Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Piirtäminen, tekstaus, väritys ja skannaus => : mastermind 22.11.2007 klo 18:23:44
-
Miten yleisesti ottaen sarjakuvat, etenkin strippisarjakuvat väritetään?
Värittävätkö piirtäjät itse vai jääkö se kustantajan harteille/värittämiseen erikoistuneille?
Entä mikä on yleisin sarjakuvien väritystapa? Käsin? Tietokoneella?
Mitkä ovat teidän kokemuksenne värittämisestä?
-
Suuressa maailmassa ammattipuolella värittäminen jää siihen erikoistuneille ihmisille. Pienemmissä ympyröissä eli mm. Suomessa sen tekee useimmiten piirtäjä itse. Värittämisen voi tehdä ainakin parilla tusinalla eri tavalla. Ennenvanhaan käsin, vesiväreillä, peiteväreillä, tuubista, napista jne. yms. Nykyisin on yhä yleisempää että se tehdään tietokoneella (=painovalmis samantien).
Timo
-
Miten Disney-piirtäjät yleensä toimii, värittävätkö he itse omat sarjansa vai tekeekö sen joku muu?
Entäs miten on värittämisen laita strippisarjakuvien puolella, vaikkapa Juba?
Yleensähän hänen stripinsä ovat mustavalkoisia, mutta esim. Aamulehdessä on värillisiä strippejä. Värittääkö hän itse omat sarjansa?
-
Miten Disney-piirtäjät yleensä toimii, värittävätkö he itse omat sarjansa vai tekeekö sen joku muu?
Egmont värittää. Joko joku/jotkut talon sisällä tai joku espanjalainen studio niitä tekee.
Entäs miten on värittämisen laita strippisarjakuvien puolella, vaikkapa Juba?
Yleensähän hänen stripinsä ovat mustavalkoisia, mutta esim. Aamulehdessä on värillisiä strippejä. Värittääkö hän itse omat sarjansa?
Ei väritä itse. Syndikaatti hoitaa sen alihankkijoilla.
Timo
-
En ole asiasta varma, mutta epäilen että digitaalisen naputtelun ammattilainen värittää Viivin ja Wagnerin: näin tehdään ainakin Aamulehdessä ilmestyville Fingerporeille, antamani väripaletin pohjalta.
-
Itse hoidin Ilta-Sanomien Akujen, jotka olivat 2-rivisiä, värityksen -01 alkaen. Sain useammanlaisia väärikoodi -ohjeita (CMYK). Jopa kielelle on omansa, vaikka itse Aku Ankka -lehdessä se on sama kuin rusetin ja auton väri.
Ohjeissa annetaan kuitenkin värittäjälle erilaisia vapauksia ja vaihtoehtoja. Itse en ole laittanut Akun silmien pohjaan sinertävää sävyä tai värjännyt nokan sisäosia tummemmalla kuin nokka tai räpylät. Pienessä julkaisukoossa semmoinen antaisi tahraisen vaikutelman.
Kun värittää toisen työtä, väritys on tietenkin alisteinen piirrokselle. Taliaferron Ankan kohdalla kuvaan sopii pienet häivytykset tai irrallisuudet, koska hänen piirrostyylinsä oli varsin ilmavaa; viivat eivät ole aina viivasta toiseen kiinni varsinkaan taustoissa.
Ohessa näyte, joka on sarjasta vuodelta 1940 ja julkaistu I-S:ssa 29.9.07, ja joka kuuluu niin sanottuihin omahankintaisiin Aku -töihin (tulostettu sarjakuvien originaalien aarreaitasta eli heritagecomics.comin huutokauppa-arkistosta).
-
Ei väritä itse. Syndikaatti hoitaa sen alihankkijoilla.
Syndikaattia en ollutkaan ottanut huomioon. Sehän homman taitaa useimmiten hoitaa kun kyseessä on sanomalehtisarjakuva.
Paitasi jos kyseessä on kirja/albumi niin taitaa jäädä kustantajalle.
Niin, tai sitten piirtäjälle joissain tapauksissa.
-
Minun sarjakuvani ovat mustavalkoisia, mutta kannet/prologit/epilogit sun muut semmoiset möhnät väritän koneella.
Paras ohjelma värittämiseen on tietenkin Adobe Photoshop.
-
Minä tota noin mulla on sarjakuva valmistumassa, ja väritysvaihe lähestyy uhkaavasti. Minä en siitä vaiheesta kovin perusta. Koneella värittämisestä minulla tulee hiukan liian syyllinen ja laiska olo. Sitä paitsi, minulla on koneella vain ja ainoastaan vi][un paint, joka tulee jokaisen koneen kylkiäisenä, eikä sillä voi värittää hyvin paskaakaan. Sarjiksessani on synkkä, pimeä ja sateinen ilma. Ajattelin käyttää pastellivärejä, mutta
minusta tuntuu, että sotken koko kuvan. Puuväri kynillähän se ei onnistu. Niistä minulle aivan liian vaivautunut olo. Vesivärit, sanotaanko, että kun kuvistunnilla teen hienon lyijykynäpiirroksen johon tulee paljon värejä, ja sitten teen siihen vesiväreillä värit, siitä tuelee sellainen $&&][&#&# ruskea paperi. Siis, mitä väritystekniikkaa suosittelette. Olisiko sellaista Puuvärin ja pastellivärin sekoitusta, joka ei sotkisi kovin kuvaa. Siis sellainen puuväri, jonka jälkeä voisi sormella sekoittaa.
-
...
Olisiko sellaista Puuvärin ja pastellivärin sekoitusta, joka ei sotkisi kovin kuvaa. Siis sellainen puuväri, jonka jälkeä voisi sormella sekoittaa.
Akvarellikynä. Sellainen vesiliukoinen puuväri.
-
Miten saa samanlaisen värityksen aikaiseksi kuin Pätkittäin käy kateeksi ja Alppien Nerossa on? Tavallaan se on kuin tussia, joskus vesiväriä, pastelliliitua(?)? Vai värillistä tussia mitä on käytetty sarjakuvien värittämiseen.
Pätkittäin:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,6763.msg122005.html#msg122005
Alppien:
http://multimedia.fnac.com/multimedia/images_produits/zoom_planche_bd/3/2/2/9782205019223_1.jpg
Joonas
Siirsinkin tähän ketjuun
-
Mä väritän itse omilla sarjakuvatusseillani jotka sain lahjaksi joskus vuonna nakki ja perunat. (eli kaksi vuotta sitten)
-
Mietin vain tuota että toimisiko oikeasti jos värittäisi vesiväreillä? Ajattelin kokeilla sillee että kopioin sarjakuvan ja eri tyyleillä ja vehkeillä kokeilen värittää.
Vesiväreissä tietysti täytyy tehdä useampi kerros, ei yhtä aikaa kaikkia värejä siihen märkänä (tiesin siis sen :))
-
Kyllähän vesiväreillä sarjakuvansa voi värittää. Paperin pitää vain olla suht paksua, kartonkimaista.
-
Lewis Tein tällasen nopean tutoriaalin kuinka fotarilla voi emuloida vesivärien käyttöä (ainakin tiettyyn pisteeseen asti ;)) toivottavasti siitä on jotain apua.
Avasin uuden dokumentin photoshopissa 300x300px ja resoluutioksi laitoin 72 dpi.
-väsäilin uudelle layerille nopeasti muotoja joidenka kuvittelin muistuttavan lattapäistä sivellintä (karkeasti) tarkka muotoilu ei ole tarpeen.
(http://img.photobucket.com/albums/v371/inkfish/brush_1.jpg)
-kun olet valmis valitse tarkista että dokumentin tausta on näkymätön ja valitse Edit > Define brush Preset...
-nimeä uusi tekemäsi brushi niin että löydät sen myöhemmin :)
-avaa brushivalikkosi oikealla hiiren näppäimellä ja valitse juuri tekemäsi brushi ja syötä seuraavat arvot Brushes tabista
(http://img.photobucket.com/albums/v371/inkfish/brush_settings.jpg)
Huom! kokeile itse mitkä arvot tuntuvat sinulle sopivilta, kannattaa esim. kokeilla alhaisempaa spacingiä jolloin pensseli toistuu vedon aikana useammin.
-kun olet valmis tallenna valmis brushisi painamalla brushi-valinta laatikon oikeassa ylälaidassa olevaa nuolta ja sieltä New Brush Preset...
-ei kun kokeilemaan uutta brushia, avaa uusi dokumentti (vaikka 800x600) ja laita taustaksi joku simppeli tekstuuri, paperi voi näyttää luonnolliselta, mutta kannattaa tehdä kokeiluja.
(http://img.photobucket.com/albums/v371/inkfish/colors.jpg)
-kuten kuvasta näkyy brushi ei ole täydellinen, esim. vedenkertymiä jne ei tule eikä värin kylläisyys juurikaan vaihtele. Jos haluat tarkempia tuloksia kannattaa kokeilla säädellä Color Dynamics tabista löytyviä säätimiä, esim. saturation jitter ja hue jitter vivuista on varmasti hyötyä. Layereiden blending optioilla (overlay, multiply jne.) kannattaa myös kokeilla!
-mikäli haluat simuloida kuivempaa sivellintä, kannatta kokeilla dual brush asetuksia tai scattering säädintä, ylläolevassa kuvassa on kikkailtu myös niillä, sekä tekstuureilla. sekä brushin fill ja opacity säätimillä.
-jatkoin lopuksi vielä kikkailua, luonnostelemalla uudelle layerille muutaman sutun ja "tussaamalla" siihen päälle perus brushilla ja värittelin luonnokset nopeasti juuri tehdyllä brushilla. jos haluaa luonnosmaisempaa jälkeä kannattaa jättää luonnosteluviivat näkymään omalle layerille (opacityllä kannattaa leikkiä, mikä näyttää hyvälle omaan silmään.) ja rakentaa väripintoja useilla vedoilla.
(http://img.photobucket.com/albums/v371/inkfish/comix-1.jpg)
-samalla tekniikalla voi tehdä myös muunlaisia brusheja, suosittelen kokeilemaan!
-
Täytyy siis varmaan warettaa tuo, vaikken kyl tietokoneella osaa mitään. Lähinnä oikeilla vesiväreillä osaan :)
-
Täytyy siis varmaan warettaa tuo, vaikken kyl tietokoneella osaa mitään. Lähinnä oikeilla vesiväreillä osaan :)
Ei tarvitse warettaa.
Jos ei trial piisaa on lukuisia ilmaissoftia joilla pääsee samankaltaisiin tuloksiin. Osa jopa pääsee parempiin tuloksiin ihan riippuu siitä paljonko vaivaa jaksat nähdä.
-
Niinno, sitten taas kestää kun täytyy opetella hallitsemaan hiirtä värittäessä.. Voi tietty kysyä pikkuserkkua kun sillä olis kaikenmaailman vehkeitä koneella värittämiseen/piirtämiseen ja osaa kanssa tehdäkin.
-
Täytyy siis varmaan warettaa tuo, vaikken kyl tietokoneella osaa mitään. Lähinnä oikeilla vesiväreillä osaan :)
Kuka tahansa osaa koneella söhrätä. Kovat kundit maalaa vesiväreillä.
-
Kuka tahansa osaa koneella söhrätä. Kovat kundit maalaa vesiväreillä.
:D
-
Lewis Tein tällasen nopean tutoriaalin kuinka fotarilla voi emuloida vesivärien käyttöä (ainakin tiettyyn pisteeseen asti ;)) toivottavasti siitä on jotain apua.
Avasin uuden dokumentin photoshopissa 300x300px ja resoluutioksi laitoin 72 dpi.
-väsäilin uudelle layerille nopeasti muotoja joidenka kuvittelin muistuttavan lattapäistä sivellintä (karkeasti) tarkka muotoilu ei ole tarpeen.
(http://img.photobucket.com/albums/v371/inkfish/brush_1.jpg)
-kun olet valmis valitse tarkista että dokumentin tausta on näkymätön ja valitse Edit > Define brush Preset...
-nimeä uusi tekemäsi brushi niin että löydät sen myöhemmin :)
-avaa brushivalikkosi oikealla hiiren näppäimellä ja valitse juuri tekemäsi brushi ja syötä seuraavat arvot Brushes tabista
(http://img.photobucket.com/albums/v371/inkfish/brush_settings.jpg)
Huom! kokeile itse mitkä arvot tuntuvat sinulle sopivilta, kannattaa esim. kokeilla alhaisempaa spacingiä jolloin pensseli toistuu vedon aikana useammin.
-kun olet valmis tallenna valmis brushisi painamalla brushi-valinta laatikon oikeassa ylälaidassa olevaa nuolta ja sieltä New Brush Preset...
-ei kun kokeilemaan uutta brushia, avaa uusi dokumentti (vaikka 800x600) ja laita taustaksi joku simppeli tekstuuri, paperi voi näyttää luonnolliselta, mutta kannattaa tehdä kokeiluja.
(http://img.photobucket.com/albums/v371/inkfish/colors.jpg)
-kuten kuvasta näkyy brushi ei ole täydellinen, esim. vedenkertymiä jne ei tule eikä värin kylläisyys juurikaan vaihtele. Jos haluat tarkempia tuloksia kannattaa kokeilla säädellä Color Dynamics tabista löytyviä säätimiä, esim. saturation jitter ja hue jitter vivuista on varmasti hyötyä. Layereiden blending optioilla (overlay, multiply jne.) kannattaa myös kokeilla!
-mikäli haluat simuloida kuivempaa sivellintä, kannatta kokeilla dual brush asetuksia tai scattering säädintä, ylläolevassa kuvassa on kikkailtu myös niillä, sekä tekstuureilla. sekä brushin fill ja opacity säätimillä.
-jatkoin lopuksi vielä kikkailua, luonnostelemalla uudelle layerille muutaman sutun ja "tussaamalla" siihen päälle perus brushilla ja värittelin luonnokset nopeasti juuri tehdyllä brushilla. jos haluaa luonnosmaisempaa jälkeä kannattaa jättää luonnosteluviivat näkymään omalle layerille (opacityllä kannattaa leikkiä, mikä näyttää hyvälle omaan silmään.) ja rakentaa väripintoja useilla vedoilla.
(http://img.photobucket.com/albums/v371/inkfish/comix-1.jpg)
-samalla tekniikalla voi tehdä myös muunlaisia brusheja, suosittelen kokeilemaan!
Toimiikos tuo idea myös kevyt versiossa?
-
Toimiikos tuo idea myös kevyt versiossa?
Enpä osaa sanoa, kannattaa kokeilla jos koneelta löytyy se elements. Ainakin CS2 ja sitä uudemmisa versioissa pitäisi onnistua :)
-
Mulla väritys ei ole alisteinen piirrokselle, vaan keskeinen osa esim hahmojen tunnistettavuutta (sukulaisilla on saman tapainen ihon ja hiusten väritys), miljöötä (ollaanko ulkona vai sisällä, mikä vuodenaika ja valo) ja sarjan tunnelmaa. Teen väritykset photarilla, elementskin riittää. Hankalinta on, kun pidän himmeistä väreistä, ettei tausta nouse hahmoja hallitsevammaksi.
-
Noh värittämiseenhän tämä liittyy joten kysäisen asiasta täällä.. Eli siis, omistan Photshop Elements öh.. seiskan? Noh sen uusimman elementsin ja hämmästyin toden teolla, kun en löytänyt mistään wet-edges toimintoa brusheille. Paaaaaljon vanhemmassa elements versiossanikin kyseinen toiminto oli joten ärsyttää kovasti jos tätä ominaisuutta ei ole lainkaan uusimmassa elementsissä.
Tietääkö kukaan löytyykö tätä toimintoa jostain mistä vain en ole osannut etsiä?
-
Kuka tahansa osaa koneella söhrätä. Kovat kundit maalaa vesiväreillä.
hieno asenne :P mitäs sitä nyt uusilla tekniikoilla tekisi kun konehan tekee kaiken valmiiksi?
-
On siinä pointtiakin, koneellä värittäessä täytyy olla tosi taitava, jotta sais yhtään elävää jälkeä aikaan. Mulla ei ainakaan riitä taito ja aika. Koneella on liian helppo tyytyä kliiniseen "tuotteistukseen", siis silleen, et väritys palvelee funktionaalisuutta - kuvasta saa paremmin selvää ja se näyttää viimeistellymmältä tuotteelta, taiteellisten arvojen jäädessä huomiotta tai pahimmillan miinuxille. Mä oon värittänyt "manuaalisesti" viimeeks lukiossa 10 vuotta sitten, jolloin en edes osannut oikeesti piirtää, mutta silti voisin kuvitella, että sillai tekemällä taidon karttuessa oppii tekemään nätimpää ja elävämpää jälkeä riittävän nopeasti, että saa myös valmista siihen tahtiin, mitä sarjakuvan tekeminen edellyttää. Kattelisin mielelläni enemmänkin vesiväreillä väritettyä matskua tällä aikakaudella, jossa jokaisella työssäkäyvällä rupiaa olemaan rahalliset mahikset riittävään tietokonelaitteistoon.
-
Olen itse tyytynyt loppujen lopuksi käyttämään puuvärejä + vesivärejä. Sillä mennään jotenkin :D
-
Kun mä olin snadi ja sain läjän sellasia kyniä, tuli mukana sellanen VHS-kasetti, jossa joku setä näytti kaks miljoonaa eri kikkaa.
Aivan saleen nykyään sama on saatavilla youtubesta. En nyt niin pitkälle mene, että ettisin sun puolesta, mut silti.
Yleensä karsastan video-oppimista, mutta tässä tapauksessa menee varmaan kaikkein nopeiten perille.
Tärkeintä on tietty muistaa, että ne ei ole sääntöjä, ne on ohjeita. Teet niillä kynillä ihan mitä lystäät, jos tuntuu hyvältä.
-
Kyselen uudelleen liittyen edelliseen kysymykseeni skannauksesta.
Töissä minulla on käytössä Corelin Photo-Paint X3 ja se toimii hieman eri tavalla kuin Photoshop elements.
Väritys on onnistunut ihan hyvin, mutta muuttaessa TIFF-muotoon, värit toistuvat eri tavalla kuin näytöllä. PDF ja JPEG toistaa värit samalla tavalla. Missäköhän vika?:S
-Joonas
-
Jotain manga tusseja oon käyttäny mitä ne oli... Copic ciao.
-
Mielestäni tusseilla on tylsä värittää.Siksi käytän akvarelleja sek ävesivärejä sekaisin.
Niiden avulla luominen saa uuden ilmeen.
-
Kyselen uudelleen liittyen edelliseen kysymykseeni skannauksesta.
Töissä minulla on käytössä Corelin Photo-Paint X3 ja se toimii hieman eri tavalla kuin Photoshop elements.
Väritys on onnistunut ihan hyvin, mutta muuttaessa TIFF-muotoon, värit toistuvat eri tavalla kuin näytöllä. PDF ja JPEG toistaa värit samalla tavalla. Missäköhän vika?:S
-Joonas
Eri ohjelmat, koneet (PC vs. Mac) ja eri tiedostomuodot käyttää eri väriavaruuksia. Osa on erilaisia ihan tarpeen vuoksi osa taas vaan siksi kun valmistaja tai valmistajan standardi on eri. Ei välttämättä eikä aina, mutta joskus.
Näiden kesken ohjelmat sitten muuttavat kuvan tarvittaessa omaan avaruuteensa (englanniksi mapping), jossa niitä voi työstää eteenpäin. Eri ohjelmat myös näyttävät (näytöllä) värejä eri lailla (esim. adoben Illu näyttää eri lailla kuin Fortari ja Corel eri lailla kuin vaikka PSP).
Asiasta on vähän huono antaa nopeita yksinkertaisia selityksiä. Hanki käsiisi Mangan värit Sarjakuvan värittäjän käsikirja, siinä on asiat selitetty tarkkaan. :) Ai joo, ja periaatteessa turhia muklauksia, tyyliin RGB-CMYK-RGB kannattaa välttää koska siinä ne värit todella vaihtuu toisiksi eikä välttämättä "paremmiksi".
-
Osaakooku neuvoa miten photoshopissa tehdään sellainen pisteväritys (niinkuin Al Talliaferron stripeissä Aku Ankassa, jos joku ymmärsi, jos ei niin lisään näytteen tähän illalla) ja sellainen missä väri vaalenee keskustaan ja alas päin. (kuten alla Aku Ankka jutun tausta.)
(http://www.marmai.fi/multimedia/archive/00040/Aku_Ankka_40123a.jpg)
-
Megan Roselta löytyy näppärä tutoriaali moiseen; http://rosalarian.artician.com/portfolio/Golden-Age-Tutorial/
-
Sanokaas onko gimp hyvä? Siis värittämiseen, en puhu mistään super hieno vaikee värityksistä vaan normaalista. Ja jos pitää hankkia fotosoppi niin paljonko se makssaa?
-
Sanokaas onko gimp hyvä? Siis värittämiseen, en puhu mistään super hieno vaikee värityksistä vaan normaalista. Ja jos pitää hankkia fotosoppi niin paljonko se makssaa?
Olen minä tykännyt. Mulla on galleriassa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=gallery;sa=myimages;u=5199) Gimpillä väritettyjä kuvia. Jos kiinnostaa, käy kurkkimassa. Gimpin ainoa isompi puute lienee CMYK -värien hallinta. Sitä ei oikeastaan ole. Tämä on ongelma lähinnä painokäyttöön suunnatuissa töissä, joten itse en ainakaan tästä ole vielä kärsinyt.
-
Photoshop kannattaa hankkia vasta ammattilaiskäyttöön. Menee yli 600 euron riippuen versiosta, 600 - 1300 €. Adoben sivuilta voi katella.
Gimp on ilmainen ja kelpo ohjelma.
Timo
-
Photoshop kannattaa hankkia vasta ammattilaiskäyttöön. Menee yli 600 euron riippuen versiosta, 600 - 1300 €. Adoben sivuilta voi katella.
Gimp on ilmainen ja kelpo ohjelma.
Timo
Ok... Kiitos
-
Photoshop kannattaa hankkia vasta ammattilaiskäyttöön. Menee yli 600 euron riippuen versiosta, 600 - 1300 €. Adoben sivuilta voi katella.
Gimp on ilmainen ja kelpo ohjelma.
Timo
Minulla on Photari, mutta olen luullut että Gimp on enemmän ammattimainen.:)
Megan Roselta löytyy näppärä tutoriaali moiseen; http://rosalarian.artician.com/portfolio/Golden-Age-Tutorial/
Kiitos, auttoi pisteväritykseen, mutta jos joku tietää helpon tutoriaalin siihen värin vaalenemiseen , tai siihen mitä kysyin ylempänä.
-
Minulla on Photari, mutta olen luullut että Gimp on enemmän ammattimainen.:)
Kiitos, auttoi pisteväritykseen, mutta jos joku tietää helpon tutoriaalin siihen värin vaalenemiseen , tai siihen mitä kysyin ylempänä.
Kyseessä on ihan simppeli väriliuku. Monissa ohjelmissa on ns. gradient-työkalu tätä varten. Liuku voi olla joko suora siis ylhäält alas sivulta toiselle tms. tai sitten tuollainen pyöreä. Saman efektin voi tehdä rosoisemmin väriruiskutyökalulla tai sitten käyttämällä feather- eli häivytysreunatyökalua (vaitse alue, laita siihen höäyhenreuna ja poista alue. Näin dellattu alue muuttuu valitsemasi taustavärin väriseksi).
Joo, ja Photoshop on ammattimaisempi kuin Gimp. Muun muassa Timon mainitsemasta syystä.
-
Hei, mikä on paras paikka ladata gimp? Ilman mitään viruksia jaa yms.
-
Hei, mikä on paras paikka ladata gimp? Ilman mitään viruksia jaa yms.
Vaikkapa täältä (http://www.gimp.org/).
-
Inkillä piirtämisen jälkeen olen muutaman kerran yrittänyt värittää vesiväreilla,huonoin tuloksin. Kuvan yksityiskohdat peittyvät. Suorastaan katoavat,siksipä haluaisin tietää onko Promarkereista mihinkään? EN haluaisi alkaa Digitaalisestivärittämään. (Vastustan muutenkin Digitaidetta) Sivellintusseja löytyy mutta enpä usko että kummempaan tulokseen tulisin. Värikyniä löytyy satunnainen/sekava kokoelma.
-
siksipä haluaisin tietää onko Promarkereista mihinkään?
Promarker-tussien suurkuluttajana voin sanoa, että kyllä on. Jälki on tasaisempaa kuin Copicin vastaavissa ja ne ovat halvempiakin. Tosin, kun Promarker kulahtaa, täytyy ostaa uusi tilalle, koska niihin ei ole täyttösäiliöitä Copicin tapaan. Promarkereiden tasainen jälki takaa sen, että päällekkäinsävytys käy erinomaisesti. Tämä tietenkin riippuu osittain käytettävästä paperista. Itse käytän taidepaperia, 90-150g/m2, enkä liukasta (ja sikakallista) ns. "mangapaperia".
Promarkereissahan on kaksi terää, leveä ja kynämäisen ohut. Itse en käytä juuri ollenkaan jälkimmäistä, sillä ohuetkin viivat luonnistuvat leveällä terällä kynää sopivasti kallistelemalla ja kääntämällä. Promarkerit sopivat myös yhteistyöhän muiden vastaavien tussien kanssa. Esimerkiksi itse vedän ihmishahmojen ihon varjostukset Copicin E13 (light suntan) -sävyllä ja päälle Promarkerit.
Promarkerin ja Copicin rinnalle on hiljattain ilmestynyt myös Neopikon sarjakuvatussit. Vaikka niiden valikoimista löytyy kivoja sävyjä ja niitä on saatavilla sävyttäin koostettuina sopiviin pakkauksiin, ne kuivuvat luvattoman nopeasti jopa siihen pisteeseen, että sivellinterä irtoaa kesken värityksen. Isoja pintoja niillä ei voi siis juurikaan työstää. Johon taas Promarkerit ovat omiaan :)
Tästä nyt tuli tällainen "pro Promarker" -puhe, mutta minkäs teet. Kun Promarkerit löysin, en muilla voisi edes kuvitella värittäväni sarjakuvia ja muita piirroksia.
- Jukka
-
.... Kuvan yksityiskohdat peittyvät. Suorastaan katoavat,siksipä haluaisin tietää onko Promarkereista mihinkään? EN haluaisi alkaa Digitaalisestivärittämään. (Vastustan muutenkin Digitaidetta)
en tajua viimeisintä lausettasi sen enempää kuin aiempaa Keijon:
Kuka tahansa osaa koneella söhrätä. Kovat kundit maalaa vesiväreillä.
kuka tahansa ei osaa, kumpaakaan( ja itse jotakuinkin vihaan vesivärejä), mutta kyse ei ole kuitenkaan että jompikumpi olisi vaativampi tai parempi.
Kannattaa kokeilla sekä että, mikä toimii.
Omassa, lähinnä omalle pojalle tehdyissä kuvituksissa(ja niissäkin vaan jos on kinuttu että väritä) olen käyttänyt niin pro markereita, copiceja kuin Touchin ja Neopikon tussejakin.
Paperi vaikuttaa eniten ja juurikin mangapapereilla tai niissä 150gsm+ papereissa on paras jälki.
itse suosin sileämpiä koska teen mitä teen mustavalkona ja pidän itse liukkaammasta pinnasta. roso jääköön taiteellisemmin suuntautuneille.
pro markereissa plussaa on hinta ja helpoin saatavuus mutta minun käsissäni on leviävin tusseista.
Tiedän parikin jotka loihtivat millä tahansa upeaa jälkeä niilläkin itse en lukeudu näihin.
omat valintani ovat Touch ja neopiko, koska omaavat hyvät sarjat harmaasävyjä ja ennenmuuta: musta on mustaa.
En itse pidä värittämisestä , mutta ei kannata rajata vain näihin: pullomustetta voi laveerata, kahvia voi käyttää, mustaviinimarjamehua, puuvärejäkin kannattaa kokeilla mutta sarjakuvan ehdoilla.
siis edellyttäen että koet värien olevan olennaista.
nostaisin vielä yhden näkökulman: kaikkien ei tarvitse olla kaikkivoipia, tussaa työ ja tiedustele haluaisiko joku värittää sen.
joskus useampi näkemys mahdollistaa paremman lopputuloksen, kokonaisuus on silloin enemmän kuin osiensa summa.
itse en ole edes mikään hyvä piirtäjä mutta värittäjänä olen säännöllisesti etanolia naukkailevan väriliidulla varustetun jälkeenjääneen gorillan tasolla.
On syy miksi värittäjiä ON
-
Muistin yhtäkkiä että ostin ihönväri sävytykseen kuuluvat Promarkkerit. Eli on kokemusta näistä markkereista.( En vain muistanut eilen koko asiaa) Niin,pitää kattella jos halvalla saan niin sitten luultavasti ostan. Ainakin muutaman.
-
Inkillä piirtämisen jälkeen olen muutaman kerran yrittänyt värittää vesiväreilla,huonoin tuloksin. Kuvan yksityiskohdat peittyvät. Suorastaan katoavat,
Huopakynien väri on enimmäkseen läpikuultavaa, niin kuin tässä on jo todettukin.
Se on myös märkää eli lineartit, inkit ja mustat yleensäkin kannattaa antaa kuivua kunnolla ettei se liukea ja sottaannut. Tussin terä rassaa viivapiirrosta mekaanisesti viivan päälle värittäessä enemmän kuin vesivärisivellin ja siksi mustan liukenemista saattaa tapahtua... varsinkin kiiltävällä markkeripaperilla, joka ei hirveästi ime ääriviivatussia.
Itsekin olen sekoitelut eri valmistajien huopakyniä eikä siinä ole ongelmaa. Oikeastaan isoin miikka huopiksissa on se että kyniä (eri värisävyjä) tarvii paljon, koska yhdestä kynästä ei montaa vaaleusastetta saa irti. Mutta niitä voi tietenkin sekoittaa myös vesivärien kanssa. Itse laitaisin tässä tapauksessa alle vesiväriä ja päälle tussia. Kaiken päälle voi vielä sutata puuväreillä jos haluaa kuvaan vähän rouheampaa jälkeä tai korostaa jotain yksityiskohtaa.
-
Minä en osaa värittää tietokoneella. Siis kyllähän se onnistuu jos on pakko, mutta aikaa menee älyttömästi ja ajattelen koko ajan "miten tämänkin olisi voinut tehdä sekunnissa käsin".
Peite- ja vesivärit ovat minun aivoille sopivimmat. Veden kanssa touhutessa saa tuntuman kaikkiin käsin piirretyn työn elementteihin. Vesiliukoiset huopakynät leviää todella makeasti vesivärien mukaan.
Digitaalisessa värityksessä kai eniten tökkii se että haluaisin peukalollani sörkkiä.
Haluaisin kuitenkin opetella digitaalista värittelyä ja koristelua enemmän, kun se on melko tärkeää työskentelyssä. Ja joudattais omiakin hommia kun sais digitaalisten julkaisujen fiksailut kerralla kuntoon. Skannauksen pikselit ei oo koskaan samat ku miten valo heijastuu lapulta...
-
Minä en osaa värittää tietokoneella. Siis kyllähän se onnistuu jos on pakko, mutta aikaa menee älyttömästi ja ajattelen koko ajan "miten tämänkin olisi voinut tehdä sekunnissa käsin".
Peite- ja vesivärit ovat minun aivoille sopivimmat. Veden kanssa touhutessa saa tuntuman kaikkiin käsin piirretyn työn elementteihin. Vesiliukoiset huopakynät leviää todella makeasti vesivärien mukaan.
Digitaalisessa värityksessä kai eniten tökkii se että haluaisin peukalollani sörkkiä.
Haluaisin kuitenkin opetella digitaalista värittelyä ja koristelua enemmän, kun se on melko tärkeää työskentelyssä. Ja joudattais omiakin hommia kun sais digitaalisten julkaisujen fiksailut kerralla kuntoon. Skannauksen pikselit ei oo koskaan samat ku miten valo heijastuu lapulta...
Minulla tuo menee juuri päinvastoin. :D Peite- ja vesiväreillä jälkikin on hienoa, mutta minulle ei ole siunattu lahjoja niillä työskentelemiseen.
-
Heips Omenapoika ja muut,
Tietokoneilla värittäminen on oma taiteen lajinsa. Se vaatii osaamista ja värien ymmärtämistä. Olen suuresti kiitollinen niille ystävällisille ihmisille, jotka ovat auttaneet minua saamaan värit kuvituksiini kun itse en siihen kykene. Arvostan suuresti teitä, jotka osaatte värittää. Olkaa onnellisia siitä taidosta, jonka Luojanne on teille antanut. Jokaisella meistä on oma osaamisalueensa, jossa voimme kehittää sisäistä lahjakkuutta.
-
Arvostan suuresti teitä, jotka osaatte värittää. Olkaa onnellisia siitä taidosta, jonka Luojanne on teille antanut. Jokaisella meistä on oma osaamisalueensa, jossa voimme kehittää sisäistä lahjakkuutta.
Jos ajattelee että (digi)väritystaito on jotenkin tietyille ihmisille ennalta jaettu taito jota ei voi opetella, niin... ei sitä koskaan sitten opikaan.
-
Kysymys ei ole siitä, ettei voisi opetella asioita tai oppia. JJNaas tulkitsi hieman väärin. Mutta totuus on se, ettei kaikki hallitse värittämisen saloja. Jotta kuvaan saadaaan eläväksi väreillä, niin se ei tapahdu simpsala bim..... Kyllä se vaatii minusta myös lahjakkuutta ja oikeaa väri silmää nähdä kuva kokonaisuutena eri värisävyin. Jollakin on taiteellista silmää ja jollakin taas ei. Joku osaa käyttää valoja ja varjoja joku taas ei. Joku osaa valita oikeat värit kuvaan ja joku ei. Näillä kaikilla on suuri merkitys lopputuloksen kannalta. Jos kaksi ihmistä värittää saman kuvan, lopputulos on erilainen kummallakin. Noita kahta kuvaa vertaamalla voidaan nähdä, osaako joku sommitella kuvaan sitä tulevat värit vai sotivatko valitut värit toinen toisiaan.
Väreillä on oma luonne sekä ominaisuudet ja tehtävät kokonaisuuden kannalta. Pitää hallita kuumat ja kylmät värit ja niiden yhdistely. Sitten on murretut värit. Valot ja varjotkin ovat tavallaan värejä, joita täytyy osata käyttää oikein. Eli mihin kohtaan laitetaan mitäkin. Jos käyttää kirkkaita värejä, niin on tunnettava tarkoin värien suhteet toisiinsa. Käyttämäsi haaleat värit korostavat osaltaan tummia sävyjä ja tummat taas vastaavasti valeaa. Väärin valitut värit heikentävät toistensa vaikutusta.
Seuraava lainaus våäreistä:"
Komplementtivärit eli vastavärit
ovat toisilleen täysin vastakkaisia värejä, joiden sekoituksesta syntyy harmaata.
Maalaustaiteessa on komplementtiväripapereilla aina ollut suuri merkitys, koska niiden vastavaikutus tehostaa voimakkaasti kumpaistakin väriä. Komplementtivärit vaikuttavat toisiinsa karkottavasti ja ovat luonteeltaan hyvin dynaamisia ja värähteleviä. Komplementtivärien ympärille vedetty musta rajaviiva lopettaa vastakkaisten värien rajapinnan väreilyn. "
Joten minusta värien maailma on hyvin laaja kokonaisuus eikä aivan yksinkertainen asia oppia.
Ja tietenkin kuvaan astuu mukaan myös erilaisten työkalujen hallinta, olipa sitten kyseessä Gimp, Photo-shop tai muu väritys ohjelma. Mutta kaikkihan ovat joutuneet opettelemaan erilaisten ohjelmien käytön ja harjoitus tekee mestarin tietenkin.
Ulkomailla useat sarjakuva piirtäjät eivät itse väritä ruutujaan, vaan työt on jaettu. Joku tiimistä piirtää puhtaaksi, joku tussaa ja joku värittää. Värien valinnalla ja sen toteutuksella on lopputuloksen kannalta hyvin tärkeä rooli.
Eräät sarjakuvataiteilijat ovat auliisti haastetteluissaan myöntäneet, että he mielummin antavat muiden värittää kuin ryhtyvät itse puuhaan.
Joten kysymys ei ole siitä, etteikö asioita voisi kuitenkaan oppia tai opetella. Mutta minusta se vaatii myös synnynnäistä lahjakkuutta tajuta värien pintoja, käyttäytymistä jne. Kaikki eivät kykene sitä hahmottamaan vaikka olisi kuinka hyvä piirtämään.
-
Puolihuolimattomasti lainatuista teksteistä (lähde?) joku saattaa kirjaimellisesti lukiessaan ymmärtää jotain turhaan väärin, joten mainitaan nyt tähän ettei vastaväreistä aina harmaata tule. Kylmät vastavärit murtuvat harmaaksi ja lämpimät kääntyvät ruskeaan, eikä homma silläkään vielä loppuunselitetyksi tule.
-
Ei minullakaan ole "lahjoja" värittämiseen yhtään millään välineellä. Mutta silti harjoittelen sitä koko ajan pienimuotoisesti, koska totuus on, että nykyään mustavalkokuvittamisella ei pääse mihinkään.
Autokoulussa opettaja sanoi kytkimen nostamisesta, että aluksi se voi tuntua vaikealta, kun on koko ikänsä katsonut miten vanhemmat ihmiset tekevät sen lähes ajattelematta. Itsellä se ei tietenkään suju alkuun sillä tavalla. Jätkä totesi, että kannattaa miettiä, miten monta miljoonaa kertaa ne vanhemmat kuskit ovat sen kytkimen nostaneet.
Eli just plain old practice. Väritys on ihan erilaista viivapiirtämiseen nähden. Aivot pitää kääntää kokonaan erilaiseen asentoon, että saa muodot kuvattua väreillä ja niiden eroilla. Kannattaa etsiä omasta mielestä hyviä väritysduuneja ja ottaa oppia niistä. Nykyaikana ei pitäisi ainakaan olla pulaa tarjonnasta. Lisäksi ulkona on kokonainen maailma, jossa ei ole viivapiirrosta, vaan värejä. Suosittelen sitäkin (vaikka myönnän, että harvoin pihalla tulee maalailtua).
-
Eli just plain old practice. Väritys on ihan erilaista viivapiirtämiseen nähden. Aivot pitää kääntää kokonaan erilaiseen asentoon, että saa muodot kuvattua väreillä ja niiden eroilla. Kannattaa etsiä omasta mielestä hyviä väritysduuneja ja ottaa oppia niistä. Nykyaikana ei pitäisi ainakaan olla pulaa tarjonnasta. Lisäksi ulkona on kokonainen maailma, jossa ei ole viivapiirrosta, vaan värejä. Suosittelen sitäkin (vaikka myönnän, että harvoin pihalla tulee maalailtua).
Siinä tuli asiaa. Minäkin ruukasin sanoa että en osaa värittää siihen asti että rupesin värittämään.
Orjan Maylle, kyllä sulla näyttää tietoa kuitenkin olevan ihan reilusti, niin rupeat vaan soveltamaan. Ei jalkapalloakaan opita taktiikkapalavereja kuuntelemalla.
Sarjakuvien parissa kun värkkäilee niin eri vaiheet on tosissaan erilaisia. Kun lähden tekemään storyboardia tai laajamittaisempia luonnoksia, niin ruukaan napata pari olutta jouduttamaan. Ei ole niin kriittisenä ja tekee "hupsuja" ratkaisuja, mikä on luonnostellessa huippua.
Viivojen ja musteen kanssa sitten kahvia ja pitkiä tunteja, hommat kohdilleen nasevalla kritiikillä.
Värittämiseen kun päästään, niin menee ihan runoiluksi. Otan aina varmuuskopioita ja kokeilen eri välineitä ja papereita. Niistä tulee sitten ideoita vaikka sapluunoiksi tai muiksi, niinku "tuohon ku roiskahti niin näyttääpä hyvältä, mitä jos laittais spraymaalilla". Värityksen kanssa en pidä aikatauluja, vaan joskus se iskee niinkuin miehinen kankeus. Esteettömällä estetikoinnilla pääsee pitkälle, jos haluaa että värit erottuu omana osanaan eikä viivojen täytteenä.
Edit: Eli siis vähän niinku maailman parhaan juopumustarinan luonti.
Aluksi lähdetään kylille "luonnostelemaan". Aamulla sitten käydään läpi että mitä kaikkea sitä tuli tapahduttua, että päästään takasin viivoille. Ja sitten kun kerrotaan kavereille niin kaikki värit mukaan näytetään se koko ihmeellinen maailma.
-
Orjan Maylle, kyllä sulla näyttää tietoa kuitenkin olevan ihan reilusti, niin rupeat vaan soveltamaan. Ei jalkapalloakaan opita taktiikkapalavereja kuuntelemalla.
Joskus liika teoriatieto haittaa itse toteutusta. Iskee kipsi päälle.
Tärkeintähän on kuitenkin vain tehdä hyvännäköisiä kuvia.
Verrattuna vaikkapa vesiväritekniikkaan tietokoneella pystyy tekemään värityskorjauksia rajattomasti, aina siihen asti, että kuva näyttää hyvältä.
Simppeliä. ::)
-
Onnenpoika ja Mara kirjoittivat hienosti. Tertsi osui naulan kantaan teoria asioista. Niistä on tietenkin hyötyä, mutta liika on aina liikaa. Harjoitella toki pitää, kuten moni on jo todennut. Olen toki kokeillut tietokoneella värittämistä itsekkin. Mutta jälki oli sellaista huttua, että menee alta riman. Siksi totesin asioita lähinnä omista fiiliksistäni, mikä ei ehkä välittynyt kirjoituksestani.
Olen väritellyt vesiväreillä. Niiden käyttö on myös aika haasteellista. Guassi värejä en ole käyttänyt. mutta tässä osiossahan lähinnä puhuttiin tietokone värityksistä. Ja tusseilla olen väritellyt. On minulla kotona Copikin ja Neopikon tusseja. Mutta koin henkilökohtaisesti tietokoneella värittämisen vaikeaksi enkä voi sanoa, että annoin liian aikaisin periksi. Kyllä sitä itse vaan jotenkin alitajuisesti tietää, onko jokin oma juttu vai ei.
-
Joskus liika teoriatieto haittaa itse toteutusta. Iskee kipsi päälle.
Minä taas olen aina ajatellut niin että teoriasta ei ole haittaa. Enimmän aikaa sen voi unohtaa.
Hyötyä teoriasta sen sijaan on sillon kun ns. luovuus uhkaa loppua tai kun ei fiilispohjalta löydä sopivaa tai "oikeaa" väriä johonkin kuvan osaan.
-
Piti vielä mainita, että pidän kovasti mustan ja harmaan-sävyistä, ja niiden antama vaikutelma paperilla miellyttää minua kovasti. Mutta muuten en niin kovin innostu tusseilla piirtelemisestä ainakaan tällä hetkellä. Tuo värimaailma miellyttää minua kovasti. Laitan pian uutta materiaalia galleriaani, joista yksi on tehty mustan ja harmaan värisävyillä. Joku varmasti osaa tehdä värityksen 100 kertaa paremmin käyttämällä tietokoneita, mutta voin sanoa hallitsevani mustien ja harmaiden värien symmetrian perinteisillä työvälineillä. Mutta muiden värien kohdalla minulla ei ole samaa näkemystä ja kosketusta. En osaa sitä selittää kun en oikein asiaa ymmärrä miksi on näin.
Mutta käytän tusseja, joista Copic ja Neopiko jo mainitsin. Ja niissä juuri harmaan eri sävyt. Sitten teen pintoja vesiväreillä ja lyijykynällä samoja sävyjä käyttäen.
Olen yrittänyt etsiä kvaakin galleriasta kuvitusta, joka olisi tehty tietokoneella käyttäen musta ja harmaa-sävyjä verratakseni sitä, kuinka värisävyt eroavat toisistaan, kun ne tehdään tietokoneella tai käyttäen perinteisiä työvälineitä. Ihan mielenkiinnosta vaan, mutten löytänyt mitään sellaista kuvaa. Tosin kuvia galleriassa on niin paljon. etten kahlannut kaikkia läpi.
-
Suurin osa nykyajan rasterikuvatuotoksistahan on nimenomaan tietokoneella tehtyjä harmaasävyjä.
Mä tein tälläsen (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=gallery;sa=view;id=2778) kun mun oli kiire saada jotain valmiiksi, ja tietokoneella roimitut harmaasävyt toi jotain sisältöä viivojen väliin. Hyvä esimerkki siitä, että koneella tehty on vitun kalseeta ja kliinistä.
-
Mä tein tälläsen (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=gallery;sa=view;id=2778) kun mun oli kiire saada jotain valmiiksi, ja tietokoneella roimitut harmaasävyt toi jotain sisältöä viivojen väliin. Hyvä esimerkki siitä, että koneella tehty on vitun kalseeta ja kliinistä.
Ei kai se klinisyys tuossa ole ongelma, vaan se, ettei harmaasävyillä ole sisältöä. Ne eivät seuraa valoa eivätkä varjoa, eivätkä sitä miten vaatteen väri muuttuu valosta varjoon ja ennenkaikkea, ne eivät kerro tarinaa eivätkä ohjaa katseen kulkua. Piirrostyöltään ja juoneltaan tuo on muuten ihan hyvä sarja (olen lukenut kaikki sivut).
Et ole yksin tuon ongelman kanssa. Sen jälkeen kun amerikkalaisissa sarjakuvissa siirryttiin koneväritykseen, tuli värityksen "standardiksi" sellainen valon ja varjon sotku, että se haittaa jo tarinoiden kerrontaa. Tunnustan rehellisesti, että kaipaan aikaa jolloin väripinnat olivat tasaisia, 20% portaina tehtyjä PMS-rastereita.
Mutta rasterista saa kyllä tietokoneella yhtä rosoista ja rajua kuin käsin ja kalvolla. Tietokone on vain väline, on käyttäjästä kiinni miltä se näyttää. Photoshoppia kehiin. :P
-
Lähinnä just se, että tietokoneella tekstuuria pitää hakemalla hakea ja keinotekoisesti valmistaa, paperihommissa se tulee yleensä luonnostaan. Mä haluaisin ajatella sillai puhtaasti, että löytäisin sellaisen konevärityksen, joka ei kaipaa keinotekoista tekstuuria. Laitoin just galleriaan yhen sellasen kuvan - tekstuuria tosin tulee siksi, että viivat ovat lyijykynällä.
-
Mä haluaisin ajatella sillai puhtaasti, että löytäisin sellaisen konevärityksen, joka ei kaipaa keinotekoista tekstuuria.
No sepä se, kun pikseleillä ei ole luonnollista tekstuuria :D
Melkoinen lohikäärmeen metsästys siis käynnissä.
Noista mainituista harmaasävyistä. On tosiaan tekijästä kiinni että miten ne saa näyttämään hyvältä. Monesti on mukavempaa nähdä piirtolätkällä tehtyä harmailua kuin asiansa juuri ja juuri ajavasti leikattua rasterikalvoilua. Tietokoneella tietysti on ne helpommat tiet (jotka on toki helpompia kuin käsin löydettävät helpot tiet, joten varsinkin netissä ovat muuttuneet standarditasoakin apeammiksi), mutta toteutustapaa kuin toista voi käyttää hienosti.
-
Terve!
Tässä taannoin piirsin erään kuvan joka piti sitten värittää. En siittä juurikaan pidä ja siksi en olekkaan koskaan opetellut mitään tekniikkaa, käsin enkä koneella. Lähdin sitten hakemaan ehkä helpoimman kautta, eli puuväreillä. Lopputulos olikin yllättävän hyvä (suhteutettuna taitoihin) mutta kun skannasin sen kuvasta tuli jotenkin haale ja läpikuultava. Värikerros ei ole paksu, jos puuväreillä nyt koskaan on, mutta paperikaan ei skannaantunut puhtaan valkoisena vaan jollain tavalla kellertävänä. Käytin siis ihan jotain normi tulostus paperia. Missä siis vika, minussa kynissä skannerissa vai kaikissa yhteensä?
-
Ei noissa välttämättä mitään vikaa ole, asetuksia voi koittaa säätää jo ennen skannaamista, mutta skannattua kuvaakin joutuu yleensä säätämään jälkikäteen.
-
Mä tein tälläsen (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=gallery;sa=view;id=2778) kun mun oli kiire saada jotain valmiiksi, ja tietokoneella roimitut harmaasävyt toi jotain sisältöä viivojen väliin. Hyvä esimerkki siitä, että koneella tehty on vitun kalseeta ja kliinistä.
Joo, kyllä siihen sävyttelyynkin kannattaa uhrata ajatus tai pari ja hieman aikaa. Kannattaa myös muistaa, että sävyillä tai väreillä ei juuri pysty korjaamaan viivapiirroksen anatomia-tai perspektiivirheitä. :)
Tunnustan rehellisesti, että kaipaan aikaa jolloin väripinnat olivat tasaisia, 20% portaina tehtyjä PMS-rastereita.
Tarkoittanet CMYK-rastereita? Eli syaanista, magentasta ja keltaisesta rastereiden avulla blandattuja sävyjä.
-
Tarkoittanet CMYK-rastereita? Eli syaanista, magentasta ja keltaisesta rastereiden avulla blandattuja sävyjä.
Ei kun PMS-värejä, http://fi.wikipedia.org/wiki/Pantone_Matching_System (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pantone_Matching_System) jotka tehtiin kirjapainossa numeroitujen ja rajattujen alueiden mukaan. Joka kirjapainolla oli oma PMS-likiarvokarttansa joka oli painettu juuri sillä käytettävällä koneella, ja sitä sitten verrattin Pantone-viuhkaan jossa oli "kansainväliset" Pantone-sävyt pinnoitetuille ja mattapinnoille.
PMS-värejä voitiin käyttää kompaktiväreinä, eli niistä voitiin sekoittaa jokin lisäväri joka painettiin rasterilla tai ilman, mutta niistä voitiin myös tehdä oma värikarttansa jolla tavalla väritettiin sarjakuvia esimerkiksi kahdella lisävärillä CMYKin sijaan. Samalla tavalla kuin Tommi Musturi on nykyäänkin tehnyt duotone-sarjakuvaa.
CMYK-värejä käytettiin kuten PMS-värejä, esimerkiksi kirkas prosessipunainen löytyi keltaisen ja magentan PMS-kartan kulmaruudusta, kohdasta 100/100.
Se oli silloin se, kun isä lampun osti. :)
Kivi
-
Tämä siis värierottelusta ja painamisesta. Ei enää ketjun aiheesta.
Ei kun PMS-värejä, http://fi.wikipedia.org/wiki/Pantone_Matching_System (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pantone_Matching_System) jotka tehtiin kirjapainossa numeroitujen ja rajattujen alueiden mukaan.
Tämä nyt on moneltakin kantilta vähän hämärä juttu. Ensinnäkin 4-väripainoprosessia (ja sen sellaisia hommia) alettin keksiä jo abaut 150 vuotta sitten. On aika epäselvää missä vaiheessa ns. CMYK-väripainatus menetelmänä ja toisaalta käsitteenä vakiintui? Alettiinko siitä puhua enemmän kun siirryttiin kivipainosta peltioffsettiin? Erilaisia CMYK-sarjoja (luonnollisesti eri nimillä) on kuitenkin ollut pitkään käytössä eri puolilla. Pantone (jenkkiyhtiö) perustettiin 60-luvulla ja sen PMS-systeemi alkoi käsittääkseni vakiintua ennen Pantone Process Color Systeemiä (johon ilmeisesti yllä viittaat)?
Joka kirjapainolla oli oma PMS-likiarvokarttansa joka oli painettu juuri sillä käytettävällä koneella, ja sitä sitten verrattin Pantone-viuhkaan jossa oli "kansainväliset" Pantone-sävyt pinnoitetuille ja mattapinnoille.
Veikkaanpa että painoilla ei ollut kaikkia 1114 väriä joilla ne olisivat painaneet jokaisesta kompaktin pinnan. Sen sijaan Pantonen spottivärikartan (PMS) sijasta tähän kytettiin Pnatonen prosessivärikarttaa.
Tämä on ehkä parempi linkki Pantonen systeemeihin (http://en.wikipedia.org/wiki/Pantone).
PMS-värejä voitiin käyttää kompaktiväreinä, eli niistä voitiin sekoittaa jokin lisäväri joka painettiin rasterilla tai ilman, mutta niistä voitiin myös tehdä oma värikarttansa jolla tavalla väritettiin sarjakuvia esimerkiksi kahdella lisävärillä CMYKin sijaan.
Taas menee tuossa Prosessivärikartta (näytteet 3010:stä CMYK-sekoiteväristä) ja PMS-kartta (1114 spottiväriä) sekaisin.
Se oli silloin se, kun isä lampun osti. :)
Eikö kirjapainoilla ole edelleen omat CMYK karttansa? Ainakin isommilla. Tämä siis liittyy lehtityöhön. Vai onko vihdoin päästy siihen että kaikissa painoissa käytetään samaa paperia ja saman valmistajan väriejä sekä yhden tietyn valmistajan tismalleen samalla yhtenevällä tavallla säädettyä painokonetta? Väriprofiilithan on erottelussa toki standardoitu.
No, mut joo. Wikipedia on näköjään kehittynyt ja nyt sieltä vihodin löytyy myös selvitystä Ben-Day Dotseista. Asia, jota täältä piskuisesta Suomesta käsin oli mahdoton selvittää kun kirjapainoalan konkaritkaan eivät osanneet auttaa. (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=760)
Tämä Wikiartikkeli (http://en.wikipedia.org/wiki/Ben-Day_dots) viittaisi siihen että Ben-Day pisteväritys liittyisi nimen omaan rasterikalvoihin. Selitys: Ben-Day dots differ from halftone dots in that the Ben-Day dots are always of equal size and distribution in a specific area.
Ei kauheasti valaise, mutta rivien välistä saattaa lukea että siinä missä normaali valokuvan rasterointi synnyttää sävyvaihtelun (pisteiden koko) Ben-day rasteroinnissa sävyn vaihtelu hoidetaankin pistekoon sijasta linjatiheyttä muuttamalla (ja pistekoo säilyy siis samana). ...Mistä päästäänkin siihen että Ben-Day-menetelmä on siis ns. taajuusmoduloitu rasterointitapa ihan kuin stokastinenkin. :)
-
Selitys: Ei kauheasti valaise, mutta rivien välistä saattaa lukea että siinä missä normaali valokuvan rasterointi synnyttää sävyvaihtelun (pisteiden koko) Ben-day rasteroinnissa sävyn vaihtelu hoidetaankin pistekoon sijasta linjatiheyttä muuttamalla (ja pistekoo säilyy siis samana). ...Mistä päästäänkin siihen että Ben-Day-menetelmä on siis ns. taajuusmoduloitu rasterointitapa ihan kuin stokastinenkin. :)
Mitä väreihin tulee, niin oon aika lailla sen varassa mitä koulussa painopinnanvalmistustunneilla opetettiin. Se ei välttämättä oo nyt 20-30 vuotta myöhemmin kovin validia tietoa, ja epäilemättä myöhemmät keksinnöt kuten Internet ovat standardoineet niin metodeja kuin termejä.
Mä olen aina ajatellut, että benday on ns. kirjapainorasteria, eli sitä, mitä vanhan polven taiteilijat kuten Kari Suomalainen merkkas sinisellä ja punaisella originaaleihinsa ja kirjoitti halutun prosentin viereen. Kyseessä ei ole siis harmaan sävyjen mukaan muuttuva rasteri, vaan joka sävy valotetaan erikseen omaksi filmikseen oman benday-rasterikalvon läpi. Eli ihan kuten leikattava tarrarasteri, paitsi et se tehdään valolla. Ainakin amerikan vanhat piirtäjät puhuu bendaysta aina kun tarkoittavat tasaista rasteriharmaata.
-
Ben-Daysta puhutaan myös useissa teksteissä jotka liittyvät n. 50 vuotta vanhoihin amer. sarjakuvalehtiin tai vaikkapa Lichtensteinin maalauksiin. Ja siksi sitä on pitänyt ihmetellä. Että mikä amerikan ihme?
Nyt siis ekan kerran näin tuolla wikipediassa teknisen selityksen joka edes jotenkin avaa eroa siihen mikä meillä tunnetaan vaikkapa nelivärierottelun rasterina. Ja ilmeisesti ero on juuri se että vaikka sävy tehtäisiin tarrakalvon sijasta kuvaamallakin, niin Ben-Day-rasterissa ei ole (missään osavärissä) minkään sortin sävysiirtymää, vaan se muodostaa väriltään tasaisen pinnan. ...Sikäli kun painokoneen käyttäjä on säätänyt telansa ja värimääränsä kohdileen. :)
-
Ben-Day-rasterissa ei ole (missään osavärissä) minkään sortin sävysiirtymää, vaan se muodostaa väriltään tasaisen pinnan. ...Sikäli kun painokoneen käyttäjä on säätänyt telansa ja värimääränsä kohdileen. :)
Juuri näin mä myös tuon näkisin.
-
Hölmö kysymys, mutta miten työ pitäisi värittää tietokoneella, jos haluaa painattaa mustan värin sijaan jonain erikoisvärinä? Vähän niin kuin noi Musturin Toivon Kirjat.
-
jos en nyt ihan täysin väärin ymmärrä niin teet ihan mustana ensin ja sitten korvaat mustan sillä halutulla värillä.
kannattaa tietty ottaa painosta selville tapauskohtaisesti
-
Pyydät painon painamaa K-filkan (CMYK) jollakin tietyllä määrätyllä värillä. Yleensä siis spottiväri. Tulee kalliiksi. Voit tietty värittää mustan ääriviivan photarissa jollakin värillä: ruksi pois "contiguous" -kohdasta ja kaikki musta värittyy juuri sillä samalla värillä. Pidä toleranssi arvossa 1. Tulee halvemmaksi, mutta ei näytä yhtä hyvältä kuin em.
Timo
-
Pyydät painon painamaa K-filkan (CMYK) jollakin tietyllä määrätyllä värillä. Yleensä siis spottiväri. Tulee kalliiksi. Voit tietty värittää mustan ääriviivan photarissa jollakin värillä: ruksi pois "contiguous" -kohdasta ja kaikki musta värittyy juuri sillä samalla värillä. Pidä toleranssi arvossa 1. Tulee halvemmaksi, mutta ei näytä yhtä hyvältä kuin em.
..Vielä edelliseen viestiin viitaten esim. lehtikuvituksissahan nuo värilliset ääriviivat ovat varsin tavallisia juuri tuolla Timpan mainitsemalla paintbucket-tekniikalla, jolloin viivan resoluutioksi ei tule enää mustan 1-bittisen viivan mahdollistamaa korkeaa resoluutiota vaan lehden rasterointiin käyttämä painoresoluutio, yleensä 200-300dpi. 300dpi väriviivalla huokealle paperille ei kuitenkaan juuri irvistä silmään toisin kuin mustalla viivalla hyvälle paperille. Mutta jos esim. sarjakuva-albumia olet suunnittelemassa niin saatat tahtoa sitä laadukkaampaa jälkeä.
-
Mutta miten mä photarissa korvaan K:n jos haluan nähdä, millaista siitä suunnilleen tulee ennen kuin mitään painoa harkitsee?
-
Mutta miten mä photarissa korvaan K:n jos haluan nähdä, millaista siitä suunnilleen tulee ennen kuin mitään painoa harkitsee?
No vaikka näin:
-valitset magic wandilla mustat alueet
-avaat channels-ikkunan
-lisäät valikon oikeassa reunassa olevasta drop down-valikosta "add spot channels"
-katsot että channels-valikossa on valittuna tuo uusi spottikanava
-maalaat täysin mustalla spot channelissa tuon magic wandilla valitun alueen
-menet työkalupalkissa olevaan väripalettiin ja klikkaat 'color libraries'
-valitset sieltä esim. pantone-värin, joka sopii tarkoitukseesi ->näet ääriviivan nyt channelissa halutulla värillä.
-ilmoitat vielä painolle minkä värin halusit. Painosta ei aina löydy juuri haluamaasi väriä, mutta luultavasti jotain aika lähelle.
-
Mutta miten mä saan ne värialueet? Siis kun ideana ei ollut käyttää spottiväriä pelkästään ääriviivoissa vaan silleen, kuten Musturin kirjassa, korvata koko K (niin ääriviivat kuin värialueet)? Miten mä saan just esmes 50% magnetaa ja 20% haluamaani spottia, että näen sen jotenkuten, miltä se saattaisi näyttää painettuna?
-
Jos et ole vielä tehnyt kuvaa, suosittelen tekemään heti alkuun spottikanavan, jonne hoidat värityksen. Spottiahan voi käyttää ihan kuten mitä tahansa muutakin väriä eli ei tarvitse olla 100% väriä. Jos olet värittänyt jo kuvan tai skannannut harmaasävykuvan, johon tahdot muuttaa mustan sävyn toiseksi esimerkiksi pantone-väriksi, voisit kokeilla seuraavaa:
-avaat kuvatiedoston ohelle toisen mitoiltaan saman kokoisen tyhjän kuvan (sanotaan vaikka untitled-1) cmyk-tilassa.
-raahaat alkuperäisen kuvan yläreunasta irti 'leijumaan', jolloin untitled-1 pitäisi näkyä taustalla
-nappaat alkuperäisen kuvan channeleista black-channelista kiinni ja raahaat sen untitled-1-canvasin päälle
->klikkaa untitled-1 kuvan channelit auki. siellä pitäsi olla cmyk-channelien lisäksi nyt alpha 1 -channel
-klikkaa alpha 1-channelia, jolloin saat näkyviin channel options.
-mene channel optionsin väripalettiin ja valitse sieltä color libraries.
-etsi värikirjastosta haluamasi väri vaikkapa pantone-väri, klikkaa 'ok' ja channel optionsista uudelleen 'ok'
-kanavan alpha 1-nimen olisi pitänyt muuttua valitun pantone-värin nimeksi.
-raahaa alkuperäinen kuva takaisin kiinni yläreunaan ja untitled-1 irti leijumaan
-raahaa pantone-värin nimellä varustettu channel untitled-1:Stä alkuperäiseen kuvaasi. kanavan pitäisi ilmestyä color channeliin.
-klikkaa 'black' channel pois näkyvistä ja tarkista että uusi channel on näkyvissä. Nyt kuvan pitäisi näkyä niin oikein kuin se monitorillasi on mahdollista.
Monesta ranskalaisesta viivasta huolimatta prosessi ei vie minuuttiakaan. Jollakulla voi silti olla kätevämpikin tapa asian ratkaisemiseksi....
Edit: Ainiin, koska kyseessä on alpha channel, on kanavan asetuksena luultavasti 50% läpinäkyvyys. Muista vaihtaa tämä channel optionsin asetuksesta 100%iin. Kun olet kerran tehnyt homman, voit kokeilla eri värejä kanavan channel optionsista suoraan alkuperäisessä kuvassa.
-
Minua kiinnostaisi tietää, että jos sarjakuvassa käytetään yhtä lisäväriä, niin onko tiedostomuodon oltava edelleen mielellään CMYK vai käykö RGB?
Eikö rajattu väripaletti pitäisi vähentää hieman painokustannuksia?
Tyhmiä kysymyksiä, mutta haluan jonkun fiksumman kertovan miten asiat ovat.
-
Minua kiinnostaisi tietää, että jos sarjakuvassa käytetään yhtä lisäväriä, niin onko tiedostomuodon oltava edelleen mielellään CMYK vai käykö RGB?
Eikö rajattu väripaletti pitäisi vähentää hieman painokustannuksia?
Tyhmiä kysymyksiä, mutta haluan jonkun fiksumman kertovan miten asiat ovat.
RGB:ssä on kyse punaisen, vihreän ja sinisen valon sekoittamisesta ja CMYK:ssa taas syaanin, magentan, keltaisen ja mustan musteen sekoittamisesta. Jos lähetät RGB-tiedoston painoon muutetaan se ennen painamista CMYK-väreiksi. CMYK ei toki ole ainoa mahdollinen väripaletti, on mahdollista jättää joku väreistä painamatta tai korvata CMYK-värejä valmiilla värisekoituksilla. Jos tarvitsee painotyöhönsä esimerkiksi pelkkää mustaa ja vihreää ei välttämättä tarvitse sekoittaa vihreää syaanista ja keltaisesta vaan voi painattaa työnsä kahdella värillä: mustalla ja valmiiksi sekoitetulla vihreällä lisävärillä. Photoshopista löytyvät pantone-värit ja painoilla on käytössään myös pantone-värikartat, joista voi käydä valitsemassa mieleisensä sävyn.
-
Rajattu väripaletti voi alentaa kustannuksia,
JOS painosmäärä on huomattavan suuri.
Alle 10 000 kpl:een painosmäärissä on turvallisinta
olettaa painon oikeasti käyttävän samoja cmyk-värejä
kuin se käyttää normaalistikin, vaikka myyntimies
puhuisikin spesiaali-spottiväristä.
Saatan olla vain kyyninen, mutta...
-
Tähän voisi kysäistä, mitenhän ja mitähän on Manu Larcenet käyttäny tässä tuon taivaan ja harmaan tekemisee? http://lue.wsoy.fi/wp-content/themes/WSOY/images/sarjakuva/sample/blast-sivu5.jpg
Onkohan sekoittanu vaan mustetta ja vettä ja sillä vedellyt?
-
Tähän voisi kysäistä, mitenhän ja mitähän on Manu Larcenet käyttäny tässä tuon taivaan ja harmaan tekemisee? http://lue.wsoy.fi/wp-content/themes/WSOY/images/sarjakuva/sample/blast-sivu5.jpg
Onkohan sekoittanu vaan mustetta ja vettä ja sillä vedellyt?
Originaali voisi paljastaa salat, mutta äkkiseltään näyttäisi laimennetulta musteelta märällä pohjalla, jota on pyyhitty ja töpötelty esim. kuivalla paperilla.
-
Tähän voisi kysäistä, mitenhän ja mitähän on Manu Larcenet käyttäny tässä tuon taivaan ja harmaan tekemisee? http://lue.wsoy.fi/wp-content/themes/WSOY/images/sarjakuva/sample/blast-sivu5.jpg
Onkohan sekoittanu vaan mustetta ja vettä ja sillä vedellyt?
Veikkaisin vesiväriä.
-
Tähän voisi kysäistä, mitenhän ja mitähän on Manu Larcenet käyttäny tässä tuon taivaan ja harmaan tekemisee? http://lue.wsoy.fi/wp-content/themes/WSOY/images/sarjakuva/sample/blast-sivu5.jpg
Onkohan sekoittanu vaan mustetta ja vettä ja sillä vedellyt?
Tussia ja vettä ja paperilla tai kankaalla painellut osittain kuivaksi.