Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Välineet ja oppaat => : Veli Loponen 04.05.2006 klo 08:51:25
-
Hifiä. ;D Ei ne oo pikselöityneet, vaan väritys on tehty Photarilla samaan tiedostoon mustan ääriviivan kanssa, jollon mustakin rasteroituu (eli koostuu pienistä pisteistä - ei pikseleistä)
Ei se nyt tyystin siitä johdu. En nyt tietenkään ole noita nähnyt, mutta iJustenin kuvailemat pikselit kuulostavat huonolta resoluutiolta eivät tavalliselta rasteroitumiselta. Itse teen kaikki värityöt samaan tiedostoon 400:n resoluutiolla ja mustan rasteroituminen on minimaalista (saa käyttää jo suurennuslasia, että sen huomaa).
Elekää siis syytelkö sitä Photoshoppia kaikesta, syyttäkää mielummin niitä tyyppejä, jotka niitä tiedostoja käsittelee ja sotkee resoluutiot.
-
Ei se nyt tyystin siitä johdu. En nyt tietenkään ole noita nähnyt, mutta iJustenin kuvailemat pikselit kuulostavat huonolta resoluutiolta
No kun mulla on se lehti kädessä. Ja sama on nykyään kaikissa Ankoissa. Rasteroituminen erottuu sitä selkeemmin mitä harvempi on linjatiheys. Eli tiuhemmalla linjatiheydellä niitä rasteripallukoita on hankalampi nähdä, kun ne on pienempiä. Mitä pienempi on kirjapainon rasterin linjatiheys, sen isompi pitäisi resoluution olla. Yhden rasteripisteen kun tulisi koostua vähintään n. 8 pikselistä. Harvempi rasteritiheys (isommat rasteripallukat) antaa helpommin anteeksi pienemmän resoluution. Sksi esim julisteissa riittää usein 150 dpi. Tätä voi olla vähän vaikea hahmottaa jos ei ole näitten kanssa puuhannut (en tarkoita sua, Veli, kun olet kuitenkin alalla).
Otetaan kohta yksityiskohta uusimmasta ankasta.
Timo
-
Rasteroituminen erottuu sitä selkeemmin mitä harvempi on linjatiheys.
Mutta. Tästä me väännettiin ennenkin, joten väännän taas. Nykyisin, kun yleensä painopellitkin (filmeistä, jos niitä on, puhumattakaan) tulostetaan ditgitaalisesti, kaikki painettava koostuu pikseleistä. Myös se viivapiirros, vaikka sen olisi pistänyt työhön omana korkearesoluutiotiedostona. Siispä ongelma ei ole se, että tehdään värit samaan tiedostoon kuin viivapiirros, vaan siinä, että tehdään liian pienellä resoluutiolla.
Linjatiheys ei tähän vaikuta, koska linjatiheys määrittää myös sen korkearesoluutioisen viivapiirroksenkin pikselit (tarkoittaen sitä, että jos on pieni linjatiheys, on viivakin karkeampaa, mikä yleensä sitten peitetään rasteroinnilla, kuten juliste-esimerkissäsi).
Värityksen tekeminen toisessa tiedostossa erillä viivapiirroksesta ei siis auta, koska edellytyksenä on se, että viivapiirros on tarpeeksi korkearesoluutioinen. Yleensä värikuvia ei kuitenkaan tehdä 1-bittisen kuvan vaatimalla resoluutiolla (yli 600) ja siksi kuva pikselöityy. Paitsi tietenkin, jos viivapiirros ei olekaan 1-bittinen vaan harmaasävyinen, jolloin se rasteroituu.
-
Timo, jos otat yksityiskohtia, suosittelen Don Rosan sarjan ekoja sivuja.
-
Kas tässä joitakin esimerkkejä. Tämä on erityisen ikävää pienissä yksityiskohdissa. Kaikki esimerkit sivulta 25 (AA18/06).
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6187.0;id=2739)
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6187.0;id=2740)
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6187.0;id=2741)
Mustan viivan rasteroitumisen voi estää, jos sen mustan asemoi erikseen vaikkapa Illustratorissa värien päälle. Värit 300 dpi ja musta 600 - 1200 dpi 1-bittisenä. Tämän kun tallentaa PDF:nä niin että asetukset säilyvät, on painotuloksena offsetissa skarppi musta. Tiedän, kun olen tehnyt satoja kertoja.
kaikki painettava koostuu pikseleistä. Myös se viivapiirros, vaikka sen olisi pistänyt työhön omana korkearesoluutiotiedostona. Siispä ongelma ei ole se, että tehdään värit samaan tiedostoon kuin viivapiirros, vaan siinä, että tehdään liian pienellä resoluutiolla.
Ongelma on nimenomaan siinä että kaikki tehdään samaan tiedostoon. Kun tehty PDF on kohdallaan, se musta säilyy skarppina ja tulee filmille tahi pellille tismalleen asetuksen mukaan ja vain värit CMY rasteroituvat. Musta pysyy siis 1-bittisenä tarkkana viivapiirroksena jossa ei ole yhtäkään rasteripistettä. Pikseleitä toki (se 600-1200 pikseliä tuumalla), mutta siis ei rasteria.
Timo
Edit: kuvalinkit korjattu
-
Ongelma on nimenomaan siinä että kaikki tehdään samaan tiedostoon.
Ei, vaan käytetty resoluutio*. Kuten jo sanoin, itse olen tehnyt kaiken värillisen 400 resoluutiolla yhteen tiedostoon, eikä rasteroituminen ole koskaan ollut ongelma. Viiva on skarppia ja rasterin näkee vain suurennuslasilla.
Siis: syy on väärässä resoluutiossa** ei tekotavassa.
* Esim. jos värittäisit työsi samassa tiedostossa ja käyttäisit vaikkapa 600 resoluutiota, olisi tulos täsmälleen saman näköinen kuin tuolla omalla menetelmälläsi. Tuon kokoinen CMYK-kuva olisi vain järkyttävän kokoinen tiedosto.
** Ja siihen voi olla syypää monikin henkilö, ei yksin kuvan värittäjä.
-
* Esim. jos värittäisit työsi samassa tiedostossa ja käyttäisit vaikkapa 600 resoluutiota, olisi tulos täsmälleen saman näköinen kuin tuolla omalla menetelmälläsi. Tuon kokoinen CMYK-kuva olisi vain järkyttävän kokoinen tiedosto.
Resoluutio ei vaikuta rasteriin millään tavalla. Vaikka nostaisit resoa 1200:aan, CMYK-kuvassa se rasteripallukka on silti ihan saman kokoinen. Siinä pallukassa on vain enemmän pikseleitä. Ainoastaan rasterin tiheys vaikuttaa siihen miten hienona ja skarppina musta viiva näkyy. Tässä on kaksi eri asiaa.
Pitämällä viiva erillään, voi kiertää painon rasterilinjatiheyden aiheuttamat rajoitukset, Seuraava esimerkki taas näyttää miten käy kun skarppi viivakuva on liian alhaisella resoluutiolla tehty:
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6187.0;id=2742)
huomatkaa että viiva on rasteroitumaton, eli siinä ei näy samoja "pallukoita" kuin väreissä. Mutta vaikka viiva onkin skarppia, siinä näkyy alhaisen resoluution tuoma porrasteinen sahalaita. Skarppi mutta pikselinen.
Timo
-
Lisää demonstraatiota. Samalla voin mainostaa uutta vasta alkanutta sarjakuvaani (jota en tosin itse käsikirjoita) Spinneri-lehdessä. ;D
Sarjakuva Krisse ja Keksa.
Olen siis pitänyt mustan väreistä erillisenä omana tiedostonaan siihen saakka kunnen olen yhdistänyt ne Illustratorissa. Kuvat selittänevät asian paremmin kuin 1000 sanaa.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6187.0;id=2743)
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6187.0;id=2744)
Yksityiskohta suurinpiirtein samankokoinen kuin Ankoissa.
Pieni mössöytyminen johtuu jpg-pakkauksesta. Kokeilkaa löytää lehti kirjastosta tai lehtipisteestä. Ja luuppi mukaan :)
Timo
-
Timo on oikeassa, Welzu väärässä.
Timon tyylillä tehdessä rasteripiste (mustassa viivassa) ei erotu edes suurennuslasilla tarkastellessa.
Idea on siis se, että kaksi eri tiedostoa yhdistetään vasta Illussa.
Toistoahan tämä viestini on, mutta kun tästä asiasta on jo pari vuotta taitettu peistä...
-
Timo on oikeassa, Welzu väärässä.
Itse asiassa taidamme olla samaa mieltä. Katsopas vaikka:
Timon tyylillä tehdessä rasteripiste (mustassa viivassa) ei erotu edes suurennuslasilla tarkastellessa.
Minä en väitä, että viiva ei rasteroituisi jos viivan antaa olla samassa tiedostossa värien kanssa. Sen sijaan väitän, että ongelma ei ole työtapa vaan resoluutio, minkä Timokin osoittaa tuossa toiseksi viimeisessä esimerkissään pikseleistä. Käytännössä siis samaan tulokseen pääsee molemmilla tavoilla, kunhan resoluutio on tarpeeksi korkea (ja resoluutio on tärkeä molemmissa). Paitsi tietenkin niille, jotka lukevat sarjakuvansa luupin kanssa, mutta toisaalta sitten alkaa helposti näkyä se viivan pikselöityminenkin, jos kuva on painettu vähänkin kunnon paperille ja resoluutio on lähempänä 600:aa kuin vaikkapa 1200:aa.
iJustenin esille tuoma ongelma johtuu nimenomaan resoluution vähyydestä (sanon sen perusteella, mitä noista Timon esimerkkikuvista näkee). Paitsi että jos tämä olisi tehty tuolla Timon esittämällä tavalla, niin jälki olisi vieläkin kauhempaa (vrt. Timon kakkosesimerkissä viivan pikselöitymisen aiheuttama sahalaita), sillä rasteroitunut viiva sentään sulautuu hieman väreihin mitä pikselöitynyt viiva ei tee.
Aku Ankan (ja monen muunkin nykylehden) kuvanlaatu paranisi siis melkoisesti, kunhan vähän nostettaisiin sitä resoluutiota.
Ja lopuksi pahoittelen sitä, että en voi omaa esimerkkiäni antaa noista mun tekemistä jutuista ja niiden täydellisestä painojäljestä, mutta kun ei ole skanneria eikä niitä lehtiäkään kyllä mukana.
-
Niin vaan kun ongelma on nimenomaan rasteroitumisessa. Viiva koostuu niistä pirun pallukoista mustan ollessa värien kanssa samassa photarifilessä, vaikka reso olis miten iso tahansa. Ainoastaan rasterin linjatiheys voi vaikuttaa siihen että viiva näyttää hieman yhtenäisemmältä. Asia korostuu esim. sanomalehtien harvassa rasteritiheydessä todella pahasti. Sanomalehtiin kannattaa tehdä aivan ehdottomasti mustat viivat erikseen yksibittisinä m/v-kuvina.
Timo
-
Näin tehdään esmes Timppa Mäkelän Mannerheim & Ihmissyöjätiikerin kohdalla. Viivapiirros ja värit menevät erikseen Kansan uutisten Viikkolehteen.
Silti sanomalehtipaino ei aina vain tajuu...
-
Welzun mallissa lopputulos on hyvä, jos paperi on hyvälaatuista ja linjatiheys iso (= rasteripiste on pieni).
Ronkaisen mallissa onnistuminen on pomminvarmaa. (paitsi, jos joku menee jälkikäteen muuttamaan yksibittisen viivapiirroksen harmaasävyiksi tai jos joku yhdistää viivat ja värit esim. photarissa.)
- viivat (=musta) 1200 dpi bitmap
- värit 300 dpi cmy (?)
- yhdistetään Illussa
- tallenna pdf:nä
Tämmöinen on siis metodi, jos olen oikein ymmärtänyt.
Tuosta luupilla lukemisesta:
Muuten loistavassa Marian koodissa huomio kiinnittyy siihen, että viiva on jotenkin suttuinen. Miksi? Paljas silmä erottaa vain, että jotain on mätää, mutta mitä?
Kas, otamme luupin ja näemme:
viivan vieressä on rasteripampuloita.
Eli vaikka Rauhalan viiva on skarppi, painotuote ei ole, sillä viivan reuna koostuu pisteistä, joiden välissä on tyhjä rako. Eli viivan reuna on epätasainen ja näyttää siis suttuiselta.
Otamme vanhan Lucky Luken ja katsomme luupilla, viiva on sileä kuin vauvan peppu. Ei rasteria. Hyvältä näyttää.
-
alkaa helposti näkyä se viivan pikselöityminenkin, jos kuva on painettu vähänkin kunnon paperille ja resoluutio on lähempänä 600:aa kuin vaikkapa 1200:aa.
iJustenin esille tuoma ongelma johtuu nimenomaan resoluution vähyydestä .
Tämä kysymys liittyy lähinnä resoluutioon (ja on varmaan käsitelty jossain toisessa osiossa, mutta käytän kyselytuntia hyväkseni): Miksi jotkut painotalot sanovat että ei kannata tehdä aihioita yli 300 reson, tukkii kuulemma tiedostot jne.... yleensä reproduktioissa esim julisteet jne on suositus 300, vaikka itse mielelläni käyttäisin esim ainakin 600:aa ?
Tästä asiasta olen ollut pihalla monen painotalon kanssa....
-
- viivat (=musta) 1200 dpi bitmap
- värit 300 dpi cmy (?)
- yhdistetään Illussa
- tallenna pdf:nä
Tämmöinen on siis metodi, jos olen oikein ymmärtänyt.
Huoh, käytän luultavasti väärää aivopuoliskoa. Viivat siis mustalla 1200 dpi bitmapillä. Harmaasävyt greyscale'llä 300 dpissä. Entäs voiko näitä kahta yhdistää Photarissa jos ei käytä Illustratoria?
nimimerkki *Puu kaatuu, huusi Aku*
Unohdin vielä kysyä: tuleeko siis piirrokset scannata greyscalillä ja muuntaa sitten bitmapeiksi?
-
Miksi jotkut painotalot sanovat että ei kannata tehdä aihioita yli 300 reson, tukkii kuulemma tiedostot jne.... yleensä reproduktioissa esim julisteet jne on suositus 300, vaikka itse mielelläni käyttäisin esim ainakin 600:aa ?
Tästä asiasta olen ollut pihalla monen painotalon kanssa....
Julisteissa on aika usein harva rasterilinjatiheys, eli kun sitä semmoista julistepainotuotetta katsot normaalilukuetäisyydeltä, näet rasteripallukat selvästi. Sellainen työ ei tarvitse kovin isoa resoluutiota ja esim. A2 600 dpi CMYK olis varmaan tooodella megagammakokoinen. Resoluutio menee ihan turhaan. Se ei vaikuta mitenkään siihen rasterin linjatiheyteen tai rasteripisteen kokoon.
Timo
-
Huoh, käytän luultavasti väärää aivopuoliskoa. Viivat siis mustalla 1200 dpi bitmapillä. Harmaasävyt greyscale'llä 300 dpissä. Entäs voiko näitä kahta yhdistää Photarissa jos ei käytä Illustratoria?
Ei voi. PSD sallii tasot, mutta resoluutio on joko se 1200 TAI 300 ja painossa se rasteroituu joka tapauksessa. Bitmap -kuvan voi läntätä sen grayscale-kuvan päälle vaikka Pagemakerissakin. yksibittinen mv-kuva on valkoiselta osaltaan läpinäkyvä ja se harmaa (tai värillinen tiedosto) "kurkistaa" sieltä alta.
Timo
-
Niin vaan kun ongelma on nimenomaan rasteroitumisessa. Viiva koostuu niistä pirun pallukoista mustan ollessa värien kanssa samassa photarifilessä, vaikka reso olis miten iso tahansa.
Okei. Toivottavasti muistan tämän vielä kesällä, kun pääsen skannerin ja lehtieni ääreen, niin pistän esimerkin. Totta, käytetty linjatiheys vaikuttaa, mutta sekin on edelleen resoluutiota. Resoluutiota mitataan kolmella eri tavalla riippuen tulostustavasta (DPI ja PPI menevät mulla aina sekaisin, joten ne saattavat olla toisin päin):
PPI eli pikseliä tuumalla on näytön resoluutio.
DPI eli pistettä tuumalla on tulostimen resoluutio (eli kertoo ylipäätään sen, kuinka pienistä osasista painopinta koostuu).
LPI eli linjaa tuumalla on sitten se linjaresoluutio, joka määrittää siis rasteritiheyden.
Alkuperäinen kysymys koski Aku Ankkaa ja sen huonontunutta kuvanlaatua. Se korjautuisi resoluutiota suurentamalla. Käsittääkseni kun Akkari kuitenkin painetaan ihan lehtipainossa, eikä suinkaan sanomalehtipainossa (eikä silläkään ole väliä, sillä linjatiheyteen vaikuttaa yleensä paperin laatu eikä käytettävä painokone). Yleensä esim. taitto-ohjelmissa, kuten myös PDF:ää tehdessä kun pystyy määrittelemään tiedoston linjatiheyden.
Esimerkki: mene vaikkapa kaupan lehtihyllylle ja selaa siellä seiskaa ja muita viikkolehtiä (Pirkkaa ei kannata ottaa, se on painettu syväpainossa). Niissä käytetään paljon värillisiä tekstejä, jotka on rasteroitu eikä jälki ole niin huonoa kuin noissa pistämissäsi Aku Ankka -esimerkeissä. Saman voi todeta myös vaikka katsastamalla jenkkilehtiä (Marvel/DC), joissa monesti ääriviivat on väritetty (ja siis irrotettu 1-bittisestä viivapiirroksesta*). Edelleen viiva on rasteroitu, mutta jälki on silti silmämääräisesti tarkkaa.
Siis ongelma: resoluutio ei työtapa.
* Ainakin DC käyttää tuota esittelemääsi tapaa, jolloin väritetty osa viivasta pitää tietenkin siirtää väritiedostoon.
-
nimimerkki *Puu kaatuu, huusi Aku*
Unohdin vielä kysyä: tuleeko siis piirrokset scannata greyscalillä ja muuntaa sitten bitmapeiksi?
Vaikken näistä niin ymmärräkään, niin vastaan , koska olen "vastaustuulella" ( ja ehkä lähdössä kohti Milenkaa ;D)
Jos sulla on harmaa "väri" ja mustat viivat samassa photaritiedostossa, viivasta tulee suttuinen eli se ei ole enää bitmap.
Sinuna tekisin niin, että skannaisin greyscalena piirroksen. Tekisin greyscalena ihan oikean rasterin, joka koostuu ihan oikeista pisteistä (eli ei ole harmaa, vaan täynnä pisteitä)
Yhdistäisin viivat ja pisterasterin haluamallani tavalla (=harmaata joillekin alueille ja joillekin ei, you know).
Sitten tekisin koko hoidosta bitmapin. Eli viiva ja pisteet samalla tasolla. Vain mustia ja valkoisia pikseleitä.
Nyt mustavalkopainamisen pitäisi sujua kunnolla.
Mielestäni.
-
Otetaanpa sama asia ilman häiritseviä värejä. Ei tarvitse ajatella kuin kahta asiaa. Rasteroituuko kuva vai ei. Musta viiva rasteroituu aivan samalla tavalla grayscale-kuvassa kuin väritiedostossakin. No, alla olevassa kuvassa on sama piirros bitmappina ja grayscalena. Bitmap: ei rasteroidu, eikä pikselöidy. Grayscle: mössöä.
Saman sarjan eri painos.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6187.0;id=2745)
Ja sen kuvatiedoston resoluutio ei vaikuta tuohon ollenkaan. Se harmaasävykuva voi olla vaikka 100 000 dpi, mutta rasteripiste siihen tulee sen mukaan mitä painotalon painokone - tai oikeammin RIP eli raster image processor (vehje joka tulostaa filmit) on säätänyt.
Timo
-
Kenties tyhmä kysymys:
Jos haluan tehdä mustavalkosarjakuvan, jossa viivat ovat skarppeja, mutta siellä täällä harmaata (rasteri)pintaa (esim. Rip Kirby, Apinakapina), niin teenkö samalla tavalla kuin värien kanssa:
- viivat 1200 dpi bitmap
- harmaa 300 dpi greyscale
- yhdistän illussa
Harmaa rasteroituu, viiva ei?
-
niin teenkö samalla tavalla kuin värien kanssa:
- viivat 1200 dpi bitmap
- harmaa 300 dpi greyscale
- yhdistän illussa
Harmaa rasteroituu, viiva ei?
Joo, voi sen tehdä noinkin. Minä olen itse tehnyt erilaisia rastereita fotarissa siten että... No, jospa kuvat selventäisivät asiaa:
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6187.0;id=2746)
Täytän 600 dpi grayscale tiedoston (vaikkapa 15 x 15 cm)harmaalla..
--
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6187.0;id=2747)
Filtterin avulla saan siihen halftonen
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6187.0;id=2748)
Tuloksena tämmöinen tiedosto....
Loppuu seuraavassa viestissä:
-
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6187.0;id=2749)
Säädetään tasoja...
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6187.0;id=2750)
Jolloin lopputulos on tämmöinen. Tämän sitten tallennan 600 dpi mustavalko bitmap -muodossa.
Kun sitten tarvitsen mustavalkotyössäni rastereita, mulla on valmiina paljon erilaisia (viivoja, pallukka- haihtuvia... yms) ja eri tiheyksisiä rastereita. Minulla on auki tämä työ 600 dpi. Käännän sen grayscaleksi. Avaan haluamani rasteritiedoston ja "leikkaan" siitä haluamani kokoisen palan ja "liimaan" haluamaani paikkaan ko. työssä. Sen jälkeen kun homma on valmis flättään työn ja käännän sen takaisin bitmap-tilaan. Pomminvarma rasteri joka toistuu aina tasan tarkkaan samanlaisena kaikissa painoissa.
Eli homma käyttäytyy aivan samalla tavalla kuin vanha kunnon leikattava kalvorasteri. Miksi en sitten käyttäisi esim photoshopin täyttötyökalun patternia? Se olisi himpun helpompi ja olenkin tehnyt muutaman valmiin rasterin sinnekin. Siitä tosin vain saa tasaista kuviota. Ei esim. eri suuntaan vaalenevia rastereita tms... tai esim. tällaisia:
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6187.0;id=2751)
Ja mikä parasta tällainen rasterikalvo ei lopu koskaan.
Huh. Tulipa pitkät sepustukset. ;D Voi katkaista vaikka tuolta Tertsin kysymyksen kohdalta ja siirtää.
-
Yhdistätkö viivat ja pisteet Photoshopissa?
Bitmappiin ei voi luullakseni tuoda toista tiedostoa.
Eli miten saat viivat ja rasterin päällekkäin?
Ja rasterista valittua halutut alueet?
EDIT:
Oho! Tuossa edellähän Timo selittää kaiken kysymäni.
Kysyin varmaan liian nopeasti. Taisi T. Ronkainen vielä viimeistellä vastaustaan, kun minä jo kyselin lisää.
-
Otetaanpa sama asia ilman häiritseviä värejä. Ei tarvitse ajatella kuin kahta asiaa. Rasteroituuko kuva vai ei.
Toivon mukaan tosiaan muistan pistää kesällä esimerkin yhdestä lehdestä, johon tein sarjakuvan ja jossa toisen tekijän kuva on rasteroituneempi kuin minun. Sinun mukaasi sen pitäisi olla mahdotonta, koska ne rasteripallukat on aina saman kokoisia, mutta jostain syystä mun kuvani on tarkka ja toinen on silminnähden rasteroitunut (ks. esimerkki yllä Timon viestissä).
Se harmaasävykuva voi olla vaikka 100 000 dpi, mutta rasteripiste siihen tulee sen mukaan mitä painotalon painokone - tai oikeammin RIP eli raster image processor (vehje joka tulostaa filmit) on säätänyt.
Oletkohan koskaan kuullut semmosesta kuin ppd-tiedosto? RIP kun tekee rasteroinnin sen ohjeiden mukaan. Resoluution määrittely on siten ohjelman käyttäjän kontolla (paitsi yleensä käytetään valmiita profiileja, joita saa esim. painoista). Periaatteessa voit siis itse määritellä vaikkapa PDF-tiedostollesi oman linjatiheyden.
Tosin filmiä en ole tulostanut kymmeneen vuoteen, mutta samalla periaatteella se toimii kun tulostetaan suoraan painolevylle. Periaatteessa kuitenkin Aku Ankkakin pitäisi pystyä painamaan sanomalehtiä paremmalla resoluutiolla ja siis jäljen pitäisi olla hyvää, vaikka ei tekisikään värejä erilliseen tiedostoon.
Vielä sekin, että jos haluaa olla ehdottoman varma, että viiva on skarppia, niin sitten kannattaa tehdä koko hoito vektoriohjelmalla. Silloin viivasta saa yhtä tarkkaa kuin tekstistä.
Edit: Pistän tähän vielä esimerkiksi InDesignistä kohdan (löytyy File->Print presets->Output), jossa voi itse määritellä linjatiheyden:
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6176.0;id=2752)
-
Oletkohan koskaan kuullut semmosesta kuin ppd-tiedosto?
Printterin kuvaustiedosto. Mutta mutta sitäpä ei saa mitenkään määriteltyä just nimenomaan photoshopin tiedostossa. Se on herran - painomiehen-rouvan - taitto-ohjelman asetusten hallussa. Ja niinpä just sen takia teen työstäni PDF:n jos tiedän että se voi möhjääntyä tai että se painetaan sanomalehtipainossa. Se linjatiheys on eri asia kuin kuvatiedoston resoluutio. Vaikka heittäisit kuvaasi photarissa 1200 dpi, on linjatiheys tuon taittopuolen ppd:n kontolla, siihen et voi vaikuttaa kuvatiedostosi resoluutiolla.
Timo
PS: niitä kuvia on tuolla taaempana ketjussa taaksepäin, kuinka teen rasterin m-v -työhön.
Timo
-
Haa!
Ketjussa "Rasterikuviot" oli maininta, että paste into -komennolla peistataan rasteri halutulle alueelle ja "lopuksi väännetään kuva bitmap-muotoon".
Eli rasteri siis lisätään jossain muussa muodossa kuin bitmappina (jossa se ei siis onnistu, tiedetään).
Siis esim. greyscalena. Lopuksi väännetään kuva bitmap-muotoon.
Dodiin, johan selkis!!!
Kiitoksia! ;D ;D ;D
-
Se on herran - painomiehen-rouvan - taitto-ohjelman asetusten hallussa.
Eipäs nyt syyllistetä yhtään painajia. Ne yrittää hiki hatussa saada hyvää jälkeä aikaiseksi. Painajilla kun ei ole osaa eikä arpaa sen enempää kuvan resoluutioon kuin linjatiheyteenkään.
Ja niinpä just sen takia teen työstäni PDF:n jos tiedän että se voi möhjääntyä tai että se painetaan sanomalehtipainossa.
Tai sitten teet jotakin muuta. Olen nimittäin tehnyt myös sanomalehtiin värikuvia tuolla samalla tyylillä, eikä se jälki siitä sen huonommaksi ole mennyt.
Se linjatiheys on eri asia kuin kuvatiedoston resoluutio.
Joo, vaan ei se alkuperäistä kysymystä muuta miksikään. Jälki olisi ihan hyvää, jos resoluutio (linjatiheys, jos niin haluat) olisi tarpeeksi suuri.
Vaikka heittäisit kuvaasi photarissa 1200 dpi, on linjatiheys tuon taittopuolen ppd:n kontolla, siihen et voi vaikuttaa kuvatiedostosi resoluutiolla.
Paitsi, että voin tehdä pdf:n myös Photarilla, jolloin voin itse määrittää linjatiheyden (mikä nyt ei ole tietenkään suositeltavaa). Ajatus nyt kuitenkin on edelleen se, että ilmeisesti Aku Ankkaa sitten tehdään sanomalehtiresolla sen sijaan että sitä tehtäisiin aikakauslehtiresolla. Linjatiheydessä on eroa muutama kymmenen linjaa.
Haa!
Ketjussa "Rasterikuviot" oli maininta, että paste into -komennolla peistataan rasteri halutulle alueelle ja "lopuksi väännetään kuva bitmap-muotoon".
Helpommalla ehkä pääsisi, jos maalaisi harmaan eri sävyillä toiselle tasolle ja lopuksi sitten pistäisi siihen harmaaseen ton halftone screen -filtterin. Sitten yhdistetään tasot ja muutetaan kuva bittikartaksi. Reso pitää kuitenkin pitää siinä 600:ssa koko ajan, mutta niin pitää tossa toisessakin tavassa. Näin teen ite ja tuntuu toimivan ihan hyvin (voi vaikka tarkistaa Kersantti Napalm: Burnoutista tai Tähtivaeltaja 1/05:stä).
Toi paste into -tuntuu vaan niin hankalalta...
-
Helpommalla ehkä pääsisi, jos maalaisi harmaan eri sävyillä toiselle tasolle ja lopuksi sitten pistäisi siihen harmaaseen ton halftone screen -filtterin. Sitten yhdistetään tasot ja muutetaan kuva bittikartaksi. Reso pitää kuitenkin pitää siinä 600:ssa koko ajan, mutta niin pitää tossa toisessakin tavassa. Näin teen ite ja tuntuu toimivan ihan hyvin (voi vaikka tarkistaa Kersantti Napalm: Burnoutista tai Tähtivaeltaja 1/05:stä).
Toi paste into -tuntuu vaan niin hankalalta...
Kiitoksia vinkistä.
Mites kun ranskalaisissa sarjis-oppaissa neuvotaan käyttämään 1200 dpi.
Pelkään, että viivassa on sahalaitaa tuolla 600:lla.
Vai nouseeko 1200:lla tiedoston koko liian suureksi?
En halua, että suurella vaivalla piirtämäni sarjakuva menee pilalle painoteknisistä yms. syistä.
-
Kuudellasadalla tulee ihan hyvää jälkeä. Se on kuitenkin 1-bittiselle minimi*. Suositellumpaa olisi siis käyttää sitä 1200:aa, mutta en itse ainakaan ole mitään vikaa huomannut siinä kuudessasadassakaan. Jälleen voi vaikka tarkistaa mun työni Napalmista ja Tähtivaeltajasta, miten pikselöitynyttä tulee sillä.
* 600:aa käyttävät myös mm. DC:n tekijät.
-
Eipäs nyt syyllistetä yhtään painajia. Ne yrittää hiki hatussa saada hyvää jälkeä aikaiseksi. Painajilla kun ei ole osaa eikä arpaa sen enempää kuvan resoluutioon kuin linjatiheyteenkään.
No tarkoitin: se henkilö joka hoitaa RIPpiä. Painaja painaa vaan sitä mitä peltejä käteensä filmitulostuksen jälkeen saa ja yrittää pärjätä ja tehdä parhaansa niiden kanssa.
Linjatiheyttä ei voi määrittää esim tiff kuvaan. Se ei siittä parane vaikka kuinka resoa kasvattaisi.
Mun photarissa ei oo tämän kummosempia PDF-asetuksia. Missä sen linjatiheyden voi määritellä?
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6187.0;id=2753)
-
Photoshopissa voi PDF:ää säätää Edit->Adobe PDF presets (mulla toi sama kyllä tulee siinäkin, kun kuvaa alkaa tulostaa pdf:ksi).
Sitten 1-bittisen kuvan linjatiheyden voi säätää siinä, kun kuvaa muutetaan bittikartaksi (kun muuntotapa on halftone screen), mutta siitä ei tietenkään ole mitään hyötyä värikuvan kanssa.
-
Todella hyödyllistä tietoa tullut täältä tänään! Olen ollut monilla kuvankäsittely- tms- kursseilla, mutta ollut kai huonot opet, kun ei ole käsitelty näitä.... Timolle ja Velille jo pitäisi alkaa maksaa 25,91€/ot näistä tiedoista. :-* Kiitos huisisti! Kolehtihaavi kiertämään.
-
Komppaan Laurelinea. Hyvää asiaa. Näistä asioista kiisteleminen on paljon hyödyllisempää kuin joidenkin akuankka-piirtäjien paremmuudesta / huonommuudesta.
Kaikkihan ne on Barksia huonompia joka tapauksessa.
-
Photoshopissa voi PDF:ää säätää Edit->Adobe PDF presets (mulla toi
Outo juttu. Mulla ei tommosta ole ollenkaan. Photoshop 7.0.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6187.0;id=2754)
Timo
-
Kiitos kaikille, lopultakin alkoivat nämäkin jutut selvitä ;)
-
Oliskohan nämä kumminkin sarjakuvantekijöiden puolella omiaan?
Sopivasta kohtaa poikki ja siirtoon, kuten sanoin.
Timo
-
Siirsin tänne oppaisiin. Toivottavasti oli hyvä kohta katkaisuun.
Outo juttu. Mulla ei tommosta ole ollenkaan. Photoshop 7.0.
Oisko sitten myöhempiin versioihin tota vähän laajennettu... Outoa tosiaan, jos tossa ei voi edes esitallennettua pdf-standardia ladata, ysissä kun voi sekä tehdä uuden että ladata vanhan.
-
Siirsin tänne oppaisiin. Toivottavasti oli hyvä kohta katkaisuun.
Oisko sitten myöhempiin versioihin tota vähän laajennettu... Outoa tosiaan, jos tossa ei voi edes esitallennettua pdf-standardia ladata, ysissä kun voi sekä tehdä uuden että ladata vanhan.
Oikein hyvästä kohtaa katkaistu.
Jaa-a, mutta en minä photosopissa PDF:ää haluais tehdäkään. Illustratorissa tai taitto-ohjelmissa siihen on paremmin hallittavat systeemit - distilleristä puhumattakaan. Ellei se sitten ole joku erikseen jo photaria asennettaessa valittava optio? Eikös siinä asennusvaiheessa voi valita mitä kaikkea haluaa asentaa? (no ainakin Pmakerissa se menee niin).
Timo
-
Säädetään tasoja...
Jolloin lopputulos on tämmöinen. Tämän sitten tallennan 600 dpi mustavalko bitmap -muodossa.
Kun sitten tarvitsen mustavalkotyössäni rastereita, mulla on valmiina paljon erilaisia (viivoja, pallukka- haihtuvia... yms) ja eri tiheyksisiä rastereita. Minulla on auki tämä työ 600 dpi. Käännän sen grayscaleksi. Avaan haluamani rasteritiedoston ja "leikkaan" siitä haluamani kokoisen palan ja "liimaan" haluamaani paikkaan ko. työssä. Sen jälkeen kun homma on valmis flättään työn ja käännän sen takaisin bitmap-tilaan. Pomminvarma rasteri joka toistuu aina tasan tarkkaan samanlaisena kaikissa painoissa.
Eli homma käyttäytyy aivan samalla tavalla kuin vanha kunnon leikattava kalvorasteri. Miksi en sitten käyttäisi esim photoshopin täyttötyökalun patternia? Se olisi himpun helpompi ja olenkin tehnyt muutaman valmiin rasterin sinnekin. Siitä tosin vain saa tasaista kuviota. Ei esim. eri suuntaan vaalenevia rastereita tms... tai esim. tällaisia:
Ja mikä parasta tällainen rasterikalvo ei lopu koskaan.
Huh. Tulipa pitkät sepustukset. ;D Voi katkaista vaikka tuolta Tertsin kysymyksen kohdalta ja siirtää.
Kun Kalle Hakkola tekee sarjiswikiä sarjakuvaseuralle (http://sarjakuva.kapsi.fi/sarjakuvawiki/index.php/Etusivu), tämmöiset tutoriaalipätkät olis mun mielestä juuri oikeaa tavaraa sinne, yhtenä korkeana kuvana esim, ja otsikolla ja alaotsikolla täydennettynä. Olisko mitenkään mahdollista että laittaisit hänelle tämän postauksen ja katuoja-sarjiksesi? Se wikihän on tunnusteluvaiheessa, mutta oli puhetta että se olisi aika leppoisa... ja tämmöisestä aineistosta on todellista hyötyä.
-
Jaa-a, mutta en minä photosopissa PDF:ää haluais tehdäkään. Illustratorissa tai taitto-ohjelmissa siihen on paremmin hallittavat systeemit - distilleristä puhumattakaan.
Ihan totta. Ja jos kunnolla haluaa tehdä, niin tiedosto pitäisi eka muuttaa post scriptiksi ja vasta siitä pdf:ksi ja se pitäisi nimenomaan tehdä Distillerissä. Vaikkakin taitaa noissa muissakin Adoben ohjelmissa olla jo melkoisen kehittyneet PDF-tulostimet.
Ellei se sitten ole joku erikseen jo photaria asennettaessa valittava optio? Eikös siinä asennusvaiheessa voi valita mitä kaikkea haluaa asentaa? (no ainakin Pmakerissa se menee niin).
Se voi olla mahdollista, minä taisin pistää kaikki ekstrat mukaan. Toisaalta Photarikin on kasista lähtien ollut CS:ää, jolla Adoben graafisia ohjelmia on ruvettu yhdistelemään, mikä voisi viitata siihen, että PDF-toiminto on parantunut sitä kautta.
-
jolla Adoben graafisia ohjelmia on ruvettu yhdistelemään, mikä voisi viitata siihen, että PDF-toiminto on parantunut sitä kautta.
olisikin hienoa saada yksi ja sama ohjelma, yhdistetty Illustrator, Photoshop ja Pmaker/InDesign, jolla voisi monipuolisesti tehdä vektoria ja bittikarttaa ja taittaa yhtäaikaa, ilman että tarvii hyppiä ohjelmasta toiseen. Yhden ohjelman hinnalla tietysti. ;D
Timo
-
TV-puolella tuollainen masiina on ollut jo vuosikausia (jopa kymmeniä).
Quantel Paintbox (HAL).
Tuolla vehkeellä voi piirtää pikseleitä, tehdä "vektorigrafiikkaa"(tietyin rajoituksin), animoida jne.
Ei tarvitse pomppia monessa eri ohjelmassa.
Quantelin koneet ovat todella käyttäjäystävällisiä, mutta törkeän sikakalliita. Niinpä Adobe on syrjäyttämässä niitä omilla softillaan, mutta työmukavuus ja -nopeus kärsii samalla aikamoisen inflaation. :-[
Joo, off-topic.
-
Kysymys Ronkaiselle ja Loposelle:
Koskevatko nuo mustavalko-ohjeet myös digipainoa?
-
Tässäpä olikin tosissaan asiaa oikein olan takaa .. tuota tarvii pariin kertaan lukea uusiksi. Suurkiitos teille, TimoRo ja Veli (ja lisäkkää vaan tää linkillä FAQ-osioon) Kuvat on kylläkin nyt kadoksissa mutta hyviä oli esimerkit!
Niin, hiukan ehkä asian vierestä mutta kuitenkin .. kun en itse alaa pahemmin tiedä ja tunne niin mistä tämä "ilmiö" johtuu? Leipätyötä jos tekee vuosikymmeniä niin kai siinä "puutuu" ja ei aina jaksa välittää mitä saa aikaan. Mutta eikö graafisella alalla (lehdenlatomoissa, painotöissä j.n.e.) ole enään minkäänlaista ammattiylpeyttä, ts. onko kaikki osaamiset ratinalisoitu pois, vai? Ne harvat tutut jotka on alalla on (tunnon)tarkkoja, eivätkä päästä tunaroituja töitä levitykseen!
Älkää vaan sanoko että tää on ajan henkeä tai syy on kiireissä. Tai digitalisoinissa, ei se digipainoksen "tarkistus" vie kauempaa kuin off-setinkään .. Taidon tai osaamisen puute sitä ehkä voi aiheuttaa ja jos ne painotyöt(kin) nykyään saa olla miten tahansa, kuin muste olisi raekuuroina tullutta ..
-- j --
-
Koskevatko nuo mustavalko-ohjeet myös digipainoa?
Periaatteessa digipainossa menee pienempikin resoluutio läpi ja lopputulos on hyvä (esim. uusimmassa MKK:ssa, mikä sullakin kai on, kannet taitaa olla kaikki kahdellasataa ja se sun juliste on vain 150 (tosin siinä muistaakseni olikin ihan hiukan pikseliä näkyvissä, kun tarkkaan katsoo)). Mutta varmempaahan se on, että digillekin tekee noilla ohjeresoluutioilla.
Niin, hiukan ehkä asian vierestä mutta kuitenkin .. kun en itse alaa pahemmin tiedä ja tunne niin mistä tämä "ilmiö" johtuu?
Osittain se saattaa olla sitä "puutumista". Omasta kokemuksesta voin sanoa sen verran, että usein asiakkailta tuleva aineisto on enemmän ja vähemmän ala-arvoista ja sitten sen mukaan pitäisi tehdä parhaansa. Moni taittaja yms. ei jostain syystä myöskään tunnu tajuavan sitä, että mustavalkoisissa viivapiirroksissa se mustavalkokuvan resoluutio ei riitäkään.
Mutta eikö graafisella alalla (lehdenlatomoissa, painotöissä j.n.e.) ole enään minkäänlaista ammattiylpeyttä, ts. onko kaikki osaamiset ratinalisoitu pois, vai?
Kyllä sitä ammattiylpeyttäkin löytyy. Digitalisoituminen on vain tuonut asiaan niin monta kohtaa lisää, missä homma voi mennä vikaan ihan huomaamattakin (lähtien siitä, että välttämättä edes taittajan taittotiedosto ei aukeakaan oikein painon tietokoneella). Lisänsä tuovat myös kaikenlaiset asiakkaat, jotka yrittävät painaa jos minkämoista aineistoa. Itsekin taitoin viime vuonna yhden kirjan, jonka kirjoittaja oli valmiiksi taittanut hienosti Wordissa. Aluksi menikin kolme päivää (kaverin kanssa) kun siitä Word-tiedostosta koitettiin saada sitten raakatekstiä taitto-ohjelmaan pistettäväksi.
Tai digitalisoinissa, ei se digipainoksen "tarkistus" vie kauempaa kuin off-setinkään ..
Tämä pätee, jos puhutaan painetusta työstä, usein kuitenkin ongelma olisi pitänyt huomata jo ennen painoon menoa. Painamisen jälkeen kun vahinko on jo sattunut. Niin ja nykyään offsetin painolevytkin tulostetaan suoraan pellille, että kyllä sekin on jo aika digitaalista (isoimmissa painoissa painokone hoitaa melkein kaiken värien säätämisestä levyn tulostamiseen ja asentamiseen saakka).
Digitaalisuuden ongelma on kuitenkin ne pikselit. Ennen sitä ongelmaa ei ollut, kun alkuperäinen kuva filmattiin ja se meni sitten semmoisena pellille saakka. Virheen mahdollisuus oli pienempi.
-
Osittain se saattaa olla sitä "puutumista". Omasta kokemuksesta voin sanoa sen verran, että usein asiakkailta tuleva aineisto on enemmän ja vähemmän ala-arvoista
Nniin totta... Sille on painajan enää hankala tehdä mitään. Painaja voi varmaan jotain mätää huomatessaan yrittää sanoa asiasta jotain, mutta jos työn pitää olla valmis eilen, niin ehkä kiirekin saa joskus aikaan hällä-niin-kauheesti-väliä -fiiliksen.
Digitaalisuuden ongelma on kuitenkin ne pikselit. Ennen sitä ongelmaa ei ollut, kun alkuperäinen kuva filmattiin ja se meni sitten semmoisena pellille saakka. Virheen mahdollisuus oli pienempi.
Jos digityön kaikki vaiheet on tehty hallitusti ja oikein, lopputulos vanhanajan filmihommia paljon parempi, mutta jos taas ei, niin siinä sitä ollaan. ;D
Mutta, ajatellaan vaikka valokuvan rasteroimista vanhanajan menetelmillä, ensin originaali kuvataan kerran rasterikalvon läpi (jotta siihen saadaan ne rasteripallukat) --> kuvasta katoaa heti vähän informaatiota, sitten se läntätään taittopohjalle tekstin kera, tästä tehdään filmi --> taas kuvasta katoaa taitavallakin reproamisella jotain - yleensä kuvan tummista ja vaaleista osista ja kun filmistä tehdään vielä pelti siinäkin katoaa vähän. Tarkkana piti reprohenkilön olla. Diginä kuvan kaikki objektiivin läpi kuvakennolle tullut informaatio pysyy mukana loppuun asti. Tai se on mahdollista että se pysyy. ;D
Timo
-
Paljon kiitoksia herroille Ronkainen et Loponen.
Loppuelämäni on nyt helpompaa.
-
Tähän väliin voisin suositella kahta kirjaa:
Julkaisun tekeminen (http://www.docendo.fi/?p=showproduct&product=951-846-190-2) on perusteos ja käsittelee koko prosessia alkusuunnittelusta valmiiseen painotuotteeseen. Tavallaan siis johdanto aiheeseen. Kirjaa käytetään myös graafisen alan oppilaitoksissa oppikirjana.
Julkaisu & kuvankäsitttely (http://www.docendo.fi/?p=showproduct&product=951-846-191-0) -kirjaan en itse ole tutustunut, mutta esittelyn perusteella vaikuuttaa hyvältä. Luultavasti aika samaa asiaa kuin tuossa Julkaisun tekeminen -kirjassa.
-
Timo: "Mustan viivan rasteroitumisen voi estää, jos sen mustan asemoi erikseen vaikkapa Illustratorissa värien päälle. Värit 300 dpi ja musta 600 - 1200 dpi 1-bittisenä. Tämän kun tallentaa PDF:nä niin että asetukset säilyvät, on painotuloksena offsetissa skarppi musta. Tiedän, kun olen tehnyt satoja kertoja."
Tämä alkoi kiinnostamaan, mutta olen senverran pönttö Illustratorin kanssa että jäin miettimään miten tää käytännössä toteutuu. Tehdäänkö väritys Photoshopissa ja viedään sitten väritiedosto omalle tasolleen Illuun? Ja sama viivoille? sitten litistetään tasot?
Entä pdf, mitkä asetukset tekee sen että homma pysyy kasassa painossakin?
Kiitos on suuri jos joku (Timo Ronkainen?) jaksaa valaista asiaa.
-
Yritin jo kerran vastata, mutta tuli koko ajan virheilmoitusta...
Tehdäänkö väritys Photoshopissa ja viedään sitten väritiedosto omalle tasolleen Illuun?
Jees. Se menee yksinkertaistettuna siten, että sen jälkeen kun olen skannannut (tai digitaalisesti tussannut - kuten nykyään teen) viivaoriginaalin 600dpi ja tallentanut sen esim. nimellä "Sarja1viivatMV" tiffinä ja m/v. Sen jälkeen vaihdan tiedoston reson 300 dpi:n ja käännän sen harmaasävytilaan. Tässä vaiheessa tallennan tiedoston uudella nimellä, etten tuhoaisi mv-viivakuvaa. Vaikkapa "Sarja1Color" ja psd:nä, koska nyt tarvitsen tasoja. Valkkaan kaiken mustan ja kopioin sen uudelle layerille. Alt+s+c (=select color), musta tulee valituksi (kunhan siinä vain on musta foreground colorina). Ctrl+c > Ctrl+v = musta on omalla tasollaan.
Siirry alimalle tasolle ja täytä se valkoisella (paina x ja alt+Backspace). Tälle alimalle tasolle väritän ja maalaan. Kannussa kannattaa tässä olla Gontiguous ja All Layers -optiot, niin se ottaa huomioon ylimmällä tasolla olevat viivat.
Kun värityshommeli on valmis, poistan päälimmäisen läyerin ja tallennan kuvan cmyk tiffinä.
Sitten avataan se illustrator.
Otetaan uusi työ ja sille annetaan kooksi ehkä himpun verran isompi kuin se homma joka äsken tehtiin. file > place ja tähän haet sen värin ensin. Se asettuu itsestään työn keskelle, anna sen pysyä valittuna (siinä näkyy siniset reunat ja ne vetokahvat), sitten sama uudestaan file > place ja mustavalkopiirros tupsahtaa itsestään siihen päälle täsmälleen oikeaan kohtaan. (!) Eli samalle tasolle molemmat.
Sen jälkeen se vain tallennetaan pdf:nä. Asetuksia voi tutkailla ja kannattaa painoon valita melkein se paras.
Siellä on joitain valmiiksi asennettuja asetuksia "Presets" (ks. kuva - linkistä alhaalla avautuu kuva skaalaamattomana ja selkeämpänä) ja niitä voi myös kysyä sieltä painosta/lehdestä mihin työ sitten meneekin. Edit: TÄMÄ KUVA ON KADONNUT? Minne? uudelleen linkityskään ei toimi, kuten aikaisemmissa viesteissä (1.5.07)
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6187.0;id=2866)
Timo
-
Moi ja kiitos pikaisesta ja erittäin selventävästä vastauksesta -hyvä palvelu täällä Kvaakissa! :-*)
-
Saisinko vielä vaivata rasteroitumiseen liittyvällä kysymyksellä; jos tekstaus tehdään koneella onko se parasta tehdä Photoshopissa vai Illustratorissa? Itselläni on Illu vasta hankintalistalla eikä juuri kokemusta sen käytöstä. Rasteroituuko teksti automaattisesti Photoshopissa?
-
. Rasteroituuko teksti automaattisesti Photoshopissa?
Jos tallennat kuvasi lopuksi bitmappina, niin ei silloin rasteroidu. Mutta pikselöityy, aivan kuten muu kuvakin.
Joo, myännetään: täällä on asiantuntevampiakin neuvojia, mutta halusin vain päteä.
-
Jos tallennat kuvasi lopuksi bitmappina, niin ei silloin rasteroidu. Mutta pikselöityy, aivan kuten muu kuvakin.
Ok, loogista ;) Muttei pikselöidy Illussa, vai?
Joo, myännetään: täällä on asiantuntevampiakin neuvojia, mutta halusin vain päteä.
;D
-
Ok, loogista ;) Muttei pikselöidy Illussa, vai?
;D
Illussa teksti ei pikselöidy. Jos olet importannut sinne esim. photarikuvan, niin se kuva on pikselikuva, teksti on vektoria (jos txt on tehty illussa).
Mutta jos sulla on reso esim. 1200 dpi, niin sillä pikselöitymisellä ei ole mitään väliä.
taas pädettiin.
jatkon saavat hoitaa Ronkainen ja Loponen.
-
Illussa teksti ei pikselöidy. Jos olet importannut sinne esim. photarikuvan, niin se kuva on pikselikuva, teksti on vektoria (jos txt on tehty illussa).
Mutta jos sulla on reso esim. 1200 dpi, niin sillä pikselöitymisellä ei ole mitään väliä.
taas pädettiin.
jatkon saavat hoitaa Ronkainen ja Loponen.
Kiitti paljon! Tekisi kyllä mieli tehdä Photarissa, se on niin näppärä tekstinkäsittelijä nykyisin.
Raaah, elämä on täynnä työläitä valintoja...
-
Photarissa vaan teet ja isolla resolla. Kukaan ei huomaa mitään.
Mikset tekstaa käsin, kaikilla naisilla on hieno käsiala?
-
Mikset tekstaa käsin, kaikilla naisilla on hieno käsiala?
Yritätkö tertsi kyseistää sukupuoleni?? Mulla on aivan kauhea käsiala. Mutta älä hätäile; olen heittänyt Comic Sansit kuikkaan ja ostanut kunnon fontteja ;D
P.S. Tuo 1200 dpi tuntuu turvallisimmalta, eipähän tarvitse sitten jännittää.
-
Teksti kannattaa aina tehdä vektorigrafiikkana...
Muutoin tulos on aina hiukkasen vaihtelevaa.
Ihminen ku ei oo täydellinen olento.
-
Minä teen melko poikkeuksetta tekstauksen Photoshopissa. Resoluutio on yleensä 600 (paitsi jos on värillinen, niin sitten 400). Hyvältä on näyttänyt tähän asti joka paikassa.
Paras olisi tietenkin se, että tekisi Illustratorissa (tai vaikka InDesignissä) ja siitä suoraan painovalmiin PDF:n, jossa fontit on mukana. Silloin ei tarvitse huolehtiä resoluutioista yms.Tietenkin PDF:ksi voi tallentaa Photoshopissakin. Kunhan muistaa antaa tekstitasojen olla teksinä.
-
Teksti kannattaa aina tehdä vektorigrafiikkana...
Jos on tekstannut käsin paperille, niin silloin teksti on väkisinkin pikseligrafiikkaa.
-
Vielä semmoinen juttu PPD - tulostusasetuksista.
Kun painojen asiakkaat yleensä ottaen ovat epäpäteviä, taitaa ripinkäyttäjillä olla rutiinina tulostusvaiheessa hylätä kaikki kuva/dokumenttikohtaiset asetukset ja käyttää vaan niitä painon standardiasetuksia.
-
Vielä semmoinen juttu PPD - tulostusasetuksista.
Kun painojen asiakkaat yleensä ottaen ovat epäpäteviä, taitaa ripinkäyttäjillä olla rutiinina tulostusvaiheessa hylätä kaikki kuva/dokumenttikohtaiset asetukset ja käyttää vaan niitä painon standardiasetuksia.
Ok, hyvä pitää tuo mielessä. Kiitos paljon kaikille neuvoa antaneille!
-
Paitsi sitten kun menee painoon... siellä saa joskus varautua pienoiseen keskusteluun jättiresoluutioista. Ensimmäisiä tietokoneella käsiteltyjä lehtikuvituksia tehtyäni ammoisina aikoina lähetin kuvani 1200dpi:llä lehteen. Päätoimittaja olisi varmaan vetänyt turpaan jos olisin seissyt siinä vieressä. Muttajoo.. lehtikuvitukset ovatkin oma lukunsa, niillähän ne painoresoluutiot ovat suhteellisen matalia.
1200dpi on jo melkoisen paljon, mutta kyllä monessa suomalaisessa Suuren kustantamon sarjakuvatuotoksessa on melkoisesti ärsyttänyt kun resoluutio on näyttänyt olevan käsittämättömän alhainen.
-
Paitsi sitten kun menee painoon... siellä saa joskus varautua pienoiseen keskusteluun jättiresoluutioista. Ensimmäisiä tietokoneella käsiteltyjä lehtikuvituksia tehtyäni ammoisina aikoina lähetin kuvani 1200dpi:llä lehteen. Päätoimittaja olisi varmaan vetänyt turpaan jos olisin seissyt siinä vieressä. Muttajoo.. lehtikuvitukset ovatkin oma lukunsa, niillähän ne painoresoluutiot ovat suhteellisen matalia.
Joo, siis periaatteessahan kannattaa yleensä tehdä painon asetusten mukaan. Yli menevät resoluutiot ei kuitenkaan enää auta, vaan yleensä käy kuten Jarmo tuossa yllä kirjoitti, että tiedoston asetukset korvataan joka tapauksessa omilla asetuksilla.
Yleensä siis se 300/mv tai värikuva ja 600/1-bittinen kuva, riittää oikein mainiosti tavallisissa töissä.
-
Mustan viivan rasteroitumisen voi estää, jos sen mustan asemoi erikseen vaikkapa Illustratorissa värien päälle. Värit 300 dpi ja musta 600 - 1200 dpi 1-bittisenä. Tämän kun tallentaa PDF:nä niin että asetukset säilyvät, on painotuloksena offsetissa skarppi musta. Tiedän, kun olen tehnyt satoja kertoja.
Juuri näin. Olen jopa lopettanut Aku Ankan taskukirjojen ostamisen, koska tussausresoluutio on liian pieni. Samoin monissa Iineksissä ja joissakin kovakantisissa on sama ongelma. Tuskin SanomaMagazines kaipaa rahojani, mutta sääli tekijöiden kannalta. Ovat tehneet kovan työn saadakseen aikaan kauniin viivan, mutta skannaaja/paino on pilannut hyvän työn. Onneksi Aku-lehdessä on yleensä resot olleet kohdallaan.
Tuntuu muutenkin, että skannaustyön siirtyminen ammattireproilta työasemille on heikentänyt tussausresoluutioita. Ennen 90-lukua ei tahtonut löytyä pikselöitynyttä tussiviivaa mistään julkaisusta, mutta nykyään lähes kaikissa on pikseleitä.
Jos ei ole illua tai vastaavaa, voi hätävarana käyttää nettipohjaista tussauksen ja värityksen yhdistäjää, josta olen kertonut toisaalla:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=1259.msg139337#msg139337
-
No niin, taas olisi tällainen painotekninen reso/formaattikysymys. Juuri kun sain iskostettua päähäni että lineart tehdään bitmappina 1200 dpi resolla ja harmaasävyt/rasterit greyscalessa 300 dpi resolla, painon kanssa tarkistetaan resot/asetukset ja homma lyödään yhteen pdf:ksi esm InDesignissa törmään uuteen tilanteeseen:
sarjis on tarkoitus printata koossa 530 x530 mm aparaatilla jota ruotsiksi kutsutaan nimellä 'storformatsskrivare', siis jonkinlainen pirun isoa printtaava tulostin, näin vapaasti käännettynä...
Mitkä ihmeen resot ja formaatit valitsen tähän tarkoitukseen? Kun tiedustelin asiaa kyseisen näyttelyn taittajalta hän vain sanoi tyyliin 'laita vaikka 300dpi greyscale'. Yritin selittää että silloin lineart rasteroituu myös, mutta hänen ilmeestään (linnunpönttö-look) päätellen minun on ratkaistava tämä ongelma itse. Tai siis nerojen kvaakkilaisten avulla.
-
Mitkä ihmeen resot ja formaatit valitsen tähän tarkoitukseen? Kun tiedustelin asiaa kyseisen näyttelyn taittajalta hän vain sanoi tyyliin 'laita vaikka 300dpi greyscale'. Yritin selittää että silloin lineart rasteroituu myös, mutta hänen ilmeestään (linnunpönttö-look) päätellen minun on ratkaistava tämä ongelma itse. Tai siis nerojen kvaakkilaisten avulla.
Tuon kokoisilla vempeleillä ei välttämättä mitään 1200 dpi irtoakaan. Jos kuvaa on tarkoitus katsoa kauempaa, ei sen tarkkuudella ole niin suurta väliä. Itse laittaisin (riippuen tietysti tiedostokoosta) jollain 600 dpi ja lineart. Sen pitäisi riittää aivan mainiosti.
Vai mitä sanovat Veli ja kumpp.?
-
Tuon kokoisilla vempeleillä ei välttämättä mitään 1200 dpi irtoakaan. Jos kuvaa on tarkoitus katsoa kauempaa, ei sen tarkkuudella ole niin suurta väliä. Itse laittaisin (riippuen tietysti tiedostokoosta) jollain 600 dpi ja lineart. Sen pitäisi riittää aivan mainiosti.
Vai mitä sanovat Veli ja kumpp.?
Pdf:näkö vai?
-
Pdf:näkö vai?
Jaa, miksipä ei? Jos sinulla on tekstit ja kuva eri resoluutiota, niin silloin lienee Pdf paras. Muuten kai Tiff:kin käy.
-
Jaa, miksipä ei? Jos sinulla on tekstit ja kuva eri resoluutiota, niin silloin lienee Pdf paras. Muuten kai Tiff:kin käy.
Juu, ajattelin että jos laittaa pdf:nä niin samalla tekstittää InDesignissa. Kiitos paljon avusta!
-
Vai mitä sanovat Veli ja kumpp.?
Juu, minä laittaisin kanssa viivan sillä 600:lla. Toinen vaihtoehto, jos haluaa pelata varman päälle, on vektoroida viivat, jolloin ne olisivat tarkat. Ja kun ID:llä tekee tekstauksen, niin kannattaa lopuksi muuttaa teksti poluiksi, ettei tule ongelmia fonttien suhteen.
-
Storformatsskrivare on suurkuvatulostin. Ne ovat mustesuihkuja, mahottoman isoja vaan. Noilla tehdään isoja tauluja ja muita juttuja messuille jne. Ei niillä yleensä mitään neulanterävää jälkeä saa, mutta eipä se haittaakaan. Kaukaa katsottaviksi tarkoitettuja kuviahan ne ovat. Vektorikuvia kai ne yleensä käyttää. PDF:n saa kyllä vektoriohjelmistakin.
Timo
-
No niin, taas olisi tällainen painotekninen reso/formaattikysymys. Juuri kun sain iskostettua päähäni että lineart tehdään bitmappina 1200 dpi resolla ja harmaasävyt/rasterit greyscalessa 300 dpi resolla,
Siis hetkonen, harmaasävyt 300dpi ymmärrän, mutta miksi rasterit? Miksei 1200dpi, nehän ovat pelkkää mustaa?
-
Siis hetkonen, harmaasävyt 300dpi ymmärrän, mutta miksi rasterit? Miksei 1200dpi, nehän ovat pelkkää mustaa?
Oletan että puhut vain ja ainoastaan pisterastereista?
Kiitos Veli ja Timo. 600 dpi + 300 dpi ja menoksi.
-
Oletan että puhut vain ja ainoastaan pisterastereista?
Kiitos Veli ja Timo. 600 dpi + 300 dpi ja menoksi.
Ah joo, länsimaista kapeakatseisuutta taas :P
-
Ah joo, länsimaista kapeakatseisuutta taas :P
My bad, Janne T. Aivojen logistiikka petti vaihdettaessa kielestä toiseen ;D
Tottakai rasterit voi laittaa samaan. Harmaasävyjä taas ei.
-
Itse kokeilin tuollaista, että tein viivapiirroksen 600 resolla ja värityksen kolmesatasella. Oli suorastaan mahdottomuus yhdistää niitä toisiinsa. Tietysti jos on kolmen tonnin ohjelmat ja ja..ja taitoa.....niin eri juttu.
-
Tietysti jos on kolmen tonnin ohjelmat ja ja..ja taitoa.....niin eri juttu.
Tonnillakin pärjää ;) Eikä taitoakaan sitten paljoa tarvitse, sillä vektori- ja taitto-ohjelmissa 1-bittinen kuva on läpinäkyvä valkoisilla alueilla. Sivut siis vain pistetään päällekäin taitto-ohjelmassa ja tiedostosta tehdään PDF.
Ja halvempiakin taitto-ohjelmia löytynee...
-
Itse kokeilin tuollaista, että tein viivapiirroksen 600 resolla ja värityksen kolmesatasella. Oli suorastaan mahdottomuus yhdistää niitä toisiinsa.
Mitä ohjelmia käytit?
Illustratorissa ne napsahtaapi päällekkäin automattisesti. Kutkuttaisi kokeilla ilmaisilla ohjelmilla. Mitenkä on, mitä illua tai freehandia vastaavia ilmaisvektoriohjelmia on? Taitto-ohjelma Gimpilläkin vois kokeilla.
Timo
-
Kutkuttaisi kokeilla ilmaisilla ohjelmilla.
Scribuksella pystyy tekemään monikerroksista pdffää eri resoluutioilla.
-
Kuriositeettikysymys: Miksi ette väritä suoraan Illustratorissa/Freehandissa vektoripintoina? Siitä tarkoitusta vartenhan vektoriohjelmat on tehty.
Tai ylipäätään vektoroi myös viivapiirosta omaksi elementikseen (toki käsinpiirretyn fiilis tällöin heikkenee kun viiva "pehmenee" vektorimuotoisemmaksi.)
Melkoisen turhaa ostaa kallista vektoriohjelmaa käyttötarkoituksena ainoastaan kahden kuvan yhdistäminen. Saman kai voi tehdä täälläkin ilmaiseksi: http://www.royalcomics.com/rc/?p1=demo
-
Kuriositeettikysymys: Miksi ette väritä suoraan Illustratorissa/Freehandissa vektoripintoina? Siitä tarkoitusta vartenhan vektoriohjelmat on tehty.
Hyvä kysymys. Jos värittäisin hiirellä, varmaan tekisinkin värit Illulla. Koska kuitenkin väritän Wacomilla, on Photoshopissa värittäminen hieman helpompaa/nopeampaa.
Jonossa on kyllä sellainen projekti, että kokeilen tussaamista Illulla. Eli luonnos perinteiseen tapaan ja tussin koneella.
-
Kuriositeettikysymys: Miksi ette väritä suoraan Illustratorissa/Freehandissa vektoripintoina?
Tulos ei näytä kovin kivalta. Sävyjen tekeminen luonteviksi on hankalaa vääntöä. Suoria (kehnon näköisiä) liukuja saa toki helposti. Pikseligraffan teko wacomilla tai vastaavalla on paljon lähempänä perinteistä piirtämistä ja maalaamista kynän ja siveltimen kanssa, joka on ainakin itselle se kaikkein luontevin tapa.
Melkoisen turhaa ostaa kallista vektoriohjelmaa käyttötarkoituksena ainoastaan kahden kuvan yhdistäminen. Saman kai voi tehdä täälläkin ilmaiseksi: http://www.royalcomics.com/rc/?p1=demo
Ei tietenkään kannata hankkia vektoriohjelmaa pelkästään tuota varten. Semmoinen on omiaan muissa graafisissa töissä ja hankkiminen on kannattavaa vain jos niitä tekee, semmoisella sitten sujuu tuo kuvien yhdistäminenkin näppärästi.
Tuo Royalcomicsin systeemi on kyllä vallan hieno ja toimiva! Kokeiltu on.
Timo
-
Tai ylipäätään vektoroi myös viivapiirosta omaksi elementikseen (toki käsinpiirretyn fiilis tällöin heikkenee kun viiva "pehmenee" vektorimuotoisemmaksi.)
Vastasit juuri omaan kysymykseesi ;D
Sitäpaitsi Illustrator on luultavasti maailmankaikkeuden hankalin ja (luovalle poropeukalalle) epäloogisin softa...
-
Jotta totuus mustan viivan rasteroitumisesta ei pääsisi unohtumaan, ajattelin osallistua keskusteluun.
Aiemmin on väitetty, että rasteroitumatonta mustaa viivaa ei saa harmaasävy- tai neliväridokumentissa aikaiseksi ilman että viivan ja väripinnat siirtää erikseen piirto-ohjelmadokumenttiin.
Tämä ei pidä paikkaansa. Riippumatta painon linjatiheydestä tai mistään muustakaan muuttujasta viiva ei rasteroidu, jos se on 100 % mustaa (C0,M0,Y0,K100). Rasteri syntyy kun käytetään täysvärin prosenttiosuuksia 1-99 %. Rasteria ei muodostu, jos ei ole rasteroitavaa. Muistakin painon perusväreistä (syaani, magenta ja keltainen) saa rasteroitumattomia ja teräväreunaisia, jos ne pitää 100 %:na.
Jos tekijän ja painon välillä on tahoja, jotka muuttavat dokumenttiin määritettyä väriprofiilia, 100 % mustaksi määritelty viiva saattaa muuttua nelivärimustaksi, jolloin rasteroituminen tapahtuu. Väriprofiilin säilymisestä koko tuotantoketjun pituudelta kannattaa siis pitää huolta.
-
Tämä ei pidä paikkaansa. Riippumatta painon linjatiheydestä tai mistään muustakaan muuttujasta viiva ei rasteroidu, jos se on 100 % mustaa (C0,M0,Y0,K100).
Siinä tapauksessa nelivärityön resoluution tulisi olla 600 dpi, tai viiva näkyy pikselöitynä. A4 -kokoinen työ 600 dpi koossa on aikas raskas.
Timo
-
Kyllä, päällystetty paperi vaatii vähintään tuon 600, päällystämättömälle riittää 500 ja sanomalehti-vessapaperiakselille 400. Pikselöityminen hukkuu pisteenkasvun aiheuttamaan epätarkkuuteen.
Kommenttini koski tuota virheellistä viivan rasteroitumistietoa, josta oli tulla yleinen totuus.
-
Kuitenkin tuon mustan viivan pitäminen rasteroimattomana (samassa tiedostossa) on hankalaa. Sen pitää ensikisikin olla pehmentämätön (anti-aliasoimaton), 100% musta. Jos joku muuttaa sen kokoa (viiva pehmenee, jos sitä ei osata tehdä oikein), vaihtaa sen väriasetuksia ja/tai profiilia, viivasta tulee rasteroitunut.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6187.0;id=4549)
Timo
-
Tämä ei pidä paikkaansa. Riippumatta painon linjatiheydestä tai mistään muustakaan muuttujasta viiva ei rasteroidu, jos se on 100 % mustaa (C0,M0,Y0,K100).
Tämä on taas tuo otsikon termistön ongelma: kertomassasi esimerkissä viiva ei RASTEROIDU, mutta se kuitenkin PIKSELÖITYY.
RASTEROITUMINEN: Mustat piirrosviivat painetaan värikuvana, jolloin kuvan mustat alueet eivät muodostu pelkästään mustasta painoväristä, vaan kaikkien yhdistelmästä. Näin tapahtuu tyypillisimmin silloin, jos on tehty värikuva, jossa värit ja viivat ovat yhdessä samassa originaalissa. Tämä ei välttämättä ole mikään ongelma, vaan jos niin on tehty tarkoituksella, se voi toimia aivan mallikkaasti. (Ks. esim. Frank Millerin 300 joka on tehty tällä tavalla).
PIKSELÖITYMINEN: Mustaan piirrosviivaan tulee rosoa, koska sen tietokoneresoluutio on liian alhainen. Viiva on tällöin 100% mustaa ja se voi olla kuvassa erillisenä layerina, mutta ei auta: jos viivan resoluutio on alle n. 720 dpi, rosoa tulee. 600:kin on liian vähän. Ihan oikeasti! Tämä on yleensä tahatonta huolimattomuutta tekijältä/toimittajalta/painosta ja on täysin vältettävissä. Sen takia siitä täällä urputetaan - koska niin ei ole mitenkään pakko tapahtua. "Constant vigilance!" kuten opetti Mad-Eye Moody Harry Potterissa!
Itse asiassa sanoisin, että tuolla kuvaamallasi tavalla ongelma vain korostuu: jos viivan pitää 100% mustana alhaisella resoluutiolla, se pykältyy entistä voimakkaammin, koska edes rasteroituminen (välisävyjen mukaan tulo) ei sitä pehmennä.
(Kai tästä sitten täytyy todeta mahdollisimman hämmentävästi, että pikselöityminen on minusta paljon suurempi ongelma kuin rasteroituminen...)
-
Jyrki, millä resoluutiolla teet omat viivasi? Omakohtaisesti ainakin 720 on vielä ollut liian vähän, jos työvaiheet ovat menneet seuraavasti:
-skannataan bitmappina 720dpinä viiva.
-tehdään eri layerille värit siten että värit menevät pari pikseliä viivan alle
-tallennetaan tiedosto ilman värilayeria 720dpi:nä
-resamplataan tiedosto pelkällä värilayerilla ilman ääriviivoja 300dpi:ksi
-yhdistetään pdf:ksi
lopputulos: värilayerin anti-aliasoituminen näkyy viivojen alta.
(http://oswald.fi/kuvakirjasto/antialiasointia3.gif)
Tietysti voin tehdä homman 1200dpi:nä, jolloin voin laittaa useamman pikselin viivan alle värejä eikä antialiasoitumista enää erota. Mutta tiedostot ovat siinä vaiheessa jo niin raskaita, että etenkin sunnuntaistrippien työstäminen uhkaa käydä vanhalla koneellani liian hitaaksi. Eikä uusi kone ole tällä hetkellä mahdollinen ratkaisu.
Onko ongelma siis vain siinä että minulla on liian ohut viiva tuolle tekniikalle 720dpi:nä, värejä pitäisi saada useamman pikselin kuin kaksi viivan alle? Siinä tapauksessa ainoa ratkaisu on tietenkin tehdä homma tuossa raskaassa 1200dpi:n koossa.
Täällä oli myös keskusteltu tuon mustan tummentamisesta rich blackina. Pelkkä K100 ei ainakaan minulla riitä mustaksi. Laitoin kerran yhden stripin kokeeksi nettiin, jossa musta oli pelkästä K:sta ja alla oli pelkkää valkoista. Sain välittömästi kyselyitä että miksi sarjakuvan viivat näyttävät niin harmailta. Olen ajatellut tehdä homman jatkossa siten, että teen viivat K100:na ja viivan alle värilayeriin pistän C65 M:50 ja Y:50, jolloin tulokset _pitäisi_ olla sama kuin mustin musta vakioasetuksena photarissani paitsi että mustaa on vielä 5% enemmän. Mustalta tuo paletin mukaan ainakin näyttäisi:
(http://oswald.fi/kuvakirjasto/paletti2.gif)
Ajattelin poistaa tuon 5% esimerkiksi keltaisesta, jottei tule liikaa väriä suttaamaan viivoja painossa, mutta nyt
paletin mukaan musta onkin jo aavistuksen haaleampaa kuin alunperin:
(http://oswald.fi/kuvakirjasto/paletti1.gif)
Ei mene kaaliin. Kuinka vähentämällä 5% keltaisesta ja lisäämällä 5% mustaan tulos voi olla haaleampi kuin alunperin? Kai nyt musta tummentaa enemmän kuin keltainen?
Kolmas kokeilu: poistan keltaisen 50% kokonaan ja lisään 25% cyaniin ja 25% magentaan. Nyt paletti väittää jo mustaa erittäin paljon alkuperäistä haaleammaksi:
(http://oswald.fi/kuvakirjasto/paletti3.gif)
Miten keltainen luo mustempaa mustaa kuin sininen, punainen ja musta..? Ääh, jos teiltä löytyy hyviä rich black-kokemuksia, joissa musta näyttää laajoillakin pinnoilla hyvältä ja netissäkin viivat näyttävät vielä mustilta olisin kiinnostunut kuulemaan.
-
lopputulos: värilayerin anti-aliasoituminen näkyy viivojen alta.
Väriin ei kannata jättää mustia viivoja alle. Ne pitää poistaa.
Luepa vaikka tuosta:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=7253.msg139405#msg139405
Ed.. Noh, olithan sinä jo lukenut tuon Wintopo-aiheenkin.
Toinen vaihtoehto on, että poistat kaikista työkaluista anti-aliase-vaihtoehdon pois. Kannusta, valintatyökaluista jne. Silloin viivan eikä minkään värialueen viereen ei yksinkertaisesti tule tuota röpelöä ks. esim ylempi asettamani kuvaesimerkki.
Timo
-
Noniin nyt toimii. Ei ollut antialiasea valintatyökaluissa, mutta resamplausmuotona oli "Bicubic", joka aiheutti sitten viivojen yli menevää antialiasoitumista. "Nearest neighbour" ratkaisi ongelman.
Wintoposta en oikein ole innostunut, sillä mustan väri silloin vaihtelee. Oswaldin ympärillä se on K100 Y60 ja esimerkiksi Erkin paidassa K100 C32 M24 eikä missään aivan mustaa.
Siksi siis käytän viivan alla paria pikseliä viivaa ohkaisempaa harmaata, jotta mustan väri olisi mahdollisimman tasainen. Aikaisemmin mustan viivan alla käyttämäni harmaa on näkynyt viivojen yli, mutta nyt näyttäisi sekin toimivan.
Ainoa mikä jännittää on mitä käy lehdissä, joissa painoresoluutio ei ole värikuville 300 -eräässäkin lehdessä se on vain 170. Jos kuvaa resamplataan taitossa ollenkaan, ja luultavasti vielä antialiasoituvassa muodossa, mahtaakohan värin reunoihin tulla jälleen antialiasoitumista, joka irvistää viivojen alta...
-
Wintoposta en oikein ole innostunut, sillä mustan väri silloin vaihtelee. Oswaldin ympärillä se on K100 Y60 ja esimerkiksi Erkin paidassa K100 C32 M24 eikä missään aivan mustaa.
Ai niin, tarkoitat sitä kun 100% mustan alle jää nyt värejä. Valittavana on joko tuo tai sitten mustan alta irvistävä valkoinen. Tokihan tuo harmaakin toimii, moisen kun saisi automatisoitua.
Timo
-
... Tokihan tuo harmaakin toimii, moisen kun saisi automatisoitua.
En ehkä yhtään pysy kärryillä tällaisessa teknisluonteisessa keskustelussa, mutta olen itse värittäessäni tehnyt niin, että olen tehnyt koko sivun ylitse 50% harmaatoonin (välillä sitäkin murtaen johonkin tunnelmaan sopivaksi, esim. siniseen tai punaiseen päin) ja sitten vetäissyt puhekuplien ja palkkien alueet täyttämällä valkoisiksi. Jäljelle jää sopivasti tummanharmaata ääriviivaa ja vaaleanharmaata pintaa täytettäväksi flättiväreillä ja jatkotyöstettäväksi sivellintyökaluilla, ja homma on suhteellisen nopeata.
Toisaalta onhan värejäni morkattukin, joten vinkkejäni ei kannata ottaa kovin vakavasti. Tehkää niin kuin hyvä tulee.
-
Enpäs äsken tullut ajatelleekseni, että eihän mustan alla voi olla harmaata. Sehän on 50% mustaa (rasteroitua mustaa - eli niitä pikkupisteitä). Mustaa voi olla vain yhdellä filmillä (K). Mustan alla voi olla vain jotain kolmesta väristä tai niiden yhdistelmästä [CMY].
Timo
-
... eihän mustan alla voi olla harmaata. ...
Jaa joo: puhuttekin painopuolen asioita. Minä vaan piirtelen, kun en muuta osaa.
Haen takkini. :-[
-
En ehkä yhtään pysy kärryillä tällaisessa teknisluonteisessa keskustelussa, mutta olen itse värittäessäni tehnyt niin, että olen tehnyt koko sivun ylitse 50% harmaatoonin (välillä sitäkin murtaen johonkin tunnelmaan sopivaksi, esim. siniseen tai punaiseen päin) ja sitten vetäissyt puhekuplien ja palkkien alueet täyttämällä valkoisiksi. Jäljelle jää sopivasti tummanharmaata ääriviivaa ja vaaleanharmaata pintaa täytettäväksi flättiväreillä ja jatkotyöstettäväksi sivellintyökaluilla, ja homma on suhteellisen nopeata.
Joo, joku muukin on tehnyt samoin. Siis ilmeisesti näin?
http://www.boltcity.com/workshop/copper_tutorial/tutorial_03.htm
Tarkoituksena siis ilmeisesti on värittää "maalaustekniikalla": luoda pohjaväri viitteeksi koko kuvan/sivun värimaailmasta? Olen itsekin kokeillut samaa, vaihtelevalla menestyksellä. Kuvituskuvissa homma on joskus toiminut, mutta strippisarjakuvissa ei ole loksahtanut. Ehkä kyse on siitä että aikaa yhden stripin värittämiseen on yleensä maksimissaan puoli tuntia ja näen siinä värityksen enemmän Aku Ankka-henkiseksi selvästi toisistaan erottuviksi koko paletin väripinnoiksi.
Toisaalta onhan värejäni morkattukin, joten vinkkejäni ei kannata ottaa kovin vakavasti. Tehkää niin kuin hyvä tulee.
Kateellisten panettelua. Anni Isotalon värimaailma on oikein toimiva.
-
Tarkoituksena siis ilmeisesti on värittää "maalaustekniikalla": luoda pohjaväri viitteeksi koko kuvan/sivun värimaailmasta? Olen itsekin kokeillut samaa, vaihtelevalla menestyksellä.
Minä käytän tuota tekniikkaa, tosin pohjaväri on yleensä (vaikka ei aina) joku ihan muu väri, kuin mitä käytän sitten muuten. Syitä tälle on pari: ensinnäkin sillä poistuu suurimmaksi osaksi se ongelma, että mustan alle jäisi läikkiä. Toiseksi se helpottaa värittämistä, koska teen väritykset idiottimaisesti läppärillä, jonka näytän värientoisto on aika onneton ja siksi moni erilainenkin väri saattaa tietyssä valossa näyttää samalta. Nyt, kun taustaväri on erikoinen, värittämättömät alueet näkyvät heti.
Kuvituskuvissa homma on joskus toiminut, mutta strippisarjakuvissa ei ole loksahtanut. Ehkä kyse on siitä että aikaa yhden stripin värittämiseen on yleensä maksimissaan puoli tuntia ja näen siinä värityksen enemmän Aku Ankka-henkiseksi selvästi toisistaan erottuviksi koko paletin väripinnoiksi.
Mulla on sama juttu. Paitsi että en tee strippejä vaan koko sivun kokoisia juttuja. Yhden sivun värittämiseen menee ehkä tunnin verran. Riippuu tietenkin yksityiskohdista ja siitä kuinka paljon innostuu väkertämään.
-
Minä käytän tuota tekniikkaa, tosin pohjaväri on yleensä (vaikka ei aina) joku ihan muu väri, kuin mitä käytän sitten muuten. Syitä tälle on pari: ensinnäkin sillä poistuu suurimmaksi osaksi se ongelma, että mustan alle jäisi läikkiä.
Joo mustan läikäthän voi välttää myös tekemällä pelkästään viivan alle sen harmaan jos ei tahdo pohjaväriä. Tai kuten minä teen, valitsen valkoiset alueet, suurennan valintaa parilla pikselillä ja kopioin viivojen alle ja lisään lopuksi harmaan. Näin ei tarvitse pohtia onko tolerance liian suuri maalatessa valkoisia alueita ettei väritä niitä harmaita pois.
-
Joo mustan läikäthän voi välttää myös tekemällä pelkästään viivan alle sen harmaan jos ei tahdo pohjaväriä.
Viittaan Timon aiemmpaan viestiin, että ei siitä harmaasta ole mitään hyötyä, koska harmaa on vain vajaa musta ja värityössä yksi väri menee yhdelle pellille. Harmaa siis yhdistyy mustaan ja tuloksena on musta. Reunoilla olevat parin pikselin värialueet voivat sitten huonolla säkällä näkyä tummempana.
Paitsi kyllähän harmaankin saa photarissa cmyk-harmaana, jolloin osa on muuta kuin mustaa, jolloin tätä ongelmaa ei ole. Helpommalla kuitenkin mielestäni pääsisi lätkäisemällä yhtenäisen pohjavärin koko sivuun ja värittämällä siihen päälle. Sitten on mustan alla varmasti jotakin, eikä läikkää pahemmin näy.
Tietenkin väritystapakin vaikuttaa. Valitse-täytä -tyylillä tuo sun mainitsema on varmaan kätsympi, mutta koska itse sudin värit siveltimellä ja vain harvoin käytän valitse-toimintoa, ei pelkkien viivojen tekemisestä mustan alle ole mitään hyötyä.
-
Joo oikeassa olet, menetelmäni koskee pelkästään strippien paintbucket-väritystä. Ja harmaa on tietysti CMY-harmaa, josta tuossa aikaisemmin pähkäilinkin sopivinta yhdistelmää. Nyt käytän yhdistelmää C:65 M:50 Y:50, sillä jostain syystä keltaisen vähentäminen ja korvaaminen Cyanilla tai Magentalla ei anna lopputulokseksi K:100:n kanssa täysin mustaa photoshopin paletissa. Missä ei tunnu olevan mitään järkeä, mutta olen päättänyt luottaa photoshopin palettiin kunnes joku toisin todistaa. Teinpä äkkiä vielä kuvaesimerkit, kuinka homman hoidan:
1. Valitsen kaikki valkoiset alueet, lisään valintaa modify-expand-komennolla 2 pikseliä, jolloin valinta ulottuu pikselin verran ääriviivan yli kummaltakin puolelta:
(http://oswald.fi/kuvakirjasto/esimerkki1.gif)
2. Maalaan valitut alueet valkoisella uudelle layerille:
(http://oswald.fi/kuvakirjasto/esimerkki2.gif)
3. Väritän valkoiset alueet (oikeasti pidän ääriviivan sisältävän layerin näkyvissä):
(http://oswald.fi/kuvakirjasto/esimerkki3.gif)
4. Koko stripin ollessa väritetty lisään "harmaan" C:65 M:50 Y:50
(http://oswald.fi/kuvakirjasto/esimerkki4.gif)
5:Resamplaan värit nearest neighbour-komennolla 300dpi:ksi ja yhdistän viivat ja värin PDF:ksi. Nyt musta viiva on photarin oletusmusta eli K100 C:65 M:50 Y:50.
(http://oswald.fi/kuvakirjasto/esimerkki5.gif)
-
Ton harmaan viivan osuuden voisi jättää pois ja tehdä yksinkertaisesti tosta viivapiirroksesta cmy-harmaan ja siitä siis kopio väritiedostoon. Toki sitten saa jännittää, että osuuko asemointi kohdalleen.
-
Ton harmaan viivan osuuden voisi jättää pois ja tehdä yksinkertaisesti tosta viivapiirroksesta cmy-harmaan ja siitä siis kopio väritiedostoon. Toki sitten saa jännittää, että osuuko asemointi kohdalleen.
Joo no se asemointi onkin toinen syy siihen kaksi pikseliä viivaa ohuempaan harmaaseen syynä. Kun nuo painovaiheessa tapahtuvat heitot tuntuvat olevan valitettavan yleisiä :P Ensimmäinen syy on se että jos otan vain kopion viivalayerista, väritän sen, vaihdan viivan "harmaaksi" ja resamplaan näkyy pdf-vaiheessa parin pikselin heittoja kun 300dpi:n väritiedoston ja 720-1200dpi:n mustavalkotiedoston viivojen rajat eivät menekään enää yksi yhteen:
(http://oswald.fi/kuvakirjasto/esimerkki6.gif)
Tämä on ainoa tapa, jolla olen onnistunut välttämään sen. Onneksi homma onnistuu parilla napinpainalluksella.
-
5:Resamplaan värit nearest neighbour-komennolla 300dpi:ksi ja yhdistän viivat ja värin PDF:ksi. Nyt musta viiva on photarin oletusmusta eli K100 C:65 M:50 Y:50.
Mulla on sellainen käsitys että noin sankka väritys ei menisi välttämättä RIPistä läpi. Ei ainakaan sanomalehtipaperille joka imee väriä kamelin lailla. Yleensähän RIPissä on jonkinlainen värinpoisto/korvaussysteemi joka tekee just sen että yhteen kohtaan ei läträtä liikaa. Myös PDF-muunnoksessa on tästä syystä paperikohtaisia asetuksia. Vaikka kiiltävälle paperille laitetaan eri määrä väriä kuin huokoiselle, lopputulos näyttää suurin piirtein samalta.
(Välttämättä ei siis kannata tuijottaa sitä kuinka mustalta musta näyttää monitorissa. :) )
Jos ajatellaan että kaikkien prosessivärien (c+m+y+k) yhteenlaskettu peitto olisi 400%, niin maksimipeitto mitä käytetään lienee paperikohtaisesti jossain 150-250%:n välillä. Esim. mustalla korvataan tummemmissa sävyissä muita värejä. En nyt muista tarkkaan noita arvoja, mutta kyllä tän varmaan jostain saisi selville. ...Ja korjatkaa, pliide, jos joku tietää paremmin. :)
En ole ihan saletti näistä jutuista kun ei ole tullut ongelmia vastaan. Puuhaan lähinnä vektorigraffalla ja yhteen lehteen olen joutunut tekemään oman, muita vaaleamman paletin jotta sain värin edes suurin piirtein sellaisiksi kuin halusin. Lehden taittaja ei näistä jutuista tiennyt mitään. Katsoinkin sitten parhaaksi korjata ongelman "omassa päässä" mieluummin kuin lähdin loputtomaan kisaan eri portaissa siitä miten värit saisi kuntoon. Epäilen että painon RIP niitä värejä muklaa (tai jättää korjaamatta), mutta todistetta tästä ei tietenkään ole. Valokuvat toistuvat ko. tabloid-lehdessä luonnollisesti ihan OK. jJa fotojen ehdoillahan sitä mennään. :P
-
Mulla on sellainen käsitys että noin sankka väritys ei menisi välttämättä RIPistä läpi. Ei ainakaan sanomalehtipaperille joka imee väriä kamelin lailla. Yleensähän RIPissä on jonkinlainen värinpoisto/korvaussysteemi joka tekee just sen että yhteen kohtaan ei läträtä liikaa.
Jos ajatellaan että kaikkien prosessivärien (c+m+y+k) yhteenlaskettu peitto olisi 400%, niin maksimipeitto mitä käytetään lienee paperikohtaisesti jossain 150-250%:n välillä.
Joo-oh, kyllähän tämä photoshopin täysmusta 265% on melkoisen paljon, minäkin muistelisin saaneeni ohjeeksi että 250% olisi ehdoton katto. Silti on tullut näitä prosentteja käytettyä ainakin viimeiset 6 vuotta, eikä noissa kuvituksissa nyt mitään musteen leviämistä näy... mutta ehkä suodattimet ovat todella tehneet painopäässä tehtävänsä. Luulen silti että tuossa on pointtia ja poistan keltaisen värivalikoimista, jolloin tulee tasan K100+C50+M50=200%. Ellen sitten siitäkin vähennä. Muutenkin on tullut pohdittua että jos lehteen tulee kohdistusvirhe mustassa niin näyttää todella suttuiselta, jos alta pilkistää kovin tummanharmaa. Täytyypä varmaan taas lueskella erilaisia rich black-suosituksia...
Wikipedia sanoo seuraavaa:
"A typical rich black mixture might be 100% black ink and 50% of each of the other 3 inks. This is necessary because no black ink is truly black and the mixture helps to make the black even more black."
http://en.wikipedia.org/wiki/Rich_black
Tuosta tulisi tietysti juuri se 250%
Ja artikkelista oli linkki seuraavaan tekstiin:
In print there are many different ways to represent black. The simplest is "plain black," or 100% black ink (0C, 0M, 0Y, 100K). However, you can also create a "rich black" by printing other inks along with black. There are many different possible ink combinations - the most common "rich black" contains percentages of all 4 inks: 63C, 52M, 51Y 100K. This particular variant owes it's popularity to Adobe Photoshop - when an RGB file is converted to CMYK, areas that are absolute RGB black (R0, G0, B0) will wind up with this combination, unless certain default settings have been changed. Other possible flavors of "rich black" are "Cool Black" (60C, 0M, 0Y, 100K) and "Warm Black" (0C, 60M, 30C, 100K).
http://www.printernational.org/rich-black-plain-black.php
Jossain painossa kehoitettiin käyttämään pelkkää mustaa ja syaania. Vastauksia on ilmeisesti yhtä paljon kuin kertojia... varminta lienee kuitenkin vähentää vähän noita prosentteja. Olen sattumalta menossa tänään saunomaan yhden painotalon porukan kanssa. Täytyypä vähän udella heiltäkin, missä prosenteissa menee katto :P
-
On tullut nyt vietettyä tunti jos toinenkin painotekniikkaan syventyen, apuna oppaista parhain: Google. Kyllä painofirmat tuntuvat selvästi eniten suosivan rich blackia muotoa K:100 ja C:40. Samaa reseptiä tarjosi myös painotalon väki perjantaisessa saunaillassa. Jonkin verran tehdään myös useammalla värillä, mutta hyöty jää kuulema melko pieneksi suhteessa riskeihin, joita ovat heitot kohdistuksessa ja liiallisen kylläisyyden tuomat ongelmat. Ja pelkkä syaani tulee tietysti myös painolle halvemmaksi :) Jotkut käyttävät myös suurempia määriä syaania (60%), mutta silloin viiva saa kuulema jo melko kylmän sävyn.
Syaani-magenta yhdistelmällä tummuutta pitäisi saada vielä aavistuksen lisää, mutta yhdistelmää pidetään yleensä tarpeettomana, sillä häiritsevä harmaus poistuu jo syaanilla. Mikäli mustaa tahdotaan kuitenkin tummentaa magentalla, kehoitetaan yhdistelmään lisäämään vielä keltaista, esimerkiksi: C40 M:30 Y:20/30. Keltainen ei tummenna mustaa, mutta estää mustan sävyttymistä liian violetiksi.
Aikaisemmin käyttämäni väriarvot olivat kuitenkin turhan suuria, kuten Reima uumoili. Ei mene karsimatta kaikista painoista läpi. Ainakin Hesarin painon katto väreille on kuulema 220%.
Toimitin eilen painoon testejä erilaisista mustista, lupasivat painattaa ne minulle ilmaiseksi. Nyt odotellaan jännityksellä tulosta...