Japanissa manga on sarjakuvaa, ja sitä on luettu aina vaikka trendit ovatkin vaihdelleet. Ei nykyään enää kukaan piirrä 80-luku tyylistä shoujoa vaikka shoujo ei itsessään olekaan kadonnut minnekään. Länsimaissa manga vain kokonaisuudessaan nähdään yhtenä könttinä.
Sanoo hän Eurosarjakuva-ketjussa.
Totta, Strumffien olympialaiset on ihan sama kuin Bilalin metsästysretki ja usein minullakin tuottaa ongelmia erottaa toisistaan Lucky Luke ja Druuna.
XIII ja Rabbin katti ovat samaa huttua.
se näkökulmaero on sangen pieni.
Yhden koon päitset ja suitset käy ratsulle kuin ratsulle.
monelle kaikki saman alueen sarjakuva on samaa tavaraa.
Sitten kun koetat sanoa että amerikkalaisissa sarjakuvissa on eroja ja että supersankarien kalsarihemmojen puolella on suuria eroavaisuuksia...no, samaa ulostettahan se kaikki konsensuksen mielestä eikö?
yleisen keskustelun ja ennen muuta omien ennakkoluulojen takia näitä karsinoita on hauskaa ja helppoa pistää pystyyn ja olla näkemättä puita metsältä.
Olen hokenut ja hokenut kuinka oman pienen ankkalampemme ulkopuolisille se että sarjakuvassa on eroja on mystistä, liki ylimaallista.
Tässä me kaikki nostamme niskakarvamme ja otamme siili-puolustuksen.
Ei, ei kiroilevaa siiliä.
Me mollaamme ja voivottelemme: miksi me leimaannutaan Ankkojen, Mustanaamioiden, hämähäkkimiesten, mangojen jne jne ROSKAN kautta kunolisi niin paljon avartavampiakin sarjakuvia.
Oman egon ja itsetunnon haurauden toteaminen on kuitenkin eri asia kuin kaiken aidosti kerronnanmuotoja hallitsemattoman kuonan nostaminen ylös suvaitsevaisuuden nimissä.
Sarjakuva on taidetta.
kaikki siitä.
Ei vain "laatusarjakuva"
viihteenmollaajat saavat puolestani tunkea tunkkinsa sinne aivojensa seuraksi: sinne missä päivä ei paista ikinä.
