Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => Aiheen aloitti: rama - 14.12.2005 klo 13:49:10
-
Onko joku muukin sattunut lukemaan tätä Lee Young You'n manhwaa?
Olin aikalailla ennakkoluuloinen alkaessani ja odotin sitä tavallista ”tyttö-pukeutuu-pojaksi-poika-pukeutuu-tytöksi-voi-että-meni-nyt-kaikki-hassusti-kamaa, mutta joutuivat ennakkoluulot häpeään; sarja oli todella hyvä (joskaan ei ihan loisteliaasti piirretty, mutta toisaalta en ole niin ihastunut shoujo-tyyliin) ja siinä käsiteltiin paljon muitakin, mm murkkuna olon kusisempia puolia, varsin taitavasti.
Odottelen innolla neljättä osaa (ruotsiksi), mutta näin että Punainen Jättiläinen alkaa julkaista sekä tätä että Les Bijoux jo keväällä. Kiitos Antti!
-
Itselle noista suomennoksista ovat kolahtaneet enemmän Dragonball, Conan ja One Piece ja oikeastaan aika vähän nuo Kyoko ja Ragnarök. Luuletko, että tästä kannattaisi kiinnostua noilla annetuilla spekseillä?
-P.
-
Smaken är som baken... delad ;)
Mutta kuten sanottu, itse yllätyin aikalailla tästä K2'sta.
-
pomppasi vähän aihepiiri, joo, mutta raman kirjoitus herätti mielenkiintoni, ja ajattelin kysäistä, millaista manhwaa on tiedossa. Anteeksi nyt vain.
-
pomppasi vähän aihepiiri, joo, mutta raman kirjoitus herätti mielenkiintoni, ja ajattelin kysäistä, millaista manhwaa on tiedossa. Anteeksi nyt vain.
Punaisella jätillä on omat sivut ja siellä:
http://www.punainenjattilainen.fi/media.php?do=k2
Timo
-
Meinasin ostaa, jahka suomeks ilmestyy kun tämä minun kielitaito nyt on mitä on... Mutta eiköhän nämä myönteiset kommentit "varmenna" asiaa aika lailla... :)
-
Minäkin pidän hirveästi Kill me Kiss me:stä! Olen lainaillut niitä ruotsinkielisiä kaveriltani, joka on tilannut ne jostain kirjakerhosta (ruotsalaisesta). Haluaisin itsekin ostaa kaikki Kill Me Kiss Me:t (ruotsiksi).
Julkaistaanko Kill Me Kiss Me:t myös ruotsiksi täällä Suomessa vai ei? Ystäväni kirjakerhosta tilaaminen maksaa niin hirveän paljon (postimaksu lähinnä)...
-
Ainakaan Punianen jättiläinen ei julkaise sarjaa muuten kuin Suomeksi. Myös ruotsalaisten kannet ovat aika eri näköiset kuin meidän... ;)
-
Ainakaan Punianen jättiläinen ei julkaise sarjaa muuten kuin Suomeksi. Myös ruotsalaisten kannet ovat aika eri näköiset kuin meidän... ;)
Vautsi, oletko jo nähnyt PJ:n kannet? Ruotsalaiset kannet ovat onneksi reippaasti paremman näköiset kuin Tokyopopin painoksissa (lähes samannäköiset kuin PJ:n lehdistötiedotteessa).
-
Vautsi, oletko jo nähnyt PJ:n kannet?
Olisi melko huolestuttavaa, mikäli hän ei olisi nähnyt niitä kansia ;D
-
Enpähän muistanut, että tuo nimimerkki ei olekaan enää Punainen jättiläinen - jossain uudistuskahinoissa vanhat nimet eivät enää kelvanneetkaan, joten piti rääppästä tämä kehiin. Anteeksi, rama!
T:Antti Grönlund / Punainen jättiläinen
-
Olisi melko huolestuttavaa, mikäli hän ei olisi nähnyt niitä kansia ;D
HAHAHAHA!!! En tiedä miksi, mutta jostain syystä luin PJ:n PJ Uusitalona enkä PJ:nä ;D
Juu, ei hätää Antti, aivoni vain kelasivat väärään suuntaan...
-
Luinpa tämän sarjan ensimmäisen osan.
Kaunista jälkeä, etenkin kansi onnistuu hivelemään silmiäni. Ongelmana kuitenkin on toimimattomuus sarjakuvakerronnassa. Länsimaisena lukijana minulla on vaikeuksia muistaa erikseen, että kuka nyt oli "Kun" ja kuka "Kaun" ja kuka "Jeonhu". En pysty siis tarinassa oikein seuraamaan monimutkaisia ihmissuhdekuvioita nimien perusteella. Tässä tilanteessa ei auta, jos en pysty erottamaan hahmoja toisistaan, eikä sarjakuvaruutu onnistu kuvaamaan, mitä ruudussa oikeastaan tapahtuu.
Viimeistään sivulla, jossa päähenkilö pohtii: "Halusin antaa Kunille itsestäni söpön ja viehättävän ensivaikutelman... [] ...mutta se ei tainnut ihan onnistua", jälkimmäisessä ruudussa on ilmeisesti edellisellä sivulla esiintynyt Kaun, vaikka hänen tukkansa onkin täysin erisävyinen, ja Kun, mitä ei pysty kyllä päättelemään tarinan alkua edeltävästä kuvasta, mutta varovasti arvaamaan edeltäneestä dialogista.
Vastaavaa ongelmaa esiintyi myös Ragnarökissä, mikä antaisi viitettä pitää tätä Mahwalle ominaisena vaivana. Harmaasävyt tekevät kuvista sinäänsä kauniita, mutta toisaalta rasteroitu harmaasävy on raskasta lukea ja piirrostyylin eräänlainen hauraus tekee hahmoista vaikeasti opittavia.
-
Kansihan se aina mielenkiinnon herättää...
Näin ekan osan suomalaisessa kirjakaupassa ja vilkaisinkin nopeasti mutten ostanut kun oli Raknarökkejä puuttumassa kirjahyllystä. Silti hankin kunhan pääsen taas käymään... On vain niin pitkä matka...
-
Vaikken tavallisesti olekaan kauhean kiinnostunut draamallisista aiheista sarjakuvagenressä, pitää kuitenkin myöntää, että K2 oli enemmän kuin mitä odotin. Aihe oli surrealistisen hauska, mutta säilytti silti hyvin jännitteensä loppuun asti. On hauska nähdä, mitä kirjoittaja tvistailee myöhemmin.
...
Ainoa negatiivinen asia, oli jo nimim. bgt:n mainitsema henkilöiden sekavuus. Itseltäni putosivat pasmat moneen otteeseen persoonien suhteen, mutta pikaisella kelailulla siitäkin selvittiin.
Lukekaa toki!
-
Määki aattelin alkaa lukemaan tota K2 tai princess Ai:ta. Ootteko lukenu? Kumpaa suosittelisitte? ;D
-
Katselin huhtikuun kirjakauppojen myyntitilastoja ja Kill Me Kiss Me 1 näyttäisi päässeen sijalle 5 käännetyn kaunokirjallisuuden listalla. Edellä vain Dan Brownin ja John Irvingin kirjoja. Punainen jättiläinen ei tosin kuuluisuutta ole saanut, kun kustantajaksi on merkitty Otava.
http://www.kirjakauppaliitto.fi/?ID=163
-
Länsimaisena lukijana minulla on vaikeuksia muistaa erikseen, että kuka nyt oli "Kun" ja kuka "Kaun" ja kuka "Jeonhu". En pysty siis tarinassa oikein seuraamaan monimutkaisia ihmissuhdekuvioita nimien perusteella. Tässä tilanteessa ei auta, jos en pysty erottamaan hahmoja toisistaan, eikä sarjakuvaruutu onnistu kuvaamaan, mitä ruudussa oikeastaan tapahtuu.
Luin ensimmäisen osan ja tykkäsin, mutta vähän samat ongelmat vaivasivat. Ehkä vika on siinä, että korealaiset nimet eivät ole yhtä tuttuja kuin japanilaiset? Itse hahmot tosin tunnistin toisistaan vaikka nimet olikin hankala muistaa...
Suurempi ongelma oli joidenkin ruutujen epäselvyys ja ajoittainen vaikeus tajuta kuka sanoi mitäkin. Saattaa olla manhwan ongelma tai sitten kyse on vain tottumiskysymyksestä? ??? Olen usein törmännyt manhwaan jossa on välillä vaikea pysyä kärryillä, mutta myös sellaiseen jota ei ole ollut ollenkaan vaikea seurata.
-
Luin ensimmäisen osan ja tykkäsin, mutta vähän samat ongelmat vaivasivat. Ehkä vika on siinä, että korealaiset nimet eivät ole yhtä tuttuja kuin japanilaiset? Itse hahmot tosin tunnistin toisistaan vaikka nimet olikin hankala muistaa...
Suurempi ongelma oli joidenkin ruutujen epäselvyys ja ajoittainen vaikeus tajuta kuka sanoi mitäkin. Saattaa olla manhwan ongelma tai sitten kyse on vain tottumiskysymyksestä? ??? Olen usein törmännyt manhwaan jossa on välillä vaikea pysyä kärryillä, mutta myös sellaiseen jota ei ole ollut ollenkaan vaikea seurata.
Ruotsinkielisen painoksen käännökset (en tiedä ovat englannista vai jostain muusta käännetyt, tuskin kuitenkaan suoraan) ovat paikoin hieman oudot, eivätkä kasvojen ilmeetkään aina oikein sovi yksiin sen kanssa mitä henkilä sanoo :P
Minulle tämä suomenkielinen laitos oikoi pari väärinkäsitystä, mutta on h*mmetin työlästä opetella nimet uudestaan, koska ne ovat ruotsinkielisessä lähes kaikilla täysin erilaiset (Kun taitaa olla ainoa joka on sama...).
-
Ruotsissa käytettäneen Tokyopopin hyväksi havaitsemia translitterointitapoja... jotka todellakin poikkeavat PJ:n käyttämistä, jotka oletettavasti periytyvät saksannoksesta.
-
Ruotsissa käytettäneen Tokyopopin hyväksi havaitsemia translitterointitapoja... jotka todellakin poikkeavat PJ:n käyttämistä, jotka oletettavasti periytyvät saksannoksesta.
Pitää paikkansa. Kysyttiin vielä Koreasta neuvoa, kuinka ne nimet "oikeasti" translitteroidaan. Tulos lienee selvä.
-
Hyvä niin. Ja samalla se "K2":kin muuttuu huomattavasti loogisemmaksi.
-
Ja samalla se "K2":kin muuttuu huomattavasti loogisemmaksi.
Aivan, ja hyvä näin ;)
-
Ostin ensimmäisen osan Kill me, Kiss me:tä tuossa muutama päivä sitten, koska sen perusjuoni vaikutti ihan mukavalta ja minä tykkäsin niistä kansista.
Ihan nätisti piirrettyhän Kill me, Kiss me on, mutta minä en oikein meinannut pysyä mukana siinä. Välillä täytyi selata sivuja taaksepäin muistaakseen, että kuka kukakin hahmo oli ja miten se taas liittyikään mihinkään. Sitten on tietenkin vielä se, että aina ei voinut olla varma, että kuka puhui ja koska tapahtumapaikka ja aika vaihtuivat.
Minun mielestäni ensimmäisessä osassa kaikkein mielenkiintoisin juttu oli se pätkä, jossa kerrottiin Kunin ja Kaunin ystävyydestä ja siitä, miten heidän jenginsä sai alkunsa. Molemmat hahmot toimivat muutenkin niin hyvin. Minä tunnun ihan yleisesti pitävän tuollaisista kauniista pahoista pojista, heh.
Täytyy nyt vielä miettiä lähteekö toinen osa ostoskoriin.
-
Monelta suunnalta tuntuupi kuulevan tästä. Nimen pitäisi jäädä päähän, mutta eipähän jää. Kaavaillut tutkimukset unohtuvat kunnes sitten jossain taas turistaan. Nyt sitten suoritin pienimuotoisen promenaadin ja olihan se semmoinen. Lupsakka, ja niinpäinpois.
Korealaisilla tuntuu olevan hieman vaillinen käsitys siitä kuinka hankala länsimaalaisten on pysyä nimien perässä. Jos puhutaan vaikka elokuvista, hyvin useat nimet kuulostavat ja näyttävät niin samoilta, ettei sitä välttämättä pysy oikein kärryillä. Tämä asia on lyöty nootille koska Koreassa on ollut jo muutaman vuoden aivan mahdoton elokuvabuumi ja pienempien harrastajapiirien palvomia tapauksia sitten on myyty Hollywoodiin kun on omat ideat sieltä loppuneet jo aikaa sitten. Uudelleenfilmatisoinnit on pahasta jos on kyseessä elokuva joka ei ole edes viittä vuotta vanha.
Noh, hieman sivulle asiasta mentiin. Jos kansa haluaa katsella oikeasti hyvän elokuvan, suosittelen elokuvaa Oldboy. (http://www.imdb.com/title/tt0364569/) Varoituksen sana: Ei todellakaan herkemmille ja nuoremmille katsojille. Todella raskasta sulateltavaa psykologisesti ja visuaalisesti.
Vaihdoin punaisen värin boldiksi. Punainen kun ainakin itsellä yhdistyy ylläpidon ankaraan varoitukseen. -iJ
-
Korealaisilla tuntuu olevan hieman vaillinen käsitys siitä kuinka hankala länsimaalaisten on pysyä nimien perässä. Jos puhutaan vaikka elokuvista, hyvin useat nimet kuulostavat ja näyttävät niin samoilta, ettei sitä välttämättä pysy oikein kärryillä.
Nimien samankaltaisuutta varmaan vahvistaa osaltaan perinne antaa esm tyttölapselle nimi, joka on osittain johdettu äidin nimestä sekä perheen seuraaville tytöille nimet, jotka vuorostaan johdetaan vanhimman tyttären nimestä. Sama pätenee myös miespuolisten jälkeläisten puolella ;)
P.S. Old Boy oli paras viime vuonna näkemäni leffa. Off topic, i know, mutten malttanut, se on vain niin hyvä ;D
-
P.S. Old Boy oli paras viime vuonna näkemäni leffa. Off topic, i know, mutten malttanut, se on vain niin hyvä ;D
Kun kerta offtopiciksi menee, niin on pakko kantaa omakin korteni kekoon: Ichi, the killer on aika sairaan loistava.
-
Kun kerta offtopiciksi menee, niin on pakko kantaa omakin korteni kekoon: Ichi, the killer on aika sairaan loistava.
No mutta Antti, eihän se ole edes korealainen. Me sentään Jöötin kanssa pysyttiin oikeessa maassa ;D
-
No mutta Antti, eihän se ole edes korealainen. Me sentään Jöötin kanssa pysyttiin oikeessa maassa ;D
Pöh. Aina sitä jaksetaan takertua yksityiskohtiin. :o Mutta olet oikeassa, muistin väärin. :-*
-
Leikitään, että tämäkin sarja on taas ajankohtainen. (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=681) (Arvostelut ovat enää puoli vuotta myöhässä! Alan edistyä!)
-
I'm blind! I'm blind!
Ei tällaista sarjakuvaa voi olla!
Kill Me Kiss Me on migreeniä aiheuttavaa ADHD-sarjakuvaa, josta ei ota pirukaan tolkkua. Buliimisen näköiset epäihmiset vääntävät tikusta asiaa, ja jollain kumman ilveellä sivuja saadaan rustattua kokoon albumeiksi saakka. Tyylivaihdoksilla masturboidaan, ja ilkeällä väkivallalla täytetään aukkokohtia. "Tää on nykypäivän teineille" ei oikeuta olemassaoloa tälle sarjalle, joka olisi asianmukaisesti polttamalla hävitettävä.
Menee bottom TOP2:een "Kiskot" -sarjakuvan seuraksi.
Sori.
-
He määki luin tämän eilen, tai ainakin ensimmäisen osan. Ja vaikka olen jo aika läjän mangahömppää itseeni ahtanut ja kuvittelisin lajityypin visuaalisten kommervenkkien olevan hallussani, niin jumalauta -- kyllä meinasi aivo nyrjähtää... Putosin joka toisella sivulla kuin mummo puusta. Että onko se nyt tällä kertaa Kun vai Kaun joka puhuu, ja onko tuo hahmo nyt sitten se mallipoika vai ihan joku muu, ja kumpi näistä blondiserkuksista tällä kertaa on kuvassa ja... Spastisuudessaan kerronta lähenteli paikoitellen kuvitelmaani skitsofreenisestä episodista.
Enkä nyt menisi väittämään, että tarina välttämättä kuvastaa mitään murrosikäisen todellisuuttakaan, kun yksi päähenkilö on supermalli, toinen kaupungin (toiseksi?) kovimman jengin pomo jolla on homoeroottinen fiksaatio kaveriinsa, ja kaksi muuta identtisiltä näyttävät crossdressaavat serkukset joiden persoonallisuus on tasan yhden asian (eli sen ihastuksen) paksuinen. Tai siis hetkinen, toisella ei siis itse asiassa *minkään* asian paksuinen. Ja silti tämänkin henkilön keekoiluilla onnistutaan täyttämään aika monta sivua... Mikä tässä sitten on sitä teinin arkirealismia? Sekö että koulussa on tunnit, kokeita ja opettajia (aika useinhan nämä tuntuvat mangakouluista kokonaan puuttuvan..)?
Ja siis Les Bijouxistahan minä tykkäsin, kun sen aikoinaan tokiopopon versiona ostin. Eikös sekin ole shoujoa. Aika eri tasolla tarinankerronnaltaan kuitenkin, piirrosjäljestä puhumattakaan.
-
Ja siis Les Bijouxistahan minä tykkäsin, kun sen aikoinaan tokiopopon versiona ostin. Eikös sekin ole shoujoa. Aika eri tasolla tarinankerronnaltaan kuitenkin, piirrosjäljestä puhumattakaan.
Heh, minä koin asian täysin päinvastoin; Les Bijoux'n piirrosjälki oli paikoin silmiä hivelevää (ja toisin paikoin _todella_ staattista), mutta itse kertomuksen kornius sekä vakavuus jolla se kerrottiin mykisti kyllä täysin ;D
No, ihmiset (tässä tapauksessa sarjan korealaisnen tekijäpari) jotka ottavat itsensä todella vakavasti eivät ole koskaan olleet vahva puoleni... ::)
-
Heh, minä koin asian täysin päinvastoin; Les Bijoux'n piirrosjälki oli paikoin silmiä hivelevää (ja toisin paikoin _todella_ staattista), mutta itse kertomuksen kornius sekä vakavuus jolla se kerrottiin mykisti kyllä täysin ;D
Tottapa potta tuo staattisuus, paikoin kuvitus muistutti liikaa pinuppeja. (Eipä niin etten itsekin moista harrastaisi.) Tässäkin olivat hahmot ja taustat jälleen kerran eri henkilöiden käsialaa, luulen sen vaikuttaneen asiaan.
Mahtipontisuus on hieno asia. Olen aina peräänkuuluttanut fiktiossa pientä suureellisuutta, se vain pitäisi osata tehdä kuten Garcia Marquez sen tekee, siis niin että se vaikuttaa elimelliseltä osalta kuvitteellisen todellisuuden arkea. Sellaisesta suureellisuudesta lukija voi antautua nauttimaan, koska se ei ole kornia. Suomalaisesta fiktiosta tällainen herkku kokemukseni mukaan suurelta osin puuttuu... Parhaatkin kertojat tahtovat olla sellaisia kuin Sofi Oksanen, eli kerronnan suureellisuus on kielellistä ja todellisuudessa puhutaan pitkälti siitä että haetaan maitoa kaupasta. (Sofi Oksanen on muuten lempikirjailijoitani eli ei sekään aina paha asia ole)
-
Tottapa potta tuo staattisuus, paikoin kuvitus muistutti liikaa pinuppeja. (Eipä niin etten itsekin moista harrastaisi.) Tässäkin olivat hahmot ja taustat jälleen kerran eri henkilöiden käsialaa, luulen sen vaikuttaneen asiaan.
Mahtipontisuus on hieno asia. Olen aina peräänkuuluttanut fiktiossa pientä suureellisuutta, se vain pitäisi osata tehdä kuten Garcia Marquez sen tekee, siis niin että se vaikuttaa elimelliseltä osalta kuvitteellisen todellisuuden arkea. Sellaisesta suureellisuudesta lukija voi antautua nauttimaan, koska se ei ole kornia. Suomalaisesta fiktiosta tällainen herkku kokemukseni mukaan suurelta osin puuttuu... Parhaatkin kertojat tahtovat olla sellaisia kuin Sofi Oksanen, eli kerronnan suureellisuus on kielellistä ja todellisuudessa puhutaan pitkälti siitä että haetaan maitoa kaupasta. (Sofi Oksanen on muuten lempikirjailijoitani eli ei sekään aina paha asia ole)
Itse asiassa rakastan pateettisuutta hipovaa melodraamaa ja suuria tunteita (mistä syystä synkät japanilaiset ja suomalaiset elokuvat todella kolahtavat minuun. Olin varmaan katsomon ainut joka sai Kitanon 'Dolls'in näytöksen aikana valtavan nenäverevuodon kun itkeä pillitin niin hartaasti), mutta jotenkin se tässä meni minulta ohi :)
Ehkä se johtui siitä ettei musta ollut tarpeeksi mustaa, vaan pikemminkin puoliharmaata. Suuret tunteet eivät ikäänkuin koskaan paisuneet tarpeeksi suuriksi vaan jäivät puolitiehen. No, kunhan tässä horisen.
Onneksi bishit olivat niin hyvin piirrettyjä että luin kiltisti kaikki osat!
-
Ehkä se johtui siitä ettei musta ollut tarpeeksi mustaa, vaan pikemminkin puoliharmaata. Suuret tunteet eivät ikäänkuin koskaan paisuneet tarpeeksi suuriksi vaan jäivät puolitiehen. No, kunhan tässä horisen.
No ei, oikeassa olet, minustakin Les Bijouxin tarina olisi vaatinut enemmän kliimakseja pitkien kehittelyjen päätteeksi. Sinänsä kuitenkin ihan pidin tarinasta, se oli aika omaperäinen, ja aidosti juonellinen eikä mikään epätarina.
-
Minulla juolahti vastaustasi lukiessani mieleen toinenkin asia joka ärsytti vielä enemmän Les Bijoux'ssa:
[spoiler]aina kun päähenkilö muuttui naiseksi hänestä tuli sellainen kitisevä nahjus. En tarkoita etteikö hänen Diamondia kohtaan tuntemansa vastustamaton fyysinen vetovoima olisi ollut ihqu juttu (sitä se nimenomaan oli), mutta siis hieman selkärankaa olisi hänelle toivonut, jotenkin kirjailija nakkasi kehiin pahimmat naisellisuuskliseet. K2'ssa taas ihastutti se kuinka jengipomo ei halunnut söpöä pikku kukkasta vaan pahimmanlaatuisen amazonin. Yeah, lisää sellaisia miehiä![/spoiler]
Sori että meni tämä K2-ketju enemmän Les Bijoux'n ruotimiseksi. My bad!
-
Minulla juolahti vastaustasi lukiessani mieleen toinenkin asia joka ärsytti vielä enemmän Les Bijoux'ssa: ...leiks
Tottapa tuokin, itseäni kuitenkin ärsyttää tällä hetkellä enemmän mankkatyttöjen yletön pirtsakkuus ja turpiinvetämisen taito yhdistettynä 5-vuotiaan tasoiseen häsläykseen ja kimitykseen. Jotenkin vaikuttaisi että mangassa/manhwassa tytöt kyllä ovat kovempia kuin pojat ikinä, mutta sen vastapainona hahmojen tarpeet ja halut ovatkin sitten juuri niin stereotyyppisen teinityttömäistä hömpötystä kuin ikinä saattaa. (Pakko tosin mainita, että usein pojat ovat sitten aivan samanlaisia... :D ) Lapiksen transformaatio sisälsi myös persoonallisuuden muutoksen ja pidin mies- ja naishahmon välilsestä kontrastista. Kieltämättä Lapista naishahmossa luonnehti pitkälle pelkästään hänen Diamondia kohtaan tuntemansa vetovoima, mutta kokonaisuudessaan hahmo oli kuitenkin todemman tuntuisesti naisellinen kuin vastaavassa materiaalissa keskimäärin. (Sarjan lukemisesta on kyllä jo aikaa, joten argumenttini tässä pohjautuvat lähinnä mielikuviin...) Les Bijouxin maailma oli kuitenkin aika traditionaalinen, muistaakseni siinä oli yksi taisteleva naishahmo ja tämäkin oli jonkinlainen puolijumala.
-
Tottapa tuokin, itseäni kuitenkin ärsyttää tällä hetkellä enemmän mankkatyttöjen yletön pirtsakkuus ja turpiinvetämisen taito yhdistettynä 5-vuotiaan tasoiseen häsläykseen ja kimitykseen.
Asiaa puhut, mutta yritän olla ajattelematta henkistä ikääni ;D
-
Asiaa puhut, mutta yritän olla ajattelematta henkistä ikääni ;D
LOL, niin siis mankassa esiintyvien tyttöjen tietysti :D
-
LOL, niin siis mankassa esiintyvien tyttöjen tietysti :D
Ai niinkö ;D
-
Ai niinkö ;D
Nooo, saat toki ajatella että puhuin myös elävän elämän mankkatytöistä, jos niin on parempi ;D
-
Tytöt, hankkikaa huone!
-
Tytöt, hankkikaa huone!
Rojulla viestejä: 1 223. Minulla viestejä: 424 :P (Joojoo, lopetan, älkää lyökö...)
Jotain topicillista: K2:ssa, kuten Shakespearessakin, miehet rakastuvat miehiin vain kun nämä ovatkin oikeasti naisia :D
-
K2:ssa, kuten Shakespearessakin, miehet rakastuvat miehiin vain kun nämä ovatkin oikeasti naisia :D
Mutta se ei tee ykkösalbumin merenrantakohtauksesta yhtään huonompaa ;D