Veikko, Tette ja Jykke

[Lurker]

En ollut lukenut näitä Veikko, Tette ja Jykke -albumeja sitten 70-luvun. Yllättävän hyviä ne ovat, oikeastaan niinkuin tieteissarjakuvaa lapsille. Insinöörit ovat maailman hallitsijoita.

Ideoita kulki ristiin rastiin Tintin ja tämän sarjan välillä, toteutumaton Le Thermozéro oli yksi sellainen.
http://en.wikipedia.org/wiki/Le_Thermoz%C3%A9ro

[Timo Ronkainen]

Mistähän muistelen lukeneeni/kuulleeni että Le Thermozérosta olis joku tekemässä uutta Veikko, Tette ja Jykkeä? Tämän jatkamistahan ei Hergé suoranaisesti kieltänyt.

Timo

[pappa-sami]

Mistähän muistelen lukeneeni/kuulleeni että Le Thermozérosta olis joku tekemässä uutta Veikko, Tette ja Jykkeä? Tämän jatkamistahan ei Hergé suoranaisesti kieltänyt.

Hergé tilasi 1950-luvun lopussa Gregiltä kaksi Tintti-käsikirjoitusta, joista toinen oli tämä Thermozéro. Tarinaa lähdettiin työstämään ja muutama lyijykynäluonnos oli esillä Pompidou-keskuksen Hergé-näyttelyssä (näin ne omin silmin). Hergé tuli kuitenkin melko pian toisiin aatoksiin ja päätti pitäytyä itse kirjoittamissaan tarinoissa.

Vähän myöhemmin Hergé pyysi Bob de Mooria tekemään Thermozéron pohjalta kuudennen Veikko, Tette ja Jykke -albumin. Huhutaan, että tarinan luonnossivut ovat olemassa ja viittä vaille julkaisukelpoisia. Muutamia piirroksia on julkaistu 1980-luvulla ilmestyneessä  Bob de Moor-biografiassa. Linkki englanninkieliselle sivulle:

http://www.tintinologist.org/forums/index.php?action=vthread&forum=3&topic=180&page=1

[Lurker]

Tässä uudessa kokoomakirjassa on oikein nätti tekstaus. OIiko se jo niissä aikaisemmin erikseen julkaistuissa albumeissa? Muistaakseni ei...

(Olisi ollut kiva, jos kovakantisina julkaistuissa Tinteissäkin olisi käytetty ko. tekstausfonttia.)

[Timo Ronkainen]

Täältä?

No siellähän se oli. Eikä edes niin kauan sitten. Mutta ei siis kuitenkaan loppuun asti tehtyä versiota oltaisi tekemässä. Harmi.

Timo

[Hui_hai]

Tässä uudessa kokoomakirjassa on oikein nätti tekstaus. OIiko se jo niissä aikaisemmin erikseen julkaistuissa albumeissa? Muistaakseni ei...

En tiedä noista erillisalbumeista, mutta eri tekstausfontti oli kuin Ruutu -lehdessä aikoinaan julkaistuissa tarinoissa.

[Czaba]

En tiedä noista erillisalbumeista, mutta eri tekstausfontti oli kuin Ruutu -lehdessä aikoinaan julkaistuissa tarinoissa.

Noissa 70-lukuisisissa VT&J albumeissa tekstaajaksi on merkitty Jarkko Uosukainen. Vastasi monista Tinttien tekstauksistakin. Harmittavasti läheskään kaikkiin sarjakuviin ei merkitty noihin aikoihin tekstaajaa, vaikka oli vaivauduttu sellainen tekemään tylsän konekirjoitusfontin sijaan.

[Lurker]

Eivät nämä pojan, tytön ja apinan seikkailut mitään huonoja ole. Tai siis ne ovat tosi hyviä.

Siinä mielessä tästä yhteisniteestä tuli Joonatan Pistooli (vertaa Asterixiin) mieleen, että tästäkin löytyi paljon ahaa-elämyksiä: kas, tätäkin on Tintissä käytetty! Mutta olivat nämä toki Joonatania paljon parempia tarinoita, ihan A-luokan sarjakuvaa.

[Taru Leutokalma]

Komppaan ylläolevaa. Veikko, Tette ja Jykke on jäänyt Tinttiä vähemmälle huomiolle mutta on tosiaan ehtaa, kunnon, tutustumisenarvoista sarjista. Jos olisi ollut mahdollista, niin  olisin varmasti lukenut tätä skidinä enemmän kuin mielelläni. Tintit olivat liian monimutkaisia ja tylsänpuoleisiakin ennen kun varttui ja alkoi näkemään tarinat aivan uudessa valossa. Näin mukamas lapsen silmin mietittynä Veikossa, Tetessä ja Jykessä olisi ollut kaikki Tintin "parhaat piirteet"; vauhtia, seikkailua, huumoria ja kirsikkana kakussa, totta kai, hergémäistä tunnelmaa.

Tämän kokoelman lukemisesta on vierähtänyt tovi jos toinenkin mutta muistaakseni lukiessa oli hauskaa bongailla tiettyjä "tinttimäisyyksiä". Vaikka Veikko, Tette ja Jykke on lapsiystävällisempi kuin Tintti, niin mainitsemisen arvoisen hienoa on etteivät tarinat kuitenkaan aliarvioi lukijaa. Apinakin on oikein symppis (olisiko se ollut just se Jykke?).

[Sigma]

Myös samaa mieltä: tarinat ovat oikein hyviä ja koukuttavia, täynnä ihania yksitysikohtia ja oivaa jatkuvuutta.

Se, mikä lapsena näitä lukiessa vähän kummastutti, oli juuri tuo kolonialistinen ranskalainen (belgialainen?) asenne. VT&J:n isän aseman kaiken osaavana ja tietävänä arkkitehti-insinöörinä jotenkin sulatti, kun taas äiti aina huolestuvana, perinaisellisena kotirouvana oli jotenkin mysteerinen (varttuessa aloin sitten tietää kulttuurieroista). T on vähän varovaisempi toimija, kun taas V menee reippaasti ja uskaliaasti kaikkialle (Tintin tavoin); J on tietysti ihan kreisi toilailija, jota ilman tarinat olisivat liian kuivia.