Muistuuko mieleen mitään hauskoja tahi traagisia sattumuksia oikeasta elämästä liittyen sarjakuviin? Pistäkää tarinoita tähän säikeeseen.
oma elämä aika pitkälti pyörii sarjakuvan ympärillä, mutta tänään saavutin jo uuden tason.
Oikaisin tänään duunin jälkeen Fantasiapelien ja Akateemisen Kirjakaupan kautta kotiin, kun simpsakka silmälasipäinen blondi (naissukupuolen edustaja) akateemisen sarjisosastolla lähestyi yhdellä herkimmistä avausrepliikeistä ikinä:
"Hei, kuule olen miettinyt asiaa, kumpaa Imagen nimikettä pitäisi tilata: Walking Deadin tekijän Thief of Thiefsiä vai Fatalea?"
Suosittelin molempia mutta jos noista valita pitää, Fatale.
Ja ei: ei ollut oma daami.
Mutta siltä varalta jos tätä kauniimman sukupuolen edustajat lukevat: tällä mentäisiin sinne iskurepliikkien kärkikolmikkoon jotta soi.
Männäviikolla oltiin samassa lafkassa pojan kanssa isäpoika-iltana ja hiukan alle parikymppinen tyttönen kuuli meidän keskustelun siveltimistä tussien ja markkerien ominaisuuksista ja alkoi tiedustella minulta mitä eroa niillä on.
Hänkin piirtää mangaa.
(Minä en, asia josta moni kiittää valitsemaansa jumaluutta Minä suosin Cromia ja Cthulhua.)
Poikaa oli kauempana imitoiden esiteini-ikäisten oscarehdokassarjan "Oh Please miksi minä? Miksi minulla on tuollainen isä?" ja ajoittain esittäen luonneroolia "en tunne tuota outoa kovaäänistä karvaista lyhyttä miestä..."
Olisi kiva ajatella että vihdoinkin sarjakuvanörtteydestä on tullut uusi seksikkyyden määre ja viileyden perikuva.
Totuus lienee että olen äänessä, liikaa julkisillakin paikoilla ja riittävän turvallisen oloinen setä jota lähestyä asiassa jota besserwisseröin haluttiin tai ei.
Mutta toisaalta voisin liikkua myös nimimerkillä "iske nainen sarjakuvatapaamisesta"
Se on
erittäin suositeltavaa.
