Keräilystä yleisesti ja erikseen

[Joe_Smith]

Olen sarjakuvien keräilystä hieman pudonnut jo kelkasta mutta välillä tulee aihetta mietittyä.
Onko kukaan huomannut vielä sellaista ilmiötä, että joku aikasemmin kalliiksi ja vaikeaksi koettu sarjakuvalehti tai -albumi olisi yhtäkkiä muuttunutkin helpoksi ja halvaksi?

Kirjojen puolella tätä on tapahtunut. Olen selittänyt ilmiötä sillä, että keski-ikäisenä ja ostovoimaisena keräilijät ostavat nuoruutensa suosikkeja poskettomaan hintaan. Kuluu muutama vuosikymmen ja tämä ikäluokka alkaa kuolla näksähtelemään. Perikunta raahaa fossiilin haisevat kirjat divariin jolloin niitä palautuu markkinoille suurempia eriä. Ne eivät kuitenkaan enää kiinnosta nuorempaa sukupolvea, joka ei ole kirjoja lukenut, joten hinnat laskevat ja saatavuus helpottuu.

Näin voisi kuvitella olevan sarjakuvienkin osalta. Toisaalta sarjakuvia ei ole julkaistu aivan niin pitkään kuin kirjoja, joten ilmiötä ei ole vielä välttämättä syntynyt. Arvaan kuitenkin, että näin tulee käymään.

[Petteri Oja]

80-luvun supersankarilehdet tuntuvat menettävän arvoaan. Kulkukatin pojassa oli mm. Batman 1-4/87 eli Yön Ritari jo varsin edullisesti. Uusintapainos vaikuttanee tuohon. En tiedä vaikuttaako mielikuvaani se, että kun itse noita ahkerimmin keräilin elettiin vielä markka-aikaa.

[Lurker]

Aku Ankan 50-luvun "lukukappaleista" keskusteltiin jo aikaisemmin. Nyt pitää olla hyväkuntoisia lehtiä, kun kerran Näkkärit ovat olemassa.

60-luvun Teräsmiehet ja Teräsmiehen pojat eivät näytä arvossa ainakaan nousevan. Niitä onkin paljon liikkeellä.

Eikös Tex Willereissä tultu selvästi alaspäin? Näin muistan jonkun maininneen.

[MTT]

Luulen myös että webbikaupat, keskustelupalstat ja huutonetit vaikuttavat asiaan. Vielä 10 vuotta sitten ei harvinaisia lehtiä pystynyt oikein etsimäänkään fiksusti ja jos jonkun löysi niin piti maksaa se hinta mikä pyydettiin.

-MTT

[Lurker]

Näin se menee. Jos mulla on kympin lehti, niin divari maksaa mulle siitä femman ainakin vaihdossa, rahan ehkä vähän vähemmänkin.

Vaan. Laitan sen femmalla huuto.nettiin myyntiin ja saan siitä jotai 6-12 e. Huutaja maksaa postimaksun (eli pari euroa).

Tosin tarvitaan se huutaja tai kaksi.

[Nikopol]

Jep, itse olen tuota hintojen alaspainumista tai pysähtymistä myös ollut huomaavinani jossakin määrin divareissa. Huuto.netin hintakehitystä en nin seuraakaan, mutta siellähän kaksi urpoa yleensä maksaa maltaita melko yleisistäkin löydöistä, joskus se toinen urpo olen minä. Esim. Conanin 80-luvun mustavalkojulkaisuista maksoin joskus 90-luvun taitteen paikkeilla divarista (Alfa Antikva) 40 markkaa kappaleelta ja nyt kun noista olettaisi jo saavan 15 euroa kipaleelta, niitä myydäänkin edelleen jollakin 7-8 euron kappalehinnalla. Aku Ankkojen arvonalenemisen ymmärtää kyllä helposti. Itse en ainakaan ole niin Die Hard-keräilijä, että jaksaisin kelmutettuja nippuja noista hyvin ilmastoidussa tilassa säilyttää, kun voin saada kirjahyllyyn kauniina pakettina näköispainoksen. Tex Willerin vanhemmat vuosikerratkin menevät myyntiin, sitä mukaa kun Kronikkana vuosikerta tulee valmiiksi. Samoin on laita esim. Ken Parkereiden ja Zoomin Navajo-albumien, kun Like ne parempina versioina ulos saa lykätyksi. Vielä kun joku Apollo innostuisi Punapartoja uudelleenjulkaisemaan pääsisi noistakin sillisalaattijulkaisuista eroon ja voisi jo luopua vanhoista Super S ja Zoom-lehdistä.

Kauko Röyhkähän ennusti kirjojen lukemisen vähenevän radikaalisti nuorison keskuudessa jo 80-luvun alussa ja oikeassa oli. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=99&t=784&a=2766 Poikapuoleni 12-vuotias ei ole tainnut eläessään lukea yhtäkään kirjaa, edes niitä mitkä on koulussa luettaviksi annettu. Itse olin tuon ikäisenä jo lukenut enemmän kuin keskiverto ammattikoulusta valmistunut tulee ikänään lukemaan. Kirjoista oli luettuna jo ainakin kaikki Viisikot ja Vihreä Varis-kirjasarja, sekä lukematon määrä satuja, erityisesti Grimmiä. Noiden lisäksi tietysti tuhansia ja taas tuhansia sivuja sarjakuvaa.

Vanhoja kirjoja jos kirppareilla jaksaa läpikäydä, niin yleensä halvalla pääsee ja löytöjä tekee. Toisaalta jos noistakin arvostetuimmista kansilehdelliset versiot löytää, nousee hintakin nopeasti ja tarttuu helpommin satunnaisen ohikulkijankin käteen. Hornblower-kirjasarjakin on noussut uuteen kukoistukseensa, ja vaikka noita edelleen kirppareilta voit alle eurolla löytää, ovat divarihinnat jo niiden kohdalla nousseet parissa vuodessa noin 100 %.

[Joonatan]

Joskus käy myös toisinpäin esim.Mini taskareista maksetaan yllättävän paljon huutonetissä varsinkin ykkösestä ja Taikaviitta 2000 lehdet on noussu nopeasti.

[Lurker]

Kellarista löytyi 26 000 sarjakuvalehteä. Ei muuta kuin huutokauppaamaan. Näin Jenkeissä.

....all in brand-new condition and obviously never read,... BND.com

Ilmeisesti vain vähän harvinaisuuksia. Elämä on niin turhaa.

[X-men]

....all in brand-new condition and obviously never read,... BND.com

Täytynyt olla kyllä erittäin kuiva ja valoton kellari ja lehdet pussitettuina.

[Timo Ronkainen]

Kellarista löytyi 26 000 sarjakuvalehteä.

Ja muumio?

Timo

[Lurker]

Aku Ankka kiilaa Suomi-klassikoiden ohi

"Ne ovat kovissa hinnoissa. Vaikka Paavo Rintalan koko tuotannon saa samalla hinnalla kuin yhden Tex Willerin numeron, sanoo Laitinen."

[Lurker]

Tex oli jo liuskalehtiaikoinaan todella suosittu. Vuonna -57 sen levikki oli 40 000. Aku Ankka ja kumppanit oli tietty omissa lukemissaan jo silloin, 146 000. Texin kanssa kilpaili tasaväkisesti Nakke Nakuttaja Villin lännen, Viidakon ja Robin Hoodin tullessa kohta perässä.

Lähde: Seriedebatt i 1950-talets Finland

50-luvun keräilykohteissa arvokkaimmat ja suosituimmat ovat siis ne yleisimmät lehdet tuolta ajalta. Kivahan se on kerätä sellaista, jota voi kerätä. Monet vanhat kohteet ovat mahdottoman vaikeita löytää, sen sijaan Texejä ja Akuja liikkuu vaikka kuinka. Niihin liittyvät myös nostalgiset muistot, koska ne ovat ajankuvia. Voi ostaa palan lapsuuttaan.

[EetuT]

50-luvun keräilykohteissa arvokkaimmat ja suosituimmat ovat siis ne yleisimmät lehdet tuolta ajalta.

Arvokkaimmat on suosittujen/yleisimpien lehtien vaikeasti löydettävissä olevat numerot. Paljon haluajia, vähän vapaita kappaleita = kova hinta. Aku & Tex on ollut aikoinaan erittäin suosittuja ja monet nykypäivän keräilijöistä on nimenomaan nostalgikkoja. Lisäksi kumpikin ilmestyy edelleen, eli matkan varrella on tullut lisää keräilijöitä (onhan niitä kyllä poistunutkin). Vaikea olisi kuvitella, että jostain ei suositusta 50-luvun lehdestä olisi tullut jälkeenpäin hurjan suosittu.

Akun & Texin keräilykohteiden hintarakennetta on huomattavasti muuttanut matkan varrella ilmestyneet näköispainokset.

Melkoisesti syö miestä kun tuo ruotsi ei taitu, eihän tuota kirjoitusta löydy suomeksi mistään?

[Lurker]

Arvokkaimmat on suosittujen/yleisimpien lehtien vaikeasti löydettävissä olevat numerot. Paljon haluajia, vähän vapaita kappaleita = kova hinta.

Olikos se juuri antikvariaatin pitäjä Seppo Hiltunen (nyk. eläkkeellä), joka sanoi, että minkä tahansa sarjan keräilyn aloittaminen on helppoa ja alussa on paljon ostettavaa. Vaan sitten alun huuman jälkeen koittaa hetki, kun etsitään epätoivoisesti niitä puuttuvia, kaikkein harvinaisimpia numeroita. Sehän toisaalta on juuri se keräilyn suola!

Vaikkapa postimerkkeilyssä ovat kaikkein arvokkaimpia ne kohteet, joita on painettu vähiten. Se ei ihan suoraan käy sarjakuvien keräilyyn. Tarvitaan jokin tunneside tms. vaikeasti määriteltävä asia, keräilyhimo.

Melkoisesti syö miestä kun tuo ruotsi ei taitu, eihän tuota kirjoitusta löydy suomeksi mistään?

Eipä taida olla. Hyvin mielenkiintoinen tutkimus, esimerkiksi juuri nuo levikkitiedot.

[EetuT]

joka sanoi, että minkä tahansa sarjan keräilyn aloittaminen on helppoa ja alussa on paljon ostettavaa.

Tämähän on osittain muuttunut ja tulee varmaan jatkossa muuttumaan lisää. Kyllähän esim. käytetyn sarjakuvan tarjonta on huimasti laskenut, eli keräilyn aloittaminenkin on hiukan hankaloitunut.

Vaikkapa postimerkkeilyssä ovat kaikkein arvokkaimpia ne kohteet, joita on painettu vähiten. Se ei ihan suoraan käy sarjakuvien keräilyyn. Tarvitaan jokin tunneside tms. vaikeasti määriteltävä asia, keräilyhimo.

Keräilysarjakuvan hinnoissa on postimerkkien/rahojen kanssa yhteistä kunnon arvostus. Suurimmasta osasta 50-luvun huippukuntoisista lehdistä joutuu maksamaan kovan hinnan, vaikka kyseessä ei olisikaan muuten niin kerätty lehti. Huonokuntoisen voi saada sitten 1/10 osan hinnalla.

Kyllähän vanhemmassa sarjakuvassa alkaa hinnassa painamaan sitten se, että yksilöt on erittäin harvinaisia. Mutta niiden keräily on melko pienen piirin harrastus. Amerikalainen kuvakirja on myyty joskus 10000 euroon, luultavasti sille löytyisi toisenkin kerran ostaja tuohon hintaan, ehkä kolmannenkin, mutta sen jälkeen voisi olla melko hiljaista (tässä ajatusleikissä siirrellään yhtä ja samaa kappaletta, tai maksimissaan toista, jos noita jostain löytyisi esim. 10kpl niin tuo hintahan tulisi alas). Eipä noita vanhoja kohteita liiaksi missään myynnissä pyöri ja tästä voi osaksi johtua niiden vähäinen keräily, korkea hintahan on tietenkin toinen rajoittava asia.