Piirrostyylini on lähtenyt rakentumaan juuri vahvojen eurooppalaisten m/v-sarjisten avulla, Prattin ja Milazzon jalanjäljiltä. Näiden kautta on tullut siihen, että etusijalla on tunnelma ja sen hienovarainen rakentaminen. Harmaasävyillä tämmöisen voi saavuttaa erittäin hyvin, joten hyödynnän tätä tekniikkaa usein.
Sarjakuvien tekeminen kumpuaa ihan siitä yksinkertaisesta halusta, että tahtoo kertoa tarinoita. Tarinoita eri ajoilta, eri ihmisistä ja eri tilanteista. Lisäksi on mukava tutkia eri aikakausia ja etsiä pieniä nippeleitä, (automalleja, vaatteita, aikaan liittyviä ilmiöitä jne) sillä hyvä taustatyö on aina vain eduksi.
Sisällöllisesti historialliset tapahtumat ja aikakaudet kiehtovat, mutta mikään ei kyllä estäisi tekemästä nykyaikaan sijottuvia juttuja. Kuitenkin vanhat esineet ja välineet aina öljylampuista T-mallin Fordeihin ovat vain mukavia piirrettäviä ja niissä on meininkiä.
Piirtäminen on myöskin hauskaa. Siis siinä mielessä, että siihen palaa aina hyvin mielin ja jatkaa töitään, ottamatta turhaa stressiä. Rennolla otteella syntyy myös parhainta tulosta, turha kireys ei kuulu piirtämismetodeihin. Kyllä piirtämisen parissa viihtyy päivittäin sen 3-6 h, riippuen työinnosta tai ideoista. Joskus auttaa vain ympärilleen katsominen ja jonkun median seuraaminen, ja pian onkin taas tukku ideoita ja visioita mielessä.
Täysin oman tyylin etsiminen on vähän vaikeata hommaa, ehkä sitä ei koskaan saavutakaan. Asioita on tärkeämpi yhdistellä kuin koettaa luoda pyörää uudestaan. Hyvät puolet yhteen ja sitten vain vääntämään, ajan myötä syntyy väkisinkin itseä miellyttävää jälkeä, jos on valmis käyttämään aikaa ja vaivaa. Tärkeämpää on kerronnallisten seikkojen sekä tarinallisten ominaisuuksien kehittäminen, sillä nehän lopulta ratkaisevat: onko tarinassa potkua vaiko ei.