Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Eurooppalaiset sarjakuvat => Aiheen aloitti: tertsi - 02.02.2006 klo 10:34:47
-
Sanokaa minulle yksi hyvä Lewis Trondheimin tekemä albumi.
Luen sen. Vaikka sitten ranskaksi sanakirjan kanssa.
Mielestäni Minä, Trondheim oli ihan mukava. Mutta J. Jänis tosi tylsä ja köyhä.
Jos L. Trondheimista on jo ketju, tämän voi tietty siirtää sinne.
Etsin eurooppalaisista sarjakuvista. Mutta en löytänyt.
-
No vaikka tuo Villelle kirjoitettu Celebritiz. Zombeja ja verta! Tai sitten Trompan oma päiväkirja Desouvre. Sekä ekat Donjon -albumit, jotka ovat englanniksikin saatavilla.
-
Et ole tosissas Tertsi!
Jussi jäniksen seikkailuthan ovat mainioita. Ensimmäinen tarina sieltä laskettelurinteestä on melko laimea, mutta sitten tämä "Blacktown" oli jo tosi hyvä. Epäonnen kivi ei ollut ihan yhtä hauska, kuin "Blacktown", mutta parempi kuin "Jälkiä rinteessä". Tämä viimeisin "Professori Walterin hirviöt" oli mielestäni jo älyttömän hyvä. Jos jätit sen lukematta koska et pitänyt edellisistä albumeista, niin suosittelen sitä kovasti.
-
Mä tykkään ihan sikana joistain niistä sen kokeellisista pikku läpysköistä, sellasta kevyttä filosofointia OuBaPon hengessä. Kun ei ole kirjahyllyä tässä, en nyt voi heittää mitään nimiä... Ja kyllä nuo seikkailusarjatkin lukee, just nimenomaan hyvää viihdettä, mitä enemmän, sen parempi. Donjoneita en ole lukenut, mutta suuresti ihmettelen kun ei niitä ole suomennettu, luulisi uppoavan fantsunuorisoon kuin kuuma veitsi voihin.
Enemmän = enemmän pätee myös Joann Sfariin paitsi Pascin, joka on minun mielestäni mestariteos ilman alaviitteitä.
Voihan Tertsi olla että olet vaan jäänyt ajastasi. :) Mulle näin on käynyt jo usean asian kohdalla, ja totean silloin vain etten ole kohderyhmää ja pidän pääni kiinni. Helppo keino vaikuttaa fiksulta.
-
Voihan Tertsi olla että olet vaan jäänyt ajastasi. :) Mulle näin on käynyt jo usean asian kohdalla, ja totean silloin vain etten ole kohderyhmää ja pidän pääni kiinni. Helppo keino vaikuttaa fiksulta.
Ei ole koskaan ollut tapanani pitää päätäni kiinni. :)
Ja tuo ajastaan tipahtaminen kuulostaa kyllä aika epätoivoiselta keinolta selittää keisarin uusia vaatteita. :)
Luulen kyllä tunnistavani edelleen laadukkuuden, vaikka se ei ihan miun maun mukkaan olisikaan.
Hermann olisi kyllä ansainnut Grand Prixin.
Otetaanpa tuo Donjon lukuun ennen kesää.
-
Kauan sitten kun vilkaisin jossain kirjakaupassa Trondheimin albumia, oisko ollu just jäniksiä, niin jotenkin ajattelin tyyppiä suomalaiseksi? Oisko johtunut piirrostyylistä, tuli mieleen suomalaiset omakustanteet. ;) Jossain vaiheessa taas luulin ruotsalaiseksi, kunnes nyt kävi ilmi, että sehän on ranskalainen. Näin sitä oppii tyhmempikin.
-
Sanokaa minulle yksi hyvä Lewis Trondheimin tekemä albumi.
Luen sen. Vaikka sitten ranskaksi sanakirjan kanssa.
En ole vielä törmännyt kehenkään joka ei olisi pitänyt näistä eli Dungeonista:
http://www.nbmpub.com/humor/trondheim/dungeon/dungeonhome.html
Homma alkaa Duck Heartista; helpommin nuo englanninkieliset löytyvät suomesta kuin ranskalaiset eikä kaiketi tartte sanakirjaa selata...
Myös täysin sanaton Mr. O on aivan mahtava!
Lopuksi pitää sanoa että käytännössä kaikki lukemani (=kaikki englanniksi julkaistu matsku) Trondheim on ollut vähintäänkin kelpo kamaa.
-
Täältä luulisi löytyvän jokaiselle jotakin (biblio päättyy näköjään vuoteen 2001)
http://www.lewistrondheim.com/biblio.php3
-
Onko tekstaus kenties tarkoituksella näin huonolaatuista?
Seuraa aika tarkkaan alkuperäistä.
Timo
-
Kiitti vinkistä, pitänee tsekata toi Dungeon. Oon pitänyt Jäniksen Jussista sekä Räästä&Roiskiksesta. Minä Lewis Trondheim ei jaksanut kiinnostaa yhtään. Jos haluaa tutustua sarjakuvapiirtäjän ego-ongelmiin niin voihan sitä käydä joka toinen torstai Milenkassa.
-
Vähän sama juttu Jussi Jänisten kuin Jeanin elämän kohdalla: eka albumi ei vielä kolahtanut mutta kolmosalbumin myötä molemmat pätkähtivät pakko-ostoslistalle. Jean on toki parempi kuin Jänis mutta kummasti on sekin vaan alkanut viehättää. Pitkäjänteisyys kasvaa hedelmää.
-
Jean on toki parempi kuin Jänis
Eiku Iron Maiden on parempi ku Metallica! Varmaan o!
Makuasioitahan nämä, olen kyllä lukenut kaikki Jeanit mitä kirjastosta on löytynyt, mutta eivätpä hirveämmin ole vielä kolahtaneet. Nuori mies, kirjailija, Pariisi, ihmissuhdesotkuja.. eikö kuulostakin aika kliseiseltä? Onneksi ei sentään mennä ihan suomalaisen omaelämäkerrallisen sarjakuvan pohjamutiin, vaan käytetään sitä mielikuvitustakin kun sitä kerran on.
Olenkohan mä muuten ainoa, joka on pitänyt näistä tähän mennessä suomennetuista Jussi Jäniksistä eniten siitä lasketteluseikkailusta? Jotenkin mukava ja sympaattinen albumi, vaikkei siinä tapahdukaan juuri mitään. Tosin Epäonnen kivikään ei siitä kyllä kauas jäänyt, luultavasti uutuudenviehätys antaa Jälkiä rinteessä -albumille ylimääräistä glooriaa.
Mutta villin lännen seikkailut eivät enää jaksa kiinnostaa ja hirviöalbumi tuntui hieman sekavalta ja levottomalta.
-
Tämä viimeisin "Professori Walterin hirviöt" oli mielestäni jo älyttömän hyvä. Jos jätit sen lukematta koska et pitänyt edellisistä albumeista, niin suosittelen sitä kovasti.
Olen kanssasi samaa mieltä Jussi Jäniksen mainioudesta, mutta mielestäni "Professori Walterin hirviöt" on toistaiseksi suomeksi ilmestyneistä albumeista selkeästi heikoin. Tarinaan ei oltu panostettu tarpeeksi, vaan se seilasi levottomasti laidasta laitaan ja välillä keskellä tietäkin.
"Epäonnen kivi" oli hysteerisen hauska, mutta juoneltaan melko tavanomainen albumi. Jokseenkin samanlainen tarina olisi voinut olla vaikkapa Aku Ankassa tai Väiski Vemmelsääri -animaatiossa.
Lewis Trondheimin lahjakkuus ja muista tekijöistä erottava persoonallisuus tulee mielestäni parhaiten esille juuri "Jälkiä rinteessä" ja "Blacktown" -albumeissa. Ensimmäisenä mainittu on lähes realistinen ja humoristinen tuokiokuva neljän kaveruksen laskettelumatkasta. Jotenkin sitä olisi odottanut, että eläinsarjakuvan perinteitä noudatellen tarinaan olisi tuotu hetkellä millä hyvänsä susi, johon jatkuvasti viitattiin, mutta kun ei niin ei. "Blacktownissa" puolestaan nähdään niin hersyvää dialogia, ettei siihen kovin moni pystykään.
-
Trondheim julkaisi äskettäin kaverinsa Sergio Garcían kanssa sarjakuvaoppaan "Oppia ja ymmärtää sarjakuvaa" (Bande dessinée - apprendre et comprendre). Oikein mainio 32-sivuinen sarjakuva-albumi joka kuuluisi varsinkin opettajien lukea että oivaltaisivat kuinka metkasta ilmaisukeinosta sarjakuvakerronnassa on kysymys.
-
Lukaisin kaksi Machetot'n Klorofylliä joista tuli (nostalgian lisäksi) mieleen Trondheim, eläimet käyttäytyvät kovin inhimillisesti, juonenkäänteet tuntuvat välillä improvisoiduilta ja piirtäminen näyttää molemmilla niin naurettavan helpolta ja luonnostaan syntyvältä että ehkä se ei ole sitä kuitenkaan
-
En tiedä, koskeeko tarjous koko maata, mutta ainakin Oulun Suomalaisessa kirjakaupassa myytiin sekä "Blacktownia" ja "Epäonnen kiveä" alennushintaan 5,90. Käykää ihmeessä hakemassa omanne pois.
(Saatavilla oli myös Saccon "Palestiinaa", "Maalaria ja merirosvoa" sekä "Jeanin elämää" -sarjan kolmosalbumia samaan 5,90 euron hintaan.)
-
Varoitus. Pitäkää pikkunatiaiset erossa tästä.
Trondheimin A.L.I.E.E.E.N. tarttui käsiin Sikateemisesta. Piirros sujuvaa (Risa & Roiskis-tyyliä). Kieli ei tuota ongelmia -- puhekuplia on, mutta puhe on symboleita, ei tekstiä. Eli tätä ei tarvitsisi edes kääntää, jos ei kannen mainostekstejä lasketa.
Probleema on sisältö. Trondheim on heittänyt melko mielipuolista menoa kehiin. Raakuuksia toistensa perään. Ensimmäiset silmät puhkeavat jo toisella varsinaisella sarjakuvasivulla. Jopa psykologista väkivaltaa on mukana, aika hyvin ottaen huomioon että teksti puuttuu. Tarina (jos semmoisesta voi puhua) on melko slapstick-henkinen. Ihan OK, jos nuo raakuudet eivät haittaa.
Mutta ei pienille. Ei pidä erehtyä söpöilevästä tyylistä huolimatta.
-
Viides suomennettu Jussi Jänis "Rakkautta ja pätkätöitä" on nyt saatavilla. Luin sen äskettäin loppuun, ja luottamus Trondheimiin on taas huipussaan yhden heikomman albumin jälkeen. Realismia (Jälkiä rinteessä), absurdeja juonenkäänteitä (Professori Walterin hirviöt) ja huumoria (Epäonnen kivi) oli nyt annosteltu tarinaan sopivissa mittasuhteissa. Ei paras suomennettu albumi, mutta ehdottomasti hankkimisen arvoinen kuitenkin.
Neljätoista euroa on tosin aika suolainen hinta sarjakuva-albumista, mutta en valita, en ainakaan kovin kovaan ääneen.
-
Neljätoista euroa on tosin aika suolainen hinta sarjakuva-albumista, mutta en valita, en ainakaan kovin kovaan ääneen.
Kiva ettet valita, mutta kun otit puheeksi:
Miksei sarjakuvantekijälle pitäisi maksaa palkkaa?
Työehtosopimus määrittää mitä kirjapainon ja kustantamon työntekijöille maksetaan. Paperin hinta on kohtalaisen kilpailutettu. Kuljetuskuluja ei voi välttää. Varasto ei ole ilmainen. Kirjakaupan myyjän palkka ei pilviä hivo. Ilman voittoa kukaan ei perusta yritystä.
Joku välistävetäjänilkki aina löytyy mutta minkäs teet. Kirjapainotarjouksia vertailleena tiedän ettei tuosta hinnasta riitä työkorvaukseen tekijälle. Muistaakseni kirjailijan vuositulot Suomessa taisi olla 2000 euron luokkaa, mukaan lukien luentopalkkiot.
Kännykkään puhumisesta ollaan valmiit maksamaan, tai siitä että pullon kyljessä lukee Pepsi eikä Pirkka-kola, tai siitä että ajaa omalla autolla liikuntahallille vaikka sinne menisi bussi viidentoista minuutin päästä - muttei siitä että joku tekee jotain todella hyvin ja vaivaa nähden.
-
Kiva ettet valita, mutta kun otit puheeksi:
Miksei sarjakuvantekijälle pitäisi maksaa palkkaa?
Älä viitsi provosoida tai laittaa sanoja minun suuhuni.
Jos lähdetään vääntämään asioita rautalangasta ja kirjoittamaan itsestäänselvyyksiä, niin sarjakuvantekijällä on samanlainen oikeus palkkaan kuin bussikuskilla, kännykkäfirman laskuun työskentelevällä insinöörillä, Cola-juoman purkittajalla tai kenellä tahansa muullakin töitä paiskivalla ihmisellä, tekipä tämä luovaa työtä tai ei, mutta minun taloudelleni 14 euroa on kohtalaisen kova hinta sarjakuva-albumista. Haluaisin ostaa huomattavasti enemmän sarjakuvia, mutta näillä tuloilla siihen ei ole mahdollisuutta.
Trondheimin katsoin kuitenkin sen verran hyväksi hankinnaksi, että hankin sen omaan hyllyyni, enkä esimerkiksi käyttänyt kirjastoa.
-
Älä viitsi provosoida tai laittaa sanoja minun suuhuni.
...
minun taloudelleni 14 euroa on kohtalaisen kova hinta sarjakuva-albumista.
No en sit. Kvaakissa vain usein valitetaan juuri sarjakuvien hinnoista. Olisi kohtuullisempaa todeta että sarjakuva on kulutustavaroista halvimpia.
-
Ja luultavasti yhdeksäntenä suomennettavan Jussi Jänis -albumin kansi näyttää tältä, tutun näköisiä sankareita vai?
Näkyy vain "?"
-
Kuvan osoite:
http://www.bedetheque.com/Couvertures/lapinot09.jpg
Näyttäis tuttuja olevan.
Timo
-
Accès protégé!
Vous n'avez pas accès à cette partie du site.
Veuillez contacter l'administrateur à l'adresse info@bdgest.com, pour plus de détails.
-
Accès protégé!
Vous n'avez pas accès à cette partie du site.
Tää on hullua, mutta se toimii kun kopioi tuon osoitetekstin selaimen osoitekenttään ja painaa sitten enteriä.
Timo
-
Tää on hullua, mutta se toimii kun kopioi tuon osoitetekstin selaimen osoitekenttään ja painaa sitten enteriä.
Ei se oo hullua, se on Tekno Logiaa. Siellä on estetty ns. hotlinkkaaminen, eli kuvan näkee tosiaan vain jos kirjoittaa osoitteen selainkenttään (tai jos tulee jo ennestään sivuilta, joilla kuva on).
Ettei kaiken maailman kvaakkaajat kaappaisi kuvia omiin tarkoituksiinsa ihan niin heleposti.
-
Trompan "Les Petits Riens" osa 1 ulkona (Shampooing/Delcourt).
Jatkaa Assojen päiväkirja-sarjaa jossa lähinnä käsiteltiin matkustamista ja ennen kaikkea lentoasemilla odottelun karmeutta. Les Petits Riens ovat kuitenkin työstetympää päiväkirjatyyliä eli yhden sivun tarinoita jotka ovat hauskempia, paremmin=huolella piirrettyjä sekä värillisiä. Suosittelemme.
Sarjaa voi myös tsekata Lewisin kotisivuilta.
Achtung! Herra uhkaa taas lopettavansa kaiken sarjakuvan tekemisen "n. seuraavan albumin jälkeen".
-
Lewis Trondheimin ja Frank Le Gallin yhteistyön tuloksena syntynyt "Kevättä rinnassa" eli kuudes suomennettu Jussi Jäniksen ihmeelliset seikkailut -albumi löytyi tänään Akateemisesta kirjakaupasta. Luin sarjakuvan saman tien bussissa istuskellessani ja tykkäsin siitä kovasti. Käsikirjoitus irvaili lempeän hauskasti janeaustenien ja muiden vanhojen englantilaisten viihderomaanien tyylille ja henkilöiden vuoropuhelu oli parhaimmillaan timanttista. Jotain koskettavaakin tuossa jutussa oli. Eräs sarjan parhaista albumeista, väittäisin?
-
Onkohan Rannan ja leviksen albumista suomentajaa kyselty? Tai suomennosta? Itse en ole lewiksen jälkeä nähnyt ollenkaan.
-
Onkohan Rannan ja leviksen albumista suomentajaa kyselty? Tai suomennosta? Itse en ole lewiksen jälkeä nähnyt ollenkaan.
Täh?
-
Täh?
Lewis ja Ranta teki yhdessä sarjakuvaa. Olenko oikeassa?
Tronheimin ja Rannan sarjakuva oli ranskankielinen. Onko näin?
Eikä sitä ole vielä suomennettu. Meneekö oikein?
Ja viimeinen tarkoitti, etten ole Trondheimin oman kynän kuvitusjälkeä nähnyt.
Tajusitsä?
-
Onhan "Julkimot" ilmestynyt jo melkein vuosi sitten (WSOY).
Sen on suomentanut Heikki Kaukoranta ja tekstannut Ville itse.
Lewiksen omaa textailua voi tarkastella esmes hänen blogistaan:
http://www.lewistrondheim.com/blog/
-
Kyllä Julkimot on suomennettu jo aikoja sitten. Katoppa vaikka tosta: http://www.nordicomics.net/default.asp?id=7256
Ihan hakemallakin, kuten varmasti tiedät löytyy vastauksia.
Trompan ihan omaa jälkeä on Jussi Jänikset, Minä Lewis Trondheim ja Räkää ja Roiskista on julkaistu suomeksi.
Joonas
EDIT: Vesa kerkes ensin
-
Jaa, ai. Mistä tuon voi hommata? Hintanen?
-
Jaa, ai. Mistä tuon voi hommata? Hintanen?
Niitä oli ihan normaalissa kirjakauppalevityksessä normaaliin albumihintaan. Painelepa siis lähimpään kirjakauppaasi ja kysele siellä. Vaihtoehtoisesti parempi kurssi (julkaisun iän huomioonottaen) olisi kohti hyvää divaria.
Albumin arvostelu (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=658) Kvaakissa löytyy myös. Siis kannattaa opetella myös haun käyttöä.
-
Joo kannattaa opiskella haun käyttöä joo, mutten edes tiennyt albumin suomenkielistä nimeä, ennenkuin nyt. Olin vain lukenut Sarjainfosta, että pojilta on tällainen tullut.
-
Joo kannattaa opiskella haun käyttöä joo, mutten edes tiennyt albumin suomenkielistä nimeä, ennenkuin nyt. Olin vain lukenut Sarjainfosta, että pojilta on tällainen tullut.
Tiedonhaun oppitunti: tietoa voi hakea muutenkin kuin suoralla hakusanalla. Esim. hakusanat "Ville Ranta" ja "Lewis Trondheim" olisivat tuottaneet melkoisen määrän tuloksia henkilöiden tekemisistä. Käyttämällä molempia samassa haussa olisi mitä ilmeisimmin tuottanut tulokseksi juurikin kyseisen teoksen. Hetki vain ja kokeilen.
-
Ärsyttää, että Jäniksiä ilmestyy niin hidasta tahtia. Kaikki ovat sikakalliita kaiken lisäksi. Eivätkä ole edes järjestyksessä. Jussissa on se hyvä puoli, että kun sitä alkaa lukea, edellä mainitut varjopuolet katoavat olemattomiin. Äh, oliko tässäkään viestissä sitten mitään sisältöä? Retorinen kysymys.
-
Vuosi on pitkä aika, eivätkä muuten ole järjestyksessä! Ensin tuli Jälkiä rinteessä eli Slaloms. Sitten tuli Blacktown, joka on oikeasti ensimmäinen Jussi-albumi. Vai olenko katsonut ne Dargaudista väärin? En jaksa katsoa. :P
-
Vuosi on pitkä aika,
Vuosi on pitkä aika, mutta tällaisilla albumisarjoilla se on aika standardi. Jotkut saattavat tuottaa parikin albumia vuodessa, mutta kyllä silti useimmiten tulee vain se yksi. Ei siis ole vika suomalaisessa kustantajassa.
-
Ainoastaan Blacktownin ja Epäonnen kiven kohdalla ollaan vaihdettu. Blacktown ilmestyi 1995 ja Epäonnen kivi 1996, Suomessa ilmestyneet kuitenkin samaan aikaan vuonna 2004.
Joonas
-
Mutta täällä näkyy seuraavasti. Ehken vain osaa lukea...
http://www.dargaud.com/front/auteurs/auteur.aspx?id=1103
Näyttää, kuin Kevättä rinnassa olisi ilmestynyt ennen Walterin hirviöitä Ranskassa. Suomessa asia on toisin. Ja välistä on jäänyt tavaraa pois... Eikö Jusseja ole siis nyt kuusi kappaletta?
???
-
No tämäpä kummallista! Viisaat oi auttakaa!
Dargaudin sivuilla näyttää olevan väärin (?), koska Slalomissa Trompan tyyli on huononpaa, mitä Kevättä rinnassa on.
Tällaista sanoo taas Ranskankielinen wikipedia:
Lapinot (scénario et dessin, sauf t.5), avec Brigitte Findakly (couleur), Dargaud :
0. Slaloms, 1997. Réédition de l'album publié par L'Association en 1993.
1. Blacktown, 1995.
2. Pichenettes, 1996.
3. Walter, 1997.
4. Amour & Intérim, 1998.
5. Vacances de printemps (dessin), avec Frank Le Gall (scénario), 1999.
6. Pour de vrai, 1999.
7. La couleur de l'enfer, 2000.
8. La vie comme elle vient, 2004.
9. L'Accélérateur atomique, 2003.
Joonas
-
Aaaagh, se Wikipedia...! >:( Kaikki on siellä väärin aina. Ei kannata aina luottaa. Toki voi Dargaudkin olla väärässä. En sano mitään.
Eli Surfin Joe, miten on? Kumpi sivusto on oikeassa? En ymmärrä...Sry. Blackdown, hehe.
-
Eli järjestyksen kuuluisi olla Jälkiä rinteessä, Blacktown, Epäonnen kivi, Professori Walterin hirviöt, Rakkautta ja pätkätöitä ja Kevättä rinnassa?
EDIT: Korjasin, ennen kuin muut ehtivät. Hehee!
-
En ole vielä törmännyt kehenkään joka ei olisi pitänyt näistä eli Dungeonista:
http://www.nbmpub.com/humor/trondheim/dungeon/dungeonhome.html
Homma alkaa Duck Heartista; helpommin nuo englanninkieliset löytyvät suomesta kuin ranskalaiset eikä kaiketi tartte sanakirjaa selata...
Samaa mieltä! Olen lukenut vasta The Night Shirtin, mutta se oli helkkarin hyvä. Pitää hommata muutkin. Kai jonkun kannattias noita suomennellakin. Tosin tossa TNS:ssä oli parikin sellaista vitsiä, joita joituis parikin kertaa miettimään miten ne kääntäis toimiviksi suomenkielelle.
-
Olen lukenut vasta The Night Shirtin, mutta se oli helkkarin hyvä. Pitää hommata muutkin. Kai jonkun kannattias noita suomennellakin. Tosin tossa TNS:ssä oli parikin sellaista vitsiä, joita joituis parikin kertaa miettimään miten ne kääntäis toimiviksi suomenkielelle.
Mielestäni sarjan ehdottomasti parhaat ovat nuo Zenith -alpparit. Eli toivotatvasti tykkäät niistä sitten vielä enemmän!
Ei kääntäminen niin vaikeaa vaoisi olla. useimmiten löytyy jotain about vastaavia sutkautuksia.
Pohdiskelin taannoin SJG:n oivan Munchkin pelin kääntämistä suomenkielelle ja jo hieman tarkemmin asiaa pohdittua tuli käsittämätön tenkkapoo kun käytännössä lähes kaikki pelin kortit ovat sanaleikkejä kuvien kera ja niiden kääntäminen ei taitaisi onnata millään ilman että huumori katoaisi tai sitten pitäisi tehdä uusi kuvitus mutta Kovalic maksaisi liikaa ja joku muu ei taasen toimisi. No, se projekti karahti siis hetimiten karille.
-
Hei. Olen lukenut Trondheimia pitkälle yöhön.
Désoeuvré on tarina vuodelta 2004, kun Trondheim piti taukoa sarjispuuhista... mutta 80 päivää peukaloita pyöriteltyään alkoi laatia tätä tilitystä siitä, millaista on, kun epäilys kalvaa ja sarjismestari vanhenee.
Kuten VesaK sen sanoi kahvilassa, kun ojensi tämän mulle lainaan, siinä olisi Asemalle kivasti suomennettavaa. Eurooppalaisen "nykypolven" (käytän sitaatteja, koska kirjahan on jo pari vuotta vanha) jutustelua ja anekdootteja menneiltä euro-BD:n loiston vuosilta.
Mitä siis tapahtuu sarjakuvantekijälle, kun luova huippu (mitä se sitten lieneekään) on saavutettu? Iskeekö epäilys? Laskeeko työn laatu ja kenen mielestä? Mistä johtuu, että joku masentuu itsemurhaan asti, kun toinen löytää lohdun pullonpohjalta? Ja kolmas, se kaikkein oudoin, tekee tasaiseen tahtiin töitä vuosikymmenet eikä häiriinny mistään...mikä saa tämän aikaan?
Kirja on täynnä kysymyksiä, eikä löydä hirmu paljon vastauksia. Kysymykset ovat kuitenkin mielenkiintoisia ja saavat miettimään ammatinvalintaa ja sen seurauksia. Varsinkin, kun meikäläinen aloitti vasta vanhoilla päivillä tämän tosissaan tekemisen.
EDIT: Ja sitäpaitsi taas sain tietää uutta: Trondheim harrastaa ukulelen soittoa! (Todiste löytyy myös youtubesta, näemmä)... Kohta alkaa olla pakko uskoa, että ukulele oikeasti ei ole mikään trendisoitin, vaan musiikki-instrumenteista coolein!
-
Trondheim harrastaa ukulelen soittoa! (Todiste löytyy myös youtubesta, näemmä)...
En mie ainakaan löytäny näillä:
No Videos found for 'Lewis Trondheim ukulele'
Edit löytyi:
http://www.youtube.com/watch?v=zmnQkUQtfSc&NR=1 (http://www.youtube.com/watch?v=zmnQkUQtfSc&NR=1)
Millonka Anssi Rauhala soittaa ukulelea youtubessa? :D
Timo
-
Kuunnelkaa ehdottomasti myös Sfarin & kump. musisointia!
http://www.pastis.org/joann/musique/musique.html (http://www.pastis.org/joann/musique/musique.html)
Tromppakin soittaa muistaakseni. Sfar soittaa myös banjoleleä, vaikkei se oikeen banjon soittoa voita.
Joonas
-
...
Millonka Anssi Rauhala soittaa ukulelea youtubessa? :D
Jonotan ensin itsekritiikin ohitusleikkaukseen. (Ja nyt saatte sanoa, että häh, eikö se ollut poistettu jo, kun sarjiksiakin julkaistaan...)
Sitäpaitsi tapahtumapaikalle tarvitaan myös joku, jolla on semmoinen kameravempele... mikä tarkoittaa, että joudutte odottamaan vielä pitkään. Vähintään Tampere Kupliihin asti.
Helpottavaa on toki nähdä sekin vapautunut riehakkuus, millä nuo "musikantit" heittäytyvät julkisesti tekemään itsestään narreja. Mutta Trondheimilla ja Sfarilla onkin sata albumia julkaistuna ja ne ovat supertähtiä sarjakuvillaan, joten niitä palvotaan joka tapauksessa, osasivat sitten soittaa tai eivät.
-
Olen laiska enkä viitsi selata onko tätä mainittu jo tässä topikissa, mutta tuossa olisi Trondheimin blogisarjiksia: http://www.nbmpublishing.com/news/littlenothingblog.html
Kyseinen herra ei kuulu suosikkeihini, mutta blogista pidän kovasti. Suorastaan ihastuttavaa vesivärien käyttöä!
-
Viimeisin Jussi Jänis eli "Toden perässä" on luettu ja aika köykäiseksi havaittu. Sarjakuvassa ei ollut oikein yhtenäistä teemaa, vaan tarina poukkoili siellä sun täällä, ja vaikka mielenkiintoisia teemoja ja juonentynkiä tuotiinkin esille, niin mihinkään niistä ei keskitytty kunnolla.
Kokonaisuutena Jussi Jäniksen ihmeellisiä seikkailuja" on kyllä ollut äärimmäisen kaksijakoinen sarjakuva. Jos sallinette huonot urheiluvertaukset, niin parhaana päivänään Trondheim hipoo ennätyskorkeuksia, mutta saattaa heti seuraavana päivänä karsiutua jo alkuerissä. En tiedä, olisiko ketään toista sarjakuvantekijää, jonka tuotannon taso heittelehtisi samalla tavalla laidasta laitaan.
-
En tiedä, olisiko ketään toista sarjakuvantekijää, jonka tuotannon taso heittelehtisi samalla tavalla laidasta laitaan.
Joo on, kaverinsa Joann Sfar ;D
-
Selvästi huomaa että "Toden perässä" on syntynyt pätkätyönä, samalla kun Tromppa on kirjoittanut noin kuutta muuta albbaria. Alkuperäinen juonittelu pätkähtää kesken ja sitten taas jatketaan ihan toisella ajatuksella. Eli ensin tehdään ufojuttua, sitten kummituskartanotarinaa, äijähuumoria ja lopulta vähän jotain poliittiseen kommentaariin viittaavaa ennen psykkedeelioihin lankeemista.
Piirrostyö on sentään tasaisen varmaa läpi albbarin, yksinkertaista mutta tehokasta.
-
Trondheim on muutes myös Eisner-ehdokkaana.
-
Joo, tosi katkonainen ja löysä albumi. Ei edes jaksanut hymyilyttääkään. Huonosti leikattu, mikä johtuu tuosta pätkätyönä tekemisestä.
Joonas
-
Näitä Dungeon/Donjon -albumeita tulee aikas hyvää vauhtia!
http://www.nbmpub.com/humor/trondheim/dungeon/dungeonhome.html
Tarttuukohan joku suomalaiskustantaja näihin joskus? Ilmiö!
-
Tarttuukohan joku suomalaiskustantaja näihin joskus? Ilmiö!
Viime vuonna kyselin ihan vakavissani oikeuksia Donjoniin kustantajalta Ranskasta. Pari kuukautta kirjeenvaihtoa ja projekti kaatui lopulta siihen etten ollut halukas sitoutumaan julkaisemaan koko sarjaa eli muutamaa sataa albumia seuraavan 40 vuoden aikana. Noinkohan kukaan muukaan on valmis lupaamaan julkaisevansa kaikki albumit suomeksi jos menestyksestä ja sarjan tulevien albumien tasosta ei ole mitään takeita?
Siksipä tyydyn lukemaan albumeja englanniksi. Donjon on kyllä parasta!
-
...etten ollut halukas sitoutumaan julkaisemaan koko sarjaa eli muutamaa sataa albumia seuraavan 40 vuoden aikana.
Kovat olivat ehdot. Outo vaatimus, pitempi kuin pankin asuntolaina!
Harmin paikka, että näin jäi yksi maailman parhaimmista sarjakuvista saamatta suomeksi.
-
Lewis Trondheim täytti 45 vuotta!
http://www.comicsreporter.com/index.php/happy_45th_birthday_lewis_trondheim/
-
Löysin kirjastosta ruotsalaisen Komikan julkaisemat Herr 0 ja Herr I. Olivat aikast pikaisesti lukastu, mut sitäkin viihdyttävämpiä.
-
Sanokaa minulle yksi hyvä Lewis Trondheimin tekemä albumi.
Luen sen.
Pikkujuttuja on koottu Ranskassa yhteen jo kuuden kirjasen verran. Osat 1 ja 2 ovat mielestäni parhaat, keski-ikäisen miehen elämänmyönteistä reflektointia elämän pikku mitättömyyksiin. Kolmonen alkaa jo olla niin puhdasta matkapäiväkirjaa, ettei se oikein napannut. Osa 4 on taas astetta parempi, yksi sen alaviitteistä on arvosteltu täällä (http://sairauksiajasarjakuvia.blogspot.fi/2013/09/polyyppeja-nenassa.html).
-
Tämä ilmoitus tukee hiukan myöhässä. Mulla ei ole rahaa ostaa suosittelemaasi albumia. Minä, Lewis Trondheim oli hyvä!
-
Mulla ei ole rahaa ostaa suosittelemaasi albumia.
Hehkutetaan taas suomalaista kirjastolaitosta: Neljä ensimmäistä osaa löytyvät englanniksi ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoista. osa 1 (http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1922743__Slittle%20nothings__P0%2C2__Orightresult__X3;jsessionid=0E42ECEE003B987B4411AF74F1B50587?lang=fin&suite=cobalt), osa 2 (http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1924661__Slittle%20nothings__P0%2C3__Orightresult__X3?lang=fin&suite=cobalt), osa 3 (http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2017732__Slittle%20nothings__P0%2C1__Orightresult__X3?lang=fin&suite=cobalt), osa 4 (http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2030250__Slittle%20nothings__Orightresult__X3?lang=fin&suite=cobalt),
-
Pikkujuttuja on koottu Ranskassa yhteen jo kuuden kirjasen verran. Osat 1 ja 2 ovat mielestäni parhaat, keski-ikäisen miehen elämänmyönteistä reflektointia elämän pikku mitättömyyksiin.
Asiaa! Pikkujuttuja oli taannoin ilmestyneen Viivi & Wagner-lehden suosikkejani Juho Juntusen Manalan ohella (miksi itsestäni alkaa tuntumaan aika vahvasti siltä että olen jatkuvasti vähän väliä hehkuttamassa tätä samaa sarjaa? Pitäisi kai vähän hillitä tätäkin vimmaa.). Pikkujuttujen arkipäiväiset askareet ollaan kuvattu humoristisen itseironisesti. Itseeni ainakin iskee tuollainen arjen mukava, oivaltava ja viehkeä tyyli kuvailla pikkujuttuja suurimpanakin juttuina.
Jussi Jäniksistä olen aina digannut. Omat suosikki-Jussini ovat juuri ne joissa ei loppupeleissä tapahdu juurikaan mitään, mutta jotka ovat silti hupaisia, kepeitä ja mukaansatempaavia: Jälkiä rinteessä, Epäonnen kivi sekä Kevättä rinnassa ovat juuri näitä.
Minä, Lewis Trondheim on kieltämättä omaperäinen tapaus. Luin sen joskus kauan sitten ja muistikuvat vihjaavat että olihan silläkin erittäin huvittavat hetkensä mutta päällimmäiseksi tunteeksi jäi epämääräinen hämmennys. Muistaakseeni sen juonta olisi voinut karsia. Äsh, pitäisi varmaan lukea se uudestaan jotta alpparin hahmottaisi ehkä paremmin ja vältyttäisiin turhilta jaarituksilta.
Uudemmanpuoleisen Pikon ja Fantasion seikkailu Paniikki Atlantilla on Lewis Trondheimin käsikirjoittama. Se jätti tyytyväisen ja hyvän mielen. Mielestäni siinä oli oikein mainiota ja hyvää se että Trondheim on muokannut hahmoista ja tyylistä reilusti omanlaisensa sen sijaan että olisi tyytynyt kopioimaan toisia. Siispä tunnelmallinen, kepeä, hilpeä ja absurdihko tarina toimi upeasti.
Lewis Trondheim ei ole piirtäjänä suosikkejani mutta on käsikirjoittajana mainio.
-
Infinity 8 (Magnetic Press 2018), eli Trondheimin yhdessä tarinakaaresta toiseen vaihtuvien kuvittajien ja apukirjoittajien kanssa kirjoittama sarja, oli ensimmäisen kokoelman perusteella aivan hirveää luettavaa.
Tarina kertoo, kuinka avaruusoliot joko yrittävät päästä päähenkilön pöksyihin tai tappaa hänet. Siinä koko tarina alusta loppuun. Ja sen on tarkoitus olla hassua.
Koko. Tarina. Hah. Haa.
Kehukaa jatko vaikka maasta taivaisiin, en koskaan tartu tähän toiste.
-
Huvittavaa törmätä tällaisiin juttuihin, Jussi Jänis-albumista Prosélytisme & morts-vivants, painettu vuoden 2019 lopulla.
"Se, että ette ole tuntenut espanjantautia, ei tarkoita ettette tulisi näkemään miljoonien kuolevan viruksen takia."
"Miksi te minulle noin sanotte?"
Lukekaa sarjakuvia, niissä on totuus.
Ei ihan sarjan terävintä kärkeä mutta noin yleisesti ottaen, vaikka suomennettujen Jussi Jänisten taso heitteli paljon niin suomennosten jälkeisistä sarjan albumeista olen pääsääntöisesti pitänyt kaikista, La vie comme elle vient ehkä suosikkinani koko sarjasta.