Kemin albumista: EI VOI OLLA TOTTA MITÄ KURAA! (Sorry vain tekijät.) Tämä tunne johtunee siitä, että tuomarit diggailevat ihan erilaisia juttuja kuin allekirjoittanut. Luulenpa, että mielipiteeni kääntyy positiivisemmaksi, kunhan jaksan lukea jutut paremmin. Tarinoissahan se imu varmaan piilee, vaikka tyylillisesti sarjikset olisivatkin melko ankeita. Stripeissä oli kyllä jo ensivilkaisulla asiallista meininkiä. Jotenkin surettaa se, että omat kiinnostuksen kohteet tuskin tulevat koskaan pärjäämään tuolla, sillä tuomareilla tuntuu olevan selkeästi yksiulotteinen näkemys siitä, mikä on hyvää sarjakuvaa. Kaupallisesti menestyvällä sarjakuvalla tuolla tuskin pärjäisi (esimerkit tosin taitavat puhua tätä vastaan). Paitsi ehkä strippisarjassa. En silti väheksy tuomareita, sillä he lienevät alansa ammattilaisia. He vain vaikuttavat yksipuolisilta, kun katsoo palkittuja töitä. Noh, tämä oli vain tunnepurkaus ensivaikutelmien pohjalta. Tulen myöhemmin kirjoittamaan lisää...

(Jos haluat menestyä vuonna 2005 niin tee uudella tekniikalla arkipäiväinen "taidesarjis", jossa on vähän seksiä muodossa tai toisessa. Takuulla menee läpi!)

8)

[V3§a V1tikain3n]

Teimme joku vuosi sitten yhteistyökumppanin kanssa suttuisennäköisen ja ankean "lesbotalonmiehet" novellin, ja ihme ja kumma silläkään ei pärjännyt! Salaliittohipit kai tunnistivatt että kyseessä ei ollut oikea hippimeininki vaan surkea hippimeiningin jäljittely.

[Tero Mäntylä]

siitä, että tuomarit diggailevat ihan erilaisia juttuja kuin allekirjoittanut. Luulenpa, että mielipiteeni kääntyy

Eiköhän tuo tuomaristo jonkin verran vaihtele vuosi vuodelta. Tällä kertaa tuomariston maku oli tuollainen. Ehkä ensi vuonna tuomaristossa on mukana joku huomaa jotain suurta ja mahtavaa sellaisissa jutuissa mistä Hazart diggaa.

(Jos haluat menestyä vuonna 2005 niin tee uudella tekniikalla arkipäiväinen "taidesarjis", jossa on vähän seksiä muodossa tai toisessa. Takuulla menee läpi!)

Minusta tämä tuntuu vähän väärältä tuomiolta tuomarison maun suhteen. Ei nuo minusta ole arkipäiväisiä. Ihmiskeskeisiä kyllä ja vahvasti tähän todellisuuteen sijoittuvia kyllä. Mutta kyllä jokaisen sarjakuvan idea minusta on jotain muuta kuin arkipäiväistä. Nuo ovat kaikki tarinoita erikoisista ihmisistä eivätkä välttämättä edes tarinoita heidän arkipäivästään. En myöskään näe että kaikissa töissä olisi selvästi lähdetty taiteelliselle (tai tekotaiteelliselle) linjalle. Päinvastoin. Ja kyllä noissa minusta melkein kaikissa on selkeä alku ja loppu ja joku idea. Voittaja työn idea on minun mielestäni jopa liiankin yksinkertainen (melkein voisi luulla ettei tuomaristo ole ymmärtänyt tämän monimutkaisempaa teosta mutta silloinhan puhuisin vain katkeran häviäjän äänellä... vai). No sen verran voisin tuohon tuolle katkeralle häviäjän linjalle mennä että en ymmärtänyt mitään mitä ne tuomarit höpisivät arvioissaan. Ne arviot tuntuivat olevan ihan jostain toisesta todellisuudesta. Minun oma maailmannäkemys on todella kaukana näiden ihmisen maailmankuvasta.

Mutta itse ainakin uskon että sillä tuolla Kemissä ei ainakaan pärjää että lähtisi tekemään jotain muuta kuin rehellisesti itsensä näköistä sarjakuvaa. Jos lähtee tekemään väkisin taidesarjakuvaa niin tuskin siitä mitään tulee. Silloin vain olettaa että lukija odottaa jotain tiettyä sarjakuvalta ja sitten yrittää täyttää ne odotukset ja lopputulos on varmasti jotain jonka lukija on nähnyt liian monta kertaa. Parempi tehdä itsensä näköistä sarjakuvaa ja jos tuomaristossa on sinä vuonna riittävästi ihmisiä jotka pitävän sinun näköisestä tavarasta niin onneksi olkoon. Muuten... no ainahan voit julkaista kilpailutyösi omakustanteena. Tai sitten pistää sen johonkin kokoelmaan. Onnistuu paremmin jos on rehellisesti tehnyt oman näköistä sarjakuvaa. Eihän tuo Kemin sarjakuvakilpailu nyt niin iso ja vakava juttu ole etteikö heille voisi antaa oikeutta valita juuri sellaiset sarjakuvat voittajiksi josta he diggaavat eikä esim. sellaisia jolla voisi olla laajemmaltikin kaupallista merkitystä.

Itse ainakin uskon että jos jossain kilpailussa joskus meinaan pärjätä niin kyllä silloin siinä on pärjättävä ihan rehellisesti itsensä näköisellä työllä tai sitten saa hävetä silmät päästään kun kun kaikki näkevät millaista kuraa sitä on tehnyt vaikka se jonkun tuomarin mielestä olisikin parasta sitten kaalilaatikon.

[Timo Ronkainen]

Ville Rantaa löytyy enemmän os. www.villeranta.con,

Saattaisi löytyä vähän paremmin osoitteesta
www.villeranta.com  

Timo