Ainoa asia on se, että miten sarjakuvantekijä voi sen tehdä? Kun se ei ole siellä painossa.
Ei mitenkään (ellei sitten rasteroi viivaa valmiiksi photarilla tai jollain).
Tämä on nimenomaan painon kanssa yhteistyössä toteutettava juttu, eikä tätä tarvitse/kannata tehdä jos voi vielä jotenkin helposti nostaa sen mustan omaksi bittikarttatiedostokseen.
Siis nostamalla kuinka suureksi? Mustanko originaalin vain? Vai kaikkien osavärien? Aika utooppiselta kyllä kuulostaa. Mutta periaatteess jos ja kun taittajat haluaa (minultakin) 300dpi:n värisarjista tai kuvaa, niin kyllähän se musta viiva siinä aika muhjua sitten on.
Pelkän mustan osavärin linjatiheyttä. Joko suureksi (jos tarvitaan vielä harmaata) tai todella suureksi (jos ei tarvita). Näiden välinen raja riippuu painosta ja käytetystä paperista, painossa
ehkä tiedetään kuinka suurella linjatiheydellä vielä toistuu jotain sävyjä.
Sitä paitsi miten tämä muka onnistuu? Mustanhan pitäisi silloin olla siinä rasteroitumattomassa bittikartassa sitten ainakin antialiasoitumattomassa (olipas vaikea taivuttaa tuo) muodossa. Muutenhan se rasteroituu niiden viivan vierekkäisten lähes mustien sävyjen vuoksi.
Tässä kohtaa juuri tulee kyseeseen harmaatasojen toiston uhraaminen toistotarkkuuden eteen. Niiden antialiasoinnista syntyneiden harmaatasojen toistoon ei tarvita koko 256 sävyn harmaaskaalaa, riittää jos toistuu muutama sävy. Eli jos normaalisti käytettäisiin vaikka 80 l/cm tiheyttä, toisi 120 l/cm n. 50% lisää tarkkuutta ja luultavasti vielä jonkin verran sävyjä.
Näinhän ei voi sitten tehdä lehdessä yhden kuvan/sivun vuoksi. Koko painoarkilla on samat rasteriasetukset, eli esim. A2 arkkipainossa samat rasterit pärähtävät 8 A5 sivulle kerrallaan.