Miten saada sarjakuva kustannetuksi?

[rama]

Ammattilaisuuden ensimmäinen merkki on se, että hyväksyy teostansa muokattavan. Kuten kirjailijoillakin.
Turhaa työtä on vääntää 50-sivuista albbaria valmiiksi ja mennä sitten sanomaan, tää on nyt tässä, tätä ei voi muuttaa mitenkään. Niin se ei mene, paitsi tietty omakustannetasolla.

Kuvittajana en näe asiassa ongelmaa, sillä mainosmaailmassa asiakkaalla on lähes aina toiveita ja mielipiteitä.

Jotkut asiat tosin ovat niin tärkeitä ettei niitä halua muuttaa, mutta yleensä kaikesta voi keskustella, ja omassa tapauksessani (Vesi oli mustaa) voin sanoa, että kustannustoimittajamme ehdottamat pikku muutokset ainoastaan paransivat lopputulosta.

Ruotsissa eräässä sarjakuvakoulussa luennoimassa käynyt ”old school”-mangaka (en muista sedän nimeä) oli aivan järkyttynyt siitä kuinka oppilaat sarjislinjalla pitivät itseään taiteilijoina

Jokainen tietysti päättää itse kuinka mieltää ammattiroolinsa...

[pertti jarla]

Turhaa työtä on vääntää 50-sivuista albbaria valmiiksi ja mennä sitten sanomaan, tää on nyt tässä, tätä ei voi muuttaa mitenkään. Niin se ei mene, paitsi tietty omakustannetasolla.

Selvä homma. Sarjakuvaa on valmiina kuvakäsis + 5 tussattua sivua, kustantajia tullaan lähiaikoina ahdistelemaan.

[Veli Loponen]

Minnekköhän voisi niitä töitä lähettää..?

Mene kuule kirjakauppaan sarjakuvahyllylle ja katso mitkä ovat niitä sarjakuvia kustantaneet ja minkä laista sarjakuvaa eri kustantamot pääasiassa kustantavat. Sitten vain valitset ne kustantajat, joiden julkaisut tuntuvat olevan samaa linjaa kuin sinulla. Siitä se lähtee. Oma-alotteisuudesta.

[Jho]

Ammattilaisuuden ensimmäinen merkki on se, että hyväksyy teostansa muokattavan. Kuten kirjailijoillakin.
Turhaa työtä on vääntää 50-sivuista albbaria valmiiksi ja mennä sitten sanomaan, tää on nyt tässä, tätä ei voi muuttaa mitenkään. Niin se ei mene, paitsi tietty omakustannetasolla.

Tuohon vähän viitasinkin. Olen tuossa tuota albbaria väkertänyt, ja ajattelin että voisin tässä kun saan 20-25 sivua valmiiksi, lähettää sitä jo näytille kustantamoihin, vaikkapa kuvakässärin kanssa. Että voisivat sitten muuttaa jotain jos haluasivat (olettaen että ovat kiinnostuneita alunperinkään).

Tuohon kun on törmännyt Suomessa että markkinat ovat pienet, ja että kustantaja raukat joutuvat tappiolla julkaisemaan runokirjoja ja sarjiksia ynnä muuta taiteellista roskaa. Tulee siinä sitten mieleen että eivät ne varmaan käytä kovinkaan suuria voimavaroja sarjakuvaehdokkaiden tutkimiseen ja säätämiseen, vaan ottavat mikä näyttää siltä että myisi edes yli sen kymmenen kappaletta, ja sivuuttavat kaikki muut.

EDIT.
Niin, tulipa mieleen että olen sarjikseni luultavasti loppujen lopuksi itse julkaisemassa, koska uskon että motivaatio levittää teostani saattaa itsellä olla rahtusen suurempi kuin kustantamoilla. Saatan jopa saada enemmän jaelluksi omin voimin.
Onko täysin väärä mielikuva?

[VesaK]

Niin, tulipa mieleen että olen sarjikseni luultavasti loppujen lopuksi itse julkaisemassa, koska uskon että motivaatio levittää teostani saattaa itsellä olla rahtusen suurempi kuin kustantamoilla. Saatan jopa saada enemmän jaelluksi omin voimin.
Onko täysin väärä mielikuva?

Ei. Aina parempi kun on valmis tuote mitä esitellä. Jos se käy kaupaksi ja mediajulkisuuttakin tulee, on kynnys lähestyä kustantamoja paljon matalampi. Uutta ja taitavaa, mutta yleisölle totaalisen tuntematonta tekijää on niin pirun hankala myydä, kun ei ole mainoskampanjointiinkaan hirveästi rahaa satsata...

(Joku koukku pitää jutusta löytyä piirroksen ja tekstauksen ja tarinan tasokkuuden lisäksi. Kun tietäisin vain mikä, niin hätäkös tässä... Ei kuitenkaan niin, että teenpä oman Aku Ankan, kun suomalaiset tykkää Akusta, eikä niin, että olipas hyvä jakso Salattuja kansioita, teen oman X-files -sarjiksen, EIKÄ niin, että pahus kun tää Alanbyrnemiller on hyvä, ryhdynpä Suomen Alanbyrnemilleriksi...)

Kuten olen ennenkin sanonut, ei kustantaminen sinänsä ole vaikeaa eikä huippukallistakaan, levitys on se hankalin juttu.

[Doc Lomapäivä]

Tuohon kun on törmännyt Suomessa että markkinat ovat pienet, ja että kustantaja raukat joutuvat tappiolla julkaisemaan runokirjoja ja sarjiksia ynnä muuta taiteellista roskaa. Tulee siinä sitten mieleen että eivät ne varmaan käytä kovinkaan suuria voimavaroja sarjakuvaehdokkaiden tutkimiseen ja säätämiseen, vaan ottavat mikä näyttää siltä että myisi edes yli sen kymmenen kappaletta, ja sivuuttavat kaikki muut.

EDIT.
Niin, tulipa mieleen että olen sarjikseni luultavasti loppujen lopuksi itse julkaisemassa, koska uskon että motivaatio levittää teostani saattaa itsellä olla rahtusen suurempi kuin kustantamoilla. Saatan jopa saada enemmän jaelluksi omin voimin.
Onko täysin väärä mielikuva?

Tulkinta on väärä mutta johtopäätös on oikea. Ei mitään tarkoituksella tappiolla kustanneta, aina lasketaan että voidaan hakea kulttuuritukea ja pienkustannetukea vai mikä se onkaan, tai vähintään saadaan mainetta kulttuurikustantamona jolla on muitakin arvoja kuin raha (just joo).

Usein kustantamot kokeilee, että jospa tuokin myisi omalla painollaan ilman markkinointia (tai jos siitä tulisi undergroud-hitti), jos se ei myy niin pistetään vuoden päästä alekoriin ja jos myy, juotetaan tekijä känniin ja taputellaan selkään niin että se tekee seuraavakin teoksen puoli-ilmaiseksi ja kerätään voitot.

Omakustantajalla jää enemmän käteen ja saat niin pitkät myyntiajat kuin huvittaa. Ja oppiihan siinä kyyniseksi paskiaiseksi kun kiertää myymässä tekeleitään kaupoissa ja messuilla.

[Jho]

(Joku koukku pitää jutusta löytyä piirroksen ja tekstauksen ja tarinan tasokkuuden lisäksi. Kun tietäisin vain mikä, niin hätäkös tässä... Ei kuitenkaan niin, että teenpä oman Aku Ankan, kun suomalaiset tykkää Akusta, eikä niin, että olipas hyvä jakso Salattuja kansioita, teen oman X-files -sarjiksen, EIKÄ niin, että pahus kun tää Alanbyrnemiller on hyvä, ryhdynpä Suomen Alanbyrnemilleriksi...)

Suurempia isottelematta, voisin sanoa että uskoisin mulla olevan tossa Lupuksessa ihan oikeasti omaperäinen ja myyvä tuote (siis ihan jo biznez mielessäkin).

Mun suuremmat ongelmat ovat että miten saan sen tehdyksi, kun vuokra pitää maksaa ja syödäkkin tulisi. Ja tietysti se että kun ruudun vääntämiseen menee 1-3 tuntia, jaksaisi pitää kynän kädessä 80:n sivun ajan

Olisi näitä töitä kyllä kiva näyttää keskeneräisinäkin.
Kelle yleensä itse näytätte? Kavereiden kommentit kun tuppaavat olemaan aina aika samanlaisia.

[pertti jarla]

Voiskos Sarjis 2007 olla hyvä ponnahduslauta Lupukselle?

[VesaK]

Usein kustantamot kokeilee, että jospa tuokin myisi omalla painollaan ilman markkinointia (tai jos siitä tulisi undergroud-hitti), jos se ei myy niin pistetään vuoden päästä alekoriin ja jos myy, juotetaan tekijä känniin ja taputellaan selkään niin että se tekee seuraavakin teoksen puoli-ilmaiseksi ja kerätään voitot.

Ai hitto, Juba-menestyskonsepti on vuotanut. Pakkaappas Doc H. välttämättömin, sinut noudetaan ensi yönä...

Joopa joo. Mutta kun itse kustantaa ja levittää julkaisunsa, niin siitä selkenee millaista homma on ja mitä EI kannata tehdä. Kulttuurikustantaminenkin pitää osata ja mitään ei tipu ilmaiseksi. Vähintään kymmenen vuoden pohjatyö pitää olla, sitten ehkä... ehkä ei.

[pertti jarla]

Eikös se ole niin, että on turha luulla saavansa nykyjään mitään kaupaksi ilman markkinointia? En nyt keksi, miten kukaan tekijä omin neuvoin saisi aikaan huomiotaherättävää markkinointikampanjaa. 

[keijoahlqvist]

Eikös se ole niin, että on turha luulla saavansa nykyjään mitään kaupaksi ilman markkinointia? En nyt keksi, miten kukaan tekijä omin neuvoin saisi aikaan huomiotaherättävää markkinointikampanjaa. 

Niin. Hyvä tuote ei riitä.

Ehkä voisi potkaista onni ja saada julkaisuaan tunnetuksi filunkipelillä. Tekijä voi vaikkapa hankkiutua pidätetyksi niin railakkaalla tempulla että pääsee iltapäivälehtiin. Mutta miten saada albumi kysynnän ulottuville?

Pieniä kustantamoja perustetaan mutta kuinka myyydä edes 500 kappaleen painosta? Kierrellä divareissa ja saada 2 kpl per puoti tiskille? Myydä repusta festareilla? Helppoa on ottaa yhteys kirjastopalveluun ja saada sinne, öö, parikymmentä kappaletta kaupaksi, ja jonkin verran Akateemiseen. Ei ole halpaa kuljettaa kirjojaan ympäri Suomea. Mutta Kirjavälityskin ottaa rankan korvauksen. Huoliiko Suomalainen kirjakauppa pienkustantajia ollenkaan? Sieltä ei ainakaan ole ikinä löytynyt yhtään kirjaa jota olen kysynyt.

Että markkinointi kysyy rahaa tai röyhkeyttä, jakelu toivottomasti vaivaa.

[Jho]

Rojuhan tuossa mainitsi että ulkomailla sarjakuvalla pyyhkii paremmin. Olen joskus aina haaveillut että käännätän alpparini saksalaisella ystävälläni, ja myyn ulkomaille (missä kaikki tietenkin tykkää siitä).

Olisihan tuossa minun lätyssäni toki tuollaista eksoottista Suomimagiaa, mikä voisi kiinnostaakkin.

Mutta ihan suoraan sanottuna, jään kernaasti tuntemattomaksi, rahattomaksi tavikseksi kunhan en koskaan joudu muuttamaan pois Suomesta.

[Holle]

Voiskos Sarjis 2007 olla hyvä ponnahduslauta Lupukselle?

Aiheen puolesta voisi luulla näin, mutta eipä ole noita Sarjis-kisoja juurikaan mainittu sen jälkeen kun palkinnot on jaettu. Vai onko esimerkiksi kumpikaan kisoista kasattu albumi ollut esillä missään.
Yritin ostaa Egmontilta joskus lisää noita kokoelma-albumeita mutta eipä siellä tunnuttu tietävän mistä oli edes kysymys vaikka firma on yksi kisan järjestäjiä. Palvelualttius oli kuitenkin hyvä se täytyyy myöntää.

[Jho]

Aiheen puolesta voisi luulla näin, mutta eipä ole noita Sarjis-kisoja juurikaan mainittu sen jälkeen kun palkinnot on jaettu. Vai onko esimerkiksi kumpikaan kisoista kasattu albumi ollut esillä missään.
Yritin ostaa Egmontilta joskus lisää noita kokoelma-albumeita mutta eipä siellä tunnuttu tietävän mistä oli edes kysymys vaikka firma on yksi kisan järjestäjiä. Palvelualttius oli kuitenkin hyvä se täytyyy myöntää.

...enkä mä uskalla mihinkään kilpailuihin osallistua.

EDIT: sitäpaitsi, eikös sarjis 2007:n sivuyläraja ole 10? Lupus on 82 sivuinen.

[Hazart]

Kuka voitti sarjiskisan viime vuonna?

Sori, kun menee ohi aiheesta...