Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => : Curtvile 15.11.2006 klo 13:34:49
-
Tällainen nyt sitten tupsahti.
kauhu-, fantasia-, scifi-, Pulp-, dekkari-, toiselämä-, historia- ja kukkapenkinhoitomammuttikokoelmistaan tunnettu brittiläinen
(Constable) Robinson pykäsi moisen lyhyitä kertomuksia sisältävän opuksen ulos.
Mangaa on siinä 500 sivua mainontaan, "mitä manga on ja voi olla"-lepertelyihin uppoaa ~30sivua.
vielä en ole kaikkea lukenut kanteenkin päässyt Bulldog empire on tähän astisista suosikkini.
Opuksesta löytyy myös kaksi ruotsin lahjaa mangalle Sofia Falkenhemin pikanuudelit ja Åsa ekströmin uudet kengät.
seuraavasta opuksesta olisi parempi löytyä Aura Ijästä ja Ramaa ja muita jotta hinta-laatusuhde saataisiin nousuun.
ISBN-10 1-84529-353-3
-
Näyttäisi olevan pseudomangaa (tai OEL-mangaa-kuinka vaan). Mulla toimi paremmin ISBN: 0786718382
Book Plussan mukaan ilmoitettu julkaisupäivä/vuosi: 31.12.2006
Hinta (16 erkkoa) ei ole paha, mut jos sisältö on ihan kuraa, ni ohan se sit liikaa tietenki. :)
-
Näyttäisi olevan pseudomangaa (tai OEL-mangaa-kuinka vaan). Mulla toimi paremmin ISBN: 0786718382
Book Plussan mukaan ilmoitettu julkaisupäivä/vuosi: 31.12.2006
Hinta (16 erkkoa) ei ole paha, mut jos sisältö on ihan kuraa, ni ohan se sit liikaa tietenki. :)
Ei se noin paljoa maksanut ja alkupuheessa torpataan ajatus Mangasta tyylilajina ja puristien vain JAPANILAINEN on mangaa.
Lukusuunta länsimainen tekijäkaartiin mahtuu japseista libyalaisiin thaimaalasiiin britteihin ja palestiinalasiin noin esimerkiksi.
Kaikki itsenäisiä tarinoita väljästi ilmaistuna. se että minusta osa on rapaa ei ole (vielä) universaali totuus.
-
Minustakin osa on rapaa, joten lienemme ainakin hieman lähempänä universaalia totuutta. Ja hyvää rapaa onkin!
Joillakin, etenkin nuoremmilla tekijöillä on kummallinen käsitys tuosta "japanilaisesta kerronnasta". Piirtäjiksi halajavien ihmisten saama liian pintapuolinen käsitys japanilaisesta kerronnasta on juuri sellainen mangabuumin huono puoli. Typerää huumoria, kikkailevaa ruudutusta, stereotypioita. Ja sitten söpöillään taas. Mutta se dynamiikkakin! Lähinnä järkyttävää, miten joillakin piirtäjillä ei ole alkeellisintakaan käsitystä lukijan silmän kuljettamisen ja manipuloinnin taidosta. Hienon näköistä toki, vaikka paikoitellen tietokoneellatehdyn näköistä, negatiivisessa mielessä.
Jos haluaa levyttää, pitäisi osata laulaa. Jos haluaa pelata jäkistä, täytyy osata luistella. Kummallista kuitenkin, että paskimmillaan näiden painettujen ja julkaistujen sarjojen ruuduista ei saa selvää: mitä niissä oikein tapahtuu? Näkyy vain viuh vauh vauhtiviivaa, efektiä, ehkä lähikuva - jostain. Onko se jalka? Käsi? Lintu? Lentokone? Vaikka olisi kuinka "japanilaisvaikutteista", niin kyllä sitä nyt sentään pitäisi ottaa ruuduista tolkkua?!?
Fat Panda oli suosikkini, vaikka sitäkin olisi mielestäni voinut tiivistää.
Ja "mangaa"? Pitäisikö tuo nimitys suoda vain niille sarjoille, joissa tekijä osaa kerronnan lainalaisuudet?
Voin laittaa ilomielin vaikkapa 7 eurolla tämän kiertoon. Ilmoitelkaa privana jos kiinnostaa. Nouto Espoosta tai tapaaminen Hesassa/Salossa. En postita, koska tämä on mammoth book.
-
Suututan koko Suomen mangaelitistit, ko sanon, et ei suomalaisii sinne, Finnmangakin oli nii säälittävä räpellys, et huhhuh. =D
Omasta mielest tää hintalaatusuhde oli ihan kiva (ko kympil saa, 500 sivua, niin totta kai se ostetaa!) ja hiema sitä erillaisempaa ko sitä saatanan epärealistimoskaa, mitä yleesä mangasta tulee ensmäsenä mieleen.
Kauheet mukinaa kerronast: eiks euromangan tarkotus ollukaa se, et ei kopioida ihan kaikkee japanin maaperältä? Apua, pitääks mun unohtaa kaikki, mitä opin täällä piirtämään, jos tahon mangaa piirtää?! =D
-
Suututan koko Suomen mangaelitistit, ko sanon, et ei suomalaisii sinne, Finnmangakin oli nii säälittävä räpellys, et huhhuh. =D
Kehitys kehittyy. Ensimmäinen Finnmanga oli infernaalinen ja mukana vain pari hyvää, toinen enimmäkseen kelvollinen ja mukana pari loistavaakin. Katsotaanpa millainen kolmas on.
Lisäksi ilmaiseksi tulee monesti tehtyä huonompia sarjakuvia kuin rahasta. Palataan asiaan helmikuussa, kun Hokuto Mangan voittajatyöt julkaistaan.
Amerikkalaisethan ehtivät julkaista jo vähän vastaavan oman julkaisunsa (http://www.mangakaonline.com/), ja se näyttää sellaiselta että sitä kehtaisi myydä täälläkin päin.
-
Vetäkää joku pian rasti seinään: Curtvile puolustaa mangaa seuraavat pari hassua minuuttia.
Tämä ei ehkä toistu elinaikananne...
Suututan koko Suomen mangaelitistit, ko sanon, et ei suomalaisii sinne, Finnmangakin oli nii säälittävä räpellys, et huhhuh. =D
Omasta mielest tää hintalaatusuhde oli ihan kiva (ko kympil saa, 500 sivua, niin totta kai se ostetaa!) ja hiema sitä erillaisempaa ko sitä saatanan epärealistimoskaa, mitä yleesä mangasta tulee ensmäsenä mieleen.
Kauheet mukinaa kerronast: eiks euromangan tarkotus ollukaa se, et ei kopioida ihan kaikkee japanin maaperältä? Apua, pitääks mun unohtaa kaikki, mitä opin täällä piirtämään, jos tahon mangaa piirtää?! =D
On mahdollista että tämä on sitä mitä kutsutaan huumoriksi tai ironiaksi.
Mutta olen kyvytön tunnistamaan sitä siksi.
Jos kuitenkin on unohdetaan seuraava:
MITEN NIIN EI SUOMALAISIA???
Euro-ja Suomimanga valitettavan usein kopioi japanilaisia maneereja eikä kehitä mitään uutta tai pelasta yhtään mitään.
Mutta jos kerran muut sortuvat siihen niin miksi meidän pitäisi?
Ajattelumalli on sama kuin näissä vain japanilainen manga on mangaa ja ainoaa oikeaa tai vaihtoehtoisesti: koska minua sattuu oikeaan jalkaan niin nuijin vasaralla vasenta jalkaa jotta olisi tasapainoa.
Mangan tyylikeinojen käyttö ei ole yksinoikeudella koodattu japanilaiseen perimään vaikka sitä niin mangan ihailijat kuin manganvihaajatkin tuntuvat uskovan.
Mangan ylivertaisuus pohjaa myös tilastoihin, suuri volyymi tuottaa väkisin enemään laatua kuin vastaava pienempi.
Manga ei automaattisesti tarkoita silkkaa silkkoa tai ylivertaisuutta muuhun sarjakuvaan nähden.
Mutta jos on mahdollisuus että jokin alallaan pätevä suomalaistekijä saisi jalkaan oven väliin, niin totta tuohisessa tylyttimessä tilanne on hyödynnettävä oli kyseessä sitten Manga, BD tai Superheerosten jylhä poljento.
Kyllä tästä opuksesta hyvääkin löytyi tuohon hintaan, mutta jos jokin on hyvää mikä estää pistämästä vielä paremmaksi? Ja vielä kotimaisin voimin?
(olinkos minä muuten mangaelitisti? hassua..)
Krhmm.
Pyyhkikää digitaaliset sylkipisarat näytöstänne.
kiitos mielenkiinnosta. Jatkakaa.
-
MITEN NIIN EI SUOMALAISIA???
Mä en ainakaan osaa sanoo Suomest yhtään sellasta kunnon mangapiirtäjää, valitan. Tämä on toki vaan mun mielipide, mutta niin on tuokin, ettei muualle suomimangaa.
-
Jokainen mielipide on arvokas, ainakin omistajalleen.
Tuon möhkäleen luettuani olen vakuuttunut että Suomesta löytyy aivan yhtä pätevään jälkeen kykeneviä sarjakuvant... mangapiirtäjiä.
ja säästääkseni heidän vaivaansa (google on niin vaikea...)
yhteystiedot :
Best New Manga
Constable & Robinson
3 the lanchesters
162 Fulham Palace Road
LONDON W6 9ER
UK
tai sähköisesti editor@ÄLÄJÄTÄJOSETOLEHÄIRIKKÖbestnewmanga.com
katsokaa itse http://www.bestnewmanga.com/
Ensi vuonnahan tässä on suomalaistakin, oletan
-
Joillakin, etenkin nuoremmilla tekijöillä on kummallinen käsitys tuosta "japanilaisesta kerronnasta".
Useimmilla on. Vanhemmillakin. :) Väittäisin että mangan tekemisen oppiminen vaatii monen vuoden (ja sarjan) lukukokemuksia. Jos on lukenut ennen mangaa länkkärisarjiksia määrät saa tuplata tai triplata.
Typerää huumoria, kikkailevaa ruudutusta, stereotypioita. Ja sitten söpöillään taas. Mutta se dynamiikkakin! Lähinnä järkyttävää, miten joillakin piirtäjillä ei ole alkeellisintakaan käsitystä lukijan silmän kuljettamisen ja manipuloinnin taidosta.
Vain osa mangasta on "dynaamista" osa on "kikkailevaa ruudutusta".
Ja "mangaa"? Pitäisikö tuo nimitys suoda vain niille sarjoille, joissa tekijä osaa kerronnan lainalaisuudet?
Eiköhän se ole aika selvää että manga on länsimaissa ns. brändi jolla myydään ihan kaikkea. Miksei sitten sarjakuviakin. Näin ollen manga tarkoittaa nykyään jo melkein ihan mitä vaan. :)
Komppaan niitä jotka huomauttivat siitä, että harrastajat ovat erikseen ja ammattilaiset erikseen. Minusta manga tai "manga" pääsee kerronnallisesti oikeuksiinsa vasta sadan tai parinsadan sivun mitassa. (Toki on strippimangaakin, mutta se on sitten taas ihan eri juttu)
Mangan piirtäminen, esim. jonkun Tanemuran jälkeä kopioiden (tai vastaavan detaljitason säilyttäen - nillähän on niitä avustajiakin muutama) vie pokkarimitassa hulppeasti pari miestyövuotta.
Ihan realistisesti ajatelleen, kuinka moni sellainen jolla on tarpeeksi taitoa tähän, käyttää pari vuotta elämästään ilmaiseksi moiseen?
Kyllähän näitä vertailla voi - ja saa, mutta elämässä vaan on tiettyjä realitetteja, joiden unohtaminen tuntuu olevan kovin helppoa.
Voin laittaa ilomielin vaikkapa 7 eurolla tämän kiertoon.
Mulle kävis.
Edit:
Palataan asiaan helmikuussa, kun Hokuto Mangan voittajatyöt julkaistaan.
Muistaakseni tuolloin tulee tulokset. vars. julkaisua lupailtiin vasta syksylle.
-
seuraavasta opuksesta olisi parempi löytyä Aura Ijästä ja Ramaa ja muita jotta hinta-laatusuhde saataisiin nousuun.
Ramaa voisi hyvin löytyäkin, mutta Aura Ijästä...? Ei tapahdu. :D
-
ANN pukkasi ulos arvostelun. (http://www.animenewsnetwork.com/right-turn-only/2006-12-27) Niin hyvää kuin huonoakin löytyy.
-
Ramaa voisi hyvin löytyäkin, mutta Aura Ijästä...? Ei tapahdu. :D
Haha, no nyt te vasta vitsin murjaisitte ;D
OMA EDIT: Ok, katumus iski. Sensuroin aiemmin kirjoittamani mielipiteen kyseisestä kirjasta, se olisi ollut liikaa heikkohermoisille.
-
OMA EDIT: Ok, katumus iski. Sensuroin aiemmin kirjoittamani mielipiteen kyseisestä kirjasta, se olisi ollut liikaa heikkohermoisille.
Ai niin paha? ;)
En ole itse selailut kirjaa, mutta olen käsittänyt ettei useimpien piirtäjien jälki kai ole kovin kehittynyttä...? Jos ajatellaan niin päin niin aiemman kommenttini voisi käsittää aivan eri tavalla. :D Tarkoitin tietenkin että jos mitataan siinä kuinka tunnettu on ja ketkä kirjojen julkaisijat löytävät etsiessään "mangapiitäjiä"... (Tuo sana alkaa jo raastaa aivoja, miksiköhän...)
Pitäis muistaa selata tuotakin kirjaa kaupassa niin voisi sanoa jotain muuta kuin "olen käsittänyt" ja "kai".
-
Ai niin paha? ;)
Pahempi ;D
Tarkoitin tietenkin että jos mitataan siinä kuinka tunnettu on ja ketkä kirjojen julkaisijat löytävät etsiessään "mangapiitäjiä"... (Tuo sana alkaa jo raastaa aivoja, miksiköhän...)
Juu, termi ”mangapiirtäjä” ei herätä myönteisiä tuntemuksia oikein kenessäkään; pikku otakut kiljuvat raivoissaan siitä kuinka kaikki ei-japanilaiset mangatyylillä piirtävät pitäisi toimittaa pois päiviltä, eurotyylillä piirtävät taas eivät ota vakavasti ja loput syyttävät kaupallisesta ja kyynisestä asenteesta...
-
Selailin kirjaa tänään kaupassa, useimpien piirtäjien jälki ei ollut ihan niin keskeneräistä kuin olin odottanut joskaan ei aivan "best new manga"... Suurin osa jutuista näkyi muistuttavan pikemminkin underground/taidesarjakuvaa kuin mangaa. Enkä sano että tämä on automaattisesti huonokaan asia, sillä esim Ted Naifehin työt tuovat mieleen enemminkin amerikkalaisen undergroundin vaikka miehellä mangavaikutteita onkin.
Sisältö ratkaisee ja juttujen tasosta on paha mennä sanomaan mitään pelkän pikaisen selailun perusteella, mutta jos ruutujen rytmitys, kerronta yms on niin huonoa kuin täällä on kerrottu, niin se on... no, paha.
Juu, termi ”mangapiirtäjä” ei herätä myönteisiä tuntemuksia oikein kenessäkään; pikku otakut kiljuvat raivoissaan siitä kuinka kaikki ei-japanilaiset mangatyylillä piirtävät pitäisi toimittaa pois päiviltä, eurotyylillä piirtävät taas eivät ota vakavasti ja loput syyttävät kaupallisesta ja kyynisestä asenteesta...
Niin totta, niin totta... Onneksi kaikki eivät sentään ajattele noin, vain... tuota, puolet tai reippaasti enemmän? Aina joku on sanomassa että "En edes tutustu siihen kun se ei ole oikeaa mangaa, vain oikea manga on parasta" tai "Miks jotain &#¤" mangaa?!" Ensin oli paha kun manga oli niin omituista ja sitten paha kun "oikea manga sitä ja tätä" ja "manga on muotia". Pää hajoaa tällaisesta. Yleisten mielipiteiden olisi hyvä muuttua muutaman vuoden sisään tai lyön lopullisesti lukkoon suunnitelmani jättää piirtämisen pelkäksi harrastukseksi. :P
-
Ja nyt opus on saanut jatko-osa The mammoth book of Best New Manga.
Sama toimittaja.
Ei vieläkään suomalaisia(joskin vasta nopeasti selattu, ei luettu)
Jopa värillinen tarina mahtuu joukkoon ja piirrosjälki tuntuu loppupäätä kohden enimmäkseen paranevan.
yli 500 sivua. eiköhän sieltä joku siedettäväkin löydy.
(muokaati muokkaa 544 joista värillisiä 64)
ISBN 9780786720507
hinta paikasta riippuen 9,90€-24€
-
Preview-sivulta löytyy näytteet sarjakuvista: http://www.bestnewmanga.com/index.html (http://www.bestnewmanga.com/index.html)
Kuvittelenko vain vai näyttääkö sisältä paremalta kuin ensimmäisessä kirjassa (jota en ole lukenut, vain selaillut hieman kaupassa)?
Ei vieläkään suomalaisia(joskin vasta nopeasti selattu, ei luettu)
Olen vähän skeptinen siitä että suomalaisia tällaisissa näkyisikään... Julkaisutoimintakin on täällä niin pientä.
-
Et kuvittele. Minustakin taso on noussut.
Uskon vakaasti että suomesta löytyy vastaavan luokan piirtäjiä ja englannin kielen hallitseviakin löytynee.
Tähänhän voi itse lähettää materiaalia, ohjeet aiemmissa ketjun viesteissä.
Tämähän ei ole euroviisut vaikka se melko pitkälti ensivaikutelma liian monessa mangakokoelmassa onkin.
-
Tähänhän voi itse lähettää materiaalia, ohjeet aiemmissa ketjun viesteissä.
Njoo, mutta kuinka moni on edes rekisteröinyt koko asiaa? Foorumeilla tai ilmeisesti piirtäjien keskuudessakaan ei koko alpparista ole näemmä pahemmin puhuttu, se on kirjakaupassa ikään kuin "piilossa". Ja moni varmasti sivuuttaa sen taas yhtenä huonolaatuisena pseudokokoelmana. Silti, eivätköhän kilpailut todistaneet että tuotteliaita tekijöitä täältä kyllä löytyy. Aiemmin kun on tuntunut siltä että moni piirtää kuvia mutta sarjakuvaa harva.
-
Preview-materiaalia katsellessa herää kysymys siitä josko antologiasta vastaavat suorittavat minkäänlaista karsintaa...
monikin suomalainen mangapiirtäjä/harrastelija erottuisi tuossa joukossa ihan edukseen.
Mutta jottei täysin menisi kitinäksi tämä niin todettakoon, että ykkösosan pandakansi oli allekirjoittaneen mielestä todella hieno! ;D Täytynee lukea tämä ennenkuin kitisen lisää.
P.S. Curtvile, mistä löytyi alle 10€, AdLibriksestä tai jostain vastaavasta nettikaupasta?
-
Previewin perusteella ja Hokuto mangaan verraten piirtäjät ainakin ovat keskimäärin harjaantuneempia. En tiedä, suosinko perusteettomasti kotimaista luettua lukemattoman maailmanmangan sijaan, mutta Hokuto tuntuu harrastajamaisessa innostuneisuudessaan pirteämmältä ja mehukkaammalta. Tässä ei ole Sunna Kittiä. :)
Mielenkiintoisimmilta näyttävät Sofia Falkenhem ja Karen Rubins, kolmantena ehkä Eve Yap.
Edit: typo.
-
Previewin perusteella ja Hokuto mangaan verraten piirtäjät ainakin ovat keskimäärin harjaantuneempia.
Kyllä minusta suurin osa näytteistä oli aika harrastelijamaisia. Tämä ei luonnollisestikaan välttämättä tarkoita samaa kuin huonoja.
-
P.S. Curtvile, mistä löytyi alle 10€, AdLibriksestä tai jostain vastaavasta nettikaupasta?
Siitä kovasti parjatusta Suomalaisesta Kirjakaupasta.
Se ensimmäisen pandatarinakin on ihan tyydyttävää jälkeä.
-
Siitä kovasti parjatusta Suomalaisesta Kirjakaupasta.
Kiitos. Täytyypä käydä hakemassa seuraavalla Suomenreissulla jos ärsyyntyneet pienkustantajat eivät ole sitä ennen polttaneet koko putinkia... :P
-
Eilen nappasin kantoon kampin suomalaisesta. Ensimmäistä pidin hinta/laatusuhteeltaan ihan mukavana pakettina (vajaalla kympillä 500 sivua matskua on kaikilla mittapuilla halpa). Ensimmäisen tarinat olivat pääosin melko keskinkertaisia, mutta oli mukana muutama huomattavasti edustuskelpoisempikin.
Nyt nopean selailun ja muutaman tarinan perusteella tuo kakkonen vaikutta paljonkin ensimmäistä laadukkaammalta, ja värisivutkin ovat painojäljeltään melko laadukkaita.
Alkujohdannossa luvataan kolmoskirjaa jo piakoinkin vuoden 2008 puolella, joten nyt vaan suomalaiset taiturit näytteitä lähettelemään Ilyalle :D
-
Nyttemmin teokseen tutustuneena profiili nousee.
mangan ei tosiaan tarvitse tarkoittaa popkivaa sokerihöttöä. (kyllä, sitäkin on...)
Ben Angin Strum on kohokohta kuten Nana Leen Another summer daykin.
November ja Satanosovin dragonlast sekä Mustashrik Masbubin Never forget olivat myös mukavia pikkuprinssien ohella.
Story of lee on näistä ihmisuhde jutuista luettavin.
Yaoi tarina oli varmasti jostakusta herkkä ja sielukas.
En lukeudu heihin.
Harlekiinilukemistokamaa (termin negatiivisessa merkityksessä)
Ja Ilyan esipuhe kertoili Mammothkokoelmista myös kauhun ja rikoksen osalta. Kauhua olisi tähänkin kaivattu lisää. San Sabian ei riitä.
-
...ja se vuotuinen päivitys: kolmas The Mammoth book of Best new Manga on taas seuranamme ja enenevässä määrin värillisenä.
Tarinoissa on entiseen tapaan huimaan vaihteleuvuutta niin teemoissa kuin laadussa mutta panostus on selkeä.
vasta ehtinyt selata ~450 sibuisen jötkäleen mutta nyt näyttäisi siltä että mukana on manhwaakin.