Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => : Markku Myllymäki 13.03.2006 klo 14:34:02
-
80- ja 90-luvulla sarjakuva nousi arvoon arvaamattomaan. Lehtipisteet pursuivat sarjakuvia. Siitä tuli jo miltei salonkikelpoista. Tampereellakin oli ihan oikein uutta ulkomaista sarjakuvaa myyvä kauppa, jokin Lauri Viidan runoon pohjautuva nimikin sillä kai oli... Ja sitten romahti. Sitten manga tuli ja pelasti sarjakuvan kadotukselta (ainakin markkinointilukujen kannalta).
Sen jälkeen tuntui että sarjakuva on kuollut. Vähäiset merkit sarjakuvasta kaupoissa alkoivat mangaa ja Disney-tuotantoa lukuun ottamatta hävitä. Sanottiin, että sarjakuva ei myy, ei kiinnosta tietokonepelien, DVD:eiden ja muun kiinnostavamman viedessä ajan. Ajan, jota nuorisolla kuulemma ei enää liiemmälti ollut. Kiireisiä, nääs.
Pikku hiljaa rikkaruohon lailla sarjakuva hiipi takaisin lehtihyllyyn. Ja nyt sitten muutaman päivän sisällä on sarjakuvista kysellyt liki 60-vuotias mummo, trendikäs teinityttö ja tietokonepelikaupan pitäjä. Että missäs ny si mennään hä?
Raahatkaa vielä Tampereelle joku puotipuksu pitämään uutta ulkomaista sarjakuvaa myyvää sarjakuvakauppaa, niin kyllä se siitä.
-
90-luvulla kävi kuulemma niin että sarjakuvan lukijakunta vanheni. Eli siis uusia asiakkaita ei saatu, asiakaskunta ei uusiutunut eikä laajentunut nuoremmasta päästä. Ja sitten kun nämä Nonstop/fanzine-sukupolven heput alkoivat saada lapsia ja hankkia taloja ja autoja, rahaa liikeni vähemmän sarjakuvalle. Ei kauppa kannattanut enää.
Mangan myötä on tosiaan tullut uusi sukupolvi, mutta suuri kysymysmerkki on se että ostavatko he KOSKAAN mitään muuta kuin mangaa. Kaupan kannalta se on epäolennaista, jos joku uuden ulkomaista tavaraa tuovan kaupan haluaisi perustaa, kyllä kai siinä mangan sivussa voisi halutessaan pitää varastossa tonneja kii siinä pappakamassakin (koska pappoja ja mummojahan me ostajina jo ollaan). Eri asia sitten on, kenellä on tällaiseen rahanmakuuttamiseen kulttuuritahtoa. Ja tietoa tai kiinnostusta ottaa selvää ja hankkia kontaktit.
Mutta yksi sukupolvi tuosta puuttuu välistä tosiaan, ne on ne nyt parhaillaan amk:eissa olevat. Se isoin mangaporukka on vasta lukiossa tulossa, vasta ensimmäiset pioneerit opiskelemassa ammattiin.
Mut hei, onha sarjis pakosti trendikäst kert se oli Trendi-lehes!
-
Se on tulossa jo suolla, parin vuoden päässä, kun NonStoppi-porukka saa lapsensa pihalle asunnoistaan ja heillä on taas varaa ostaa sarjixia. Merkit näkee jo sarjakuvakaupoissa ja kustantajien tulevia julkaisuja -listoilla: Kovakantiset Tintit, Carl Barks -kirjasto suomex...
-
Se on tulossa jo suolla, parin vuoden päässä, kun NonStoppi-porukka saa lapsensa pihalle asunnoistaan ja heillä on taas varaa ostaa sarjixia. Merkit näkee jo sarjakuvakaupoissa ja kustantajien tulevia julkaisuja -listoilla: Kovakantiset Tintit, Carl Barks -kirjasto suomex...
Tämä on yksi pointti. Toinen on se miten moni "aikuistui" ja joka alkoi lukea kirjoja ilman kuvia tai lopetti tyystin.
sarjakuvista tulee taas joskus trendi, ihan niin kuin hong kong-toimintaelokuvistakin tulee taas trendi.
minä pitäydyn molemmissa oli trendi tai ei. Leveälahkeisiin farkkuihin ja tolppakenkiin minua ei saa.
Trendit tulee, trendit menee, sarjakuva säilyy.
-
Mä kuulun aika vahvasti kai tuohon väliinputoajasukupolveen...
Tottahan se on, että sarjakuvaa ei kauheasti missään trendikkäissä nuortenlehdissä tai tapahtumissa näkynyt silloin, kun itse herkässä iässä olin. Eiku eihän silloin edes ollut trendikkäitä nuortenlehtiä. Ajat olivat muutenkin kovin erilaiset, vaikka eihän tuosta ole vasta kuin kymmenisen vuotta aikaa. Silloin oli jopa outoa se, jos joku luki fantasiakirjoja.
Ei kai olisi itsekään tullut sarjakuvaan laajemmin tutustuttua, ellei olisi kirjastoa niin systemaattisesti kolunnut. Tai olihan tottakai pohjana jotakin lapsuuden sarjiselämyksiä. Mutta eivät edes silloiset ns. vaihtoehtonuoremmat tyypit sarjisskenessä liikkuneet. Eikä kyllä just mun ikäiset ihmiset kauheesti lue sarjiksia nykyäänkään.
Miksi kummassa mulla on muuten näin "täti muistelee" -olo, vaikka vielä nuori ja vetreä olen? On se vaan kumma kuitenkin, miten erilaista nuorisokulttuuri on nykyään. Mähän olisin -herrajjumala- kauhee massateini nyt, kun sillon olin vaan tosi outolintu. :D
-
Se on tulossa jo suolla, parin vuoden päässä, kun NonStoppi-porukka saa lapsensa pihalle asunnoistaan ja heillä on taas varaa ostaa sarjixia. Merkit näkee jo sarjakuvakaupoissa ja kustantajien tulevia julkaisuja -listoilla: Kovakantiset Tintit, Carl Barks -kirjasto suomex...
Totta varmaan.
Mutta tuossa ei ole vielä mitään mitä minä ostaisin... mikä saa minut aprikoimaan ikuisuuskysymystä: miten sarjakuvan ostajakuntaa saisi laajennettua, esmes naisiin? Jaappanissa ne on perhana onnistuneet tässäkin. Ranskassa (ja vissiin vähän Amerikassakin, mistä luin?) keskustellaan tästä nyt kovasti. Rahan takia tietysti. Saas nähdä tuleeko jotain seurauksiakin. Vaikea kuvitella että semmoiset jotka ei ole tyttönä sarjakuvaa ostaneet, yhtäkkiä aikuisena alkaisivat. Vaan tiedä sitten, vaikkapa tapaus Naisen kanssa. Voisin kuvitella että esim. Maisat ja Kaarinat ja V&W myy naisille paremmin just kalentereina, juhlakirjoina ja lahjakirjoina, ts. nätteinä pakkauksina, kuin perinteisinä A4-albbuina. Hm.
Suomessahan ei ole myöskään erityisesti lasten ja nuorten sarjakuvaa. Paitsi Akkari, joka on kaikkien sarjakuva. Mutta muuten silleen myynnillisesti merkittävissä määrin.
-
Totta varmaan.
Mutta tuossa ei ole vielä mitään mitä minä ostaisin... mikä saa minut aprikoimaan ikuisuuskysymystä: miten sarjakuvan ostajakuntaa saisi laajennettua, esmes naisiin?
Suomessahan ei ole myöskään erityisesti lasten ja nuorten sarjakuvaa. Paitsi Akkari, joka on kaikkien sarjakuva. Mutta muuten silleen myynnillisesti merkittävissä määrin.
Se että suomessa on Aku Ankka on hyvä asia tulevien polvien kannalta.
Kyllä kaikki kirjoihin kajahtaneet kuten allekirjoittanut on aloittaneet aapisilla ja kuvakirjoilla.
Naiset ovat Suomessa paremmassa asemassa kuin monien muiden maiden naiset mutta silti aliarvostetussa asemassa.
Naisille suunnatut sarjakuvat kun tuppaa olemaan joko rimpsurampsuprinsessahöttöä tai sitten äärivastareaktiota.
Onneksi Suomessa on melko paljon naispuolisia sarjakuvantekijöitä. Tilanne korjautunee ajan kanssa. siis niin että on enemmän sarjakuvaa myös naisten makuun.
-
Jotain naisten/tyttöjen aktivoitumisesta kertoo sekin, että vielä vuosi sitten Kvaakissa oli 2,9 miestä yhtä naista kohden kun nyt tuo luku on 1,8.
-
Tästähän on keskusteltu vähän jo aikaisemminkin, ja aivan kuten Loponen totesi, tulevaisuus on tyttöjen ja naisten. Witchit ja mangat ovat selvästi enemmän tyttöjen trendi.
Toisaalta Tex ja Korkeajännitys ovat nekin selvästi taas nousussa.
Mutta kaipaisin enemmän halpaa käyttösarjakuvaa kaupan hyllyihin, en niinkään luksuspainoksia kirjakauppoihin.
-
En tiedä onko oma poika (4v) poikkeustapaus mutta jotenkin voisin kuvitella että meidän Non Stop - sukupolven edustajien kakaratkin oppivat lukemaan sarjakuvia kun se on yhtä luonnollinen juttu kuin aamun Hesari. Juniorille pitää vähintään kerran viikossa lukea Koralliluolan kummitus ja kielletty laakso. Barksin lisäksi sen suosikkeja on Mustanaamio. Omituisin sen fanituskohde on Tom Strong ("täysin himmeä sarjakuva" oli vaimon kommentti kun se pantiin lukemaan yksi jakso). Korostettakoon että en itse ole missään vaiheessa ohjaillut pojan valintoja koska uskon että kaikenlainen tuputtaminen aiheuttaa vain torjuntareaktioita
-
Muita suosikkeja ovat olleet Yakari, Aku Ankka, Asterix, Marsupilami sekä Piko ja Fantasio.
Eihän noista ikinä tiedä mutta kyllä siitä minusta noilla eväillä pitäisi kasvaa kunnon ihminen
-
Oli pakko kaivaa tämä ketju esiin toisessa ketjussa( http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=4311.390 ) alkaneen keskustelun takia.
On ja ei.
Sarjakuvan asema marginaalissa, joskin isossa sellaisessa säilyy. On mangasukupolvi varmasti kehittymässä sitä en epäile, mutta enimmälle osalle se on jotain mikä jää.
Tämä ei ollut mangapiikki. Enimmälle osalle sarjakuva ja monet muutkin lapsuuden ja nuoruuden asiat jäävät.
Ihmisluonteelle on tyypillistä vetää jäykät ja tarkat rajat joita jumaliste noudatetaan. Mangan harrastajat ja vastustajat kulkevat yhtä lailla laput silmillä.
Pelkkä se että sarjakuva ja manga eritellään eri termeiksi kielii molempien hausta saada tila itselleen, korostaa oman asemaa. Ja näin kahtiajako tulee aika kauan menemään.
Naiset eivät tule luontaisesta(vai sosiaalisesta sterotypiaan ehdollistamisesta) systä johtuen vaikuttamaan suuresti sarjakuvan kaupalliseen kannattamiseen muutoin kuin trendiaalloissa.
Mitä se nyt horisee?
Anteeksi nyt mutta valtaosa naisia voi lukea ja nauttia sarjakuvista omistamatta niitä/vaihtaen niitä ja luettuaan ne niiden tarve poistuu. Voin luetella lukuisia tuntemiani säännöstä poikkeuksen tekeviä kvaakissakin, mutta he ovat poikkeus, ei sääntö.
Arvioni ei ole tieteellinen ja pohjautuu lähinnä aikaisemman mallin arvioon. Se 70-80-luvun punk sota apatiaa vastaan yms ja sitä edeltäneet vasemmistolaisuuden kannattajat-sukupolvet ovat kaikki assimiloituneet keski-ikäiseen kaavamaisuuteen oikein hienosti.
Kapinat ovat lyhytikäisiä, arkisuus iänkaikkista ja vanhemmiten pehmetään.
Vika on kai siinä että piirit on liian pienet eikä nähdä sitä miten seisovaa vesi on. Totta kai uuden eurosarjakuvan tulee olla vakavaa, alternativen rajoja rikkovan kokeellista ja kaiken täynnä sisäpiirivitsejä.
Mangaa syyttävät tahot eivät näe siitä ohi että kun on mistä julkaista niin se myy. Uusi juttu on uusi juttu.
Oma poikani pitää kyllä niin Digimoneista kuin beybladeistä kuin muumeista ja tinteistä, marsupilameista, hämähäkkimiehistä, eisnerin spiritistä, karvisesta jne. mutta vaikka lapset ovatkin jossain määrin konservatiiveja se uusi asia on aina uusi asia.
Kotoiset markkinamme ja monin paikoin maailmallakin on uutta materiaalia taide-alternative-supersankari mille ikinä pikkuklikille joka tyytyy asemaansa. joka ei tarjoa uudelle nuorelle tai lapsilukijalle juuri mitään.
Lurkerin perään kuuluttama halpa käyttösarjakuva uupuu. Osittain se johtuu myös tarpeesta säilyttää elitistinen pieni piiri ja siitä että sarjakuva on taidetta.
Sehän kuulostaakin pahalta= halpa käyttösarjakuva.
Maailmalla on paikkoja joissa sarjakuva ei ole kovinkaan urautunutta ja pyrkii luomaan jotain uutta ja toivon että siinä onnistutaan.
on myös paikkoja joissa on lähdetty kopiomaan mangan ulkoisia piirteitä ja tajuttu että jotain pitää tehdä.
tämäkin on hyvä sarjakuvan kannalta.
Niin aina: toivon parasta mutta ymmärrän odottaa pahinta.
niin kauan kuin tehdään suuren budjetin sarjakuvaelokuvia ja voidaan myydä oheistilpehööriä suut ja silmät täyteen on taottava rautaa niin että hiki höyrystyy.
Ensi kerralla trendi voi olla taas joku käsittämätön Bay city rollersin ja runouden fuusio ja sarjakuva on taas niin eilinen ettei mitään määrääkään.
samat hc-nörtit jatkavat toimintaansa kaikissa tilanteissa ja takaavat jatkuuvuuden.
-
Terveisiä Ranskasta. Ainakin Carcassonnessa kehäteiden varsilla olevissa marketeissa oli aivan saatanan siistit kirjakaupat heti kun tullaan ovesta sisään, paljon isompi osasto sarjakuvia kuin Helsingin Akateemisessa. Sarjakuvat oli siinä maassa niin itsestään selvä osa kulttuuria ettei sitä tarvinnut hehkuttaa, uuden Pikon ja Fantasion sai paikallisesta alepasta (älyttömän kalliita, alta 10e ei saa mitään).
-
Sarjainfossa oli kyllä aikanaan fiksu artikkeli japanilaisesta sarjakuvasta, kun ostin silloin vuonna yksi ja kaksi Hiroshiman pojan tiesin lukevani ensimmäistä kertaa mangaa. Älyttömän hyvä sarjakuva ja tuohon olisi varmaan voinut hurahtaa jos Euroopassa ei olisi tehty samaan aikaan niin kiinnostavia juttuja
-
Aika mutu-tuntumalta mennään tässä(kin) keskustelussa.
Olisi kiva nähdä jotain konkreettisia lukuja esim. tietynlaisten sarjakuvien ostajamääristä ja painoksista. Paljonko menee vaikkapa näitä nyt suomennettuja ranskalaisia sarjakuvia: Trondheimia, Larcenetia jne.? Ja kuka ostaa mitäkin sarjakuvaa? Voisi vetää lukujen vastapainoksi jonkun kyselytutkimuksen.
Vaikka eiväthän nämäkään vielä trendeistä kerro. Itse ei oikein pysty näkemään sarjakuvatrendejä, kun on liian lähellä toimintaa. Manga tietysti, mutta mikä muu? Jennirope-tyylinen taidesarjakuva, kenties? Tjaa-a. Eipä ole Imagessakaan edes ollut yhtään laajempaa (yli yhden sivun) sarjakuva-artikkelia... ainakaan moneen vuoteen. Puhumattakaan jostain City-lehdestä tai Nyt-liitteestä, jotka sentään haistavat kaikki trendit viimeisinä (eli kun ne oikeasti ovat suuren yleisön trendejä ja siis tositrendisettereiltä menossa ohi). ;)
Suomalainen pienkustantamosarjakuvatoiminta on omasta mielestäni huippukoleeta, mutta kaikki eivät ehkä tätä lausuntoa allekirjoita.
-
Trendejä... pelkkä sanakin puistattaa, trendit menevät ohi. Kohta saattaa käydä niin että sarjishyllyt taas kutistuvat, oli siellä mangaa tai ei. Ja sarjakuvaharrastajat ovat taas miettimässä että "mites nyt?" samalla kun trendikkäät teinit halveksivat ikätoveriaan joka lukee sarjakuvaa. Eihän siitä ole loppujen lopuksi kauaa kun sarjakuvat olivat "vain lapsille"... ja taitavat sitä olla vieläkin isojen kaupunkien ulkopuolella.
Useat lehdet ovat viime aikoina kirjoitelleet mangasta ja nimenomaan tyttöjen mangaharrastuksesta, ja huomasin kieltäytyneeni useasta haastattelusta (minkä mielekkyys hieman mietityttää sillä tällä alalla pitäisi näkyä, mutta en ole oikea henkilö haastateltavaksi jne). Hyvähän se on, että mangan myötä sarjakuvascene laajenee, ja toivon että Emma raivaa tietä monipuolisemmalle mangalle. Siitähän on ollut puhe aiemminkin että perinteisesti länsimaisessa sarjakuvassa hahmot ovat aikas etäällä lukijasta, ehkä siinä syy miksi manga kiinnostaa, myös tyttöjä.
Kun vain lukisivat muutakin kuin mangaa ja kun vain päästäisiin tästä manga vs. kaikki muu sarjakuva -asetelmasta eroon...
Toivoisin sarjakuvalle käyvän Suomessa samalla lailla kuin elokuville tai kirjallisuudelle, eli niin että sitä olisi aina saatavilla ja monipuolisesti, riippumatta siitä mikä on trendi milläkin hetkellä. (Eikun hetkinen, eihän tänne tuoda muuta kuin massatuotettuja Hollywood-leffoja...) Toivon ettei manga häviä hyllyistä. Toivon myös, ettei se syrjäytä kaikkea muuta sarjakuvaa.
Pah, tulipa taas käytettyä termiä "manga" vaikka päätin pitäytyä "japanilaisessa sarjakuvassa"...
-
Onhan Lone Wolfia/Samuraiteloittajaa vaikea mieltää äkkiä katsottuna "mangaksi" vaikka ei ole epäilystäkään että ne eivät tapahtuisi Japanissa.
Nyt kun olen vähän lukenut ensin mainittua, niin pitää sanoa, että ei mulla ole missään vaiheessa ollut vaikeuksia mieltää Lone wolfia mangaksi. Oikeastaan heti ekalla kerralla jo, kun niitä näin joskus 10+ vuotta sitten ajattelin, että "haa, pieniä mustavalkoisia japanilaisia sarjakuvia*".
* Sitä en muista, että olisinko silloin käyttänyt manga-nimeä vai en, mutta japanilainen sarjakuva yleensä oli käsitteenä (jos nyt niin voi edes sanoa) tuttu.
-
Trendejä... pelkkä sanakin puistattaa, trendit menevät ohi.
Jep, Pikku Nemo näyttää minusta todella hyvältä tänäänkin eikä Leonardon maalaukset siitä huonoutuneet että Pariisissa on yllättäen ihan älyttömästi amerikkalaisia salaliittoteoreetikkoja jotka ovat lukeneet aika kelvottoman jännärin. Amerikkalaisia oli Pariisissa ja Louvressa sitä ennenkin eikä ne siitä pilaantuneet (mutta eivät takuulla myöskään parantuneet). Toistakaapa nyt kuorossa Offspringin tahtiin:"I'm not a trendy asshole" ja jatkakaa
-
Onhan Lone Wolfia/Samuraiteloittajaa vaikea mieltää äkkiä katsottuna "mangaksi" vaikka ei ole epäilystäkään että ne eivät tapahtuisi Japanissa. Kaikki mangathan eivät edes tapahdu Japanissa.
Joku sanoi joskus minulle että "eikös sarjakuvan pitäisi tapahtua Japanissa kun kerran piirrät mangatyylillä?" Öö, ei?
Monet man-- japanilaisesta tyylistä vaikutteita ottaneet sijoittavat tarinansa Japaniin ja antavat hahmoilleen japanilaiset nimet, ehkä tehdäkseen jutuista "aidompia"... mene ja tiedä.
-
Monet man-- japanilaisesta tyylistä vaikutteita ottaneet sijoittavat tarinansa Japaniin ja antavat hahmoilleen japanilaiset nimet, ehkä tehdäkseen jutuista "aidompia"... mene ja tiedä.
Ja jotkut taas (http://au.aniki.fi/viewtopic.php?p=71591#71591)... Joo.
Vaikea kuvitella että semmoiset jotka ei ole tyttönä sarjakuvaa ostaneet, yhtäkkiä aikuisena alkaisivat.
Sehän olisi sula mahdottomuus - uudet sukupolvet pitää kasvattaa. Kioskimangakasvatus alkoi vuonna 2003 Dragon Ballilla: nyt siitä on jo yli kolme vuotta, ja juuri äsken lehtipisteisiin tupsahti ensimmäinen 16-20-vuotiaalle nuorelle miesyleisölle tarkoitettu sarjakuva. (Saattaapa tosin käydä niin, että Emman lukijakunta muodostuu varsin naisvaltaiseksi...) Mitä nähdäänkään, kun toiset kolme vuotta ovat kuluneet?
Hyvin on meillä pullat uunissa.
Muoks: Tulipa tässä taas mieleen, kuinka spesiaalia pohjoismainen sarjakuvakulttuuri onkaan. Yhdysvalloissa ja Britanniassa julkaistaan Tokyo Mew Mewta ihan samassa formaatissa kuin täälläkin, mutta erona on se että täällä se on Japanin tapaan kauppojen lehtihyllyissä.
Yhdysvalloissa ja Britanniassa mangaa myydään sarjakuvaliikkeissä ja kirjakaupoissa. Tavalliselle kymmenvuotiaalle tytölle ei välttämättä ihan heti tule mieleen lähteä metsästämään itselleen sopivaa viihdettä sarjakuvakaupasta (etenkin kun ottaa huomioon miten nörttihieltä haisevia varsinkin jenkkisellaiset ovat), joten mangamenekki pohjautuu siellä lähes yksinomaan aktiivisiin harrastajiin. Kovin erilainen tilanne täkäläiseen verraten, eikös?
-
Yhdysvalloissa ja Britanniassa mangaa myydään sarjakuvaliikkeissä ja kirjakaupoissa. Tavalliselle kymmenvuotiaalle tytölle ei välttämättä ihan heti tule mieleen lähteä metsästämään itselleen sopivaa viihdettä sarjakuvakaupasta (etenkin kun ottaa huomioon miten nörttihieltä haisevia varsinkin jenkkisellaiset ovat), joten mangamenekki pohjautuu siellä lähes yksinomaan aktiivisiin harrastajiin. Kovin erilainen tilanne täkäläiseen verraten, eikös?
Tuo hikimeininki pitää varmaankin tosiaan paikkansa sarjisten erikoiskaupoissa mutta tuskin kirjakaupoissa.
Käsittääkseni jenkkilässä noissa erikoiskaupoissa myydään vaan (murto)osa mangasta ja suurin osa meneekin sitten kirjakaupoissa josta oikeat ihmiset ne käyvät ostamassa ;)
Mutu tuntumalta en usko että keskiverto amerikkalainen sarjakuvaharrastaja, siis kaiketi sellainen "mä luen vaan Marvelii/DiiCiitä -hikihemmo", juurikaan mangaa ostaa.
Toisaalta uskoisin että suomessa kohtalaisen iso osa mangasta menee enempi tai vähempi juuri noille "aktiivisille harrastajille"; harrastavatpa vaan aktiivisesti mangaa jota osa lukenut enemmän ja osa vähemmän.
Mutta joo, hieno homma tosiaan että niitä löytyy meiltä myös paikoista joissa suuret massat voivat niihin törmätä eli marketeissa ja kioskeissa! Toivottavasti valikoima monipuolistuu ja näiden kuluttajat tajuavat että ei kannata olla yhden asian fanaatikkoja vaan kaikkeen hyvään, ja miksei hieman huonompaankin, kannattaa tutustua.
-
Nythän jopa Suosikki teki jutun Animeconista, ja kyllä toki sykäyttää aina Fennicassa käydessä kun puolet asiakaskunnasta on "mangatyttöjä" normaalien hikisten keski-ikäisten äijien ja muiden elämästä vieraantuneiden sarjakuvanörttien sijaan...
Minulla on aavistus, että jossain kiiltäväpaperisessa trendijulkaisussakin olisi melko hiljan ollut juttua "mangamuodista".
Kunhan nyt vaan yleensä sarjakuvista puhutaan, eikä vain puhuta, vaan että niitä kans ostetaan! Nih!
-
Toisaalta uskoisin että suomessa kohtalaisen iso osa mangasta menee enempi tai vähempi juuri noille "aktiivisille harrastajille"; harrastavatpa vaan aktiivisesti mangaa jota osa lukenut enemmän ja osa vähemmän.
Pakko olla joko fanaattinen harrastaja tai teini että suurin osa valtavirtamangasta ylipäätään kolahtaa. ;) Suurin osa käännetystä kamasta kun on sitä teineille suunnattua kliseistä lue-kerran-ja-unohda -tavaraa. Kyllähän niitä huvikseen joskus lukee, mutta ei välttämättä halua itse rahojaan käyttää. Ja moni manga josta teininä tykkäsi niin paljon ei enää millään jaksa innostaa. Todella hyvät asiat, olivat ne sitten suunnattu vaikka lapsille, jaksavat edelleen miellyttää senkin jälkeen kun kasvaa...
Enemmän monipuolista mangaa tänne. :P Ja julkaisevathan ne nykyään sarjisarvosteluja esim Suomen Kuvalehdessä, joten luulisi jonkun ei-harrastajankin huomaavan että kyllä niitä voi lukea... trendi tai ei.
-
Käsittääkseni jenkkilässä noissa erikoiskaupoissa myydään vaan (murto)osa mangasta ja suurin osa meneekin sitten kirjakaupoissa josta oikeat ihmiset ne käyvät ostamassa ;)
Mutta joo, hieno homma tosiaan että niitä löytyy meiltä myös paikoista joissa suuret massat voivat niihin törmätä eli marketeissa ja kioskeissa!
Käsittääkseni Jenkkilässä mangaa juurikin myydään myös marketeissa ja muissa lehtipisteissä (lähinnä siis lehtiä, pokkarit menee kai kirjakauppojen kautta) ja sen helppo saatavuus onkin varmaan yksi sen valtteja. Onhan manga USA:ssakin huippusuosittua vaan eipä se näy esim. Diamondin listoilla kovin hyvin (siis mangapokkareita toki on esim. albumilistoilla, mutta myyntiluvut ovat täysin vertailukelpoisia amerikkalaisten supersankarisarjojen kanssa).
-
Käsittääkseni Jenkkilässä mangaa juurikin myydään myös marketeissa ja muissa lehtipisteissä (lähinnä siis lehtiä, pokkarit menee kai kirjakauppojen kautta)
Kuulostaa oudolta, koska mangalehdethän ovat sillä suunnalla koko ajan olleet vähenemässä, ja pokkarimuoto yleistymässä.
-
Kuulostaa oudolta, koska mangalehdethän ovat sillä suunnalla koko ajan olleet vähenemässä, ja pokkarimuoto yleistymässä.
En tiedä mangan tai yleensäkään USA:n lehtipistemyynnin tilanteesta paljoakaan, koska siitä ei pahemmin tietoa ole, mutta joka tapauksessa sen perusteella, mitä olen kuullut mangalehdet (oli ne sitten vähenemässä tai eivät) menestyvät lehtipisteissä huisisti paremmin kuin vaikkapa Marvelin ja DC:n supersankarilehdet. Toinen lehtipisteissä menestyvä kustantaja on Archie, joka Diamondin listoissa on yleensä hännillä vain muutaman tuhannen lehden myynnillä, mutta joka lehtipistemyynnissä onkin sitten jo paljon menestyvämpi.
Eli pointtini oli, että USA:ssa myytävistä mangalehdistä valtaosa myydään nimenomaan marketeissa yms. olevien lehtipisteiden kautta eikä erikoisliikkeissä ja kirjakaupoissa.
-
Eli pointtini oli, että USA:ssa myytävistä mangalehdistä valtaosa myydään nimenomaan marketeissa yms. olevien lehtipisteiden kautta eikä erikoisliikkeissä ja kirjakaupoissa.
Jees, paljon mahdollista.
Ja niin, sarjakuvan trendikkyydestä en sinänsä tiedä enkä juuri välitäkään, mutta katsellessani tämän ketjun alkupuolta huomasin monien hehkuttavan, että ovat saaneet lapsensakin lukemaan jo hyviä sarjakuvia. Itselleni kävi niin, että koska vanhempani ostivat mulle lapsuudessani Tinttejä, Asterixeja, Aku Ankkoja ja muita semmoisia, en oikeastaan nykyään pysty lukemaan niitä ollenkaan, koska ne tuntuvat jotenkin liian "turvallisilta". Vasta omilla taskurahoillani itse ostamani sarjakuvat ovat niitä, joihin olen muodostanut jonkun vahvemman tunnesiteen. Off-topic, tiedän kyllä.
-
Eli pointtini oli, että USA:ssa myytävistä mangalehdistä valtaosa myydään nimenomaan marketeissa yms. olevien lehtipisteiden kautta eikä erikoisliikkeissä ja kirjakaupoissa.
Epäilen tuota markettijuttua, mutta ei pohjaudu mihinkään oikeaan tietoon vaan mutuun.
Ja kirjakaupoilla e ole mitään tekemistä erikoisliikkeilden ja niiden ostokanavien (Diamond) kanssa vaan tilaavat kyllä tuotteensa ihan muita kanavia pitkin joten niiden myynti ei näy Diamondin luvuissa.
-
Epäilen tuota markettijuttua, mutta ei pohjaudu mihinkään oikeaan tietoon vaan mutuun.
No selvyyttä saa jo silläkin, kun katsoo Diamondin top-300 -listaa. Siinä ei pahemmin manga juhli. Samaan tapaanhan mm. Mad ja Heavy Metal myyvät marketeissa monin verroin paremmin kuin sarjakuvakaupoissa.
Ja kirjakaupoilla e ole mitään tekemistä erikoisliikkeilden ja niiden ostokanavien (Diamond) kanssa vaan tilaavat kyllä tuotteensa ihan muita kanavia pitkin joten niiden myynti ei näy Diamondin luvuissa.
Jes. Näin on pääasiassa, mutta kyllä Diamond kirjakauppoihinkin jakelee, vaikka ei kovin paljoa. Eri kirjakauppaketjuilla on eri jakelijat ja osa siis menee Diamondin kautta ja osa muita teitä.
-
No selvyyttä saa jo silläkin, kun katsoo Diamondin top-300 -listaa. Siinä ei pahemmin manga juhli. Samaan tapaanhan mm. Mad ja Heavy Metal myyvät marketeissa monin verroin paremmin kuin sarjakuvakaupoissa.
Jes. Näin on pääasiassa, mutta kyllä Diamond kirjakauppoihinkin jakelee, vaikka ei kovin paljoa. Eri kirjakauppaketjuilla on eri jakelijat ja osa siis menee Diamondin kautta ja osa muita teitä.
Diamondin listoilla ja kirjakauppojen myynnillä ei oikeastaan kaiketi ole mitään tekemistä toistensa kanssa joten ei siis mikään ihme ettei kirjakauppojen myyntejä näy Diamondin listoilla.
Mistä tuo mangan markettimyynti jenkkilässä on oikein kaivettu?
Tiedätkö oikeasti vai luuletko tietäväsi?
Heitä kehiin vaikka pari markettia/ketjua jotissa on saatavilla mangaa ettei jää ihan urbaanilegendaksi.
Terv nimi: "edelleen skeptinen"
-
Diamondin listoilla ja kirjakauppojen myynnillä ei oikeastaan kaiketi ole mitään tekemistä toistensa kanssa joten ei siis mikään ihme ettei kirjakauppojen myyntejä näy Diamondin listoilla.
Tiedän tämän ja kai kirjoitinkin sen yhteen edellisistä viesteistäni. Tosin huomautin myös, että Diamond jakelee sarjakuvia myös kirjakauppoihin.
Mistä tuo mangan markettimyynti jenkkilässä on oikein kaivettu?
Tiedätkö oikeasti vai luuletko tietäväsi?
Tiedän oikeasti. Myyntilukuja vain en tiedä. Samaan tapaan tiedän senkin, että esim. Archien sarjakuvat myyvät monin verroin paremmin marketeissa kuin sarjakuvakaupoissa. Kuten myös esim. jo mainitut Mad ja Heavy Metal. Oletan, että myös Disney-sarjakuvat ja Bongo-sarjat menevät paremmin markettimyynnissä. Kaiken lisäksi esim. DC:n Johnny DC -linjaa pitää elossa lähes täysin lehtien markettimyynti yhdistettynä kokoelmien kirjakauppamyyntiin. Siksi DC kykenee julkaisemaan Johnnyn kautta lehtiä, jotka Diamondin kautta myyvät vain muutamaa tuhatta, kun muuten Vertigon lehdilläkin lopetusraja on huomattavasti korkeampi, vaikka niitä on tukemassa kokoelmien kirjakauppamyynti.
Heitä kehiin vaikka pari markettia/ketjua jotissa on saatavilla mangaa ettei jää ihan urbaanilegendaksi.
Valitettavasti en tunne nimeltä amerikkalaisia marketteja yms. Sen tiedän, että esim. Marvelilla on sopimus 7/11-ketjun kanssa.
Mutta pienen googletuksen jälkeen löysin tämän oivallisesti nimetyn artikkelin Manga Bring Comics Back to Life (http://www.journalism.ryerson.ca/sites/madeinasia/manga.html). En sitä kokonaan lukenut, mutta tässä pieni katkelma, joka liittyy käsiteltävänä olevaan:
"North American publishers are also releasing manga magazines. In 2003, Viz Media launched the U.S. version of Shonen Jump, a magazine that includes previews of popular shonen manga. Shojo Beat made it to magazine stands in 2005 to accommodate the growing female fanbase."
Artikkeli on tämän vuoden maaliskuulta, joten tilanne tuskin hirveän huonommaksi on mennyt.
-
Wal-Martin sivuilta (http://www.walmart.com/catalog/search-ng.gsp?search_constraint=3920&search_query=manga&ic=20_0) haku löytää 216 osumaa sanalla "manga". Sekä manga-aiheisia kirjoja että itse mangaa.
Timo
-
Wal-Martin sivuilta (http://www.walmart.com/catalog/search-ng.gsp?search_constraint=3920&search_query=manga&ic=20_0) haku löytää 216 osumaa sanalla "manga".
Hei kyllähän mä Wal-martin tiedän. Eli ton 7/11:n (eikös se oo enempi joku kioskimarket tms.?) mukaan laskien tiedänkin kaksi sarjakuviakin myyvää kauppaa.
Wal-martissa on välillä tosi hyviä tarjouksia mm. Marvelin Masterworkseista. Miksei täälläkin myydä vaikka Lidlissä hyvää sarjakuvaa hirveen halvalla?
-
Wal-Martin sivuilta (http://www.walmart.com/catalog/search-ng.gsp?search_constraint=3920&search_query=manga&ic=20_0) haku löytää 216 osumaa sanalla "manga". Sekä manga-aiheisia kirjoja että itse mangaa.
Timo
Enimmäkseen siellä näkyi pokkareita ja piirto-oppaita, lehtiä en pikaisella hakemisella löytänyt yhtäkään. Ja itse asiassa nuo Velin äsken mainitsemat Shojo Beat ja Shonen Jump ovat ainoat yhä ilmestyvät jenkkiläiset mangalehdet, jotka esim. Wikipedia tuntee (enkä itsekään tiedä muita). No, väliäkö hällä...
-
Puhutaanhan tässä nyt varmasti samasta asiasta?
Tarkoitetaanko tässä nyt japanilaistyylisiä paksuja antologialehtiä vai niitä ohuita, yhden luvun sisältäviä läpysköitä, joita jenkeissä 90-luvulla julkaistiin koska uskottiin mangan leviävän kuluttajille parhaiten "amerikkalaistyylisessä" muodossa?
Esimerkiksi tämä Ironcatin julkaisema Futaba-kun change -lehti joka minulla täällä on sisältää yhden 30-sivuisen luvun, yhden sivun editorialin sisäkannessa ja sivun pari mainoksia. Julkaisuvuosi on 1999 ja hintaa on $ 4,10. Ei kauhean edullista...
Olen aina ollut siinä uskossa, että näiden lehtien julkaiseminen lopetettiin 90-luvun loppua kohden, kun japanilaistyylisen tankoubonjulkaisemisen ja peilaamattomuuden hyödyt havaittiin. Vai olenko väärässä?
-
Olen aina ollut siinä uskossa, että näiden lehtien julkaiseminen lopetettiin 90-luvun loppua kohden, kun japanilaistyylisen tankoubonjulkaisemisen ja peilaamattomuuden hyödyt havaittiin. Vai olenko väärässä?
Nettiä tonkiessani löysin tämän Publisher's Weeklyn artikkelin (http://www.publishersweekly.com/index.asp?layout=article&articleid=CA330768),josta päätellen olet oikeassa. Jopa pseudomangan julkaisija Antarctic Press on sen mukaan siirtymässä trade paperbackeihin, koska kansa haluaa niitä lehtien sijaan.
EDIT: Artikkeli on tosin kolme vuotta vanha, mutta sen kuvaama kehitys jatkuu mielestäni yhä.
-
Tarkoitetaanko tässä nyt japanilaistyylisiä paksuja antologialehtiä vai niitä ohuita, yhden luvun sisältäviä läpysköitä,
Ei hajuakaan. Googletuksen yhteydessä huomasin, että usein puhuttiin phonebookeista* erottaen lehdet (magazine) pokkareista, mutta kun en esim. Shonen Jumpin USA-versiota ole nähnyt, niin en voi sanoa. Tuosta Mon fo Olayn linkkaamasta artikkelista saa sen käsityksen, että Shonen Jump olisi ensinmainittu.
* Ja tällä saatettiin yhtä hyvin tarkoittaa japanilaisia versioita. Kun en lukenut ihan kaikkia juttuja, niin yhteys jäi välillä vähän epäselväksi.
EDIT: Artikkeli on tosin kolme vuotta vanha, mutta sen kuvaama kehitys jatkuu mielestäni yhä.
Hyvin mahdollista. Kuitenkin toissaviestissäni linkkaama juttu (joka siis on tältä vuodelta) kertoo hieman muusta ja siitä voisi saada senkin kuvan, että lehtitarjonta on menestyksen vuoksi kasvamassa (siinä mainitaan viime vuonna aloitettu naislukijoille suunnattu lehti).
Mutta se on totta, että USA:ssa kokoelmien ja albumien myynti on kasvamassa, mutta alkuperäinen pointtini, joka edelleen on hyvinkin perusteltu, oli se, että USA:ssa julkaistavista mangalehdistä valtaosa myydään lehtipisteiden kautta marketeissa yms. ja niiden myyntiluvut ovat suurempia* kuin esim. Diamondin kautta myytävien lehtien (tosin niin on kuulemma Archiellakin). Lisäksi jotkin marketit myyvät myös kokoelmia ja albumeita, joten mangaa saa niistä siinäkin muodossa.
* Tässä joudun luottamaan tietenkin vain hajanaisiin lausuntoihin, mitä eri yhteyksissä olen lukenut, kun täsmällisiä myyntilukuja markettimyynnistä ei ole. Marketeissa myytävissä lehdissä on kuitenkin ennen ollut jakelumääristä tilasto, joten jos jollakulla on USA:laisia Shonen Jumpeja, voisi etsiä sen sivun, missä on hävyttömän pienellä präntillä kerrottu lehden painos ja se, mihin painos leviää. Muistaakseni ainakin Heavy Metallissa olen tällaisen nähnyt vielä ihan viime vuosina.
-
Jos siis antologialehdistä puhutaan, Wikipedia auttaa (http://en.wikipedia.org/wiki/Manga_magazine#Magazines_published_in_the_United_States): tällä hetkellä kaksi japanilaista ja kaksi pseudomangalehteä. Lehtimuotoisista mangajulkaisuista puhuttaessa tietoa ei löydä erkkikään.
-
Lehtimuotoisista mangajulkaisuista puhuttaessa tietoa ei löydä erkkikään.
Tuossahan on juuri viisi lehtimuotoista (magazine) julkaisua, jotka itsekin mainitset. Eihän lehden tarvitse olla esim. nidottu ollakseen lehti. Vai tarkoitatko lehtimuodolla sitä, että siinä olisi vain yksi sarja?
-
Öh, onko sillä merkitystä missä muodossa sitä mangaa myydään Amerikan marketeissa? Eikö kyse ollut siitä myydäänkö vai eikö myydä?
Mistään ei kai saa mitään markettimyynti-/kokonaismyyntilukuja amerikkalaisille julkaisuille? Diamondin listoillahan on ymmärtääkseni vain sarjakuvakaupoissa myydyt. Esim. Disney myy Diamondin listoilla n. 4000-5000 kpl/lehti, mutta marketeissa niitä on paljonkin.
Timo
-
Eikö kyse ollut siitä myydäänkö vai eikö myydä?
Joo, siitähän se kyse oikeastaan on. Ehkä ongelmaksi muodostuu se, että perinteisesti sitä ajattelee, että lehti on marketissa ja pokkari/albumi/kirja kirjakaupassa, mutta nykyisin myös Amerikassa alkaa myös albumit siirtymään marketteihin tai ainakin niiden kirjaosastoihin.
Mistään ei kai saa mitään markettimyynti-/kokonaismyyntilukuja amerikkalaisille julkaisuille?
En minä ainakaan ole löytänyt. Tuossa aikaisemmin mainitsin viestissäni ne kierrätysluvut, mitä välillä lehdistä löytyy. Nyt kun tarkistin, niin ne on postia varten merkitty lehtiin ja virallinen nimi on U.S. Postal service statement of ownership, management and circulation. Tässä selonteossa on sitten eriteltynä lehden koko painos vapaakappaleista tilauksiin ja markettimyyntiin (siinä kerrotaan yleensä arvio siitä kuinka monta numeroa keskimäärin lehteä myydään jälleenmyyjien kautta). Näitä olen nähnyt lähinnä supersankarilehdissä 90-luvulta, mutta muistikuvani mukaan olen sellaisen nähnyt myös Heavy Metallissa ihan tällä vuosituhannella.
-
Mutta se on totta, että USA:ssa kokoelmien ja albumien myynti on kasvamassa, mutta alkuperäinen pointtini, joka edelleen on hyvinkin perusteltu, oli se, että USA:ssa julkaistavista mangalehdistä valtaosa myydään lehtipisteiden kautta marketeissa yms. ja niiden myyntiluvut ovat suurempia* kuin esim. Diamondin kautta myytävien lehtien (tosin niin on kuulemma Archiellakin). Lisäksi jotkin marketit myyvät myös kokoelmia ja albumeita, joten mangaa saa niistä siinäkin muodossa.
OK, alunperin oletin että tarkoitit noilla mangalehdillä manga-alppareita koska eipä nykyisen mangaboomin myötä enää noita lehtiä käytännössä kukaan julkaise. Ennen monia lehtiä julkaissut VIZ on tiputtanut kaikki lehtensä valikoimastaan ja julkaisee kaikki tarinat suoraan alppareina koska pääosaa lukijakunnasta ei voisi kaiketi lehtiformaatti vähempää kiinnostaa. Shonen Jumpia en tosin lue lehdeksi (comic) vaan aikakauslehdeksi (magazine). En myöskään usko että kirjakaupoissa myydään mangaa lehtinä vaan alppareina.
Varmaan niitä ainoita jenkkilässä lehtinuodossa vielä julkaistavia mangoja lienee Dark Horsen Blade of Immortal. Kovin on vähäistä LEHTImangan tarjonta kun otta ahuomioon että Tokyopop ja VIZ kaksikoltakin ilmestyy yhteensä about 60 alpparinimikettä kuukausittain...
Ylläolevaan pohjaten olen sitä mieltä että aiemmat puheet mangaLEHTIEN marketti-, lehtipiste- ja kirjakauppamyynnistä ovat ihan scifiä. Itse olen edelleen valmis uskomaan olevani enemmän asian tiimoilta oikeassa kuin Veli jos kuvitellaan kuitenkin koko ajan puhutun mangaALPPAREISTA lehtien sijaan.
* Tässä joudun luottamaan tietenkin vain hajanaisiin lausuntoihin, mitä eri yhteyksissä olen lukenut, kun täsmällisiä myyntilukuja markettimyynnistä ei ole.
"Kummin kaiman kaverikin kertoi että komppanian hevosmis oli sanonut..." ;)
Kyselenpä Ameriikan kolleegoilta törmääkö eri puolelle jenkkilää mangaan muualla kuin sarjis- ja kirjakaupoissa niin saadaan ihan paikallisilta sitä totuuden julistusta.
nimin "yhä vahvemmin skeptinen asian tiimoilta"
-
En myöskään usko että kirjakaupoissa myydään mangaa lehtinä vaan alppareina.
Ylläolevaan pohjaten olen sitä mieltä että aiemmat puheet mangaLEHTIEN marketti-, lehtipiste- ja kirjakauppamyynnistä ovat ihan scifiä. Itse olen edelleen valmis uskomaan olevani enemmän asian tiimoilta oikeassa kuin Veli jos kuvitellaan kuitenkin koko ajan puhutun mangaALPPAREISTA lehtien sijaan.
Okei, sinä olet oikeassa jos tehdään ne oletukset, jotka sinä teet. Mutta niinhän ei todellisuudessa kuitenkaan taida olla. Esim. Viz julkaisee ainakin kahta aitoa mangalehteä, jotka on mainittu tässäkin ketjussa. Se, että erottelee tavalliset 32-sivuiset sarjakuvalehdet aikakauslehdistä on sitten jo pilkun viilaamista ja päätyy loputtomaan suohon. Mutta siitäkin huolimatta, vaikka esim. Vizin makasiineja ei pitäisikään sarjakuvalehtinä, niitä silti myydään marketeissa ja muissa lehtipisteissä. Sen olen mielestäni osoittanut jo tarpeeksi hyvin ja se on tullut ilmi muutaman muunkin viesteistä.
"Kummin kaiman kaverikin kertoi että komppanian hevosmis oli sanonut..." ;)
No ei. Esim. tässä ketjussa linkitetyt sivut kertovat, että mm. Shonen Jumpin ensimmäinen numero möi peräti 300 000 kappaletta. Niitä ei myyty sarjakuvakauppojen kautta eikä niitä sinun mukaasi myyty kirjakauppojenkaan kautta, koska juuri tuossa yllä olevassa lainauksessa ilmaiset epäuskosi siitä, että mangalehtiä myytäisiin kirjakaupoissa. Ainoa mahdollisuus, mikä jää jäljelle on siis lehtipisteet marketeissa ja vastaavissa. Mutta toistan vielä kerran pointtini: suurin osa mangalehtien myynnistä (ja tarkoitan esim. Vizin Shonen Jumpia) riippumatta niiden lukumäärästä tapahtuu lehtipisteiden kautta. Ei kirjakauppojen eikä sarjakuvakauppojen kautta. Vastaavasti uskoisin, että suurin osa mangapokkareista myydään kirjakauppojen kautta eikä lehtipisteissä tai sarjakuvakaupoissa.
Kyselenpä Ameriikan kolleegoilta törmääkö eri puolelle jenkkilää mangaan muualla kuin sarjis- ja kirjakaupoissa niin saadaan ihan paikallisilta sitä totuuden julistusta.
Tuolla aikaisemmassa Timon viestissä käy selväksi, että mangaan törmää mm. Wal-martissa, joka ei ole kirjakauppa eikä sarjakuvakauppa, vaan tavaratalo.
-
Okei, sinä olet oikeassa jos tehdään ne oletukset, jotka sinä teet. Mutta niinhän ei todellisuudessa kuitenkaan taida olla. Esim. Viz julkaisee ainakin kahta aitoa mangalehteä, jotka on mainittu tässäkin ketjussa. Se, että erottelee tavalliset 32-sivuiset sarjakuvalehdet aikakauslehdistä on sitten jo pilkun viilaamista ja päätyy loputtomaan suohon. Mutta siitäkin huolimatta, vaikka esim. Vizin makasiineja ei pitäisikään sarjakuvalehtinä, niitä silti myydään marketeissa ja muissa lehtipisteissä. Sen olen mielestäni osoittanut jo tarpeeksi hyvin ja se on tullut ilmi muutaman muunkin viesteistä.
Tässä ketjussa keskusteltiin alppareiden myynnistä ennenkuin sinä rupesit vetämään mukaan marginaaliformaatin Yhdysvaltalaisessa mangan kustatamisessa.
Mm kaikissa Diamondin julkaisuissa tuotteiden myyntejä ruodittaessa kun puhutaan mangasta viitataan nimenomaan alppareihin koska ne edustavat käytännössä ainoaa nykyisin julkaistavaa formaattia. Jos alle prosentti julkaisuista julkaistaan comic/magazine formaatissa niin kyseessä tuskin liene tuoteryhmä joka on saanut aikaan mangailmiön. 80- ja 90 -luvuilla oli tilanne toinen.
No ei. Esim. tässä ketjussa linkitetyt sivut kertovat, että mm. Shonen Jumpin ensimmäinen numero möi peräti 300 000 kappaletta. Niitä ei myyty sarjakuvakauppojen kautta eikä niitä sinun mukaasi myyty kirjakauppojenkaan kautta, koska juuri tuossa yllä olevassa lainauksessa ilmaiset epäuskosi siitä, että mangalehtiä myytäisiin kirjakaupoissa. Ainoa mahdollisuus, mikä jää jäljelle on siis lehtipisteet marketeissa ja vastaavissa.
VIZ kyllä jakelee esim Shonen Jumppiakin Diamondin kautta joten olisi sangen kummallista että niitä ei myytäisi sarjakuvaliikkeissä. Lehden levikkiin liittyen kenties sen ensimmäinen numero vuosia sitten on myynyt jotain, mutta mikä onkaan nykytilanne kymmenien numeroiden jälkeen? Kyllähän kaikki tietävät miten (jenkkiläisten sarjakuva)lehtien levikki heittelee ja miten, ainakin supersankaripuolella, sarjojen alkupäät tuppaavat myymään ihan omia lukujaan.
Mutta toistan vielä kerran pointtini: suurin osa mangalehtien myynnistä (ja tarkoitan esim. Vizin Shonen Jumpia) riippumatta niiden lukumäärästä tapahtuu lehtipisteiden kautta. Ei kirjakauppojen eikä sarjakuvakauppojen kautta. Vastaavasti uskoisin, että suurin osa mangapokkareista myydään kirjakauppojen kautta eikä lehtipisteissä tai sarjakuvakaupoissa.
Tuolla aikaisemmassa Timon viestissä käy selväksi, että mangaan törmää mm. Wal-martissa, joka ei ole kirjakauppa eikä sarjakuvakauppa, vaan tavaratalo.
Mangalehdet, tuo mangan merkittävin julkaisumuoto Yhdysvalloissa. Peräti, mitä, puoli tusinaa julkaisua! Vrt manga-alpparit joita taitaa tätä nykyä ilmestyä jo toistasataa kuukausittain.
Mutta joo, kenties tosiaan Shonen Jumppia, jos sitä tosiaankin on Wal-Mart halpisketjussa(kin) myynnissä, tosiaan varmaan myös siellä myy. Yhdenlehden ja sen vuosia sitten tapahtuneen ekan numeron levikin pohjalta onkin sitten hyvä vetää nykytilanteen johtopäätökset koko usean (edelleen se puolisen tusinaa) mangalehden menekistä.
Mutta about mitättömiä määriä nuo lehdet myyvät verrattuna siihen mitä alpparit myyvät.
-
Tässä ketjussa keskusteltiin alppareiden myynnistä ennenkuin sinä rupesit vetämään mukaan marginaaliformaatin Yhdysvaltalaisessa mangan kustatamisessa.
Niin, mutta jos luet tarkkaan, ensimmäisen viestini tästä aiheesta, niin huomaat, että kommenttini koski mangan saatavuutta:
Käsittääkseni Jenkkilässä mangaa juurikin myydään myös marketeissa ja muissa lehtipisteissä (lähinnä siis lehtiä, pokkarit menee kai kirjakauppojen kautta) ja sen helppo saatavuus onkin varmaan yksi sen valtteja.
ja tässä vaiheessa olimme vielä suhteellisen samaa mieltä, sillä itsekin kirjoitit viestissä, jota kommentoin, saman suuntaisesti. Halusinkin vain huomauttaa, että mangaa löytyy myös marketeista kirjakauppojen lisäksi. Tarkoitukseni ei ollut viedä koko keskustelua ihan uusille urille.
Mm kaikissa Diamondin julkaisuissa tuotteiden myyntejä ruodittaessa kun puhutaan mangasta viitataan nimenomaan alppareihin koska ne edustavat käytännössä ainoaa nykyisin julkaistavaa formaattia.
Syynä tähän on sekin, että mangalehdet myyvät Diamondin kautta hävyttömän vähän. Top-300 -listalla ensimmäiset edes hämärästi mangaan verrattavat lehdet ovat jossakin 150 huonommalla puolella. Tosin se ei käsittääkseni listaa magazine-muotoisia (jos listaa, niin niitä myydään alle 1000), joten niiden myynnistä en tiedä (pitää tarkistaa).
Jos alle prosentti julkaisuista julkaistaan comic/magazine formaatissa niin kyseessä tuskin liene tuoteryhmä joka on saanut aikaan mangailmiön.
Tätä en ole missään vaiheessa väittänyt. Väitteeni, kuten yllä käy ilmi, oli ja edelleen on, että yksi (mielestäni iso) syy mangan suosioon USA:ssakin on sen helppo saatavuus, kun sitä saa sekä tavallisista kirjakaupoista että marketeista (painotus lihavoidussa, tietenkin).
VIZ kyllä jakelee esim Shonen Jumppiakin Diamondin kautta joten olisi sangen kummallista että niitä ei myytäisi sarjakuvaliikkeissä.
Totta kai niitä myydään sarjakuvakaupoissakin. En ole väittänyt päinvastaista, mutta kun Vizin markkinaosuus Diamondin välittämistä julkaisuista oli viime kuussakin vaivaiset 1,36%, on selvää, että kovinkaan isoista luvuista ei puhuta, kun suurin osa tuostakin koostuu nimenomaan pokkarimyynnistä.
Lehden levikkiin liittyen kenties sen ensimmäinen numero vuosia sitten on myynyt jotain, mutta mikä onkaan nykytilanne kymmenien numeroiden jälkeen?
Eilen törmäsin ennen nukkumaan menoa juttuun, jossa mainittiin mangalehtien myynnin pyörivän jossakin 250 000 kappaleen tienoilla kuukaudessa. Juttu oli viime tai tältä vuodelta. Ei kuulosta kovin huonolta. Koitan etsiä sen linkin uudelleen, niin postaan tännekin.
Edit: Se löytyikin aika vaivattomasti. Artikkeli (http://www.alternet.org/wiretap/24174/) on näköjään Vizin Shojo Beatin julkaisemisesta tehty juttu. Samalla huomaan virheeni, jota ei väsyneenä huomannut. 250 000 on vain parhaiten myyvien julkaisuiden määrä (vai tajuanko tuon vieläkin väärin ja siinä viitataankin vain perinteisten sarjojen bestsellereihin).
Kyllähän kaikki tietävät miten (jenkkiläisten sarjakuva)lehtien levikki heittelee ja miten, ainakin supersankaripuolella, sarjojen alkupäät tuppaavat myymään ihan omia lukujaan.
Mutta nyt puhutaankin sitten taas Diamondin kautta jaeltavista lehdistä ja siinä on otettava huomioon jenkkiläisessä sarjakuvaharrastuksessa oleva keräilymentaliteetti, jonka vuoksi jälleenmyyjät tietoisesti tilaavat ensimmäistä numeroa enemmän ja seuraavia numeroita vähemmän, niin että yli 20% pudotus ensimmäisen ja toisen numeron välillä on vielä ihan normaali ja odotettu romahdus. Yleensä vain todelliset bestsellerit pystyvät välttämään tuon ensimmäisen numeron jälkeen tulevan pudotuksen, mutta niissäkin myyntilukuja sumentaa lukuisat vaihtoehtokannet.
Mangalehdet, tuo mangan merkittävin julkaisumuoto Yhdysvalloissa. Peräti, mitä, puoli tusinaa julkaisua! Vrt manga-alpparit joita taitaa tätä nykyä ilmestyä jo toistasataa kuukausittain.
:D En ole missään vaiheessa väittänyt, että mangalehdet olisivat merkittävä julkaisumuoto USA:ssa. Ainoa väitteeni on ollut, että mangalehdistä suurin osa myydään edelleenkin marketeissa ja muualla olevien lehtipisteiden kautta. Olettaisin, että mainitut mangalehdet (lähinnä ne magazinet) ovat kuitenkin osaltaan koukuttamassa nuorta/kirjakaupoille vierasta yleisöä tuomalla mangan hitusen helposti saatavammaksi. Plus tietenkin amerikkalaisissa tavarataloissa on myös kirjaosastoja (kuten aiemmin mainittu Wal-mart), joissa on sitten tarjolla myös mangapokkareita ja haa: mangapokkareitakin siis myydään tavallisissa kaupoissa, ihan kuin täällä, vaikka suurin osa myynnistä ei siellä tapahdukaan.
Päätän viestini lainaukseen Buzz Dixonin (toimii siis sarjakuva-alalla) viestistä, jossa mainitaan myös magazinet:
"When one limits the discussion to traditional format comics (i.e. "comic books" as opposed to "graphic novels"), then SHONEN JUMP and SHOJO BEAT outsell 90% of all comics."
Kun "all comics" kattaa muutkin sarjakuvat kuin Diamondin kautta menevät, väittäisin, että tuo aiemmin heittämäni 250 000 kipaletta/numero on aika oikean suuntainen arvio mangalehtien myynnistä.
-
Kukaan ei tunnu tietävän miten paljon markettien kautta menee sarjakuvia. CBR:n foorumilla keskustellaan juuri Archien myyntiluvuista:
http://forums.comicbookresources.com/showthread.php?t=147433
Ja se on ongelma. Muistan yhden haastattelun, missä Archien pomo raotti vähän mysteeriä ja sen perusteella Archien lehtien myynti pyörii kait jossakin 100 000:n kipaleen tienoilla. Siis marketeissa. Tosin se haastattelu oli jokusen vuoden ikäinen, joten ei sekään tämän päivän tilanteesta kerro mitään.
Marketit eivät kerro miten paljon niitä menee. Mutta jos esimerkin 14 000 on kokonaismenekki, olisi lehti lopetettu ajat sitten.
Ja samahan on Johnny DC -sarjoissa, joista pienimmät myyvät muutaman tuhannen Diamondin kautta (eikä niiden elossapitoa selitä yksistään hurja kokoomamyynti). Kun Byrnen Doom Patrol alkoi, hän sanoi, että rojalteja tuli reilun 10 000 kappaleen edestä enemmän kuin mitä Diamondin luvuissa näkyi. Eli sitäkin siis myytiin lehtipisteissä yms. tuon verran, vaikka suurin osa meni sarjakuvakauppojen kautta.
-
Pistin juuri aiheesta (mangan myynti lehtipisteissä ja marketeissa tms) kyselyä Ameriikan kolleegoille joiden toimenkuva enempi tai vähempi pyörii näidenkin ympärillä. Palailen asiaan kun on jotain raportoitavaa.
-
Pistin juuri aiheesta (mangan myynti lehtipisteissä ja marketeissa tms) kyselyä Ameriikan kolleegoille joiden toimenkuva enempi tai vähempi pyörii näidenkin ympärillä.
Mielenkiintoista kuulla, mitä sanovat. Tuo toissaviestissäni ollut lainaus Buzz Dixonilta oli siis vastaus eilisiltaiseen kysymykseeni asiasta (minäkin siis kyselin siitä). Buzz on sarjakuvakäsikirjoittaja (mm. G.I. Joe) ja toimittaja ja sitä kautta varmasti tietää asiasta aika hyvin.
-
Buzz on viime vuodet tehtaillut (kristillistä) amerimangaa, joten varmaan yleisemminkin mangan tilanne Jenkeissä on sille tuttua.
-
(kristillistä) amerimangaa
Puhumme nyt siis tästä (http://www.serenitybuzz.com/), emmekös vain... Kriitikoissa se on saanut aikaan lähinnä tukahtuneita hihityskohtauksia. Itse rankkaisin sen vielä monta piirua Princess Aita laskelmoidummaksi teokseksi, eikä se ole edes kunnolla viihteellinen.
Koko tähän lehtipistekeskusteluun muuten olisi saanut näppärästi vastauksen myös Anime News Networkin kolumneja lukemalla. Niistä saa pitemmän päälle varsin hyvän kuvan Yhdysvaltain mangamarkkinoiden nykytilanteesta.
-
Puhumme nyt siis tästä (http://www.serenitybuzz.com/), emmekös vain...
Joo. Käsittääkseni Realbuzzin olisi aikomus tehdä myös "tavallista" amerimangaa tuon kristillisen hapatuksen lisäksi. Mutta tässäkin pointti oli tietenkin se, että Dixonilla on varmaan asemansa vuoksi hyvä kuva markkinoista, kun niitä kummiski kattelee sieltä tekijän puolelta.
Koko tähän lehtipistekeskusteluun muuten olisi saanut näppärästi vastauksen myös Anime News Networkin kolumneja lukemalla. Niistä saa pitemmän päälle varsin hyvän kuvan Yhdysvaltain mangamarkkinoiden nykytilanteesta.
Joo, viime päivinä googletellessani olen useampaankin otteeseen törmännyt tuohon ja joitakin juttuja sieltä lukenutkin.
-
Otsikon aihe kiinnostaisi. Ilmoitelkaa kun palaatte siihen.
-
Otsikon aihe kiinnostaisi. Ilmoitelkaa kun palaatte siihen.
Itse asiassa pikku hiljaa ollaan taas pääsemässä siihen, mikä näkyy mm. Surfin Joen aikaisemmasta vastauksesta:
CBR:llä kertoiltiin että manga on jenkeissä enimmäkseen tyttöjen juttu ja sitä myydään paikoissa joissa tytöt käyvät. Levy- ja vaatekaupoissakin esimerkiksi. Ja aasialaiseen kulttuuriin erikoistuneet liikkeet pärjäävät hyvin.
Eli selkeästi etenkin tyttöjen keskuudessa sarjakuva ja nimenomaan manga taitaa olla jonkin sortin trendi. Tosin tuo viimeinen virke voisi viitata siihen, että loppujen lopuksi nykyinen mangavillitys on vain osa suurempaa Japani/Aasia-trendiä. Ja vaikka tuossa Surfin Joen lainauksessa puhutaankin USA:n tilanteessa, luulisin, että se jossain määrin pitää paikkansa myös Suomessa (täällä nyt ei myydä mangaa ainakaan vielä vaatekaupoissa) siinä mielessä, että manga on onnistunut vetämään paljon tyttöjä sarjakuvien pariin.
-
Joo, ei niin. Osasyynä olivat varmaan dubbaus ruotsiksi eikä suomeksi ja tunkeminen SubTV:lle eikä Maikkarin lauantaiaamuihin. Sellaisena se olisi varmasti kiinnostusta herättänytkin.
Sellaisen käsityksen olen kuitenkin saanut, että ensimmäinen laajassa mittakaavassa ihmisiä (tai no, poikia) japanilaisuudesta kiinnostuneiksi sai Dragon Ball Z, joka alkoi näkyä Cartoon Networkilla vuonna 1995. Tyttöjen kohdalla Sailor Moon toki on kohtuullisen varma veikkaus.
-
Tuolla en siis tarkoita jo valmiiksi japanilaisuuteen friikahtaneita vaan niitä jotka voisivat ehkä kiinnostua sarjasta.
Niin, siksi suomi olisikin ollut huomattavasti parempi kieli.
-
No, neljätoistavuotiaillehan sitä tuskin tosiaan tarvittaisiin. (ref.: Digimon.)
Mutta kun ottaa huomioon yläasteikäisille yleisen asenteen ruotsin kieltä kohtaan asia onkin jo ihan toinen. Paras vaihtoehto olisi varmasti ollut alkuperäiskielinen sarja ja tekstitykset.
-
Mielenkiintoista kuulla, mitä sanovat.
Tässä olisi. Eipä noita montaa kertynyt...
Laskin muuten kuluvan kuun Previewsistä manga-apparien ja -lehtien määrät. Mangaa/mahwaa oli 110 alpparia ja lehtiä 4. painotus on aika selvä. Lehdet olivat: Blade of Immortal #120, Ghost in the Shell 1,5: Human Error Processor #3, Shojo Beat vol.3 #2, Shonen Jump #50.
Shojo Beat taitaa ilmestyä joka toinen kuukausi ja Ghost in the Shelliä julkaistaan kaiketi vaan ensin lehtimuodossa koska aiemmatkin osat ovat ilmestyneet niin tai sitten Dark Horsella tiedetään että näin saadaan jonkinmoiselta joukolta vanhemman kaartin harrastajia hieman enempi hynaa.
Tuo toissaviestissäni ollut lainaus Buzz Dixonilta oli siis vastaus eilisiltaiseen kysymykseeni asiasta (minäkin siis kyselin siitä). Buzz on sarjakuvakäsikirjoittaja (mm. G.I. Joe) ja toimittaja ja sitä kautta varmasti tietää asiasta aika hyvin.
Buzz on viime vuodet tehtaillut (kristillistä) amerimangaa, joten varmaan yleisemminkin mangan tilanne Jenkeissä on sille tuttua.
Selkeästi siis alan keskeisiä tyyppejä :)
Joo, varmasti hänellä vähän samaan tapaan lienee homma hallussa kun vaikkapa jollain omakustantajalla suomessa on selkeä käsitys mitä Södikalla, Jalavalla tai Banskulla homma hoidetaan. Mielipiteitä on kaikilla, tietoa liikkuu vähempi.
Mutta jatketaan samalla linjalla, ohessa parin toisen kaverin mielipide. Tuskin yhtään sen enemmän tai vähemmän paikkansapitäviä kuin Buzzinkaan. Alalla ovat molemmat, mutta jälleenmyyjinä.
Shonen Jump and Shojo Beat are available via subsrciption for about 1/3 of what it costs to buy them new, so I suspect that's where the majority of their print runs are going these days.
The VAST majority of manag in the USA is sold in the big box bookstores, particularly Barnes & Noble. It isn't really present in any kind of serious way in the Wal-Marts or Targets over here. The Publishers' Weekly listings of top 'graphic novel' sales #s in the USA are about 80% manga at this point, which is pretty much the exact opposite of the specialty comic book stores, where a few manga titles are big sellers, but their bread and butter is Western genre stuff, esp. superheroes. It is solidly, squarely, a mass-market *bookstore* phenomenon in the USA.
ICv2 addresses these sorts of questions regularly, so you should definitely be looking at it if you're not.
Jim Crocker
Modern Myths
Northampton
Comic books, graphic novels and games
ICv2 -linkki:
http://www.icv2.com/index.html
ja tässä esim kohtalaisen uusi suora linkki manga/animejuttuun:
http://www.icv2.com/articles/news/9478.html
ja toinen heebo komppaa Jimiä ja tukee Surfin Joen mielipidettä Aasialaisista(kin) erikoiskaupoista:
Word up on what Jim said,
To take it a little more regional, which I think matters a lot in a product like this..you can't throw a rock and not hit a shop that carries Manga in the SF Bay Area. With a high population of target customers, we have a bunch of stores catering specifically to 1) Anime Books/Toys, 2) Asian Books, and 3) A butt-load of really good (and a couple national known) comic book stores.
We also have a couple large Colleges, with a number of shops near them who also sell Manga. I am guessing the larger density of population brings in more Manga...in our case we also have a high density of Asian kids/college students who enjoy the genre.
Hope that helps
Chris Hanrahan
Marketing/Events Coordinator, EndGame
Oakland
Sitten vähän varsinaisen asian vierestä Jimin kommentteja Buzzin väittämään Shonen Jumpin myynneistä, levikistä ja minkä myynteihin sitä voisi verrata:
"SHONEN JUMP and SHOJO BEAT outsell 90% of all comics."
I actually don't doubt that this is true, assuming we keep two things in mind: the top 10% of comics almost certainly add up way to more than half of the total volume of comics shipped in any given month. Take a look at the ICv2 lists sometime... the Top 50 QTYs drop off pretty precipitously once you get past the Civil Wars and JLAs. You don't need to ship a lot of copies to make that brag.
The other thing to keep in mind is that SJ distributes almost exclusively through newsstand these days, which means that the number they ship out and the number that actually SELL are completely different things. Because newsstand books like SJ are generally either there to a) sell advertising, or b) point people at direct sales outlets, they can get 2/3 of their print run stipped and returned for credit and still make money. It's in their best interest to infalte those circulation numbers as much as they can, because then they can charge more for advertising. I don't think that comparing SJ to anything in American comics besides maybe Wizard is apples to apples.
-Jim C.
Lisään vielä tähän loppuun yhden viimehetken kommentin kenties hieman asioista enempi perillä olevalta taholta:
Hi, I just saw this thread and thought I'd jump in.
Yes, it is true that Shonen Jump outsells almost all American comics on both a piece and dollar basis, every month.
The largest single retailer of manga in the U.S. is Borders Group (Borders and Waldenbooks). Barnes and Noble is probably #2. Manga sales are probably 80% bookstore, 20% other channels, including comic stores. Other than Shonen Jump, there are very limited manga sales through mass merchants such as Wal-Mart and Target, but that's true of all comics, not just Shonen Jump.
Milton Griepp
President
http://www.ICv2.com
Omia mielikuvia tukemaan löytynee kummallekin osapuolelle tukea jos vain jaksaa ja viitsii etsiä. Absoluuttista totuutta tuskin löydetään koskaan vaikka kaikilla on selkeä ja ennen kaikkea juuri oikeassa oleva mielipide siitä miten asia on.
-
Selkeästi siis alan keskeisiä tyyppejä :)
Joo, varmasti hänellä vähän samaan tapaan lienee homma hallussa kun vaikkapa jollain omakustantajalla suomessa on selkeä käsitys mitä Södikalla, Jalavalla tai Banskulla homma hoidetaan. Mielipiteitä on kaikilla, tietoa liikkuu vähempi.
Tuskin, koska mies on tehnyt ja tekee työtä myös isojen kustantamojen (Marvel/DC) kanssa. Tosin Marvel ja DC ovat pikkutekijöitä supersankareineen jos vertaa mangaan, joten siinä olet tietenkin oikeassa, mutta onpa äijällä takanaan myös töitä animaation yms. parissa mm. Warnerilla ja Disneyllä.
Tuo oli muuten mielenkiintoista, että Shonen Jump listataan Previewsissä, mutta sitä ei näy Diamondin listassa. Tämä tarkoittaa joko sitä, että sitä ei vain listata top 300:een tai sitten sitä myydään sarjakuvakauppojen kautta alle 3000 kappaletta/numero. Epäilen, että ensimmäinen on oikea vaihtoehto. Huomaa muuten sekin, mitä Jim kirjoittaa ja mikä on lähes sanasta sanaan (tietenkin englanniksi) se, mitä itse olen väittänyt koko ajan:
"The other thing to keep in mind is that SJ distributes almost exclusively through newsstand these days".
Kyllä, lehtipisteissä on palautusoikeus ja siksi hyvin iso prosentti painoksesta menee yleensä silppuriin, mutta painosmääriä ja vielä vähemmän myyntimääriä ei ole tiedossa ja sitä valitin jo aikaisemmin. Tosin toi 2/3 palautus kuulostaa aika suhteettoman suurelta (ellei myynti sitten ole todella hyvä), koska esim. Marvelilla ja DC:llä lopetusraja oli 50%:ssa vielä silloin kun ne sarjakuviaan levittivät lehtipisteiden kautta. Mahdollista silti varmaankin.
Mutta päätän tämän vielä kerran toistamalla aikaisemman väitteeni:
Mangalehdet (ja niillä viittaan esim. Shonen Jumpiin) myydään suurimmaksi osaksi tavallisissa lehtipisteissä esim. marketeissa (ilmeisesti myös kirjakaupoissa on lehtipisteitä, kuten meilläkin, joten siellä myös). Mangapokkarit myydään sitten enimmäkseen kirjakaupoissa, mutta osa myös marketeissa, joissa on kirjaosasto tai vastaava. Väittäisinpä vielä, että tämä on se absoluuttinen totuus asiasta, mutta (kuten on selvää) olen myös samaa mieltä (ollut koko ajan) alkuperäisen kommenttisi kanssa siitä, että mangan etu on helppo saatavuus, koska sitä myydään muuallakin kuin vain erikoisliikkeissä. :D
-
Kiistämätön totuus on ja tulee aina olemaan että on ihmisiä jotka pitävät sarjakuvaa roskana ja "mihinkään muuhun kykenemättömien" ammattina.
Kolikollahan on myös toinen puoli. Se puoli jotka pitävät sarjakuvaa hienona, taiteena ja erinomaisena itsensäilmaisimena.
Aina jommankumman kasvattaja luku kasvaa ja laskee.
Se on kiistelty taiteen laji.
Itse ainakin kuulun A&M sukupolveen joka on oppinut myös länsimaisen sarjakuvan hienoudet.
-
Aina jommankumman kasvattaja luku kasvaa ja laskee.
Niin, paitsi että on olemassa myös niitä, jotka lukevat sarjakuvia viihtyäkseen ja pitävät niitä viihteenä siinä missä elokuvia, tv:tä, musiikkia ja romaanejakin.
-
En seuraa trendejä tai ole tietoinen mikä on milloinkin muodissa, mutta jotenkin tuntuu, ettei sarjakuva ole nykyisellään sen trendikkäämpää kuin aikaisemmin. Jos kohderyhmä rajataan tietysti pelkästään teini-ikäisiin, niin kaipa manga on tuonut sarjakuvaharrastusta vähän enemmän valokeilaan, mutta tuskinpa "meidän aikuisten maailmassa" voidaan nähdä samansuuntaista kehitystä.
Joo, ei niin. Osasyynä olivat varmaan dubbaus ruotsiksi eikä suomeksi ja tunkeminen SubTV:lle eikä Maikkarin lauantaiaamuihin. Sellaisena se olisi varmasti kiinnostusta herättänytkin
Jos en ihan väärin muista, niin SubTV:lta tuli vähän aikaa Sailor Moonia myös japaniksi. Valtaosa jaksoista oli dubattu tietysti ruotsiksi, eikä se ollut tasoltaan lainkaan hassumpi - ainakaan minä en missään vaiheessa osannut kaivata alkuperäiskielistä ohjelmaa. itse asiassa ruotsinkielinen dubbaus sopi luokattoman hömelöön sarjaan paremmin kuin hyvin. "Jag ska straffa dig - i månens namn!" Loistavaa krapulaviihdettä! ;D
-
Niin, paitsi että on olemassa myös niitä, jotka lukevat sarjakuvia viihtyäkseen ja pitävät niitä viihteenä siinä missä elokuvia, tv:tä, musiikkia ja romaanejakin.
Ja sitten niitä jotka pitävät sarjakuvia viihteenä, mutta hakevat taiteensa muualta. Että onhan ne kivoja ja silleen, mutta että vielä taidettakin muka...
Timo
-
Tulipa mieleen mitä Heikki Jokinen muisteli. Hän oli Suomen sarjakuvaseuran edustajana jossakin kulttuuripäivä-tilaisuudessa, jossa oli paikalla kuvaamataidonopettajia jne. Eräs näistä katseli seuran tiskiä ja Sarjainfoja, kummastellen: "En olisi ikinä uskonut, että joku voisi kirjoittaa sarjakuvista näin paljon!"
Jokinen vastasi että niin, hänkin on ihmetellyt, miten (esimerkiksi) moottoripyörä-aiheisia lehtiä ilmestyy jatkuvasti.
-
Sattuiko kukaan katsomaan eilisiä puoliyhdeksän uutisia? Siellä oli kiinnostava juttu kirjojen myynnin laskusta. Alkuvuoden kirjojen myynti oli laskenut 10-30 % ("genrestä" riippuen) viime vuoden alkuun verrattuna. Pahimman kolauksen olivat kokeneet käsikirjat. Sarjakuvat olivat kuitenkin hämmästyttävä poikkeus; niiden myynti oli kasvanut 22 %! Osaako kukaan sanoa johtuuko tuo nimikkeiden lukumäärän kasvusta vai ovatko sarjakuvat tavoittaneet entistä suuremman yleisön? Vai sekä että?
Viime vuosina on tullut erinomaisia teoksia suomeksi, mutta vielä on paljon laadukasta käännettävää eikä kotimaistenkaan tekijöiden tuotoksissa ole valittamista. Pitää vain toivoa, että suunta pysyy samana lamasta huolimatta.
-
... niiden myynti oli kasvanut 22 %! Osaako kukaan sanoa johtuuko tuo nimikkeiden lukumäärän kasvusta vai ovatko sarjakuvat tavoittaneet entistä suuremman yleisön?
Eiköhän "Mitä Suomi lukee" -listalta löydy tähän vastaus. Suomalaisen sarjakuvan myynti kovakantisina kirjoina on lyönyt läpi. Ja menee niitä pehmeäkantisinakin!
-
Jos hommasta on nyt tulossa peräti trendi, niin taidanpa napata sarjakuvista itselleni uuden takin, ja teenpä muutaman korunkin siinä samalla! Olisin kerrankin trenditietoinen! ;)
Vakavasti puhuen, tämähän on loppujen lopuksi mahtava juttu!
Kun sarjakuva on suosittua, sitä tulee lisää!
Ja vaikken kaikesta sarjakuvasta pidäkään, niin onhan se aina kotiin päin!