Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => : Irene 13.09.2007 klo 22:13:05
-
Tästä omakustanteesta arvostelu julkaistu: http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=900
-
Voiko tuota nimittää arvosteluksi, kun "kriitikko" vain toteaa ettei kuulu kohderyhmään? Jotain rotia ja työmoraalia. Lukijoiden aliarvioiminenkin on rumaa.
-
Mä kyllä nauroin makeasti tuolle arvostelulle. Sana "masuasukki" saa minussakin aikaan välittömän oksetusreaktion.
Ja kumpikinhan ollaan Sallan kanssa synnytysikäisiä naisia, eli sikäli "kohderyhmää". Ei mun mielestä tarvitse olla raskaana arvostellakseen raskausaiheista sarjakuvaa.
Sydänäänet luen kyllä, jos kohdalle sattuu, vaikka välittömällä ostoslistalla ei olekaan.
-
Olen tutustunut Anne Muhosen sydänääniin ja raskaana olleelle se menee kyllä hauskasti jakeluun, niin tuttua, suosittelen itselle tai lahjaksi!!
Oli kritiikintekijä kohderyhmää tai ei, niin toivottavasti ei kirjoita biologiaa liippavia juttuja. Hän itse myös kuuluu siihen nisäkäslajiin, jonka synnytys on vaivalloista (ja siispä riskaapelia) pään suuren koon vuoksi. Kritiikkejähän saa kirjoittaa kuka tahansa, ja eivätköhän useimmat lukijat tajua (vaikea synnytys- suuri pää- suuret aivot etc.) että kritiikki kertoo usein vähintään yhtä paljon kritiikin tehneestä henkilöstä kuin kritiikin kohteesta. Summa summarum, kritiikkikin laittoi nauramaan!
-
Voiko tuota nimittää arvosteluksi, kun "kriitikko" vain toteaa ettei kuulu kohderyhmään? Jotain rotia ja työmoraalia. Lukijoiden aliarvioiminenkin on rumaa.
Surfin Joe kertoi ketjun, jossa voi arvostella kriitikoita. Yritän siis hyvin pikaisesti ja huomaamattomasti selittä Suomiselle jotain epämääräistä omaan päähäni tulvinutta ajatusta.
Arvostelijat ovat ihmisiä. Ihmiset kokevat asiat omalla tavallaan. Salla ei pitänyt sarjakuvaa itselleen sopivana, toisin kuin esimerkiksi raskaina oleville ja jo synnyttäneille. Hyvä näin. Ei sarjakuvaa tarvitse rakastaa tai vihata. Se ei välttämättä koske itseään.
Itsekin sarjakuvaa tekevänä sysäisin hieman "vastuuta" tekijälle (tämän boi helposti käsittää väärin, mutta kun en paremminkaan osaa asiaa muotoilla...), koska hän itse valikoi, kenelle Kvaakin arvoistelijosta teoksensa lähetti. Ehkäpä Timo Ronkainen olisi kyennyt samaistumaan synnyttäjän rooliin paremmin.
-
Salla ei pitänyt sarjakuvaa itselleen sopivana, toisin kuin esimerkiksi raskaina oleville ja jo synnyttäneille. Hyvä näin. Ei sarjakuvaa tarvitse rakastaa tai vihata. Se ei välttämättä koske itseään.
Minusta raskaana oleminen ja synnyttäminen on noin yleisesti ottaen kiinnostava aihe ja olen lukenut hyviä kuvauksia aiheesta. Taiteessa haasteena lienee aina, voiko laajentaa omaa yksityistä kokemustaan yleisellä tasolla kiinnostavaksi. Esimerkiksi sota on hyvä esimerkki. On sotakuvauksia, joihin kuka tahansa voi samaistua, vaikkei olisi sodassa ollutkaan. Sitten on sotakuvauksia, jotka ovat vain sotaveteraanien mielestä kiinnostavia.
Mutta taideteokselle lienee aina ansioksi, että se herättää lukijassaan voimakkaita tunteita ja saa tämän pohtimaan asioita ja muodostamaan erilaisia ajatusketjuja. Sydänääniä vaikutti minuun tässä suhteessa erittäin voimakkaasti, harvoin olen moisen tunnereaktion vallassa ollut ensilukeman jälkeen. Mietin jo saamani palautteen perusteella, että pitäisikö minun käydä täydentämässä tuohon juttuuni lisää näitä pohdintojani, mutta ehkä se kuuluisi enemmän jo tuolle kolumniosastolle, tai sitten sinne Vauva-lehteen, mikä lienee jo melkoinen "oikean äitiyden" taistelutanner jo nyt.
Arvostelunahan tuo todellakin on huono, onko sitten huonokin "arvostelu" parempi kuin ei arvostelua ollenkaan, sitä voi jokainen taiteilija pohtia tykönään. Itse ajattelin, että parempi nostaa naispuolisen tekijän intiimiä aihetta käsittelevä omakustanne esille edes tällä tavalla. Ja paras tapa osoittaa mieltään lienee se, että pistää Annelle yksityisviestiä ja tilaa tämän omakustanteen oman mielipiteensä muodostamista varten. ;) Ja kuten tulikin sanottua, lahjakirjaksi sopinee useimmille odottajille hyvin, poislukien ehkä ne vahinkolaakista paksuksi pamahtaneet, aborttia harkitsevat naiset...
Olisipa muuten mielenkiintoista lukea ihan vaan vertailun vuoksi 48 sivua miehen tarinaa siittämisen, hedelmöittämisen ja uuden elämän luomisen riemusta. Vastahan lehdessäkin oli 79-vuotias isäksi tullut mies. Ei moiseen kukaan nainen pysty!
-
Olisipa muuten mielenkiintoista lukea ihan vaan vertailun vuoksi 48 sivua miehen tarinaa siittämisen, hedelmöittämisen ja uuden elämän luomisen riemusta.
Happy Horsen pojat heti töihin!
-
Arvostelijat ovat ihmisiä. Ihmiset kokevat asiat omalla tavallaan. Salla ei pitänyt sarjakuvaa itselleen sopivana, toisin kuin esimerkiksi raskaina oleville ja jo synnyttäneille. Hyvä näin. Ei sarjakuvaa tarvitse rakastaa tai vihata. Se ei välttämättä koske itseään.
Itsekin sarjakuvaa tekevänä sysäisin hieman "vastuuta" tekijälle (tämän boi helposti käsittää väärin, mutta kun en paremminkaan osaa asiaa muotoilla...), koska hän itse valikoi, kenelle Kvaakin arvoistelijosta teoksensa lähetti.
Valvojat editoikoot vastaukseni yhteen putkeen, jos katsovat sen tarpeelliseksi.
"Sydänääniä" on nyt todella pikaisesti tsekattu ja hulvattomaksi havaittu. Mutta asiaan:
Mielestäni yksittäisen kritiikin kommentaari kuuluu kritisoitavan teoksen kohdalle, eikä osastoon kriitikkojen kritisointi. Ja tietysti kritiikki on yhden ihmisen mielipide ja taidekokemuksen kuvaus, mutta jos yli puolet arvostelusta on gonzoilua, niin sitten liikutaan jo rajalla (julkaisukanavasta riippuen, tiätty). Tilityspainotteinen kritiikki voisi olla vaikka krilitystä. Tietysti arvostelulla oli huumoriarvonsa, mutta silti minusta sen lukemiseen käyttämäni aika meni hukkaan. Nyt saan tasoitusta, kun muutkin hukkaavat aikaansa kyseisen arvostelun tähden. (Hymiöitä harrastavat voivat tähän kuvitella jonkinlaisen aurinkolaseja käyttävän tuulettavan pirun, joka hukkaa aikaansa.)
Elikkästä (melkein) lyhyesti ja ytimekkäästi: En saanut arvostelusta irti muuta kuin sen, että Sallan mielestä päästäiset ja ihmiset ovat pauttiarallaa yhtä jännittäviä, ja että teos on ihan kiva, jos synnyttämisjutskat nappaavat. Tämä on sarjakuvafoorumi, jossa sarjakuvakritiikille on printtimedioita enemmän tilaa, eli pikkaisen voisi vaikka satunnaisia lukijoita hemmotella vaikka vertailulla muihin samaa aihetta käsitelleisiin artisteihin/teoksiin, kun niitä kerran on luettukin. Satunnaisempiakin lukijoita täällä toivottavasti käy, eikä niiden voi olettaa tietävän, että Anne Muhonen olisi niin halutessaan voinut lähettää lähettää teoksensa synnyttämiseen neutraalimmin suhtautuvalle taholle.
Mutta kuten Sallakin kommentoi: Any publicity is good publicity! Terkut ex-masuasukille!
-
Omasta puolestani kuittaan, että onpas todella hyödyllistä saada palautetta, välillä hyvää ja välillä huonoa. :) Lehtikirjoittamisesta nimittäin saa äärimmäisen harvoin minkään sortin palautetta, ja silloin meinaa välillä turtua, jos tuntuu siltä, että ihan sama mitä rustailee, ei ketään kiinnosta.
Jatkossa jos osalleni sattuu julkaisu, josta tunnen ettei minulla ole siitä järkevää sanottavaa, niin pitänee nähdä itse vähän enemmän vaivaa että tarjoaisi sitä jonkun sellaisen kirjoitettavaksi, joka saattaisi aiheesta enemmän irti saada.
Tosin viimeksi tänään päästin käsistäni lyhyen ja jokseenkin epäsyvällisen arvostelun, kun Sammakko postitti Tassutellenia ja sen luki vartissa ja kirjoitti mielipiteensä kymmenessä minuutissa... En saanut edes lehtiarvostelun minimimerkkimäärää täyteen! Mutta ajattelin että eiköhän Norpatinkin tuotoilla jo aika monta epäkaupallista runoilijaa vedetä Sammakon listoille, joten jospa siihenkin pätisi tuo viimeksimainittu sitaatti julkisuuden lajeista. Katsotaan nyt meneekö lehdessä läpi.
ps. Jos Happy Horse saa aikaiseksi tarinan, vaadin, että siittiöitä sanotaan palliasukeiksi.
-
Lehtikirjoittamisesta nimittäin saa äärimmäisen harvoin minkään sortin palautetta, ja silloin meinaa välillä turtua, jos tuntuu siltä, että ihan sama mitä rustailee, ei ketään kiinnosta.
ps. Jos Happy Horse saa aikaiseksi tarinan, vaadin, että siittiöitä sanotaan palliasukeiksi.
Jep. Turtuneena alkaa kirjoitella liikaakin omaksi huvikseen. Onneksi aina joskus joku sanoo jotain...
Munasukki?
-
Hehehe mulla tulee tästä keskustelusta väistämättä mieleen Annen omat arvostelut tänne Kvaakkiin jotka saattoivat olla vaikkapa tällaisia:
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=153
-
Kochalkan Cute Manifestossa lässytetään lapsen saannin ihanuudesta miehen näkökulmasta. En arvioi sitä tässä koska en kuulu kohderyhmään. Kyseisen teoksen kaksi esipuhetta ovat lukemisen arvoisia.
Kaltsun viittaus oli kans sopivahko. :laugh:
-
Jos Muhosen "Sydänääniä" on edes puoliksi sitä tasoa kuin "Ada", niin täytyypä ottaa tutustuttavien sarjakuvien alati kasvavalle listalle.
Sarjakuvafestivaaleilta tarttui mukaan sekä Adan ensimmäinen numero (josta oli nyt riemukseni otettu uusintapainos) että tuorein nelososa. Muhonen kertoo särkyneistä sydämistä, masennuksesta, itsemurhasta ja muista vaikeista asioista äärimmäisen koskettavasti, ja olen pitänyt myös sarjakuvan visuaalisesta ilmeestä. En tunne raskaampaa musiikkia riittävän hyvin saadakseni kaikkea irti biisiviitteistä, mutta onneksi lehtien lopusta löytyi ns. diskografia.
Ja tosiaan: sarjakuvafestivaaleilla olin kysyä takanani seisseeltä nuorelta naiselta, mistä tämä oli hankkinut hienon Ada-paidan, mutta ujostelin sen verran etten sitten tehnytkään sitä. No, kun sarjakuvataiteilijat sitten nousivat lavalle Kylli-täti -kisaa varten, tajusin kyseessä olleen Anne Muhosen... Olin kaiketi kuvitellut Annen olevan ulkonäöltäänkin Adan kaksoisolento tai jotain. :)
Signeerauksen albumiini tulin kuitenkin kysyneeksi ja sellaisen sainkin, pienellä piirroksella varustettuna. Kiitos vaan siihen suuntaan.
-
Ehkäpä Timo Ronkainen olisi kyennyt samaistumaan synnyttäjän rooliin paremmin.
No jotta tuota, öh... hehee... ;D Ironiaako, satiiria...?
Olisin kyllä katsonut ehkä kokonaan jonkun muun mutkan kautta. Olisin varmaankin verrannut muihin saman aihepiirin tuotoksiin ja koittanut semmosia vaikka tiheällä kammalla etsiä. Tunnetuimpana esimerkkinä pyörii varmaan Baby Blues, vaikka meneekin synnytyksen jälkeiseen aikaan eli vähän ohi. Vaikeahko pala kyllä, myönnetään, olis ollu. Vaikea näin lukemattomana sanoa.
Adat ovat kyllä olleet kaikki mainioita.
Timo
-
Nyt seuraa sananen sarjakuvasta, arvostelusta ja arvostelun arvostelusta.
Noudatin kehotusta ja tilasin Sydänääniä suoraan tekijältä. Ja vaikka minua ei saa sovitettua kohderyhmään edes kovia otteita käyttäen, niin siitä huolimatta pidin lukemastani erittäin paljon. Vähän sama juttu kävi myös Ville Rannan Isi on vähän väsynyt -albumin kanssa. Ymmättän kyllä kohderyhmä-ajatteluakin, mutta toisaalta uskoisin tarpeeksi laadukkaan teoksen vetoavan universaalisti kaikenlaisiin lukijoihin.
Anne Muhonen ei mielestäni syyllisty Sydänäänissä minkäänlaiseen "raskausintoiluun", jollaiseen saattaa törmätä jossakin Vauva-lehden lukijapalstalla, kuvaapahan vain sympaattisesti ja hauskasti erästä ihmiselämän keskeistä ja tärkeää ajanjaksoa.
Vauvan syntymisen aiheuttamat fiilikset saattavat tuntua meistä ulkopuolisista ylenpalttiselta intoilulta, mutta veikkaan että "miksi ihmisnaaraan ihmisnaaraan odotus ja synnytys sen kummoisempaa olisi, onhan noita lapsia syntynyt maailman sivu" -tyyliset kommentit tuskin pätevät enää siinä vaiheessa kun me vähättelijät odotamme omaa jälkikasvuamme maailmaan.
"Miksei näissä odotustarinoissa koskaan palata siihen hetkeen, kun isukki roiskaisi lastinsa äitiliinin toosaan ja herttainen tsygootti sai alkunsa?", kirjoittaa Irene arvostelussaan. Ok, olisihan se varmasti ollut poikkeuksellista tässä genressä, mutta tekisi mieli kysyä, olisitko todella halunnut palata "Sydänäänissä" siihen hetkeen ja olisiko se mielestäsi sopinut sarjakuvan tunnelmaan?
Ei kai minulla mitään muuta sanottavaa ole - paitsi että "masuasukki" on hyvä sana.
-
Onpas mukavaa että olet tässä asiassa eri mieltä. :)
Vaikea sanoa tyhjentävästi miksi olin niin järkyttynyt tämän luettuani - olisiko se sitä, että tämmöinen raskaushehkutus tuntuu jotenkin kovin itsekkäältä? Ja ihmisalun kutsuminen "masuasukiksi" kovin vähättelevältä. Koska luen mielelläni historiallisia romaaneja, olen lukenut niissä paljon kuvauksia esimerkiksi suomalaisesta "vanhaan hyvään aikaan" meiningistä - joka kärjistettynä on sitä, että torpan muija plopsauttaa peräpäästään kymmenennen mukulan navettapolulle aamu- ja iltalypsyn välillä, vaikka väliliha on revennyt ja tulehtunut jo kuudennen raskauden aikoihin. Tämän jälkeen lapsi kapaloitiin ja nostettiin seinälle roikkumaan pois jaloista häiritsemästä. Tolkun immeisiähän niistäkin lapsista tuli, noin suurimmaksi osaksi. ;) Jostain syystä tämmöiset raskauskuvaukset kyllä minua kiehtovat, varsinkin kun muistaa että tällainen meininki on edelleen useissa kehitysmaissa arkipäivää.
Eli kyllä, minusta olisi tosi kiehtovaa nähdä tuosta siittämistapahtumasta alkava raskaustarina roisilla otteella kerrottuna ;) Ei se varmaan tähän Sydänääniin olisi sopinut, vaan vaatisi kokonaan uuden tarinan ja tyylin.
Kaipa tässä näkyy sekin, että "kunnon ihmisille" Suomessa syntyy nykyään aika vähän ns. vahinkolapsia, mikä on tietysti hyvä asia, eikä edellä kuvattu tietenkään mikään perheen perustamisen ideaali ole. Mutta sitten se lapsen tekeminen tuntuukin olevan nykyään mieletön projekti - pitää olla oikeanlainen parisuhde, oikeanlainen työ, kaikki valmiina ja kunnossa, ja sitten ehkä voidaan ruveta sitä lasta tekemällä tekemään. Odotuksetkin voivat olla silloin aika ruusunpunaiset, vaikkei elämä pikkulapsen kanssa sitä suinkaan aina ole. Vielä 20-30 vuotta sitten "vahinkoja" syntyi paljon useammin, jolloin äideillä ei suinkaan aina ollut varaa masuasukkihehkutukseen, vaan piti järjestää oma arkielämä raskauden mukaan ja lapset syntyivät ikään kuin "siinä sivussa".
Kokonaisuutena on tietysti erittäin hienoa, mitä useampi lapsi syntyy toivottuna ja rakastettuna sen sijaan että olisi ei-toivottu. Mutta jostain kumman syystä minulla, samoin kuin Grezenilläkin, "masuasukki" ja siihen liittyvä hehkutus uhkaa pistää vatsan kääntymään ympäri. Eräs tuttu käytti kylläkin sanaa "masumönkiäinen", se oli vielä ällöttävämpi minusta.
Raskaussarjakuvan lukemisen rinnastaminen siihen tilanteeseen että odottaa omia lapsiaan (miehenä tai naisena), lienee sama asia kuin sotasarjakuvan lukemisen rinnastaminen sotaan joutumiseen. Kaikki mekin täällä olemme lukeneet tai katselleet järjettömästi sotakuvauksia, ja silti emme ole olleet sodassa (jos joku kvaakkaaja on ollut, ilmoittautukoot), eikä sodan kokemista silti edellytetä sotasarjakuvan lukijalta.
-
Vaikea sanoa tyhjentävästi miksi olin niin järkyttynyt tämän luettuani - olisiko se sitä, että tämmöinen raskaushehkutus tuntuu jotenkin kovin itsekkäältä? Ja ihmisalun kutsuminen "masuasukiksi" kovin vähättelevältä.
Olen tästä aivan eri mieltä. "Sydänäänissä" ei mielestäni esiintynyt missään vaiheessa tuota Vauva-lehdestä tuttua hehkutusta, vaan aihepiiriä kuvattiin hyvin sympaattisesti. Ja albumin leimaaminen "itsekkääksi" kertonee kyllä enemmän tulkitsijasta kuin itse teoksesta.
Lisäksi "masuasukki" on mukava hellittelynimi, eikä siinä pysty näkemään ihan hevillä mitään vähättelevää.
Eli kyllä, minusta olisi tosi kiehtovaa nähdä tuosta siittämistapahtumasta alkava raskaustarina roisilla otteella kerrottuna ;) Ei se varmaan tähän Sydänääniin olisi sopinut, vaan vaatisi kokonaan uuden tarinan ja tyylin.
Tässäpä Happy Horselle markkinarakoa. Jätän sen tosin itse lukematta.
Raskaussarjakuvan lukemisen rinnastaminen siihen tilanteeseen että odottaa omia lapsiaan (miehenä tai naisena), lienee sama asia kuin sotasarjakuvan lukemisen rinnastaminen sotaan joutumiseen.
Olen tästä samaa mieltä. Kuten tuossa ylempänä totesin, "Sydänäänet" ei vaadi lukijaltaan kokemusta raskaudesta, ja siitä huolimatta siitä voi pitää. Laadukas teos ei tunne kohderyhmiä, vaikka epäilemättä se voi tarjota enemmän sellaiselle lukijalle, jolle aihepiiri on omakohtainen.
Jos vertailukohtaa halutaan etsiä, niin varmaankin sotakirjallisuutta on luettu Suomessa samaan tapaan: nuoremmille se on viihdettä tai enemmän tai vähemmän tarkkaa historiallista kuvausta, kun taas sodan itse kokeneet veteraanit saattavat kokea teoksen hieman toisella tavalla. Molemmat voivat silti pitää lukemastaan.
-
Näköjään päästiin siihen pisteeseen että "makuasioista ei sovi kiistellä", eli tykkääkö masuasukki-sanasta vai ei. :)
Aamun Hesarissa muuten vinkattiin tosi mielenkiintoisesta gradusta. Siinä haastateltiin "vihreää nuorisodelegaattia" tjsp Eekku Aromaata, joka kertoi tutkivansa Vauva-lehden nettikeskustelupalstan jäsenien suhtautumista työhön. Tämän gradun haluaisin lukea!
-
Anne on ainakin löytänyt albumille kohderyhmän levityskanavia (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8892.msg180758/boardseen.html#new).
Ja miksei löytäisi... Sydänääniä on ammattimaisesti suurellekin yleisölle tehtyä viihdesarjakuvaa sopivalla määrällä hiukan räävimpääkin asennetta. Irenen kaipaamalla visvaisen inhorelistisella synnytys- ja siittämisverioopperalla tuskin saisi montaakaan makkaraa leivän päälle, vaikka katu-uskottavuutta ropisisikin... (Kavereita paheksuttiin synnytysvalmennuksessa, kun ne nimitti mukeloa chest busteriksi ja pelleili muutenkin Alienin hengessä ihan liikaa vakavalla aiheella...)
-
Nyt on Ada 4 lukaistu läpi, ja se olikin sitten rankempaa tavaraa. Joku haastattelija voisi Annelta joskus kysäistä, jotta missä määrin nämä kaksi samoihin aikoihin kirjoitettua ja piirrettyä teosta ovat toistensa sisarteoksia, kun toinen on elämää täynnä ja toinen käsittelee menettämistä ja kuolemaa. Auttoiko hyvien fiilisten pukaminen Sydänääniin hiomaan Adan melankolian lopulliseen teräänsä? Itse nostan tuoreen Adan hyvinkin korkealle sijalle parhaimpien suomalaisten sarjakuva-albumien joukossa. Räikeän hyvä suoritus, kun muihin vertaa. Ja kolmosesta on petrattu rutkasti. Tekijä ns. aikuistui.
-
Masuasukin pojan koston paluu!
Vaikka Tampere Kupliin julkistuksissa kummittelee "Sydänjää", niin oikeasti se on kovilla kansilla ja kahdella lisästripillä ladattu isommin kustannettu painos tästä samaisesta todella pienesti kohutusta Sydäristä!
-
Nyt minä mekastan täällä aivan yksinäni, mutta tämän voinee siirtää pois omakustanteista, koska:
http://www.egmontshop.fi/epages/egmont.axl/?ObjectPath=/Shops/egmont/Products/911E
-
mutta tämän voinee siirtää pois omakiustanteista,
Tehty. Tosin tuo toinen aluehan ei ole pelkästään omakustanteille, vaan yleensä vaihtoehtoisemmalle sarjakuvalle. Onhan siellä Simpsonitkin, joka nyt ei vissiin sunkaan mielestä ole mikään omakustanne.
-
Tehty. Tosin tuo toinen aluehan ei ole pelkästään omakustanteille, vaan yleensä vaihtoehtoisemmalle sarjakuvalle. Onhan siellä Simpsonitkin, joka nyt ei vissiin sunkaan mielestä ole mikään omakustanne.
Mnniiin. Ei se Simpsonit kyllä sinne kuulu.
-
Tehty. Tosin tuo toinen aluehan ei ole pelkästään omakustanteille, vaan yleensä vaihtoehtoisemmalle sarjakuvalle. Onhan siellä Simpsonitkin, joka nyt ei vissiin sunkaan mielestä ole mikään omakustanne.
Joop. Näille luokitteluille on tullut hörähdeltyä useampaankin kertaan. Välillä sarjakuvaa harrastamattomalle valtavirralle suunnatut sarjakuvat tuntuvat olevan Kvaakkaajille vaihtoehtoista sarjakuvaa, mikä oikeastaan alleviivaa luokittelujen vaikeutta ja älyttömyyttä. Mutta toisaalta pysyyhän indiebändikin indiebändinä, vaikka se olisi major labelilla ja möisi miljoonia. Indie on kuitenkin fiksumpaa ja vaativampaa kuin peruspoppis, muka.
Äitienpäivänä tuli nähtyä sellainenkin ihme, että serkun 8-vuotias muksu luki Sydärin kovin intensiivisesti. Ei se kyllä nauranut kertaakaan, eli ei ollut ihan kohdeyleisöä. Siltä kuulema pitää piilottaa sarjakuvia kotosalla, tai se keskityy niiden lukemiseen liikaakin. Minusta sarjakuviin uppoutuminen on terve piirre mukelossa.
-
Mnniiin. Ei se Simpsonit kyllä sinne kuulu.
Se on totta, mutta toistaiseksi ei parempaakaan aluetta sille ole. Kyllähän se kummiskin lähempänä undergroundia on kuin vaikkapa perinteistä supersankarimättöä.
Mutta hei, puhukaapas nyt tosta Annesta ja sen sarjakuvasta.
-
Nyt kun noita vauvauutisia pukkasi oikein urakalla tuttavapiiristä, niin tekisi kyllä mieli jaella tuota Sydänääniä lahjaksi näille odottaville äideille. Pitääkin tutustua Egmontin tarjontaan.
-
Nyt kun noita vauvauutisia pukkasi oikein urakalla tuttavapiiristä, niin tekisi kyllä mieli jaella tuota Sydänääniä lahjaksi näille odottaville äideille. Pitääkin tutustua Egmontin tarjontaan.
Tuokin on ihan hyvä vaihtoehto, mutta Havukaisen & Toivosen tuore Himaset-kokoelma voisi upota vielä paremmin.
-
Tuokin on ihan hyvä vaihtoehto, mutta Havukaisen & Toivosen tuore Himaset-kokoelma voisi upota vielä paremmin.
Tai Katja Tukiaisen Rusina. :)
-
Tuokin on ihan hyvä vaihtoehto, mutta Havukaisen & Toivosen tuore Himaset-kokoelma voisi upota vielä paremmin.
Olisikohan liikaa vaadittu, että tuollaista heittoa myös perusteltaisiin jotenkin...?
-
En ota kantaa, kumpi parempi, mutta sanon vaan Himasia selanneena, että jää kyllä meikällä hyllyyn. Vitsit olivat väljähtyneitä ja eivät vaan naurattaneet missään vaiheessa...
-
En ota kantaa, kumpi parempi, mutta sanon vaan Himasia selanneena, että jää kyllä meikällä hyllyyn. Vitsit olivat väljähtyneitä ja eivät vaan naurattaneet missään vaiheessa...
Samilla ja Ainolla on niin rautainen ammattitaito, että tietenkin se voi jo olla liian sliipatun oloista joillekin. Minusta Himaset on "suoraa jatkoa" Sydänäänille, sitten pari-kolme vuotta ja mahdollisesti toista masukkia myöhemmin.
Himasissa ei leperrellä, kaikki mitä siinä nähdään on totta. Jos se tuntuu "kulahtaneelta", se johtuu vain siitä, että jokaisessa uudessa lapsiperheessä samat, kaikille lapsiperheille tapahtuvat asiat, koetaan aivan uusina omalla tavallaan. Ks. myös Baby Blues Perhekirja.
-
Mulle oli yllätys, miten synkkä Sydänääniä oli. Siis eihän siinä missään kurjuudessa ryvetä, mutta selkeästi otettiin esiin monia raskauden aikana eteen tulevia pelkoja ja ongelmia. Ja se väritys oli todella muuta kuin vaaleanpunaista hehkutusta. Valaiseva myös niille, joilla ei ole omaa raskauskokemusta.
Huomasitte kai, että masuasukki-sana lyheni pian masukiksi.
-
Anne Muhosen "Jokeltelua" ja "Ystäväni varjo" -albumeista on nyt arvostelu Kvaakin etusivulla:
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1221
-
Ystäväni varjo ja Varataivas arvosteltu (http://sairauksiajasarjakuvia.blogspot.fi/2013/07/masentunut-satu.html).
-
Etusivulla arvio Kesästä jona opin soittamaan ukulelea.
Ukulelen oppimisen taito (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2524)
-
Etusivulla on julkaistu arvio Anne Muhosen uudesta sarjakuvasta Älä unohda minua (https://www.kvaak.fi/35780/2021/08/15/anne-muhonen-ala-unohda-minua/).
Jos ylläpito on kuulolla, niin voisikohan ketjun nimeä päivittää? Tässä näkyy olevan linkkejä useampaankin tekijän sarjakuvaan, joten Sydänäänet ehkä voisi poistaa ketjun otsikosta?
-
Jos ylläpito on kuulolla, niin voisikohan ketjun nimeä päivittää?
Kiitos arviosta, otsikko päivitetty.