Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Piirtäminen, tekstaus, väritys ja skannaus => : PeterH 05.02.2007 klo 21:10:53
-
Olen taas pikku hiljaa palaamassa piirtämisen pariin ja kokeilin luonnostella tällaisen vanhan merikarhun, sitten piirsin sen läpi puhtaaksi valopöydällä:
(http://www.futurecrew.com/skaven/share/kvaak/merikarhu-ph.jpg) (http://www.futurecrew.com/skaven/share/kvaak/merikarhu-ph.jpg)
(Klikkaa kuvaa saadaksesi 1:1 -version)
Jotenkin, emmä tiiä, tykkään vaan siitä vasemmanpuoleisesta enemmän. Se on suttuisempi, mutta myös jotenkin elävämpi. Ja enemmän itsensä näköinen. Jäljennöksen viiva on jotenkin elotonta.
Tapahtuuko tätä kaikille? Täytyykö tämä vain hyväksyä, ja olla takertumatta liikaa vanhoihin luonnoksiin? Eräs piirtävä ystäväni sanoi minulle että puhtaaksi piirrettäessä koko kuva kannattaa tavallaan luoda uudestaan. Silloin viivasta tulee elävämpää. Jos tyytyy vain jäljentämään, viiva on hidasta, jäykkää ja laiskaa.
-
Kyllä, minäkin tykkään enemmän tosta vasemmanpuoleisesta. Johtunee just tuosta eläväisemmästä viivasta.
Itelläni on aina sama ongelma. Yleensä luonnos näyttää oikein hyvältä, mutta sitten kun alkaa puhtaaks piirtämään/tussaamaan niin jotenkin hahmo tönkistyy eikä näytä enää yhtä hyvältä, kuin alunpitäen.
Mutta mikä sinänsä estää jättämästä sen elävän viivan piirrokseen? ;) Se vaan aina katoaa.
-
Jotenkin, emmä tiiä, tykkään vaan siitä vasemmanpuoleisesta enemmän. Se on suttuisempi, mutta myös jotenkin elävämpi. Ja enemmän itsensä näköinen. Jäljennöksen viiva on jotenkin elotonta.
Yksi mikä siinä on myös (ja mikä etenkin tussatessa tulee myös helposti) on se, että puhtaaksipiirretyllä hepulla on eri ilme kuin luonnoksessa.
Mun mielestä luonnoksen ilme on parempi, mutta muuten toi valmis on parempi muuten.
-
Niinpä, se ilme. Se muuttuu aika lailla jo millimetrin kymmenesosista. Kuvan pää kauluksineen on paperilla noin 7 cm korkea. Siinä ei ole paljoa varaa kynän erehtyä jos haluaa säilyttää nyanssit. Kannattaisi varmaan piirtää isompana?
Voisiko muuten toinen osasyy olla se, että valopöydällä lyijykynäpiirroksen katsominen uuden A4-arkin läpi sumentaa kuvaa sen verran että nyansseja on hankala nähdä, ja siksi ne helposti katoavat jäljennöksestä?
-
Voisiko muuten toinen osasyy olla se, että valopöydällä lyijykynäpiirroksen katsominen uuden A4-arkin läpi sumentaa kuvaa sen verran että nyansseja on hankala nähdä, ja siksi ne helposti katoavat jäljennöksestä?
Se on mahdollista. Tuossa esimerkissäsihän olet "oikonut" monia viivoja, mutta näin ulkopuolisena on vaikea sanoa, että mikä on tietoista ja mikä vain tuosta sumeudesta johtuvaa.
-
Tuossa esimerkissäsihän olet "oikonut" monia viivoja, mutta näin ulkopuolisena on vaikea sanoa, että mikä on tietoista ja mikä vain tuosta sumeudesta johtuvaa.
Hmmm... niinpäs muuten olenkin. Hyvä pointti. Eli ei ole ollut tietoista.
-
Tuosta "sumeudesta" johtuen, en käytä puhtaaksipiirtämisessä valopöytää olleskaan. Pienen pienet nyanssit helposti häipyy sumeuden verhon taa...
Mielummin tussaan suoraan lyijykynäviivan päälle ja kumitan sitten iloisena poikana. Joo mä tykkään että originaalit näyttää näteiltä, eikä niissä ole lyijykynätuhruja.
-
Joo, en minäkään käytä valopöytää puhtaaksi piirtäessä, en edes silloin kun sellainen on saatavilla. Kaikki valopöydällä tekemäni kuvat ovat jotenkin... en tiedä... kuolleita? Luonnos näyttää aina paremmalta.
Yleensä pyrin tekemään luonnoksista lähinnä apuviivoja, en valmista piirrosta. Kun sitten piirrän puhtaaksi teen varsinaisen piirrostyön ja lisäilen yksityiskohdat yms. Näin tussaamisestakaan ei tule ikävää pakkopullaa. Silti juuri hahmojen kasvot pitää luonnostella tarkemmin ja usein käykin sitten niin että puhtaaksi piirtäessä ilme muuttuu juuri ratkaisevasti.
Vai onko sittenkin niin että kun sen alkuperäisen luonnoksen kumittaa alta pois ei ole enää mitään mihin vertailla?
-
Tuohan on "Tussattu" lyijärillä. Miksi lyijäri luonnos pitää piirtää puhtaaksi, jos siitä tulee lyijykynä työ?
Tuosta vasemmanpuoleisesta kun putsaa turhat viivat pois, niin hyvä tulee.
-
Tuohan on "Tussattu" lyijärillä. Miksi lyijäri luonnos pitää piirtää puhtaaksi, jos siitä tulee lyijykynä työ?
No niin, hyvä kysymys tuokin. Taitaa olla animaatiokoulun peruja. Siellä melkein pakkomielteenomaisesti piirrettiin kaikki läpi puhtaaksi ja vielä useaan kertaan. Mutta sehän on ihan eri mediakin vielä...
-
Yksinkertaista, rakas piirtäjä. Piirrä puhtaaksi uudestaan.
Jos tussaa lyijykynäpiirroksen päälle ja kumittaa pois, ei saa tuota kaikkein rikkainta versiota ikinä takaisin. Valopöydällä voi yrittää uudestaan niin kauan että onnistuu. Ehkä paremmin kuin alkuperäinen, sillä sattuma pelaa molempiin suuntiin.
Vielä kivempaa on hankkia Intuos-piirtolevy ja tussata koneella, jolloin voi korjailla koko ajan. Tehdä eri versioita leijereille ja koota parhaat kohdat.
-
Jos tussaa lyijykynäpiirroksen päälle ja kumittaa pois, ei saa tuota kaikkein rikkainta versiota ikinä takaisin. Valopöydällä voi yrittää uudestaan niin kauan että onnistuu.
...paitsi jos ei teekään luonnoksesta sitä rikkainta versiota vaan pelkän apupiirroksen jonka päälle tekee tussilla sen lopullisen, rikkaan taideteoksen? ;) Mut joo, ei tussi ole sama asia kuin lyikkäri. Terälläkin tulee elävää viivaa mutta eri tavalla.
-
...paitsi jos ei teekään luonnoksesta sitä rikkainta versiota vaan pelkän apupiirroksen jonka päälle tekee tussilla sen lopullisen, rikkaan taideteoksen? ;)
Joo sori ohitin tuon totuuden kun en ossaa sillai ku sää. Mää oonki näkeny kun sää teet rikasta ja ihanata jälkee suoraan musteella joten mihin sinä muka lyikkäriä käytät?
-
Joo sori ohitin tuon totuuden kun en ossaa sillai ku sää. Mää oonki näkeny kun sää teet rikasta ja ihanata jälkee suoraan musteella joten mihin sinä muka lyikkäriä käytät?
No mä käytän lyikkäriä siihen että saan aikaan täydellisen ilmeen jonka sitten pilaan puhtaaksi piirtäessä kun viiva menee sen puoli milliä vinoon ja paperi on niin sileää että terä luisuu jonnekin metsään... (tai vastaavasti karkeaa jolloin se tarraa kiinni.)
Mut vakavasti, moni tekee sen virheen että vääntää luonnoksesta mahdollisimman siistin ja yksityiskohtaisen kun se on tarkoitus vielä piirtää puhtaaksi. Siinä prosessissa kuva kuitenkin muuttuu jonkin verran eikä puhtaaksi piirretty ole koskaan sama kuin se alkuperäinen luonnos.
Monasti kuulee myös sitä miten kuvia ei jaksa piirtää puhtaaksi koska se on tylsää. Tylsyyden voi osaksi eliminoida sillä että itse tussauksesta tekee mielekästä ja luovaa eikä pelkkää kopiontia.
-
Kato, Keijo! :D Mulla on hyllyssä ja hartaasti luettuna sun ja Kutilan "Piirrä sarjakuvaa!" -kirja.
Vielä kivempaa on hankkia Intuos-piirtolevy ja tussata koneella, jolloin voi korjailla koko ajan. Tehdä eri versioita leijereille ja koota parhaat kohdat.
Xaraa olen ainakin katsellut vähän sillä silmällä. Vektorit tosin ovat ihan oma valtakuntansa, mutta ohjelma vaikutti kokeillessa vallan vinkeältä.
Juu, pöydällä muuten on ikivanha Wacom-tabletti meitsilläkin, 4x6 tuumaa. Sarjaportti. Olisko ostettu vuonna 1994, kaupan päälle tuli Fractal Design Dabbler joka päästeli hauskoja ääniä kun sillä piirsi. Paineentunnistava, langaton ja paristoton kynä oli silloin mieletön vallankumous joka heitti Wacomin alan kärkitekijäksi kertaheitolla.
(anteeksi aiheesta ajautuminen... )
-
Luultavasti puhtaaksipiirtäessä ajattelit piirrosta pelkkinä viivoina ja unohdit mietteliään merikarhun.
-
Luultavasti puhtaaksipiirtäessä ajattelit piirrosta pelkkinä viivoina ja unohdit mietteliään merikarhun.
Tuo taitaa olla useimmiten totta - ja siihenhän Aurankin poitti viittasi: kun ei tee valmiiksi, joutuu vielä keskittymään kohteeseen viivojen sijasta.
-
Luonnos kannattaa tehdä jo heti alkuun lopullinen tussaus mielessään. "Vaikka tohon nyt tulee lyikkärillä tommonen viiva, niin piirtimellä minä teen se noin" (näkee mielessään valmiin työn). Tussin jälki on kuitenkin erilainen kuin lyijykynän, sillä eihän tässä olla lyijykynätyötä tekemässä, vaan tussattua (eller va?). - vaikka tuo puhtaaksipiirros nyt olikin lyikkärikuva. (animaattorit sanoo tommosta "clean up'iksi".) Eli ne lyikkärin eri suuntiin risteilevät viivat on vaan apuna. Tussaukseen jää sitten eloa.
Timo
-
Mä onnistun parhaiten seuraavanlaisella metodilla:
- Teen lyijykynäpiirroksen kaikkine suttuviivoineen
- piirrän kovalla lyijykynällä valopöydän läpi siistin lyijykynäpiirroksen (ei suttua yhtään, vaan siisti haalea viiva)
- sitten tussia päälle. Ei lyijykynäviivoja jäljentäen, vaan rennosti vedellen.
Jos tussaisin suoraan suttupiirroksen päälle, mua häiritsee siinä lukuisat turhat viivat. Tussauksesta tulee jotenkin epämääräinen.
Ongelmana tässä on se, että joutuu piirtämään kahdelle paperille eli hitaus.
Seuraavan sarjakuvani tulen piirtämään siten, että teen haalealla sinisellä suttupiirroksen. Siihen päälle, samalle paperille, lyijykynällä varsinainen siisti apupiirros. Ja lopuksi tussia päälle. Saas nähdä, miten äijän käy!
Lopputuloksen näette Muëslissa 1/2007 (=mainos) ;)
-
Seuraavan sarjakuvani tulen piirtämään siten, että teen haalealla sinisellä suttupiirroksen. Siihen päälle, samalle paperille, lyijykynällä varsinainen siisti apupiirros.
Animaattorit käyttivät ennen wanhaan sellaista kikkaa, että luonnostelivat sinikynällä, sitten piirsivät päälle puhtaaksi punakynällä. Ja ottivat valokopion. Vanhat kopiokoneet ottivat sinisen viivan huonosti mutta punainen taas näkyi mustana, jolloin apuviivat katosivat sen siliän tien ja työ tuli samalla vaivalla "tussatuksi".
Saman voi varmaan tehdä myös Photoshopilla ja väriskannerilla? Hue/Saturation -työkalulla voi häivyttää sinisen ja tummentaa punaisen mustaksi.
-
Saman voi varmaan tehdä myös Photoshopilla ja väriskannerilla? Hue/Saturation -työkalulla voi häivyttää sinisen ja tummentaa punaisen mustaksi.
Jep.
Mutta punakynän jälki ei tyydytä mua lopullisena viivana.
Tussia sen olla pitää.
-
Saman voi varmaan tehdä myös Photoshopilla ja väriskannerilla? Hue/Saturation -työkalulla voi häivyttää sinisen ja tummentaa punaisen mustaksi.
Saman voi tosiaan tehdä Photarilla ja jo skannausvaiheessa, mutta punakynän (tai edes sinikynän) käytölle ei ole mitään perusteita. Digitaalisesti kuvaa käsitellessä kun voidaan valita se väri, mikä halutaan häivyttää. Joten luonnostelukynä voi olla vaikka punainen ja puhtaaksi piirretään esim. tavallisella lyikkärillä.
-
punakynän (tai edes sinikynän) käytölle ei ole mitään perusteita
Onpas. Sini-punakyniä saa melkein joka kirjakaupasta. ;)
-
Onpas. Sini-punakyniä saa melkein joka kirjakaupasta. ;)
Mutta niin saa melkein minkä värisiä kyniä vain. Miksi ei siis piirrä vaikkapa vihreällä?
-
Mä onnistun parhaiten seuraavanlaisella metodilla:
- Teen lyijykynäpiirroksen kaikkine suttuviivoineen
- piirrän kovalla lyijykynällä valopöydän läpi siistin lyijykynäpiirroksen (ei suttua yhtään, vaan siisti haalea viiva)
- sitten tussia päälle. Ei lyijykynäviivoja jäljentäen, vaan rennosti vedellen.
Mä teen samoin. Tuleehan siinä kenties yksi työvaihe lisää, mutta ei mua ole ainakaan toistaiseksi haitannut. Ainoa ongelma on vaan, että valopöytä tosiaan sumentaa sen verran, että alkuperäisestä sutusta katoaa pikkuyksityiskohdat. Olis varmaan paremman valopöydän aika...
-
Saman voi tosiaan tehdä Photarilla ja jo skannausvaiheessa, mutta punakynän (tai edes sinikynän) käytölle ei ole mitään perusteita. Digitaalisesti kuvaa käsitellessä kun voidaan valita se väri, mikä halutaan häivyttää. Joten luonnostelukynä voi olla vaikka punainen ja puhtaaksi piirretään esim. tavallisella lyikkärillä.
Eipä sillä värillä niin väliä ole, kunhan sitä on. Sen sijaan en ymmärrä miksi pitäisi sinikynän (tai minkä väristä käyttääkään) päälle laittaa vielä lyijäriä, kuten Tertsi tuossa edellä suunnitteli tekevänsä. Se lyijärihän torpedoi värikynän pääasiallisen tarkoituksen, mitään ei tarvitse kumittaa. Minua muutenkin kummastuttaa ihmisten tapa (ja taito) tehdä niin säntillisen siistejä originaaleja, minulla on kaikki vähänkin vaativampien juttujen originaalit täynnä sinikynää, niin että ilman fotaripuhdistusta tussattuja viivoja ei edes meinaa erottaa sinisistä apuviivoista. Tai sitten ne on täynnä korjauslakkakerroksia tai päälle liimattuja papereita joiden päälle olen korjannut pieleen menneitä viivoja viivoja.
Eipä kai sillä loppujen lopuksi ole niin väliä miten tekee. Tapoja kun on varmasti juuri niin paljon kuin tekijöitäkin.
-
Sen sijaan en ymmärrä miksi pitäisi sinikynän (tai minkä väristä käyttääkään) päälle laittaa vielä lyijäriä, kuten Tertsi tuossa edellä suunnitteli tekevänsä. Se lyijärihän torpedoi värikynän pääasiallisen tarkoituksen, mitään ei tarvitse kumittaa.
Minulla lähtökohta oli siinä, että se lyijykynä on se lopullinen versio. Tietenkin, jos tusseilla tussaa, niin sittenhän se pelkkä sini(tai-mikä-vaan-väri)kynä on ihan riittävä.
Minua muutenkin kummastuttaa ihmisten tapa (ja taito) tehdä niin säntillisen siistejä originaaleja,
Totta. Jotkut vain sen osaavat. Tietenkin osalla syy on se, että työprosessissa on niin monta vaihetta luonnosteluineen, valopöytäpiirroksineen ja muineen, että lopullinen originaali on melkoisen kliininen.
-
Meikän originaalit on kyllä aika kliinisiä. Johtunee siitä että tussauksen pohjalla oleva lyijykynäviiva on yleensä melko tarkkaan tehty. Oon huomannu, että mitä paremmin tekee pohjatyön ja tussauksen, sitä vähemmän menee aikaa jälkikäsittelyyn. Ja mun mielestä, ainakin mun työtavoilla, jälkikäsittely ja kaikenmaaliman värkkäily tietokoneella on aikaa vievää hommaa. Vähemmällä pääsee kun tekee originaalin hyvin.
Jos säästää edes muutaman minuutin, niin senhän mahtavampi juttu. Sen ajansäästön ilon huomaa siinä kun joka päivä pitää tehtailla 6-10 tuntia kuvia...
-
Luultavasti puhtaaksipiirtäessä ajattelit piirrosta pelkkinä viivoina ja unohdit mietteliään merikarhun.
Se on justiinsa noin. Ite en tykkää kovin käyttää valopöytää kun se on semmosta liiallista paperin läpi näkyvien viivojen tuijottamista ( sais lamput olla voimakkaammat että kuvat näkyis ihan kunnolla ja kirkkaasti ). Otan yleensä tummennetun valokopion luonnossivusta jotta se säilyy tallessa ja tussaan alkuperäisen luonnoksen päälle. Varsinkin kun piirtää siveltimellä tai sivellintussilla jotka tekee vaihtelevaa viivaa, on se kuvan tekeminen ihan oma prosessi eikä se kunnolla onnistu jos vaan jäljentää luonnoksen viivojen mukaan.
-
varmaan joku pitää outona, mutta minä treenaan yksittäistä ruutua niin kauan ERI paperille ja piirrän sen sit suoraan originaaliversiolle ilman mitään apuviivoja ja luonnosteluja. ehkä hidasta, ehkä tyhmää, mutta niin minä teen.
-
Mä onnistun parhaiten seuraavanlaisella metodilla:
- Teen lyijykynäpiirroksen kaikkine suttuviivoineen
- piirrän kovalla lyijykynällä valopöydän läpi siistin lyijykynäpiirroksen (ei suttua yhtään, vaan siisti haalea viiva)
- sitten tussia päälle. Ei lyijykynäviivoja jäljentäen, vaan rennosti vedellen.
Jos tussaisin suoraan suttupiirroksen päälle, mua häiritsee siinä lukuisat turhat viivat. Tussauksesta tulee jotenkin epämääräinen.
Juu, mäkin tykkään tuosta Tertsin taktiikasta, ja se toimii itselläni parhaiten. Hidasta tai ei, mutta vielä hitaammin käy työnteko jos tussaa epäselvän moniviivaisen luonnoksen päälle, homma menee hanuriksi ja ruutu uusiksi ;D
P.S. Olen viimeinkin oppinut (kantapään kautta) ettei minun kannata yrittää korjailla luonnoksen vikoja tussausvaiheessa vaan piirtää uusi luonnos.
-
peitelakkakin on niin perhanaa kun sitä voi käyttää vaan kerran, ellei osaa sitten jotain sellaisia ninjataitoja joita minulla ei ole.
Mää käytän Pilotin peitelakkakynää. Siinä se peitelakka on semmosta erilaista kun niissä peitelakkapulloissa joissa on pikkunen suti korkissa. Peitelakkakynän lakka ei kovin helpolla ala halkeilemaan, murenemaan ja varisemaan. Sitä voi myös laittaa tosi tarkasti tarvittavaan kohtaan. Ja jos lakan päälle tehtty tussaus menee pieleen, raaputan lakan kokonaan irti veitsenkärjellä ja lakkaan uusiksi. Tässä auttaa se että käyttää vahvaa ja paksua paperia.
-
Ainoa ongelma on vaan, että valopöytä tosiaan sumentaa sen verran, että alkuperäisestä sutusta katoaa pikkuyksityiskohdat. Olis varmaan paremman valopöydän aika...
Kirkkaampi valo valopöydässä saattaa olla ratkaisu, mutta kannattaa myös kokeilla hieman ohuempaa paperia. ;)
Toisaalta sumenemisongelman voi ottaa myös haasteena. Kun lyijärioriginaalista näkyy vain sumeat hahmot, sitä ei voi robottimaisesti kopioida ja tällöin voi tussilla saada aikaan elävämpää jälkeä.
Itse luonnostelen/piirrän sarjakuvani A4-arkille, otan siitä sitten kopion A3-kokoon ja tussaan sen puhtaaksi valopöydällä. Koska tussausvaiheessa en enää halua ajatella mitään, on sarjakuvan oltava valmis ja kaiken loppuun asti ajateltua. Olen siis robottimainen kopioija ja viivan murhaaja. ;D
Te, jotka tussaatte suoraan alkuperäisten luonnosten päälle, skannatkaa ne ihmeessä ensin talteen. Teille jää "varmuuskopio" tussausonnettomuuden varalle ja jälkipolvet vielä kiittävät teitä siitä.
-
Te, jotka tussaatte suoraan alkuperäisten luonnosten päälle, skannatkaa ne ihmeessä ensin talteen. Teille jää "varmuuskopio" tussausonnettomuuden varalle ja jälkipolvet vielä kiittävät teitä siitä.
Mä oon aina välillä tehnyt näin. Osittain johtuu siitä, että olen luonnoksen hyväksyttänyt käsikirjoittajalla/kustantajalla, mutta osittain myös ihan muuten vain. Kiva lisähän se on.
-
minulla on edding 751 - peitelakkakynä. En ole tullut ajatelleeksi että sitä voisi raaputtaa, mutta luulisi että vahvallakaan paperilla niin ei voisi liian usein tehdä.
No kyllä jollain Bristolilla (Canson, Strathmore) aika paljon voi raaputella. Akateemisesta kirjakaupasta saa Cansonin Bristol Boardia.
-
Sinisen ja punaisen värikynän käyttämisen perusteluina käy parhaiten se että haaleansinisellä voi sutata ja hakea oikeaa viivaa paljonkin, ja kun sen oikean viivan sitten vahvistaa punaisella ja tussaa toiselle paperille valopöydällä, alemmalta paperilta erottuu parhaiten juuri se punainen, eikä tarvitse arvailla mitä viivaa seurata.
Timo
-
Sinisen ja punaisen värikynän käyttämisen perusteluina käy parhaiten se että haaleansinisellä voi sutata ja hakea oikeaa viivaa paljonkin, ja kun sen oikean viivan sitten vahvistaa punaisella ja tussaa toiselle paperille valopöydällä, alemmalta paperilta erottuu parhaiten juuri se punainen, eikä tarvitse arvailla mitä viivaa seurata.
juuri tuon takia teen viimeisen piirroksen lyijykynällä haalean sinisen sutun päälle. Siis siksi, että viimeinen viiva (=lyijykynäviiva) erottuu selkeästi kaiken maailman turhan sinisen sutun seasta.
Indian Ink on niin mustaa, että oletan pystyväni erottamaan tussiviivan sinisestä ja lyijykynäviivasta, siis photoshopissa.. Kumitan kuitenkin ensin piirroksen, jotta näen pitääkö tussilla lisäillä pikku yksityiskohtia ja viivoja ja pikupikku pisteitä yms.
Ja ensimmäinen vaihe sinisellä vain sen takia, että lyijäriviiva erottuu siitä selkeästi.
EDIT:
Taas korjailin hieman.