Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Julkaisu, markkinointi, tekijänoikeudet ja palkkiot => Aiheen aloitti: matkamies - 24.05.2006 klo 11:49:19
-
Niin, olen itse hatrrastellut sarjakuvien piirtämistä koko ikäni. Tuotantoa ei ole julkaistu kuin yhdessä kokonaan nuorten julkaisemassa lehdessä nimeltä Sanan Voima, jonka toimittajiin itse kuulun. Halukkaat voivat vilkaista osoitteessa sananvoima.net.
Mutta se varsinainen asia: Minulla on työn alla sellainen pitkähkö tarina, jonka toivoisin joskus ehkäpä pääsevän ihmisten luettavaksikin painettuna. Mutta miten siinä asiassa kannattaa toimia? Minulla ei ole lainkaan kokemusta näistä kustannusasioista eikä muustakaan.
Korjasin otsikosta kirjoitusvirheen. -Ylläpito.
-
Vaihtoehtoina on omakustanne ja kustantamo. Jälkimmäinen hoituu sillä, että tarjoat töitäsi kustantajalle. Eli joko:
- Teet työsi valmiiksi, taitat sen ja sitten otat yhteyttä kirjapainoihin (jos on kyse pienemmästä painoksesta kannattaa kysellä digipainoista, se on halvempaa) ja kyselet heiltä tarjouksia. Sitten vain valitset parhaan tarjouksen ja lähetät painovalmiin materiaalin sinne ja odotat, että saavat sen painettua ja sitten vain myymään (voit tarjota sitä kirjakauppoihin ja divareihin ja kirjastoihin kanssa).
- Otat selvää eri kustantajista ja tutkailet vähän, että minkälaista materiaalia he julkaisevat ja sopisiko sarjasi heidän linjaansa. Sitten vain yhteyttä ottamaan (lähetä kirje, jossa selität hiukan projektia ja pistät mukaan valokopiot työstäsi).
Kannattaa etsiä haulla myös muita aiheeseen liittyviä keskusteluja, niitäkin Kvaakissa on.
-
Tän koko keskusteluosion (Julkaisu, markkinointi, tekijänoikeudet ja palkkiot) läpilukeminen selventää varmasti monia asioita. Tapoja saada sarjakuvansa julkaistuksi on lukuisia. Palataan asiaan kun sulla on esittää tarkempia kysymyksiä.
Yks hyvä lähtökohta on kans ihan aluks tehdä kyseinen sarjakuva. Ilmaa on vaikea saada julkaistuksi.
-
Ihan mielenkiinnosta kuulisin, pyrkivätkö kustantajan missä määrin vaikuttamaan sarjakuvien sisältöön? Onhan kirjoillakin toimittajansa, miksei siis sarjakuvilla? Vai ovatko sarjakuvantekijöilä täysi päätäntävalta sarjakuvaansa? Joidenkin sarjakuvien kohdalla voisi tehdä hyvääkin, jos pätevä kustannustoimittaja vaikuttaisi niihin.
-
Jossain (Kvaakissa kai) oli puhetta kustannustoimittajista (ja niiden vähyydestä) sarjakuvapuolella.
-
Tulipa tuosta mieleen, että kun meinaa julkaista kustantajan kautta, lähetetäänkö teos valmiina kustantajalle luettavaksi, vai lähetelläänkö puolivalmiita, tai jopa luonnos asteella olevia töitä?
Esim. jos kustantaja haluaa puuttua johonkin asiaan, se voidaan muuttaa ennen julkaisua.
Joku Hiltunen varmaan on jo siinä asemassa että tarvitsee vain soittaa Otavalle uudesta "Space-peikko-vamppyyri"-ideasta joka lähtee valmistumaan "tuossa kohta kun saan kahvin juoduksi", mutta entä nämä amatöörit jotka eivät ole vielä ansainneet ainuttakaan puupää patsasta?
-
Vesi oli mustaa" lähetettiin puolivalmiina, tyyliin, "kiinnostaako tämmöinen teitä?" vai mitä, rama?
Joten varmaan voi lähettää valmiita ja vähemmän valmiita.
-
Vesi oli mustaa" lähetettiin puolivalmiina, tyyliin, "kiinnostaako tämmöinen teitä?" vai mitä, rama?
Joten varmaan voi lähettää valmiita ja vähemmän valmiita.
Juu, eka versio kattoi vain eka luvun plus sen 12-sivuisen aiemmin tekemäni sarjakuvan itse Runebergin runosta, ja oli sitäpaitsi paljon vähemmän työstetty. Meilasin pari sivua lowres jpeggeinä sekä itse tarinan synopsiksen Otavalle, ja osoittivat kiinnostusta ja halusivat nähdä lisää. Otin yhteyttä heihin joskus 2003, mutta omat työkiireeni estivät minua aloittamasta projektia kunnolla ennen vuoden 2004 syksyä...
Oli meillä julkaisuvaiheessa kustannustoimittajakin, mutta hyvin viisas ja hienovarainen sellainen.
Rohkeasti vain kopioita postiin, kaikki eivät tule innostumaan tekeleistäsi (makuja on niin monenlaisia), mutta joku toivottavasti diggaa ja ottaa yhteyttä. Ei sitä saa pahimmassakaan tapauksessa kuin sen 'ein' ;)
-
Juu, eka versio kattoi vain eka luvun plus sen 12-sivuisen aiemmin tekemäni sarjakuvan itse Runebergin runosta,
Varmaan moni tällä hetkellä voimassa olevaan mankka-kilpailuun osallistumista miettivä ajattelee, että saako käsikirjoitukseen käyttää vaikkapa runebergilaista kansanperinnettä, kun kilpailusäännöissä sanotaan, että sarjan pitää olla "kokonaan itse keksitty ja ennen julkaisematon".
Timo
-
Varmaan moni tällä hetkellä voimassa olevaan mankka-kilpailuun osallistumista miettivä ajattelee, että saako käsikirjoitukseen käyttää vaikkapa runebergilaista kansanperinnettä, kun kilpailusäännöissä sanotaan, että sarjan pitää olla "kokonaan itse keksitty ja ennen julkaisematon".
Timo
Hyvä kysymys, laitoin sen eteenpäin Otavalle.
”...kokonaan itse keksitty ja ennen julkaisematon” tarkoittaa varmaankin sitä ettei haluta epäselvyyksiä tekijän- tai paino-oikeuksien suhteen.
En tiedä tiedostavatko esm kaikki doujinshia lukevat, että vaikka eri peleihin tai mangoihin pohjautuvat doujinshit (en nyt puhu niistä, jotka tekijä/rinki on kehitellyt täysin itse) kuuluvatkin Japanissa ”skeneen” ovat ne periaatteessa ristiriidassa tekijänoikeuslain kanssa, ja Japanin ulkopuolella tällaista katsotaan karsaasti...
-
Varmaan moni tällä hetkellä voimassa olevaan mankka-kilpailuun osallistumista miettivä ajattelee, että saako käsikirjoitukseen käyttää vaikkapa runebergilaista kansanperinnettä, kun kilpailusäännöissä sanotaan, että sarjan pitää olla "kokonaan itse keksitty ja ennen julkaisematon".
Otavalta tuli vastaus.Luonnollisestikin on ok hakea inspiraatiota suomalaisesta (tai muunmaalaisesta) mytologiasta tai kansanperinteestä. Sen sijaan ei ole ok käyttää copyright'illa suojattuja hahmoja yms.
Lauseella ”kokonaan itse keksitty” Otava haluaa yksinkertaisesti varmistaa ettei kukaan muu kuin kilpailutyön tekijä/tiimi omista oikeuksia kisaan lähetettyyn sarjakuvaan. Sama pätenee myös tuohon ”ennalta julkaisemattomaan”.
-
Mun ongelmani liittyy sen pituuteen. Siis sotasarjakuva jota juuri tussaan on vain 34 sivua pitkä. Se kyllä näyttää siltä että sitä uskaltaa alkaa tarjoamaan jonnekin, mutta ketäköhän kiinnostaa moisen vihkon julkaiseminen? Kuvia sivua kohden on n. kuusi, eikä sivuja voi ruutujaon vuoksi puolittamaankaan alkaa.
Juttu on nyt jo venytetty 22-sivuisesta 34-sivuiseksi, eikä se siitä enää paisu. Jonkun b-sarjan tekeminen kylkeen olisi aika tökerö ratkaisu, eikä sellaisen pohjaksi löydy ideaa ideapussista. Kuvitetulla, jutun taustoja valottavalla esipuheella saa 1-2 sivua lisää. Näkemyksiä, neuvoja?
-
Juttu on nyt jo venytetty 22-sivuisesta 34-sivuiseksi, eikä se siitä enää paisu. Jonkun b-sarjan tekeminen kylkeen olisi aika tökerö ratkaisu, eikä sellaisen pohjaksi löydy ideaa ideapussista. Kuvitetulla, jutun taustoja valottavalla esipuheella saa 1-2 sivua lisää. Näkemyksiä, neuvoja?
Jos ideapussi on tyhjä jää vain pari vaihtoehtoa:
a) esittelet jolekin toiselle tekijälle työsi ja saada tämän tahon tekemään b-sarja aiheeseen littyen tai "fani-taidetta"
b) nk.DVDlisät esipuheen lisäksi = luonnokset, lähdeluettelo, konfliktin osapuolten kartat & varusteet omina sivuinaan kuten myös kaikkien hahmojen dramatis personae.
Tai sitten luotat kykyihisi. 34 sivua asiaa omalla otteella on paljon parempi kuin 78 sivua höpönlöpöä koon vuoksi. Sisältö ratkaisee.
-
Tulipa tuosta mieleen, että kun meinaa julkaista kustantajan kautta, lähetetäänkö teos valmiina kustantajalle luettavaksi, vai lähetelläänkö puolivalmiita, tai jopa luonnos asteella olevia töitä?
Maailmalla lähetetään esim. 5-8 sivua valmiiksi tussattua jälkeä, josta näkee tyylin, sekä synopsis/ käsikirjoitus/ valmis kuvakäsikirjoitus (josta tarinan voi lukea niin että sen ymmärtää). Portfolion huolellisuuteen vaikuttanee, onko kyseessä tunnettu tekijä vai tuore tuttavuus. Valmista ei kai juuri siksi, että kustantajan edustaja voi sanoa sanasensa. Jos homma miellyttää, työskentely etenee niin että siitä maksetaan sivu kerrallaan sitä mukaan kun valmistuvat. Sivupalkkio on sen tasoinen että se mahdollistaa työskentelyn. Tämän taas mahdollistavat suuremmat markkinat.
Suomessa yleensä vain hyväksytään tai hylätään valmiita töitä ilman palautetta. ::) Ennakkoa voi kai jostain saada, mutta kokonaisuudessaan sarjakuva-albumista maksettava tekijänpalkkio on lähinnä muodollinen eikä missään suhteessa työn määrään. Tämä taas johtuu markkinoiden pienuudesta, sillä tilanne lienee aika lailla sama kirjallisuuspuolellakin. Tekijät rahoittavat työskentelynsä apurahoilla tai muilla töillä. Harva elää itse luovasta työstä. Oho, eksyin aiheesta. Sori. Aattelin vaan vastata ennen kuin kysytään. Kyllä ne suomalaisetkin kustantajat varmaan maksaisivat, jos varaa olisi.
-
Ammattilaisuuden ensimmäinen merkki on se, että hyväksyy teostansa muokattavan. Kuten kirjailijoillakin.
Turhaa työtä on vääntää 50-sivuista albbaria valmiiksi ja mennä sitten sanomaan, tää on nyt tässä, tätä ei voi muuttaa mitenkään. Niin se ei mene, paitsi tietty omakustannetasolla.
-
Ammattilaisuuden ensimmäinen merkki on se, että hyväksyy teostansa muokattavan. Kuten kirjailijoillakin.
Turhaa työtä on vääntää 50-sivuista albbaria valmiiksi ja mennä sitten sanomaan, tää on nyt tässä, tätä ei voi muuttaa mitenkään. Niin se ei mene, paitsi tietty omakustannetasolla.
Kuvittajana en näe asiassa ongelmaa, sillä mainosmaailmassa asiakkaalla on lähes aina toiveita ja mielipiteitä.
Jotkut asiat tosin ovat niin tärkeitä ettei niitä halua muuttaa, mutta yleensä kaikesta voi keskustella, ja omassa tapauksessani (Vesi oli mustaa) voin sanoa, että kustannustoimittajamme ehdottamat pikku muutokset ainoastaan paransivat lopputulosta.
Ruotsissa eräässä sarjakuvakoulussa luennoimassa käynyt ”old school”-mangaka (en muista sedän nimeä) oli aivan järkyttynyt siitä kuinka oppilaat sarjislinjalla pitivät itseään taiteilijoina ;)
Jokainen tietysti päättää itse kuinka mieltää ammattiroolinsa...
-
Turhaa työtä on vääntää 50-sivuista albbaria valmiiksi ja mennä sitten sanomaan, tää on nyt tässä, tätä ei voi muuttaa mitenkään. Niin se ei mene, paitsi tietty omakustannetasolla.
Selvä homma. Sarjakuvaa on valmiina kuvakäsis + 5 tussattua sivua, kustantajia tullaan lähiaikoina ahdistelemaan.
-
Minnekköhän voisi niitä töitä lähettää..?
Mene kuule kirjakauppaan sarjakuvahyllylle ja katso mitkä ovat niitä sarjakuvia kustantaneet ja minkä laista sarjakuvaa eri kustantamot pääasiassa kustantavat. Sitten vain valitset ne kustantajat, joiden julkaisut tuntuvat olevan samaa linjaa kuin sinulla. Siitä se lähtee. Oma-alotteisuudesta.
-
Ammattilaisuuden ensimmäinen merkki on se, että hyväksyy teostansa muokattavan. Kuten kirjailijoillakin.
Turhaa työtä on vääntää 50-sivuista albbaria valmiiksi ja mennä sitten sanomaan, tää on nyt tässä, tätä ei voi muuttaa mitenkään. Niin se ei mene, paitsi tietty omakustannetasolla.
Tuohon vähän viitasinkin. Olen tuossa tuota albbaria väkertänyt, ja ajattelin että voisin tässä kun saan 20-25 sivua valmiiksi, lähettää sitä jo näytille kustantamoihin, vaikkapa kuvakässärin kanssa. Että voisivat sitten muuttaa jotain jos haluasivat (olettaen että ovat kiinnostuneita alunperinkään).
Tuohon kun on törmännyt Suomessa että markkinat ovat pienet, ja että kustantaja raukat joutuvat tappiolla julkaisemaan runokirjoja ja sarjiksia ynnä muuta taiteellista roskaa. Tulee siinä sitten mieleen että eivät ne varmaan käytä kovinkaan suuria voimavaroja sarjakuvaehdokkaiden tutkimiseen ja säätämiseen, vaan ottavat mikä näyttää siltä että myisi edes yli sen kymmenen kappaletta, ja sivuuttavat kaikki muut.
EDIT.
Niin, tulipa mieleen että olen sarjikseni luultavasti loppujen lopuksi itse julkaisemassa, koska uskon että motivaatio levittää teostani saattaa itsellä olla rahtusen suurempi kuin kustantamoilla. Saatan jopa saada enemmän jaelluksi omin voimin.
Onko täysin väärä mielikuva?
-
Niin, tulipa mieleen että olen sarjikseni luultavasti loppujen lopuksi itse julkaisemassa, koska uskon että motivaatio levittää teostani saattaa itsellä olla rahtusen suurempi kuin kustantamoilla. Saatan jopa saada enemmän jaelluksi omin voimin.
Onko täysin väärä mielikuva?
Ei. Aina parempi kun on valmis tuote mitä esitellä. Jos se käy kaupaksi ja mediajulkisuuttakin tulee, on kynnys lähestyä kustantamoja paljon matalampi. Uutta ja taitavaa, mutta yleisölle totaalisen tuntematonta tekijää on niin pirun hankala myydä, kun ei ole mainoskampanjointiinkaan hirveästi rahaa satsata...
(Joku koukku pitää jutusta löytyä piirroksen ja tekstauksen ja tarinan tasokkuuden lisäksi. Kun tietäisin vain mikä, niin hätäkös tässä... Ei kuitenkaan niin, että teenpä oman Aku Ankan, kun suomalaiset tykkää Akusta, eikä niin, että olipas hyvä jakso Salattuja kansioita, teen oman X-files -sarjiksen, EIKÄ niin, että pahus kun tää Alanbyrnemiller on hyvä, ryhdynpä Suomen Alanbyrnemilleriksi...)
Kuten olen ennenkin sanonut, ei kustantaminen sinänsä ole vaikeaa eikä huippukallistakaan, levitys on se hankalin juttu.
-
Tuohon kun on törmännyt Suomessa että markkinat ovat pienet, ja että kustantaja raukat joutuvat tappiolla julkaisemaan runokirjoja ja sarjiksia ynnä muuta taiteellista roskaa. Tulee siinä sitten mieleen että eivät ne varmaan käytä kovinkaan suuria voimavaroja sarjakuvaehdokkaiden tutkimiseen ja säätämiseen, vaan ottavat mikä näyttää siltä että myisi edes yli sen kymmenen kappaletta, ja sivuuttavat kaikki muut.
EDIT.
Niin, tulipa mieleen että olen sarjikseni luultavasti loppujen lopuksi itse julkaisemassa, koska uskon että motivaatio levittää teostani saattaa itsellä olla rahtusen suurempi kuin kustantamoilla. Saatan jopa saada enemmän jaelluksi omin voimin.
Onko täysin väärä mielikuva?
Tulkinta on väärä mutta johtopäätös on oikea. Ei mitään tarkoituksella tappiolla kustanneta, aina lasketaan että voidaan hakea kulttuuritukea ja pienkustannetukea vai mikä se onkaan, tai vähintään saadaan mainetta kulttuurikustantamona jolla on muitakin arvoja kuin raha (just joo).
Usein kustantamot kokeilee, että jospa tuokin myisi omalla painollaan ilman markkinointia (tai jos siitä tulisi undergroud-hitti), jos se ei myy niin pistetään vuoden päästä alekoriin ja jos myy, juotetaan tekijä känniin ja taputellaan selkään niin että se tekee seuraavakin teoksen puoli-ilmaiseksi ja kerätään voitot.
Omakustantajalla jää enemmän käteen ja saat niin pitkät myyntiajat kuin huvittaa. Ja oppiihan siinä kyyniseksi paskiaiseksi kun kiertää myymässä tekeleitään kaupoissa ja messuilla.
-
(Joku koukku pitää jutusta löytyä piirroksen ja tekstauksen ja tarinan tasokkuuden lisäksi. Kun tietäisin vain mikä, niin hätäkös tässä... Ei kuitenkaan niin, että teenpä oman Aku Ankan, kun suomalaiset tykkää Akusta, eikä niin, että olipas hyvä jakso Salattuja kansioita, teen oman X-files -sarjiksen, EIKÄ niin, että pahus kun tää Alanbyrnemiller on hyvä, ryhdynpä Suomen Alanbyrnemilleriksi...)
Suurempia isottelematta, voisin sanoa että uskoisin mulla olevan tossa Lupuksessa ihan oikeasti omaperäinen ja myyvä tuote (siis ihan jo biznez mielessäkin).
Mun suuremmat ongelmat ovat että miten saan sen tehdyksi, kun vuokra pitää maksaa ja syödäkkin tulisi. Ja tietysti se että kun ruudun vääntämiseen menee 1-3 tuntia, jaksaisi pitää kynän kädessä 80:n sivun ajan :)
Olisi näitä töitä kyllä kiva näyttää keskeneräisinäkin.
Kelle yleensä itse näytätte? Kavereiden kommentit kun tuppaavat olemaan aina aika samanlaisia.
-
Voiskos Sarjis 2007 olla hyvä ponnahduslauta Lupukselle?
-
Usein kustantamot kokeilee, että jospa tuokin myisi omalla painollaan ilman markkinointia (tai jos siitä tulisi undergroud-hitti), jos se ei myy niin pistetään vuoden päästä alekoriin ja jos myy, juotetaan tekijä känniin ja taputellaan selkään niin että se tekee seuraavakin teoksen puoli-ilmaiseksi ja kerätään voitot.
Ai hitto, Juba-menestyskonsepti on vuotanut. Pakkaappas Doc H. välttämättömin, sinut noudetaan ensi yönä...
Joopa joo. Mutta kun itse kustantaa ja levittää julkaisunsa, niin siitä selkenee millaista homma on ja mitä EI kannata tehdä. Kulttuurikustantaminenkin pitää osata ja mitään ei tipu ilmaiseksi. Vähintään kymmenen vuoden pohjatyö pitää olla, sitten ehkä... ehkä ei.
-
Eikös se ole niin, että on turha luulla saavansa nykyjään mitään kaupaksi ilman markkinointia? En nyt keksi, miten kukaan tekijä omin neuvoin saisi aikaan huomiotaherättävää markkinointikampanjaa.
-
Eikös se ole niin, että on turha luulla saavansa nykyjään mitään kaupaksi ilman markkinointia? En nyt keksi, miten kukaan tekijä omin neuvoin saisi aikaan huomiotaherättävää markkinointikampanjaa.
Niin. Hyvä tuote ei riitä.
Ehkä voisi potkaista onni ja saada julkaisuaan tunnetuksi filunkipelillä. Tekijä voi vaikkapa hankkiutua pidätetyksi niin railakkaalla tempulla että pääsee iltapäivälehtiin. Mutta miten saada albumi kysynnän ulottuville?
Pieniä kustantamoja perustetaan mutta kuinka myyydä edes 500 kappaleen painosta? Kierrellä divareissa ja saada 2 kpl per puoti tiskille? Myydä repusta festareilla? Helppoa on ottaa yhteys kirjastopalveluun ja saada sinne, öö, parikymmentä kappaletta kaupaksi, ja jonkin verran Akateemiseen. Ei ole halpaa kuljettaa kirjojaan ympäri Suomea. Mutta Kirjavälityskin ottaa rankan korvauksen. Huoliiko Suomalainen kirjakauppa pienkustantajia ollenkaan? Sieltä ei ainakaan ole ikinä löytynyt yhtään kirjaa jota olen kysynyt.
Että markkinointi kysyy rahaa tai röyhkeyttä, jakelu toivottomasti vaivaa.
-
Rojuhan tuossa mainitsi että ulkomailla sarjakuvalla pyyhkii paremmin. Olen joskus aina haaveillut että käännätän alpparini saksalaisella ystävälläni, ja myyn ulkomaille (missä kaikki tietenkin tykkää siitä).
Olisihan tuossa minun lätyssäni toki tuollaista eksoottista Suomimagiaa, mikä voisi kiinnostaakkin.
Mutta ihan suoraan sanottuna, jään kernaasti tuntemattomaksi, rahattomaksi tavikseksi kunhan en koskaan joudu muuttamaan pois Suomesta.
-
Voiskos Sarjis 2007 olla hyvä ponnahduslauta Lupukselle?
Aiheen puolesta voisi luulla näin, mutta eipä ole noita Sarjis-kisoja juurikaan mainittu sen jälkeen kun palkinnot on jaettu. Vai onko esimerkiksi kumpikaan kisoista kasattu albumi ollut esillä missään.
Yritin ostaa Egmontilta joskus lisää noita kokoelma-albumeita mutta eipä siellä tunnuttu tietävän mistä oli edes kysymys vaikka firma on yksi kisan järjestäjiä. Palvelualttius oli kuitenkin hyvä se täytyyy myöntää.
-
Aiheen puolesta voisi luulla näin, mutta eipä ole noita Sarjis-kisoja juurikaan mainittu sen jälkeen kun palkinnot on jaettu. Vai onko esimerkiksi kumpikaan kisoista kasattu albumi ollut esillä missään.
Yritin ostaa Egmontilta joskus lisää noita kokoelma-albumeita mutta eipä siellä tunnuttu tietävän mistä oli edes kysymys vaikka firma on yksi kisan järjestäjiä. Palvelualttius oli kuitenkin hyvä se täytyyy myöntää.
...enkä mä uskalla mihinkään kilpailuihin osallistua.
EDIT: sitäpaitsi, eikös sarjis 2007:n sivuyläraja ole 10? Lupus on 82 sivuinen.
-
Kuka voitti sarjiskisan viime vuonna?
Sori, kun menee ohi aiheesta...
8]
-
Viime vuonna ei tainnu Sarjis-kisaa ollakaan. Vai oliko?
-
Tai, ainakaan minulle se ei oikein ole selvinnyt, kun en tuon fantasia sanan merkitystä ymmärrä.
Fantasia on jotain mihin kuuluu mielikuvitukselliset olennot ja paikat. Joten nuo Sarjiskisan säännöt on aika mielenkiintoiset tätä silmällä pitäen. Takuulla tulee silti hyviä tarinoita.
Sarjiskisaa ei ainakaan sivujen mukaan ollut viimevuonna.
-
En yhtään tiedä, olisiko tämä kannattanut laittaa jollekin muulle osastolle, mutta kysyn tässä: Mitä mieltä olette tämän sivuston luotettavuudesta? www.lulu.com (http://www.lulu.com)
Kaverini kertoi tästä. Mielestäni vaikuttaa äkkiseltään lupaavalta, mutta en ole vielä itsekään tutustunut tänne kunnolla. Ymmärrykseni mukaan tuolla ei voisi hävitä yhtään rahaa, ja yhtiö ottaisi vain 20% pyytämästäsi voittosummasta siihen päälle. Tietenkin kaikki on vähän monimutkaisempaa.
Mikäli tuo on luotettava, voisi sitä kai sanoa "sarjakuvailijan" (nonni, uusi termi) paratiisiksi, koska kaikki julkaistaan. Vai onko siellä sensuuria tai laatuvaatimusta. Tuskin, ellei kyseessä ole jotain ihan laitonta.
8] Mutta tosiaan: luotettava?
-
Tuolla saa siis mielestäni sarjakuvan kustannetuksi. ISBN:stä pitää tosin mielestäni maksaa, mutta netin kautta myytäessä sitä ei tarvita, eihän? Ja kun on saanut vähän voittoa, voi maksaa siitä ISBN:stä.
-
Tuolla saa siis mielestäni sarjakuvan kustannetuksi. ISBN:stä pitää tosin mielestäni maksaa, mutta netin kautta myytäessä sitä ei tarvita, eihän? Ja kun on saanut vähän voittoa, voi maksaa siitä ISBN:stä.
Ei ISBN:stä tarvitse maksaa. Kyllä sen saa Helsingin Yliopiston ISBN-keskuksesta ihan tosta vaan. Täällä Kvaakissa on ohjeita. Käytä hakua. Tuosta Lulustakin kirjoitin Sarjakuvakirja.fi (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=6947.msg158146#msg158146) -ketjussa. Kukaan ei noteerannut.
Timo
-
Minäkin huomasin vasta nyt. Kiitos kuitenkin tiedosta. Tuota Lulua voisi kokeilla... Pitää ensin kuitenkin tutustua...
-
Viime vuonna ei tainnu Sarjis-kisaa ollakaan. Vai oliko?
Juu ei ollut. Tänä vuonna on:
http://www.sarjakuvantekijat.fi/?Sarjis-kilpailu
-
Itsellä on ongelma (ei nyt ole julkaisemista) että miten sarjakuvan voi julkaista? Julkaiseeko mahdollisesti Egmont suomalaisten tekemiä sarjakuvia?
-
Jos luet nämä palstat kunnolla, löydät varmaan kaiken paremmin, mutta sanoisin, että paras tapa julkaista olisi joko voittaa kilpailu tai jotenkin muuten herättää kustantajien kiinnostus, voit esim. lähettää sarjiksen jonnekin. Toinen vaihtoehto on omakustanne, joka on varmempi tapa saada jotain oikeasti myyntiin, mutta siinäkin on riskinsä.
-
Toinen vaihtoehto on omakustanne, joka on varmempi tapa saada jotain oikeasti myyntiin, mutta siinäkin on riskinsä.
Sanoisinpa jopa, että 100 - 300 kappaleen omakustanteen teko on kaikkein varmin tapa saada juttujaan julki tällä hetkellä. Aina on helpompaa markkinoida töitään "oikealla" julkaisulla kuin kopionivaskalla.
Tuskin muutaman satasen uhraamisesta monistus/painatuskuluihin jää kenellekään ikuista velkataakkaa.
Sarjainfossa saa omista julkaisuistaan ilmoittaa ilmaiseksi (kunhan lähettää 1 kappaleen julkaisua ilmon mukana, todisteeksi että se on oikeasti olemassa), eikä mainostaminen täällä kvaakissakaan paljoa maksa.
-
Vastaus kysymykseen vuodelta 1923 - How to be a successful comics artist: http://www.flickr.com/photo_zoom.gne?id=294997264&size=o
;D
-
Julkaiseeko Egmont kustannus suomalaisten tekemiä sarjakuvia? Siis kokonaisia lehtiä ja spesiaaleja?
Edit. korjasin kirjoitusvirheen otsikossa. -Ylläpito.
-
Julkaiseeko Egmont kustannus suomalaisten tekemiä sarjakuvia? Siis kokonaisia lehtiä ja spesiaaleja?
Pauli Kallion & Jii Roikosen FC Palloseuraa on tullut tänä vuonna. Samoin Jiin Jassoa.
-
Egmont on julkaissut suomalaisten tekijöiden töitä myös Myrkyssä, ja aikaisemmin Suomen Madissa.
Puhumattakaan Korkkareista ja Muumeista. Ja väsäähän Karikin vielä Mustanaamiota, joten senkin voi laskea mukaan.
-
Puhumattakaan Korkkareista ja Muumeista. Ja väsäähän Karikin vielä Mustanaamiota, joten senkin voi laskea mukaan.
Ja eikös Hevoshullussakin ole (ollut) suomalaisia sarjakuvantekijöitä?
-
On ollut (mielikuva olisi, että Joonas ja Kari olisivat sinnekin vääntäneet), mutta ei kai ole enää. Sitten on tietenkin Egmontin Sarjis yms. kisat suomalaisille.
-
Mutta minusta varmin ja helpoin keino saada nimeä on laittaa sarjakuvansa nettiin ja mainostaa sitä vaikka täällä Kvaakissa. Siitä se Kiroileva siilikin lähti.
Tämä on hyvin totta nykypäivänä.
Zudacomicsin ja muiden vastaavien myötä markkinat, jos osaa edes englantia, ranskasta puhumattakaan, ovat sitten auki kaikkialle.
Jos tarkoitus on saada sarjakuva julkaistua mitä väliä missä maassa ja kenen toimesta se julkaistaan?
Tärkein osuus on se ilmeisin: tehdä niin hyvä ja nerokas sarjakuva, sellainen jota itse haluaisi lukea, mutta jota ei ole...vielä.
-
Meikä sai silleen sopimuksen, että lähetin kustantavalle yhtiöille printtaamani sarjisnivaskan varmaan vuosi sitten, että julkaiskaapa tämmönen opus.
Muutama kuukausi vierähti ja yllättäen tulikin ilmotus että joo, tehään tää. Nyt kohta, eli 3.9 paukahtaa albumini lehtihyllyille kautta maan, juuri sinun lehipisteessäsi. Jännittävää.
Oon suunnitellu tota opusta semmoset 2-3 vuotta.
Tossa kansi uteliaille.
(http://vuodatus-static.web-effect.net/g/20040/806818.jpg)
-
Kustantaja on siis... Suosikki?!?
-
Kustantaja on siis... Suosikki?!?
Eiku toi tuota noin Yhtyneet kuvalehdet.
-
Voisiko tuossa MKK picturesissa saada omia sarjakuvia nähtäville?
-
Voisiko tuossa MKK picturesissa saada omia sarjakuvia nähtäville?
Lähetä yksityisviestiä vaikka Maziwappille (käy usein tällä foorumilla) ja kysy sieltä. Kannattaa lähettää myös näytteitä (joko teksti- tai piirrosnäytteitä riippuen siitä, mitä haluaa tehdä).
-
Yhtyneet kuvalehdet julkaisee sarjakuvaa!! Vain n. 30 vuoden tauon jälkeen! Herrammakiesus, kaikki on näköjään mahdollista ja hieno juttu, onnittelut.
-
Voiko omakustannetta, jos sellaisen tekee, myydä ihan kelle vain ja mihin hintaan vain ilman mitään lupia? Jos lupia tarvitaan, riippuvatko ne joistain seikoista, ja mitkä niiden hinnat ovat?
-
Voiko omakustannetta, jos sellaisen tekee, myydä ihan kelle vain ja mihin hintaan vain ilman mitään lupia? Jos lupia tarvitaan, riippuvatko ne joistain seikoista, ja mitkä niiden hinnat ovat?
sarjakuva ei vielä ole kontrolloitu tuote, kuten alkoholi, tupakka, tuliaseet ja muut lääke- ja huumausaineet.
Erillistä lupaa ei tarvita kunhan hoitaa verot yms kulut pois.
Hinnassa tilanne on selvä:sinä haluat omasi pois ja potentiaalinen ostaja päättää vastaako tuote siitä pyydettyä rahallista vastinetta.
Ehdottaisin että ensin koetat myydä festareilla ja tarjoat pienlehtiin erikoistuneisiin netti- ja muihin liikkeisiin myytäväksi.
-
Joo. Ajattelin tarjota myös sukulaisille, siksi kysyin. Ja kavereille. Mutta tarkoitatko veroilla näitä, että jos tulot ylittävät sn tietyn rajan vuodessa bla bla...? Miten se vaikuttaa, että annan osan rahoista apureille?
-
Mutta tarkoitatko veroilla näitä, että jos tulot ylittävät sn tietyn rajan vuodessa bla bla...?
Joo, muutama tonni taisi olla, että pitää maksaa veroja.
Miten se vaikuttaa, että annan osan rahoista apureille?
Tuskin mitenkään, ellei tuo ylempi täyty.
-
Oon suunnitellu tota opusta semmoset 2-3 vuotta.
Tossa kansi uteliaille.
Onnea esikoiselle! :)
Onko suunniteltua myös se et tällä albumilla on lähes sama nimi kuin yhdellä viime vuonna ilmestyneellä sarjakuva-albumilla? ???
-
Onnea esikoiselle! :)
Onko suunniteltua myös se et tällä albumilla on lähes sama nimi kuin yhdellä viime vuonna ilmestyneellä sarjakuva-albumilla? ???
Nimihän on ollut tuo mikä se nyt, on niin sen 2-3 v. Nuo meikän sarjiksethan on olleet kansan suussa nimeenomaan julkimosarjiksia, niin silläpä nimi on justiinsa se. Oli vaan onneton yhteensattuma että melkein samanniminen paukahti jo aiemmin markkinoille.
Nimihän kumartaa myös aavistuksen Asterixin suuntaan(asterix ja suuri merimatka vs Julkimot ja suuret seikkailut). Näillä mennään.
-
Onko se pakko lähettää valmiiksi taitettuna kustantamoon?
-
Onko se pakko lähettää valmiiksi taitettuna kustantamoon?
Ei.
-
Onko se pakko lähettää valmiiksi taitettuna kustantamoon?
Ei aluksi, mutta isot kustantamot (Otava, WSOY) yrittää loppupeleissä säästää kuluja antamalla taiton tekijän huoleksi. Tai siis kustannussopimuksen allekirjoittaminen riippuu siitä onko tekijä valmis taittamaan teoksen itse. Onneksi meillä on pieniä, jouhevasti toimivia kustantamoja jotka ymmärtää käsityöläisyyden päälle. Niin kuin tuo Petteri.
-
Tietääkö kukaan mitään tarkempia osoitteita sarjakuvakustantajille? Nuo albumeihin painetut kustantamojen perus osoitteet tuntuvat aika epätarkoilta. Löytääkö sarjakuva varmasti tiensä oikean henkilön käsiin, jos sen lähettää vaikkapa osoitteeseen:
Egmont Kustannus Oy Ab
PL 317
33101 Tampere
Pitäisikö kuoreen lisäksi kirjoittaa että se sisältää sarjakuvateoksen?
-
Pitäisikö kuoreen lisäksi kirjoittaa että se sisältää sarjakuvateoksen?
Asiakaspalvelu tai puhelinkeskus ovat varmaan oikeita osoitteita varmistaa. Ainahan puhelimitse sovittu, että lähetän näytteen on parempi kuin puskasta tuleva.
-
Maailmalla lähetetään esim. 5-8 sivua valmiiksi tussattua jälkeä, josta näkee tyylin, sekä synopsis/ käsikirjoitus/ valmis kuvakäsikirjoitus (josta tarinan voi lukea niin että sen ymmärtää). Portfolion huolellisuuteen vaikuttanee, onko kyseessä tunnettu tekijä vai tuore tuttavuus. Valmista ei kai juuri siksi, että kustantajan edustaja voi sanoa sanasensa.
Hei,
Olen tässä tutkinut suomalaisten kustantajien ohjeita käsiksen lähettämiseen ja aloin miettiä onkohan tässä joku kirjoittamaton sääntö, jota ei ensikertalainen nyt älyä?
Tuossa olikin puhe näistä mitä kannattaa lähettää. Mietin samaa kuin moni edellinenkin, että en haluaisi piirrättää albumia valmiiksi, jotta mahdollisella kustantajalla olisi varaa vaikuttaa halutessaan. Ei tarvitsisi mennä peppu edellä puuhun ja säästyisi työaikaa. Olin ajattelu lähettää saatekirjeen yhteydessä valmiin käsikirjoituksen, synopsiksen, pari hahmoluonnosta ja pari sivua?
Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia, eli kuinka monta sivua tai hahmoluonnosta on lähettänyt kustantajalle lähestyessään ensi kertaa? :)
-
Periaatteessa kaavailemasi toimintatapa on ihan oikea. En kyllä tiedä onko suomessa kustannettu montaakaan sarjakuvaa tuommoisilla spekseillä ja varsinkaan esikoisteoksia. Kuvittelisin että sinulla on tekeillä sarjakuvaromaani tai pidempi novelli ja niiden tilanne eli mahdollisuudet on kaiken kaikkiaan paljon heikompi kuin aikakaus- tai sanomalehdistä tuttujen sarjojen.
Olen kuunnellut jo pitkään kaiken maailman ohjeita. Käytännössä homma menee kuitenkin niin että jos juttu, idea, sarjakuva on loistava niin kyllä se kustantajan löytää. Vähän heikompi esitys ei sitten löydä, vaikka tekijät lähestyisivät kustantajaa missä muodossa tahansa. Riippuu ideasta ja konseptistakin että kuinka laaja näyte kustantajan voisi vakuuttaa. Jos kustantaja näkee työssä näytteen perusteella potentiaalia niin kyllä se varmaan sen kertoo, samoin kerrotaan jos potentiaalia ei näy. :)
Vähän ounastelen että tässä maailmassa pitää myös tekijän brändätä itsensä ja se tekijän brändi ja naamakirjakaverien määrä on vähintään yhtä tärkeää kuin teoksen sisältö, tiedä sitten myöntävätkö kustantajat kunka hanakasti tämän.
Tampere Kupliissa on parin viikon kuluttua ohjelmassa kustannustoimittajapaneeli, joka toivon mukaan valottaa taas tätä asiaa nykytilanteen osalta.
-
Kiitos Reima vastauksesta ja vinkistä tampereen suhteen :) Täytyy katsoa, jos sitä ehtisi töiltään tampereelle tuolloin.