Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => : Reima Mäkinen 04.03.2004 klo 13:52:44
-
Avaan tänne tämmöisen keskustelun tuon artikkelin tiimoilta.
http://www.kvaak.fi/naytaartikkeli.php?articleID=274
-
Manga voi olla jonkinlainen helpotus ja piristysruiske, mutta tuskin ratkaisu ongelmaan. Ja pidemmälle ajateltuna siitä voi tulla jopa uhka (markkinat täyttyvät täysin mangasta ja kaikki muu peittyy sen alle, niin että paikallinen sarjakuvatuotanto taantuu).
Tuo kirjakauppamyynti USA:ssa on tietenkin luonut uusia toiveita, mutta siinäkin piilee "ansa". Useimmat kirjakaupossa myytävät sarjakuvat ovat kokoelmia ja sen vuoksi hinta voi pysyä suht matalana (varsinkin mangoissa, jotka tuotetaan ulkomailta, ajatelkaas voisiko esim. Aku Ankka olla yhtä halpa (alle 2 euroa), jos se tuotettaisiin puhtaasti suomalaisin voimin) kun jo alkuperäisjulkaisu on kantanut suuren osan kustannuksista (huomatkaa myös se, että jenkkiläisessä sarjakuvalehdessä on perinteisesti n. 10 sivua mainoksia tuomassa lisää rahaa!).
Lopussa kysytkin, että mitä manga pelastaa. Niinpä.
-
Jenkeissähän sarjakuva on bisnestä. Se tarkoittaa ihan eri logikkaa kuin jossain omakustantamisessa tai näpertelyssä. Lehdissä on mainoksia koska tulot halutaan maksimoida tai moninkertaistaa.
Tuo uhkakuva: Manga syö kaiken on aika mielenkiintoinen. Kertooko sellaisen ruokkiminen muusta kuin pelosta? Olisko Suomessa muka hirveesti paljon enemmän muita sarjiksia, ellei meillä olisi niin perkeleellinen disney-hegemonia?!! (Suokaa anteeksi värikäs kielikuva, en tarkoita pahaa, tuo kuulostaa vaan niin maukkaalta)
-
Olisko Suomessa muka hirveesti paljon enemmän muita sarjiksia, ellei meillä olisi niin perkeleellinen disney-hegemonia?!!
Tiedä vaikka olisikin. Aku on varmasti vaikuttanut laajalti yleiseen käsitykseen siitä, mitä sarjakuva on ja voi olla. Eli semmoista hauskaa hupaa lapsille ja lastenmielisille. Amerikkalainen taas vastaavasti mieltää sarjakuvat pääasiassa supersankarimäiskeeksi. Eri tyyppiä, mutta molemmat on jotain josta lopuksi "kasvetaan ulos".
Vertaa tilanne japaniassa tai ranskassa, joissa mikään tietty tyylilaji ei yhtä vahvasti määritä mielikuvaa sarjakuvista.
Kun sarjakuva mielletään lasten huvitukseksi, suunnilleen 75% potentiaalisista kuluttajista leikkautuu pois kulttuurimuotoa tukemasta. Tosin tuskin tilanne tästä pahemmin korjaantuu tai elpyy ainakaan Dragonballipokkareiden voimalla...
-
Mielenkiintoinen kysymys. Saattaa olla että manga truo mukanaan uusia ideoita muihinkin sarjakuviin, tai toisaalta syödä kaiken huomion itselleen. Ei tiedä.
Toisaalta varmasti ihan hyvä että tulee jotain muutakin kuin disneyn julkaisuja ja DC/Marvel kalsarimiekkosten mesoamissarjiksia Suomeen.
Saattaisi tuo mangan Suomeen tulo muuttaa käsityksiä sarjakuvan lapsellisuudesta. Sitten kukkahattutädeillä on syytäkin nostasa meteliä kun kaikenmaailman aikuismangat vihdoin tännekkin tulevat. ;D
Sanoi muuten kuvaamataidonopettajani että ei pidä yhtään manga tyylistä piirtää. Mistäköhän mahtaa johtua?
Silloin kun manga kunnolla tulee suomeen ihan rytinällä, niin vähän aikaa sitä varmasti hehkutetaan mutta sitten into hiipuu ja niitä lukevat vain ne jotka ovat jo aiemmin niitä lukeneet.
En tiedä sainko nyt mitään järkevää sanottua mutta toivotaan että saattetästä jotain irti. ;D
-
Tuskin manga niin hyvä on. Vähän aikaa suosiossa, sitten alas. Tai pahempaa: Jos se oikeasti valloittaisi suomen ja kaikki alettaisiin piirtää mangaksi...
-
Tuskin manga niin hyvä on. Vähän aikaa suosiossa, sitten alas. Tai pahempaa: Jos se oikeasti valloittaisi suomen ja kaikki alettaisiin piirtää mangaksi...
Tarkoitatko Suomessa? Ei manga ole mikään uusi juttu. Ei siis sama asia kuin esim. pokémon ;D
Suomeen se on vasta rantautumassa.
-
Tuskin manga niin hyvä on. Vähän aikaa suosiossa, sitten alas. Tai pahempaa: Jos se oikeasti valloittaisi suomen ja kaikki alettaisiin piirtää mangaksi...
Tarkoitatko Suomessa? Ei manga ole mikään uusi juttu. Ei siis sama asia kuin esim. pokémon ;D
Suomeen se on vasta rantautumassa.
No ei se uusi olekkaan. Eikö W.I.T.C.H ole mangaa? olen lukenut puolet pikkusiskoni lehdestä...
-
Tuskin manga niin hyvä on. Vähän aikaa suosiossa, sitten alas. Tai pahempaa: Jos se oikeasti valloittaisi suomen ja kaikki alettaisiin piirtää mangaksi...
Tarkoitatko Suomessa? Ei manga ole mikään uusi juttu. Ei siis sama asia kuin esim. pokémon ;D
Suomeen se on vasta rantautumassa.
No ei se uusi olekkaan. Eikö W.I.T.C.H ole mangaa? olen lukenut puolet pikkusiskoni lehdestä...
Käykääs pojat nää keskustelut siellä koulussa kiitos.
-
Käykääs pojat nää keskustelut siellä koulussa kiitos.
Mutta tämähän on ihan verrattavissa kouluun. Kaltsukin on ihan selvä opettaja, joka valittaa kun keskustellaan väärässä paikassa väärän aikaan. Kvaakissa vaan on kivempaa... No, joo tämäkin oli turha viesti.
-
Vaihteeksi samaa mieltä Leon kanssa. :)
-
Mutta tämähän on ihan verrattavissa kouluun. Kaltsukin on ihan selvä opettaja, joka valittaa kun keskustellaan väärässä paikassa väärän aikaan. Kvaakissa vaan on kivempaa... No, joo tämäkin oli turha viesti.
Heh heh. Valitettavasti nykyaikana ei katsota kovin suopeasti jos opettaja piiskaa karttakepillä kurittomia oppilaita.
;D
-
Mutta tämähän on ihan verrattavissa kouluun. Kaltsukin on ihan selvä opettaja, joka valittaa kun keskustellaan väärässä paikassa väärän aikaan.
Ja niinkuin aika usein on, tälläkin kertaa opettajan puheissa on ideaa. ;)
Vinkki: Kahdenkeskistä juttelua voi harrastaa myös yksityisviesteillä.
-
Lähtemättä edes mitenkään vertailemaan genrejä keskenään kysyn vain, että keneltä se on pois jos suuri yleisö saadaan lukemaan sarjakuvia, oli se sitten mangaa, Disney-kamaa, supersankarijuttuja tai ranskalais-belgialaista huumorisarjakuvaa?
Vastavoimat ruokkivat toisiaan, uskon minä, eli mitä vahvempi valtavirtatarjonta, sen vahvempi underground/taidesarjakuva -skene. Vai eikö näin ole? Jos ei olisi valtavirtasarjakuvaa, vaihtoehtosarjakuvilla ei olisi mitään minkä suhteen olla vaihtoehtoista.
Valtavirtasarjakuvaa tarvitaan pitämään sarjakuvaskeneä hengissä, vaihtoehtosarjakuvaa tarvitaan tuomaan skeneen uusia tuulia. Ja näiden välissä on sitten kaikkea muuta mahdollista.
(Sarjassamme: Itsestäänselvyyksiä :p )
-
Mä uskon porttiteoriaan! Ankkojen ja mangojen värikkäillä ja vauhdikkailla seikkailuilla saadaan pahaa-aavistamattomat lapset koukkuun. Sitten pitää vaan pitää huolta että on sopivaa sarjakuvaluettavaa joka ikäkaudelle. Tämä oli (on?) välillä Suomessa pahasti katkolla. Itse olin jo päässyt sarjakuvien lukemisesta eroon useaksi vuodeksi, kun iski divarista löydetyt Jymyt ja lehtipisteestä Tapiiri. Väitän edelleen että voin lopettaa koska halua. Mä vaan en halua... Siihen pitää pyrkiä!
Kyllä Suomessa ja Pohjois-Euroopassa muutenkin on oikeasti aika rikas sarjakuvakulttuuri: meillä ilmestyy sekä jenkeistä tuttuja sanomalehtistrippejä (Keski-Euroopassa ei) ja sarjakuvalehtiä että Keski-Euroopasta tuttuja sarjakuva-albumeita (jenkeissä marginaalisempaa). Tästä(kin) syystä uskon että suomalaisilla sarjakuvamarkkinoilla on paljon käyttämätöntä potentiaalia. Missä onkaan se unelmien kauppislaiseni jota oon bisnesideoineni odottanut 10 vuotta?
Edit: rikas perijäkin käy.
-
JJ Naashan kiteytti tämän valtavirta ja vaihtoehtö-keskustelun kadehdittavan ytimekkäästi! Ei tuohon paljoakaan lisättävää ole...
W.I.T.C.H. on mun käsittääkseni muiden tekemä kuin japanilaisten (korjatkaa, jos olen väärässä, kun en sen tarkemmin ole sitä vilkuillut...). Toisin sanoen se on piirretty mainstream-manga-tyylillä, mutta puhdas manga on japanilaista sarjakuvaa, joka ei välttämättä ole aina sen näköistä, millainen käsitys mangasta tuntuu olevan. Se (noitajengi) ei siis ole mangaa, vaan tunnetuimmalla ja yleisimmällä manga-tyylillä kuvitettua sarjakuvaa... Oikeammin voisi ehkä sanoa, että se on euro-mangaa tai jenkki-mangaa... riippuen nyt siitä, ketkä sitä piirtää... kun en muista...
Leo totesi:
...Suomeen se on vasta rantautumassa...
Niin kuin lähes kaikki muukin asia Suomen kohdalla: Ne rantautuvat tänne viimeisenä, ehkä grönlantia ja Islantia lukuunottamatta. Jos toisinpäin puhutaan tai kansainvälistä levitystä ylipäätään ajatellen ja Japanin päästä puhuttaessa ehkä vain leffat tulevat Suomeen aikaisemmin kuin esim. Japaniin. Japanissa toden totta lähes kaikki elokuvaleffat tuntuvat saavan ensi-iltansa viimeisenä...
Jotta palaamme aiheeseen takaisin, todettakoon, että mielestäni on tärkeämpää sarjakuvakulttuurin hengissä pysymisen kannalta, että lapset ja nuoret ylipäätään lukevat vielä sarjakuvia. Jos sen aiheuttaa mainstream-manga, olkoon niin. Näitä nassikoita ja vähän vanhempiakin on vaikea saada enää toisenlaisten sarjakuvien ääreen, jollei lapsuudessa ja nuoruudessa ole ollut vankkaa ja tiivistä suhdetta sarjakuviin. Monet täälläkin kvaakkaavista entusiasteista ovat itse asiassa pääosan sarjakuvien maailmaan johtaneesta annoksesta ahmineet lapsuudessa esimerkiksi aku ankoista. Mainstreamea sekin...
-
JJ NAAS ja Roju ovat oikeassa. Kamalassa medianosteessa on hyvä ujuttaa väliin niitä omakustanteitakin. Sitäpaitsi en jäisi itkemään vaikka Akuankalta joku söisikin puolet yleisöstä pois.
-
Tuo uhkakuva: Manga syö kaiken on aika mielenkiintoinen. Kertooko sellaisen ruokkiminen muusta kuin pelosta?
Kyllä mahdollisesti kertoo. Ainakaan mun suhde mangaan on sellainen, että en koe sitä inhottavana/huonona enkä uhkana. Hyvänen aika, mulla on sentään ystävinä mangapiirtäjiä! ;)
Tietenkin ajatus, että esim. manga todella "söisi kaiken" on pitkälle liioiteltu juttu. Tuskin yksipuolinen tarjonta täysin saisi aikaan sitä, että myös kysyntä muuttuisi yksipuoliseksi tahi että harrastajat/fanit suuntautuisivat yksipuolisesti. Mutta:
Olisko Suomessa muka hirveesti paljon enemmän muita sarjiksia, ellei meillä olisi niin perkeleellinen disney-hegemonia?!! (Suokaa anteeksi värikäs kielikuva, en tarkoita pahaa, tuo kuulostaa vaan niin maukkaalta)
Varmasti Suomessa disneysarjikset ovat avanneet tietä muille sarjakuville (ja tätähän tuolla aiemmin sanottiinkin jo). Mutta loppujen lopuksi ainakin tällä haavaa Suomessa on varsin monipuolinen tarjonta verrattuna markkinoihin (ja kuten Rojukin jo sanoi, niin potenttiaalia on vielä hyödyntämättäkin).
Mutta oikeastaan mun pessimismini (jos sitä sellaiseksi voi kutsua) keskittyy enemmän siihen, että kaikki huomio ja tarmo (varsinkin julkaisijoiden taholta) keskitetään vain siihen mikä kulloinkin on "in" (kuten nähdään esim. tällä Marvelin sankareista tehtyjen/tehtävien elokuvien tulvalla).
Se saa aikaan lähinnä vain sen, että hetken aikaa firmoilla menee hyvin ja kaupat pursuavat hittituote ykkösen oheistuotteita ja kun kaikki on viimeinkin kyllästyneet tarjontaan, niin vaihdetaan toiseen tuotteeseen eikä olla alkupisteestä päästy mihinkään (=esim. tässä tapauksessa sarjakuvan asema ei ole muuttunut).
Tietenkin tässäkin sanelee pitkälti juuri se kaupallisuus. Rahaa on tahkottava.
Toivottavasti tuosta nyt jotakin tuli selväksi... ::)
-
Missä onkaan se unelmien kauppislaiseni jota oon bisnesideoineni odottanut 10 vuotta?
Ai Harto Pasonen, se aloitti hommat kymmenen vuotta sitten. Mutta missä on seuraava kauppislainen? Onko se Kouvalainen ;)
-
Harto aloitti jo n. 20 vuotta sitten, ks. Pumpsis.
Joka tappauksessa Mangaa on tulossa lisää ja rutkasti på finska myös, koska kysyntää on. Siinä ei Iltasian mielipiteet paljon paina. Oikeuksien hankkiminen on se todellinen probleemi, ei Japanissa paljon jaksa kiinnostaa 1.000.000.000.000 myydyn lehden jälkeen, kun joku suomalainen pikkukustantaja kyselee josko voisi 1000 kappaleen painoksen ottaa...
WITCH on jo hitusen syönyt Aku Ankan suosiota lukijakunnan nuoremmasta päästä.
-
WITCH on jo hitusen syönyt Aku Ankan suosiota lukijakunnan nuoremmasta päästä.
On se kamalaa kun Disneyn sarjakuva syö toisen Disneyn sarjakuvan lukijakuntaa. Niin ja on se Disney kova tyyppi kun mangaakin menee piirtämään. W.I.T.C.H siis on Disneyn sarjakuva. Sen piirustustyyli on hieman mangamainen, mutta ei yhtään sen mangamaisempi kuin esim. ElfQuestin. Tyylillisesti sanoisin, että se on lähempänä sitä länsimaista "manga" tyyliä kuin mangaa. Käsittääkseni WITCH on lähtöisin Italiasta joten siis kun WItchin suosio kasvaa, niin italialaisen sarjakuvan suosio kasvaa. Tietääkseni myös Witch itse ei edes väitä olevansa mangaa.
Mutta tämä on huolestuttavampi ilmiö. Ei WITCHin kohdalla mutta muutoin. Kun japanilaisen sarjakuvan suosio kasvaa, niin tuntuu samalla, että muualla sarjakuvia tekevät ajattelevat, että meidänkin täytyy tehdä sitten tuota mangaa kun se kerran myy. Sitten yleensä otetaan koko touhusta pari piirrettä, kuten täytyy piirtää isosilmäisiä tyttöjä ja kuvitellaan että se olisi sitä mikä mangassa myy. Nettisarjakuvissa huomaa usein, että ne on piirretty sillä pseudolänsimangatyylillä. Se on kuitenkin loppujen lopuksi aika kaukana japanilaisesta tavasta piirtää sarjakuvaa ja edelleen hyvin länsimaista. Mitä nyt silmät ovat vähän isontuneet ja muutenkin ollaan kovin mangamaisia. Tietokonepeleissä ja roolipeleissä on jo muutamia tekeleitä, jotka yrittävät matkia japanilaisia roolipelejä mutta niissä on kauttaaltaan otettu vain pelien huonot puolet ja kuviteltu että ne on ne ison silmät ja pienet suut mitkä myy. (Tosin Big Eyes, Small Mouth niminen roolipeli on ihan hyvä tekele :) )
Edit: Varmistin, että kyllä WITCH on lähtöisin Disneyn Italian osastolta vuonna 2001 jonka jälkeen lehti on levinnyt ympäri maailmaa. Muun muassa Japaniin vuoden 2003 joulukuussa.
-
Edit: Varmistin, että kyllä WITCH on lähtöisin Disneyn Italian osastolta vuonna 2001 jonka jälkeen lehti on levinnyt ympäri maailmaa. Muun muassa Japaniin vuoden 2003 joulukuussa.
Ja huomionarvoista on, että japanilaiset eivät kelpuuttaneet italilaista pseudomangaa, vaan piirsivät sarjan uudestaan. Näytesivuja löytyy osoitteesta
http://www.disney.co.jp/hon/comic/witch/index.html (http://www.disney.co.jp/hon/comic/witch/index.html)
kun klikkaa ylintä kolmesta pinkistä linkistä. Kyllä eron tämän ja italialaisen version välillä huomaa kasvonpiirteistä, ruutujaosta ja taustoista lähtien.
Tämä Witch-manga on sitten tulossa Eurooppaan, ainakin saksalaiset ovat sitä luvanneet painaa.
http://www.animestreet.de/asnews/shownews.php?nummer=181 (http://www.animestreet.de/asnews/shownews.php?nummer=181)
Kunpa Suomeenkin asti tulisi. Sitten voisi pähkäillä, ostaako alkuperäistä pseudomangaa vai muokattua aitoa mangaa. Luultavasti molempia.
-
Avaan tänne tämmöisen keskustelun tuon artikkelin tiimoilta.
http://www.kvaak.fi/naytaartikkeli.php?articleID=274
-
Ja huomionarvoista on, että japanilaiset eivät kelpuuttaneet italilaista pseudomangaa, vaan piirsivät sarjan uudestaan.
Kunpa Suomeenkin asti tulisi. Sitten voisi pähkäillä, ostaako alkuperäistä pseudomangaa vai muokattua aitoa mangaa. Luultavasti molempia.
Niin, liekö kyse nyt sitten mangavaikutteisesta italosarjasta vai ns. pseudomangasta, tulkintaseikka. Mutta onko uudelleenpiirretty enää aitoa, vaikka alkuperäinen olis mitä?
Timo
-
- Mun päiväni se pelastais!
Itse asiassa odotan innolla mangan suurta maihin nousua... No tosin mä oon vähä outo ja omituinen niin et osa siit menee sen piikkiin, mutta voisin ihan suoralta kädeltä luetella ainaki kymmene muuta ihmistä jotka se tekis onnelliseksi.
Manga rulez ja kukaan ei voi sille yhtään mitään!
-
Itse tutustuin mangaan Ranma 1/2 kautta, siis silloin kun se tuli egmontin kautta suomenkielisenä. Jäin koukkuun. Sittemmin olen tilannut mangoja englanninkielisenä netistä. Muutaman olen ihan vaan akateemisen kirjakaupan sivuilta tilannut kun ei tule postikuluja jos ostaa 3 tai enemmän kirjoja. Lukekaa hyvät ihmiset Ranmaa jos huumorista pidätte :D
Egmont kaiketi tuo vielä tänä vuonna muutaman manganimikkeen lisää. Kunpa se olisi Inuyasha...
-
mä olisin tosi iloinen jos mangaa ei julkaistas enää suomessa ;D ;D ;D ;D ;D
-
Oiku kivasti sanottu. Jos oot tota mieltä, niin et sitte lue, piste.
Ja sitte vielä siitä, että pumppaa tän takia vanhan threadin haudasta...
-
mä olisin tosi iloinen jos mangaa ei julkaistas enää suomessa ;D ;D ;D ;D ;D
Mitäs tämä toisessa ketjussa oleva sitten on?
mun toivelistalla olis:
UROTSIKIDOJI: LEGEND OF THE OVERFIEND aika hyvä
manga. sellainen love hinan kaltainen söpöstely jossa
on paljon pupuja;D
LEMON LOLITA RAPE: ala-asteella olevan tytön rakkaus-
tarina isäänsä kohtaan. tosi hyvä ja suosittelen kaikille
manga-faneille jotka ei oo vielä tutustunut tähän mesta-
riteokseen.
-
Lukuisista ;D-hymiöistä päätellen minkxu vitsaili... tai sitten hän on jotenkin kumma heppu. ::)
-
Lukuisista ;D-hymiöistä päätellen minkxu vitsaili... tai sitten hän on jotenkin kumma heppu. ::)
Sitä minäkin aluksi ajattelin, mutta tosikkona otin sen kai liian vakavasti ;)
-
Lukuisista ;D-hymiöistä päätellen minkxu vitsaili... tai sitten hän on jotenkin kumma heppu. ::)
Sitä minäkin aluksi ajattelin, mutta tosikkona otin sen kai liian vakavasti ;)
Veikkaisinpa suorastaan, että vitsailussa on monta kerrosta. Nimittäin esim. Urotsukidoji ei ehkä kuitenkaan ole kovinkaan söpöstely. Aika kieroa läppää heittää tämä äijä.
-
Kyllä se manga munkin päivän pelastaa, mutta ihan yhtä lailla päivän pelastajani voi olla myös aku ankka. Mulle on melkein sama mitä tyyliluokkaa sarjakuva edustaa, jos se vaan on piirretty hyvin ja juonellisesti kaikki on ok. manga on se josta tykkään erityisesti, mutta käy muukin.
Egmont julkaisee (?) ens syksynä "uuden kolmiosaisen mangasarjan". Näin sanottiin Ranmassa, Salarymanin palstalla pokkarissa 18. ja Oh! My Goddesista odotellaan vissiin jotain kansia, koska suomeen halutaan erilaiset kannet kuin muualla - kaiken maailman viivästys ja teko syitä! Tää ei nyt suoranaisesti liittyny asiaan... mutta kerroinpahan kuitenkin.
-
Aina puhutaan siitä kuinka Japanissa sarjakuva-artistit tienaa, ja mangaa julkaistaan isoina pokkareina. No, nämä meidänkin lukemamme 200-sivuisten pokkarimangojen sarjat on alunperin julkaistu 15-30 sivun jatkosarjoina lehdissä. Joten ei se Japani ole sen ihmeempi markkina-alue kuin muutkaan.
Tekisi kai sitä Suomessakin 200-sivuisia alppareita ja vaikka mitä seikkailusarjoja Tintin ja Hämähäkkimiehen jalanjäljissä, jos joku vain julkaisisi niitä ensin lehdissä. Tekijöistä ei ole pulaa, vaan rahasta.
Aikoinaan kirjallisuuspuolellakin suuret romaanit (kuten Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan, ja monet Waltarit ja Armas J. Pullat) julkaistiin ensin jatkokertomuksina lehdessä. Eipä enää, vain hilseiset kesädekkarit ja kolumnikokoelmat ovat jäänne tästä.
-
En tiedä mitä manga sinänsä pelastaa tai jättää pelastamatta, mutta suomalaisen sarjakuvalukijaston se ainakin muuttaa. Kun me vanhemmat olemme aloittaneet Akkarilla, sitten siirtyneet paljolti eurooppalaiseen klassikkosarjakuvaan (Tintti, Asterix, Piko ja Fantasio...) ja ehkä supersankareihin, monen nykyään nuoremman sarjakuvaharrastajan arkea ovat Dragon Ball, Conan, Ranma ½ ja niin edelleen. Vaikka siinä saattaa muutakin sarjakuvaa sivussa olla, monessa tapauksessa jäädään mangaan paikalleen.
Asia on mielenkiintoinen tulevaisuutta ajatellen. Veikkaan ihan summittaisesti, että nykyään Suomessa luetaan ja ostetaan sarjakuvaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Toivottavasti uudet harrastajat haluavat jonain päivänä kurottaa pois kaukoidästä. Ja vastavuoroisesti, toivottavasti me vanhemmat ymmärrämme mangabuumiakin, ettei tulisi lapsellista "kaikki, missä on isot silmät, on paskaa" -asennevammaa.
Tämä lähinnä "my two cents" -henkisenä informatsuunina.
-
Asia on mielenkiintoinen tulevaisuutta ajatellen. Veikkaan ihan summittaisesti, että nykyään Suomessa luetaan ja ostetaan sarjakuvaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Toivottavasti uudet harrastajat haluavat jonain päivänä kurottaa pois kaukoidästä. Ja vastavuoroisesti, toivottavasti me vanhemmat ymmärrämme mangabuumiakin, ettei tulisi lapsellista "kaikki, missä on isot silmät, on paskaa" -asennevammaa.
Vaikea uskoa, etteikö jokainen suomalainen olisi lukenut edes vähän länsimaista sarjakuvaa. Varmasti mangaa kohtaan on monilla isompia ennakkoluuloja kuin päinvastoin.
-
Tuskinpa tuolla on väliä mitä sarjakuvia nuoriso lukee, kunhan vain lukevat. Osa sitten vanhempana lopettaa lukemisen kokonaan, tai siirtyy muihin sarjakuviin, kun manga ei enää iske.
Eikä mangaa voi sanoa huonoksi, ei ne "artsusarjakuvatkaan" usein ole sen kummempia, niissä vain on hahmoilla pienemmät silmät.
Se mikä mangassa vähän huolettaa, on joidenkin sarjojen leväperäinen kerronta, tapahtumia ei perustella eikä selitetä. (Absurdismi on tietysti tyylilajina sallittu.) Tuntuu vain ettei hyvä tarinankerronta ja jännityksen- ja huumorin lataaminen kiinnosta mangan tekijöitä - ja sitä kautta lukijoita. Vaikka mitä väliä sillä on jos tarinat silti pysyy hyvinä. Sama ongelmahan se on kun verrataan mitä tahansa sarjakuvaa Dostojevskiin. Väkivallan käyttö ratkaisukeinona on myös arveluttavaa, mutta se kai on olennainen osa japanilaista kulttuuriperintöä (ja amerikkalaista).
Hyvää mangassa on että ne saa lyhytjänteiseen musavideokerrontaan tottuneet nuoret innostumaan eeppisestä kerronnasta.
Manga ei pelasta eikä vie turmioon, se vain muuttaa.
-
Vaikea uskoa, etteikö jokainen suomalainen olisi lukenut edes vähän länsimaista sarjakuvaa. Varmasti mangaa kohtaan on monilla isompia ennakkoluuloja kuin päinvastoin.
Kyllä ne länsimaiset sarjakuvat ainakin Akun muodossa tulevat tutuiksi varmaan vielä sittenkin kun me olemme jo haudassa. Mutta uskon silti, että manga muuttaa aika paljon: se voi jopa korvata sen Asterix-vaiheen monella.
Mitä ennakkoluuloihin tulee, manga nyt on tässä maassa niin uusi juttu, että kyllähän sitä katsellaan vähän kierosti sekä sarjakuvapiireissä että valtavirran väestössä vielä aikansa. Mutta tuskin siihen kauaa menee ennen kuin joku Dragon Ball -kohu on samanmoisessa asemassa kuin kemiläisten 70-luvun Aku Ankka -tsuibailu nykyään: lähinnä huvittava historian sivujuonne.
-
Manga kyllä piristää päivää aina mukavasti. Varsinkin jossain hyvässä kohdassa. Kyllä siinä sen aikaa omat murheet unohtuu. ;D ;D :D
-
Palaan alkuperäiseen vanhaan kysymykseen (enkä jaksa lukea kaikkia ketjun juttuja koska siinä oli välillä jotain ihan muuta):
Manga pelastaa siinä mielessä, että kaupat myy näin enemmän sarjakuvaa=sarjakuva/kirjakaupalla voi mennä paremmin. Toisaalta taas hyllytila on rajallista ja kauppiaiden päät samoin= kun manga myy, niin otetaan sitä sitten enemmän ja jätetään muut vähemmälle jollei tilaa/rahaa ole. Sitä, mikä liikkuu, tilataan jne. Mutta tämähän on aivan normaalia, oli kyse ihan mistä tahansa tuotteesta...
Toisen manga ei mielestäni kuitenkaan ole pois toisen sarjakuvavalikoimasta - ellei sitten kaikki ala julkaista vain & ja ainoastaan mangaa (mikä tuskin ihan heti tapahtuu).
Mangan lukijat eivät suurimmaksi osaksi lue "eurooppalaista/amerikkalaista sarjakuvaa" ja toisinpäin. Tätä en näe ongelmaksi, koska ei ne Aku Ankankaan lukijat yleensä Hagelbergin "Holmenkollenia" innostu lukemaan...
Porttiteorian suhteen olen varovainen, ei se ennenkään ole kamalan hyvin toiminut: eli siis että mangaa lukeva lapsi lukisi myöhemmin XIII:tä. Aika epätodennäköinen skenario! Mangaa lukenut lapsi lukee vanhempana vanhemmille tarkoitettua mangaa.
Jotenkin perinteisten sarjakuvanharrastajien mangapelko ottaa kyllä pahasti päähän, USAssahan se yltyi oikein hysteriaksi: "Manga tulee ja vie meiltä naiset - eikun hyllytilan ja kohta kukaan ei julkaise enää "tavallista" sarjakuvaa jne..." Ja naisethan se veikin, koska tytöille/naisille ei ennen mangaa oikein ollut sarjakuvaa olemassakaan!
Suomessa ja muualla kustannetaan juuri sitä sarjakuvaa, mitä yleisö haluaa (ainakin enimmäkseen). Eli jos tulevaisuudessa uusi sukupolvi ei halua enää eurooppalaista ligne claire-seikkailua à la Tintit ja Spirou&Fantasiot, niin sitten ko. genre kuolee täältä pois. Jos kaikki haluavat mangatyylillä piirrettyä sarjakuvaa, niin kohta puolet suomalaisista sarjakuvantekijöistä näin tekee... Ei se ole sen kummallisempaa.
Tuulimyllyjä vastaan ei kannata taistella. Kokonaisuutena Manga on ihan yhtä hyvää/huonoa kuin muukin sarjakuva. Me saadaan, mitä me tilataan jne. Kiva katsoa miten tilanne kehittyy...
-
Mangan lukijat eivät suurimmaksi osaksi lue "eurooppalaista/amerikkalaista sarjakuvaa" ja toisinpäin. Tätä en näe ongelmaksi, koska ei ne Aku Ankankaan lukijat yleensä Hagelbergin "Holmenkollenia" innostu lukemaan...
Porttiteorian suhteen olen varovainen, ei se ennenkään ole kamalan hyvin toiminut: eli siis että mangaa lukeva lapsi lukisi myöhemmin XIII:tä. Aika epätodennäköinen skenario! Mangaa lukenut lapsi lukee vanhempana vanhemmille tarkoitettua mangaa.
Aivan. Suutari pysyköön lestissään ja naiset käyttäköön hametta ja pysyköön hiljaa nyrkin ja hellan välissä. Aku Ankkaa lukevat voivat joskus oppia lukemaan oikeitakin kirjoja.
Jotenkin perinteisten sarjakuvanharrastajien mangapelko ottaa kyllä pahasti päähän, USAssahan se yltyi oikein hysteriaksi: "Manga tulee ja vie meiltä naiset - eikun hyllytilan ja kohta kukaan ei julkaise enää "tavallista" sarjakuvaa jne..." Ja naisethan se veikin, koska tytöille/naisille ei ennen mangaa oikein ollut sarjakuvaa olemassakaan!
Suomessa ja muualla kustannetaan juuri sitä sarjakuvaa, mitä yleisö haluaa (ainakin enimmäkseen). Eli jos tulevaisuudessa uusi sukupolvi ei halua enää eurooppalaista ligne claire-seikkailua à la Tintit ja Spirou&Fantasiot, niin sitten ko. genre kuolee täältä pois. Jos kaikki haluavat mangatyylillä piirrettyä sarjakuvaa, niin kohta puolet suomalaisista sarjakuvantekijöistä näin tekee... Ei se ole sen kummallisempaa.
Me saadaan, mitä me tilataan jne.
Mangapelko ottaa päähän meitä muitakin. tyttöjen ja naisten mukaan tulo, jota en itse pysty pitämään mangan ansiona, on tervetullutta.
Toisaalta nyt onkin kyse mielikuvamarkkinoinnista. On ryhmä joka haluaa Mangan olevan kaiken muun sarjakuvan arkkivihollinen, joka ei lopeta ennenkuin kaikessa sarjakuvallisessa kerronnassa on yhtenäinen tyyli ja formaatti: Manga.
Sitten on ne joista manga on se autuaaksi tekevä kaiken sarjakuvakerronan lakipiste, joka tuo sarjakuvan pariin kaikki suuret massat vauvoista eläkeläisiin kaikista yhteiskuntaluokista ilman sukupuolirajoja.
Molemmat ryhmät ovat lokerointiajattelu uhreja. Lokeroinnista emme pääse eroon, ihmiskunta ei varmaan koskaan kehity edes lähelle sitä, mutta siihen pitäisi pyrkiä.
Tietenkään silloin ei voi arvottaa lähtökohtaisesti jotain sarjakuvaa tai lajityypppiä toista paremmaksi...
Mutta eihän kukaan meistä sellaiseen voisi sortua?
Uhkien ja pelastusteorian kannattajat molemmat eivät tajua muotivirtausten heiluriliikettä. enkä nyt tarkoita vain sitä miten leveälahkeiset farkut ja kammottavat värit palaavat kymmenen kahdenkymmenen vuoden välein.
Muisti on muutenkin lyhyt. Pyörä keksitään säännöllisin väliajoin uudestaan. ihan hyvä juttu, mutta ei mitään uutta.
Ilman suluissa mainittua "ainakin enimmäkseen" kommenttia torppaisin tylymmin. Ihmisille myydään vastakulttuurikin valmiina paketteina. Totta kyllä jokainen ostettu sarjakuva vaikuttaa julkaisusuunnitelmiin. Siis ostettu.
Kirjastotkin ostavat sarjakuvansa ennenkuin niitä voi lainata. kulttuuripoliittisia linjauksiakin on ja ilman niitä ja muutamia asiaan paneutuneita ihmisiä ei tässäkään maassa tässä mittakaavassa sarjakuvaa julkaistaisi.
Ilman näitä yksilöitä ei julkaistaisi myöskään nk. vaihtoehto/taidesarjakuvaa. Tämä siis jos otetaan vertailukohdaksi saadaan mitä tilataan.
Tietysti pitäisi kysyä mistä outi laskee Mangan alkaneen, mutta minusta naisille ja tytöille suunnattua sarjakuvaa on ollut suomessa kauemmin kuin Mangaa suomessa. Siitä kaikille suunnatusta sarjakuvasta puhumattakaan.
Ehkä yksi syy on se että antikvariaateissa ja kirjakaupoissa tytöt ja naiset ovat käyneet kysymässä mangaa mikä antaa lisävaikutelmaa mangan naisaspektista.
Jotta itsekin karkeasti yleistäisin: naiset kysyvät ennemmin myyjältä kuin penkovat itse koko liikkeen ylösalaisin. Kuka nyt käyttöohjetta lukisi? Mutta saman yleistyksen piikkiin menee se että naissukupuoli pitää yleensä vähemmän ääntä omista harrastuksistaan.
En näe itse mangan tuloa mitenkään pahana asiana. En kyllä maailmoja mullistavanakaan.
Ovathan internet ja televisiokin tappaneet kirjat ennustusten mukaisesti jo vuosikymmeniä sitten.
-
Tässä nyt on jäänyt alleviivaamatta se, että mangaa tehdään hieman eri tavoin kuin länsimaalaista sarjakuvaa - tällä tarkoitan vauhtia. Ylhäällä viitattu leväperäisyys ja tietynlainen putkinäköisyys selittyvät osaksi sillä, että valtaosa sarjoista saa uuden osan viikottain, joka tarkoittaa sitä että tekijöiden on pakko tarinan kuljettamiseksi (myymisen vuoksi) priorisoida kokonaisuutta. Valtaosa itämaisista lukijoista koostuu ihmisistä jotka lukevat sarjakuvansa "lennossa", joka tarkoittaa junaa, bussia ja vaikkapa sitä lentokonetta. Lehtiä saa maitopurkkien hinnoilla ja suuri osa ostetusta heitetään lukemisen jälkeen roskikseen.
Suuret fanit ja pakkomielteisimmät tapaukset sijoittuvat tuonne massojen joukkoon. Käsittääkseni he kuitenkin toimivat tietyssä mielessä samalla tapaa - sarjat ostetaan heti kun niitä saadaan, mutta heitetään sitten roskikseen kun tietty pätkä tiettyä sarjaa julkaistaan parempilaatuisena pokkarikokoelmana, joilla sitten vuorataan ne 10 neliön yksiöt.
Mutta siis, pelastaako manga? Ei varmastikaan kun se joutuu jatkuvasti puolustelemaan itseään - toisaalta, eipä näiden kummallisten opposiittöiden vastustuksella ole suurempaa vaikutusta ollut. Mangaa voidaan paheksua ja sen puutteita alleviivata tietyssä mielessä helpommin kuin perinteisesti tunnettua sarjakuvaa, sillä se on se Uusi poika joka vielä istuu yksikseen ruokatunnit.
Makukysymyksistä on turhanpäiväistä väitellä jos kieltäydytään maistamasta mitään uutta.
-
Sori Curtvile mutta luin vastineesi kaksi kertaa läpi enkä edelleenkään hahmota, missä kohtaa olet ironinen tai tosissasi ;D... (Ehkä asiaan vaikuttaa se, että olin koko viikonlopun rock-festareilla vuoristokurussa enkä ole nukkunut kahteen yöhön koska sveitsiläiset hippirokkipunkkarit haluavat ehdottomasti soittaa kello kolme yöllä Queens of the Stone Agen "No-one knows"ia niin täysillä että vuoret raikaa ja lampaat tippuu rinteiltä.)
Mun oma ironia/kirjoitustyylini lienee myös osallinen asiaan eli ihmiset eivät aina tajua, mitä tarkoitan. Koitan olla alleviivaavampi tulevaisuudessa...
Aivan. Suutari pysyköön lestissään ja naiset käyttäköön hametta ja pysyköön hiljaa nyrkin ja hellan välissä. Aku Ankkaa lukevat voivat joskus oppia lukemaan oikeitakin kirjoja.
No mutta! Kyllähän joku Matti Hagelberg-fani lukee välillä myös Aku Ankkaa (vaikkapa Akun päätoimittaja Jukka Heiskanen) ja tosin päin mutta suurin osa ei. Suurin osa XIII-faneista taas ei lue Dragonballia ja toisinpäin. Eikä kaikkien ole pakko lukea kaikkea! Ihmisillä on ihan oikeasti oikeus lukea mitä ne haluaa ja jättää loput lukematta. Suurin osa näin tekeekin. Kukaan ei kiellä lukemasta kaikkea mahdollista maailmassa, mutta fakta faktum, suurin osa ei näin tee. Pointtini oli, ettei mangasukupolvilapset välttämättä automaattisesti innoitui lukemaan sitten isompina muuta sarjakuvaa. Näin VOI tapahtua mutta luultavasti ei, ja on ihan turha odottaa, että mangalukijat tulevat ja pelastavat juuri minun suosikkisarjakuvani sitten tulevaisuudessa. Tämä siis porttiteoriasta.
Mangapelko ottaa päähän meitä muitakin. tyttöjen ja naisten mukaan tulo, jota en itse pysty pitämään mangan ansiona, on tervetullutta.
...
Tietysti pitäisi kysyä mistä outi laskee Mangan alkaneen, mutta minusta naisille ja tytöille suunnattua sarjakuvaa on ollut suomessa kauemmin kuin Mangaa suomessa. Siitä kaikille suunnatusta sarjakuvasta puhumattakaan.
Ehkä yksi syy on se että antikvariaateissa ja kirjakaupoissa tytöt ja naiset ovat käyneet kysymässä mangaa mikä antaa lisävaikutelmaa mangan naisaspektista.
Jotta itsekin karkeasti yleistäisin: naiset kysyvät ennemmin myyjältä kuin penkovat itse koko liikkeen ylösalaisin. Kuka nyt käyttöohjetta lukisi? Mutta saman yleistyksen piikkiin menee se että naissukupuoli pitää yleensä vähemmän ääntä omista harrastuksistaan.
Höpön höpön, ei se jostain mutu-fiiliksistä ole kiinni että kuka kyselee ja mitä kaupoissa vaan ihan puhtaista faktoista:
kuka ostaa ja mitä. Kyllä ne kauppiaat/sisäänostajat/kustantajat/kustannustoimittajat ihan oikeasti tietää, mitä maailmassa tapahtuu ja mistä yleisö on kiinnostunut - ja mikä yleisösegmentti on kyseessä. Ne ovat ammattilaisia! Ne tekevät sitä työkseen! Kyllä ne tietää! Kysy vaikka minulta! ;D
Puhuin siis lähinnä suuren maailman sarjakuvamarkkinoista: Yhdysvalloista kävi juuri niin, että suuri naispuolinen massayleisö löytyi sarjakuville vasta mangan myötä. Moni naispuolinen ihminen luki ennen mangaakin sarjakuvaa, mutta ei suuri naisyleisö. Tämäkin on ihan puhdas fakta, ei mielipide.
Euroopassa tilanne ei ollut aivan yhtä selkeä mutta kuitenkin lähes sama: Ranskassa ja varsinkin Saksassa pikkutytöt vyöryivät ostamaan sarjakuvahyllyt tyhjiksi vasta, kun manga oli lyönyt läpi.
Suomessa tilanne oli vieläkin vähemmän selkeä koska sarjakuvayleisö ja kustannusala on niin pieni. Muutos on kuitenkin ollut myös hyvin samantyyppinen täälläkin. Ei me suomalaiset oikeesti mitenkään suuresti erota eurooppalaisesta kulttuurista sarjakuvankaan saralla.
Ilman suluissa mainittua "ainakin enimmäkseen" kommenttia torppaisin tylymmin. Ihmisille myydään vastakulttuurikin valmiina paketteina. Totta kyllä jokainen ostettu sarjakuva vaikuttaa julkaisusuunnitelmiin. Siis ostettu.
Kirjastotkin ostavat sarjakuvansa ennenkuin niitä voi lainata. kulttuuripoliittisia linjauksiakin on ja ilman niitä ja muutamia asiaan paneutuneita ihmisiä ei tässäkään maassa tässä mittakaavassa sarjakuvaa julkaistaisi.
Ilman näitä yksilöitä ei julkaistaisi myöskään nk. vaihtoehto/taidesarjakuvaa. Tämä siis jos otetaan vertailukohdaksi saadaan mitä tilataan.
Tätä pointtia en ihan tajunnut....?
Toistan: Siis kyllä ihan oikeesti kustantajat epätoivon vimmalla yrittää kustantaa sitä, mitä yleisö haluaa ostaa. Näin se vaan menee. Sitten välillä kokeillaan jollain uudella, jos tärppäisi (yleensä ei). Siis näin isot kustantajat, jotka toimivat ns. rahan ehdoilla.
Toinen - ja loistava - juttu on, että Suomessa on apurahajärjestelmiä, kirjastotukia sekä uutteria ilmaistyötä tekeviä ihmisiä jotka sitkeästi jaksavat julkaista ns. vaihtoehtosarjakuvia. Eli siis jos haluat kustantaa sarjakuvaa, jota kukaan ei halua ostaa, voit julkaista sen itse ja kaupata kavereillesi & muille kivoille ihmisille.
Siis vielä selkeämmin ja kertauksena:
Manga pelastaa koska:
1. Löytyi suuri sarjakuvanostajakohderyhmä, joka ei ennen mangaa lukenut & ostanut sarjakuvaa (lainkaan tai vain vähän)
2. Löytyi tytöille lisää sarjakuvaa
3. Näin saadaan lisää rahaa sarjiskaupoille ja kustantamoille
4. Em. raha ja yleisö ei sataprosenttisesti ole pois "muiden sarjakuvien" ostajista, lukijoista ja kustantamisesta koska yleisösegmentti on lähes kokonaan toinen
5. Manga ei ole hetken trendi vaan on vahva & suora johdannainen nuorisokulttuurien muista osa-alueista (pelit, videot, musiikki, design etc)
6. Kasvattaa uuden sarjakuvanlukijasukupolven jonka jo melkein menetimme - 90-luvullahan sarjakuvakauppojen asiakaskunnan keski-ikä nousi joka vuosi vähintään vuodella. Pentuja ei a) kiinnostanut tylsät sarjakuvat b) ei ollut rahaa koska rahat meni peleihin ja muihin cooleimpiin juttuihin...
7. Manga linkittyy tuoteperheeseen (mm. pitkät sarjat, pelit, animaatiot, "mangamaailma") jotka mahdollistavat täyspainoisen fanittamisen ja rahan tuhlaamisen...
8. Sarjakuvista tuli taas seksikäs nuorisotuote mangan myötä! Jee! Tätä on odotettu! ;D
Manga taas ei pelasta koska:
1. Manganlukijat eivät välttämättä innoitu muista sarjakuvatyyleistä eivätkä siis osta muuta sarjakuvaa
2. Ainakin tällä hetkellä osa kustantajista, sisäänostajista ja kauppiaista on niin mangan lumoissa, ettei aivotilaa riitä oikein muulle= sisäänostajat täyttävät hyllyt mangoilla ja muulle voi jäädä vähän vähemmän tilaa. Tilanne voi kuitenkin rauhoittua ja kauppiaatkin voivat taas tajuta, että 20 euron alpparista jää hänelle enemmän käteen kuin yhdestä viiden euron pokkarista.
Tärkeintä siis olisi, että sarjakuvahyllyn valikoima pysyisi vähintäänkin yhtä laajana kuin tähänkin asti. Että kaikki kukat saisivat kukkia, toisen kakkuviipale ei olisi pois mun lautaselta ja että kaikki olisi kaunista, mikään ei tekisi kipeää ja aina & kaikkialla luettaisiin sarjakuvia sateenkaaren alla.
-
Jahåå, Outi. Kertasit tuossa meilissäsi sen "Kyllä pelastaa -osuudessa" aika hyvin sen artikkelini teemoja http://www.kvaak.fi/naytaartikkeli.php?articleID=274 josta koko tämä ketju lähti. :)
Jäin vaan miettimään tuota:
" Manga taas ei pelasta koska:
1. Manganlukijat eivät välttämättä innoitu muista sarjakuvatyyleistä eivätkä siis osta muuta sarjakuvaa"
Tässä on nimittäin sellainen mielenkiintoinen juttu, että ei kai sen vanhaa ja väistyvää(?) kulttuuria tartteiskaan pelastaa? Sekä Eurooppalainen ja että amerikkalainen mainstream oli kyllä ennen Japanin avautumista jo pölyttymässä omaan tunkkaisuuteensa jo pahan kerran (siis valtavirta). Kehitys kehittyy ja "manga-sukupolven" ikääntyessä myös sarjakuva ehtii muuttua sen verran "mangamaiseksi", että lukijat saattavat hyvinkin pysyä sarjakuvan parissa? Tästä kehityksestähän on nähty jo jonkin verran merkkejä sanotaan 10-20v. aikana sekä supersankaripuolella (esim. Miller) että Euroopassa (uudempi ja jouheampi ranskis).
Parasta on tietenkin se että nykyään vaikutteet virtaa idän ja lännen välillä molempiin suuntiin, niin että kaikki saavat tulevaisuudessa parempaa sarjakuvaa.
Kohderyhmien fragmentoituminen on sitten vielä yksi asia mikä hankaloittaa meininkejä varsinkin Suomen kaltaisilla pienillä kielialueilla (myös kaupallisempien sarjisten osalta), mutta ei kai tämä hajaantumiskehitys nyt loputtomiin voi jatkua?
Siitä olen kanssasi hieman eri mieltä että mikä on kauppojen sisäänostajien taju maailman meiningeistä ja ylipäätään halu myydä niitä läsyjä kansalaisille. Mutta se ei taida enää olla tämän ketjun asia...
-
Jahåå, Outi. Kertasit tuossa meilissäsi sen "Kyllä pelastaa -osuudessa" aika hyvin sen artikkelini teemoja http://www.kvaak.fi/naytaartikkeli.php?articleID=274 josta koko tämä ketju lähti. :)
Kertaus on opintojen äiti! Vanhoissa ketjuissa on aina välillä hyvä nostaa varsinainen teema tapetille!
Joo sorry, en jaksanut lukea koko pitkää ketjua, niinkuin melkein aina... :D Tarttis varmaan lukea tuo sinun artikkelisi!
Jäin vaan miettimään tuota:
" Manga taas ei pelasta koska:
1. Manganlukijat eivät välttämättä innoitu muista sarjakuvatyyleistä eivätkä siis osta muuta sarjakuvaa"
Tässä on nimittäin sellainen mielenkiintoinen juttu, että ei kai sen vanhaa ja väistyvää(?) kulttuuria tartteiskaan pelastaa?
Nimenomaan! Itse en asiaa (mielestäni) arvottanutkaan eli siis onko asia hyvä vai huono, se vain on näin ja siitä on turha hötkyillä suuntaan tai toiseen.
Haluan nimenomaan nyt ja aina alleviivata sitä faktaa, ettei kannata mennä sekoittamaan manganlukijoita ja meitä "perinteisiä" Tinteillä sarjakuvanlukijanuransa aloittaneita.
Eli siis että on aika turhaa puhua porttiteorioista ja toivoa mangasukupuolesta "pelastajaa" omille (vanhoille) suosikkisarjakuvilleen. Suomalaiset sarjakuvan lukijat olivat jo hyvää vauhtia menossa rapakkoon ts. kuolemassa pois koska mistään ei löytynyt sarjakuvaa, joka olisi vedonnut nuoriin tekniikkasukupolven ihmisiin. Mutta kohta saadaan se uusi suomimangatyylillä sarjakuvia tekevä sukupolvi! Eli ihan hyvältä näyttää mitä uuteen suomalaiseen sarjakuvaan tulee.
Lisäys:
Luin artikkelisi ja tälläinen pieni lisäys: Ainakin Ameriikoissa ongelma oli alussa se, että perinteiset sarjakuvakaupat "vastustivat" mangaa plus koska suuri yleisö ei ollut koskaan ko. erikoiskaupoista kuullutkaan, manga ei suoranaisesti tukenut sarjakuvakauppojen myyntiä. Suuri yleisö (sis. naiset!) meni ja osti mangansa suoraan isoista kaupoista/marketeista. Eli sarjakuvakaupat purivat omaa häntäänsä... Tästä on ollut Comics Journalissa & muuallakin mainintoja. Tällä hetkellä en tiedä, mikä tilanne on. Suomessa vastaavaa ongelmaa ei kai ollut ja erikoiskauppoja on joka tapauksessa niin vähän etteivät ne pystyisi huolehtimaan koko mangamyynnistä.
Tälläinen "Manga: puolesta ja vastaan"-asettelu sarjakuvaporukoissa olisi ollut ihan tutkimuksen väärti, sen verta mielenkiintoista on aina seurata, miten tiukkaan jotain uutta vastustetaan. Siis että itketään, että nyt ne lapset lukee mangaa eikä oikeita sarjakuvia, sen sijaan että iloittaisiin että ne ylipäätään lukee, ja vielä sarjakuvia... :D
P.S: Ja vielä noista kauppojen sisäänostajista. Myönnän, että esitin asian superpositiivisessa/yli-ironisessa valossa (yritin valaa uskoa nuorisoon), totuushan on paljon raadollisempi... Minkä me kaikki alan vanhat kyyniset p... henkilöt tiedetään oikein hyvin.
Mangaan oli - muuhun sarjakuvaan verrattuna - keskivertosisäänostajan/antikva-äijän helpompi könttänä tarttua, siis tyyliin "Mangasta puhutaan, se näyttää tältä, se on halpaa, se myy, tilaan siis sitä". Muu sarjakuva vaatii kai vähän liikaa asiantuntijuutta/seurantaa. Oikeastihan kukaan kirjakauppa-alalla (erikoisliikkeitä lukuunottamatta) ei siis tiedä sarjakuvista yhtään mitään mutta ei kerrota sitä muille, eihän!? Menee muuten kaikilta usko huomiseen ;D
-
Eli siis että on aika turhaa puhua porttiteorioista ja toivoa mangasukupuolesta "pelastajaa" omille (vanhoille) suosikkisarjakuvilleen. Suomalaiset sarjakuvan lukijat olivat jo hyvää vauhtia menossa rapakkoon ts. kuolemassa pois koska mistään ei löytynyt sarjakuvaa, joka olisi vedonnut nuoriin tekniikkasukupolven ihmisiin. Mutta kohta saadaan se uusi suomimangatyylillä sarjakuvia tekevä sukupolvi! Eli ihan hyvältä näyttää mitä uuteen suomalaiseen sarjakuvaan tulee.
No en nyt tiedä. Onhan sitä parjatttu, että suomikäännökset on niin hiton deekuja, että englanniksi on pakko hankkia. Miten SUOMImanga voi iskeä sukupolveen, joka haluaa englanninkielista mangaa, vaikka suomenkielinen, halvempi vastine on olemassa?
En nyt väitä, että tähän ollaan tultu (eihän tänne koko ajan suollettaisi lisää mangaa, jos ei olisi ostajia), mutta kuinka idioottilta se kuulostaisikaan, kun japanikielisin nimin varustettu SUOMImangassa syödään sushia ja tepastellaan koulupuvuissa. Tästä pienestä, hienoisesta kliseestä ei varmasti päästä hevillä pois.
-
Tälläinen "Manga: puolesta ja vastaan"-asettelu sarjakuvaporukoissa olisi ollut ihan tutkimuksen väärti, sen verta mielenkiintoista on aina seurata, miten tiukkaan jotain uutta vastustetaan. Siis että itketään, että nyt ne lapset lukee mangaa eikä oikeita sarjakuvia, sen sijaan että iloittaisiin että ne ylipäätään lukee, ja vielä sarjakuvia... :D
Viimeiseen lauseeseen on helppo yhtyä iloiten. Ikävä realisti minussa kuitenkin muistuttaa että moni nuorena kaikkea luettavaa ahminut ei sitä "aikuisena" tee.
Toivottavasti mangaa harrastavat harrastavat sitä vielä 10-20 vuoden kuluttuakin yhtä suurilukuisina.
Uskallan epäillä. Toivottavasti olen väärässä.
Toisaalta silloin euro/usa/manga-aktivistit, nuo vanhat pierut, valittavat afrikkalaisen Eusibeeld-tyylin rantautumista ja ylivaltaa...
-
mutta kuinka idioottilta se kuulostaisikaan, kun japanikielisin nimin varustettu SUOMImangassa syödään sushia ja tepastellaan koulupuvuissa. Tästä pienestä, hienoisesta kliseestä ei varmasti päästä hevillä pois.
Kliseet on kliseitä. Oli ne peräisin sitten mistä hyvänsä. Kansa joka antaa lapsilleen nimiä esim. jonkun amerikkailen tusinasaippuasarjan innoittamana ei paljon alemmaksi voi kulttuurisesti (tästä näkökulmasta) vajota.
Suomalaisista mangalukijoista ja harrastajista (siin "massoista") puhuttaessa kannatta ottaa huomioon että siinäkin on erotettavissa ainakin 3 sukupolvea. Noin 10 vuotiaat alta kakskymppiset ja sitten sedät (kuten heitä käsittääkseni piireissä kutsutaan?) Noita nuorimpia jotka ei kykene vielä fixiään englannin kielellä hoitamaan on kuitenkin aika paljon. Alta kakskymppiset teinit taas on se äänekkäin ja puritaanisin ryhmä, siis ryhmänä. Sen varaan ei kotimaisten kustantajien mitään tulevaisuutta kyllä kannata laskea, paitsi että siitä porukasta nousevat nämä suomimangan pioneeripiirtäjät.
Doh. Minä olen menossa ens viikolla ohjustamaan sarjakuva eiku mangakurssia jonka osallistujat ovat kai kaikki tyttöjä. HALP!
Outille: Juu, Americassahan oli myös tämä hokema (jostain luin) "tyttömanga ei myy". Kun kaikki kauppiaat sitä hoki niin kukaan ei uskaltanut edes ottaa sitä myyntiin. Käynnistyi hitaasti, mutta onneksi sitten kumminkin! Monet jutut on kyllä tuolla bisnespuolella tosi vaikea ajaa sisään. Ilman epäonnistumisia (siis liian aikaisia riskinottajia, jotka kusee busineksensa) ei koskaan tulisi sitä oikeaa aikaa eli boomia. Hmm.
-
Doh. Minä olen menossa ens viikolla ohjustamaan sarjakuva eiku mangakurssia jonka osallistujat ovat kai kaikki tyttöjä. HALP!
Ihmisiähän nekin vaan on. Ja toissijaisesti tyttöjä. Ei ehkä kannata sanoa niille että "tää on taas nitä tyttöjen juttuja, en ymmärrä" tai teettää *naaliseksiaiheisia käsiksiä. Noin niinkuin iänkään puolesta. ;)
Ja jos jännittää, niin vanha keinohan on kuvitella yleisönsä alasti. Mutta ehkä sitäkään ei tässä kohtaa kannata...
-
Suomalaisista mangalukijoista ja harrastajista (siin "massoista") puhuttaessa kannatta ottaa huomioon että siinäkin on erotettavissa ainakin 3 sukupolvea. Noin 10 vuotiaat alta kakskymppiset ja sitten sedät (kuten heitä käsittääkseni piireissä kutsutaan?) Noita nuorimpia jotka ei kykene vielä fixiään englannin kielellä hoitamaan on kuitenkin aika paljon. Alta kakskymppiset teinit taas on se äänekkäin ja puritaanisin ryhmä, siis ryhmänä. Sen varaan ei kotimaisten kustantajien mitään tulevaisuutta kyllä kannata laskea, paitsi että siitä porukasta nousevat nämä suomimangan pioneeripiirtäjät.
Doh. Minä olen menossa ens viikolla ohjustamaan sarjakuva eiku mangakurssia jonka osallistujat ovat kai kaikki tyttöjä. HALP!
Hieno ja käyttökelpoinen määritelmä, vaikka tekeekin minusta sedän. No kyllähän sitä on jo niin epä- kuin virallinen kummisetäkin ja maalta tsekattu niiden päivien varalle muutama hevonen..
Se varsinainen asia oli että mikä muu kuin semantiikka erottaa sarjakuvakurssin mangakurssista?
Osallistujien sukupuoli? Valmiiden töiden lukusuunta? sivumäärä?Paperilaatu ja käytetyt tussit? faber castellillakin kun kerran on Manga-set(=shades of gray -yksi kynä +pitt artist set-yksi kynä)
ihan oikeasti onko siinä jokin ero?
vaikka olen itse ollut paikalla kun sarjakuvakurssin vetäjä aloittaa: "itse en ole oikeastaan sarjakuvaa tehnyt, eikä se sinällään muotona edes kiinnosta..." jatkui hyvin mielekkäänä kuva-analyysinä siitä eespäin.
-
- kirjastot hankkivat näitä uutuuksia ja keskeisiä klassikoita kokoelmiinsa (jotka laihtuvat kaiken aikaa mm. niukkojen hankintojen ja luonnollisten poistojen vuoksi). Karu totuus on, että uuden polven lukijan on vaikea sivistyä, mikäli kirjastojen hyllyt ovat perusklassikoiden suhteen pysyvästi tyhjiä.
Kirjastojen suhteen ei taida kannattaa olla kovin toiveikas. Itse juuri pari päivää sitten seurasin kahden tädiksi kuvailtavissa olevan kirjastotyöntekijän keskustelua, muistinvaraisia katkelmia: "Miksi ihmeessä tätäkin tulee näin helvetisti?" "No kai näitä japseja sit joku lukee" "Näitä pitäis poistaa aina saman verran kuin niitä otetaan uusia" "Tää on ihan hirveetä".
Itse juuri siinä mielessäni harmittelin juurikin joittenkin perusteosten hyllyssäolemattomuutta. Pystyin vain vaivoin olemaan antautumatta hyvinkin provosointisävyiseen keskusteluun kyseisten tätien kanssa.
-
Onhan sitä parjatttu, että suomikäännökset on niin hiton deekuja, että englanniksi on pakko hankkia. Miten SUOMImanga voi iskeä sukupolveen, joka haluaa englanninkielista mangaa, vaikka suomenkielinen, halvempi vastine on olemassa?
Minusta tässä näkyy sama kuvio kuin iässä, jolloin ei voi kuunnella lainkaan suomenkielisiä laulujen sanoituksia. Englanniksi tyhmätkin asiat kuulostavat paremmilta.
Ikää lisää ja on se ja sama, kummalla kielellä laulut hoilataan ja mangaa luetaan.
-
Hieno ja käyttökelpoinen määritelmä, vaikka tekeekin minusta sedän.
Se varsinainen asia oli että mikä muu kuin semantiikka erottaa sarjakuvakurssin mangakurssista?
Osallistujien sukupuoli? Valmiiden töiden lukusuunta? sivumäärä?Paperilaatu ja käytetyt tussit? faber castellillakin kun kerran on Manga-set(=shades of gray -yksi kynä +pitt artist set-yksi kynä)
ihan oikeasti onko siinä jokin ero?
(Mä oon miettiny et onks naispuolisetkin vanhat harrastajat setiä vai mitä, mutta ei kai se ole niin nogon nuukaa.)
Kyllä mangan estetiikka eli kerronta (jota olen tässä pari vuotta opetellut- jopa tutkinut) on erilaista kuin länsisarjakuvan. Yleisesti ottaen manga on tietenkin osa "sarjakuvan suurta perhettä".
Markkinointiterminähän sitä manga sanaa paljon käytetään (niinkun tässäkin) ja monesti hieman harhaanjohtavastikin on manga-tusseja, teriä, ja sarjakuvia jotka eivät lopultakaan ole mangaa, yms.
Tämän erilasen mangan estetiikan opettaminen on tietenkin hieman hankalaa jos pitää opettaa pois vanhasta totutusta, mutta vitsi onkin siinä, että kurssille osallistujat ovat jo ennen paikalle saapumistaan oppineet sen lukemalla enemmän mangaa kuin vaikkapa AA:ta tai Asterixia. Ehkä. Niinpä kurssi sitten keskittyykin enemmän siihen miten ne oikeassa mangassa nähdyn kaltaiset jutut saadaan itse aikaan.
-
Itse juuri siinä mielessäni harmittelin juurikin joittenkin perusteosten hyllyssäolemattomuutta. Pystyin vain vaivoin olemaan antautumatta hyvinkin provosointisävyiseen keskusteluun kyseisten tätien kanssa.
Mutta sunhan nimenomaan olisi kannattanut avata suusi! Ei ne kirjaston tädit tiedä, kaikki kirjastothan ihan avoimesti pyytävät toivomuksia. Esimerkiksi Lahden kirjastossa on niin hyvät kokoelmat sarjakuvia, koska siellä on aina asunut aktiivisia sarjakuvaihmisiä, jotka ovat täytelleet niitä toivomuslappuja.
-
Mutta sunhan nimenomaan olisi kannattanut avata suusi! Ei ne kirjaston tädit tiedä, kaikki kirjastothan ihan avoimesti pyytävät toivomuksia. Esimerkiksi Lahden kirjastossa on niin hyvät kokoelmat sarjakuvia, koska siellä on aina asunut aktiivisia sarjakuvaihmisiä, jotka ovat täytelleet niitä toivomuslappuja.
Komppaan. Ihan varmasti on sarjakuva lapsipuolen asemassa jatkossakin, jos niitä toiveita esitetään harrastajien kesken netissä tai jupistaan hyllyjen välissä hiljaa. Ovat ne nypläyskirjojen ja herttasarjojen vaatijat sen verran koväänisiä.
-
Kirjastojen suhteen ei taida kannattaa olla kovin toiveikas. Itse juuri pari päivää sitten seurasin kahden tädiksi kuvailtavissa olevan kirjastotyöntekijän keskustelua, muistinvaraisia katkelmia: "Miksi ihmeessä tätäkin tulee näin helvetisti?" "No kai näitä japseja sit joku lukee" "Näitä pitäis poistaa aina saman verran kuin niitä otetaan uusia" "Tää on ihan hirveetä".
Samat tädit tilaa silmää räpäyttämättä hyllyyn viis Harri Nykästä ja Reijo Mäkeä, ja lisäävät nippuun vielä pari paikallisen sotakirjailijan omakustannetta.
-
En nyt väitä, että tähän ollaan tultu (eihän tänne koko ajan suollettaisi lisää mangaa, jos ei olisi ostajia), mutta kuinka idioottilta se kuulostaisikaan, kun japanikielisin nimin varustettu SUOMImangassa syödään sushia ja tepastellaan koulupuvuissa. Tästä pienestä, hienoisesta kliseestä ei varmasti päästä hevillä pois.
Hämmentävä kysymys/ajatus.
Miksi ihmeessä suomalainen sarjakuvantekijä haluaisi tehdä sarjakuvaa joka kertoo japanilaisten koululaisten elämästä?! Ellei siis itse asu & elä Japanissa.
Harvempi sitä nytkään tekee Suomessa sarjakuvia esim. Chileläisen kalastajan edesottamuksista. Tai jos tekee, niin (toivottavasti) ensiksi ottaa selvää aiheesta.
Ei kerronta- ja piirrostyyli ole sidoksissa aiheeseen! Ihan varmasti on joku uskalikko japanilainen manga-artisti tehnyt sarjakuvaa vaikkapa amerikkalaisen ihmisen elämästä USAssa, ja ihan manga-tyylillä. Ja siihen hänellä on oikeus, onhan?
Toisin sanoen: Eiköhän ne mangatyylillä tulevaisuudessa Suomessa sarjakuvia tekevät tee juttuja ihan vaikka suomalaisten koululaisten omasta elämästä. Ilman sushia.
-
Tulipa tästä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=6150.msg110619#msg110619) viestistä mieleen, että ainakin yhden asian manga saattaa pelastaa. Kioskisarjakuvat nimittäin.
-
Tulipa tästä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=6150.msg110619#msg110619) viestistä mieleen, että ainakin yhden asian manga saattaa pelastaa. Kioskisarjakuvat nimittäin.
Ei, kyllä se on toisin päin.
Kioskimyynti pelastaisi mangan ja koko muunkin sarjakuva-alan. Sitten kun joku saa alv:in alas ja muut kustannustekijät että ollaan Italian 2,80€ ~100 sivua sarjakuvaa ja 5-6€ ~350-500 sivua sarjakuvaa ja joku läystyke löytyy joka kiparilta, niin sitten puhutaan asiaa.
Kioskit ottivat mangan siihen aku ankkojen viereen iltapäivälehtien kylkeen veikkaajan, kodin kuvalehden ja pornografiaa sisältävien julkaisujen alle.
-
Oma kohtaisena kokemuksena voin sanoa että ensin oli Aku Ankka sitten Marvelit ja muut ottiäiset sitten manga sitten vähän kaikkee ja toi viimeisin on voimassa tällä hetkellä.
Ilman mangaa en olisi varmaan palannut takaisin länsimaiseen ja luen siltikin vielä mangaa.
-
Omalla sarjakuvakulutuksellani ei Suomen sarjakuvamyyntiä pelasteta, mutta mangan myötä syttyi kiinnostus myös eurooppalaiseen ja amerikkalaiseen sarjakuvaan. Kulutus on siis reippaasti kasvussa, ja onpa sarjakuvainnostukseni myötä paljon muutakin hyvää elämässä tapahtunut.
-
En tiedä mitä manga pelastaa, enkä välitäkkään. Kunhan manga viihdyttää itseäni, se riittää minulle.
Manga itsessään on jo sisällyttänyt semmoisen määrän genrejä itseensä että sen on vaikea kaatua.
Pidätkö toiminnasta? Osta mangaa. Pidätkö romanssista? Osta mangaa. Aloitko sittenkin pitämään kauhusta? Osta mangaa...jne. jne.
Uskoisin että jo tässä vaiheessa jokaiselle löytyy jotain, jos jaksaa hieman etsiä, ja tämä etsiminen monesti palkitaan hyvällä mangalla.
Mangan yleistyessä huonolaatuisen mangan määrä kasvaa, mutta siinä samassa suhteessa kasvaa niiden hyvienkin määrä.
-
kyllä, manga pelastaa. sen voi todeta lukemalla jotain laadukasta mangaa.
-
Taitaa Punainen jättiläinen pian muuttua ruskeaksi kääpiöksi tällä menolla, kun alkaa köysi kirstyä - on vähän liian isoja firmoja kilpailemassa samoilla markkinoilla. :) Onneksi voi aina siirtyä vaikka käänöspalvelujen tuottajaksi, jos ei muuta enää keksi. :D
Edit: Poikkasin tämän tänne Bizenghast ja Dramacon suomeksi (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=7880.0) -ketjusta. Eli jatketaan mangan kustantamisen vaikutuksista ja mahdollisuuksista sekä Suomen mangamarkkinoista täällä. - Reima
-
Taitaa Punainen jättiläinen pian muuttua ruskeaksi kääpiöksi tällä menolla, kun alkaa köysi kirstyä - on vähän liian isoja firmoja kilpailemassa samoilla markkinoilla. :)
Älä lannistu, vaan ota uutinen vastaan haasteena!
Aiheestaan kolmanteen, mikä ihmeen Pauna Media Group?
-
J. Suominen tiesi neuvoa, että taustalla on http://www.euromedia.fi/
Heidän sivuiltaan tosin ei löydy yhtään mitään tietoja näistä uusista julkaisuista. Ehkä joskus sitten.
-
Täytyykö tämä tulkita siten, että vaikka mangainnostus innostaa kustantajia, kaikilla ei ole halua/kykyä/mahdollisuutta ottaa yhteyttä buumin alkulähteille? Vai ajatuksesta "turha mennä länttä edemmäs kalaan"? Päihittääkö manga-vaikutteinen sarjakuva japskikaman jo niin selvästi, että kannattaa aloittaa suoraan jälkimmäisest'?
Näin alan ihmisen näkökulmasta tällainen kilpailu on samalla sekä vähemmän uhkaavaa että ärsyttävää.
Ensiksi mainittua siksi, että uskomme japanilaisen tavaran laatuun. Tämä ei tarkoita että kaikki Japanista tuleva olisi hyvää vaan sitä, että sikäläiset helmet pesevät "länsimangan" helmet ja sikäläiset keskivertotuotteet pesevät "länsimangan" keskivertotuotteet.
Jälkimmäistä siksi, että tulee fiilis menemisestä siitä, missä aita on matalin. (Ihan oikean aidan suhteen tämä on tietenkin viisain menettelytapa.;)) "Hei, manga myy! Mistä saataisiin kätevästi jotain samanlaista? Ei, ei me jakseta mitään kiinalaisia koukeroita selvitellä... Ai, sitähän saa englanniksikin! Hyvä homma. Samaa hömppää se kuitenkin on, ei penskat huomaa eroa."
Juu, tuo oli kärjistettyä. Mutta kuvasin siis omia fiiliksiäni, en - toivottavasti - yhdenkään kustantajan motiiveja sellaisenaan. Rahasta minäkin työtäni teen, mutta tietty taso ja laatu pitää säilyttää.
Antti-setä
Sangatsuman
-
Jos Egmont ja Sangatsu kertoisivat että homma ei kannata alkuunsakaan niin olisiko alalle uusia tulijoita? Olisi varmaankin.
Luulen että maailmassa on ihan sellainen ammattiryhmä joiden tehtävänä on kytätä kaiken maailman trendejä. Ja sitten on vielä toinen porukka joiden mielestä kasvavaan trendiin kannattaa hypätä mukaan. Julkaisubisneksissä tämä on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Eli kapitalismi (kysyntä-tarjonta-kilpailu-ja sen vaikutus hinnoitteluun) toimii alalla lähes ideaalisti. Tai toimisi, ellei mukana olisi myös pari monopolia (R-kioski/Suomalainen kirjakauppa) jotka pystyy vaikuttamaan asioihin enemmän kuin on ideaalin markkinatalouden kuluttajanäkökulmasta hyvä.
-
Ei se kilpailu mitään... Tai kyllähän se jotain, mutta meinaan että kilpailun syntymiselle ei voi eikä pidäkään voida mitään. Se mikä kaivelee on fiilis, että joku lähtee kauppaamaan jäljitelmiä, ei Aidon Asian ohessa, vaan sen sijaan.
Mutta kuten sanoin, motiivit voivat olla kauniimmat kuin mitä pelkään.
Sangatsuman
-
Manga pelastaa päivän (tai aika monta päivää) kun lukee Shigeru Mizukin NonNonBâ-sarjakuvatiilikiveä, joka voitti Ankuleme07-palkinnon.
Että jos tosiaan vaikka Kai Nieminen ottais harrastuksekseen suomentaa mariginaalimangaa niin sais sitä herkkua rikastamaan aika puuduttavaa mangakenttää.
-
Se mikä kaivelee on fiilis, että joku lähtee kauppaamaan jäljitelmiä, ei Aidon Asian ohessa, vaan sen sijaan.
Mutta kuten sanoin, motiivit voivat olla kauniimmat kuin mitä pelkään.
Eikös se liiketoiminnan kaunein motiivi ole juuri raha :)
Ja mikä sitten on aitoa? Entä onko aitous todellakin arvo sinänsä? Näistä voi taittaa peistä loputtomiin. Länsisarjakuvissahan on jo totuttu siihen, että suurin osa on roskaa (tai korkeintaan siedettävää huttua). Hullua ja mahdotontahan se olisi jos manga tekisi tästä poikkeuksen. Kansa äänestää rahoillaan ja kehitys kehittyy välillä parempaan, välillä huonompaan suuntaan.
Seuraavaksi voisi jännittää sitä että miten kaikki materiaali (manga+länkkäri) mahtuu kioskeihin ja kirjakauppoihin. Kasvaako sarjakuvan suhteellinen osuus lattianeliöissä ja hyllymetreissä, vai tuleeko länsiroskan tilalle itäroska?
-
Seuraavaksi voisi jännittää sitä että miten kaikki materiaali (manga+länkkäri) mahtuu kioskeihin ja kirjakauppoihin. Kasvaako sarjakuvan suhteellinen osuus lattianeliöissä ja hyllymetreissä, vai tuleeko länsiroskan tilalle itäroska?
Meidän paikallisen kioskin sarjakuvasektio on ainakin laajentunut. Tosin harvemmin siellä länkkäreitä näkee. :P
Sarjakuvista eniten hyllytilaa vievät mangat ja Aku Ankka.
-
En ole vieläkään käsittänyt mitä mangassa on niin erityistä ettei sitä olisi jo aikakausia sitten ollut amerikkalaisessa sarjakuvassa. Tai vaikka Asterixissa.
Tavassa käsitellä asioita tuntuu olevan jonkin verran eroa, noin yleisellä tasolla. Tämä ei tarkoita sitä etteikö länsimaisesta sarjakuvasta olisi löytynyt samoja keinoja jo aikoja sitten.
Olen yrittänyt monasti vikistä jotain selvitystä asiasta, mutta en koskaan osannut. Onneksi Scott McCloud osaa selittää näkökantansa selkeästi. Mangan hahmot eivät ole lukijalle yhtä "etäisiä" kuin hahmot länsimaisessa sarjakuvassa usein ovat, vaan lukija näkee helpommin hahmojen pään sisään. Fanituskenttää seuraillessa alkaa tuntua siltä, että mangahahmoihin olisi jokseenkin helpompi kiintyä.
-
Älä Janne mulle käy... Mulla on uusi näppis! :P
Vaikka syvästi ja nyrpistellen paheksunkin Lunaa, Egmont aloitti ja käsittääkseni myös jatkaa mangalla ja on osoittanut pystyvänsä siihen. Eli tökkäykseni ei koske teitä...
Hyllytilasta en ole nyt enkä aiemminkaan valittanut. Olkoon mieluummin valtava sarjakuvahylly, johon mahtuu kaikenlaisia sarjiksia! Siitä asenteesta olen mm. Kupolissa murissut, että kaikki minkä tahdotaan myyvän olkoon mangaa. Lähtien Pulmusista tehdystä film comicista jota tarjotaan "cinemangana". (Ei, tämä ei ole vitsi vaan tositarina.)
Kannamme kyllä vastuun nuorison myrkyttämisestä Katy Coopella ja Toriyamalla & Sakumalla. Lupaan, että emme myy näiden seurauksena paheen teille lähteneiden piirtäjien töitä pelkästään mangana ilman sen kummempaa erottelua! Tämä vala taltioitukoon ikuisesti netin syövereihin. Jos sen rikon niin läjähtäköön oikeuden tassu päin naamaani.
mikä sitten on aitoa? Entä onko aitous todellakin arvo sinänsä?
Siitä, mikä on mangaa ja mikä ei, on muistaakseni keskusteltu riittävästi muuallakin. Itse olen yhä sillä linjalla, että on olemassa mangaa ja "mangaa" ja suomimangaa ja pseudomangaa ja ties mitä. Eikä sitä tarvitse hävetä.
Eikä aidon arvo ole aitoudessa vaan laadussa. (Juu ei, kaikki aito ei ole hyvää. Mutta aito helmi pesee jäljitelmähelmen ja keskivertoaito keskivertojäljiltemän.) Ja huomattakoon, että käytän termejä yleiskuvauksina pikemminkin kuin eksakteina määritelminä. Minua ei siis kiinnosta pätkääkään viettää öitäni pohtien, onko Japanissa syntyneen, puoliksi Okinawan jenkkitukikohdassa ja puoliksi Grönlannissa kasvaneen ja sieltä Prahaan muuttaneen isosilmäisiä kissatyttöjä piirtävän japanilaisen ja mestitsin jälkeläisen tekemä sarjis aitoa mangaa vai ei.
Sarjakuva on todellakin ihan vain sarjakuvaa. Se on kivaa ja hienoa ja ansaitsee olemassaolonsa. Mutta hitto vie, olkoon sitten sarjakuvaa. Jos kerran sarjakuva-sanassa ei ole mitään hävettävää...
Tähän mennessä tsekkaamani - termi nyt mahdollisimman neutraalissa käytössä - pseudomanga on yleensä näyttänytkin siltä mitä on eli jäljitelmältä. Siltä, että tehdään nyt tällaista japskityylistä kun se on vinkeetä, nyt tohon tsibihahmo ja tähän sellanen pisarajuttu... ja niin edelleen. Sillä saattaa olla jotain tekemistä Auran mainitseman keskeneräisyyden kanssa. "Nyt tehdään mangaa, vähät siitä onko se niin kovin hiottua ja harkittua ja taidollista! Kunhan vaan päästään äkkiä myymään mangaa!"
Ehkä hamassa tulevaisuudessa keskivertojäljitelmä kohoaa keskivertoaidon tasolle. Sitä odotellessa katson oikeudekseni väittää, että jonkinlainen erottelu/erittely kuuluu asiaan. Ellei mainosjulisteissa niin tarkemmissa selostuksissa...
Lukijan näkökulmasta: Jaappani on niin hulvattoman täynnä sikahyviä sarjoja, että on suorastaan synti keskittyä jäljitelmiin. Jotka siis keskimäärin häviävät vertailussa. (Yhäkin huomautan, että piikin kohde on - toistaiseksi kuviteltu - "manga"kustantaja joka myy vain jenkkikamaa mangana, ei Egmont.)
-
Ehkä hamassa tulevaisuudessa keskivertojäljitelmä kohoaa keskivertoaidon tasolle. Sitä odotellessa katson oikeudekseni väittää, että jonkinlainen erottelu/erittely kuuluu asiaan. Ellei mainosjulisteissa niin tarkemmissa selostuksissa...
Janne ainakin luottaa lukijoihin niin paljon, että ne osaa tekijöiden nimistä katsastaa tuotteen manguuden tason. Sana manga-kannessa auttaa myös sarjakuvista täysin pihalla olevaa kirjakaupan hyllyttäjää laittamaan tuotteen oikean kohdeyleisön osastolle, mikä lienee se alkuperäisin syy useammankin kustantamon mangoille pseudomangoille. Katala halu myydä sarjakuvia yhtyy välittäjäportaan tarpeeseen kutsua asioita niiden "oikeilla" nimillä ilman heille vieraiden abstraktioiden kanssa pelaamista...
Tämä saivartelu ei muuten lopu varmaan ikinä. Ja kaikille taitaa olla itse kunkin mielipide selvillä...
(Jos pseudomanga on jäljitelmää japanilaisen sarjakuvan mestarien jäljestä, niin tekeekö se esikuviaan matkivista aloittelevista japanilaisista sarjakuvataiteilijoista pseudomangakoita?)
-
Aattelin että joku muukin olis kiinnostunut spekuloimaan esim. sitä että kuinka monta mangakustantajaa tai sarjaa tms. mahtuu suomalaiseen kenttään. Tai mitä mahdollisuuksia Punaisen jättiläisen kaltaisilla pienkustantamoilla on? Siksi siirsin keskustelun tänne. Mutta ei.
Tämä ketju on nyt risainen kuin samurain saapas sillä intouduin vielä modettamaan lisää. (Alettiin taas se yksi "ultramielenkiintoinen" läppä, jonka siirsin täältä arvoiseensa ketjuun Voiko suomalainen piirtää mangaa? (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=7900))
-
Aattelin että joku muukin olis kiinnostunut spekuloimaan esim. sitä että kuinka monta mangakustantajaa tai sarjaa tms. mahtuu suomalaiseen kenttään. Tai mitä mahdollisuuksia Punaisen jättiläisen kaltaisilla pienkustantamoilla on? Siksi siirsin keskustelun tänne. Mutta ei.
Joo, keskustelu lähti turhankin sujuvasti liukumaan kohti vanhaa kunnon aihetta... kertoohan se siitä, ettei tuosta ole vieläkään päästy yli, ja menee vielä varmasti aikaa ennenkuin päästäänkään.
Itseä mietityttää hieman riittääkö kaikille alppareille ostajia Suomen kokoisessa maassa. Riittääkö jenkeissäkään? Vai onko esim Tokyopop elinvoimainen juuri siksi että julkaisut leviävät ympäri maailmaa? Nehän pukkaavat sarjoja ulos aika tajutonta vauhtia...
Uskoisin kyllä että pienelläkin kustantajalla on elinmahdollisuuksia. Muutama hittisarja ja laadukkaat julkaisut, ongelmana tietenkin se miten saada pidettyä hinta kilpailukykyisenä... Mutta noista jutuista en tiedä mittään.
-
Itseä mietityttää hieman riittääkö kaikille alppareille ostajia Suomen kokoisessa maassa. Riittääkö jenkeissäkään?
Kai tää on semmonen asia mikä vaan joudutaan koeponnistamaan? Silloin kun minä olin nuori kioskisarjakuvat olivat suhteessa halvempia (ja ns. yksi annos sisälsi vähemmän luettavaa). Kalliimpia sarjakuvakirjoja julkaistiin harvakseltaan.
Mutta jos elintaso olis noussut niin että nykylasten ja nuorten taskurahat olisivat moninkertaistuneet ja kattaisivat kuukausittain kännykän käytön ja muotikledjujen lisäksi myös muutaman kymmenen euron sarjisostokset? Sehän olisi hienoa! (musiikin ostamisesta sitten ehkä tingitään kun sitä löytää ilmaiseksikin, vai?)
Sukupolvijuttuja jos miettii niin Pokemonin vikuuttamat lienevät jo siirtymässä pois kiihkeemmän mangakuluttamisen piiristä. Tai sitten hajaantuneet sellaisten sarjojen pariin joita ei suomeksi saa. Mikä oli iso skideille juttu vuosituhannen vaihteessa ja sen jälkeen? PS2?
-
Mikä oli iso skideille juttu vuosituhannen vaihteessa ja sen jälkeen? PS2?
Harry Potter
-
Harry Potter
No siinä mielessä nämä kaikenkarvaiset kyhäelmät joissa on mangaa tapailevaa piirustelua kirjamuotoon ladotun tekstin lomassa voisivat edelleen olla nouseva trendi. Olisi pitänyt ehkä määritellä hieman tarkemmin. Siis vuosituhannen vaihteessa iso juttu n. 7 vuotiaille jotka ovat nyt parhaassa lukemis ja kuluttamisiässä?
Löytyyks mistään listaa siitä milloin mikäkin anime on pyörinyt Suomen telkkarissa? Ellei, eikös tämmöinen lista olisi syytä koota.
Animeconissa näkyy 2003 olleen paneeli aiheesta (http://www.kupoli.net/artikkelit/?id=4#tv) Television vaikutusta ei voine kylliksi korostaa trendien luojana. Mutta ihmeen vahva Hopeanuolikin oli vaikka se oli meillä ilmeisesti vain video ja dvd-levityksessä?
Eikö kuitenkin ole niin että animetarjonta on televisiossa pikku hiljaa kasvanut koko ajan?
-
Television vaikutusta ei voine kylliksi korostaa trendien luojana.
Manga tosin on meillä huomattavasti animea vahvempi trendisana, jopa siinä määrin että SubTV:kin mainostaa uutta animesarjaansa mangana. Sen siitä saa, kun mangaa tungetaan ärrän lehtihyllyille Aku Ankkojen seuraan (toisin kuin jenkeissä, joissa se on piilotettu kirjakauppoihin) ja animea julkaistaan yhteispohjoismaisina DVD:inä, joita ei markkinoida juuri lainkaan ja joiden käännöksissäkin on yleensä toivomisen varaa (toisin kuin jenkeissä, joissa niitä löytyy joka valintamyymälästä).
Ja lisäksi, ovathan amerikkalaiset muutenkin enemmän TV-kansaa kuin lukuperinteen omaavat suomalaiset.
-
Manga loppuu kohta!
http://comipress.com/news/2007/03/10/1622
-
Ei himpura... Täytyy siis varautua romahdukseen täälläkin päin maailmaa. Kokonaisjulkaisutahti oletettavasti kiihtyy vielä eikä kaikkia sarjoja kannata suomentaakaan, joten materiaalipula iskee Suomen markkinoille... hmmm... joskus vuoden 2307 kieppeillä.
On kai parasta ottaa vapaaehtoinen eläkevakuutus. :P
Antti-setä
Sangatsuman
-
Luulen että vaikka salamakuuro iskisi taivahalta ja tuhoaisi puolet kaikesta mangasta, niin sitä olisi silti maailmassa tarpeeksi tai liikaa...
Mitä tulee alkuperäiseen kysymykseen, niin tietysti ihan kiva että mangaa on, itsekin innostuin taas piirtämisestä taannoin osittain mangan ansiosta. Ristiriitaista kyllä minulla on kuitenkin nykyään suorastaan vaikeuksia sietää enää koko mangaa. Voi tosin johtua enemmän siinä ympärillä tietyissä piireissä pyörivästä jengistä kuin itse mangasta. Enkä nyt puhu kenestäkään täällä, vaan internet-porukoista missä olen liikkunut jonkin verran tuon homppelihömpän piirustuksen takia.
-
Manga loppuu kohta!
Manga jää myös usein kesken, ainakin Amerikassa. Tässä (http://community.livejournal.com/mangacast/486726.html) linkki niihin rapakon takana julkaistuihin mangasarjoihin, joiden seuraavan osan ilmestyminen on epätodennäköistä/vaakalaudalla. Listalla on vaivaiset 54 nimikettä, eikä mukaan ole edes laskettu konkurssiin menneiden kustantajien mukana limboon suistuneita sarjoja.
Näköjään listalta löytyy myös Junji "Uzumaki" Iton Museum of Terror, vaikka vastahan se alkoi. Dark Horse taas vauhdissa, kele...
-
Listalla on vaivaiset 54 nimikettä
Vaan listalla on peräti 29 nimikettä, joista ei vielä ole ehditty edes USA:ssa (tuon mukaan) julkaista ainoatakaan osaa, joten niiden kohdalla ei voi puhua kesken jäämisestä.
-
Vaan listalla on peräti 29 nimikettä, joista ei vielä ole ehditty edes USA:ssa (tuon mukaan) julkaista ainoatakaan osaa, joten niiden kohdalla ei voi puhua kesken jäämisestä.
8] Oon näköjään sokea. No, harmillinen ilmiö silti, etenkin kun kirveen alle on joutunut jo useampikin omista suosikeistani.
-
Pelottavan paljon nimikkeitä tuossa listassa, mutta henkilökohtaisesti eniten harmittaa Yotsuba&! josta ei taida ikinä tulla neljättä alpparia... (Ehkäpä PJ voisi julkaista sen Azumangan jälkeen? *toivoo*)
Aina toisinaan kuulee huhuja mangan myynnin laskusta, ja monasti olenkin miettinyt riittääkö joka ikiselle sarjalle todella ostajia. Se, että kaikki eivät osta kassikaupalla mangaa (tai muutakaan sarjakuvaa) ei tosin suoraan kerro siitä etteivätkö ihmiset sitä haluaisi lukea... vaikka asian laita taitaa myynnin lopahtaessa olla kustantajien silmissä juuri niin.
Suuri osa englanniksi julkaistuistakin sarjoista on sitä yhdentekevää kuraa jota ei jaksa lukea uudestaan saati ostaa. Harmi että niitä helmiäkään ei saada kauppoihin jos "perusmanga" ei myy.
-
Pelottavan paljon nimikkeitä tuossa listassa, mutta henkilökohtaisesti eniten harmittaa Yotsuba&! josta ei taida ikinä tulla neljättä alpparia... (
Aivan. Ja mitä ihmettä Gunslinger Girl tekee tuolla listalla?!!
-
Aivan. Ja mitä ihmettä Gunslinger Girl tekee tuolla listalla?!!
Listalla näkyy olevan paljon sarjoja, joiden myynti yleensäkin on ollut heikkoa, mutta ADV:llä (GG:n julkaisijalla) on ollut pasmat sekaisin jostain muusta syystä. En ole perillä yritysmaailman oikuista, mutta fanien keskuudessa ADV:sta on tullut enemmän ja vähemmän kirosana, koska useat sen todella hyvinkin menestyneistä sarjoista on jäissä (Yotsuba&! vai yhtenä esimerkkinä).
-
Se, että kaikki eivät osta kassikaupalla mangaa (tai muutakaan sarjakuvaa) ei tosin suoraan kerro siitä etteivätkö ihmiset sitä haluaisi lukea... vaikka asian laita taitaa myynnin lopahtaessa olla kustantajien silmissä juuri niin.
Manga siirtyy "kuolevaisten" joukkoon. Näinhän se on kaikessa muussakin, ja varsinkin parussarjakuvassa. Ei julkaista ellei jengi osta. Aika uskomaton ilmiö mangassa oli sen suomitaipaleen alkuaikoina se että jotkut ostivat joitakin pokkareita kannattaakseen sarjaa tai mangan julkaisemista ylipäätään!
Kun pahin vaahto alkaa sulaa ajatellaan varmaan että enää ei tarvitse kannattaa... Mutta näinhän asia ei todellakaan ole. Hyviä sarjoja pitää "kannattaa" juuri niitä ostamalla. Huonoista ei tietenkään ole niin väliksi.
-
Hyviä sarjoja pitää "kannattaa" juuri niitä ostamalla. Huonoista ei tietenkään ole niin väliksi.
Joo, sekin oli osaksi syynä siihen että ostan Gunnm:ia vaikka vanha Vizin versio on luettu jo pariin kolmeen otteeseen. (Mutta PJ:n versio on parempi ;)) Raha vain ei riitä kaiken sen ostamiseen mitä ehkä haluaisi... Eikä riitä kellään muullakaan, joten kymmenen mielenkiintoisen nimikkeen sijasta moni ostaakin ehkä noin kaksi... jonka seurauksena valikoima pienenee?
-
ADV on tainnut herätä horteestaan, sillä ainakin Yotsuban 4jäs pokkari löytyy jo suomalaistenkin mangakauppojen hyllyistä.
-
ADV on tainnut herätä horteestaan, sillä ainakin Yotsuban 4jäs pokkari löytyy jo suomalaistenkin mangakauppojen hyllyistä.
Ei täysin, sillä opus on horteessa toimitettu. Toivottavasti joku pääsee pistämään sarjan kasaan myös suomeksi, niin saataisiin vähän nätimpi ja parempi laitos näille raukoille rajoille...
-
Ehkä ennen pitkää, ennen pitkää. Pää on jo auki.
-
Välillä tuntuu, että todella huolella tehtyä kunnon scifisarjakuvaa löytyy lähinnä mangaosastolta. Ehkä manga pelastaa scifisarjiksen.
-
Mikäs siinä; tyttöjen sarjiksethan se ehtikin jo pelastaa.
Tässä vanhassa Locustin artikkelissa (http://www.locusmag.com/2004/Reviews/06Ward_Manga.html) aihetta käsitellään kuitenkin myös scifin ja fantasian kannalta, vaikkakin aika lailla vain pällistellen. Harmi, että esimerkkeinä ovat vain nuo neljä Del Reyn ensimmäistä sarjaa...
-
Välillä tuntuu, että todella huolella tehtyä kunnon scifisarjakuvaa löytyy lähinnä mangaosastolta. Ehkä manga pelastaa scifisarjiksen.
Pelasti jo ajat sitten. Itsekin tutustuin scifi-mangaan aikanaan Akiran, Outlandersin, Nausicaän ja Appleseedin kautta. En muista tässä parin vuosikymmenen ajalta kovin montaa mainitsemisen arvoista scifi-sarjakuvaa, joka ei olisi ollut mangaa.
Jossain määrin tietysti supersankarisarjakuvat tyydyttävät scifin tarpeen, mutta kun toisinaan mieli tekee ihan rehellistä scifiäkin.
-
En muista tässä parin vuosikymmenen ajalta kovin montaa mainitsemisen arvoista scifi-sarjakuvaa, joka ei olisi ollut mangaa.
Hetkessä tulee mieleen Orbital, Astronauts in Trouble, Transmetropolitan, NYC Mech, 2000ADn tuotanto, noin niin kun alkuun.
Manga ei pelasta, mutta on ihan kiva lisä.
-
Hetkessä tulee mieleen Orbital, Astronauts in Trouble, Transmetropolitan, NYC Mech, 2000ADn tuotanto, noin niin kun alkuun.
Näistä jättäisin kyllä suosiolla mainitsematta Transmetropolitanin kaltaiset räpellykset. Samoin valtaosan 2000AD:n tuotannosta. Dredd toki on hauska, mutta ei tyydytä scifin tarvetta.
Toisaalta scifisarjakuvan taso lännessä korreloi vain scifin yleistilaa noin yleensä. Viimeisen vuosikymmenen ajalta vain Vernor Vinge ansaitsee todella tulla mainituksi, muut lähinnä ohimennen.
-
Toisaalta scifisarjakuvan taso lännessä korreloi vain scifin yleistilaa noin yleensä. Viimeisen vuosikymmenen ajalta vain Vernor Vinge ansaitsee todella tulla mainituksi, muut lähinnä ohimennen.
Meitä on todella moneen eri junaan. Sinun pendolinosi ei selvästi ole minua varten.
Laadukasta scifisarjakuvaa on tehty koko ajan myös lännessä. se ettei se miellytä kaikkia on toinen asia.
Mangan scifisarjoista itseä on viehättänyt Planetes ja... no ei viime vuosikymmeneltä tule muuta mieleen.
Mutta hyvä että mangascifiäkin tulee.
sama pätee kuin lännessäkin: tarvitaan paljon ostereita ja aikaa että saadaan edes pari helmeä.
-
sama pätee kuin lännessäkin: tarvitaan paljon ostereita ja aikaa että saadaan edes pari helmeä.
No ei sitä scifi-mangaa varsinaisesti ylitarjonnaksi asti ole, sitä en väittänytkään. Selvästi vakavasti otettavaa scifiä, joka on samalla hyvää ei ole paljoa koskaan tullut.
Esimerkkeinä Nausicaä on tietenkin mahtava, vaikka rakenteellisesti karkasikin Miyazakilta käsistä ja Outlanders on manga-hömppää, mutta samalla omassa tyylilajissaan hyvää manga-scifi-hömppää.
Vastaavasti järjestään lähes kaikki scifi-sarjakuva lännessä, kuten Transmetropolitan tai Y: The Last Man, joihin olen viimeisten vuosikymmenten aikana tarttunut ovat saaneet lähinnä toivomaan kirjarovioita.
Mutta minä heti lukemaan opittuani siirryinkin Tarzanit ja MacLeanit kahlattuani suoraan kovaan scifiin, mikä kai vieläkin tekee vaikeaksi tarttua sarjakuva-scifiin ennakkoluulottomasti. Tai edes scifiin, jos totta puhutaan. Mutta minä inhosinkin jo 80-luvulla kyberpunkia, Carl Sagania ja ylipäätään lähes kaikkea 70-luvun jälkeen kirjoitettua. Toista se oli poijjaat, kun scifiä kirjoittivat tiedemiehet.
EDIT: No joo, kaikki eivät toki olleet kovin lahjakkaita kirjailijoina, mutta kyberpunkkareista ja 90-luvun "mestareista" suurin osa oli heikkotasoisia kynäilijöitä.
-
Tarkennetaan nyt vähän: haen sarjakuvista (muun muassa) sellaista Arthur C.Clarke-tyyppistä tiedepainotteista scifiä. En ole lukenut kovinkaan laajasti, mutta sattumoisin olen tämän vuoden aikana lukenut 2001 nightsiä, Akiraa (tiedepuoleltaan köykäistä, myönnetään) ja aloittanut Planetesia. Länsimaisesta tarjonnasta mm. Orbiter on ollut erittäin mukavaa luettavaa. Enimmäkseen olen törmännyt kuitenkin Ministry of Spacen tyyppisiin, postmodernisti menneiden vuosikymmenten kuvastoon jämähtäneisiin juttuihin. Voi olla, ettei Jaappanistakaan ole tällä saralla tullut mitään vuosikausiin, kuten sanottua olen aika pienen ja satunnaisen otannan varassa. Mutta manga on minulle pelastanut scifisarjakuvatarjonnan.
-
Voi olla, ettei Jaappanistakaan ole tällä saralla tullut mitään vuosikausiin,
Voi myös olla että on. Just oli Animelehdes maininta että siellä ilmestyy uutta tavaraa yli 100 000 sivua/kk. Varsinkaan pelkästään jenkkikäännösten perusteella ei kannata vielä tehdä kovin pitkälle meneviä arvioita, vaikka nyt mangan korkeasuhdanteessa paljon matskua käännetäänkin. Esim tää Takemiyan Terra (http://www.basugasubakuhatsu.com/blog/2007/07/27/to-terra-vol-2-manga-review/)olis selkeesti omalla hankintalistalla ellei hyllyssä olis jo ennestään niin paljon lukemattomia kirjoja.
-
Esim tää Takemiyan Terra (http://www.basugasubakuhatsu.com/blog/2007/07/27/to-terra-vol-2-manga-review/)olis selkeesti omalla hankintalistalla ellei hyllyssä olis jo ennestään niin paljon lukemattomia kirjoja.
Katuojan arvostelu (http://kalaksikukko.iwn.fi/katuoja/2007/03/avaruuden-emo-pojat.html) ei juuri kehuja tarjoillut. Tuostahan tuli tv-sarjakin justiinsa hiljattain, muttei sitäkään jaksanut katsoa yhtä jaksoa enempää.
-
Vastaavasti järjestään lähes kaikki scifi-sarjakuva lännessä, kuten Transmetropolitan tai Y: The Last Man, joihin olen viimeisten vuosikymmenten aikana tarttunut ovat saaneet lähinnä toivomaan kirjarovioita.
Sulla on kyllä niin negatiivinen ja vastenmielisen omaa egoa pursuava asenne kaikissa mielipiteissäsi että ehkä mä en enää puutu sun kirjoituksiin. Saa olla ylimielinen mutta ei tylsä.
Pitää nyt silti mainita tällainen kirja kuin HipFlask joka on amerikkalainen (monen mielestä se on lännessä). Löytyi Korson mainiosta kirjastosta
Se näyttää ihan älyttömän paljon paremmalta kuin tuhnuiset japsipokkarit ja tieteellisellä tasolla se on yhtä kovalla pohjalla kuin vaikka mainitsemasi Outlanders
http://www.hipflask.com/issues/hardcover_hfcj/cover_450.jpg
-
Katuojan arvostelu (http://kalaksikukko.iwn.fi/katuoja/2007/03/avaruuden-emo-pojat.html) ei juuri kehuja tarjoillut. Tuostahan tuli tv-sarjakin justiinsa hiljattain, muttei sitäkään jaksanut katsoa yhtä jaksoa enempää.
Periaatteessa en diggaa arvioita joissa kerrotaan koko juoni, niin että Oton kritiikki jäi suurimmaksi osaksi lukematta. Kävi selväksi että hän ei pidä teoksesta. Mutta totta, en itekään ekana suosittelis sitä sellaisen realistisen tai kovan scifin ystäville. Tämän ketjun hengen mukaan toimikoon kumminkin Terra osoituksena siitä että mangasta löytyy monenlaista tasokasta scifiä.
Kritiikin lukijana taas, kun huomaan että arvio lähtee lähinnä kriitikon omista odotuksista nii kannattaa miettiä että onko itellä samat odotukset? Esim:
SUOSITUS: To Terra... on tarina, jossa asioita tapahtuu niiden symbolisen arvon takia tai siksi, että hahmot pääsevät potemaan niitä silmät kostuen. Se on kauniisti piirretty ja tunnelmallinen ja paikoin lupailee kiinnostavia käänteitä, joita ei kuitenkaan nähdä. Yli 350 sivua epäloogisia käänteitä, hämärää symboliikkaa ja avaruuden emo-poikia riittää – en aio hankkia jatko-osaa.
Kuulostaa varsin houkuttelevalta. :)
-
Sulla on kyllä niin
Oi voi.
Piruuttani jätin mainitsematta pari hyvää esimerkkiä täkyiksi, mutta kun manga-ketjuja eivät varmaankaan muuta sarjakuvaa tuntevat lue, niihinkään ei puututtu.
Hip Flaskiin en ole törmännyt.
EDIT: Ai niin, Outlandersilla ei ole mitään tieteellistä pohjaa, vaan eipä noilla muillakaan mainitsemillani ole. Ei scifin tarvitse olla aina kovaa scifiä, etenkään scifi-sarjakuvan (toisaalta en nyt muista ihan rehellisesti lukeneeni koskaan kovaa scifiä sarjakuvana, paitsi kenties hetken aikaa Mooren Vartijoiden jaksossa, joka käsitteli Tohtori Manhattanin kvanttitietoisuutta).
EDIT2: To Terraan kannattaa suhtautua samoin kuin kaikkeen 70-luvun scifi-sarjakuvaan: nostalgian voimalla se menee, mutta scifinä saa pureskelemaan kieleen. Harjoitella voi vaikkapa Moto Hagion They Were Eleven -mangan kanssa, joka sekin on samalta ajalta.
Mutta ettei kukaan TAAS KERRAN pahoita mieltään, niin mainitaan erikseen, että onhan klassikoita, kuten Galaxy Express 999 -mangaa, hauska tavata ihan vain sarjakuvasivistyksen kannalta, ellei muuten.
-
Manga pelastaa päivän (tai aika monta päivää) kun lukee Shigeru Mizukin NonNonBâ-sarjakuvatiilikiveä, joka voitti Ankuleme07-palkinnon.
Anne Toikka arvosteli tuon ranskannoksen (http://www.sarjakuvanteko.fi/wiki/index.php/Shigeru_Mizuki:_Non_Non_Ba).
-
Hieno arvostelu. Vielä kun saataisiin AB julkaisemaan tuo Suomeksi!
-
Hieno arvostelu. Vielä kun saataisiin AB julkaisemaan tuo Suomeksi!
Iso annos varauksetonta kannatusta tälle! Ranskantaitoisia käy kovasti kateeksi. He ovat tänäkin vuonna saaneet lisää vanhan mestarin tuotantoa (Opération Mort). Mizukia suomeksi, jookos?
-
Iso annos varauksetonta kannatusta tälle! Ranskantaitoisia käy kovasti kateeksi. He ovat tänäkin vuonna saaneet lisää vanhan mestarin tuotantoa (Opération Mort). Mizukia suomeksi, jookos?
Ja on ollut moneen otteeseen mielessä, että aloittaisin ranskan opiskelun uusiksi jo sarjakuvien vuoksi. Lisäksi olisi jostain syystä mukavaa nähdä juuri Arktisen banaanin julkaisemana japanilaista sarjakuvaa...
-
Tokyopop joutuu jättämään kesken monta suosikkisarjaa... lisenssit raukeaa.
http://pwbeat.publishersweekly.com/blog/2009/09/01/manga-dance-tokyopop-loses-kodansha-license-del-rey-gets-distro-oel-in-limbo (http://pwbeat.publishersweekly.com/blog/2009/09/01/manga-dance-tokyopop-loses-kodansha-license-del-rey-gets-distro-oel-in-limbo)
The Japanese publisher Kodansha, from whom TOKYOPOP has licensed many terrific series over the years — Chobits, Love Hina, Samurai Deeper Kyo, Rave Master, Initial D, Kindaichi, Life, GetBackers, and Love Attack, to name a few — has decided to let all existing contracts with TOKYOPOP expire on all manga series that they have licensed to us. As a result, Kodansha will not renew any licenses with TOKYOPOP for any new manga volumes.