Kvaakissahan arvostelukappaleet yleensä pyydetään. Miksi ihmeessä jollakin lehden toimittajalla olisi velvollisuus pitää "vapaakappalekirjastoa" kotonaan kirjoista, joita tulee tyrkylle vuodessa varmaan satoja?
No enhän mä tähän puuttunutkaan, vaan siihen, että meiltä "pyydetään" paljon kirjoja, ja, kuten Hans mainitsi, osa näistä päätyy suoraan omaan kirpparipöytään tai lähidivariin. Toimittajilla menee varmaan huonosti, mutta ei kuitenkaan niin huonosti kuin sarjakuvataiteilijoilla.
Mitään yhteisiä kehyksiä arvosteluille ei ole, eikä mielestäni saa olla. Kukin tekee, kuten itte tykkää. Niin se on paras. Kvaak ei ole mikään pönötysmedia vaan vapaaehtoisten ja vapaa-aikansa hyväntekeväisyysmielessä sarjakuvalle uhraavien ihmisten yhteisö.
"Kehyksellä" tarkoitan sellaista kulttuurisessa ja sosiaalisessa mielessä. Usein ainakin minun mielestäni hyvä arvostelu (ihan minkä tahansa) pystyy tarttumaan teokseen monesta suunnasta. Esim. Slaagissa minua kiinnostaisi jonkinlainen mietintä sen naivismista ja siitä, miten lapsenomaisuus ylipäätään on sarjakuvassa putkahtanut esiin (esim. Paper Rad, festareilla vieraillut ruotsalainen Dino Aegg, Jyrki Nissinen, Roope Eronen jne). "Afrikantaikaa" on sitä paitsi kantaaottavaa tavaraa.
90% sarjakuvasta Suomessa perustuu ilmaiseen työhön ja hyväntekeväisyyteen. Sä varmaan oletat, että esim. Turunen juuri nyt laskee festareilla saamiaan tienestejä suureen rahasammioon? Mä uskoisin kuitenkin, että Marko on ajatellut julkaisuillaan uusia tekijöitä ja sitä, että Suomessa nää hommat pitää ja voi tehdä ITSE - se on hyvä opettaa nuoremmille tekijöille jo heti alussa.
Varmaan se pääpointti tässä on, että jos arvostellaan niin arvostellaan kunnolla. "Hyväntekeväisyys" ei ole ainakaan mulle peruste tehdä asioita huonosti. Mun mielestä se pitäisi nähdä enemmänkin mahdollisuutena - ilmaiseksi kun tekee, niin yleensä ei ole kukaan sanomassa, mitä pitää tehdä. Eli: hanat auki.
"Pakko sanoa jotain" -arvio on kenties se kaikista pahin. Keskinkertaisuus ylipäätään.
Huuda Huuda sai kirjansa Kvaakin etusivulle ainakin vähäksi aikaa.
Ja mitähän tällä lauseella on Daada-ketjun kanssa tekemistä? Oon kuitenkin ymmärtänyt, että Kvaakin toimitus ylläpitää tätä palvelua, ei paranoijia.
Mä korostan: kirjoitan liittyen TÄHÄN ketjuun YKSILÖNÄ. Mulla on tietty omat kokemukset kustantamisesta ja siitä, mitä tekijänä kohtaa ja mitä arvostaa... niiden kautta tässä koetan kirjoittaa, jos niin-kovin-rakas Kvaakin toimitus sen mulle suo.
Hyvästä arvostelusta ja kritiikistä on täällä varmaan omat ketjut, mutta noin ylipäätään mä arvostan sitä, että arvostelijalla on omaa näkemystä ja kanttia tuoda sitä esiin. Sen ei tarvii mua miellyttää, kunhan pystyy selittämään sen, mitä sanoo. Just toi teoksen purkaminen yleisemmälle tasolle on tärkee juttu, ihan senkin takia, että sarjakuva on kaikissa sen muodoissa yhä enemmän marginaalia. Pitäisi pyrkiä siihen, että arvostelun voi ymmärtää ihan tavallinen tallaajakin, tuntematta Ranskalaista taidesarjakuvaa tai Hämiksen 81-vuosikerran tapahtumia. Lisäksi mulle on aina uponnut parhaiten fanzine-henkinen kirjoittelu, missä enemmänkin jonkun asian tuntija kertoo ja vaahtoaa niistä jutuista, mitkä on sen mielestä hienoja - ei niinkään, että pitäisi arvostella kaikki mitä eteen tulee, vaan poimii ne hyvät jutut ja kertoo niistä niin mielenkiintoisesti, että munkin on pakko aiheisiin tutustua.
