KEMI albumi 2004

[VesaK]

Oho, huijaukseni ei mennyt läpi. Commaripäätettä tietenskin tarkoitin.

[Tuuk42]

Tänään kolisi postilaatikkoon ja ehdin albasrin jo lukeakin. Ihan hyvä maku jäi kokonaisvaltaisesti albumista mieleen. Tosin muutama valitna vähän oudoksutti.

Bränna sina skepp

Liian pitkä. Hyvä juttu sinäänsä mutta yhden vitsin venyttäminen näin moneen ruutuun.. Jos piirros olisi mielenkiintoisempi niin pituus ei haittaisi yhtään.

Brottstycken

kuvitus on varsin ammattitaitoista, mutta juttu saisi olal vähän moniulotteisempi. Tälläiset ihmissuhde jutut eivät kiinnosta sitten yhtään. Se nyt ei tietenkään ole tekijöiden vika että kaikkia ei voi aina miellyttää.

Stefan

Perinteinen pohdiskelujuttu. Kuvitus ei minua liiemmin häirinnyt, mutta ei mitenkään sykähdyttänytkään.

Naiskuvia

Tämä oli yksi parhaista. Tosin en ymmärtänyt sitä tuomariston "viimeinen ruutu vaati lukijalta tarkkaavaisuutta" juttua.

Tissityttö

kaikin puolin hyvä juttu. Alkuperäinen runo edesauttoi paljon sitä että pidin tästä niinkin paljon.

Himaset

Wayne´s Worldin sanoin:" Excellent!"
Strippien gägit tuntuivat tuoreilta ja kuvituksesta sietää ottaa mallia. Harvoin näkee strippi sarjaa jossa hahmot on kuvitettu näin ilmeikkäästi.

Boss

Vaihtelevatasoinen strippisarja. Osa jutuista toimi hytvin ja osaa en ymmärtänyt yhtään.

Dit er riget

Kummallinen. Absurdeja juttuja jotka eivät naurata mutta niissä on silti jotain hullunkurista joka saa välillä hiukan hymyilemään. Ei missään nimessä hauska mutta suhteellisen viihdyttävä.


Jeepä jee. Tunnustan tappioni ja ei muuta kuin ensi vuonna uudestaan. Olisi kyllä hauska nähdä kaikki työt. Tai sellainen mustat lampaat-kooste.

8)

[Hazart]

Okei myönnetään, ettei alppari niin huono ollutkaan, kun sen otti taas uudestaan käteen. Hävettää, että piti kirjoittaa mitä kirjoitin aiemmin, kun kukaan ei edes provosoitunut.

Mun mielestä kvaakissa esitellyistä duuneista Kitty oli ainoa, jolla olis ollut tsäänssejä. Mutta ei. Ensi vuonna aion ärsyttää tuomareita piirtämällä moraalisella opetuksella varustetun supersankarisarjakuvan. Tykkäävät varmasti.

8)

[Jukka Koivusaari]

Ensivaikutelma Kemin albumista: EI VOI OLLA TOTTA MITÄ KURAA!
8)

Miten niin ei voi olla totta. Tommosia ne on aina olleet.
Ei yllättänyt yhtään.
Himasia vois jaksaa sanomalehdestä lukea ja tissityttö oli ihan vänkää tyhmähuumoria.

[Veli Loponen]

Miten niin ei voi olla totta. Tommosia ne on aina olleet.

Samaa mieltä. Ja melko poikkeuksetta ainoat oikeasti hyvät ja nautittavat sarjat Kemialbumissa ovat strippejä (viimeksi Kanerva). Vaikka totuuden nimessä on sanottava, että tykkäsin kovasti Litzenin Viimeisestä kivestä.
Yllätys on yleensä se, että albumissa on yksikin hyvä juttu. Viime vuonna ei ollut yhtään. Mielestäni.

[Esa]

Tämä oli yksi parhaista. Tosin en ymmärtänyt sitä tuomariston "viimeinen ruutu vaati lukijalta tarkkaavaisuutta" juttua.

Sama täällä. Mitä ihmeellistä siinä oli?

[Veli Loponen]

Mä selitin sen mielessäni niin, että Ranta jäi siinä ihailemaan omaa jälkeään. Aiemmassa ruudussahan se vessasta poistuja sanoo, että "Värien ja siveltimen käyttö on todella hienoa." Viimeisessä ruudussa Ranta katsoo itseään peilistä ja ehkä pohtii, että onko näin omalla kohdallakin, piirroshahmo kun on.
Löytyykös muita tulkintoja?

[VesaK]

Jess, sain Villeltä itseltään vastauksen. Mutta en kerro sitä vielä. Arvuutelkaa.

Ennen tuota "oikeaa" tietoa ajattelin, että siinä päähenkilö tosiaan puntaroi itseään ja elämäänsä.

[Veli Loponen]

Höh!

[Kasev]

Ennen tuota "oikeaa" tietoa ajattelin, että siinä päähenkilö tosiaan puntaroi itseään ja elämäänsä.

Sivulla neljä päähenkilön kasvoihin tarttuu taulusta maalia.

Eihän tuo mitään erityistä huomiokykyä vaadi jos silmät auki lukee.

[Veli Loponen]

Tuplahöh!  

[Tuuk42]

Ennen tuota "oikeaa" tietoa ajattelin, että siinä päähenkilö tosiaan puntaroi itseään ja elämäänsä.

Sivulla neljä päähenkilön kasvoihin tarttuu taulusta maalia.

Eihän tuo mitään erityistä huomiokykyä vaadi jos silmät auki lukee.

Juuri olin kirjoittamassa samaa. triplahöh.
Aina joku on nopeampi.

[VesaK]

"Naiskuvia
Tämä oli yksi parhaista. Tosin en ymmärtänyt sitä tuomariston
"viimeinen ruutu vaati lukijalta tarkkaavaisuutta" juttua."

Niin, tää on jäänyt kaivelemaan minua ja
kvaakkilaisia. Uskallatko paljastaa mistä on kyse? Salattuja viestejä
sarjoissasi? Pitääkö niitä alkaa lukea takaperin?

Ville Ranta:

Takaperin? Hyvä ajatus. En osaa sanoa tuohon paljon (ehkä kannattaisi
kysyä Koskelan Ilpolta), muuta kuin että se viimeinen rivi on tärkeä. Lopetan melkein aina sarjakuvani tuolla lailla, että on pieniä, melkein tyhjiä ja mitätöntä toimintaa sisältäviä ruutuja, joihin kuitenkin olen lataavinani
ihan helvetisti informaatiota. Nykyisellä tekniikallani (eli en korjaile
ollenkaan) noista kohtauksista saattaa tulla melkein mitä tahansa.

[Janne Kuusinen]

 Kundihan katsoo viimeisessä ruudussa selvästi siihen Lindström-käsipyyheautomaattiin ja saa ylösrullautuvasta, likaisesta pyyhkeestä idean seuraavia luovia töitään varten, eiksje?

 Näyttäisi siltä, että kemi-raadit arvostavat jonkinlaista tunnelmanluontia enemmän kuin tiivistä kerrontaa. Kymmenen sivua kahvinjuontia, ja tukahdutettuja tunteita dialogiin, siinä se? Eikä noista palkituista huumoria tai ironiaakaan oikein tahdo löytyä. Eniten noita oli mielestäni juuri Rannan sarjakuvassa, joka oli suosikkini. "Himaset" oli myös erinomainen. Ei "Stefan":issakaan mitään vikaa ollut, tarinan pohdiskelevuus vaikutti.

 Mutta voittajatyöstä. Kertokaapa viisaampina, mikä ihmeen bretecher-fetisismi yllättävän monia naispuolisia tekijöitä vaivaa, kun pitää tekstata sellaisella mahdollisimman suttuisella harakanvarvas-kaunokirjoituksella? Onko tämä jokin lenita-juttu, sisäpiirin vitsi, maanalainen sarjakuva-marttakerho?
 Pirun tyylikästä rajausta kyllä. Tuo sarjakuva opetti minulle, ettei kaikkien hahmojen tarvitse näkyä 100-prosenttisesti koko ajan.

 Täydet pisteet raadin avoimuudelle: annetut pisteet kun oli taulukoitu alkusivuille. Kilpailut ovat kilpailuja, ja raadit ovat raateja.
 Toki hieman harmittaa tuo yhteispohjoismaisuus. Ei harmittaisi, jos jossain olisi puhtaasti suomalainenkin sarjakuvakilpailu. Mutta nyt sellaista ei ole, ja nyt arjalaiset herrakansa-andersfrisk-skandinaavit nappaavat pokaaleja meidän puoliryssien nenän edestä vuosi toisensa perään. Voi meitä!

 Mielestäni.