Käsityöläis-wanna-be-sarjakuva-artisti-fanipojan jorinaa:
Inhoan jokaista tekemääni sivua heti kun sen teosta on kulunut enemmän kuin yksi viikko. Kaikki yritykseni pysyä aikataulussani on tuomittu epäonnistumaan, koska olen huomannut rakastavani nysväämistä, vaikka hyvin tiedän että olisi parempi puskea eteenpäin eikä jäädä tekemään samaa sivua taas uudestaan.
Tämä on kaikki ilonaihetta, koska uskon sen todistavan etten vielä ole täysin fakkiintunut apina, ehkä siis minunkin on vielä mahdollista tässä iässä kehittyä, edes johonkin suuntaan. Tai voi asia olla päinvastoinkin, näkemyksestä riippuen, mutta entäs sitten.
Hain tänään itselleni A2-kokoiset paperiarkit ja odotan innolla että pääsen kokeilemaan isoon kokoon piirtämistä. Uusi kokemus estää rutinoitumisen ja kyllästymisen. Sivellin antaa mahdollisuuksia vaikka mihin. Keksin uuden tavan tehdä varjostusta, ja heitän toimimattomat harmaasävyt hiiteen.
Syntyy sitten mitä syntyy, ja koska maali on oman tyhmyyteni takia karannut taivaanrantaan, elän mieluummin hetkessä.
Kuukausi ulkomailla puhdisti pään kuonasta ja lopetti turhien murehtimisen. Voi keskittää energian omaan pikku puuhasteluun.