Huuhkaja - Hugault & Yann

[jinroh]

Ainakin siviili-ilmailutaustaan viittaa toinen takakannen kuvista, mutta ehkä siihen toiseen on monet lukijat kiinnittäneet kaiken huomion, joten tämä on saattanut mennä joiltain ohi...

Siviili-ilmailutaustaa voi lentäjä-ässältä odottaakin. Koelentäjät taas, ne ovat oma rotunsa. Erikoinen evoluution oikku jolta puuttuu itsesuojeluvaisto.

Mielenkiintoisesti muuten takakannessa sanotaan, että on talvi 1943 ja Neuvostoliiton ilmavoimia uhkaisi murskatappio. Albumin alussa kuitenkin ilmoitetaan, että on tammikuu 1944, eli takana ovat Stalingrad, Kursk ja El Alamein, eli kaikille alkaa olla selvää, että Saksa on hävinnyt sodan.

[tertsi]

... jospa neukkujen puolellakin oli koneet vähissä.
siperian tehtaat eivät olleet ehkä vielä saaneet täydennyksiä valmiiksi asti.

miehistöpulaakin lienee ollut, kun kerran panivat naiset lentämään.

[Hamilkar]

... jospa neukkujen puolellakin oli koneet vähissä.
siperian tehtaat eivät olleet ehkä vielä saaneet täydennyksiä valmiiksi asti.

miehistöpulaakin lienee ollut, kun kerran panivat naiset lentämään.

Eikös NL:llä lentokalustoa ollut tuossa vaiheessa jo hyvin, kun vielä saivat koneita lännestä, lähinnä USA:sta, mutta vissiin myös Britanniasta esim. Hurricaneja (tästä en tosin ole varma)?. Ongelma taisi olla tosiaankin enemmän pula kokeneista lentäjistä. Naislentäjiä käyttivät omissa yksiköissään, mutta myös mukana pääsääntöisesti miehistä koostuvista hävittäjäyksiköistä. Aina yhtä luotettavasta Wikipediasta löytyy tietoa esim. Lidija Litvjakista - lieneekö ollut naispäähenkilön esikuvana/innoittajana? 

[Wotan]

Ei ole niin hyvää eikä huonoa, etteikö sitä voisi Korkeajännitykseen verrata.
Ovatko Korkeajännitykset tosiaankin huonouden mitta?

Kommentissa oli kyseessä lähinnä hyväntahtoinen nostalgia. Silloin 70-luvulla korkkarit, lentotarinat etunenässään tarjoilivat erinomaista eskapismia ja parhaita malleja joista saattoi itse yrittää noita koneita piirtää. Aikanaan korkkareita realisoidessani (virhe) jätin muistoksi kaksi joista toinen oli mukavasti piirretty ME262 tarina. Ja kyllähän Yannin&co:n teos tuohon samaan romanttisen eskapismin saumaan osuu yhä. Eli tykkäsin.

[Petteri Oja]

Oma arvioni: Käsikirjoitus jättää mielestäni tuossa albumissa aika paljon toivomisen varaa. Särmää ja rosoa olisi kaivattu lisää, nyt on vähän karkkista sotaa.  Lentokoneet ja muut laitteet Hugault osaa piirtää helvetin hyvin ja varmasti, kertaakaan ei tule vastaan sellaista epävarmaa hapuilua perspektiivien ja laitteiden muotojen suhteen. Digivärityskin on paikoin ihan ensiluokkaista. Mielestäni albumi edustaa ns. insinöörisarjakuvaa (à la Buck Danny) sekä hyvässä että pahassa . Kuva on tarkkaa ja rakkaudella tehtyä mutta toisaalta tarina on ohutta ja pinnallista eikä varmasti halua suututtaa ketään.

Ihan hyvä arvio, yhdyn. Luin albumin ja viihdyin sen parissa. Suositeltava ostos kun hintakin on varsin edullinen.

[Lönkka]

Eikös NL:llä lentokalustoa ollut tuossa vaiheessa jo hyvin, kun vielä saivat koneita lännestä, lähinnä USA:sta, mutta vissiin myös Britanniasta esim. Hurricaneja (tästä en tosin ole varma)?.

Mututuntumalla alkusodasta selvisivät täydentämällä omaa kalustoaan lend lease kalustolla (esmes Briteistä Hurricaneja sekä Spittejä ja Jenkkilästä Bostoneita, P-40:n eri versioita sekä muualla halveksittuja Airacobria), mutta keski/loppusodan puolelle käännyttäessä omat koneet olivat tosiaan kyllä erinomaisessa kuosissa.

[K.I.P]

Mututuntumalla alkusodasta selvisivät täydentämällä omaa kalustoaan lend lease kalustolla (esmes Briteistä Hurricaneja sekä Spittejä ja Jenkkilästä Bostoneita, P-40:n eri versioita sekä muualla halveksittuja Airacobria), mutta keski/loppusodan puolelle käännyttäessä omat koneet olivat tosiaan kyllä erinomaisessa kuosissa.

Joo toi P-39 Airacobra oli yllättävän menestyksekäs itärintamalla.
Aleksander Pokryskin saavutti 59 ilmavoittoa P39:llä.
Venäläispilotit arvostivat koneen 37mm tykkiä ja kone kesti myös melkoisessa määrin osumia, joita koneeseen aina matalalla häärätessä tietenkin tuli.

[Matti Karjalainen]

Ongelma taisi olla tosiaankin enemmän pula kokeneista lentäjistä.

Mike Spick kirjoittaa teoksessaan "Viimeiseen asti: Luftwaffen hävittäjä-ässien nousu ja tuho" (Koala, 2008) itärintaman ilmasodasta seuraavasti:

Vuonna 1941 ja vuoden 1942 alkupuolella hävittäjälennostolla oli onnenpäivät; ilmassa oli riittämiin heikkolaatuisia viholliskoneita, joita lensivät taktisesti taitamattomat lentäjät. Tilanne ei ollut pysyvä. Vuosien saatossa kohteet eivät kuitenkaan vähentyneet, vaan itse asiassa lisääntyivät, mutta neuvostoilmavoimat ottivat käyttöön uusia hävittäjiä, jotka olivat vähintään saksalaisvastustajiensa veroisia... (s. 161)

Neuvostolentäjät olivat huonommin koulutettuja ja vähemmän oivaltavia kuin vastustajansa. Ensimmäisen maailmansodan ranskalaislentäjien tapaan venäläiset kasasivat parhaat lentäjänsä kaartinrykmentteihin riviyksiköiden kustannuksella niiden jäädessä tasoltaan keskinkertaisiksi. Kolmatta valtakuntaakin totalitaarisemmassa yhteiskunnassa eläneillä neuvostolentäjillä ei ollut aloitekykyä, vaikkei rohkeutta paranekaan kyseenalaistaa. Parhaat olivat kuitenkin varsin taitavia. (s. 162).

[jinroh]

Samalla kun veli venäläinen sai uusia koneita ja yhä parempia lentäjiä, saksalaiset pärjäilivät itärintamalla monenlaisella länsirintamalta jo poistetulla kalustolla. Paremmat yöhävittäjätkin jäivät länteen. Lisäksi eräs Meyeriksi kutsuttu mies meni syksyllä 1942 uhoamaan, että Luftwaffe kyllä huoltaa Stalingradin motin...

Tammikuu 1944 on sikäli hyvä valinta ajankohdaksi, että tunnelman muuttuessa yhä epätoivoisemmaksi saadaan tarinaan ladattua paljon jännitteitä ja suuria tunteita, vaikka juuri sodan loppuvuosia onkin ahkerasti kaluttu loppuun elokuvissa ja sarjakuvissa. Huuhkajan alussa tilanne näyttäytyy varsin staattisena ja on outoa, että takakansiteksti yrittää esittää asetelman nimenomaan punailmavoimille tappiollisena, mikä ei mielestäni sovi albumin sisältöön sen enempää kuin historiaankaan.

[Matti Karjalainen]

Onko kukaan nähnyt albumia Tampereella? Nyt on katsastettu Lukulaari ja Akateeminen, eikä sitä löytynyt kummastakaan.

Samalla kun veli venäläinen sai uusia koneita ja yhä parempia lentäjiä, saksalaiset pärjäilivät itärintamalla monenlaisella länsirintamalta jo poistetulla kalustolla. Paremmat yöhävittäjätkin jäivät länteen.

Tästä tulikin mieleen, että edellämainitussa Spickin kirjassa oli mielenkiintoinen maininta siitä kuinka monet itärintamalla kunnostautuneet ässät huomasivat lännessä pudotustilinsä ehtyvän tai sitten tulivat itse liekeissä alas. "Viimeiseen asti" taisikin mainita, että yksi pudotus lännessä oli suunnilleen samanarvoinen kuin kolme alasammuttua venäläistä.

[K.I.P]

Tästä tulikin mieleen, että edellämainitussa Spickin kirjassa oli mielenkiintoinen maininta siitä kuinka monet itärintamalla kunnostautuneet ässät huomasivat lännessä pudotustilinsä ehtyvän tai sitten tulivat itse liekeissä alas. "Viimeiseen asti" taisikin mainita, että yksi pudotus lännessä oli suunnilleen samanarvoinen kuin kolme alasammuttua venäläistä.

Huomioitava myöskin se, että itärintamalla meno oli paljon vilkkaampaa.
Taistelulentoja oli useita/päivä. Eikä toimintaa tarvinnut juurikaan haeskella.

[K.I.P]

Saattaa olla jo vähän off topicia, mutta tuo albumi ja tämä keskustelu, saattaa innostaa joitakuita enemmänkin aiheen perään, joten laitan tähän lyhyen listan suomenkielisistä kirjoista, joihin kannattaa tutustua jos ww2 ilmasota kiinnostaa.

Saburo Sakai - Samurai (Alan klassikko)
Pierre Closterman - Suuri sirkus (Toinen klassikko)
J.E .Johnson - Väistä sininen parvi (Englantilaisten huippuässä kertoo)
Toliver & Constable - Erich Harmann (Pudotuskuningas kertoo)
Hans-Ulrich Rudel - Stuka-lentäjä (Legenda kertoo)
Ilmari Juutilainen - Punalentäjien kiusana (Kotimainen näkökulma kaksinkertaiselta ritarilta)
Ivan Kotzhedub - Palvelen synnyinmaata (NL:n huippuässä kertoo)

Ja tietenkin sata muuta, mutta nuo mielestäni sellaisia joista kannattaa aloittaa.
"Alan miehillä" nuo ovat tietenkin hyllyssä.
 

[tertsi]

Itse suosittelisin, että lukekaa
vaan tää albbu ja antakaa
tuon oheiskuonan levätä ihan rauhassa.

Seikkailu seikkailuna ja nörtit nörttinä.

[Lönkka]

Eh, Tertsi?
Kumma dissailla kuvasarjaharrastajana ilmailusta kiinnostuneita.

Jos ilmasota kiehtoo sarjakuvina ovat nuo kirjat kyllä sangen oivaa luettavaa.
Ei mitään kiihkoilua tai nörtteilyä vaan mielenkiintoista luettavaa jos aihe kiinnostaa.
Tai ainakin Sakain, Clostermanin ja Juutilaisen kirjat jotka ovat ne mitkä itse on tullut luettua.

[tertsi]

Anteeksi, jos loukkasin tunteitasi.