Long time no write.
Yhdyn HS:n ja Suomen Kuvalehden - ja kaiketi aika monen muunkin tahon - mielipiteeseen tämän vuoden parhaista (nimenomaan Suomessa julkaistuista) sarjakuvista eli...
Guy Delisle: Merkintöjä Burmasta.
Ville Ranta: Kajaani.
Tietysti minulta löytyy kritiikkiäkin kyseisistä teoksista ja teen sen näin.
Delislen teos on mielenkiintoinen, hauska ja asiallinen VAIKKA...
- Olenkin ehkä jo hivenen kyllästynyt näihin omaelämänkertasarjiksiin (ja niiden suomentamiseen, suomalaisia vastaavia, ei ehkä yhtä "maailmojasyleileviä" löytyy tietysti myös jumalattoman paljon)
- Ottaen huomioon tapahtumapaikan eli Myanmarin eli Burman niin noinkin paksuksi alppariksi "tapahtumia" oli kovin niukalti. Lähinnä "Gii" kuljeskeli eestaas lastenvaunujen kera! Silti, koko aika Burmassa oli kerrottu niin vivahteikkaasti (jopa kaikessa "tylsyydessäänkin") ja asiantuntevasti että oli pakko antautua teoksen vietäväksi.
Rannan teos on mielenkiintoinen, hauska ja asiallinen VAIKKA...
- En ole ikinä ollut mikään Rannan sarjakuvien suuren suuri ihailija (enkä aina jostain lukemieni mielipiteidenkään, mutta mitäpä sitten siitä?).
- Aihe vaikutti ALUKSI kuivalta mutta kerronta vain vei mennessään ja oli hienoa että teoksessa näytettiin rohkeasti niin päählön sukupuolielämä kuin ryyppäjäisetkin. Siis: koko elämä, kaunistelematta.
Lisää tällaista, kiitos

PS: Kunniamaininnan ansaitsevat, noh, kotimaisista ehdottomasti Fingerpori (oli nyt minä vuonna hyvänsä alunperin ilmestynyt, itse luin sen ekan kokooman vasta tänä vuonna pari kuukautta sitten) ja ulkomaisista Ken Parkerin jatkuminen (tänään ostinkin juuri uuden)...