Pahkasika, seuralehdet ja Tapiiri

[[kivi]]

Puhutaan Kekkosesta sitten kun jostain löytyy Urkin piirtämiä sarjakuvia 

"Kirjeitä myllystäni II - UKK panee pahemmaksi"
 

[Hui_hai]

Suomettuminen oli sitä että leikitään että Kekkonen puhuu totta, ja ollaan uskovinamme mitä itänaapuri sanoo, jos oikein muistan. Vastineeksi pääsi Leningradiin missä mikään ei maksanut mitään, syömään ruplilla Astorian salissa kuin keisari ikään.
;-P

Nyky-yhteiskunnassa onkin paljon enemmän pelättävää, ...

70-luvulla olin niin pieni ja naivi, että uskoin enemmän Kekkoseen kuin joulupukkiin. Vasta kun kasvoin isoksi ja lakkasin syömästä kaurapuuroa minulle valkeni, että mehän olimme olleet suomettuneita ja rähmällään. Naivius kuitenkin pelasti pelolta ja historian lukeminen auttoi ymmärtämään ettei Kekkonen ollut sellainen myyttinen jumalsankari kuin Matti Hagelbergin kirjassa, mutta siltikin oikaisen ryhtiäni, jos karjaisee kovalla äänellä KEKKONEN!

Hieman samalla tavoin kävi Pahkasialle mielessäni. 70- ja 80-luvulla en tykännyt. Joskus yritin lukea, mutta harvoin pääsin edes puoleenväliin (paitsi vanhat herrat ja peräsmies, jotka toki kolahtivat jo uutuudenkarheina!) ja 90-luvulla luulin koko lehden olevan jo kuopattu. Vasta jälkeenpäin vanhoja pahkiksia lukiessani olen aistinut niissä piilevän nerokkuuden jääneen orastavan teini-iän älykköteeskentelyn jalkoihin. Aika parantaa useimmat haavat, mutta punaisen carillon makua en siedä vieläkään.

[Pauli Heikkilä]

Vasta kun kasvoin isoksi ja lakkasin syömästä kaurapuuroa minulle valkeni, että mehän olimme olleet suomettuneita ja rähmällään.

Kun 70- ja 80-luvuista ei näemmä pysty puhumaan ilman "suomettumista" ja "rähmälläänoloa", täytynee lyhyesti kommentoida...

Ei koko Suomi ollut rähmällään, vaan osa politiikan johdosta (reaalipolitiikan nimissä) ja ennen kaikkea suomalainen teollisuus, jolle Neuvostoliitto oli tärkein markkina-alue. Eli rähmäisintä porukkaa oli sittemmin isänmaallisuutta ja talvisodan henkeä maljapuheissaan kaiuttanut, nykyään EK:n siipien suojaan kokoontunut porvaristo - ne todelliset takinkääntäjät.

Tietysti osa taiteilijoistakin uskoi (reaali)sosialismin ihanuuteen, naiiveja kun olivat ja parempaa kuin kapitalismi etsivät. Kuitenkin moni taiteilijakin naureskeli ihan julkisesti neukkuihailulle, esim. Jarkko Laine 70-luvun alun hulvattomassa romaanissaan "Nick Naantali itäisillä mailla". Lukekaa!

Tampereen "punaisen yliopiston" ja vieläpä hemánuslais-nordenstrengiläisen tiedotusopin laitoksen kasvatteina (vuodesta -75 eteenpäin) olimme mekin Pahkasiassa tietysti asian äärellä. Aika moni piikkimme napsahti suoraan sokeaa huraahenkisyyttä kylkeen - tasapuolisesti tietysti, kaikkea kun pilikattiin...

Ihmettelen, ettei noista ajoista ole vieläkään kirjoitettu yhtään totuudenmukaista tekstiä (paitsi mitä itse yhdessä Hesarin sunnuntaikolumnissa suunnilleen -80...), joka kuvaisi 70-luvun vapaata ilmapiiriä. Siinähän yhdistyivät 60-luvun lopun hippiyden, 70-luvun alun undergroundin ja 70-luvun lopun punkin parhaat piirteet - maustettuna vielä marxilaisuuden kirpeällä punapippurilla!

Vasta 80-luvulla alkoi se synkeä porvarillistumisen kausi, jonka satoa nyt niitämme ah-niin-vapaan markkinatalouden torppareina...

- Pauli H.

[Mooch]

70-luvun vapaa ilmapiiri

Jotain tollasta minäkin niinku yritin sanoa.

Vieläkö Pauli H. piirtää sarjakuvia?

[Pauli Heikkilä]

Vieläkö Pauli H. piirtää sarjakuvia?

Kiitos kysymästä! - Ei.

Viimeiset "Vanhat herrat" syntyivät kesällä 2002 kokoomakirjaan "Taru Vanhoista herroista" (Arktinen Banaani 2002) jossa on kaikki Vanhikset (neljän albumillisen verran). Sen jälkeen vapautin itseni Rotringin ikeestä kuvataiteen, romaanin ja runon puolelle.

Pikkuisen mainostaakseni: sarjakuvaurani kaksi viimeistä tuntia on vangittu dokumenttielokuvaan "Viimeinen ruutu" (2009, käsikirjoitus ja ohjaus Pauli Heikkilä ja Mikko Keinonen), jossa piirrän Vanhojen herrojen viimeisen ruudun. Aikaa ehti tosin vierähtää sen verran, että ruutu piirtyi ja elokuva kuvattiin vasta 2008... Tämä parituntinen lyhäri on saatavissa nyt myös DVD-muodossa (Karlik Films Oy 2010)!

Moochille vielä terveisinä, että kalan saadessa suomupeitteen se 'suomuttuu', ei suinkaan 'suometu'...

- Pauli H.

[Mooch]

Vanhat herrat on kova sarjakuva.
Minulla on tuo kokoelma (olen kiitollinen että sellainen on julkaistu). Kaivoin sen äsken hyllystä, selasin vähän ja heti osui silmiin triviaalipursuava yksityiskohta. Sivulla 92 (Vanhat herrat autoilijoina) vitsaillaan kolmipyöräisestä pikku-Messerschmitt-hävittäjästä, sama aihe siis kuin tunnetussa Fingerpori-stripissä, jonka on ideoinut B. Virtanen-Heilä.
Dvd:tä ei vielä näkynyt kirjaston listoilla.

Ja kiitos että opin taas uuden meriaiheisen sivistyssanan.

[Pauli Heikkilä]

Dvd:tä ei vielä näkynyt kirjaston listoilla.

Nyt kipin kapin vaatimaan kirjaston tädeiltä sen tilaamista! (Sama koskee myös teitä muita pitkätukkia...)

- Pauli H.

[Pauli Heikkilä]

Unohtakaa nyt se Kekkonen (...)

Sori, Jiksi, mutta nyt kun Upikin jäi eläkkeelle, ajattelin laittaa tähän loppukevennykseksi vielä yhden mieleentulleen tapauksen 70- ja 80-lukujen taitteesta. Sillä olihan se UKK tabu, täytyy myöntää...

Kyllä oli meinaan silmät pudota ja naurussa pitelemistä, kun avasi Iltiksen (vuosi oli -79 tai -80) ja luki Bisquitin senpäiväisen pakinan. Juttu oli kuvaelma dementistä Kekkosesta puhelimeen vastaamaassa (siteeraus muistinvarainen, kun en löytänyt kirjaa hyllystä):

- Onko Kekkosella?
- Gego gego...
- Siis onko nyt varmasti Kekkosella?
- Gegosela?
(...)

Hesarin toimituksessakin, jossa silloin olin, Bisquitin tempausta äimisteltiin - oli se siinä määrin rohkea veto, kun Urkin tilasta ei sopinut julkisesti puhua. Tämä vain osoittamaan, että humoristit ne yleensä asioita ensimmäiseksi avaavat, usein toki ilkeästi kipeääkin tehden.

- Pauli H.

[Timo Ronkainen]

Linnanmäelle animatroninen Kekkonen "presidenttien saliin", mukana Marski ja kumppanit. Gekko pitää puheen kansalaiseet medborgare.
Ainiin Kekkosestahan ei pitänyt puhua.
Pauli H. on ymmärtääkseni siirtynyt "oikean" taiteen puolelle, kirjoja ja taidenäyttelyitä... ? Onko paluuta sarjakuvan puolelle missään muodossa tulevilla enää?

Timo

[Pauli Heikkilä]

Pauli H. on ymmärtääkseni siirtynyt "oikean" taiteen puolelle, kirjoja ja taidenäyttelyitä...? Onko paluuta sarjakuvan puolelle missään muodossa tulevilla enää?

Juu, kirjoja ja näyttelyitä... Sarjakuvan puolella ainoa ajateltavissa oleva olisi käsikirjoittaminen. Muutamia ideoita on kyllä pyöriskellyt nupissa jo pitkäänkin. Saas kattoo.

- Pauli H.

[VesaK]

Niin, eikös eräs kalleimmalla tehtyjä kansilayouteja Suomessa ole 7 Päivää -lehden kansimalli, jonka pitää luoda sellainen pienimmän yhteisen nimittäjän illuusio ettei alkeellisinkaan saksienomistaja siitä vieraannu, vaan säilyttää illuusionsa että "tämän olisin minäkin osannut"?

No tuota ei. Ihan kaikki Seiskaleiska ja fontit ja taitto tuli suoraan Aller-korporaatiolta Tanskasta. Siellä oli lehden muotti punnittu ja myyväksi havaittu niin mikä ettei. "Pilapiirtäjä" Lippertkin (ne tissitytöt) oli joku Weijo Allerin vävy tjsp.
Se, mitä Seiska-lehden lehden lanseeraaminen ja juurrutus Suomi-jurpolaan tuli maksamaan, oli aikoinaan aivan omaa luokkaansa, sillä rahalla olisi esim. Pahkasian palkkioita ja painattamista maksettu 50 vuotta ettepäin.
No, olihan Paretskoin kustantajanuran viime henkäyksiä tehdä vielä News of the World-henkinen uhvo-tabloidi-lehti pimpelipompeli-uutisineen, vaan Seiska veti pitemmän korren. Totuus on.     

[Pauli Heikkilä]

... satuin tuossa huomaamaan Timo Ronkaisen jutun kotimaisten sarjakuvalehtien historiasta (osa 2, 2004) ...

... ja vasta nyt myös osan 3. Haluankin esittää Timo Ronkaiselle kiitokset Tapiirin historian erinomaisesta yleisesityksestä (osa esilletulleesta uutta itsellenikin...)!

Ronkaisen luonnehdinta Tapiirimme "kulttuurimagazinemaisuudesta" on onnistunut: halusimme tosiaan nostaa myös sarjakuvakirjoittelun tasoa ja vetää mukaan muutakin taidetta, joka jotenkin lähestyi sarjakuvaa yleensä tai jotain tiettyä sarjaa erikseen (esim. Borges-artikkeli Manaraan liittyen).

Vielä voisi mainita, että olisimme mielellämme ottaneet Tapiiriin myös tyylikkäitä maksettuja mainoksia (toisin kuin Pahkasika). Harmittelimmekin Ruusuvuoren kanssa julkisuudessa asti Suomen tupakka- ja alkoholilainsäädäntöä, joka esti meitä painamasta lehteemme esim. hienoja viski- ja sikarimainoksia. Muoti ja erityisesti alusasutkin olisivat kelvanneet...

- Pauli H.

[Timo Ronkainen]

lehteemme esim. hienoja viski- ja sikarimainoksia. Muoti ja erityisesti alusasutkin olisivat kelvanneet...

Kiitos kiitoksista!
Joko nyt tänä päivänä jotain, edes mietoja viini- ja olutmainoksia tähän lehteen?
Alusvaatteita ja pimuja ainakin: Sisältöä.
O tempora o mores, jos Disney sen tekee, mihin pahkisäijät eivät pystyneet. 

Timo

[Antti Vainio]

No kyllähän se niin oli, että Ilpo Lagerstedt oli melko lailla yksin niiden kommenttiensa kanssa, kuinka "Kannus on parempaa sarjakuvaa kuin amerikkalainen ja eurooppalainen yhteensä". Vähän hymyillen sitä silloin katsottiin, seuralehti- ja omakustannepiireissäkin.


Kivi, joka edelleen epäilee, että se Tuohuksen sarjan piikki oli kohdistettu häneen itseensä, ja on imarreltu jos niin on.

Lagerstedt myös oli sitä mieltä että Sarjainfo boikotoi heidän lehteään ja tästä jutusta on pieni omakohtainen muisto. Olin teini jolla rahat olivat tiukassa joten noi omakustanteet oli isoja sijoituksia siihen nähden että muutaman sellaisen hinnalla sai Akateemisesta jotain oikeaa parasta amerikkalaista tai eurooppalaista, Suurta Kurpitsaa ja paria muuta lukuunottamatta näissä oli paska hinta-laatusuhde. Kirjoitin Kannuksesta arvostelun (hyvin kiltin, kehuin muistaakseni  useimmat sarjakuvat vaikka ne ei välttämättä sitä ansainneet) missä olin sitä mieltä että Vanhat herrat on oikeassa, herra Lagerstedt voisi pitää pienempää ääntä ja keskittyä parantamaan lehteään. Sitä ei julkaistu, kuvittelin että joko a) kirjoitus  oli liian paska tai b) on joku hämärä toimituspolitiikka miksi näitä maailmantapahtumien polttopisteitä  ei käsitellä. En uskaltanut kysyä. Joitakin aikoja myöhemmin Toni Jerrman sanoi että syy on c) posti on hukannut artikkelini. Tolvanen oli kai silloin päätoimittaja, se ei sensuroinut ja jos juttu oli huono se antoi palautetta.

Edit. Lagerstedt itse kirjoitti myös joitain omasta mielestäni umpitylsiä sarjakuvia lehteensä joten vitutti erityisesti nuo brassailut maailman parhaista sarjakuvista, edelleen olen sitä mieltä että lukijat päättävät tämän puolen asiasta.

[oskari]

lukijat päättävät tämän puolen asiasta.

Onnittelut neljän tonnin miehelle. Koskat lähet kaljalle; ei tänään kuitenkaan?