Mutta ei kustantamo kiitoksella elä. Väittäisin että pelkästään käännöksen ja toimitystyön laatun panostamalla ei välttämättä kauheasti nosteta levikkiä, tai edes pidetä syöksykierteeseen joutunutta läsyä hengissä. Paskasti (siis tosi halvalla) toimitettukin sarjakuva tekee kyllä kauppansa, jos vain tuote muuten sopii markkinoille. Korkea laatu on siis vain kustantajan hyvyydestä (tosi harvoin) tai työntekijöiden (niiden harrastajien) selkänahasta tuotteeseen sukeutuva omiinaisuus.
Jep jep. Minkä vuoksi tuotteen laatu on paikka mistä sopii säästää, mutta esimerkiksi mainos- ja markkinointikuluja ei tarvitse kyseenalaistaa?
Se, mikä menestyy milloinkin, on niin monen tekijän summa ettei siinä investoinnit tai rahan puute kuitenkaan ratkaise. Pitää olla oikea tuote oikeaan aikaan oikeassa paikassa, ja sitten sen pitää löytää kohderyhmänsä näiden omia kanavia myöten kuitenkaan poikkeamatta sellaisille kanaville jotka kohderyhmälle ovat "vääriä". Vasta kun tämä ikiliikkuja saadaan pyörimään omalla painollaan, voidaan toivoa että mikäli ei suorastaan tehdä vääriä valintoja - mainosteta uutta Asterix-albumia Ratto-lehdessä ja Poliisi-TV:n mainoskatkolla - saadaan keskinkertaista huonompikin tuote myymään isona bulkkina.
Perinteisestihän meillä ei ole mitään tietoa siitä, minkä takia jokin sarjakuva myy ja joku toinen ei. Kautta historian vuodesta 1951 alkaen Aku Ankan toimitus ja julkaisija (Sanoma, SMF) ovat olleet aivan huuli pyöreänä ja ihmetelleet miten kummassa Akkarista tuli niin suosittu ja yrittäneet keksiä sille milloin mitäkin selityksiä, Otava ei ensinkään tiennyt mitä tehdä kun Tinttejä ja Lucky Lukeja yhtäkkiä haluttiinkin ostaa joka kyläkaupasta. Semic ja sen jo mainittu seuraaja eivät oikeastaan näe mitään eroa Calvin&Hobbesin, Far Siden ja Myrkky-lehden Pera Pervon seikkailujen välillä, noin niinkuin myytävänä tuotteena - miksi niihin pitäisi panostaa eri tavalla tai joihinkin jopa enemmän?
Ja miksi Agentti X9 oli hyvä, mutta 70-luvun Sarjakuvalehti aika roskaa? Miksi Tex Willer oli suositumpi kuin Hopeanuoli? Miksi Jippo-lehdessä sarjakuvat olivat sitä huonointa antia?
Non-Stop kuoli siihen, että se julkaisi liian paljon sellaista materiaalia jonka samaan aikaan sai jo albumina. Tintti ja Picarot oli valitettavasti viimeinen naula arkkuun.
Negatiivisia esimerkkejä en nyt viitsi nostaa, mutta kuluttajan kannalta positiiviselta puolelta mainittakoon vaikka Watchmen/Vartijat. Ei siinä varmaan montaa eurosenttiä jäänyt kääntäjälle urakasta tunnissa käteen.
Watchmeniin suomeksi pätenee sama kuin Jalavan Sandmaneihin - kyseessä on tuote joka kaikilla harrastajilla on jo alkukielellä, ja jonka kohderyhmä ei varmaan juuri kasva siitä että se tuodaan englantia osaamattomien lukijoiden keskuuteen. Kuriositeettijulkaisu siinä missä Barks Libraryn toimittaminen suomeksi - siis, sehän ei ole "alkuperäinen Barks-kirjasto" enää sitten kun se on käännetty ja uudelleen tekstattu, onpahan vaan joku mustavalkokäännös.
Pessimistisyyden puuskassa ajattelee hän,
Kivi
