Huuhkaja - Hugault & Yann

[Kreegah Bundolo]

Pläjäytetäänpä tähän mainos että albumi on nyt saatavilla myös Kreegah Bundolon nettikaupasta: http://www.kreegah.net/index.php?_a=viewProd&productId=1002

[K.I.P]

Kuitenkin jäi hiukan kaivelemaan tunne, että pseudosatunnaisesti vitriinistä kerätyistä pienoismalleista piirrettyihin kuviin on yhdistetty niistä irrallinen tarina. He-219 on kaunis kone, mutta sen paikka ei ollut itärintaman etulinjassa. Ja ne suut.

No eipä todellakaan !
Kone oli melkeinpä tilaustyötä kenraali Kammhuberille LÄNSIrintaman yöhävittäjätoimintaan Lancastereita ja Mosquitoja vastaan.

[Merrot]

No eipä todellakaan !
Kone oli melkeinpä tilaustyötä kenraali Kammhuberille LÄNSIrintaman yöhävittäjätoimintaan Lancastereita ja Mosquitoja vastaan.

Hmm...eikös tarinassa ole ideana, että koneen prototyyppi on tarinan päähenkilöllä itärintamalla ikään kuin testikäytössä länsirintamaa varten? Jinrohilla pointti noiden hahmojen suiden suhteen. Mangavaikutteet puskevat niissä ikävästi pintaan.

Laittakaahan muuten muutkin arvioitanne albumista, niitä olisi kiva lukea.

Oma arvioni: Käsikirjoitus jättää mielestäni tuossa albumissa aika paljon toivomisen varaa. Särmää ja rosoa olisi kaivattu lisää, nyt on vähän karkkista sotaa.  Lentokoneet ja muut laitteet Hugault osaa piirtää helvetin hyvin ja varmasti, kertaakaan ei tule vastaan sellaista epävarmaa hapuilua perspektiivien ja laitteiden muotojen suhteen. Digivärityskin on paikoin ihan ensiluokkaista. Mielestäni albumi edustaa ns. insinöörisarjakuvaa (à la Buck Danny) sekä hyvässä että pahassa . Kuva on tarkkaa ja rakkaudella tehtyä mutta toisaalta tarina on ohutta ja pinnallista eikä varmasti halua suututtaa ketään.

[tertsi]

Vaikken mitään lentokoneista ymmärrä, ostin minäkin tämän albumin. Hienon näköinen ja isokokoinen, komee teos.

Photoshoppipiirrokset ei saaneet hihkumaan onnesta, mutta osaavasti tehtyjä kuvia, ammattimiehen työtä.

Albumia lukiessa tuli semmoinen jotenkin pervomainen olo, kylmiä metallisia lentokoneita, pikkiriikkisen juonta ja sekin aika kuivakkaa, pakolliset tissit.
Ei tuo huono ollut, jotain kiehtovan nörttimäistä maagisuutta oli tavoitettu.

Tarinaa olisin toivonut enemmän.

Ostan seuraavankin osan.

[jinroh]

Hmm...eikös tarinassa ole ideana, että koneen prototyyppi on tarinan päähenkilöllä itärintamalla ikään kuin testikäytössä länsirintamaa varten?

Tammikuussa 1944 He-219 oli jo tuotannossa, joten kone ei ole prototyyppi. Tietysti Wulfilla saattaa olla koelentäjätausta ja kokemusta kaksimoottorisista, mutta jotenkin outoa.

Nillitykseni on kieltämättä hyvin insinöörimäistä. Tarinaan on jostain syystä haluttu sekä He-219 että naislentäjät, joten on päädytty nähtyyn ratkaisuun. Mielestäni ratkaisu on kuitenkin huono.

Kannessa on muuten jostain syystä eri kone kuin sisäsivuilla.

[K.I.P]

Tammikuussa 1944 He-219 jo tuotannossa, joten kone ei ole prototyyppi. Tietysti Wulfilla saattaa olla koelentäjätausta ja kokemusta kaksimoottorisista, mutta jotenkin outoa.

No täytyyhän taiteilijoille antaa vähän vapauksia....
Pitää kyllä itsekin hankkia tuo albumi, kun tulee kirjakauppihin.

Todellisuudessahan He 219 oli ensimmäisenä versionaan alkuvuodesta 1943 valmiina rintamalle lähetettäväksi ja maaliskuussa 1943 se voitti Ju188:n järjestetyssä "loppukokeessa"
Ensimmäisen rintamakäytön suoritti Majuri Streib kesäkuussa 1943 ampumalla 5 konetta alas ensimmäisen taistelulennon aikana.
Yöhävittäjien kenraali Kammhuber, lähetti heti seuraavana aamuna kiitos-sähkeen Ernst Heinkelille.

[jinroh]

Saahan taiteilijoilla vähän vapauksia ollakin, mutta fiktion pitäisi kuitenkin olla uskottavaa. Huuhkaja huitelee välillä vähän liikaa siellä vapaalla alueella.

Ainakin minun silmääni anakronismit ja muut hölmöilyt sattuvat toisinaan ikävästi. Samaa vikaa oli myös Valkoisessa tiikerissä, jonka kakkososan luin hiljattain.

[Wotan]

Tulipahan ostettua ja luettuakin,

esteettisesti viehättävä ja tekniseltä toteutukseltaan mallikelpoinen albumi.
Kuvat kauniita, juoni huttua ja epäloogisuuksia pullollaan. Deluxe korkkari siis.

Tykkäsin kuitenkin niin paljon, että ostan seuraavankin.

[Lurker]

...juoni huttua ja epäloogisuuksia pullollaan. Deluxe korkkari siis.

Ei ole niin hyvää eikä huonoa, etteikö sitä voisi Korkeajännitykseen verrata.

HS:n Leena Pallari vertasi Vergiliusta Korkeajännitykseen.
...pysyykö tavislukija Vergiliuksen kärryillä? Sellainen, jolla ei ole työpäivinä kunnolla lukuaikaa, ja joka vain päättää tarttua kirjaan sen kummemmin valmistautumatta. Ikään kuin Aeneis olisi Korkeajännitys eikä hirmuinen merkkiteos.

Ovatko Korkeajännitykset tosiaankin huonouden mitta?

[K.I.P]

Ovatko Korkeajännitykset tosiaankin huonouden mitta?

Got im Himmel !!  Ei missään tapauksessa!
Parasta alallaan, ainakin silloin kun olivat myyntinsä huipulla
Donnerwetter sentään !
Achtung Spitfire !

[tertsi]

Huomaamme siis täälläkin, että:
Tieto lisää tuskaa.     

[MarkZero]

Ovatko Korkeajännitykset tosiaankin huonouden mitta?

Huono, huonompi, kriitikko.

[jinroh]

Ei ole niin hyvää eikä huonoa, etteikö sitä voisi Korkeajännitykseen verrata.

Juonihan on täyttä korkkaria: pahojen natsien keskellä rimpuilee hyvä saksalainen, joka on tietysti natseja taitavampi lentäjä. Liittouneiden puolella taas maailman paras lentäjä kamppailee kateellisia maanmiehiään vastaan päästäkseen kostamaan natseille. Lopussa hyvä saksalainen jää sotavangiksi and there is much rejoicing.

Onhan tuo hiukan paremmin toki piirretty kuin korkkarit. Ja ostan varmasti seuraavankin.

[Valtteri]

(Saapui kustantajalta nettikaupasta ihan ehjänä, muuten.)

Mä en jaksanut kiinnittää juoneen huomiota oikeastaan ollenkaan, mulle toi oli vaan kauniita kuvajaksoja toisensa jälkeen. Tykkäsin kauheesti, enkä edes aamupalaa aloittanut, ennenkuin oli luettu jo kerran läpi.

[Hamilkar]

Tykkäsin kyllä itse tästä, ehdottomasti menee seuraava osa hankintaan.
Toki tuli sellainen vaikutelma, että tässä esitellään päähenkilöt, ja vasta jatko-osissa päästään kunnolla vauhtiin.

Tietysti Wulfilla saattaa olla koelentäjätausta ja kokemusta kaksimoottorisista, mutta jotenkin outoa.

Ainakin siviili-ilmailutaustaan viittaa toinen takakannen kuvista, mutta ehkä siihen toiseen on monet lukijat kiinnittäneet kaiken huomion, joten tämä on saattanut mennä joiltain ohi...

Päähenkilön kesy pöllö toi jollain tavalla mieleen Enemy Acen susineen.

Itseäni ei mitkään historialliset epäjohdonmukaisuudet haitanneet tässä yhtään, mikä on outoa, sillä yleensä menee hermo aika vähäisestäkin tällä saralla. Ehkäpä en tunne ilmailua tarpeeksi, että jokin ärsyttäisi (ei ärsytä edes jälkikäteen, vaikka täällä on joitain seikkoja nostettu tietäjien toimesta esiin). Jos jotain pitää kuitenkin mussuttaa (eli kannan minäkin korteni kekoon), niin kahta tässä esiintynyttä kunniamerkkiä olisi ehkä ollut syytä kutsua ritariristeiksi tammenlehvin/miekoin, eikä rautaristeiksi tammenlehvin/miekoin, jos kerta koko nimeä ei haluttu käyttää (jossa taitaa esiintyä molemmat sanat).

Hauska vitsi oli se naispuolisen kk-ampujan nimi - Durakina. Durak tarkoittaa venäjäksi hölmöä!  Oletan, että se oli tekijöiltä tietoista, toki voin olla väärässä.

Juonihan on täyttä korkkaria: pahojen natsien keskellä rimpuilee hyvä saksalainen, joka on tietysti natseja taitavampi lentäjä. Liittouneiden puolella taas maailman paras lentäjä kamppailee kateellisia maanmiehiään vastaan päästäkseen kostamaan natseille. Lopussa hyvä saksalainen jää sotavangiksi and there is much rejoicing.

Tosin korkkareista poiketen lienee aika todennäköistä, että päähenkilöiden välille kehitetään myös jonkinlainen eroottinen viritelmä. Toki tuo sotavangiksi jääminen/jättäytyminen toimii vain rehtien tommyjen kanssa - itärintamalla ei kai voi moista suositella. Loppuratkaisu 3. osassa on varmaankin sensuuntainen, että nämä molemmat totalitääristen järjestemiensä puristuksessa olevat päähenkilöt pakenevat yhdessä lentäen jonnekin Turkkiin tai tapaavat jotenkin sodan loputtua Pariisissa, jossa naisen setäkin asusteli...tai sitten ei! Jotenkin se tytär on huomioitava näissä kuvioissa myös, eli silmitön pako ei ehkä ole todennäköinen (olettaen, että tyttärelle ei käy köpelösti esim. pommituksissa).