Sarjakuva, hyvä joululahja

[tertsi]

Tänä jouluna en osta itselleni mitään sarjakuvajulkaisua joululahjaksi.
Oma lahjani itselleni on iPod-telakka.

[Petteri Oja]

Missä lehdessä on sellainen kolumni? Ei tule nyt heti mieleen. Voima-lehdessä ainakin on joka kerta jotain sarjakuva-arvosteluja.

Heikosen puheista luulin, että Rumbaan olisi tullut vakiosio mutta taisi sekin lopulta tarkoittaa vain satunnaisia arvioita.

[Lurker]

Kamala luonto taisi olla viime vuonna se, joka meni yllättävän hyvin läpi lahjalistalta. Ehkä tänä vuonna Kakka-Ukko?

[Doctor Phantomizer]

Ja pöh, te ja teidän listanne. Minä menen divariin!

Äidille suositeltavia pitäisi olla enemmän, koska hänelle on kaikkein hankalin ostaa.

[Lurker]

Äidille suositeltavia pitäisi olla enemmän, koska hänelle on kaikkein hankalin ostaa.

Osta nyt vaan se Mustanaamio. Siitä kaikki mammat tykkää.

[Curtvile]

Äidille suositeltavia pitäisi olla enemmän, koska hänelle on kaikkein hankalin ostaa.

Sigmundia lainaten:kerro minulle äidistäsi.

[Doctor Phantomizer]

Sigmundia lainaten:kerro minulle äidistäsi.

Hän on äitini. Sen enempää en nyt vielä kerro. Palaan asiaan myöhemmin.

Mutta onko olemassa mitään laadukasta äideistä kertovaa sarjakuvaa? Ja mielummin vähän omaperäisempää kuin Baby blues. Esim. enemmän äitiyden haasteista totisemmin kertovaa sarjakuvaa.

[tertsi]

Claire Bretecherin "Äidit".

En ole kylläkään varma julkaistiinko "Äidit" albumin muodossa vaiko vain Hesarin viikonloppunumeroissa.

[Aura]

Äitejä viehättää myös Jere koska siinä on mukana niin paljon vanhempien näkökulmaa, mutta ei nyt varsinaisesti kuulu äitisarjiksiin. Itse yrittäisin miettiä mistä aiheista tietää jonkun olevan kiinnostunut ja katsoa olisiko hyvää sarjakuvaa saatavilla.

Mun tekis mieli ostaa The Drops of God jollekulle, jos tuttavapiirissä olisi joku viinihörhö. Sääli vain että teksti on välillä liian pientä, noin ajatellen huononäköisempiä...

[haplo]

Mun tekis mieli ostaa The Drops of God jollekulle, jos tuttavapiirissä olisi joku viinihörhö. Sääli vain että teksti on välillä liian pientä, noin ajatellen huononäköisempiä...

Seuraan mielenkiinnolla kuinka sarjan julkaisu kannattaa. Etukäteen olen ollut hieman epäluuloinen Verticalin valinnasta, mutta toisaalta sarjan aihe viehättää kovasti.

Mulle tuli mieleen äidille, siis noin ylipäätään - ei omalle, hankittavaksi Alison Bechdelin Hautuukoti. Pelkkää intuitiota tosin. Jereä en suosittele kenellekään, mieluummin se Baby Blues.

Tämän vuotisista sarjakuvista en oikein osaa sanoa, mutta oman kokemuksen mukaan Näkymättömät kädet kiinnostaa paljonkin ihmisiä joille ei sarjakuva tavallisesti merkitse mitään. Mutta tämä nyt oli aika yllätyksetön veto.

[Aura]

Välillä sarjakuvaa harrastamattomien vanhempien ihmisten sarjakuvamaku saattaa yllättää.

Seuraan mielenkiinnolla kuinka sarjan julkaisu kannattaa. Etukäteen olen ollut hieman epäluuloinen Verticalin valinnasta, mutta toisaalta sarjan aihe viehättää kovasti.

Yllättävän vetävä se on näin viinejä tuntemattomallekin, mutta vaikka se on Ranskassa ollut ilmeisesti hitti, mietityttää että löytyykö Verticalin julkaisulle tarpeeksi ennakkoluulottomia lukijoita. (Jos lukijakunta rajoittuu viinejä juoviin sarjakuva- ja erityisesti mangaharrastajiin, niin se taitaa olla liian marginaalinen.) Mutta joo, kyllä tuon uskaltaisin ostaa lahjaksi. Käännöksessä on kyllä jotain jäykkyyksiä.

[Timo Ronkainen]

Claire Bretecherin "Äidit".

Tuli albumina, Arthouse 1990. Vaaleanpunainen kansi.

Timo

[Curtvile]

Hän on äitini. Sen enempää en nyt vielä kerro. Palaan asiaan myöhemmin.

Varmaan arvasit etten ollutkaan yrittämässä pokaamista.
enemmän mistä pitää: millaista musiikkia millaisia kirjoja josta voisi antaa suositteluja sarjakuviin ja ollaanko vain suomeksi tehtyjen/käännettyjen varassa vai ovatko ruåtsi ja enklanti optioita vaiko peräti ranskankieliset?

Oamassa tuttavapiirissä on eri ikäisiä ja taustaisia äitejä joiden saamat sarjakuvalliset paketit ovat vaihdelleet:
-kamut
-Nemi
-Sin city
-muumit
-Modesty Blaise
-Kovacsin Karu selli

kaikki ovat olleet kullekin vieläpä onnistuneita ja toivottuja lahjoja.
Kyse ei ole yksin iästäkään, oma äitini pitkälti päältä seitsenkymmpisenä osti kirjamessuilta Leppiztä ja tietääkseni laittoi pikkusiskolleenkin (kohta 35 kertaa 25 vuotispäiviä juhlivalle) joululahjaksi.

Niitä "hajuton ja mauton vaihtoehto käy kaikille "en suosi.

[Petteri Oja]

Helsingin Kirjamessuilla oli paljon ilahduttavia asiakkaita, mm. useampikin mummoikäinen nainen jotka halusivat tutustumaan sarjakuvaan. Näkymättömät kädet oli suurin hitti ja sitä suosittelisin äiskällekin. Tai Maus, jos historia kiinnostaa. Se sai aikanaan oman äitini silmät avautumaan sarjakuvan mahdollisuuksiin. Nykyään hän lukee sujuvasti jo vähän kaikkea.

[Lönkka]

Tai Maus, jos historia kiinnostaa. Se sai aikanaan oman äitini silmät avautumaan sarjakuvan mahdollisuuksiin. Nykyään hän lukee sujuvasti jo vähän kaikkea.

Omalle muorille avautui vastikään sarjakuvat sangen hyvin Metin ja Mämmilän kautta.

Sittemmin hän on tykännyt esmes Malisesta sekä Aleks Revelistä.


Joululahjaksi saamastaan Kikistä ei ole kommentoinut...