Kaikki, jotka vähänkin seuraavat mediaa, ovat varmasti havainneet, että tekijänoikeudet ovat koko ajan tapetilla ja kaikenlaiset väärinkäytökset ja epäilyt julkistetaan suurella huomiolla.
Viime kuukausina ja viikkoina on tuotu esiin useita plagiointitapauksia, joista osa on ollut aika raskauttavia ja osa silkkaa hysteriaa. Tällä viikolla Suomen kuvalehdessä esiteltiin pitkä juttu, missä kristiinankaupunkilainen taiteilija oli selvästi kopioinut kuvia, osa jo ajat sitten kuolleilta tekijöiltä, ja myynyt niitä ominaan. Mikään menestyvä bisnes ei tämä toiminta ole kuitenkaan ollut. Viimeisin "kohun" aiheuttaja on
tämä sketsiltä vaikuttava mutta kuuleman mukaan ihan aito tapaus. Tuosta ei juuri löperömpää uutisoitavaa saa.
Olenkin miettinyt, että mistä tämä suunnaton into tuoda näitä asioita esiin kumpuaa. Osa on ollut ihan aiheellisia tapauksia, osassa on ammuttu kaloja tynnyriin. Tällainen aihe on epäilemättä helppo myydä lukijoille, toisin kuin joku veronkierto. On paljon vaivattomampaa harrastaa "tutkivaa journalismia" jonkun onnettoman piirtäjän kohdalla kuin äärimmäisen hankala rahavirtojen seuraaminen.
Asiassa on myös se taustalla oleva piirre, minkä isojen mediayhtiöiden lakimiehet ovat ymmärtäneet, eli tekijänoikeuksien arvo. Savupiipputeollisuuden merkitys laskee koko ajan ja kuten Supercellin kaupasta käy ilmi, immateriaali on se, mistä maksetaan. Tekijänoikeudet ja patentit ovat tämän päivän ja tulevaisuuden kauppatavaraa, joka halutaan ottaa haltuun. Eivät mediafirmojen lakimiehet silkkaa ilkeyttään epäreiluja sopimuksia kirjoittele. Nämä uutiset rapauttavat tekijöiden vaatimuksia oikeuksiensa hallitsemisesta ja antavat mediafirmoille "oikeutuksen" vaatia niitä itselleen.
Yhdellä puolella warettamisen oikeutusta vaativat piraatit, toisaalla isot yritykset. Piirtäjä on aika yksinäinen siinä välissä. Ainoastaan liittymällä yhteen olisi mahdollisista vaikuttaa mutta suurin osa tekee allekirjoituspäätöksensä saadakseen työtä, vaikka samalla he laittaisivat melkoisen pallon jalkaansa.