He määki luin tämän eilen, tai ainakin ensimmäisen osan. Ja vaikka olen jo aika läjän mangahömppää itseeni ahtanut ja kuvittelisin lajityypin visuaalisten kommervenkkien olevan hallussani, niin jumalauta -- kyllä meinasi aivo nyrjähtää... Putosin joka toisella sivulla kuin mummo puusta. Että onko se nyt tällä kertaa Kun vai Kaun joka puhuu, ja onko tuo hahmo nyt sitten se mallipoika vai ihan joku muu, ja kumpi näistä blondiserkuksista tällä kertaa on kuvassa ja... Spastisuudessaan kerronta lähenteli paikoitellen kuvitelmaani skitsofreenisestä episodista.
Enkä nyt menisi väittämään, että tarina välttämättä kuvastaa mitään murrosikäisen todellisuuttakaan, kun yksi päähenkilö on supermalli, toinen kaupungin (toiseksi?) kovimman jengin pomo jolla on homoeroottinen fiksaatio kaveriinsa, ja kaksi muuta identtisiltä näyttävät crossdressaavat serkukset joiden persoonallisuus on tasan yhden asian (eli sen ihastuksen) paksuinen. Tai siis hetkinen, toisella ei siis itse asiassa *minkään* asian paksuinen. Ja silti tämänkin henkilön keekoiluilla onnistutaan täyttämään aika monta sivua... Mikä tässä sitten on sitä teinin arkirealismia? Sekö että koulussa on tunnit, kokeita ja opettajia (aika useinhan nämä tuntuvat mangakouluista kokonaan puuttuvan..)?
Ja siis Les Bijouxistahan minä tykkäsin, kun sen aikoinaan tokiopopon versiona ostin. Eikös sekin ole shoujoa. Aika eri tasolla tarinankerronnaltaan kuitenkin, piirrosjäljestä puhumattakaan.
