Lisättäköön, että Jippesin kopiointitaituurus kyllä hämmentää. Erinomaista plagiointa. Omaperäisyys - zero points. Ammattitaito - 10 points.
Jippes on lainannut tai plagioinut tyyliä, mutta ei kyllä ole mielestäni sitä omaksunut sen enempää kuin useimmat amerikkalaiset tai suomalaiset ovat kyenneet omaksumaan manga/animetyyliä. Eroa on reippaasti esimerkiksi taustojen käsittelyssä ja ruutujen sommittelussa. Tarkistamatta asiaa, näyttäisi myös siltä että, Jippes tekee tärkeät vaatteiden laskokset eri tavalla kuin Franquin. Havankin pää on hauska synteesi Sieninevan kreivistä ja Fantasiosta. Jippesin viiva on kaunista ja lennokasta, myös autot on piirretty ihailtavan joustavasti, mutta uskottavasti.
Jippesin ratkaisuissa hämää eniten suuret silmät, eli huomattavasti leveämmät pupillit kuin esimerkiksi Franquinilla. Verta oli tungettu mukaan pariinkin kohtaan enemmän kuin lasten/nuorten klassisen sarjan tyyliin kuuluisi. Vaikka Jippesin sivujen taittoa voisi moittia hieman tylsäksi hän tuntuu hallitsevan monet jutut (jatkumo/flow, liikkeen kuvauksen, äänitehosteet, "klaffivirheiden" välttäminen) paremmin kuin Conrad, jonka Valkoinen tiikeri taitaa olla vasta pääsemässä vauhtiin. Tai no. Conradin hahmojen tyylittely on varmempaa kuin Jippesillä. Onhan Havankin hahmotkin ihan originaaleja mutta tässä kirjassa Ann Wakefieldin terävä nenä näyttää useimmiten tosi typerältä noin terällä piirrettynä.
Juoni oli kieltämättä monipolvinen, mutta siinä kuitenkin toteutui hyvin piirrosten kanssa synkassa oleva retrohenki. Hyvää oli myös tapahtumisen paljous eli vauhdikkuus. Täyteenahdettujen ruutujen vuoksi lukeminen on joka tapauksessa sellaista hidasta tarpomista. Sitä vaan en tajunnut että minkä oivalluksen Havank sai sivulla 33 potkaistessaan rypistettyä tupakkiaskia?
Paikannimien vääntely häiritsi vähän alussa, mutta kun teos oli muuten huolella toimitettu, niin mikäs siinä. Takakannen selostus der Kallenin salanimesta olisi voinut olla jossain vähän vähemmän tärkeässä kohdassa. Se teki takakannen informaatiosta yhtä kiharaisen kuin mitä albumin juoni on.