Vähän tietysti riippuu siitä, mitä tarkoittaa "todella eläminen".
Joo, oikeeta rahaa tarkoitin, ja pitkää uraa. Suomessa jostain kumman syystä kuvittaja on kuuma sen kolmesta viiteen vuotta ja sitten loppuu työt.* Sillä ei eläkkeitä saati asuntolainoja maksella. Se, että jo valmiiksi ajattelee pienesti, ei ainakaan edesauta tavoittelemaan menestystä.
Mainitut herrat ovat kehittäneet omintakeiset tyylin, joita on helppo kaupata ja niille on löytynyt käyttöä. Ihan sekalaisella portfoliolla ei ulkomaalaisiin agentuureihin kannata kokeilla.
Tästä samaa mieltä. Asia, joihin kouluissa varsin vähän ohjataan. Peruspiirtäminen, oman tyylin löytäminen edes niiden kohdalla, joilla olisi alalle todellisia edellytyksiä. Ei niitä montaa vuodessa ole juu, mutta niiden kohdalla kamnnattaisi sitten satsata muuhun kuin pakollisiin flässikursseihin. Nyt pitää harjoitella omalla ajalla ilman ohjausta tai koulun jälkeen. Painottaisin ulkomaan markkinoita myös näin (vierailevan) opettajan näkökulmasta: useammanlainen juttu menee läpi, palkkiot ovat isompia, tai pienempiä mutta töitä ja jatkuvuutta on enemmän, koska isommilla kielialueilla on isommat markkinat. Tai jos pääsee hyvälle agentille, työt on esim. ylikansallisia mainoskamppiksia. Jää enemmän rahaa=aikaa tehdä niitä omia taideproggiksiakin. Tai vaikka hakkaa pleikkaa.
Suomessa kun ei kuvitusta opeteta, niin ei opeteta myöskään alan sopimus- ja tekijänoikeuskoukeroita, miten ja mistä saada alan töitä, kontakteja jne. Sitähän oppiminen on: voi ponnistaa siltä pohjalta, minkä edeltäjät ovat luoneet. Nyt jokaisen täytyy keksiä pyörä uudelleen ihan keskenään. Ei se ala mihinkään näin nouse. Sama homma osittain tietysti sarjakuvan puolella.
*edit: ehkä syynä on just tuo tyylin kuluminen: kun on käynyt kaikki kolme maksavaa mediataloa läpi muutamassa vuodessa, tyyli on niin kaluttu, että työt loppuu. Jostain syystä saman tekijän tyylinmuutoksia ei myöskään useimmiten katsota hyvällä.