Puhtaaksi piirtäminen ja viivan kuoleminen

[PeterH]

Olen taas pikku hiljaa palaamassa piirtämisen pariin ja kokeilin luonnostella tällaisen vanhan merikarhun, sitten piirsin sen läpi puhtaaksi valopöydällä:


(Klikkaa kuvaa saadaksesi 1:1 -version)

Jotenkin, emmä tiiä, tykkään vaan siitä vasemmanpuoleisesta enemmän. Se on suttuisempi, mutta myös jotenkin elävämpi. Ja enemmän itsensä näköinen. Jäljennöksen viiva on jotenkin elotonta.

Tapahtuuko tätä kaikille? Täytyykö tämä vain hyväksyä, ja olla takertumatta liikaa vanhoihin luonnoksiin? Eräs piirtävä ystäväni sanoi minulle että puhtaaksi piirrettäessä koko kuva kannattaa tavallaan luoda uudestaan. Silloin viivasta tulee elävämpää. Jos tyytyy vain jäljentämään, viiva on hidasta, jäykkää ja laiskaa.

[Tinca]

Kyllä, minäkin tykkään enemmän tosta vasemmanpuoleisesta. Johtunee just tuosta eläväisemmästä viivasta.

Itelläni on aina sama ongelma. Yleensä luonnos näyttää oikein hyvältä, mutta sitten kun alkaa puhtaaks piirtämään/tussaamaan niin jotenkin hahmo tönkistyy eikä näytä enää yhtä hyvältä, kuin alunpitäen.
Mutta mikä sinänsä estää jättämästä sen elävän viivan piirrokseen? Se vaan aina katoaa.

[Veli Loponen]

Jotenkin, emmä tiiä, tykkään vaan siitä vasemmanpuoleisesta enemmän. Se on suttuisempi, mutta myös jotenkin elävämpi. Ja enemmän itsensä näköinen. Jäljennöksen viiva on jotenkin elotonta.

Yksi mikä siinä on myös (ja mikä etenkin tussatessa tulee myös helposti) on se, että puhtaaksipiirretyllä hepulla on eri ilme kuin luonnoksessa.
Mun mielestä luonnoksen ilme on parempi, mutta muuten toi valmis on parempi muuten.

[PeterH]

Niinpä, se ilme. Se muuttuu aika lailla jo millimetrin kymmenesosista. Kuvan pää kauluksineen on paperilla noin 7 cm korkea. Siinä ei ole paljoa varaa kynän erehtyä jos haluaa säilyttää nyanssit. Kannattaisi varmaan piirtää isompana?

Voisiko muuten toinen osasyy olla se, että valopöydällä lyijykynäpiirroksen katsominen uuden A4-arkin läpi sumentaa kuvaa sen verran että nyansseja on hankala nähdä, ja siksi ne helposti katoavat jäljennöksestä?

[Veli Loponen]

Voisiko muuten toinen osasyy olla se, että valopöydällä lyijykynäpiirroksen katsominen uuden A4-arkin läpi sumentaa kuvaa sen verran että nyansseja on hankala nähdä, ja siksi ne helposti katoavat jäljennöksestä?

Se on mahdollista. Tuossa esimerkissäsihän olet "oikonut" monia viivoja, mutta näin ulkopuolisena on vaikea sanoa, että mikä on tietoista ja mikä vain tuosta sumeudesta johtuvaa.

[PeterH]

Tuossa esimerkissäsihän olet "oikonut" monia viivoja, mutta näin ulkopuolisena on vaikea sanoa, että mikä on tietoista ja mikä vain tuosta sumeudesta johtuvaa.

Hmmm... niinpäs muuten olenkin. Hyvä pointti. Eli ei ole ollut tietoista.

[J.Vehnä]

Tuosta "sumeudesta" johtuen, en käytä puhtaaksipiirtämisessä valopöytää olleskaan. Pienen pienet nyanssit helposti häipyy sumeuden verhon taa...
Mielummin tussaan suoraan lyijykynäviivan päälle ja kumitan sitten iloisena poikana. Joo mä tykkään että originaalit näyttää näteiltä, eikä niissä ole lyijykynätuhruja.

[Aura]

Joo, en minäkään käytä valopöytää puhtaaksi piirtäessä, en edes silloin kun sellainen on saatavilla. Kaikki valopöydällä tekemäni kuvat ovat jotenkin... en tiedä... kuolleita? Luonnos näyttää aina paremmalta.

Yleensä pyrin tekemään luonnoksista lähinnä apuviivoja, en valmista piirrosta. Kun sitten piirrän puhtaaksi teen varsinaisen piirrostyön ja lisäilen yksityiskohdat yms. Näin tussaamisestakaan ei tule ikävää pakkopullaa. Silti juuri hahmojen kasvot pitää luonnostella tarkemmin ja usein käykin sitten niin että puhtaaksi piirtäessä ilme muuttuu juuri ratkaisevasti.

Vai onko sittenkin niin että kun sen alkuperäisen luonnoksen kumittaa alta pois ei ole enää mitään mihin vertailla?

[Rovio]

Tuohan on "Tussattu" lyijärillä. Miksi lyijäri luonnos pitää piirtää puhtaaksi, jos siitä tulee lyijykynä työ?
Tuosta vasemmanpuoleisesta kun putsaa turhat viivat pois, niin hyvä tulee.

[PeterH]

Tuohan on "Tussattu" lyijärillä. Miksi lyijäri luonnos pitää piirtää puhtaaksi, jos siitä tulee lyijykynä työ?

No niin, hyvä kysymys tuokin. Taitaa olla animaatiokoulun peruja. Siellä melkein pakkomielteenomaisesti piirrettiin kaikki läpi puhtaaksi ja vielä useaan kertaan. Mutta sehän on ihan eri mediakin vielä...

[keijoahlqvist]

Yksinkertaista, rakas piirtäjä. Piirrä puhtaaksi uudestaan.

Jos tussaa lyijykynäpiirroksen päälle ja kumittaa pois, ei saa tuota kaikkein rikkainta versiota ikinä takaisin. Valopöydällä voi yrittää uudestaan niin kauan että onnistuu. Ehkä paremmin kuin alkuperäinen, sillä sattuma pelaa molempiin suuntiin.

Vielä kivempaa on hankkia Intuos-piirtolevy ja tussata koneella, jolloin voi korjailla koko ajan. Tehdä eri versioita leijereille ja koota parhaat kohdat.

[Aura]

Jos tussaa lyijykynäpiirroksen päälle ja kumittaa pois, ei saa tuota kaikkein rikkainta versiota ikinä takaisin. Valopöydällä voi yrittää uudestaan niin kauan että onnistuu.

...paitsi jos ei teekään luonnoksesta sitä rikkainta versiota vaan pelkän apupiirroksen jonka päälle tekee tussilla sen lopullisen, rikkaan taideteoksen? Mut joo, ei tussi ole sama asia kuin lyikkäri. Terälläkin tulee elävää viivaa mutta eri tavalla.

[keijoahlqvist]

...paitsi jos ei teekään luonnoksesta sitä rikkainta versiota vaan pelkän apupiirroksen jonka päälle tekee tussilla sen lopullisen, rikkaan taideteoksen?

Joo sori ohitin tuon totuuden kun en ossaa sillai ku sää. Mää oonki näkeny kun sää teet rikasta ja ihanata jälkee suoraan musteella joten mihin sinä muka lyikkäriä käytät?

[Aura]

Joo sori ohitin tuon totuuden kun en ossaa sillai ku sää. Mää oonki näkeny kun sää teet rikasta ja ihanata jälkee suoraan musteella joten mihin sinä muka lyikkäriä käytät?

No mä käytän lyikkäriä siihen että saan aikaan täydellisen ilmeen jonka sitten pilaan puhtaaksi piirtäessä kun viiva menee sen puoli milliä vinoon ja paperi on niin sileää että terä luisuu jonnekin metsään... (tai vastaavasti karkeaa jolloin se tarraa kiinni.)

Mut vakavasti, moni tekee sen virheen että vääntää luonnoksesta mahdollisimman siistin ja yksityiskohtaisen kun se on tarkoitus vielä piirtää puhtaaksi. Siinä prosessissa kuva kuitenkin muuttuu jonkin verran eikä puhtaaksi piirretty ole koskaan sama kuin se alkuperäinen luonnos.

Monasti kuulee myös sitä miten kuvia ei jaksa piirtää puhtaaksi koska se on tylsää. Tylsyyden voi osaksi eliminoida sillä että itse tussauksesta tekee mielekästä ja luovaa eikä pelkkää kopiontia.

[PeterH]

Kato, Keijo!  Mulla on hyllyssä ja hartaasti luettuna sun ja Kutilan "Piirrä sarjakuvaa!" -kirja.

Vielä kivempaa on hankkia Intuos-piirtolevy ja tussata koneella, jolloin voi korjailla koko ajan. Tehdä eri versioita leijereille ja koota parhaat kohdat.

Xaraa olen ainakin katsellut vähän sillä silmällä. Vektorit tosin ovat ihan oma valtakuntansa, mutta ohjelma vaikutti kokeillessa vallan vinkeältä.

Juu, pöydällä muuten on ikivanha Wacom-tabletti meitsilläkin, 4x6 tuumaa. Sarjaportti. Olisko ostettu vuonna 1994, kaupan päälle tuli Fractal Design Dabbler joka päästeli hauskoja ääniä kun sillä piirsi. Paineentunnistava, langaton ja paristoton kynä oli silloin mieletön vallankumous joka heitti Wacomin alan kärkitekijäksi kertaheitolla.

(anteeksi aiheesta ajautuminen... )