Sanoisin, että objektiivisesti paras laatu oli joskus 51-52, sen jälkeen alkoi tulla täytettä ja todellinen katastrofi oli tanskalaisten Gutenbergshusin oma tuotanto 60-luvulta alkaen. Rydahl, Lagerwall ja kumppanit edustavat varmasti huonointa ankkalaatua koskaan. Tosin 60-luvulla oli paljon hyvääkin, viimeisiä Barkseja ja pitkälle 70-luvulle Stroblin ja Murryn tuotantoa. Tosin muita ilonaiheita ei juuri ollut. Lehti painettiin parilla perusrasterilla niin että nurmikotkin jäivät vaaleankeltaisiksi ja kivet violeteiksi tarkempien värien puutteessa.
Pitäisin omasta nostalgiastani huolimatta 70 ja 80-lukuja aika onnettomina aikakausina. Seiskarilla uusittiin 50-luvun parhaat sarjat toivesarjoina, mutta kasarilla ei ollut enää niitäkään. 80-luvun puolivälissä tuli (mielestäni) ankea perusruskea värimaailma synkistämään lehteä entisestään. Tosin kurjuutta kompensoi se, että Vicar ja kumppanit nostivat Gutenbergshusin tasoa siitä järkyttävästä kohelluksesta mitä se oli alunperin.
Aloin olla 90-luvun alussa jo turhan aikuinen lukemaan uusia Akuja, mutta muistan uuden paremman painotyön, harmaan sävyjä kekseliäästi käyttäneen värimaailman ja uudet sarjat. Pari ensimmäistä Rosaa oli piristävää vaihtelua, mutta kyllästyin niihin aika pian. Joka tapauksessa Akussa oli nyt jotain uutta ja tuoretta, josta nuorempi polvi saa kaikin mokomin pitää. Ysärin puolivälin jälkeen lakkasi akun tuleminen, enkä ole seurannut lehteä kuin satunnaisesti. Lähinnä lähikirjaston hyllyltä silloin kun satun siellä poikkeamaan.
Minusta nollakymmenluvulla piirrosten taso on parantunut entisestään, tyyli ei välttämättä ole minun juttuni. Menetän varmaan tässä kasvoni aika monen lukijan edessä kun tunnustan, että minusta Bernado on tosi hyvä. Tuo vähän mieleen Al Hubbardin. Olen kuitenkin seurannut lehteä niin vähän, etten osaa sanoa, onko ollut muutosta yksikymmenluvulle tultaessa. Suomi-tarinat ja julkkikset kuten Ramones tuntuvat vähän halvoilta, mutta maailma muuttuu eikä perinteisiin kannata suhtautua liian tosikkomaisesti. Ne taitavat olla leimallisin yksikymmenluvun ilmiö.