Kirjoittaja Aihe: Sarjakuvanostalgiaa  (Luettu 6765 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Nikopol

  • Jäsen
  • Viestejä: 253
Sarjakuvanostalgiaa
« : 08.05.2010 klo 16:46:23 »
Oli pakko skannata Lehtipisteuutisten uusimman numeron nostalgiakuvat 30 vuoden takaa tähän. Oi niitä aikoja:

Vuodelta 1981:



Vuodelta 1985:


Lönkka

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 186
  • Life goes on (except for those who die)
Vs: Sarjakuvanostalgiaa
« Vastaus #1 : 10.05.2010 klo 00:10:28 »
Huomaa ekan kuvan yllättävän kova alpparitarjonta: Asterixiä, Lucky Luckea, Tinttiä, Punanahkaa...

Vähän eri tilanne kuin nykyisin :(

tertsi

  • Vieras
Vs: Sarjakuvanostalgiaa
« Vastaus #2 : 10.05.2010 klo 00:27:35 »
Huomaa ekan kuvan yllättävän kova alpparitarjonta: Asterixiä, Lucky Luckea, Tinttiä, Punanahkaa...
Tosin on todettava että ei nuo albut olleet mitään uutuuksia vuonna -81.
Nuo oli ostettu omaksi jo 70-luvulla.
Toki mukavaa että nuoremmille nuo oli kioskilla helposti ostettavina.

Lönkka

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 186
  • Life goes on (except for those who die)
Vs: Sarjakuvanostalgiaa
« Vastaus #3 : 10.05.2010 klo 00:54:27 »
Niin, pointti siis oli verrata alpparien saatavuutta Lehtipisteistä nykyään...

echramath

  • Suomen Hakki Hamsteri -kerhon puheenjohtaja
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 433
Vs: Sarjakuvanostalgiaa
« Vastaus #4 : 10.05.2010 klo 01:59:32 »
Nuo sen ajan sloganit, ovatko ne vain nykylukijan silmään kömpelöitä vai vaikuttivatko ne siltä jo silloin? "Irtonumerossa on ideaa", tulee ihan mieleen lapsena huoneemme kirjahyllyyn lätkäisemäni mainostarra "Pom pom pom pom Pomarfin, pistä jalkaas ja olet in" – se tosin kiersi tarraa joten mielessäni päättelin lauseen katkeavan viimeisen "pomin" jälkeen, yhtä järkevä se silloinkin oli...
I've got 99 problems, but luftballons ain't one.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 162
Vs: Sarjakuvanostalgiaa
« Vastaus #5 : 08.03.2011 klo 18:52:31 »
Tuntuu niinkuin irti pääsis en... vai miten sen laulun sanat nyt menevät.

Suuressa foorumisodas... öh, keskustelussa joku mainitsi, kuinka oli pettynyt siihen miten täällä Kvaakissa keskustellaan sarjakuvista, joiden pitäisi liittyä vain tiettyihin kasvukausiin. Jotkut eivät muusta keskustelekaan kuin siitä yhdestä ja ainoasta.

Vaikka asiat otettiinkin hiukkasen negatiivisesti esiin, niin kyllähän se totta on, ainakin osittain. Sarjakuvaharrastus saattaa joillakin jatkua tyttö- ja poikavuosista saakka, mutta vain tämän yhden ja saman sarjakuvan parissa. Joillakin se voi lähennellä monomaniaa.

Mistähän se johtuu? Haetaanko siinä yhä uudelleen sitä mielihyvää, jonka silloin joskus sai. Vai onko se hakeutumista turvalliseen paikkaan, jonkinlaista lohtulukemista?

Parhaimmillaan lapsuuden sarjakuvaharrastus on jäänyt osaksi elämää, mutta siihen rinnalle on tullut sitten paljon muuta, ajan mukana muuttunutta. Pahimmillaan kaikkeen uuteen suhtaudutaan suurella epäluulolla ja melkein vihalla...

tertsi

  • Vieras
Vs: Sarjakuvanostalgiaa
« Vastaus #6 : 08.03.2011 klo 19:13:55 »
Luen mielelläni samoja sarjiksia kuin 30 vuotta sitten.
Sen aikakauden parhaissa sarjakuvissa yhdistyy huumori, mielikuvitus, tarinankerronta ja viitseliäs, taidokas grafiikka niin hienosti, että eipä ole tullut myöhemmin kovinkaan usein vastaavaa vastaan.
Olen yrittänyt aina silloin tällöin "aikuisempia" sarjakuvia, mutta hyvin usein on niitä lukiessa tullut tunne keisarin uusista vaatteista. Heti tulee mieleen pari vuotta sitten suomennettu asiantuntijoiden ylistämä Lewis Trondheimin Jussi Jänis = Tylsää, niin tosi tylsää.

Uusin suosikkini on Janitor-sarjakuva. Uskoisin sen olevan ihan aikuisille suunnattu, vaikka onkin aika viihteellinen.
Nostalgia ja aikuismaisuus on yhdistetty hienosti myös Yannin ja Conradin Innommables-sarjakuvassa. Sitä lukiessa tajunta räjähti ja nostalgiapuolellakin oli värinää, kuvat kun on ihan kuin Lucky Luke -piirtäjä Morriksen tekemiä. Mut ei ne kuitenkaan oo. Tarinassa on ironiaa ja kyynisyyttä vaikka muille jakaa.
« Viimeksi muokattu: 08.03.2011 klo 19:22:11 kirjoittanut Tertsi »

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 162
Vs: Sarjakuvanostalgiaa
« Vastaus #7 : 08.03.2011 klo 19:22:23 »
Le Janitor, siis tämä? Komealtahan tuo näyttää...

Jussi Jäniksen suhteen täytyy olla eri mieltä. Pidin todella paljon siitä kauhualbumista Professori Walterin hirviöt. Verratonta sekoilua ja taidokasta sarjakuvaa!

Mutta vielä tuosta taaksepäin katsomista... Onhan se "aarre", jos on vastaanottavaisessa iässä saanut lukea jotain niin hyvää sarjakuvaa, että siitä on iloa koko elämäksi.

Aika monilla se on myös sanomalehtisarjakuva, joka on tullut tutuksi, melkeinpä tuttavaksi, aamukahvin äärellä.
« Viimeksi muokattu: 08.03.2011 klo 19:24:12 kirjoittanut Lurker »

tertsi

  • Vieras
Vs: Sarjakuvanostalgiaa
« Vastaus #8 : 08.03.2011 klo 19:27:31 »
Juuri tuo Janitor.

Eikös se ollut joku vanhahko herrasmies joka pyysi että julkaiskaa sitä Urjaa edes hänen elinikänsä. Hän kun oli tottunut avaamaan aamunsa sukeltamalla Bengalin viidakkoon. Hienoa, että tietty ripaus poikamaisuutta oli säilynyt vanhoille päiville asti.

Toki ei haittaa vaikka sen poikamaisuuden rinnalle kehittyy sitä aikuisuuttakin riittävässä määrin.


Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 162
Vs: Sarjakuvanostalgiaa
« Vastaus #9 : 08.03.2011 klo 19:32:17 »
Eikös se ollut joku vanhahko herrasmies joka pyysi että julkaiskaa sitä Urjaa edes hänen elinikänsä. Hän kun oli tottunut avaamaan aamunsa sukeltamalla Bengalin viidakkoon.

Eipä liene sattuma, että Urja yhdessä inkarnaatiossaan seikkailee Fingerporissa. Jotakin niin tuttua tuossa naamiohahmossa on sanomalehden sarjakuvasivulla, ja jo supisuomalaista. Harmi, jos nuo populaarin palaset alkavat hävitä kollektiivikokemuksistamme.

Keräily on joillakin varmasti osa tuota tarraamista menneisyyteen. Pitää kerätä todisteita siitä, että se on ollut olemassa, tai jotain.

tertsi

  • Vieras
Vs: Sarjakuvanostalgiaa
« Vastaus #10 : 08.03.2011 klo 19:42:40 »
Minä olen tässä viime vuosina herännyt keräämään, kun tajusin, että
joistakin sarjakuvista ei enää koskaan saa kunnollista painotuotetta aikaiseksi.

Jos haluaa säilyttää option lukea lapsuusajan suosikkiaan vielä joskus vanhana, niin parempi hankkia se nyt. Kohta ei ole kuin pikseli- ja rasterimössöä jäljellä.
Esim. Rip kirby ja Aku Ankka.

Äitini osti taannoin Rudolf Koivun satukirjan ja kovasti se häntä viehätti, after all these years.
« Viimeksi muokattu: 08.03.2011 klo 19:45:05 kirjoittanut Tertsi »

[kivi]

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 529
  • Akvaarious.
Vs: Sarjakuvanostalgiaa
« Vastaus #11 : 08.03.2011 klo 20:05:14 »
Heti tulee mieleen pari vuotta sitten suomennettu asiantuntijoiden ylistämä Lewis Trondheimin Jussi Jänis = Tylsää, niin tosi tylsää.

Uusin suosikkini on Janitor-sarjakuva. Uskoisin sen olevan ihan aikuisille suunnattu, vaikka onkin aika viihteellinen.

Le Janitor on tasaisen varmaa Boucq'ia. Mikä siitä tekee uuden, sitä en tiedä, kuten en sitäkään mikä tekee Van Hammen ja Vancen nykytuotannosta niin suosittua että kaikki metroasemat pursuavat mainosjulisteita XIII:n filmatisoinnista; musta nää on samoja sarjakuvia joita oli jo jos ei 30 niin ainakin 25 vuotta sitten. Mikä ehkä olikin todistettava.

Mielenkiintoista on tällä hetkellä esimerkiksi se, että amerikkalainen vakava sarjakuvakerronta valtaa muotona alaa Ranskassa, esimerkkinä vaikka suosittu (ranskalaistekoinen) Lloyd Singer -sarja. Samoin ranskalaisten versio mangasta on sekin aika ...hm, mielenkiintoista, tosin ehkä enemmän jollain perverssillä tavalla. Niinkuin, jos nyt pitää haistella tuulta. Samaan aikaan tietenkin taidesarjakuva on löytämässä uuden muodon, ja tätä kautta esimerkiksi Ranskan markkinoilta löytyy tilaa suomalaisillekin avantgardisteille lajityypissä jonka markkinat syntyivät nimenomaan kapinasta jäykkää kustannuspolitiikkaa kohtaan. On hyväksyttävää nähdä sarjakuva myös taide-esineenä.

Lewis Trondheim oli todella innostava tuttavuus, mutta se tapahtui kai enemmänkin tuossa noin 15 vuotta sitten. Sen jälkeen sarjakuvassa on tapahtunut paljon kaikenlaista. Oon kyllä ostanut niin Trondheimin Lapinot-albarit kuin taiteellisemmat jutut sitä mukaa kun olen Ranskan divareihin osunut, ja edelleen musta niiden kerronnassa on samaa loistoa jota lapsena diggailin Macherot'n sarjoissa. Olisko niin että jos ei satu just oikea aloitusteos kohdalle, vaatii useamman albumin päästä sisään kerrontaan?

Koko ajan ilmestyy ihan valtavat määrät hyvää ja uutta sarjakuvaa. Vaikka olisin kuinka kriittinen, niin aina jostain on innostunut. Ja sitten nuo pitkäaikaisemmat suosikitkin kehittyvät, esimerkiksi Kyle Baker on uudistunut jo monta kertaa. Ja tietenkin ne pienten ja omituisten kielialueiden piirtäjät (Zezelj, Tamas Lavric) jotka itse "löysi" joskus 10-15 vuotta sitten alkavat nyt olla isoja nimiä ja sarjoja alkaa saada jollain tajuttavalla kielellä.

Kun vielä sellaisia klassikkoja kuin Alberto Brecciaa saadaan lopulta (ja kyllä onkin odotettu) ulos, niin pakko sanoa että elämme ihan loistavaa aikaa.

Ja siltikin, tunnustan nostalgiani. Tippa linssissä katselin Franquinin, Derib'n ja Macherot'n originaaleja Brysselin sarjakuvamuseossa. Mutta se on vain nostalgiaa. Milton Caniff on edelleen maailman parhaiten piirretyn sanomalehtistripin luoja, parempaa ei ole tullut, mutta ei Terry and the Pirates silti kestänyt aikaa vaikka olikin paras.

Kivi
« Viimeksi muokattu: 08.03.2011 klo 20:08:53 kirjoittanut [kivi] »

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 162
Vs: Sarjakuvanostalgiaa
« Vastaus #12 : 08.03.2011 klo 20:10:54 »
Jussi Jänisten vertaaminen Macherotiin oli hyvä oivallus. Jotain samaa mutta niin eri tavalla. Mestarietsivä Naukio toisaalta oli ehkä jo jonkinlaista esijussijänistä.

Egmontin julkaisuissa tälle keväälle on selvää nostalgialisää, mutta silti mukana on myös kaikenlaista uutta ja mielenkiintoista. Vanhan imussa menee modernikin.

tertsi

  • Vieras
Vs: Sarjakuvanostalgiaa
« Vastaus #13 : 08.03.2011 klo 21:04:04 »
Mestarietsivä Naukio toisaalta oli ehkä jo jonkinlaista esijussijänistä.
MACHEROTIN NAUKIO OLI MAHTAVA! Äksöniä enemmän kuin Mooren james Bondissa.
En nyt perustele sen enempää.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 162
Vs: Sarjakuvanostalgiaa
« Vastaus #14 : 08.03.2011 klo 21:10:27 »
MACHEROTIN NAUKIO OLI MAHTAVA! Äksöniä enemmän kuin Mooren james Bondissa.

Muistanko oikein? Sekä Naukiossa että Live and Let Diessa on haikohtaus!