Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen => Aiheen aloitti: tertsi - 10.01.2007 klo 20:41:08
-
Toisessa ketjussa A. Rauhala muistutti asiallisesti meitä vanhoja kääkkiä, että elämme jo vuotta 2007. Mennyt aika ei palaa.
Cocco Bill ei uppoa nykylukijaan.
Tästä heräsi kysymys:
Minkälainen uusi sarjakuva uppoaisi nykylukijaan? Mitä elementtejä siinä pitäisi olla? Mitä ei missään nimessä?
Halutaanko kotimaisen sarjakuvan olevan erilaista kuin ulkomaisen vaiko eikö?
Ihan näin Muëslipiirtäjänä ja vanhana kääkkänä haluaisin mielipiteitänne ja perustelujanne kyseisen asian tiimoilta.
EDIT:
Vesa K kirjoitti joskus, että Suomessa myy kaikki, missä on kissa.
Blacksad ilmeisesti menestyy hyvin. [size=07pt]Ja Karvinen. [/size]
-
Vastaanpa omaan kysymykseeni:
Verrattuna 70-80 -lukuihin sivutaiton pitänee olla nykyään tehokkaampi. Neljä riviä sarjakuvaruutuja kaavamaisesti päällekkäin taitaa olla liian tylsää.
Sivun pitää olla näyttävä jo selailtaessa eikä vasta yksittäisiä ruutuja tarkasteltaessa.
-
Manga(/-tyylinen) menee (minäkin alan pikkuhiljaa kiinnostua), ja mielellään monipuolinen valikoima (ei "DragonballZ" ja toisella hyllyllä "Conan" vaan japanilaistyyliin montaa eri genreä).
Ranskassa on huomattu, että muuallakin piirretään sarjista kuin Euroopassa (Brasilia, Intia, Afrikka, omat siirtomaat...). Ehkä Suomessakin olisi aika "laajentaa tajuntaa" (positiivisessa mielessä). Esimerkiksi HQ olisi mielenkiintoinen kokemus, kun niitä ei ole hirveästi tullut luettua, mitä nyt netin kanssa selattua. Mutta joo
... siis UUSIA sarjakuvia...
Kotimaisen sarjakuvan ei minun makuuni ainakaan kannattaisi väkisin yrittää persoonallistua. Kaikki aikanaan. Ilman mallia mikään ei onnistu.
Ja uskon, että supersankarit on lopullisesti koluttu pikku hiljaa loppuun (no ainakin toivon, prk). Tarkoitan näillä "perinteistä" Hämiksen ja Teräsmiehen jäljissä kulkevaa sankaripelletavaraa, jossa kaksoiselämää viettävä päähenkilö päivystää kaupungin katolla.
Olen muuten huomannut kaveripiirissä, että animeriippuvuus aiheuttaa jossain vaiheessa halun avata (tosin "etu"kannesta) varovasti jokin mangapokkari. Samoin Marvelin sarjiksista tehdyt leffat ovat houkutelleet (vähän) väkeä alkuperäisten tarinoiden pariin (esim. Sin City). Tietenkään Hämis, Daredevil, Batman ja Teräsmies eivät (onneksi) ole samaan pystyneet. Mitäköhän Mämmilä-filmatisointi saisi aikaan? Vähän kuin "Kotikadun" ja "Mogadishu Avenuen" välimuoto, paitsi tietenkin parempi.
Edit. Omasta mielestäni sivutaitolla on harvoin suurempaa väliä. Suuri taiteilija (kuten Bourgeon) ei ehkä elvistele sillä, muttei arkailekaan jättimäisten maisemakuvien piirtämisestä melkein mihin kohtaan tahansa.
-
Hitsin vitsi. Olin niin varma, että voisin laittaa tähän tämmöisen ainakin viikoksi:
(http://img402.imageshack.us/img402/3681/hiljaisuusso3.jpg) (http://imageshack.us)
(lisätkää mielikuvituksestanne arotuulen suhinaa)
ja luottaa siihen, että kukaan ei sano mitään. Kiitos, Flemming.
Kertokaa lisää. Ei niin, että se meikäläisen työnsuuntaan vaikuttaisi, mutta kumminkin.
-
Ja uskon, että supersankarit on lopullisesti koluttu pikku hiljaa loppuun (no ainakin toivon, prk). Tarkoitan näillä "perinteistä" Hämiksen ja Teräsmiehen jäljissä kulkevaa sankaripelletavaraa, jossa kaksoiselämää viettävä päähenkilö päivystää kaupungin katolla.
Ei, ei, ei, ei. Ei ollenkaan. Suomalainen supersankari-sarjakuva on juuri nousussa. Kovassa nousussa. Minä nostan vaikka yksinäni, jollei kukaan nosta kanssani.
Alas manga! Alas ihmis-suhde-sarjakuvat! Alas puutarhatontut!
Ja asiaan. Minä siis ainakin olen lujassa uskossa, että supersankarius on nousussa. Eritoten leffojen kautta. Pakkohan jonkun niistä on kiinnostaa, niitähän tulee joka tuutista. Tosin olen myös sitä mieltä, että mangan myynti laskee. Pari vuotta sitten paikallinen divarinpitäjä koitti niitä minultakin ostella, kun kaikki halusivat. Viime viikolla niitä oli siellä pöydät täynnä, eikä nekään taida olla menossa.
Ihmis-suhteisiin perustuvat tulevat nousemaan niin kauan, kuin ihmiset jaksavat kiinnostua saippuaoopperastakin. Eli ikuisesti, harmi vaan.
Menen jonnekin nurkkaan itkemään yksinäni. Ei siinä muu auta.
-
Samoin Marvelin sarjiksista tehdyt leffat ovat houkutelleet (vähän) väkeä alkuperäisten tarinoiden pariin (esim. Sin City). Tietenkään Hämis, Daredevil, Batman ja Teräsmies eivät (onneksi) ole samaan pystyneet.
Huoh. Sin City ei ole Marvelin julkaisu. Puhumattakaan Batmanista ja Teräsmiehestä. (Ei, en toki aio väittää ettet taaskaan tietäisi mistä puhut. Se joka huutaa kovimpaa jne.)
Vesa K kirjoitti joskus, että Suomessa myy kaikki, missä on kissa.
Vai olikse possu?
-
Neljä riviä sarjakuvaruutuja kaavamaisesti päällekkäin taitaa olla liian tylsää.
Kyllä se Aku Ankassa näyttää kelpaavan viikko toisensa jälkeen.
Jostain syystä melkein 60-vuotias Tex menee entistä paremmin.
Timo
-
Kyllä se Aku Ankassa näyttää kelpaavan viikko toisensa jälkeen.
Jostain syystä melkein 60-vuotias Tex menee entistä paremmin.
Joo, mutta nuo ovatkin jo tuttuja sarjakuvia.
Tuossa ekassa viestissä oli tarkoitus aprikoida enemmän sitä minkälainen olisi uuden sarjakuvan oltava, jotta se menestyisi tässä kiihkeässä mediaseksikkäässä ajassamme täällä pohjoisilla rajoillamme.
Murresarjakuvalla saisi aluksi julkisuutta melko helposti.
-
Murresarjakuvalla saisi aluksi julkisuutta melko helposti.
Tai jos olisi vaikka joku tunnettu bändi, joka/josta tekis sarjakuvaa.
-
Sarjisten kansikuvat tuntuvat tulevan vuosi vuodelta vain vaisummiksi, joten kansan mielenkiinto olisi varmaankin helppo herättää kannella, jonka ohi ei yksinkertaisesti voi kulkea pysähtymättä selaamaan sisältöä.
-
Murresarjakuvalla saisi aluksi julkisuutta melko helposti.
Nykyään savolaiset ja karjalaisetkin teinit honottaa jo pääkaupunkiseudun murretta joten tuskin muita murteita ymmärtäisi kuin me joiden puhekuplat on täynnä fraktuuraa.
-
toisekseen, älkää IKINÄ jumittuko miettimään pää ruvella 'että mistähän ihmiset pitäisi juuri nyt', koska silloin on iso vaara että mennään metsään. Ihmisten maut ja mieltymykset ampuu ja pomppii sillä tahdilla, ettei siinä kukaan pysy perässä eikä kukaan osaa ennustaa mikä on 'se' juttu vuoden-parin päästä. Pahimmassa tapauksessa yleisön kosiskelu vain suodattuu lopputulokseen epäedullisesti.
Sarjakuvista saa niin vähän rahaa, että niitä ei ole mitään järkeä tehdä rahasta. Unohtakaa koko aihe.
Tuossa olikin viisaita sanoja.
Jos katsoo laskelmoivasti, pitäisi tehdä mangaa. Jos eliminoi wanhat suosikit (Disney, Asterix, Tex Willer jne.), miltei kaikki (uudet nimikkeet) on mangaa. Tai ainakin mangavaikutteista.
Mutta tosiasia on, kuten Miha sanoi: jos tekee sitä mistä tykkää ja tekee sen todella hyvin, menestys on varmasti parempi kuin 'muodin' perässä väkisin vääntämällä.
Joskus sitten sattuu niin, että oma suosikki onkin muotia. Silloin pitäisi sitten jo kustantajan kassakoneen kilistäkin.
Toki voi pohtia mikä myy aina. Niitäkin universaaleja totuuksia on. Katsokaa mainoksia; ne mainostajahemmot ovat tottuneet siihen että tietyt teemat vetävät aina mielenkiintoa puoleensa.
-
Katsokaa mainoksia; ne mainostajahemmot ovat tottuneet siihen että tietyt teemat vetävät aina mielenkiintoa puoleensa.
Eli naisen vartalo ja varsinkin tissit. :(
No, pornosarjakuva varmastikin tulee myymään aina. Samaten sotasarjikset, ainakin Suomessa.
-
Elokuvien aiheet varmaan ovat aika hyvä mittari siitä, minkä oletetaan kiinnostavan. Elokuvien mainoksia tuossa ensin ajattelin. Voi olla että olen kovasti metsässä.
-
Suurisilmäinen ninja-kissa, joka eläisi kaksoiselämää - kotona ihmisten parissa olisi söötti kotikatti joka tekee kaikkea hassua - öisin taas armoton ja kiroileva ninja. Siinäpä miljuuna-idea jollekulle.
Tai noin yleisesti: eläinsarjakuva antropomorfisista rumansöpöistä elikoista jotka hassunhauskasti kommenteeraavat ihmisten maailmaa.
Bändisarjikset sitten... 69 Eyesillä on tok Jussinsa, jonka albun eka painos revittiin käsistä, mutta se olikin vain 1000 kpl. Lordi taas, no, se menee kyllä ohi. Ehkä jotakin Nyrok sityn ja Mämmilän sekoitusta jossa hevisankarit vääntää murretta lavan takana... mites nyt tulikin Kotiteollisuus mieleen...
Pitkään, pitkään aikaan ei ole Suomessa julkaistu ei-humoristista seikkailusarjakuvaa eikä kauhua, siksipä esmes XIII alkaa nyt vasta, kuudennen albun myötä, lähteä liikkeelle. Kahtotaan sitten miten Dampyyrin kans käy.
Pitkäjänteisyyttä, sitä on pakko olla. Oman selän takaa voisi vielä mainita Jeren, jonka viides albumi oli läpimurto. Siis 5-10 vuotta kestää ennen kuin kansa herää, että ai tämmöstäkin on. Kvaakki voi osaltaan hiukka nopeuttaa sanan leviämistä, mutta toistaiseksi vielä suht vähän. Tulevaisuus luuraa joka tapauksessa netissä.
-
Pitkäjänteisyyttä, sitä on pakko olla. Oman selän takaa voisi vielä mainita Jeren, jonka viides albumi oli läpimurto. Siis 5-10 vuotta kestää ennen kuin kansa herää, että ai tämmöstäkin on.
Näinhän tämä asian laita on.
Mutta sarjakuvantekijä, siis varsinkin kotimainen, joutuu kyllä satsaamaan aika lailla epävarman menestyksen eteen. Asiaa tietysti auttaa se, jos pitää sarjakuvan tekemisestä. Itselläni tuo into on aika lailla hiipumaan päin. No, se on toinen tarina.
Ja nettiin pitäisi varmaan tehdä jonkinlaiset (mielellään hyvät) kotisivut ja sitten vain jakelemaan linkkiä niin moneen paikkaan kuin vain keksii. Ja sitten päivittää niitä sivuja.
Ja jos oikein isoa menestystä havittelee, niin pitäisi pystyä saamaan ostajia ei-sarjakuvaväen keskuudesta, siellä on ne isoimmat markkinat, siellä tavisten parissa.
Huomasin vaan kirjamessuilla, että Kiroilevaa siiliä osti silmät kiiluen semmoiset tädit, jotka eivät varmaan ole ihan niitä perinteisiä sarjakuvanlukijoita, Asterixia ja Tex Willeriä jynou.
Tuosta laskelmoinnista:
Ei se minusta ole mikään paha asia, totta kai kannattaa miettiä, millainen tavara myy, siis jos haluaa myydä. Järjen käyttö on sallittua, kai.
Omaksi ilokseen piirtäminen on sekin ihan jees, mutta silloin mä en ainakaan jaksa yrittää parastani. Kyllä pitää olla jokin muu päämäärä kuin pöytälaatikko. Ainakin mulla.
Nyt joku sanoo, että ei halua lukea mitään mikä on laskelmoitua. OK, mutta pitääkin laskelmoida niin, että se ei näytä laskelmoidulta.
EDIT:
Ja jotta ei mentäisi ihan kotimaisiksi, niin väitänpä, että jokainen kustantaja, joka alkaa pukkaamaan uutta ulkomaista sarjista Suomen markkinoille, miettii että myykö se eikä toimi vain kustantamisen ilosta.
-
Mietin, että minkälainen uusi sarjakuva herättäisi minun mielenkiintoni, niin ainakin seuraavanlainen:
Suomen historiasta "kepeästi" kertova perinteisessä mielessä pikkutarkasti ja hyvin piirretty albumimittainen sarjakuva. Murrettakin sais olla. ;) Heti kiinnostuisin. Vasta selailun jälkeen tekisin ostopäätoksen, tietty.
"kepeä" tarkoittaa, että ihan erilaista kuin vaikka Maa on syntinen laulu ja vastaavat.
-
Joka tapauksessa olen sitä mieltä että kyseinen kommellus oli minulle hyvin arvokas läksy.
Aivan, älä koskaan luovuta originaaleja.
-
"kepeä" tarkoittaa, että ihan erilaista kuin vaikka Maa on syntinen laulu ja vastaavat.
Jaa, ei huumoria, seksiä eikä sisältöä. Onpas kepeää.
;D
-
Jos vakava juttu ois tavattoman hyvin kirjoitettu ja piirretty, niin ei sillä genrellä niin väliä.
-
Huoh. Sin City ei ole Marvelin julkaisu. Puhumattakaan Batmanista ja Teräsmiehestä. (Ei, en toki aio väittää ettet taaskaan tietäisi mistä puhut. Se joka huutaa kovimpaa jne.)
Vai olikse possu?
Anteeksi asiavirheet, no en vain oikein tiedä muita jenkkikustantamoja kuin DC ja Marvel (Gladstone ei taida liittyä aiheeseen...).
-
Pitkään, pitkään aikaan ei ole Suomessa julkaistu ei-humoristista seikkailusarjakuvaa eikä kauhua, siksipä esmes XIII alkaa nyt vasta, kuudennen albun myötä, lähteä liikkeelle. Kahtotaan sitten miten Dampyyrin kans käy.
Pitkäjänteisyyttä, sitä on pakko olla. Oman selän takaa voisi vielä mainita Jeren, jonka viides albumi oli läpimurto. Siis 5-10 vuotta kestää ennen kuin kansa herää, että ai tämmöstäkin on. Kvaakki voi osaltaan hiukka nopeuttaa sanan leviämistä, mutta toistaiseksi vielä suht vähän. Tulevaisuus luuraa joka tapauksessa netissä.
Kunnes tulee jotain mikä on kehittyneempi aste netistä, viktoriaanisella ajalla oli omat kaukokirjoitin "Irccaajansa" eli ei mitään uutta hehkuvan kuuman valtavan kaasupallon kiertolaisen pinnalla.
Toivottavasti myös useampi kustantaja pitää kiinni pitkäjänteisyydestä. J.Pukkilan kanssa käyty keskustelu sai oman arviomme siihen 2-3 vuotta, sitä ennen tulee persnettoa. Toki on poikkeuksia jotka singahtavat alle vuodessa kaikkien huulille, mutta moni myös katoaa yhtä nopeasti suosiosta kuin sinne tuli.
Vakava sarjakuva on kvaakin ja muiden sarjakuvaa harrastavien marginaalihenkilöiden lisäksi outo käsite.
Modestya ja Rip kirbyä kun pitäisi jaksaa seurata.
Mitä kansa haluaa ei ole alin mahdollinen yhdistävä tekijä. Kansa haluaa hyvin tehtyjä kertomuksia joilla on viihteellinen arvo.
Liian usein viihde liitetään sarjakuvien puolella visioon sarjakuvamaaliman kitsch-versioon frederickin ja ison Dn yhteiskeikasta Tallinkilla: halpaa, mautonta junttikamaa.
Mielipiteen omaavat saavat pitää sen, kunhan muistutan että Ahvenamaa kuuluu Suomelle ja kuu ei ole goudajuustoa.
ongelma ei ole mitä kansa haluaa. Ei ole ongelmaa. Kansa ei vielä tiedä haluavansa opiskelijaelämän herkkää ihmissuhdekuvausta antropomorhisilla nilviäisillä tai 1920-luvun suomen historiaan pohjaavaa scifiseikkailua tai realistisesti piirrettyä kertomusta työttömyydestä.
Kansa ei päätä, tässä yhteydessä demokratia ei toimi. On luotettava omiin vaistoihin ja makuun ja saatava sarjakuva esiin.
se on oikea ongelma. Foorumi, jakelu ja myynti.
Jysäys kuoli puoli vuotta, vuosi etuajassa. liian moni muu tapettiin vuoden parin sisällä kun alun myynti oli "kehno".
Jysäyksestä tiesi jos luki kvaakkia.
Mutta netistä riippumatta, näkyvyyden ja yleisen tietoisuuden saavuttaminen vie aikaa.
Ja se on yhä ongelma.
Ilman laatua ja sisältöäkin pärjää, niitä on nähty ja monia pidetään tärkeinäkin, mutta se että on toimiva kanava on asia erikseen.
Sisältö on tärkein, mutta jos sitä ei osteta ja lueta se on merkityksetön.
Ei ole aiheen vierestä, sillä ihmisille voi vakuuttaa/myydä mitä vain kunhan markkinointi pelaa.
Emme me lajina niin kovin fiksu ole.
-
Anssi on parantanut näissä kahdessa albumissa hyvin. En muista että kuka huomautti näistä fasisteista Pietarissa mutta se osui oikeaan. Sai sen tuntumaan paremmalta ja oikeammalta kuvaukselta Pietarista, tuollaisen ikävän yksityiskohdan näyttäminen. Pietari on yksi kauneimpia ja hauskimpia paikkoja jossa jossa olen ikinä ollut. Toisaalta, en veisi vielä aikoihin kakaroitani sinne. Venäjä on ihan saatanan hurja.
Mun veikkaus on että Nokia-Suomi on sama kuin muukin Eurooppa, lukijoiden mielnkiinnon kohde on sama, minä ja minun kaverit, perhe , kaupunki ja sitten jossain pidemmällä kansakunta, kiinnostuneita miten tähän päädyttiin . Historia kiinnostaa, miksi me suomalaiset ollaan erilaisia kuin samanikäiset tyypit jossain Sloveniassa joiden historia on Kaksoismonarkiassa?
Puolalaiset? Itävalta-Unkari, Keisarillinen Tsaarin hovi, älyvapaa Preussi?
Tällaiset maksaa elokuvissa sairaasti, sarjakuvissa tarvitaan vain hyvä piirtäjä