sama pätee kuin lännessäkin: tarvitaan paljon ostereita ja aikaa että saadaan edes pari helmeä.
No ei sitä scifi-mangaa varsinaisesti ylitarjonnaksi asti ole, sitä en väittänytkään. Selvästi vakavasti otettavaa scifiä, joka on samalla hyvää ei ole paljoa koskaan tullut.
Esimerkkeinä Nausicaä on tietenkin mahtava, vaikka rakenteellisesti karkasikin Miyazakilta käsistä ja Outlanders on manga-hömppää, mutta samalla omassa tyylilajissaan hyvää manga-scifi-hömppää.
Vastaavasti järjestään lähes kaikki scifi-sarjakuva lännessä, kuten Transmetropolitan tai Y: The Last Man, joihin olen viimeisten vuosikymmenten aikana tarttunut ovat saaneet lähinnä toivomaan kirjarovioita.
Mutta minä heti lukemaan opittuani siirryinkin Tarzanit ja MacLeanit kahlattuani suoraan kovaan scifiin, mikä kai vieläkin tekee vaikeaksi tarttua sarjakuva-scifiin ennakkoluulottomasti. Tai edes scifiin, jos totta puhutaan. Mutta minä inhosinkin jo 80-luvulla kyberpunkia, Carl Sagania ja ylipäätään lähes kaikkea 70-luvun jälkeen kirjoitettua. Toista se oli poijjaat, kun scifiä kirjoittivat tiedemiehet.
EDIT: No joo, kaikki eivät toki olleet kovin lahjakkaita kirjailijoina, mutta kyberpunkkareista ja 90-luvun "mestareista" suurin osa oli heikkotasoisia kynäilijöitä.
