Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => : Akza_91 26.06.2005 klo 15:09:43
-
Onko teillä tiedossa sivuja missä neuvotaan mangan piirtämistä? Linkeistä olisin kiitollinen.
- Tarkensin hieman ketjun otsikkoa. -Reima
-
hanki se manga piirtäjän opas, en haluaisi kehuu, mut osaan sitä nyt uskomattoman hyvin!!!!!!! :D ;D ;) :)
-
sori1 huomasin just että toisessa keskustelussa on myös sailor moon niminen tyyppi, sori :'(
-
Onko teillä tiedossa sivuja missä neuvotaan mangan piirtämistä? Linkeistä olisin kiitollinen.
http://www.stabilo.com/index_fl.php Tuolta pitäis löytyä jotain opetusta.
-
no ainakin se kos piirtelee animee niin nokka on perävä päinen ja hiukset paksut :D esim jos narutoo piirtää nii
-
How to draw manga -sarjan kotisivuilla (http://www.howtodrawmanga.com/tutorial.html) ois muutamia perustutoriaaleja.
-
älä osta sangatsu mangan piirtäjän opasta. se ei tehoa. >:( BUU!
-
älä osta sangatsu mangan piirtäjän opasta. se ei tehoa. >:( BUU!
Mua se ainaski autto mutta ei niistä orjallisesti kannata totella esim piirrän erillaisia silmiä kuin siinä neuvotaan mutta on hyvä ollu suosittelen :D
-
http://www.mangatutorials.net/ Tuoltakin on tahtonut löytyä... Tosin olen käynyt tuolla vain silloin kun se oli vielä mangatutorials.com joten en tiedä tarkemmin että mistä mitäkin löytää. Täytyypä seikkailla siellä itsekkin! :D
-
Monet netiltä löytyvät piirrosoppaat ovat aika alkeellisia (ei sen puoleen, niin ovat toki monet kirja-asussa julkaistut tuotteetkin).
Mielestäni ”Så tecknar du Dragon Ball Z” (Bonnier Carlsen) on kuitenkin varsin hyvä opas! Siinä käsitellään paljon muutakin kuin suuria silmiä ja eri hiustyylejä, kuten kuvasommittelua, perspektiiviä, käden eri asentoja jne. Edes hinta ei säikäytä (n. 100 kr). Valitettavasti en tiedä onko sitä julkaistu myös suomeksi...
http://www.adlibris.se/shop/product.asp?isbn=9163842599
-
http://www.polykarbon.com/tutorials/
Tuolla on jonkin verran, laadusta en tiedä.
Yksi hyvä tapa on yrittää piirtää mallista/läpi. Yleensä jo ensimmäisellä kerralla oppii piirtämään perusasiat, kuten vaikkapa tässä tapauksessa silmät. Sitten pikku hiljaa lähdet tekemään muunnoksia, omia lisäyksiä ja vastaavaa piirroksiisi. Lopulta osaatkin sitten piirtää jo hyvin. Ainakin itselläni toiminut, ennen en osannut haarniskoja piirtää, kokeilin kerran piirtää mallista ja nyt sujuu loistavasti. Eli yrittämään vaan.
-
sangatsu mangan piirtäjän oppaassa käsitellään vaan kuvallisesti piirtämistä, ei sarjakuvan tekoa. ja ottaen huomioon vielä sen että siinä mainostetaan että löydät oman tyylisi, se ei toimi. joko opit piirtämään surkeasti coopen mallilla tai petyt koska et osaakkaan piirtää. mutta en nyt sano että sen lukijat ovat surkeita. tämä oli vain oma mielipiteeni. älkää nostako kannetta minua vastaan jos loukkasin jotain. ehkä kannattaisi silti ostaa how to draw manga, all the basics.
-
Tai ehkä kannattaisi ihan aluksi tunkea se manga takaisin **********, pistää pöydälle kipsipää tai valokuva ja opetella piirtämään ihan oikeasti. Sitten kun anatomiasta, varjostuksesta jne. on jotain hajua, voi tuo mangan piirtäminenkin luonnistua hieman kokonaisvaltaisemmin.
Ihan suoraansanoen: nuo piirustusoppaat opettavat piirtämään yhdenlaiset jännät kasvot yhdestä asennosta ja siihen se sitten jääkin.
-
Tai ehkä kannattaisi ihan aluksi tunkea se manga takaisin **********, pistää pöydälle kipsipää tai valokuva ja opetella piirtämään ihan oikeasti. Sitten kun anatomiasta, varjostuksesta jne. on jotain hajua, voi tuo mangan piirtäminenkin luonnistua hieman kokonaisvaltaisemmin.
Tuon väitteen allekirjoitan täysin. Tästä aiheesta olen joskus aiemminkin maininnut mutta kerrataan. Itse valitettavasti tein aikoinani sen virheen, että lähdin apinoimaan tätä Japanissa vallalla olevaa tyylisuuntaa eli "mangatyyliä".
Sitten kun halusikin piirtää jotain ei-mangamaista, esim. realistisempaa tyyliä niin siitä ei tullut aluksi yhtään mitään. Yhdessä vaiheessa meinasi lähteä kiinnostus mangaan ja animeen kokonaan kun se pursusi jo korvista ulos. Uskokaa huviksenne, että ei ole lainkaan hyvä idea aloittaa piirtämisharrastusta mangaa imitoimalla. On huomattavasti helpompaa opetella ensin piirtämään realistisesti ja vasta sitten liioitellusti.
-
se on vaikeaa piirtää realistista jos on piirtänyt mangaa aiemmin. nyt kaduttaa kun piirsin mangaa silloin kerran. ihan pirusti. olen yrittänyt palata juurilleniottamalla mallia vanhoista spider-maneista ja x- meneista. manga takaisin japaniin ja kaikki länsimaiset sarjis piirtäjät: piirtäkää oikeaa sarjakuvaa ei mitään orjallista manga tyyliä.
-
Mielestäni ”Så tecknar du Dragon Ball Z” (Bonnier Carlsen) on kuitenkin varsin hyvä opas! Siinä käsitellään paljon muutakin kuin suuria silmiä ja eri hiustyylejä, kuten kuvasommittelua, perspektiiviä, käden eri asentoja jne. Edes hinta ei säikäytä (n. 100 kr). Valitettavasti en tiedä onko sitä julkaistu myös suomeksi...
Tuo on tulossa suomeksi ihan näillä näppäimillä. Suosittelen.
...Ja mitä kipsipäihin ja muihin säätöihin tulee. Laittakaapa kipsipää 10-vuotiaan eteen malliksi ja katsokaa mitä tapahtuu. :)
Kaikki aikanaan. Piirtämään voi oppia ilman oppaitakin, tai sitten ei ollenkaan. Tai sitten jotain siltä väliltä.
-
Tuo on tulossa suomeksi ihan näillä näppäimillä. Suosittelen.
...Ja mitä kipsipäihin ja muihin säätöihin tulee. Laittakaapa kipsipää 10-vuotiaan eteen malliksi ja katsokaa mitä tapahtuu. :)
Kyllä meillä koulussa 11- vuotiaat piirteli ääriviivattomia päärynöitä grafiittikynillä. Hyviä tulikin :P
-
No onko sillä loppujen lopuksi niin hirveästi väliä millä tyylillä aloittaa, kunhan vain löytää oman tyylinsä ja itse piirtäminen tuntuu mukavalta ja hauskalta? Sitähän piirtäminen täällä ainakin useimmille on: viihdyttävä harrastus!
Mitä itseeni tulee niin piirustusharrastukseni aloitin n. 9-vuotiaana piirtämällä Aku Ankkoja ja muita helppoja sarjakuvahahmoja. Toki sitä ennen oli tullut töherreltyä kaikenlaista mistä ainakin luokkatoverit olivat silloin kateellisia. Turhastapa olivat ;D...
Noin puolisen vuotta sitten aloitin piirtämään manga-tyylisesti, tosin en kokonaan, vaan otin lähinnä erilaisia vaikutteita. Tyylini piirtää onkin paljon lähempänä Katsuhiro Otomon kädenjälkeä kuin sitä ns. "manga mangaa". Mangan avulla olen siis onnistunut löytämään oman tyylini, jolla saan ainakin tyydyttävää materiaalia aikaiseksi.
Mitä siis opimme? Ei kannata täysin alistua tiettyyn tyyliin, vaan kannattaa soveltaa, yhdistää ja kokeilla. Piirrä millä tyylillä tahansa, kunhan se vain tuntuu mukavalta ja istuu käteesi hyvin. Muista löytää myös ne omat "vivahteesi"...
Ja mitä noihin nettitutoriaaleihin tulee, niin niistä löytyy paljon tietoa ja teoriaa koskien esim. juuri noita varjostuksia sekä vaatteiden ryppyjä. Siis ihan hyödyllistä tavaraa piirtäjälle kuin piirtäjälle.
-
No onko sillä loppujen lopuksi niin hirveästi väliä millä tyylillä aloittaa, kunhan vain löytää oman tyylinsä ja itse piirtäminen tuntuu mukavalta ja hauskalta? Sitähän piirtäminen täällä ainakin useimmille on: viihdyttävä harrastus!
Ei läheskään kaikille. Meikäläisellä on aina hiipinyt taustalla toive enemmän tai vähemmän graafiseen ilmaisuun liittyvästä ammatista.
Sanotaanko että alkaa tämän ikäisenä jo pelko hiipiä persauksissa :P
-
MITÄÄH!? MILLOIN DRAGON BALL PIIRUSTUS OPAS TULEE SUOMEEN????? :o *hengittää ja yrittää rauhoittua* Siis mistä te tämän saitte tietää? Minä luin vain huhun, mutta onko tämä varma tieto? Jos on, niin olen onnesta sekaisin! ;D Myönnän, olen hullu... :P
En tiedä mitään kunnon piirustus opas sivua, joten en kommentoi sen enempää...
-
Tuo on tulossa suomeksi ihan näillä näppäimillä. Suosittelen.
Oletko kenties kääntänyt sen? ;)
-
Antti käänsi. Kai siihen minunkin nimi tulee. Kattelin vähän alan termistöä. En ole nyt lomien jälkeen ollut yhteydessä kustantajaan. Mutta kuten sanottu... eiköhän se sieltä kun on käynyt painautumassa paperille jossain ulkomailla(?).
Eikä se ole DB-piirustusopas vaan Toriyaman ja sen "apulaisen" mangapiirustusopas. Enemmän se on Dr.Slump -osastoa. Tehty ennen DB:n aloittamista tai sen aloittamisen aikoihin. Mut kummiski - paras sarjakuvan piirustusopas mitä täällä (tällä kielellä) on toistaiseksi nähty.
-
Lisäisin vielä yhden linkin, jossa on aika hyvä tutoriaali elikkäs Bakaneko (http://www.bakaneko.com). Sieltäpä itse olen aloittanut. Mutta sanonpa vaan, että piirtäminen ensin mallista vaikkapa suoraan jostain lempparimangasta auttaa (kenties)selvittämään mahdollisia pulmia, joita on piirtäessä mangatyylillä. Sitten kun on perusteet ominut (mangatyyliset kasvot, silmät, eleet...) voi alkaa soveltaa omia pikku juttuja ja tehdä lopuksi ihan omaa jälkeä.
-
ostin 2005 vuoden lopulla enklannin kielisen Drawing Manga opuksen. Siinä oli oikein hyödyllistä materiaalia. Löysin suomalaisesta kirjakaupasta enkä oikeastaan tie onko niitä enää hyllyssä... ???
-
Onko teillä tiedossa sivuja missä neuvotaan mangan piirtämistä? Linkeistä olisin kiitollinen.
No mun tulevaan netti sivuun voisin laittaa niitä mutta siinä saattaa mennä aikaa.jotenka olen pahoillani että siinä menee vielä vähän aikaa.
-
No onko sillä loppujen lopuksi niin hirveästi väliä millä tyylillä aloittaa, kunhan vain löytää oman tyylinsä ja itse piirtäminen tuntuu mukavalta ja hauskalta? Sitähän piirtäminen täällä ainakin useimmille on: viihdyttävä harrastus!
--
Mitä siis opimme? Ei kannata täysin alistua tiettyyn tyyliin, vaan kannattaa soveltaa, yhdistää ja kokeilla. Piirrä millä tyylillä tahansa, kunhan se vain tuntuu mukavalta ja istuu käteesi hyvin. Muista löytää myös ne omat "vivahteesi"...
Olen täysin samaa mieltä oman tyylin tykkäämisestä.
Itsekin piirtelin koko lapsuuden jatkuvasti juuri sitä mikä mieltä kutkutti. Oli kotkakautta, oli dinosauruskautta, oli ankkakautta, oli ankkoja-ratsastamassa-dinosauruksilla-kautta, oli Marvelia ja pelihahmoja ja lopulta pelihahmot veivät otteen aina mangaan tutustumiseen saakka. Jonka jälkeen tajusin että suurin osa ihailemastani pelitaiteesta on tuota so-called manga/animea. Minusta tässä vaiheessa ei voi enää oikeasti sanoa mikä on omaa tyyliä ja mitä olen "ottanut" muilta.
-
Laren antama osoite on ihan hyvä sivusto jossa opetetaan perus juttuja, sieltä minäkin sain lisää ideoita piirrustuksiini, vaikka en niinkään opetus mielessä. Teen jo ihan sarjakuvaa jota on kiva itse lueskella. ;)
-
Lisäisin vielä yhden linkin, jossa on aika hyvä tutoriaali elikkäs Bakaneko (http://www.bakaneko.com). Sieltäpä itse olen aloittanut. Mutta sanonpa vaan, että piirtäminen ensin mallista vaikkapa suoraan jostain lempparimangasta auttaa (kenties)selvittämään mahdollisia pulmia, joita on piirtäessä mangatyylillä. Sitten kun on perusteet ominut (mangatyyliset kasvot, silmät, eleet...) voi alkaa soveltaa omia pikku juttuja ja tehdä lopuksi ihan omaa jälkeä.
On muuten ihan hyvä tutoriaali. Jopa realistisemmankin tyylin hahmotteluun.
-
mä saan ens viikon maanantaina tai tiistaina manga piirtäjän oppaan ;D
-
se on vaikeaa piirtää realistista jos on piirtänyt mangaa aiemmin. nyt kaduttaa kun piirsin mangaa silloin kerran. ihan pirusti. olen yrittänyt palata juurilleniottamalla mallia vanhoista spider-maneista ja x- meneista. manga takaisin japaniin ja kaikki länsimaiset sarjis piirtäjät: piirtäkää oikeaa sarjakuvaa ei mitään orjallista manga tyyliä.
Ottaen tässä tietysti huomioon, että länsimaissa ei edes varsinaisesti voi piirtää "mangaa", vaan mangavaikutteista sarjakuvaa... Mangahan on japanilaista, siis japanissa tehtyä ja japanilaisen piirtäjän sarjakuvaa, joka on muutakin kuin piirtotyyli (lukekaa vaikka Vagabondia; piirrkset ovat valovuosien päästä siitä, mikä normaalisti ymmärretään "mangaksi"). Manga-käsitteeseen vaikuttavat esim. ruutujako; japanilaisen sarjakuvan (eli siis mangan) ruutujaku poikkeaa täysin länsimaisesta, myös länsimaisesta mangavaikutteisesta sarjakuvasta... Eli annetaan japanilaisten pitää manga ja tyydytään me korkeintaan mangavaikutteiseen sarjakuvaan.
-
japanilaisen sarjakuvan (eli siis mangan) ruutujaku poikkeaa täysin länsimaisesta, myös länsimaisesta mangavaikutteisesta sarjakuvasta
No eipä kyllä poikkea.
-
Kai sitä nyt voi selkeyden vuoksi sanoa piirtävänsä mangaa, vaikka termi ei teknisesti olekaan oikein. Jos sanoo piirtävänsä "sarjakuvaa" niin minulle tulee mieleen ranskalainen/amerikkalainen tyyli, ja "mangavaikutteinen sarjakuva" vaikuttaa jotenkin hienostelevalta. Ei tarvi olla paljoa nero että tajuaa että jos piirtäjällä on siniset silmät ja vaaleat kutrit, niin ei hän taida olla Rumiko Takahashi.
keijo, muistelisin että olit Limingassa opettajana. Mutta väittäisin kuitenkin Iletyksessä on tässä kohtaa pointti. Mangassa on vähemmän ruutuja kuin sivukooltaan samankokoisessa Aku Ankan taskukirjassa. Ja muistat varmaan WITCH-vertailun (http://koti.phnet.fi/otaku/witch/witch.html)?
-
No eipä kyllä poikkea.
Okei, ehkä "täysin" on vähän liikaa, mutta aika runsaasti eroa kuitenkin löytyy....
-
Minulla itselläni Draw your own - beyond the basics - MANGA, ihan hyvä opus, käsittelee taustoja, mittasuhteita, ilmeitä, värejä. Ihan hankkimisen arvonen. Taisin löytää sen ihan Suomalaisesta Kirjakaupasta. Hinnasta ei ole muistikuvaa koska repäsin sen alkajaisiksi irti, ei se muistaakseni niin kovin kallis ollut.
-
tää nyt ei liity tähän, mutta minnuu harmittaa kun niin monen manga piirtäjän (esim. Natsuki Takayan tai Rumiko Takahashin) tyyli muuttuu.
tetenkin a) se pakostakin muuttuu ja b) monet pitää siitä, mutta jotenkin se harmittaa....
-
Okei, ehkä "täysin" on vähän liikaa, mutta aika runsaasti eroa kuitenkin löytyy....
Missä? Kaikki mangassa käytetyt ruutujaot on toteutettu länsimaisessa sarjakuvassa, ja vähän päälle.
-
Missä? Kaikki mangassa käytetyt ruutujaot on toteutettu länsimaisessa sarjakuvassa, ja vähän päälle.
Vaikkapa WITCH:in japsiversiossa. Jos vertaa japanilaista massasarjakuvaa länsimaiseen, niin japanilaisessa tuppaa olemaan vähemmän jäykkä ruutujako. Tietenkään se ei tarkoita, etteikö länsimaissakin harrastettaisi vapaata ruutujakoa.
-
Ero on siinä, että länsimaissa poikkeavan ruutujaon käyttäminen lasketaan kikkailuksi - Japanissa se on esim. shoujon kohdalla ihan puhdas normi. Se että jossain yksittäisessä, lähinnä vain hardcore-harrastajien tuntemassa länsimaisessa teoksessa, on käytetty samanlaista ruutujakoa kuin vaikkapa Black Jackin leikkauskohtauksissa ei tarkoita sitä, että länsimaisissa sarjakuvassa yleisesti tällaista ruutujakoa käytettäisiin.
Jos keskustelu jatkuu, pistän tämän omaan ketjuunsa.
-
Kyllähän minä osaan piirtää manga- tyyllillä (no, ei niin kauhean taidokasta jälkeä) jonkin sortin kuvia
Mä opin piirtämään mangaa semmosesta kirjasta kuin "Manga piirtäjän opas"
-
Tuo on tulossa suomeksi ihan näillä näppäimillä. Suosittelen.
...Ja mitä kipsipäihin ja muihin säätöihin tulee. Laittakaapa kipsipää 10-vuotiaan eteen malliksi ja katsokaa mitä tapahtuu. :)
Kaikki aikanaan. Piirtämään voi oppia ilman oppaitakin, tai sitten ei ollenkaan. Tai sitten jotain siltä väliltä.
No itse olen 11- vuotta ja itse arvioit meidän ikäisemme täysin väärin. Olen ollut taitava käsistäni koko elämäni. Ja kipsipäästä piirtäminen olisi minulle helppoa. Moni kymmenvuotias osaa olla vaikka mikä taiteilija, jos edes yrittää! Mutta jotkut vain arvioivat väärin, jos joku on minun ikäiseni. Arvostusta kiitos.
-
No itse olen 11- vuotta ja itse arvioit meidän ikäisemme täysin väärin. Olen ollut taitava käsistäni koko elämäni. Ja kipsipäästä piirtäminen olisi minulle helppoa. Moni kymmenvuotias osaa olla vaikka mikä taiteilija, jos edes yrittää! Mutta jotkut vain arvioivat väärin, jos joku on minun ikäiseni. Arvostusta kiitos.
Anteeksi, tarkoitus ei ollut loukata. Mutta niinhän käy aina jos yrittää puhua kaikista tietyn ikäisistä tai -maalaisista tai -värisistä tms. yhtenä "nippuna".
Viittasin heitollani siihen, että kipsipään piirtäminen vaatii pitkäjännitteisyyttä, paikallaan olemista ja paneutumista enemmän kuin moni tuon ikäinen jaksaa.
Ja pohjimmiltaan tarkoitin sitä, että esimerkiksi piirtäessä on hyvä valita innostava malli, sellainen joka itseä kiinnostaa, koska tärkeintä on piirtää, ei elvistellä suorituksella. Varmasti moni 10-vuotias ja sitäkin nuorempi saattaa piirtää hienoja ja taiteellisia kuvia vaikka mistä mallista. Eikä respekti saa tietenkään olla siitä kiinni minkä ikäinen tekijä on tai mitä hänellä on ollut mallina! Taannoin eräs kollega, lasten sarjakuvaraadin tuomari, oli todennut että nämä työt ovat niin hienoja, että ei tässä aikuisten paljon kannata mitään piirrellä tai että aikuiset eivät pääse useinkaan yhtä hienoihin tuloksiin. Siitä olen hänen kanssaan yhtä mieltä. Mutta niin vain käy että jokainen vanhenee ja sammaloituu pikku hiljaa. :( Sammaloitumisiin ja piirtelemisiin, tsemppiä Dogfani.
-
Minä en kyllä tarvinnut mitään muuta kuin kattoo pari kertaa Pokémonii ja lukee pari Dagon ballii nii opin piirtämään mangaa melko hyvin... (oma hehu haisee)
No itse olen 11- vuotta ja itse arvioit meidän ikäisemme täysin väärin. Olen ollut taitava käsistäni koko elämäni. Ja kipsipäästä piirtäminen olisi minulle helppoa. Moni kymmenvuotias osaa olla vaikka mikä taiteilija, jos edes yrittää! Mutta jotkut vain arvioivat väärin, jos joku on minun ikäiseni. Arvostusta kiitos.
minäkin olen 14 ja melko hyvä piirtämään aion kaverini kanssa julkaistakin yhden manga sarjakuvan (lähivuosina)
Yhdistin peräkkäiset viestisi. - kaltsu
-
No onko sillä loppujen lopuksi niin hirveästi väliä millä tyylillä aloittaa, kunhan vain löytää oman tyylinsä ja itse piirtäminen tuntuu mukavalta ja hauskalta? Sitähän piirtäminen täällä ainakin useimmille on: viihdyttävä harrastus!
Mitä itseeni tulee niin piirustusharrastukseni aloitin n. 9-vuotiaana piirtämällä Aku Ankkoja ja muita helppoja sarjakuvahahmoja. Toki sitä ennen oli tullut töherreltyä kaikenlaista mistä ainakin luokkatoverit olivat silloin kateellisia. Turhastapa olivat ;D...
Noin puolisen vuotta sitten aloitin piirtämään manga-tyylisesti, tosin en kokonaan, vaan otin lähinnä erilaisia vaikutteita. Tyylini piirtää onkin paljon lähempänä Katsuhiro Otomon kädenjälkeä kuin sitä ns. "manga mangaa". Mangan avulla olen siis onnistunut löytämään oman tyylini, jolla saan ainakin tyydyttävää materiaalia aikaiseksi.
Mitä siis opimme? Ei kannata täysin alistua tiettyyn tyyliin, vaan kannattaa soveltaa, yhdistää ja kokeilla. Piirrä millä tyylillä tahansa, kunhan se vain tuntuu mukavalta ja istuu käteesi hyvin. Muista löytää myös ne omat "vivahteesi"...
Ja mitä noihin nettitutoriaaleihin tulee, niin niistä löytyy paljon tietoa ja teoriaa koskien esim. juuri noita varjostuksia sekä vaatteiden ryppyjä. Siis ihan hyödyllistä tavaraa piirtäjälle kuin piirtäjälle.
Olen samaa mieltä! itsekin aloitin piirtämään 7-vuotiaana kaverina kanssa Aku Ankkoja. Ekaksi tikku-ukkoina ja vähän myöhemmin läpi ja mallista. Sitten aloin tykätä w.i.t.c.h.istä ja piirtsin w.i.t.c.h. -hahmoja. Lopulta löysin mangan ja piirustustyylini on kehittynyt aivan huimasti mangan ansiosta! Kun katsoin vuosi sitten piirämiäini kuvia huomasin että ero uusimpii kuviini on aivan valtava... eli kokeilkaa kaikkia mahdollisia tyylejä niin kyllähän se oma tyyli sieltä jokus löytyy ;) Eihän sitä tiedä vaikka joskus 5-10 vuoden päästä olenki kiinnostunut piirtämää realistisia kuvia tai palannut takaisin tuttuun ja turvalliseen Aku Ankkaan!
-
Manny, semmoinen pieni juttu vain, että kun tarpeeksi pitkään piirtää tietyllä tyylillä, niin siitä ei sitten enää pääse eroon vaikka kuinka yrittää.
-
Ottaen tässä tietysti huomioon, että länsimaissa ei edes varsinaisesti voi piirtää "mangaa", vaan mangavaikutteista sarjakuvaa... Mangahan on japanilaista, siis japanissa tehtyä ja japanilaisen piirtäjän sarjakuvaa, joka on muutakin kuin piirtotyyli...plää plää plää.
minulle se on jo käynyt selväksi että kun joku on kirjoittanut kvaakissa "olen piirtänyt mangaa" tai "piirrän mangaa" yms. lauseen, hän tarkoittaa että on piirtänyt manga-tyylillä. en minä siinä mitään pahaa näe, mutta kyllä ehdotan tuota kipsipää-vaihtoehtoa.
-
Mangan piirtäminen on kiva harrastus. Kannattaa katsoa mangapiirto-oppaista :3
-
Kuten jo eräät ovat maininneet, on suositeltavaa opetella ensin ihmisen anatomiaa sen verran, etteivät mittasuhteet näytä ihan tuulesta temmatuilta. Pelkillä kasvoillahan ei pääse juuri mihinkään. Oikeastaan en edes suosittele mitään oppaita, vaan kannattaa ennemmin ottaa vaikutteita useammista piirtotyyleistä (katsella siis, että miten eri mangakat piirtävät) ja poimia sieltä omaan tapaan sopivimmat asiat.
Kuitenkin, nykyään kun lähes jokainen vastaantulija ja eläintarhan apinakin piirtää mangaa, on oma persoonallinen piirtotyyli huomattavasti arvostetumpaa, olkoonkin siinä sitten hiukan mangavaikutteita tai ei.
-
Itse olen ostanut :)Manga: hahmojen suunnitelu opas. Olen myös lainannut kirjan Draw own your manga- kirjan.
Joskus olen myös selannut kuvia idea puutteessa
http://www.northarc.com/images/unsorted/
on erittäin hieno sivu jossa on todella hienoja kuvia.
http://vienvoir.free.fr/manga/
siellä on kuvia manga sarjoista mm.cardcaptor sakura, neon genesis evangelion ja oh my godness.
Ja olen harjoitellut myös kokemuksella. Kästää kauan ennen kuin löytää sopivan piirtämis tyylin, joka sopii itselleen
-
Laitanpa tännekin linkin: Tietoa syyskuussa Helsingissä järjestettävästä mangakurssista (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=6849.45).
Tuota aluetta kannattaa seurata muutenkin. Sieltä jostain lyötyy mm. runsaasti lisää piirustusoppaita, yms. piirtämiseen liittyvää.
-
Oikeastaan en edes suosittele mitään oppaita, vaan kannattaa ennemmin ottaa vaikutteita useammista piirtotyyleistä (katsella siis, että miten eri mangakat piirtävät) ja poimia sieltä omaan tapaan sopivimmat asiat.
Tjaa, en sanoisi aivan niinkään ettei oppaita kannattaisi käyttää. Mutta tarkoitit varmaan mangaoppaita... Niistähän suurimmasta osasta ei ole mitään hyötyä, ovat pelkkää rahastusta... Osa mangaoppaistakin on kuitenkin ihan kelpo tavaraa joista löytyy hyödyllisiä neuvoja. Mangapiirtäjienkin kannattaisi hankkia käsiinsä "normaaleja" piirustusoppaita, ja jokaisen sarjakuvaihmisen yleissivistykseen kuuluu luonnollisesti Scott McCloudin Sarjakuva - näkymätön taide... ;)
Yhdyn myös muiden mielipiteisiin siinä, että mallipiirustus kannattaa. Tutustuimme koulussa myös vastikään gesture-piirtämiseen, joka vaikuttaisi hyvältä tavalta saada liikkeet ja asennot haltuun.
Mutta menepä sanomaan pienelle piirtäjälle että "tee näin", ei ne kuuntele... (nimim. "Ei kuunnellut itsekään" :P)
Vaikutteita mangasta saa ottaa, mutta monipuolisuus on valttia.
-
Yhdyn tuohon, että elkää sitä mangaa alkako suoraan piirtämään. Itse olin tarpeeksi tyhmä innostumaan mangasta keskenkaiken vaikka olin jo oman tyylini kehitellyt. Lopputuoloksena napsin itseäni miellyttäneet piirteet mangassa ja lisäsin ne omaan tyyliini.
Eli ottakaa vaikutteita kaikki alta älkää vain mangasta eritoteen älkkää piirtäkö sitä suoraan.
Silti niistä oppaista voi olla hyötyä (vaikka en itse hyötynyt muut voivat)
Itseäni pelottaa ettei vain tyylini näytä liikaa mangalta :P
-
Itseäni pelottaa ettei vain tyylini näytä liikaa mangalta :P
Tjaa, toisinaan olen piirtänyt hahmoja, joiden mangavaikutteet ovat hyvin olemattomia... Silti kuulee piirtävänsä "mangaa" jos se pieni hitunen siitä tyylistä löytyy. :P
-
Itseäni pelottaa ettei vain tyylini näytä liikaa mangalta :P
Tjaa, toisinaan olen piirtänyt hahmoja, joiden mangavaikutteet ovat hyvin olemattomia... Silti kuulee piirtävänsä "mangaa" jos se pieni hitunen siitä tyylistä löytyy. :P
Minua hieman hämmästyttää tämä nykyinen pelko siitä ettei tyyli saa näyttää liian ”mangamaiselta” (GeneralTantzu, ymmärsin kyllä että sanoit tuon puolileikilläsi joten älä ota tätä liian henkilökohtaisesti). Mangasta on tullut sarjakuvaelitistien haukkumasana, ja mangasta selvästikin vaikutteita saaneet piirtäjät kiistävät nykyään kilvan moiset väitteet aivan niinkuin siinä nyt olisi jotain hävettävää. Hassua, kukaan tuskin menettää yöuniaan esm siitä, että matkii esm Hugo Prattin tyyliä.
Mietiskelin olisiko kyseessä jonkinlainen itä-länsi vastaanasettelu; meikäläinen sarjakuvahan (etenkin alternative) panostaa siihen että ”mitä omantakeisempi tyyli sitä parempi” vaikka tulos välillä näyttäisikin vasenkätisen paviaanin piirtämältä :P. Mangan piirtäjältä taas odotetaan ainakin tietyn tason teknistä taitavuutta.
Itse kannatan vaalilausetta 'Ei se tyyli vaan se laatu'. Ja luojalle kiitos mangan länsimaiselle sarjakuvalle antamasta piristysruiskeesta (itse haksahdin heti mangatyyliseen dramaturgiaan), puhumattakaan aivan uusista lukijajoukoista. Amen ;D
-
Mangasta on tullut sarjakuvaelitistien haukkumasana, ja mangasta selvästikin vaikutteita saaneet piirtäjät kiistävät nykyään kilvan moiset väitteet aivan niinkuin siinä nyt olisi jotain hävettävää.
Luulisin, että paha kaiku voi lähteä myös siitä isosta teinipopulaatiosta, joka nokka pystyssä lukee vain ja ainoastaan mangaa ja ei katsahdakaan mihinkään muuhun sarjakuvaan. Sarjakuvia lukevista löytyy meitä "vanhan koulukunnan" heeboja, jotka lukevat lähtökohtaisesti muuta kuin mangaa , mutta löytävät siitäkin omat suosikkinsa. Toisinpäin taitaa olla harvinaisempaa, mutu-tuntumaa tosin.
-P.
-
Luulisin, että paha kaiku voi lähteä myös siitä isosta teinipopulaatiosta, joka nokka pystyssä lukee vain ja ainoastaan mangaa ja ei katsahdakaan mihinkään muuhun sarjakuvaan. Sarjakuvia lukevista löytyy meitä "vanhan koulukunnan" heeboja, jotka lukevat lähtökohtaisesti muuta kuin mangaa , mutta löytävät siitäkin omat suosikkinsa. Toisinpäin taitaa olla harvinaisempaa, mutu-tuntumaa tosin.
-P.
Toi vähä todistaa myös mangan puolesta.
Osa mangasakista katsoo silmät pyöreenä sarjakuvahistorian näytteitä, eivä oo ikinä nähneetkään. Toisin sanoen he on tulleet sarjakuvan pariin mangan kautta ja ehkä ansiosta. Muistan ajan kun ainoa vaihtoehtosarjakuva oli Myrkky, ja puistattaa vieläkin. Yäk. Glrhg. Eläköön manga (kunhan sen saa lähtemään hakkaamalla).
Muoks: ai niin hymiö: :D
-
Minua hieman hämmästyttää tämä nykyinen pelko siitä ettei tyyli saa näyttää liian ”mangamaiselta” ..... Mangasta on tullut sarjakuvaelitistien haukkumasana, ja mangasta selvästikin vaikutteita saaneet piirtäjät kiistävät nykyään kilvan moiset väitteet aivan niinkuin siinä nyt olisi jotain hävettävää.
Itse puolustan mangavaikutteisia piirtäjiä (no duh, kun kerta itekin...), kyllä tyylissä voi olla mangavaikutteita ja silti olla omaperäistä. Pelko liian mangamaisesta tyylistä on kuitenkin ymmärrettävää kun joka puolelta kuuluu kommentteja "se piirtelee mangatyylillä". Tulee olo, ettei kukaan katso töitä sillä silmällä että tuossapa on tuon piirtäjän oma tyyli, joka on selkeästi saanut vaikutteita mangasta ja siitä ja tästä... Se on vain mangatyyliä.
En halua luopua omasta (heh.) tyylistäni ja haluan piirtää mangavaikutteisesti syistä X, A ja Ö joita en ala luettelemaan tässä, mutta välillä iskee pieni uskonpuute kun on useimmiten vain joku joka harrastaa mangatyylisten kuvien piirtelemistä ja haetaan käsiin silloin kun halutaan mangaa... tai mangaharrastajaa... Luulen että tunne on tuttu monelle muullekin.
-
Luulisin, että paha kaiku voi lähteä myös siitä isosta teinipopulaatiosta, joka nokka pystyssä lukee vain ja ainoastaan mangaa ja ei katsahdakaan mihinkään muuhun sarjakuvaan. Sarjakuvia lukevista löytyy meitä "vanhan koulukunnan" heeboja, jotka lukevat lähtökohtaisesti muuta kuin mangaa , mutta löytävät siitäkin omat suosikkinsa. Toisinpäin taitaa olla harvinaisempaa, mutu-tuntumaa tosin.
Olen Keijon kanssa samoilla linjoilla; mangan valtava suosio esm tyttöjen keskuudessa tuskin kertoo vain kyseisen kansanryhmän ”väärästä” asenteesta, vaan lähinnä siitä ettei heitä kiinnostavaa sarjakuvaa juurikaan ole ollut tarjolla.
Enkä oikein lämpene tuolle mangateinit vs. old school-sarjakuvanlukijat vastakkainasettelulle.
-
Itse puolustan mangavaikutteisia piirtäjiä (no duh, kun kerta itekin...), kyllä tyylissä voi olla mangavaikutteita ja silti olla omaperäistä. Pelko liian mangamaisesta tyylistä on kuitenkin ymmärrettävää kun joka puolelta kuuluu kommentteja "se piirtelee mangatyylillä". Tulee olo, ettei kukaan katso töitä sillä silmällä että tuossapa on tuon piirtäjän oma tyyli, joka on selkeästi saanut vaikutteita mangasta ja siitä ja tästä... Se on vain mangatyyliä.
Heh, nuo tuntemukset kun pukisi sarjakuvan muotoon, niin siitä voisi tulla hauskaa. Olisi vänkää nähdä esim. sarjishahmoja, jotka tuntevat ahdistusta liiasta mangamaisuudestaan, tai muuta vastaavaa. :)
-
<-- mangaa.
Heh, nuo tuntemukset kun pukisi sarjakuvan muotoon, niin siitä voisi tulla hauskaa. Olisi vänkää nähdä esim. sarjishahmoja, jotka tuntevat ahdistusta liiasta mangamaisuudestaan, tai muuta vastaavaa. :)
No, tarkemmin sanottuna en itse tunne ahdistusta mangavaikutteista vaan ihmisten reaktioista niihin.
-
Enkä oikein lämpene tuolle mangateinit vs. old school-sarjakuvanlukijat vastakkainasettelulle.
Kyse ei ole vastakkainasettelusta vaan asenne-erosta ja siitä, mille asialle on altistunut. Nykyään koulussa on ihan normaalia jutella mangasta luokkakavereiden kanssa, mutta eipä kukaan hämiksiään tuonut aikoinaan kouluun. Maailma muuttuu, Eskoseni.
Ei tämä sinällään sinua tai minua kosketakaan, vaan sitä 10-15-vuotiasta tyttöä, joka ostaa mangansa esim. Fantasiapeleistä ja ei edes altistu millekään muulle kuin roolipeleille (yök) ja mangalle (ihquuuu)...
-P.
-
Ei tämä sinällään sinua tai minua kosketakaan, vaan sitä 10-15-vuotiasta tyttöä, joka ostaa mangansa esim. Fantasiapeleistä ja ei edes altistu millekään muulle kuin roolipeleille (yök) ja mangalle (ihquuuu)...
En tiedä, onko minun tuttavapiirini jotenkin erikoinen, mutta monesta manga-sitä-manga-tätä-kawaii -ihmisestä on kasvanut sarjakuvaa monipuolisesti lukeva ja tyyliinsä monipuolisemmin vaikutteita ottava (ja edelleen myös mangaa lukeva) ihmisolio.
Tai ehkä mekin olemme liian vanhaa vuosikertaa. :P
-
Kyse ei ole vastakkainasettelusta vaan asenne-erosta ja siitä, mille asialle on altistunut. Nykyään koulussa on ihan normaalia jutella mangasta luokkakavereiden kanssa, mutta eipä kukaan hämiksiään tuonut aikoinaan kouluun. Maailma muuttuu, Eskoseni.
Haha, sait juuri Hämiksen kuulostamaan ihan pornolehdeltä ;D
-
No, tarkemmin sanottuna en itse tunne ahdistusta mangavaikutteista vaan ihmisten reaktioista niihin.
Jep, niin olin ymmärtävinänikin. Silti tästä tulisi hyvää sarjakuvaa.
Sarjishahmo: "Hei piirtäjä, älä sit pistä muhun enää mangavaikutteita!"
Piirtäjä: "Miksen?"
Sarjishahmo: "No kun kaverit kiusaa ja sanoo, että mä meen massan mukana!"
Piirtäjä: "No yritän sit vähentää."
Sarjishahmo: "Parasta olis! Äläkä ainakaan käytä sitä G-terää!"
Piirtäjä: "Mitä, hyvä terähän se on!"
Sarjishahmo: "Yäk, eikä oo, se on MANGAterä!"
jne. jne.
-
Haha, sait juuri Hämiksen kuulostamaan ihan pornolehdeltä ;D
ei toki. pornolehtiä osa väitti kivenkovaan omistavansa, hämiksiä vain ne harvat joihin jo valmiiksi päti lause kunnia on mennyt, mutta maine senkun kasvaa...(kuka minä?)
Mon of Olayn sarjakuvaidea on hyvä. Tekemään chop hop.
Eniten tämä on se klassinen "vastakkainasettelun aika on ohi". Mangaa on hyvää ja huonoa, suosittua ja marginaalia, mutta on ihmisiä jotka eivät lue mitään jos se ei ole mangaa ja niitä
jotka eivät lue jos se on mangaa.
joka siis ei ole tyyli tai lajityyppi mutta on kumminkin....
Minä olen pariin otteeseen lukenut semantiikkaa ja semiotiikkaa ja silti sattuu päähän.
Minäkin olen kokeilun vuoksi raapustellut jotain nk.mangatyylillä...
ja Turun Sarjakuvakerho r.y. lopettaa sen hirnumisen tähän paikkaan, kiitos.
-
Minäkin oon tosi nuori, mut en sano kuinka nuori. Mut en sentää mikää 2 luokkalainenkaa... No, mangas töppää aina noi silmät!!! Tahon just oikeen silmämallin, mut mikää ei kelpaa, hehheh.. Kaverini Saara on hankkinu jonku ihme Drawwing Manga-kirjan, ja muut kamuni pyytää sitä piirtää kuvii siitä... Siin on ihanii silmämallei, et haluun samantapasen kirjan, ehkä paremmankin! Murr murr.. Ja se kirja on sen isosiskon Marian sitäpaitti. Kun etin sellasii kirjoi kirjakaupois, ei oo mitää hyllyil! Varmaa sen takii kun asun Salos.. Tääl ei oo mitää kirjakauppoi ku Suomalainen kirjakauppa. Löysin vaa manga lehtii... En uskalla netistäkää tilata apuva... :-\ >:( ??? :-[ :'(
-
No netissä o jotain HTDM-oppaita, mutta nekin sitten sattunee olemaan englanniksi... :/
Jos sulla o joku tietty silmämalli, jonka tahot sille immeiselle, kannattaa piirtää se pari kertaa suurempana. Kyllä se siihen nuppiin sitten lopulta menee, ko oot harjotellu.
Eikös nämä suurin osa aloittelevista mangapiirtelijöistä käytä lähinnä Microconeja ko mitään G-terää, btw?
-
Salos.. Tääl ei oo mitää kirjakauppoi ku Suomalainen kirjakauppa. Löysin vaa manga lehtii... En uskalla netistäkää tilata apuva...
Kirjakaupassa on usein semmoinen osasto kuin piirustus- ja maalausoppaat tai sitten harrastuskirjat. Kirjastossa saattaa taas jotain opaskirjaa löytyä taidekirjojen seasta (ei tosin mangasilmien piirto-opasta). Pelkkien silmien piirtämiseen ei yksikään kirja keskity - luojan kiitos! :)
Mangapiirustusoppaita on viime vuosina julkaistu suomeksi jo 4kpl ja lisää on ilmeisesti tulossa myöhemmin tänä vuonna. Kvaakissa on oma osio missä puhutaan piirustusoppaista ja -välineistä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?board=16.0).
-
No joo kiitos vastauksista! Pitääkin kysyy Saarulta et millon ne hankki sen kirjan, hinta jne.. Yritin jo udella myös et mistä ne osti sen mut saara vaa sanoo et se ei tiedä ku se on sen isosiskon.. Mut etin kirjaa vielä kauan. Pitäähän vielä katella niit muita kauppoja. Kun meen serkun synttäreil, pitää kattoo et sen jälkee vois käydä Helsingin kirjakauppoi... Mut hei kiitti. ;) Ja sorry ei oo linkkei eik tietoo
-
Netistä ei niinkään löydy mitään kunnon oppaita, ainakin minä ostan kirjan. Kunnes jostain löydän sellaisen. :) Mutta oma on päätöksesi. Itse olen kokeillut netistä katsoa, mutta eipä nuo ole auttanut paljoa.. Minua ainakaan..
-
Eikös nämä suurin osa aloittelevista mangapiirtelijöistä käytä lähinnä Microconeja ko mitään G-terää, btw?
Syy tuohon saattaa olla ainakin se että g-terän haltuunsaaminen (myydäänköhän niitä vielä muualla kuin netissä) saattaa olla vaikeampaa, plus se että osalla (ainakin itsenäisesti) saattaa olla ongelmia löytää siihen vartta ja terään tottuminen jotta sillä saa kunnon jälkeä vie aikaa (kun itselläkin on tämä "pakko saada hienoa jälkeä heti"-syndrooma) lisäksi mustepullon käyttö saattaa olla rasittavaa ennen kuin sille löytää hyvän paikan (itsellä on pullon sisältö valahtanut ties minne).
-
Syy tuohon saattaa olla ainakin se että g-terän haltuunsaaminen (myydäänköhän niitä vielä muualla kuin netissä)
Saa. Tempera on myynyt niitä euron kappalehintaan jo yli vuoden, ja kyseinen firmahan on mukana aika lailla jokaisessa vähänkään suuremmassa alan tapahtumassa.
-
G-terä on kyllä hyvä, myönnetään, mutta minulla on myös eräs "tavallinen" terä, joka hieman kiiltävämmällä paperilla ei juurikaan jäljestä eroa. En tiedä sitten, tuovatko hyvät välineet hyvää taiteilijaa. Ehkä se vaan helpottaa urakkaa, ei muuta.
Niin ettäs tiedätte, aloittelevat mangakat: kuten Aura meille niin viisaasti valisti, älkää käyttäkö sarjakuvan piirtämiseen huopakyniä. Käyttäkää sivellintä (tai terää) ja kunnon läikkyvää mustetta! :D
(ihan oikeasti, Aura, olen oppinut jo pikkuhiljaa XD )
-
G-terä on kyllä hyvä, myönnetään, mutta minulla on myös eräs "tavallinen" terä, joka hieman kiiltävämmällä paperilla ei juurikaan jäljestä eroa.
Suurin osa piirtoteristä tekee hieman samantapaista jälkeä, mutta suurin merkitys on terien käyttömukavuudella ja herkkyydellä. Monia teriä on kokeiltu, jotkut niistä hyviäkin, mutta yksikään ei ole kestävyydessä peitonnut G-terää. Huopakynät sopivat toki joillekuille, mutta turhan usein näkee jäykkiä kuvia, joista olisi varmasti tullut sujuvampia eri välineellä. Varsinkin kun moni (manga)piirtäjä yrittää huopakynillä jäljitellä terän jälkeä... :)
-
Välineitten merkitys on joskus dramaattinen. Kun ihminen saa käsiinsä oikea työkalun ja paperikin on yhteistyössä, luomisen padot aukeavat.
Ymmärtäähän sen toisin päin: kun yrittää toteuttaa ideaa ja piirtimessä on väärää kitkaa, äkkiähän tuo into nikertyy.
-
Välineitten merkitys on joskus dramaattinen. Kun ihminen saa käsiinsä oikea työkalun ja paperikin on yhteistyössä, luomisen padot aukeavat.
Ymmärtäähän sen toisin päin: kun yrittää toteuttaa ideaa ja piirtimessä on väärää kitkaa, äkkiähän tuo into nikertyy.
Mutta aina joskus kun on jostain syystä pakko alkaa piirtämään huonoilla välineillä (eikä mistään saa sillä hetkellä kunnollisia) niin siitä saattaa saada parhaimmillaan ihan kunnon "ahaa" elämuksiä. (Esim. sain selville että oikealla lailla kuivahtaneella Micronilla voi saada melkein G-terämäisen vaihtelevaa jälkeä [onnistuuko uudestaan on eri asia].)
Ja sitten kun on ostanut kaikkein hienoimmat pelit ja vehkeet saattaa tulla "tuhlauspelko", eli alkaa hiljalleen miettimään että: "uskaltaako tätä paperia nyt käyttää tähän pikkutyöhön vai kannattaisiko se säästää jotain "oikeaa" varten"...
-
saattaa tulla "tuhlauspelko", eli alkaa hiljalleen miettimään että: "uskaltaako tätä paperia nyt käyttää tähän pikkutyöhön vai kannattaisiko se säästää jotain "oikeaa" varten"...
Paskan totta. Parhaat kuvat tulee osuuskaupan kuitin taakse käytetyn tulitikun päällä.
Mulle jäi saituus päälle kun lapsena äiti anto kaupan ostoksista liiennyttä käärepaperia mutta pakotti piirtämään molemmille puolille. Ja: "Katso tuossa on vielä tyhjää, piirrä siihenkin." Tuli ahtaita kuvia.
-
Tätä ovat muutkin jo sanoneet, mutta oli pakko toistaa: eli animen katseleminen, mangan lukeminen ja mallista piirtäminen ovat hyviä keinoja oppia. Itseäni ne ovat ainakin auttaneet. Ajan myötä voi vertailla uusimpia töitään esim vanhempiin ja katsoa samalla kuinka paljon on kehittynyt. Piirtämisen iloa:)
-
se on vaikeaa piirtää realistista jos on piirtänyt mangaa aiemmin. nyt kaduttaa kun piirsin mangaa silloin kerran. ihan pirusti. olen yrittänyt palata juurilleniottamalla mallia vanhoista spider-maneista ja x- meneista. manga takaisin japaniin ja kaikki länsimaiset sarjis piirtäjät: piirtäkää oikeaa sarjakuvaa ei mitään orjallista manga tyyliä.
En nyt menisi sanomaan, mikä on OIKEAA sarjakuvaa, ja mikä taas ei. Vaikka en itsekään pidä siitä, kun ihmiset eivät tajua piirtää persoonallisesti, en silti allekirjoita väitettä, että länsimaalainen on "oikeaa" sarjakuvaa. Omassa tyylissäni on Japanilaista, Länsimaista ja omaani sekaisin, ja alan olla aika tyytyväinen tyyliini, vaikka jossain määrin muistuttaakin One Piece -nimisen sarjakuvan tyyliä.
-
No onko sillä loppujen lopuksi niin hirveästi väliä millä tyylillä aloittaa, kunhan vain löytää oman tyylinsä ja itse piirtäminen tuntuu mukavalta ja hauskalta? Sitähän piirtäminen täällä ainakin useimmille on: viihdyttävä harrastus!
Mitä itseeni tulee niin piirustusharrastukseni aloitin n. 9-vuotiaana piirtämällä Aku Ankkoja ja muita helppoja sarjakuvahahmoja. Toki sitä ennen oli tullut töherreltyä kaikenlaista mistä ainakin luokkatoverit olivat silloin kateellisia. Turhastapa olivat ;D...
Noin puolisen vuotta sitten aloitin piirtämään manga-tyylisesti, tosin en kokonaan, vaan otin lähinnä erilaisia vaikutteita. Tyylini piirtää onkin paljon lähempänä Katsuhiro Otomon kädenjälkeä kuin sitä ns. "manga mangaa". Mangan avulla olen siis onnistunut löytämään oman tyylini, jolla saan ainakin tyydyttävää materiaalia aikaiseksi.
Mitä siis opimme? Ei kannata täysin alistua tiettyyn tyyliin, vaan kannattaa soveltaa, yhdistää ja kokeilla. Piirrä millä tyylillä tahansa, kunhan se vain tuntuu mukavalta ja istuu käteesi hyvin. Muista löytää myös ne omat "vivahteesi"...
Ja mitä noihin nettitutoriaaleihin tulee, niin niistä löytyy paljon tietoa ja teoriaa koskien esim. juuri noita varjostuksia sekä vaatteiden ryppyjä. Siis ihan hyödyllistä tavaraa piirtäjälle kuin piirtäjälle.
Olen täysin samaa mieltä. Omassa tyylissä näkyvät selvästi vaikutteet Herra Odan (One Piece) tyylistä, mutta ei liikaa.
-
Onko teillä tiedossa sivuja missä neuvotaan mangan piirtämistä? Linkeistä olisin kiitollinen.
Sinun kannattaisi ostaa tämä opas! :D Sillä on mielestäni paljon helpompi piirtää omasta oppaasta kuin epä selvästä kopiosta :D
Heh . . .
-
Jaahas, tästä tulkoon sitten ensimmäinen viestini:
Mitä vikaa on mangan piirtämisessä? Ei mitään, kyllähän ihmiset saa harrastaa ihan sitä mitä ne haluaa. Sitähän manga-tyylinen piirtäminen on suurimalle osalle suomalasista nuorista, jotka piirtävät manga-tyylillä. Mutta huomannut olen sen, että suurimalla osalla on toive-ammattina manga-piirtäjä.
Ihan OK, siihen asti, kun huomaa, että tyypit ovat suurin piirtein vain käyneet lähimmästä kirjakaupasta nappaamassa piirto-oppaan, ja kopioivat ja pänttäävät sitä nyt kaikella vimmalla. ja mangasta katsotaan sitten kun kopiodut taidot loppuvat.
Hävettää jo niiden puolesta.
Sarjakuvan piirtämisessä on yksi perus-asia, jonka unohtaminen on sama asia, kuin että et tule koskaan piirtämään mitään ammatiksesi:
Näes, piirtäminen on taidetta.
Manga-piirto-oppaan ostaminen ei ole taidetta.
Kopioiminen ei ole taidetta.
Sarjakuva on taidetta, joten sarjakuvan teko on taidetta.
Taiteilija taas etsii sisäisiä taitojaan, taiteellista silmäänsä, sielulleen kanavaa jonka avulla ilmaista itsestään.
Taide on ilmaisua, taiteellisuus on ilmaisua, sitä ei voi kopioida. Taiteilija haastaa itsensä, ei päästä itseään helpolla, eikä lepää.
Leikkii valoilla, varjoilla, sommittelee, näkee, kokeilee kuvakulmia, asentoja, hahmottelee nopeasti ja piirtää ylös näkemänsä. Ja ihan itse.
Taide tulee luonnostaan, sitä ei voi pakottaa.
Oma tyylini vaihtui vähän yli vuosi-sitten enemmän manga-vaikutteiseen tyyliin, mutta tyylini ei paljoa poikennut mangatyylistä. Olen nyt siirtymässä pikku-hiljaa takaisin omaan piirto-tyyliini, koska en pidä niin kauhean hirveästi tyylistä, joka yhdistää minut lautasen kokoisiin silmiin ja minihameita pitäviin koulutyttöihin.
-
Manny, semmoinen pieni juttu vain, että kun tarpeeksi pitkään piirtää tietyllä tyylillä, niin siitä ei sitten enää pääse eroon vaikka kuinka yrittää.
Jostain vuodesta 2001 alkaen aloin töherrellä mangatyylillä, enkä siitä päässyt irti ennenkuin joskus 2004-2005 vaihteessa kun alkoi se "oma tyyli" pikkuhiljaa kehittyä. Sitä ennen piirtelin niitä järkkyjä isosilmäisiä olioita melkein koko ajan ilman variaatiota, juuri niitä tyypillisiä yli-ikäisen (tai pikkulapsen) näköisiä teinipellejä joilla on neonvärinen piikkitukka ja söpö maskotti. No onneksi ainakin opin piirtämään realistisia ihmishahmoja realistisemmissa mittasuhteissa (pikkuhiljaa).
Mutta nykyjään on tuo stereotyyppinen isosilmätyyli mukavaa irrottelua sille tyypilliselle roskalle mitä piirrän. Supa Kawaii Chibi Robo-tan~!
-
Ja Joen murahduksen jälkeen täytyy kehuakin erästä uutta jäsentä.
Sunna-täti tietää, mistä kirjoittaa. On selvästi hiukan aikaa lueskellut ketjua ja hautonut pitkään, mitä laittaa (siis täysin päinvastoin kuin minä). Pitkä, mielipiteitä hajoittava viesti. Tsemiä, ja tervetuloa voorumille.