Aika kultaa muistot ja ennen väritkin olivat kirkkaampia kuin nykyään. Tästähän muuten on tieteellistä tietoa: nuori katsoja näkee tuoreilla silmillään maailman kirkkaampana kuin vanhus, jonka silmämunassa ja verkkokalvolla näkyy jo eletyn elämän rasitus kaikenlaisina kokkareina, vaikka ei olisi kaihiakaan.
1950-luvun neliväripaino kestää tyrmistyttävän hyvin aurinkoa. 1970-luvun Akkarin kansi haalistuu jo parissa talvessa jos se on jäänyt mökin ikkunalaudalle.
Höh, muistin nämä sivuasiat mutta unohdin mitä piti varsinaisesti vielä lisätä. Mikään ei sovi nsotalgiaketjuun paremmin kuin dementia.
Eikun muistin! Tietääkö joku, mitä aineita sisälsivät 1970-luvun kuulakärkikynät, joilla tuli piirrettyä satoja sivuja sarjakuvia nenä aivan paperissa kiinni. Vieläkin muistan sen ajan kuulakärkikynien hapahkon tuoksun, ja sitten kun kynä aina levisi, sen tahmea tummanpuhuva muste tahrasi sormet, jotka haisivat vielä pitkään ties mille aineelle vahingon tapahduttua.