Vihaamasi sarjakuva?

[Ruzaccho]

Keskellä yötä on täysin järkevää kirjoittaa tuntemuksistaan Internetin uumenissa. Siispä nakuttelen näppäimistöä ja kittaan viininjämiä.

Tämä keskustelu sai minut ajattelemaan HETI muutamia sarjakuvia. Sellaisia, kuten strippisarjakuvan Terri Sciavo, Harald Hirmuinen. Tai samalla oikeutuksella Masi tai Punasulka. Päällimmäisenä vihalistalla on kuitenkin jo ketjun alussa mainittu Kalle Kehveli. Syytkin ovat samantapaiset: 1) ko. sarjis on liian sovinistinen voidakseen ilmestyä 50-luvun ulkopuolisessa maailmassa ja 2) se on piirretty inhottavalla tyylillä. Letkut irti, sanon ma!

Stripit sinänsä, edes ikivanhat, eivät ole automaattisesti huonoja. Seurassa jostain Suomen sodasta 1808 alkaen ilmestynyt Matti Mainio & Jussi Juonio toimii edelleen omassa viitekehyksessään. Sen vitsit perustuvat puhtaasti slapstickiin ja ovat siten ajattomia.

[q-mies]

Vihata on kovin voimakas ilmaisu. En "vihaa" yhtään sarjakuvaa. Inhoaminen taas onnistuu. Esim. inhoan uutta X-Meniä vaikka olen hankkinut ekan sarjan kaikki lehdet numeroon 380 asti ja uuden numeroon 99 asti; näiden jälkeen tuli "Revolution" joka mullisti X-maaliman ja vatsani. Claremont katkaisi napanuoran niin tehokkaasti että sen jälkeen en ole nähnyt mitään yhtymäkohtia nuoruuteni Ryhmä-X:ään vaan suhtaudun koko paskaan eräänlaisena "Ultimate"-sarjana jossa kaikki on toisin (eikä vanhoja tapahtumia tai tapoja muisteta lain).

[AkuMies]

Minä en ole muistaakseni ikinä lukenut toimintasankarisarjakuvia (paitsi Don Rosan Captain Kentuckyä, jos sitä voi sellaiseksi sanoa). En pidä ollenkaan myöskään Dragonballista.

[keijoahlqvist]

Mika Mokanen. Sarjakuvan pitää olla piirretty, ei liukuhihnalta putoileva. Sarjakuvan pitää lähteä tekijän tarpeesta kertoa, ei tekijän halveksinnasta yleisöä kohtaan.

Rieku ja Raiku. Helppo raha naurattaa, mutta Me-lehti menee suoraan roskiin kunnioituksesta Mämmilää kohtaan.

[Jiminy Lummox]

Ensimmäisenä tulee mieleen ainakin jo mainittu Baby Blues, Poju, Teinileena jne. hajuttomat ja mauttomat jenkkiläiset sanomalehtisarjakuvat.

Ja tietenkin se Karvinen. Pidin sitä joskus (lapsena) hauskana, mutta nyt kun noita uudempia strippejä on taas tullut silmäiltyä, niin on kyllä huomannut kuinka itseään huonoa ja itseääntoistavaa se on. Aivan kuten Maddox asian tiivistikin, stripit perustuvat yleensä siihen että Karvinen syö jotain ja Esko huutaa tälle. Tosin näitä kymmenien vuosien ajan jatkuneita vastaavanlaisia sarjakuvia tuntuukin vaivaavan yleensä sama vika. Ilmeisesti tekijöitä ei enää kiinnosta edes yrittää keksiä hyviä ja uusia juttuja kun tärkeintä on se, että sarjakuva vain jatkuu ja jatkuu jotta oheistuotteita myytäisiin yhä entiseen tahtiin.

Nemiä vihasin joskus, pidin sitä lähinnä 14-vuotiaille 69 Eyes-faneille suunnattuna mukarankisteluna, mutta viimeaikoina on tullut tutustuttua kyseiseen sarjakuvaan vähän paremmin ja huomattua että kyllähän se sisältää ihan hauskojakin juttuja, en tiedä onko vika sitten ollut minussa vai onko tekijä skarpannut nihkeän alun jälkeen. Jokatapauksessa kovin viinaanmenevä päähenkilö suositussa sanomalehtisarjakuvassa on aina plussaa.

[OlliH]

Rieku ja Raiku. Helppo raha naurattaa, mutta Me-lehti menee suoraan roskiin kunnioituksesta Mämmilää kohtaan.

Harmittaa aika paljon kyllä alkutuotannossa varsin mainion R&R:n nössööntyminen, sarjahan on jo huomattavasti rauhallisempi kuin parodiansa kohde! Ja minä en sentään yleensä rankistelua pahemmin palvo.

Mistä puheen ollen: huomasin vihaavani Preacheriä. Ei pelkästään (joskin lähinnä) se teksasilainen arvomaailma vaan väärien ihmisten tappaminen ja henkiinherättely, tarpeeton ihmissuhdevatvonta, sekä ne kolme ilmettä jotka Dillon osaa piirtää. Toisaalta satunnaisesti sarjassa on huippua kamaakin, joten jonkinlaisesta viha-rakkaudesta siis kyse.

[Ilja Rautsi]

sekä ne kolme ilmettä jotka Dillon osaa piirtää.

Saisiko näistä ihan listan? Pisti niin miettimään mihin olet ne rajannut.

[X-men]

Marsalkka Laki (Marshal Law) on niin huonosti tehty että..........

[OlliH]

Saisiko näistä ihan listan? Pisti niin miettimään mihin olet ne rajannut.

Hmm... yksi on se hymy jossa voi laittaa kolikon hampaiden väliin. Yksi on sitten se murjotus jossa suupielet ovat alaspäin (Saint of Killersillä jatkuvasti, Starrilla yleensä). Kolmantena sitten vaikka se vääntynyt irvistys kun joku ruumiinosa repeää irti, vaikka nämä taitavat olla vähän varioidumpia. Kaipa sitten on vielä neljäntenä sellaiset ilmeettömät perusilmeet. Lähinnä nuo kaksi ekaa vain ottavat päähän jo parin sadan sivun jälkeen.

Marsalkka Laki (Marshal Law) on niin huonosti tehty että..........

Oijoi, Marsalkka Lain kritisoiminenhan on jo klassikko. Varmasti haukutuin 50 sarjakuvasivua tässä maassa (tai onhan sitä kai enemmän, mutta eiköhän haukut perustu siihen yhteen suomalaiseen Marveliin). Itse kyllä lukeudun ehdottomasti kannattajiin.

[kespa]

Oijoi, Marsalkka Lain kritisoiminenhan on jo klassikko. Varmasti haukutuin 50 sarjakuvasivua tässä maassa (tai onhan sitä kai enemmän, mutta eiköhän haukut perustu siihen yhteen suomalaiseen Marveliin). Itse kyllä lukeudun ehdottomasti kannattajiin.

Marsalkka Lakihan on ihan perkeleen kova jätkä. Suosittelen muita myös tutustumaan muihin Laki julkaisuihin kuin pelkästään tuohon Marvelissa julkaistuun. Ihan laatukamaa ne on vaikka erilaisia ovatkin, jos joihinkin perus Marveleihin vertaa.

[Doc Lomapäivä]

Kramppeja ja Nyrjähdyksiä. Erään Suomalaisen kaikki mangat, joita pelkään mainita, sillä en ole käykö hän täällä.

Mikä saa sut päättelemään että Pauli Kallio ja Mika Lietzen eivät kvaakkaisi? Eli anna mennä, kerro vihaamasi suomimanga!

[Doc Lomapäivä]

Eihän tuo nyt ollu mitään! Noilla perusteluilla tulit haukkuneeksi puolet koko Suomen alternative-kentästä.

[Sihvonen]

Fine, fine! Syytän sitten sinua jos minut pannataan täältä. Nice knowing you.

Mikä tahansa Rojun töistä... minuun ei vain iske se, että tehdään sarjakuvaa jossa on itse päähenkilönä. Insider vitsit tulisi jättää sellaiseksi.

Roju piirtää mangaa?

[1978 villiä metsää]

Vaikka Rojun tarinat ei ihan noin pahoiksi mene, niin ainakin hän näyttää olevansa ainoa täysijärkinen ja fiksu henkilö

Tuollaista vastakkainasettelua, mitkä itseäni ovat ärsyttäneet, on ollut häiritsevässä määrin Pauli Kallion uudemmassa tuotannossa. Lähinnä noissa Sarja-Infossa ja TV-lehdessä julkaistuissa sarjakuvissa. Tietenkin niissä on myös mukana itseironiaa, muttei tarpeeksi, jotta se sama konsepti innostaisi enää sadannessa kierrätyksessä.

Menetin hetkeksi uskoni kokonaan Pauliin, kunnes löysin hyllystäni ensimmäisen Kramppeja ja Nyrjähdyksiä- albumin. Ooh, oikeita oivalluksia ja elävää sisältöä. Nyt kun ikää on vähän karttunut, jotkut jutut avautuvat vielä paremmin. Ja kyllä, Christer Nuutinen on sen piirtäjistä suvereenisti paras, piirrokset synkkaavat yksi yhteen sisällön kanssa.

Dupuyn ja Berberianin "Päiväkirja Albumista" nökötti pidemmän tovin lukemattomana hyllyssäni. Olin sitä joskus aloittanut, jolloin kävi hermoille se Berberianin jälkiviisas diivailu tyyliin "olen-taiteilija-jota-kukaan-ei-ymmärrä-joten-voin-tehdä-kaikista-muista-litteitä-karikatyyrejä-ja-perustella-sen-rehellisyytenä-kärsin-kuin-jeesus" kirjan ensimmäisessä osiossa. Pääsin tällä kertaa sitä pidemmälle ja kyllähän niitä parempia vitsejä ja itsellenauramisiakin sitten tuli, kuten myös traagisempiakin elementtejä. Pitää varmaan tutustua Jeanin elämäänkin tässä kun ehtii.

En tiedä kuinka paljon olet Rojun tuotantoon perehtynyt, mutta kyllä niissä minusta paljon muitakin lähestymistapoja on löydettävissä. Jos joku juttu tuntuu jättäneen pysyvän arven, kehoittaisin lukemaan Killofferin omaelämänkerrallisia tarinoita, joissa Rojun hahmoon tulee myös heikkouksia. Olikohan yksi ainakin Napa kakkosessa, pitäisi löytyä kirjastosta. Tai vaikkapa hauska kuvaus Angoulemen reissusta Ville Rannan luonnoskirjasta:http://www.villeranta.com/luonnokset/ang0.html

Tässä olisi myös yksi esimerkki, jonka voi tulkita ylimieliseksi tärkeilyksi, mutta pikemminkin kyseessä on kuvaus siitä kuinka joutavista asoista voi saada hikeä pintaan. Hahmot on hassun joustavia.http://www.nbl.fi/~nbl436/

[devilis6]

Vihaan yleisen epäselvästi "mukataidemaisestipiirrettyä" suomalaista ja
muunkin kielistä sarjakuvaa. Aivan perseestä!

Sarjakuva sarjakuvana ja taide taiteena.
Se on minun makuni ja se pysyy.