Veikkkaan että kyse on nostalgiasta. Tämmöisiä elokuvia ei hirveästi tehdä enää.
Sarjakuvissa tämä on hyvin yleistä. Elokuvissa taas ei oikein ymmärretä tämän päälle enää, kun yleisö haluaa toimintaa, räjähdyksiä, vampyyreitä jne. Mutta eivät ne hirveästi pidä elokuvista, joissa viitataan johonkin vanhaan. Ja jolla on esteettisiä arvoja, joita nuoriso ei ymmärrä koska kaikki tarjotaan paketissa, jossa on kaikki heitä miellyttävä ilman mitään sense-of-wonderia.
Minä rakastan Adelea, koska se tuo mieleen niin Indiana Jonesin, Vaaleanpunaisen Pantterin, 50-luvun elokuvat...kaikki ne elokuvat joista lapsena pidin ja pidän yhä. Tämmöisiä elokuvia me katsoimme isän kanssa joskus muinoin. Isä yleensä selitti minulle että mitä elokuvat merkitsivät ja mikä vaikutus niissä oli häneen. Opin tuntemaan isäni paremmin.
