Mainitsemanne asiat ovat toki alan ongelmia, itse ajattelin lähinnä lukijan kannalta kuinka olennaista käännöksessä on henki ja tyyli, eivät niinkään ne yksityiskohdat, joista näkee usein esitettävän kärjekkäintä kritiikkiä.
sitten olen ilmaissut itseäni huonosti.
Yksittäiset kohdat käännöksessä ovat kauneusvirheitä ja niitä käy. Aivan sama kuin oikoluenta(itsellä lievää lukihäröä, lähinnä omassa kirjoituksessa) : niitä vaan käy.
Liian usein, aivan liian usein, juurikin henki ja tyyli ovat ensimmäisenä teuraspölkyllä suomennoksissa.
kun on lukenut alkukielisenä ja sitten suomeksi niin on liian usein nähnyt miten huumorista tulee haudanvakavaa tai realistisesta trilleristä puskafarssi tekstipuolella.
Ikävintä on että usein syy ei todellakaan ole edes kääntäjän, joskus komento tulee ylemmältä taholta:
"julkaistaan tämä ja tämä, mutta tee siitä kohderyhmälle sopivampi"
toisinaan otetaan käännöstarjouksia ja näistä raakileaihioista sitten toimitus valitsee sen joka hiotaan loppuun (palkkion/palkan mukaan).
Toimitustyössä aikataulutus muistuttaa jönglööraamista, mutta usein pallojen joukossa on vielä ainakin silitysrauta ja käyvä moottorisaha.
on tilatun materiaalin tekijät, puskasta tarjotut työt, ostettu valmis materiaali, kääntäjät, taitto, paino, markkinointi/tiedotus ja jakelu.
Arvatkaa mitä sitten kun yksikin kohta heittää deadlinesta?
että on kivaa.
helppoa työ ei ole.
Sitten on vielä tuo ouroboros-syndrooma: mitä valita julkaisuohjelmaan
/ julkaisuun? Aloittaako uusi sarja keskeltä, alusta vai lopusta? Jos sarja X myi japanissa ja tanskassa kuin häkä, mutta floppasi jenkeissä tuodako se suomeen?
nämä harvoin näkyvät lukijalle mutta ovat sarjakuvajulkaisun realiteetteja heti kun mennään sille puolelle että painos on vähänkään isompi(tai kalliimpi) ja omat olisi kiva saada takaisin.
Isommilla puljuilla on enemmän resursseja lanseeraukseen ja tunnettavuuden etu. se että sisäänostajakin tietää tuotteesta pelkän nimen perusteella painaa vaakakupissa siinä missä taiteelliset meriititkin.
Nykyinen verkostoituminen ja "uudet sähköiset mediat" kuten internet ovat tasoittaneet pienten ja isojen välistä eroa, mutta vain korostaneet toimitustyön tärkeyttä.
Sisällön ollessa sama tai siihen verrattava on toimituksellisten töiden laatu(joskus myös määräkin) olleet se kamelin selän hyvinvoinnille olennainen osuus.
