Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Piirtäminen, tekstaus, väritys ja skannaus => : JDe 24.08.2005 klo 16:41:30
-
Just rekisteröidyin tälle foorumille ja jos kaikki viestit lukisin menisi siihen tuhottomasti aikaa. Joten tätä aihetta käsittelevä threadi voi jo olla olemassa tai aihetta on saatettu sivuta ennen mm. jotain tosta oli luonnoksia threadissa....
Anyway, mites te teette noi eri työvaiheet, siis lyijykynän ja tussauksen, paperille "perinteisesti" ja sitten skannaatte koneelle väritystä varten? Mä oon tehny kaiken paperilla, siis lyijykynävedokset ja päälle tussaus ja tekstaus; lopputuloksena sarjis paperilla :)
Piirtopöydistä ja kynähiiristä mulla ei mitään kokemuksia oo, mutta mieleen tuli ajatus että jos lyijykynä vedoksen/luonnoksen tussaisi tuollaista piirtopöytää käyttäen suoraan koneelle, onko tälläsestä kokemuksia? Jotain kalvoa tms. voisi käyttää siinä lyijärivedoksen päällä ettei lyijykynäjälki suttaannu...
En oo ennen käyttäny konetta juurikaan piirtämisessä ja nyt ajattelin sen mukaan ottamista. Mä oon aina pitäny parempana kirjojen tms. lukemista paperilta kuin näyttöpäätteeltä, mutta ainahan sen vois lopuksi tulostaa. Tykkään myös piirtää paperille ennemmin kuin näytölle (tosin tää mielipide on aika hataralla pohjalla; enhän ole koskaan piirtotasoa edes kokeillut!), kun siinä sen viivan piirtymisen kynänkärjen alla konkreettisesti näkee, mutta mähän voisin edelleenkin "nauttia" tosta niitten lyijykynä vedosten muodossa.
Pääsyy miksi konetta haluaisin tossa käyttää on puhekuplat; mä meinaan oon niin huono tekstaamaan! Ja yleensä kun tekee lyijykynäversion niin käsi on silleen rento, koska mokat voi aina kumittaa helposti. Tussikynän kanssa taas on joskus "ylivarovainen" kun mokan korjaaminen on sitten suurempaa häslinkiä, ja tossa taas jälki kärsii.
-
Olen minäkin saanut sellaisen käsityksen että täällä aika moni tykkää tussata ja värittää koneella. Itekkin meinasin että voisi kokeilla. Ongelma vaan on että se nimenomaan on lähes mahdotonta, olen itse tietsikkakaupassa töissä eikä minulla ole silti mitään mahdollisuutta päästä kokeilemaan piirtopöytää ennen kuin ostan sellaisen. Ja ne kuitenkin maksaa aikasen paljon, jos nyt lähdetään yleisestä olettamuksesta ettei Aiptekkeihin kannata koskea.
Mutta työvaiheista:
(sarjakuvissa)
*Piirrän yleensä ensin A4:lle tai muulle suttupaperille mallin tulevasta sivusta, ei kuvakäsikirjoitusta, mutta tavallaan piirrän sivun harjoitukseksi nopeasti jotta näen miellyttääkö kokonaisuus silmää.
*Sitten teen ruudut ja asettelen hahmot malliin pönttö oikeille paikoilleen (kas näin--> http://karetar.net/esivaihesw.htm)
*Piirrän hahmot tarkemmin ja lisään yksityiskohtia, en kuitenkaan tee kuvista valmiitä, vaan..
*..tykkään viimeistellä ne tussausvaiheessa. Tussaan tusseilla ja hiusterällä.
*lopuksi vältän värittämisen, koska ne on ihan ahterista. Ja teen puhekuplat erilliselle paperille jonka liimaan haluttuihin paikkoihin.
-
Työvaiheet sarjakuvissa:
1) Ensin mietin annan tarinan kypsyä. Sitten Kun on Oikea Aika kirjoitan sen synopsikseksi ja jaan saman tien sivuiksi. Sen jälkeen odotan hetken ja kun on aivan pakko niin kirjoitan siitä käsikirjoituksen ja kuvakäsikirjoituksen. Sitten odotan että joku suostuisi piirtämään sen.
2) Sitten aloitan parin sivun piirtämisen. Heitän alkuperäisen käsikseen roskiin. Palaan kohtaan yksi. Kun olen kerran palannut kohtaan yksi niin siirryn siitä sitten seuraavaan vaiheeseen (eli siis 1 -> 2 -> 1 -> 3).
3) Kaivan paljon myöhemmin käsikirjoituksen ja kuvakäsiksen esiin ja kiroilen että kuka aivon ääliö on tämänkin roskan kirjoittanut mutta päätän kuitenkin noudattaa käsistä ilman muutoksia.
4)
a) Piirrän huonolle paperille ensin sivun. Hyvin epämääräisesti.
b) Piirrän valopöydällä sivun uudelleen hyvälle paperille ja piirrät puhekuplat ja ruutujen reunat tussilla. Sitten piirrän lyijykynällä kuvat uudelleen vähän paremmin.
--> Mietin että enää osaa piirtää lyijykynällä ja jälki voisi olla parempaa jos käyttäisi vähän aikaa lyijykynällä töhrertämiseen. Päätän olla kuuntelematta tätä neuvoa.
c) Tuhoan edelleen hieman keskeneräisen sivut pistämällä siihen mustetta hiustellä tai siveltimellä jos kyse on isommista alueista mitkä yritän saada mustaksi.
d) Korjaan valkoisella pahimmat virheet.
e) Skannaan sivun puolikkaat ja yhdistän ne kuvankäsittelyohjelmassa. Keksin paljon korjattavaa mitkä olisi mukava korjata nyt koneella. Korjaan niistä yhden tai kaksi ja sitten tylsistyn.
f) Tallennan kuvan tif. muodossa ja siirrän taitto-ohjelmaan jossa siirrän tekstit paikoilleen. Yleensä niin että valmiina löytyy dialogi muotoilu jne. Taitto-ohjelmassa on tulevan lehden sisäsivut.
g) Tulostan valmiin sivun.
5) Toistan kohdan 4 d4+4 kertaa (d4 tarkoittaa nelisivuista noppaa eli 5-8 kertaa). Sen jälkeen alan ruikuttaa kaikille vastaantulijoille miten vihaan piirtämistä. Ihmiset alkavat vihamaan minua. Olen tyytyväinen ettei ole sellaista asiaa kuin "tyttöystävä" koska kuka tahansa järjellinen ihminen lähtisi tässä vaiheessa. Eipä tule siitä johtuvaa rasitetta mukaan tekemiseen.
6) Suutun itselleni sen verran että palaan kohtaan 4 uudelleen ja jatkan kohtien 4, 5 ja 6 läpikäymistä.
7) Jossain satunnaisessa vaiheessa kun Tähdet ovat oikein Bthulhu tuo uniini uuden uskomattoman hienon projektin joka tekisi minusta miljönnäärin heti ja nyt eikä ainakaan tarttis jatkaa tätä. Tajuan pari päivää myöhemmin että Bthulhun tuoma idea oli vain harhautus.
8) Jatkan kohtia 4,5 ja 6 (sekä satunaisesti kohtaa 7) kunnes sarjakuva on valmis.
9) Juuri ennen valmistumista ruikutan tekemisen vaikeudesta jollain netin keskustelupalstalla. Mietin miksi kaikille muille työskentely näyttää olevan niin helppoa ja mukavaa.
10) Tunnen oloni todella hyväksi pidellessäni käsissä uutta sarjakuvaa joka toivottavasti tuo maailmaan yhtä paljon iloa kun sen tekemisessä oli tuskaa.
11) Odotan että joku suostuisi ostamaan sarjakuvan. Kun näin ei tapahdu palaan kohtaan 1) ja toistan prosessin.
Olen miettinyt että tässä voisi olla jokunen turha vaihe. Vaikka IT alan ihmisiä olenkin niin mielummin teen sarjakuvat mahdollisimman pitkälle käsin. En sitten tiedä mistä hulluudesta tämäkin johtuu.
-
On hyvä muistaa, että tällaiset työvaihelistaukset ovat yksilökohtaisia, ja jokaisen kannattaa löytää se "oma tapa" töiden työstämiseen
Oi totta.
1 En ole ikinä saanut mitään ideaa mutta on asioita joista minusta pitäisi tehdä sarjakuva
2 Alan tehdä semmoista
3 Se tulee valmiiksi mutta ymmärretään väärin enkä itsekään muista mitä piti viestiä
4 Joku toinen luulee ymmärtävänsä paremmin ja toteuttaa omakseen väittämänsä idean omalla tavallaan
5 Minusta tulos on mainio, mutta tekijä saa muiden haukut päälleen. Makuani pidetään rohkeana.
-
Piirtopöydistä ja kynähiiristä mulla ei mitään kokemuksia oo, mutta mieleen tuli ajatus että jos lyijykynä vedoksen/luonnoksen tussaisi tuollaista piirtopöytää käyttäen suoraan koneelle, onko tälläsestä kokemuksia? Jotain kalvoa tms. voisi käyttää siinä lyijärivedoksen päällä ettei lyijykynäjälki suttaannu...
Niissä usein on valmiina kalvo tuota varten.
Kokeiltu on , en suosittele. Jonkun hyvin yksinkertaisen nettigrafiikan kanssa voi toimia. Muuten tulee se pulma, että kuvan pitää sopia näyttöön kerralla = joutuu piirtämään 10%-20%:iin kutistetun päälle eikä valmista tulosta näe ennenkuin lopuksi - ikkunan kohdistus häviää,jos suurentelee välillä .
Käytännössä on yleensä helpompi skannata lyijykynäkuva ja piirtää päälle .
-
...tulee se pulma, että kuvan pitää sopia näyttöön kerralla = joutuu piirtämään 10%-20%:iin kutistetun päälle eikä valmista tulosta näe ennenkuin lopuksi - ikkunan kohdistus häviää,jos suurentelee välillä .
Käytännössä on yleensä helpompi skannata lyijykynäkuva ja piirtää päälle .
Hyvä pointti; mäkin kattelisin sitä kuvaa 15" läppärin näytöltä ja ei varmaankaan koko kuvaa näkisi kerralla. Niin, siis tarkoitatko tolla lyijykynäkuvan skannauksella ja päälle piirtämisellä kuitenkin sitä tietokoneella tussaamista? Siinähän törmäisi sitten aivan samaan ongelmaan ton suurentelun kanssa.
Ja teen puhekuplat erilliselle paperille jonka liimaan haluttuihin paikkoihin.
Mäkin kokeilin tätä, tai siis tein tekstit koneella, tulostin ne ja liimasin puhekupliin. Ongelmana oli vaan se että ne alko repsottaa ja irtoilemaan. Silloin mulla ei siis ollu skanneria joten en niitä koneelle voinut skannata ja tulostaa.
Niin siis en ole koskaan skannannut ja tulostellut sarjiksiani vaan ne on kaikki originaalivedoksia nidottuina. Skannerilla on aina tullut vähän suttuista jälkeä; ehkäpä pitäisi ostaa kunnon skanneri ja alkamaan hyödyntää tietotekniikkaa ainakin tossa loppuvaiheessa. 8]
-
Käsikirjoittamisen tärkein vaihe (kirjoittamisen jälkeen) on lepuuttaminen, eli synopsiksen, treatmentin ja kässärin valmiiksi saamisen jälkeen pitää tehdä 2-6 kk jotain ihan muuta, ja unohtaa koko kässäri. Sitten sitä katsoo uusin silmin ja näkee erehdykset. Mutta jos se vielä senkin jälkeen tuntuu hyvältä, on koko sarjakuvan valmiiksi saamisen edellytyksetkin hyvät, eikä tarvitse kirjoittaa tuonne "sarjakuva jota ei tullut"-osioon.
-
1. Käsis (teen suoraan kuvakäsiksen)
2. Lyijärit
3. Tussaus (suoraan lyijäreiden päälle, hyi minua)
4. Skannaus
5. Mahdollinen väritys tietokoneella
6. Raamit, puhekuplat ja 'tekstaus' tietokoneella
7. Printtaus
8. Roskiin (maailma säästyy jälleen yhdeltä 'mestariteokselta')
-
8. Roskiin (maailma säästyy jälleen yhdeltä 'mestariteokselta')
Odotas vaan kun seuraavan kerran menet roskia viemään. Siellä on iso joukko Kvaakkaajia odottamassa mitä mestariteoksia (ilman lainausmerkkejä) kierrätykseen on menossa.
-
Niin, siis tarkoitatko tolla lyijykynäkuvan skannauksella ja päälle piirtämisellä kuitenkin sitä tietokoneella tussaamista? Siinähän törmäisi sitten aivan samaan ongelmaan ton suurentelun kanssa.
Eihän törmää. Kun se samassa ikkunassa oleva lyijykynäkuva skaalautuu ja liukuu tussauksen mukana. Juuri tätä ei piirtopöydälle laitettu paperi tee.
-
1. Käsis (teen suoraan kuvakäsiksen)
2. Lyijärit
3. Tussaus (suoraan lyijäreiden päälle, hyi minua)
4. Skannaus
5. Mahdollinen väritys tietokoneella
6. Raamit, puhekuplat ja 'tekstaus' tietokoneella
7. Printtaus
8. Roskiin (maailma säästyy jälleen yhdeltä 'mestariteokselta')
Noi on suunnilleen munkin työvaiheet, paitsi etten tee kuvakäsikirjoitusta ja mun vaiheet loppuu tohon kolmoseen ;D
Haluun nopeesti valmista mutten kuitenkaan sutastua. Kun sitä lyijykynäversiota on jo niin kauan viilannut en halua sitä enää toiseen kertaan piirtää. Siitähän voi tulla dramaattisesti erinäköisempi (=huonompi). Tosin tätä tarkoitusta varten suunnittelin semmoisen valopöydän tekemistä että sais piirrettyä läpi niistä lyijykynävedoksista ilman että lopulliseen tussattuun versioon jäis kaikenmaailman pyyhekumin jälkiä, tummennuksia tms.
Valopöytää korvaavaksi ajattelin ensin sen piirtopöydän, mutta jos se skannaaminen onnistuu hyvin (että myös jälki näyttää hyvältä) niin pitää pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa, ja hommata vaan parempi skanneri. ;)
-
itselläni.
pienempi projekti:
suoraan hommaan ilman käsikirjotuksia! jipii!!!!!!
isompi projekti.
tikku ukoilla sommittelen liikkeet, suunnittelen ja väkerrän paljolti ennen kuin alan piirtämään.
itse tussaan pelkästään paperilla, en voisi edes ajatella koneella tussausta.
-
itselläni.
pienempi projekti:
suoraan hommaan ilman käsikirjotuksia! jipii!!!!!!
:D Tein tolleen kanssa aluksi kun halusin vaan päästä piirtämään. Tarinaa keksin sitä mukaa kun piirsin :D
Nykyään kuitenkin teen aina jonkinlaisen käsiksen....
-
Tein tossa eilen tämmösen :
http://karetar.net/vaihe.htm
Digikameralla napattu kun A4 skannerilla on niin hidasta, ja pelkkä kuva, ei sarjis. Lopullinen työ löytyy skannattuna sivuilta jos kiinnostaa. Mutta tässäpä silti työvaiheita.
-
Työvaiheet sarjakuvissa...
*nipsnaps*
...Olen miettinyt että tässä voisi olla jokunen turha vaihe. Vaikka IT alan ihmisiä olenkin niin mielummin teen sarjakuvat mahdollisimman pitkälle käsin. En sitten tiedä mistä hulluudesta tämäkin johtuu.
Jotenkin hirveän tuskalliselta kuullostaa tuo sinun urasi :D
-
Käsikirjoittamisen tärkein vaihe (kirjoittamisen jälkeen) on lepuuttaminen, eli synopsiksen, treatmentin ja kässärin valmiiksi saamisen jälkeen pitää tehdä 2-6 kk jotain ihan muuta, ja unohtaa koko kässäri.
tästä olen aivan samaa mieltä. liika höseltäminen saa unohtamaan mistä olikaan kyse ja energian kerääminen on ihan paikallaan ettei rupea hutiloimaan.
itse piirrän käsin kaiken, vaikka ruudutusta olen joskus ajatellutkin koneella tekeväni. joskus olen tulostellut esim. jotain typewriter-fontti tekstejä ja liimaillut niitä kuviin, en kuitenkaan varsinaisia puhekuplia. jostain syystä kun koneella tehdyt kuplat saattavat helposti näyttää...koneellisilta. jos käsi on tärissyt, olen mielummin pyytänyt kaveria tekstaamaan.
harvoin teen väreissä, mutta joskus tarpeen vaatiessa photari ja freehand ovat kelvanneet. enkä ole muita ohjelmia tarvinnutkaan sillä nuo ovat varsin hyvin riittänet siihen mitä oli mielessä. painteriin tekisi tosin mieli syvemmin perehtyä, mutta odottanen syventävää kurssia kouluuni ilmaantuvaksi.
Ylläpito: Korjasin lainauksen. - Veli
-
niin sitä piti vielä sanomani jottei totuus hämärry; kyllä ihmisen paras ystävä on vanha kunnon valopöytä ja pari tuhottoman kallista sivellintä.
-
Mikä tuo tuollainen "tussiterä", josta täälä puhutaan on, ja paljonko se maksaa?
Olen tyhmä, älkää silti haukkuko minua. :-\ :'(
Ei se mitään, ei tietenkään haukuta. Tussiteräthän ovat tavallaan harvinaisia nykyään, sillä niitä ei välttämättä tapaa tavallisen kirjakauppatavaran seasta. Harvapa niitä enää kirjoittamiseen käyttää, mutta piirtäjille ne ovat sitten sitäkin tutumpia.
Tussiterä on siis pullotussiin kastettava piirustus- tai tekstausväline;
tässä vähän esimerkkiä Kupla-akatemiasta. (http://www.kupla.net/akatemia/framet.html?/akatemia/kerros1/luokka1a/tussiter.html)
Metallinen irtoterä on kiinni asiaantarkoitetussa, yleensä muovisessa tai puisessa varressa. Terien hinnat, koot ja käyttötarkoitukset vaihtelevat. Tyypillinen hiusterä maksaa yksittäin semmoisen reilun euron. Varsi maksaa ehkä muutaman euron ja lisäksi tarvitaan tussia (indian ink), jota saa pikkupullon myös muutamalla eurolla. Jos ostaa enemmän kerralla, tulee halvemmaksi.
Tussiterällä saa eloisaa, vaihtelevaa jälkeä, mutta on se usein helpompi käyttää kuin sivellin. Tussiteräkin vaatii silti aikalailla harjoitusta, ennen kuin sillä saa aikaan sujuvaa jälkeä.
-
Mikä se olisi se kaikkeen sopiva..? :)
Paras on se, mikä sopii itselle parhaiten. Saattaa siltikin olla, että ihan yhdellä kynällä ei pärjää. Välttämättä erimuotoisia teriä ei tarvitse useampaa, mutta erikokoisia kylläkin. Minulla on useimmiten käytössä kaksi tai kolme erilaista kynää/sivellintä ja niillä pärjää hyvin. Jakoperiaate on yleensä paksu, keskikokoinen ja ohut. Siveltimen kanssa tuon paksun voi jättää pois, mutta yleensä tarvitaan sitten tavallinen tussi siihen rinnalle, jolla voi vetää suorat viivat viivottimen kanssa.
Eli paras neuvo lienee se, että kokeile erilaisia välineitä ja valitse niistä se paras. Usein se voi olla ihan halpa tussikin. Kannattaa kokeilla myös erilaisia papereita, sillä sekin vaikuttaa jälkeen.
-
Minulla on tällä hetkellä vain käytössä The Brushpen ja sitten joku kahden euron ohut tussi joku drawing pen. Ei kyllä ole hirmu hyvä ja sitten isoja alueita jos tussaan nii joku permanent marker.
Ehkä pitäisi parantaa valikoimaa. Brushpen on todella hyvä ja hauska, mutta tulee sillä pilattua aina joskus jotain tarkkoja piirustuksia. En tiedä sitten onko sitten pensseli väärässä asennossa kädessä ja täriseehän se. Treeniä vain varmaankin tarvitsee.
-
Minä poika käytän kaikkeen samaa Raphaelin sivellintä(koko 2). Teen sillä tekstaukset ja piirrokset. Nii ja suoratkin viivat. Viivotinta en viihti käyttää.
-
Mikä se olisi se kaikkeen sopiva..? :)
Suht ohut litteä tekstausterä (0,5 mm)? saattaisi olla hyvä (osta paria-kolmea eri kokoa ja kokeile). Sillä voi tekstata siisitisti, kuten nimikin jo sanoo. Samoin se on myös melko tanakkaa tekoa piirtämiseen, sillä on helpompi siis piirtää kuin teräväkärkisellä hiusterällä. Tekstausterälläkin saa sitä paksumpaa jälkeä, mitä kovempaa painaa (tietyissä rajoissa).
Hiusterä on harjaantuneessa kädessä monipuolisempi, mutta aloittelija päässee litteällä tekstausterällä nopeammin tyydyttävään tulokseen.
Suoria viivoja varten kannattaa olla joku huopakynä tai rapido.
Sivellin mustia pintoja ja tosi paksuja viivoja varten.
Paras tussiterä jonka minä olen löytänyt on Deleter G-pen.
Niitä ei Suomesta saa, mutta tuolta saa:
www.animegamersusa.com
-
Tuossa osa välineistä , mutta suurimman osan töistä teen pelkästään tuolla Artlinen Ergoline Calligraphy Penillä 1.0.
Yhdellä kynällä saa tarvittaessa vaihtelevanpaksuista jälkeä. Sopivan tukeva (paksu) käteen. Miinuksena se että terä menettää muotonsa turhan pian. On parhaimmillaan pikkasen käytettynä.
Hinta vajaa kolme euroa.
(http://www.verikoirat.com/export/06/pen.jpg)
-
Miinuksena se että terä menettää muotonsa turhan pian. On parhaimmillaan pikkasen käytettynä.
Hinta vajaa kolme euroa.
Mikset, Holle, ostaisi samanpaksuista rautaista irtotekstausterää?
kestää vuosikausia uudenveroisena. Tussiakin siihen menee kastettaessa pulloon ihan kelpo määrä.
-
Hyllyssä on tussipullo ja teriäkin jossain. Lisäksi on parikin täytettävää kynää joihin voi vaihtaa teräosan. Ovat jääneet käytöstä kun ei se meikäläisellä näköjään onnistu eikä tällä iällä tahdo jaksaa opetella. Kynät tukkeutuivat tai sylkivät mustetta kriittisellä hetkellä. Jälki onnistuessa tietysti eri luokkaa kuin noilla kuitukärkikynillä. Pitänee taas joskus kokeilla kun tulee sopiva projekti eteen.
-
Mistä noita artlinen tusseja saa ostettua?
Oon käyny aina vaan suomalaisesta ostamassa tussini.
Pitäs melkei kohta tilata lisää penteliin patruunoita....
-
Itse ostan nuo kynät paikallisen Sokoksen vaatimattomalta kirjaosastolta (sieltä saa kyllä kaikki muutkin piirustustarvikkeet joita käytän)
mutta itse asiassa en ole just noihin kyniin muualla törmännyt???
-
OK:n viestistä tuossa edellä löytyy vastaus.
Terien hinnat, koot ja käyttötarkoitukset vaihtelevat. Tyypillinen hiusterä maksaa yksittäin semmoisen reilun euron. Varsi maksaa ehkä muutaman euron ja lisäksi tarvitaan tussia (indian ink), jota saa pikkupullon myös muutamalla eurolla. Jos ostaa enemmän kerralla, tulee halvemmaksi.
-
Pensselillä ja musteella. Se on osoittautunut kätevimmäksi ja vaivattomimmaksi tavaksi, tietokonetta lukuunottamatta.
-
Laitan nyt tämän kysymyksen tänne, kun en muutakaan paikkaa tähän 'hätään' löytänyt.
Siirsin viestisi (ja Docin kanssa) tänne työvaiheisiin, kun se sopii tänne paremmin kuin sinne tekstaukseen.
Mutta saman vastauksen kysymykseen annan kuin Lomapäiväkin. Pensselillä ja musteella. Kätevä myös siksi, että mustaamiseen voi käyttää juuri sopivan kokoista pensseliä. Isompaan alueeseen isoa ja pienempään pientä, eikä tarvitse sitten turhaan suttailla.
-
Miten te ihmiset teette suuret, mustat alueet sarjakuviinne?
Siveltimellä ja pullotusilla teen niinkuin muunkin osan sarjakuvasta. Silloin ei tarvi ostaa paperin läpi imeytyviä isoja huopakyniä.
-
Siirsin viestisi (ja Docin kanssa) tänne työvaiheisiin, kun se sopii tänne paremmin kuin sinne tekstaukseen.
Mutta saman vastauksen kysymykseen annan kuin Lomapäiväkin. Pensselillä ja musteella. Kätevä myös siksi, että mustaamiseen voi käyttää juuri sopivan kokoista pensseliä. Isompaan alueeseen isoa ja pienempään pientä, eikä tarvitse sitten turhaan suttailla.
Itse asiassa samalla siveltimellä voi sutata isot ja pienet alueet, siveltimessä kun on tuo terävä kärki. Isoja alueita tussatessa vain painetaan sivellintä enemmän.
Totta kai raja tulee jossain vastaan ja sitten täytyy vaihtaa isompaan tai pienempään.
-
Miten te ihmiset teette suuret, mustat alueet sarjakuviinne?
Useimmiten tällä:
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6233.0;id=2783)
Siis silloin kun koko työnkulku on digitaalinen.
Timo
-
Miten te ihmiset teette suuret, mustat alueet sarjakuviinne?
Pensselillä ja tussilla minäkin. Mustaamiseen en yleensä käytä sitä priimointa sivellintä vaan jotain jo hieman rispaantunutta, mahdollisuuksien mukaan tietenkin. Välillä mustalla värittäessäkin tarvitsee tarkkaa jälkeä.
Paksuja huopakyniä en suosittele. Limingassa joskus käytettiin paljonkin text markereita, mutta ne haisivat eikä sisällä tekemisestä tahtonut tulla mitään. Kun joku käytti textmarkeria sisällä niin eikö kohta luokan toisesta päästä kullunut että "kuka #¤%***% siellä tussaa!?" Liuottimia kannattaa välttää.
Kokeilussa oli joku toinenkin paksu tussi, halvempi, mutta se levisi vielä pahemmin ja peilautui muutamassa päivässä viereisiin papereihin. Haju ei ollut yhtä paha, tosin.
Koneella tulee joskus tehtyä juttuja, mutta suosin näitä vanhanaikaisia menetelmiä...
-
Voi. Kyllä.
Itse tykkään pestä pensselin vielä saippualla. Hyvin on lähtenyt.
-
Voiko siis sitä mustetta siis käyttää ihan normaaleissa siveltimissäkin?
"Normaali sivellin" ei kuitenkaan tarkoita tavallista halppisvesivärisivellintä. Sellaisen kans menee hermot alta aikayksikön. Tässä tapauksessa "normaali sivellin" on tommonen 3,5 euron aasin tms harjaelukan jouhista tehty sivellin. Kvaakissa taitaa olla sivellinkeskustelu erikseen.
-
Voi. Kyllä.
Itse tykkään pestä pensselin vielä saippualla. Hyvin on lähtenyt.
Parhaiten putsautuu vanhalla kunnon mäntysuopaliuoksella. Paremmin kuin Fairylla tms. Esim. kuivahtaneenkin tussipiirtimen saa putsattua hyvin, kun laittaa lämpimään veteen lirauksen mäntysuopaa ja tiaputtaa terän siihen. Antaa olla vaikka pari päivää. Huomaa koko ajan miten tussia liukenee pois. Fairylla ei ole samaa tehoa. Olen kokeillut mm säiliöteriin,esim jopa 0,01 terä putsautuu hyvin.
-
Parhaiten putsautuu vanhalla kunnon mäntysuopaliuoksella. hyvin.
Hagelberg suositteli sappisaippuaa, vaikka tais olla puhuessaan vaatteisiin tulleista tahroista. Näyttäs pelaavan tossa vehkeiden pesemisessä/liottamisessakin. Sonett (härän-)sappisaippuaa löytyi joskus Kekkosenkadun-Fredan kulmasta.
Mäntysuopapalanen löytyy kyl sangen monesta piirustus/maalausluokasta. Ja sappea en ole sellasesta tavannut.
-
Kun otsikkona on työvaiheet, niin tämä sopii tänne. John Byrne postasi foorumilleen komission työvaiheet aika yksityiskohtaisesti. Työvaihekuvat ovat suht pieniä, mutta näkee niistä silti jotain. Tässä linkki: http://byrnerobotics.com/forum/forum_posts.asp?TID=14432&PN=1&totPosts=89
-
Kun otsikkona on työvaiheet, niin tämä sopii tänne. John Byrne postasi foorumilleen komission työvaiheet aika yksityiskohtaisesti. Työvaihekuvat ovat suht pieniä, mutta näkee niistä silti jotain. Tässä linkki: http://byrnerobotics.com/forum/forum_posts.asp?TID=14432&PN=1&totPosts=89
Uhhhhrrr.....
Jotenkin ahistaa ihan törkeästi tuon Byrnen piirustuksen synnyn vaiheiden katsominen. Ehkä on vaan niin kauhea kuva, ja ne apuviivat synnyttävät puistatuksia herkässä mielessäni.
Mutta muutoin kiva kun pistit linkkiä tommoseen prosessiin.
http://surebeatsworking.blogspot.com/ löytyy Sean Phillipsin työvaiheblogia.
-
Jotenkin ahistaa ihan törkeästi tuon Byrnen piirustuksen synnyn vaiheiden katsominen. Ehkä on vaan niin kauhea kuva, ja ne apuviivat synnyttävät puistatuksia herkässä mielessäni.
Katos vaan. Siinä sittenkin on ne apuviivat. Aattelin, että tällä kertaa se ei niitä vetänyt, kun ei tää läppärin näyttö näytä kunnolla noin hentoja viivoja. Piti oikein siristää, että näki.
-
Kiinnostava katsaus Byrnen työtapaan. Mutta onkos Byrne jotenkin tiukkis luonteeltaan? Äiä on näemmä ensin postannut tuon jutun otsikolla "under construction, don't look", ja sitten kun ennalta-arvattavasti moni on kuitenkin katsonut, niin tyyppi sättii fooruminsa lukijoita ignoranteiksi ja katuu koko hommaa.
-
Mutta onkos Byrne jotenkin tiukkis luonteeltaan?
On.
-
On.
No? Likaisia yksityiskohtia heti! Vaikka tämä taitaa olla väärä paikka siihen, pitäisikö perustaa John Byrne on tyhymä -keskustelu?
-
No? Likaisia yksityiskohtia heti!
No tuo on hyvä esimerkki Byrnen tiukkailusta. En tiedä, onko siitä mitään erikoisempia juttuja, ilmeisesti Byrne vaan haluaa pitää fooruminsa tietynlaisena ja sitä kautta siellä sitten on kaikenlaisia sääntöjä.
Vaikka tämä taitaa olla väärä paikka siihen, pitäisikö perustaa John Byrne on tyhymä -keskustelu?
No Byrne on tyhmä -keskustelua ei ole, mutta lähin on yleisesti Byrneä käsittelevä ketju John Byrne panee haisemaan!!! (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=5059.0). Siellä voi sitten Byrne-angstiaankin purkaa, mikälisikäli semmoista jollakulla on (ja minä sitten selitän, miksi negatiivinen kritiikki ei voi pitää paikkaansa ;) ).
-
Hei tyypit! Katsokaas, mitä löysin seilatessani ranskanmaalaisilla saiteilla:
http://hmsbd.free.fr/planches/planches.htm
Siinä siis H.M.S. -albumisarjan (jota en muuten vielä lainkaan tunne) tekijöiden syväluotaava esittely työtapoihinsa ja -vaiheisiinsa. Varsin hienoa heiltä mielestäni näin jakaa valaistusta yleisölleen, että näin niitä bedeksiä piirretään.
Johannes Roussel, sarjan piirtäjä ja sitäpaitsi vielä musiikkikauppiaskin, on jopa viritellyt joka työvaiheesta Youtube -videonpätkän. Tosi informatiivista, sanoisin. Löytyy HMSbd:n osastosta "videos"... ja tietysti Youtuben kautta hakien.
Mutta oikeastaan kai pitäisi mennä takaisin töitä tekemään. Halusin vain antaa hyvän kiertää. Ja muistakaa: nuo saitin työvaihevideot on sitten nopeutettu! Kukaan, kukaan ei piirrä tuolla vauhdilla oikeasti.
SEURAAVANA PÄIVÄNÄ: Okei, olen vilkuillut joutessani tuota näytemateriaalia, ja Roussel on pätevämpi tekninen piirtäjä kuin ihmishahmojen luonteva kuvaaja. Mutta ei se mitään: Roger Seiterin käsikirjoitukset tukeutunevatkin enemmän juuri noihin taustadokumentaatioihin. Ja mainittua referenssimateriaalia näyttäisi olevan todella paljon.
Roussel saa Seiteriltä erittäin tiukkaan kirjoitetun kässärin, ja kertoo piirtävänsä aina sivun kerrallaan... siis edellisen sivun värityskin tehdään valmiiksi, ennenkuin seuraavaa aletaan luonnostella... :o
...Kuinka kukaan voi tehdä tuolla tavalla albumisarjaa??? Itselläni on pitkin matkaa aina hirmuinen määrä lyijykynäluonnoksia, ennenkuin alan joitakin ruutuja erikseen työstää pitemmälle. Tällä hetkellä on Bosporin Helmeä kevyesti hahmoteltu sivuille 1 - 5, 13, 17 (keskimmäisestä ruudusta tulee aika hyvä), 18 - 21 ja 27. Loput ovat vieläkin sikinsokin ruutuvihossa, johon olen piirrellyt sivu- ja ruutujakoja.
Toisaalta, en saakaan käsikirjoitusta valmiiksi ruutuihin jaettuna, vaan suorana tekstinä, jonka itse pätkin ja rytmitän sarjakuvasivujen mittaan.