Eli Conan on huono päähenkilö? Niin taas.
Hänhän on sitä paitsi harvinainen sankarihahmo: aktiivinen.
Yleensä sankarit eivät ole aktiivisia vaan passiivisia he toimivat vastavoimana tapahtumille tai reagoivat niihin.
Conan ei tyydy tähän vaan aikaan saa asioita hyvässä ja pahassa.
Kuten erinomaisen Kaislikossa suhisee sankaritkin.
Taru sormusten herrasta hahmot ovat passiivisia toteuttajia.
Mordorin hyvää väkeä lukuunottamatta.
Toista yhtä kovaa barbaaria tuskin enää tulee.
Gemmellin Druss ja kumppanit. Eivät kopioita, mutta kovia ja pelottavalla tavoin uskottavia.
Kannattaa lukea myös Steven Pressfieldin spartalaiskuvaus Tulen portit (gates of fire) joka on myös jotain ihan muuta. Spartalaisten maailmankuva on nykyihmiselle hyvin, hyvin vieras.
CSIn ongelma on sen suosio ja rakenne. CSIt ovat työryhmäkeskeisiä ja enin osa hahmoista on vahvasti karrikoituja ja laskelmoituja.
CSIn isoin pulma on sortuminen saman kaavan käyttöön, vaikka hahmot kasvaisivatkin ei jounikuvio konsaan muutu.
Status quo säilyy (ei, ei bändi).
Aaltosella on ihan ok näkemyksiä, Uskoisin että nekin ovat lähinnä suuntaa antavia, eivät absoluuttisia totuuksia.
Päähenkilö voi olla totaalinen ulkopuolinen, maailman seuraaja jolla ei ole mitään omaa päämäärää tai halua muuttua.
Ja olla silti toimiva.
Viime kädessä tarina sanelee päähenkilön ja päinvastoin. Tämä ei ole suora kehoitus käyttää kaikkia lajityypin kliseitä, mutta muistuttaa että kliseissä ja stereotyypeissä on usein "totuuden siemen" ja niiden epäonnistunut käsittely on ongelma, eivät ne itse.
Tulisi ottaa huomioon että on ainakin kolmenlaisia kertomuksia: hahmovetoisia, tarinavetoisia ja ideavetoisia.
Parhaat ovat niiden synteesejä.