päättyvän vuoden parhaan käännössarjakuvan valinta on helppoa, monillakin kriteereillä: manu larcenet'n millä on väliä. ilokseni huomasin, että tässä keskustelusäikeessä muutama muukin oli tämän vaatimattoman ja perinteisen oloisen sarjan ulottuvuudet havainnut.
alla on sarjan kakkososasta hs:iin annettuun mittaan kirjoittamani arvio. sen perusasetukset pätevät myös sarjan kolmososaan. lisäisin kirjan ansioihin vielä heikki kaukorannan erinomaisen suomennoksen. heikki muuten kertoi viime viikolla, että nelososa on hänellä nyt luvussa; saanemme senkin suomeksi.
*****
Älyn ja tunteen hedelmä
Elämän oppitunteja on koskettava tarina isoista asioista: epävarmuudesta, muutoksen pelosta, kuolemasta, solidaarisuudesta, työstä ja toisen hyväksymisestä.
Se puhuu hiljaa, mutta painokkaasti, jos vain vaivautuu kuuntelemaan. Se on samalla kertaa älykäs ja tunteellinen, sillä älyn vastakohta ei ole tunne, kuten usein väitetään, vaan tyhmyys.
Ranskalaisen Manu Larcenet'n Pieniä voittoja -sarjan toinen albumi kertoo pitkitetyn nuoruuden ja pelottavan aikuisuuden rajalla tasapainoilevasta valokuvaaja Marcosta. Hän pelkää elämää, arkailee hankkia lapsia ja kohtaa isänsä kuoleman.
Larcenet yhdistää tyylikkäästi yksityisen yleiseen, Marcon oma ahdistus kertautuu yhteiskunnan tasolla. "Ihmiset reagoivat eri tavoin menetykseen, suruun, kaipaukseen", Marco pohtii. Jotkut puhuvat, toiset vaikenevat, joiltakuilta tunteet häviävät ja jää vain toimintakyky.
Marcon elämän kanssa muuttuu muukin maailma. Hän kuvaa satamatyöläisiä isänsä vanhassa työpaikassa ja oivaltaa sinnekin levinneen toivottomuuden.
"Ota vain ne kuvasi…vaikka vain meidän lapsia varten", sanoo vanha työläinen. Kaikki tämä häviää, "työvoima on halvempaa kuin polttoaine". Aiemmin ylpeän työväen voimattomuutta alleviivaa oikeistopopulisti LePeniä äänestänyt satamatyöläinen.
Albumin käsikirjoitus on tiheä, hienoimpia aikoihin lukemiani. Larcenet'n herkkä viivapiirros on sopusoinnussa tarinan hentojen tuntojen kanssa.
Käyttöohje: aikuiselle, joka uskaltaa kohdata itsensä ja maailman.
*****
kotimaisten albumien kärki on jälleen niin leveä, että en halua/osaa siitä tiettyä albumia poimia.