Onpas mukavaa että olet tässä asiassa eri mieltä.
Vaikea sanoa tyhjentävästi miksi olin niin järkyttynyt tämän luettuani - olisiko se sitä, että tämmöinen raskaushehkutus tuntuu jotenkin kovin itsekkäältä? Ja ihmisalun kutsuminen "masuasukiksi" kovin vähättelevältä. Koska luen mielelläni historiallisia romaaneja, olen lukenut niissä paljon kuvauksia esimerkiksi suomalaisesta "vanhaan hyvään aikaan" meiningistä - joka kärjistettynä on sitä, että torpan muija plopsauttaa peräpäästään kymmenennen mukulan navettapolulle aamu- ja iltalypsyn välillä, vaikka väliliha on revennyt ja tulehtunut jo kuudennen raskauden aikoihin. Tämän jälkeen lapsi kapaloitiin ja nostettiin seinälle roikkumaan pois jaloista häiritsemästä. Tolkun immeisiähän niistäkin lapsista tuli, noin suurimmaksi osaksi.
Jostain syystä tämmöiset raskauskuvaukset kyllä minua kiehtovat, varsinkin kun muistaa että tällainen meininki on edelleen useissa kehitysmaissa arkipäivää.
Eli kyllä, minusta olisi tosi kiehtovaa nähdä tuosta siittämistapahtumasta alkava raskaustarina roisilla otteella kerrottuna
Ei se varmaan tähän Sydänääniin olisi sopinut, vaan vaatisi kokonaan uuden tarinan ja tyylin.
Kaipa tässä näkyy sekin, että "kunnon ihmisille" Suomessa syntyy nykyään aika vähän ns. vahinkolapsia, mikä on tietysti hyvä asia, eikä edellä kuvattu tietenkään mikään perheen perustamisen ideaali ole. Mutta sitten se lapsen tekeminen tuntuukin olevan nykyään mieletön projekti - pitää olla oikeanlainen parisuhde, oikeanlainen työ, kaikki valmiina ja kunnossa, ja sitten ehkä voidaan ruveta sitä lasta tekemällä tekemään. Odotuksetkin voivat olla silloin aika ruusunpunaiset, vaikkei elämä pikkulapsen kanssa sitä suinkaan aina ole. Vielä 20-30 vuotta sitten "vahinkoja" syntyi paljon useammin, jolloin äideillä ei suinkaan aina ollut varaa masuasukkihehkutukseen, vaan piti järjestää oma arkielämä raskauden mukaan ja lapset syntyivät ikään kuin "siinä sivussa".
Kokonaisuutena on tietysti erittäin hienoa, mitä useampi lapsi syntyy toivottuna ja rakastettuna sen sijaan että olisi ei-toivottu. Mutta jostain kumman syystä minulla, samoin kuin Grezenilläkin, "masuasukki" ja siihen liittyvä hehkutus uhkaa pistää vatsan kääntymään ympäri. Eräs tuttu käytti kylläkin sanaa "masumönkiäinen", se oli vielä ällöttävämpi minusta.
Raskaussarjakuvan lukemisen rinnastaminen siihen tilanteeseen että odottaa omia lapsiaan (miehenä tai naisena), lienee sama asia kuin sotasarjakuvan lukemisen rinnastaminen sotaan joutumiseen. Kaikki mekin täällä olemme lukeneet tai katselleet järjettömästi sotakuvauksia, ja silti emme ole olleet sodassa (jos joku kvaakkaaja on ollut, ilmoittautukoot), eikä sodan kokemista silti edellytetä sotasarjakuvan lukijalta.
