Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => : Outi 21.01.2006 klo 14:52:07
-
Uutena jäsenenä / sokeana toukkana en lötänyt vastaavaa aihepiiriä Kvaakista. Manga-puolen aiheet/kävijät menevät täysillä mainstreamin sekä lasten & nuorten mangan puolelle. Alternative-manga on ennen kaikkea alternative-sarjakuvaa, ei siis "vain" mangaa (huom ei mitään mainstream-mangaa vastaan!).
Haluaisin listata nimikkeitä/artisteja joista vähän vaihtoehtoisemmasta sarjakuvasta kiinnostuneen aikuiset ihmiset (=esim. minä) voisivat lukea. Vinkkejä?
Aloitan itse:
Nekojiru Udon 1(Editions Imho, Ranska, jatkoa seuraa!):
Sain juuri käsiini, aivan loistava, tätä olen odottanut jo 10 vuotta.
Garosta tuttu Nekojiru (sekä artistin nimimerkki että sarjan nimi) piirtää naivistiseen palikkamangatyyliin surrealistisia, ahdistavia, hysteerisiä ja/tai mustaa huumoria täynnä olevia sarjakuvia joiden päähenkilöinä ovat kaksi lapsikissaa, isosisko ja pikkuveli. Huumori on Japanilaiseen tyyliin välillä täysin infantiilia.
Mukaan on mahtunut myös omituisia "taiteilijan muistoja", päiväkirjasivumaisia kohtauksia painajaismaisista hetkistä. Tämän kirjan julkaisu on melkein kulttuuriteko.
Nekojirua on julkaistu aikanaan englanniksi eräässä vaihtoehtomangakokoelmassa, en muista nimeä, Fantagraphics kai julkaisi...
-
Ainoat kokemukseni ns. alternative-mangan puolella ovat Yoshihiro Tatsumin yksittäistarinakokoelma Good Bye and other stories ja Osamu Tezukan perustamassa COM-lehdessä -joka oli tarkoitettu taiteellisesti kunnianhimoisen mangan julkaisuun- alunperin julkaistu Hi no tori (Phoenix).
Tatsumin kokoelman lukemisesta on jo kauan mutta aika raadollista ja synkkää draamaa se sisälsi ainakin parissa tarinassa.
-
Nekojirua on julkaistu aikanaan englanniksi eräässä vaihtoehtomangakokoelmassa, en muista nimeä, Fantagraphics kai julkaisi...
Comics Underground Japan (http://blastbooks.com/CUJ/CUJ.html) Blast Books.
-
Walking Man /L'homme qui marchait
Suehiro Maruo
Tsuge, sitä oli joskus Raw:ssa ja nyt käännetty ainakin ranskaksi.
Tälläinen ketju muuten oli joskus... silloin vinkkejä tais kysellä KH.
-
Nekojiru Udon 1(Editions Imho, Ranska, jatkoa seuraa!):
Nekojiru-parka...
Katselin hieman arkistoja. Olisi tuolla referenssinä Yosiaki Yoshinagan ynnä muiden kirjoittamat piiiiitkät pohdinnat tekijän elämästä, viimeisistä päivistä, ja lopulta itsemurhasta.
Kiehtoisi laittaa tätä materiaalia välillä Anime-lehteen, jos vaikka kieli poskessa suunniteltu Suuri Itsemurha-Teemanumero joskus toteutuisi. Pelkään vain että eksklusiivisesta taidemangasta kirjoittavia ei omasta takaa taida olla. Siihen tarvitsisi paremmin perehtyneiden apua. Tyrkytyksiä saa lähettää. Ei takeita mistään. jari at animelehti piste fi.
-
Nekojiru Udon 1(Editions Imho, Ranska, jatkoa seuraa!):
Ach so, tuolta se siis on peräisin. Siis mikä? No, Cat Soup -anime, joka suunnilleen hirtti aivoni:
http://www.anime-planet.com/reviews/141.html
Taiteellisista arvoista en tiedä mitään, mutta oli kyllä varsin hieno katselukokemus. Psykedeeliä tapahtumaa jatkuvalla konekivääritulituksella, kunnes ei voi enää kuin nyökkäillä että lisää lisää tällaista.
-
Yhteen & sattumusten vuoksi vasta vastikään pääsin perehtymään paremmin Hino Horroriin, jota mainostetaan kulttikamaksi. Red Snake oli täydellisen upea ja iski kuin kiljuuna pikovolttia. Black Cat oli ammattilaisen työtä alusta loppuun. Ainoastaan Living Corpse näistä käsiin osuneista jäi valjuksi, ehkä tällainen länsimainen töhvö olisi sitten kaivannut enemmän teologiaa siihen, tiedä häntä. Ei näissä ole mitään sellaista, mitä ei olisi kirjallisuudessa ja elokuvissa jo kauan sitten nähty ja moneen kertaan, mutta on siitä huolimatta nautinto lukea sellaista, mikä on vaan niin hyvin tehtyä. Suosittelen.
-
Vizin aikoinaan julkaisemassa Pulp-lehdessä julkaistiin aikuiseen makuun sopivia sarjoja, joista ainakin osaa pidän alternativena. Suosikki mangani, joka on myös ilmestynyt Pulpissa, on Taiyo Matsumoton Black and White. Matsumoto on ottanut piirrostyylinsä vaikutteita mm. ranskalaisesta sarjakuvasta ja yleensäkin eurooppalaisesta tyylistä.
(http://www.du9.org/IMG/gif/amer6-2.gif)
Black and White kertoo kahdesta lapsesta, jotka asuvat orpoina suurkaupungissa, jossa he pärjäävät käyttämällä väkivaltaa ja ryöstelemällä ihmisiä. Poikien nimet ovat Black ja White, joka kuvastaa poikien vastakohtaisuutta. Black on pikkuvanha ja vakava, kun White taas on edelleen ikäisellään tasolla ja on iloinen luonteeltaan. Tarina on hyvin moniulotteien ja tässä on vain tarinan kehys.
Black and White on julkaistu englanniksi kolmessa volumessa. Tässä (ftp://http://www.artbomb.net/profile.jsp?idx=4&cid=116) linkki, josta löytyy Matsumoton esittely ja kaikkien Black and White volumien arvostelut. Manga on saatavana myös ranskaksi nimellä Amer beton. Matsumoton muita mangoja en ole lukenut, mutta englanniksi on saatavilla Number 5 sci-fi-manga ja Blue Spring, joka kertoo lukiolaisista. Ranskaksi on näiden lisäksi saatavilla herran urheilumanga Ping Pong ja Frères du Japon (en tiedä alkuperäistä nimeä).
Suosittelen lämpimästi tutustumista. Itse aion hankkia vielä ranskan kieliset versiot englannin kielisten rinnalle, niin saan vähän opiskelumotivaatiota ranskan lukemiseen.
-
Vaikea sano onko nämä alternative, mutta suosittelen:
Sexy Voice and Robo (http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/manga.php?id=4915)a joka on kohtalaisen onnistunut tarina ja Tezukan Buddha (http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/manga.php?id=3569)a se on alternativea siinä mielessä, että se on uskonnollinen sarjakuva joka ei erityisemmin saarnaa ja on aidosti hauska.
-
Tezukan Buddha
Tuota noin... sovitaanko ettei tämä ole alternativea vaikka saarnaisi kuinka vähän ja olisi kuinka hauska hyvänsä? Munki lähes mitättömällä manga-tietämyksellä voi sanoa että Osamu Tezuka ei oo niitä ihan pienimpiä nimiä japanilaisen sarjakuvan kentässä.
Mielenkiintoiselta toi vaikuttaa, ei siinä mitään. Ehkäpä vielä jonain päivänä saan sarjan Jarmolta lainattua.
-
Tuota noin... sovitaanko ettei tämä ole alternativea vaikka saarnaisi kuinka vähän ja olisi kuinka hauska hyvänsä? Munki lähes mitättömällä manga-tietämyksellä voi sanoa että Osamu Tezuka ei oo niitä ihan pienimpiä nimiä japanilaisen sarjakuvan kentässä.
Ei sovita. Vaikka Tezuka toki on kotimaassaan huippusuosittu, niin täällä länsimaissa tilanne on vähän toinen, ja esim. Tezukan Black Jackin kääntäminen lopetettiin jenkeissä kesken huonojen myyntilukujen takia. Buddha on selkeästi erilainen sarja kuin valtaosa käännösmangasta, ja siksi sen kutsuminen alternative mangaksi ei ole mitenkään liian kaukaa haettu.
-
Ei sovita. Vaikka Tezuka toki on kotimaassaan huippusuosittu, niin täällä länsimaissa tilanne on vähän toinen.
Sovitaan sitten näin. Eiku siis että ei sovita. Eiku siisku niinku. :P
-
Taas yksi termistöväittely. :D
Alternave comicsiakin on aika nihkeesti. Se on sitte enemmän comixia tms. Eli sikäläinen vaihtoehto on gekigaa (aikuisten aiheita) ja doujinshia (fanimatskua ja epäkaupallista) sekä artsua (esim. edesmenneen Garo -lehden sarjat). Sitten on sellaisia semikaupallisia ja semikokeilevia lehtiä (vähä niinku Marsumestarin mainitsema ja Tezukan perustama COM r.i.p.) kuten AX ja Afternoon. On niitä muitakin, mutta ei nyt täs muistu nimet.
Jako alternativeen ei ylipäätään suju kovin hyvin pelkän tekijänimen perusteella sillä yksi ja sama tyyppi/tiimi voi tehdä sekä valtavirtaa että epäkaupallista. Puhumattakaan siitä, että kaikki kaupallisen näköinen ja oloinen ei välttämättä myy, jne.
Jos alternativella ajatellaan tarkoitettavan taiteilijan taiteeellisista intresseistä lähtöisin olevaa matskua, niin se raja on vielä sittenkin aika liikkuva. Mutta periaatteessa sellaisen matskun mitä tyyppi ite laskee TAITEEKSI voisi sanoa myös olevan sitä ihtiään.
-
Jako alternativeen ei ylipäätään suju kovin hyvin pelkän tekijänimen perusteella sillä yksi ja sama tyyppi/tiimi voi tehdä sekä valtavirtaa että epäkaupallista. Puhumattakaan siitä, että kaikki kaupallisen näköinen ja oloinen ei välttämättä myy, jne.
Jos alternativella ajatellaan tarkoitettavan taiteilijan taiteeellisista intresseistä lähtöisin olevaa matskua, niin se raja on vielä sittenkin aika liikkuva. Mutta periaatteessa sellaisen matskun mitä tyyppi ite laskee TAITEEKSI voisi sanoa myös olevan sitä ihtiään.
Ihan kuin Pranskassa siis. Yhdet ja samat ihmiset tekee Assoille ja Dargooooolle. Ei samanlaista matskua toki. Tai ehkä joskus. Raja on häilyvä. Sitä on ehkä vähän vaikea hahmottaa Suomessa, jossa lähes kaikki sarjakuva on "taidetta" myyntilukujen valossa ja ihmisten täytyy erotella tekemisensä muilla itse keksimillään kriteereillä.
-
kaikki sarjakuva on "taidetta" myyntilukujen valossa ja ihmisten täytyy erotella tekemisensä muilla itse keksimillään kriteereillä.
Nii, ja sitten vielä sana "alternative" voi olla jossain mielessä myös ihan markkinointiveto, siis niin että sillä tähdätään ko. tuotteen parempaan myyntiin?
Otin tämän käsitemössön nyt ylös vain sen takia, että jengi ei tarjoaisi tänne ihan mitä tahansa mikä on piirretty eri lailla kuin Dragon Ball tai Ranma. Esim. noiden kauhupiirtäjien kanssa voi rajanveto olla vaikeaa, sillä kauhuhan on yksi iso mangan lajityyppi, mutta toisaalta osa tekijöistä on sen verran häiriintyneen oloisia, että sarjat putoo väkisinkin marginaaliin.
Ehkä tässä pitäisi pystyä tunnistamaan ns. perinteiset mangajuonet, motiivit ja yleisön kosiskelu siitä että joku tekee jonakin aikana aidosti tutkivaa ja uutta urkivaa matskua. Eijoo helppoo, sillä valtavirta ahmii koko ajan Japanissakin alakulttuureja sisäänsä kuin nälkäinen riisikakkuja.
-
Aattelin just että teen paidan jossa lukee "sun alternative on mun mainstreamia".
-
Ehkä tässä pitäisi pystyä tunnistamaan ns. perinteiset mangajuonet, motiivit ja yleisön kosiskelu siitä että joku tekee jonakin aikana aidosti tutkivaa ja uutta urkivaa matskua. Eijoo helppoo, sillä valtavirta ahmii koko ajan Japanissakin alakulttuureja sisäänsä kuin nälkäinen riisikakkuja.
Ehkäpä tässä auttaa vähempi mangaa lukevallekin paikoitellen mainiosti toiminut VIZin opassarjis mangan saloihin eli Even a Monkey can Draw Manga? Kirja todellakin todistaa että apinakin siihen pystyy...
(http://store.viz.com/images/p/VQU/pdGNVQU0001.jpg)
-
Ehkäpä tässä auttaa vähempi mangaa lukevallekin paikoitellen mainiosti toiminut VIZin opassarjis mangan saloihin
Tuo on järkäle. Ja käsittääkseni mainstramia?! Mutta niin hulvaton, että ei tiedä uskoisko niitä sepustuksia vai ei?! Itse enimmäkseen otan Takakuman ja Aiharan jutut tosissaan.
-
Tuo on järkäle. Ja käsittääkseni mainstramia?!
No ei se nyt mikään järkäle ole, isompi alppari mutta ei edes Watchmenin kokoinen. Enkä missään nimessä kutsuisi mainstreamiksi, josta varmaankin jo myyntiluvut kerovat jotain. Mutta ainahan noista mainstreamin ja alternativen rajoista voi loputtomiin vääntää peistä.
Mutta niin hulvaton, että ei tiedä uskoisko niitä sepustuksia vai ei?! Itse enimmäkseen otan Takakuman ja Aiharan jutut tosissaan.
Ööö, nyt en ymmärrä.
Nehän "opastavat" tai siis näyttävät sarkasmin avulla tuossa mangan kliseet. Ei piruilua tarvitse uskoa vaan kenties viihtyä niiden äärellä.
-
Taas yksi termistöväittely. :D
Tarkoitukseni ei ollut ruveta puimaan terminologiaa; lähinnä ajattelin sitä, että tässä ketjussa olisi ehkä hyvä keskittyä nimen omaan käännetyn mangan vaihtoehtoisempiin nimikkeisiin, koska käsittääkseni tämän ketjun aloittaja ja suurin osa Kvaakilaisista ei japania osaa. Mutta ihan miten vaan.
-
Suuri sivumäärä tai -koko ei välttämättä tuota substanssiltaan painavaa teosta. Mutta tämä toimii toisin päin. Ollen "järkäle" tietomääränsä ja esittämiensä asioiden laajan skaalan ansiosta. Kestää helposti useita luku ja selauskertoja.
Kustantaja: Shogakugan - viittaisi vahvasti mainstramiin?
Todesta ottamisella taas tarkoitan sitä, että kun kirjassa esitellään kaiken maailman ilmiöitä pikkuhousujen evoluutiosta ideointitekniikoihin, niin näillä voisi olla aika paljon pohjaa todellisuudessa. Parodian ja pastissin lukeminen ja tunnistaminen (erottaminen aidosta, itsenäisestä kertomuksesta) on mahdotonta kun ei tunne materiaaliin upotettujen lukuisten viittausten kohteita. Kyllähän sieltä yhtä sun toista tuttua pystyy bongaamaan, mutta kun sarja on noin täynnä viittauksia, menee niistä iso osa ohi hilseen. Toisaalta kirjan nerous on ihan yleisessä mangapiirustusoppaiden parodioinnissa sekä persoonallisissa hahmoissa. Hahmot ovat on viety niin överiksi, että monesti huvittaa vaikka ei oikein tajukaan että miksi?
Laymon: "Käännetyn mangan vaihtoehtoiset nimikkeet."
Toiselle se vaihtehto on Naruto, kun sitä ei ole käännetty suomeksi. Ja jollekin toiselle se on jotain... vaihtoehtoisempaa. Mutta, anteeksi jankutukseni.
-
Even a Monkey Can Draw Manga oli oikein hilpeä, parhaimmillaan opettavainenkin "opas", joka sopii hyvin "alternative":n kenttään etenkin rupisen piirrosjäljen osalta. Huono karvaperseäijähuumori osui kohteeseen yllättävän usein, ja vastaavasti hysteerisen manga-kulttuurin kysenalaistaminen oli hyvinkin tervettä.
Bookplussan kautta löytyi tämä opus, suosittelen tiedonjanoisille pöhköilyn ystäville. Ja pohjimmiltaanhan kaikessa sarjakuvassa kyse on juuri tästä: mistä tahansa voi piirtää mitä tahansa miten tahansa.
Melkein.
-
Junko Mizunon mangat on ihan sairaita ja psykedeelisiä. Kipeän huomoristisia versioita perinteisistä kansansaduista (Tuhkimo, Pieni merenneito). Niissä syödään ihmisiä jne. Tyylikin on jotain design-tyyppistä, ei perinteistä mangaa. Ihan kiinnostaa, suosittelen...
Joku julkaisee englanniksi, en tiedä kuka.
-
Joku julkaisee englanniksi, en tiedä kuka.
VIZiltähän nuo ovat tulleet.
Alunperin julkaisivat Mizunoa niiden Pulp -nimisessä manga-antologialehdessä.
Pidän Mizunon piirrosjäljestä. Lisäbonuksena voi pitää sitä että ei ole kovin yleinen mangatyyli (tietääkseni). Omintakeisuus on aina mukava asia.
-
Pidän Mizunon piirrosjäljestä. Lisäbonuksena voi pitää sitä että ei ole kovin yleinen mangatyyli (tietääkseni). Omintakeisuus on aina mukava asia.
Mizuno käyttää varsin tavallista kuvitustyyliä (varsinkin mainospuolella), mutta aivan uudella tavalla, ja sitäpaitsi sarjakuvassa. 100% cool!
-
Junko Mizunon mangat on ihan sairaita ja psykedeelisiä. Kipeän huomoristisia versioita perinteisistä kansansaduista (Tuhkimo, Pieni merenneito). Niissä syödään ihmisiä jne.
Mutta kansantarinathan vasta kipeitä ovatkin... Grimmin sadutkin ovat niitä ns. siistittyjä versioita. :P
Nekojirun sarjakuvia en ole päässyt vielä lukemaan, mutta Cat Soup on nähty. Monta kertaa. Suunnilleen siitä asti on vaivannut miksi ja miten Nekojiru päätti päivänsä. Pitäisi kai etsiä tietoa...
-
Mizuno käyttää varsin tavallista kuvitustyyliä (varsinkin mainospuolella), mutta aivan uudella tavalla, ja sitäpaitsi sarjakuvassa. 100% cool!
Mizunon haastattelu löytyy Sarjainfosta 126 (1/2005).
Pätkä jutusta myös tuolla:
http://www.kupla.net/sarjainfo.php?id=56
-
Nekojirun sarjakuvia en ole päässyt vielä lukemaan, mutta Cat Soup on nähty. Monta kertaa. Suunnilleen siitä asti on vaivannut miksi ja miten Nekojiru päätti päivänsä. Pitäisi kai etsiä tietoa...
Mistä Kissasopan saisi!? En ole ikinä nähnyt... pakko nähdä!
En muista enää kaikkia yksityiskohtia mutta Nekojiru oli kovasti masentunut aina & kaikkialla ja tappoi itsensä kun ei enää jaksanut moista. Sarjakuvista näkee kyllä aika hyvin, ettei Nekojiru-rukan aivo ihan normaali ollut. Suurin osa sarjakuvien materiaalista on ihan suoraan unista, siis suunnilleen 1:1. Uh-huh. Ranskan Imho-kustantamon julkaisuissa on juttujen väleissä yhden sivun lapsuudenmuistoja yms. hetkiä elämästä - nekin kertoo aika karua kieltä. Nainen tuntuu olleen aika viehtynyt kaikkeen sairaaseen, ihmisten omituiseen käytökseen, uskonnollisluonteisiin ilmestyksiin jne.
Suosikkini on se jakso, jossa Isosisko-kissa on kuumetaudissa ja joku ihme Intia/Afrikka-jumala tulee hakemaan sielun mukaansa. Pikkuveli-kissa nappaa sielusta kiinni, sielu repeää kahtia ja niin Isosisko jää elämään puolisieluista, vajaata elämää. Jumala taas saa omasta puolikkaastaan sielukiertoon vain kukan aikaiseksi - jonka onneksi Pikkuveli löytää ja näin paluttaa koko sielun siskolleen...
Mizunosta: Mulla on Mizunon disainaama söpöliini muovinukke, jolta saa peruukin pois päästä ja alta näkyy aivot. Huippua!
Lisäys: Nekojiru kuului Garon perussarjakuvantekijöihin joten ainakaan julkaisukanavan puute ei vaivannut. Eihän Garo maksanut ja myikin huonoimmillaan vain jotain hassut 10-30 000 kpl (...) mutta kuitenkin. Kai N. kuoli jo jotain 10-15 vuotta sitten...?
-
Mistä Kissasopan saisi!? En ole ikinä nähnyt... pakko nähdä!
Ostin omani taannoin Helsingin Fennicasta, joku taisi saada oman kappaleensa Pienen Leffakaupan kautta.
-
Ostin omani taannoin Helsingin Fennicasta, joku taisi saada oman kappaleensa Pienen Leffakaupan kautta.
Joo http://www.pienileffakauppa.fi/catalog/product_info.php?cPath=69_23&products_id=1321 tuolta löytyy.
-
Mitenkä unohtuikin mainita seuraava:
Yoshihiro Tatsumi: The Push Man (Drawn & Quarterly). Todella rankkaa, inhorealististakin kerrontaa elämästä Japanissa novellisarjakuvin kerrottuna. Kurjia roistoja, viheliäisiä ihmisiä, onnettomia kohtaloita. Täällä hyvät häviää ja pahuus kukoistaa... Näitä juttuja lukiessa tulee mieleen, ettei Tatsumi tainnut olla kovin onnellinen ihminen.
Jatko-osa "Abandon the old Tokyo" tulossa.
-
Mistä Kissasopan saisi!? En ole ikinä nähnyt... pakko nähdä!
Kannattaa ostaa aika nopeasti tuo DVD koska sen julkaisut yhtiö on mennyt/menossa konkurssiin.
Central Park Media Lays Off Staff (08:06 PM EDT): According to an article at Anime News Network (which may be inaccessable at the moment due to server fixes they're working on this weekend), CPM has laid off its staff save for a few to clean up loose ends. Conflicting information about the term bankruptcy has come up. CPM had three panels scheduled for Anime Boston this weekend but nobody was here from the company to staff them and no reason was given why. The remainder of their releases on the schedule and their status is currently unknown and will depend on how they tie up the "loose ends."
http://www.animeondvd.com/
-
Joo http://www.pienileffakauppa.fi/catalog/product_info.php?cPath=69_23&products_id=1321 tuolta löytyy.
Löytyy puolella hinnalla Amazon UK:lta, 5.99 puntaa. Taidan tilata...
Paikallisia kauppoja tietty pitää tukea mutta minäpä en asukkaan Suomessa ;D
-
Junko Mizunon mangat on ihan sairaita ja psykedeelisiä. Kipeän huomoristisia versioita perinteisistä kansansaduista (Tuhkimo, Pieni merenneito). Niissä syödään ihmisiä jne. Tyylikin on jotain design-tyyppistä, ei perinteistä mangaa. Ihan kiinnostaa, suosittelen...
Rohkaistun sitten näitten juttujen perusteella tilaamaan pari Mizunon albumia. Satupuolelta haaviin tarttui Princess Mermaid. Vinksahteneiden satuversioiden esittäminen minulle vastaa suunnilleen tynnyrissä olevien sorsien ampumista, joten ei ihme että tykkäsin kovasti. Söpö tyyli yhdistettynä vereen, seksiin ja hämärään juoneen toimii kympillä. Ainoastaan väritys oli väsyneen harmaata. Varmaan tarkoituksella, mutta en pitänyt siitä.
Toinen albumi oli Mizunon omaan ideaan perustuva Pure Trance. Tämä se vasta rokkasi sukat pois jalasta. Jos Princess Mermaidissa oli pimeitä hahmoja, tässä ne ovat toisessa potensissa. Tarinan keskipisteenä toimiva sairaala on niin huikea helvetinloukko sadistisine johtajineen ja outoine hoitajineen että alta pois. Tarinassakin on imua, vaikka aluksi tuntuu, että se hyppii sekavasti teemasta toiseen. Lisätään vielä hienot alaviitteet, jotka esittelevät albumin maailmaa mukavan yksityiskohtaisesti. Jää todellakin sellainen kuva, että kokonaisuus on todella tarkkaan mietitty ja yksityiskohtia täynnä olevat kuvat on huolella rakennettu.
Näitten kahden jälkeen ei ollut suurikaan ihme, että Cinderella ja Hansel & Gretel menivät tilaukseen saman tien. Kunhan Amazonin pentele nyt saisi ne lähetettyä. Hell Babies näytti puolestaan olevan kivan kallis (40 dollaria). Onko jollain kokemuksia siitä? Mitä sisältöä se tarjoaa? Onko hintansa väärti?
-
Itselläni on ainakin yksi käyttämätön Comic Underground Japan kirja (en jaksa erikseen siitä ilmoitella myyntipalstalla, mutta voi kysellä jos haluaa: 20,-).
Tuohon kirjaan liittyen, Suehiro Maruo:lta on klassikko tarina mukana tuossa kokoelmassa. Osa kirjasta on varsin tolkutonta roskaa, mutta pelkästään Maruo:n vuoksi se on kannatta hankkia. Mieheltä on euroopassa tullut englanniksi ainakin Ultra Gash Inferno -albumi (taisi olla Creation Booksin julkaisema). Piirosjälki on kaikkea muuta kuin perus "mangaa". Se on ihan "normaalia" enemmän tai vähemmän realistisesti piirrettyä sarjakuvaa. Parasta tietysti miehen irvokas maailmankuva ja epämääräiset fetissit jotka toistuvat tarinoissa. Koprofilia, silmämunan nuoleminen, pro-japani, väkivalta jne.
Itse japanissa käydessäni en törmännyt "vaihtoehtoiseen" sarjakuvaan, ellei siihen lasketa varsin valtavirrasta poikkeavaa hentai kamaa jota oli ihan miellyttävät määrät tarjolla.
-
Itselläni on ainakin yksi käyttämätön Comic Underground Japan kirja (en jaksa erikseen siitä ilmoitella myyntipalstalla, mutta voi kysellä jos haluaa: 20,-).
Laitoin kyselyn sähköpostiisi. Pitää sentäs sarjisopella yks u-mangakirja olla.
-
Toinen albumi oli Mizunon omaan ideaan perustuva Pure Trance.
Poimintoja Pure Trancesta: hyönteismyrkkyä inhaloivat kaksi keinotekoista ihmistä, jotka ovat varsinaisia riiviökakaroita, ja jotka ruokakapselien ylensyömistä sairastavien hoitolaitoksen sadistinen johtaja on luonut korvaamaan "normaalimman" henkilökunnan; entisistä rotulemmikeistä kehittyneet, villeinä maan päällä vaeltavat pullukat, pujopartaiset jättikoirat, joilla voi ratsastaa (marginaalin tietoiskussa nimellä "Animal Ride 1") sekä kukat, jotka kasvattavat pupunpääkukinnot, jotka irtoavat ja leijuvat pois tuulen mukana.
Pure Trance on käsittääkseni hieman kuin happoista trancemusiikkia sarjakuvana. Alun perinhän sarjakuva oli samannimisten teknokokoelma-CD:iden kansivihkoina, ja vasta myöhemmin Mizuno väänsi ne yhtenäiseksi tarinaksi kirjaa varten. Joka tapauksessa riemastuttavan sairasta ja omintakeista huumoria tässä on rutkasti.
Comics Underground Japanin lisäksi on ne Secret Comics Japan (http://www.pulp-mag.com/books/scj/) ja Sake Jock, joista on Kvaakissa useampikin maininta. Secret Comics Japanissa oleva, Mizunon piirtämä The Life of Momongo vetää myös jalat alta. Vahvaa viivaa, tyylikästä ja hienovaraista rasterin käyttöä, ja ruudut muodostavat sivuille kauniita kokonaisuuksia. Erittäin maaginen, joskin erästä mielipidettä (http://www.comicworldnews.com/cgi-bin/index.cgi?column=pastthefrontracks&page=60) mukaillen juuri Mizuno on hyvä aloituspiste undergroundin esittelylle, koska hänen työnsä ovat verraten helposti lähestyttävällä tavalla visuaalisesti esteettisiä.
-
Vaihtoehtoisempien/omaperäisempien/tuntemattomampien mangajulkaisujen ruotimiseen keskittynyt blogi. (http://robotsneversleep.blogspot.com/)
-
Shaenon Garrityn kuvanäyttein varustettu arvostelu (http://shaenon.livejournal.com/53043.html) Comics Underground Japanista.
-
Taiyo Matsumoto: Tekkonkinkreet/ Black & White (VIZ Media, siis englanniksi)
Puhelinluettelon paksuisena pokkarina koko Black & White-manga (Tuli joskus 90-luvun loppupuolella pikkupokkareina). Suosittelen!
-
Suosittelen!
Auts, toi maaginen sana taas sai mut reagoimaan ennen kuin maltti ehti väliin. No, 20 euroa bookdepositoryssa.
-
Taiyo Matsumoto: Tekkonkinkreet/ Black & White (VIZ Media, siis englanniksi)
Puhelinluettelon paksuisena pokkarina koko Black & White-manga (Tuli joskus 90-luvun loppupuolella pikkupokkareina). Suosittelen!
Sille, joka kaipaa vivahteikasta sarjakuvaa ja kyräilee vielä vinosti mangaa, tämä on todella mainio hankinta. Estotonta, ilmaisurikasta piirräntää. Kerronta vie.
Aika mainio hinta-laatusuhde 600 sivulla.
Tämä vain taitaa olla halveksittavaa pseudo-beedeetä koska Matsumoto on pyörinyt mm. Ranskassa vaikutteita etsimässä.
-
Tämä vain taitaa olla halveksittavaa pseudo-beedeetä koska Matsumoto on pyörinyt mm. Ranskassa vaikutteita etsimässä.
Luonnollisesti. Vain ranskalaisilla/belgialaisilla on oikeus piirtää beedeetyylillä. Japanilainen voi olla korkeintaan pseudobeedeepiirtäjä. Toisivat Japaniin aitoa laadukasta beedeetä eikä mitään halpaa kopiota! (Sori, anteeksi. Oli pakko. Anteeksi.)
Animaatio näyttää sekin hyvältä. Pitäis tutustua joskus. http://www.sonypictures.com/homevideo/tekkonkinkreet/ (http://www.sonypictures.com/homevideo/tekkonkinkreet/)
-
Aikoinaan tuli hankittua VIZin julkaisemaa Pulp -antologialehteä jossa Black & Whiteäkin julkaistiin.
Ei kyllä silloin oikein pudonnut.
Noin kiltisti sanottuna.
-
Animaatio näyttää sekin hyvältä. Pitäis tutustua joskus. http://www.sonypictures.com/homevideo/tekkonkinkreet/ (http://www.sonypictures.com/homevideo/tekkonkinkreet/)
Animaatio on LOISTAVA. Jumalattoman kauniisti animoitu, todella värikäs, vauhdikas, hämmästyttävä. Mutta sekin taitaa olla ihan väärin tehty eikä mikään OIKEE anime kun ohjaaja on amerikkalainen... ;D
-
Matsumoton Black & White eli Tekkonkinkreet todellakin on parasta mangaa mitä maa päällään kantaa! Oli pääosin erikoisempaan laatumangaan keskittyvän Pulp-lehden kovinta antia. Myös tuo Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla nähty animaatioversio pelittää jumalaisesti.
Muistakaa tsekata myös Matsumoton No. 5 -alppari. Erinomaista kamaa sekin.
Tähtivaeltajassahan näitä on kehuttu aikoinaan useammankin kerran.
Onkohan täällä muistettu jo mainita Hiroki Endon Tanpenshu? Ainakin ensimmäisen pokkarin kolme vahvasti koskettavaa kertomusta pureutuvat kaikki syvällisesti ihmiselämään sekä hahmojensa psykologiaan. Vaikuttavaa ja taitavaa tavaraa.
-
Onkohan täällä muistettu jo mainita Hiroki Endon Tanpenshu? Ainakin ensimmäisen pokkarin kolme vahvasti koskettavaa kertomusta pureutuvat kaikki syvällisesti ihmiselämään sekä hahmojensa psykologiaan. Vaikuttavaa ja taitavaa tavaraa.
Eka vola Tanpenshua luettu. Räjäytti pankin. Suosittelen myös Edeniä samalta tekijältä.
-
Eka vola Tanpenshua luettu. Räjäytti pankin. Suosittelen myös Edeniä samalta tekijältä.
No joo joo tilataan tilataan. :-\
-
No joo joo tilataan tilataan. :-\
Kvaakin lukeminen käy kalliiksi kukkarolle, aina lankeaa johonkin ansaan... ;D
-
Hideshi Hinon Hino Horror täällä jo mainittiinkin kolmen teoksen osalta, mutta pakko mainostaa herran Lullabies from Helliä, jonka juuri eilen junassa luin saatuani sen lahjaksi.
Dark Horse on julkaisija, ja teos sisältää neljä erillistä tarinaa, joista kahdessa ensimmäisessä päähenkilönä on itse Hino. Ensimmäisessä hän kertoo lapsuudestaan (no, ei ehkä aivan realistisesti), ja toisessa on mukana jo hänen vaimonsakin...
Kaikki tarinat olivat loistavia, vaikka toki neljän joukosta erottuikin se paras (ja samalla kirjan nimikkotarina) joukosta eniten edukseen.
Tätä kaikkea on todellakin jo elokuvissa ja kirjoissa, mutta minulla on nyt kauhubuumi päällä mangaa lukiessa, ja varsinkin Hinoa tahdon lisää...
-
Kauhusta ja muusta häröilystä kiinnostuneille Same hat, Same hat! (http://samehat.blogspot.com/) on varsin oiva blogi.
-
Eka vola Tanpenshua luettu. Räjäytti pankin. Suosittelen myös Edeniä samalta tekijältä.
Aamen. Toinen osa jatkaa samoilla linjoilla. Kaksiosainen yakuzaperhedraama Platform on varsinkin vangitseva. Hiroki Endolla on maaginen kyky loihtia parissa sivussa mielenkiintoisia ja sympaattisia hahmoja, joita haluaa välittömästi ruveta seuraamaan. Ja tarinat rullaa upeasti siinä sivussa.
-
Animaatio on LOISTAVA. Jumalattoman kauniisti animoitu, todella värikäs, vauhdikas, hämmästyttävä. Mutta sekin taitaa olla ihan väärin tehty eikä mikään OIKEE anime kun ohjaaja on amerikkalainen... ;D
Huomasinpa tuossa juuri, että Tekkonkinkreet-anime on nyt saatavilla Suomessakin dvd:llä. Juhlan paikka!
Anttila tosin mainostaa julkaisua "lapsille", mikä on kyllä tässä tapauksessa niin väärä kohdeyleisö kuin olla ja voi.
-
Anttila tosin mainostaa julkaisua "lapsille", mikä on kyllä tässä tapauksessa niin väärä kohdeyleisö kuin olla ja voi.
Englanninkielisissä levyissä on kai suositus yli 15v ja suomalaisessa (Subin Otakun mukaan) yli 13v. Hyvässä lykyssä tästä saadaan vielä Dragon Ballin pedofiilikohun kaltainen keissi. Vaikka väkivallalle oltaisiinkin meillä suopeampia kuin alastomuudelle, ei Tekkonkinkreet ole missään nimessä mikään hyvän mielen joululeffa perheen pienimmille. :(
-
Tekkonkinkreet nähty, visuaalisesti hieno ja 3D-graffakin istui komeasti yhteen muun animaation kanssa. ;D Hieno pseud-- siis kopiobeedee--- eikunsiis anime, pitääpä katsastaa mangakin jossain välissä kun ei vielä ole tullut tsekattua.
Vaikka väkivallalle oltaisiinkin meillä suopeampia kuin alastomuudelle, ei Tekkonkinkreet ole missään nimessä mikään hyvän mielen joululeffa perheen pienimmille. :(
Ei niin. Sellainen on Ruohometsän Kansa, ainakin mitä joulun lastenohjelmista on mitään pääteltävissä. Täytyy vain toivoa ettei kukaan erehdy ostamaan tätä lapselle.
-
Anime on anime, jos se on tuotettu Japanissa. Ohjaaja ei tee elokuvasta beedeeanimaatiota sen enempää kuin Ghiblin riveistä löytyvät lukuisat eurooppalaiset animaattoritkaan.
Terv. nimim. Alfred J. Kwak.
-
Onkohan täällä muistettu jo mainita Hiroki Endon Tanpenshu?
Muuran arvostelu (http://www.sarjakuvanteko.fi/wiki/index.php/Hiroki_Endo_-_Tanpenshu).