Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => : Chemo 09.05.2005 klo 10:41:51
-
Itse luin 15 ekaa Ranmaa, ja ajattelin että josko tuo riittäisi noista nyt ainakin vähäksi aikaa. Mitenkäs muut - oletteko hypänneet pois minkään tietyn mangapokkarisarjan kelkasta?
-
Joo. Ranmaa luin muutaman ekan pokkarin (5-7?). Ekaa lukuunottamatta kaikki lainasin pikkuveljeltä. Dragonballia luin jotain 8-10 pokkaria ja sitten loppui sekin mun osalta.
Eivät jaksaneet vaan kiinnostaa.
-
Meitsi lopetti just Dragonballin ostamisen. Alussa se oli piristävän hauska ja erilainen, mutta viimeiset 10 pokkaria on tullut ostettua lähinnä tottumuksen vuoksi. Nyt päätin että voisi sen reilun vitosen kuussa sijoittaa johonkin fiksumpaankin. Muita lasten mangoja en ole edes yrittänyt seurata, paitsi Ranmaa yhden pokkarin. Odottelen innolla sitä Jalavalta tulevaa aikuisempaa tavaraa.
-
Lista on aika pitkä. Dragonballia ostelin vain sen takia, että ajattelin että joku muukin kiinnostuisi. Tiputin pois numeron kuusi jälkeen. Dragon Knightsia ostin kymmenen osaa.. en edes muista minkä takia. Kaiketi piirrostyylin takia, ja koska olin käsityksessä että sarjassa olisi 14 pokkaria. Olikin enemmän, ja sitten lopetin kun juoni tuntui jauhavan paikallaan ja en saanut tarinasta enää kunnolla otetta.
On niitä muitakin, mutta mainitaan nyt Ragnarök, koska sitä aletaan kerran kääntämään. Se on huono. Sitä tukee anime ja MMPRPG (?), joiden kylkeen se on kirjoitettu. Juoni voi olla vaikka kuinka hyvä, mutta jotenkin en pääse sen ylitse että Asgård ja Midgard ovat naapurivaltioita, että Valkoinen Susi on hemaiseva pimu (jos oikein muistan) jne. Taitaa jäädä tuo käännös ostamatta, ellei ole todella hyvä. Mikseivät kääntäneet jotain muuta sarjaa? Island on vain kahdeksan osaa, se ei nojaa muihin medioihin, se on helposti ymmärrettävä, sopii "aikuisempaan makuun", hienosti piirretty ja päättyy mukavasti. Mutta ei.. Ragnarök...eew.
-
Sama tarina tälläkin:
Sekä Ranmaa että Dragonballia tuli osteltua "tuetaan nyt mangaa kun kerran sitä Suomeksi julkaistaan"-periaatteella. Molempien pokkareiden päästyä 15. osaansa tuli kuitenkin ähky - ja etenkin Ranman kohdalla täydellinen v******tuminen, kun tarina ei edennyt oikeastaan mihinkään. Dragonballia voisi edelleen ostella, ihan huba sarjahan se on, mutta sille viidelle eurolle todellakin löytyy parempiakin sijoituskohteita kahden minuutin kävelymatkan päässä (lue; Good Fellows).
-
Conania ostin neljä ensimmäistä pokkaria, mutta sarja ei vain uponnut ja lopetin ostamisen. Ja nuo neljä ostettua osaa päätyivät huuto.nettiin. Ranma ja DB taas tulee varmaan luettua loppuun.
Jenkkipuolelta olen ostanut joitain sarjoja kokeeksi ja jos ei ole napannut niin pokkarit myyntiin ja uutta sarjaa testaamaan. Kesken on jäänyt mm. Shaman King ja Kare Kano.
-
kai mäki dragonball-sarjan lopetin ku ei se oikeen kiinnosta. 4 ekaa luin
-
Ranman lopetin aikoinaan osaan 16, tuli sitten fantasiapelien alesta ostettua muutama lisää. Varmaankin jatkan suomenkielisillä kun hinta-laatusuhde on paremmin kohdallaan.
Conan jäi ensimmäiseen numeroon. One Piece saa vielä muutaman numeron aikaa vakuuttaa.
-
Tässä ihan lista:
Dragon Ball
En ikinä kyllä seurannutkaan sarjaa, vaan tuin lähinnä Sangatsua 20 eurolla ostaessani nämä. Tässä ei juuri ole mitään hyviä elementtejä, jotka jaksaisivat minua kiinnostaa. Potku, potku, isku, isku, lyönti, hakkaa päälle Goku... jne.
Ostin osat 5,6,7,14
One Piece
Tiedän, että tällekin pitäisi varmaan antaa enemmän aikaa, mutta kun ei taaskaan löydy mitään lukemisen arvoista tässä. Kenties jos sarja olisi vähän vakavampi ja siinä olisi edes vähän romantiikkaa.
Ostin ensimmäisen osan (mutta animena olen nähnyt enemmän).
Vision of Escaflowne
Tietysti menin ostamaan sarjan shounen- version (hemmetin ruman shounen- version >__<). Tästä nimittäin on olemassa myös lyhyt shoujo- versio. Mutta kun postitilauksissa ei pääse katsomaa, että mitä sieltä oikein tulee. Olisin tietysti voinut selvittää asian paremmin, mutta hyvä näin olla jälkiviisas.
Ostin 3 ensimmäistä osaa.
Wish
Enkelit ovat androgyynejä. Tiedän, mutta Kohaku (nimensä lisäksi) vaikuttaa liian miesmäiseltä, jotta voisin nauttia sarjassa olevasta rakkaussuhteesta. Kaikki muu sarjassa oli melkeinpä hyvää, mutta kaksi miestä... En vain pidä shounen-aista *gasp*
Ostin ensimmäisen osan.
Fruits Basket
Animena erittäin hyvä, mutta manga vaikutti jokseenkin liian sekavalta (tai sitten sekaisuus vain oli omien korvieni välissä).
Ensimmäinen osa tästäkin sarjasta koristaa hyllyä.
-
Conania, One Pieceä ja Dragon Ballia jaksoin kerätä yhden osan kutakin. Lähinnä siksi että ne onnistuivat polkemaan paikallaan jo eka osasta alkaen. Ranmassakin on sama vika, mutta siinä on välillä ihan huvittaviakin juttuja joten se saa jatkaa, ainakin toistaiseksi.
Toinen lopetusuhan alla oleva on Steel Angel Kurumi, lähinnä koska se on saman genren paremman edustajan Mahoromaticin hiilikopio.
-
Dragon Ballia ostin toistakymmentä numeroa ja lopetin siihen.
Conania ostin ne pari ensin ilmestynyttä numeroa, ilman aikomustakaan ostaa enempää, eli tavallaan en siis ole lopettanut sen seuraamista. Samaten Beybladea ostin ensimmäisen numeron.
-
En, koska en edes aloita lukemaan koskaan mitään mitä en jaksaisi seurata hamaan ikuisuuteen. Eri asia on kuinka usein pokkareita ostelen mutta en ole laittanut mitään ehdotonta stoppia yhdellekään sarjalle. Eikä edes olisi varaa ostella mitään mitä ei jaksaisi lukea.
-
Onhan noita. Ainakin omalla listallani "lopetetut" sarjat ovat lähes poikkeuksetta yhyhyy-meinstriim-kamaa, esimerkiksi Naruto, Death Note ja Fullmetal Alchemist. Noita ainakin kahmin joskus alkuaikoina suurella innolla, mutta petyin niihin kuhunkin jonkin ajan päästä.
-
Ranma
Ensimmäinen pokkari jonka luin oli ihan viihdyttävä. Ei tarjonnut mitään uskomatonta, mutta viihdytti tarpeeksi, että sain ostettua seuraavan. Sitten kun niitä oli ostellut muutaman (7 kappaletta on muutama) huomasi, että se onkin loppujen lopuksi tylsä... mikään ei etene mihinkään, vaan sarja tuntuu junnaavan koko ajan paikallaan. Ei jaksanut kiinnostaa. Jää jatkossakin ärrän hyllylle.
Great Teacher Onizuka
Animen jälkeen halusin ehdottomasti lukea mangan, mutta parin pokkarin jälkeen en vaan enään jaksanut katsella onizukaa. Jäi laiskuuden takia kesken... kenties siitä innostuu taas joku kaunis päivä... Samoin kävi Yakitate Japanille. Animen jälkeen ei manga oikein enään innostunut... Jokseenkin harvinaista. Yleensä kun jaksan seurata mangaa animen rinnalla, mutta nämä ovat pokkeuksia.
Muuta ei ainakaan tule nyt mieleen.
-
Please Save My Earth jäi neljään osaan. Ostin niitä Saksan matkalla ja enempää ei tarvitse lukea. Tyylikkäästi piirrustettua sohjoilua mutta juoni jäi epämääräiseksi ja hahmoista ei oppinut välittämään piirun vertaa. Kare Kanoa ostin yhden pokkarin eikä ainakaan lähiaikoina ole aikomusta ostaa lisää. Huumori ei iskenyt, vaikka idea koulun kuningattaren nörttikaksoiselämästä kuulostaa hyvältä. Lisäksi 20 osan pituus vei suurimmat motivaatiot hankinnan jatkamiseen. Fake-sarjaa sisko toi pari pokkaria tuliaisiksi. Sitä en tosiaan aio enempää lukea enkä itse olisi koskaan ostanutkaan. Oma vika kun käskin ottamaan hyllystä "jotain mitä minulla ei vielä ole". Seuraavana pölkyllä on Salapoliisi Conan, jonka kiinnostavuusaste on laskenut uhkaavasti.
Listassa on siis mukana vain ostettuja sarjoja. Kirjastosta lainattuja kokeiluja olisi aika liuta, mutta niitä en jaksa listata (muisti pettää muutenkin).
-
Onhan noita. Ainakin omalla listallani "lopetetut" sarjat ovat lähes poikkeuksetta yhyhyy-meinstriim-kamaa, esimerkiksi Naruto, Death Note ja Fullmetal Alchemist. Noita ainakin kahmin joskus alkuaikoina suurella innolla, mutta petyin niihin kuhunkin jonkin ajan päästä.
Ah, aivan! Narutoa ostin itse asiassa neljä numeroa mangana, kiinnostuttuani sarjan aiheuttamasta hälystä joka puolella. Sittemmin en ole tuota kokoelmaa jatkanut, vaikka se kyllä tarjoaa ekstraa jopa animea seuranneelle. En osaa vielä sanoa, olenko lopettanut ko. sarjan seuraamisen. ;)
-
Joo... Tuo Oh!My Goddess jäi siihen neljännen pokkarin paikkeille. Sitten Angelic Layer, josta omistan neljä osaa, mutta viimeistä osaa en oo koskaan saanut ostettua. Vampire Princess Miyusta oon lukenut vain ekat viis pokkaria ja Yami no matsuei kuten Tokyo Mew Mew jäi tiensä päähän jo ekan pokkarin jälkeen.
Sitten mulla on yks pokkari Angel Sanctuarya, jonka ostin joskus ala-asteella. Se oli silloin niin synkkä ja kamala (mukamas), että en lukenut sitä enempää. Nyt sarja vois todella kiinnostaa, mutta osia on ilmestynyt niin kauheesti, että en enää jaksa eikä rahakaan riitä sen ostamiseen. Vois tietty lainata jostain, mutta... :-\
-
Voiko sitä sanoa sarjakuvan seuraamiseksi, jos tietty sarja on ostettu kokonaan pokkareina ulkomailta erityisliikkeen hyllylle eli sarjakuva ei ilmesty säännöllisesti osa kerrallaan kauppojen hyllyille, ja ostat vain muutaman albumin? Mielestäni ei voida, mutta jos voidaan, olen lopettanut mangasarjan "seuraamisen". Loistava anime nimeltä Full Metal Panic! pakotti minut ostamaan samalla nimellä varustettua mangaa. Huomasin kuitenkin, että sarja toimii paremmin animaationa, joten lopetin toisen kirjasen jälkeen Full Metal Panicin lukemisen. :)
-
Onhan niitäkin sarjoja pari kerääntynyt... Conan. Sen lukemisen lopetin tuon uusimman pokkarin oston jälkeen. Sarja junnaa suurinpiirtein paikoillaan, ja jotkut tapaukset ovat liian helppoja, että ne saa keksaistua melkein tapauksen alussa, otetaan nyt esimerkkinä uusimman(8. osan) Pimeyden Ruhtinas-kilpailujuttu...
Sitten on Dragon Ball. Ostin viidennen ja kuudennen osan, mutta innostus lopahti kesken miltei heti.
Ja Sailor Moon. En edes pidä Takeuchin piirrustustyylistä, joten vain yksi osa tuli koristamaan mangahyllyä.
-
Ranmaa luin englanniksi mutta kesken jäi. Ehkä syy oli sarjan junnaamisen lisäksi siinäkin, että aloitin lukemisen joskus ylä-asteen lopussa... ja se vaan jatkui ja jatkui ja jatkui, vuosikausia. Silloin tosin uusia alppareita ei ilmestynyt kuukausittain, vaan Ranmaakin tuli kaksi alpparia vuodessa. Vaikea sanoa, olisinko lukenut koko sarjan, jos ilmestymistahti ja hinnat olisivat olleet samaa luokkaa kuin nyt.
On muitakin sarjoja jäänyt kesken, mutta en osaa sanoa, mitä niistä on aktiivisesti "seurannut".... Mieluummin sitä ostaa jotain muuta kuin ikuisuussarjoja, kaikki rahat eivät mene ja lyhyempi sarja on usein parempi. Jotkut, esim. Fake, tosin junnaavat lahjakkaasti, vaikka ovatkin alle kymmenen osaa.
Toki ns. aivotonta viihdettä on joskus mukava lukea ajan kuluksi, mutta mieluiten kulutan rahani johonkin, jonka varmasti tulen lukemaan myös uudestaan. Azumanga Daioh ja Planetes ovat omalla kohdallani olleet ostoksia, jotka olivat täysin hintansa väärtejä - ja enemmänkin. Ja tietenkin Nausicaä... :)
-
One Piece-ketjussa tulin siihen lopputulokseen, että se ei taida olla mun juttuni. Syynä se, että sisältö on lähinnä taistelemista.
-
Ranmaa luin englanniksi mutta kesken jäi. Ehkä syy oli sarjan junnaamisen lisäksi siinäkin, että aloitin lukemisen joskus ylä-asteen lopussa... ja se vaan jatkui ja jatkui ja jatkui, vuosikausia. Silloin tosin uusia alppareita ei ilmestynyt kuukausittain, vaan Ranmaakin tuli kaksi alpparia vuodessa. Vaikea sanoa, olisinko lukenut koko sarjan, jos ilmestymistahti ja hinnat olisivat olleet samaa luokkaa kuin nyt.
Itselläni Ranmaan on pitänyt mielenkiintoa yllä nimenomaan tuo jenkkialpparien verkkainen julkaisutahti. Kaksi kertaa vuodessa riittää hyvin tällaista ikuisesti alkuasetelmissaan pysyvää sarjaa, ja jos tätä olisi mäjähtänyt eteen joka kuukausi, olisi voinut alkaa väsyttää.
Moni mangasarja on meikäläiseltäkin jäänyt/jäämässä kesken, esim. Berserklstä on alkanut loppua veto parinkymmenen alpparin jälkeen. Eipä se hirveästi harmita, löytyyhän niitä aina uusia.
-
Itselläni Ranman kerääminen jäi kesken (kuinkas ollakkaan?) 12:sta kirjan jälkeen. Luin tosin niitä myös englanniksi ja saksaksi. InuYashaa on tullut myös kerättyä, mutta sitten huomasin sarjan pituuden ja etteivät asiat sen ihmeellisemmin muutu ainakaan 20:n osan jälkeen. Muuten oikein hyvä sarja, ei siinä mitään :)
Päätin silloin, että kerään vain tästä lähtien suhkot lyhyitä sarjoja kuten esim. Hellsing.
Ostin yhden Weed mangan, mutta en kiinnostunut siitä sen enempää...
Paljon on kuitenkin niitä sarjoja enemmän joita jaksaa kerätä ja lukea.
-
Ostin yhden Weed mangan, mutta en kiinnostunut siitä sen enempää...
Weediä ei kait ole edes tullut kolmea alpparia enempää. Joskushan sarjat jäävät väkisinkin kesken kun uusia osia ei ilmestykään. (En nyt tosin itsekään pahemmin tuosta Weedistä perusta, mutta Hopeanuolifanit varmaan toivoisivat sarjan jatkuvan.)
-
Itse lopetin salapoliisi conanin vähän aikaa sitten, sillä sarja ei tee mitään muuta kuin toistaa itseään.Luin yhdeltä sivulta että conanit jatkuisivat 48-mangaan saakka ja 7-mangan jälkeen tuntuu siltä että sama rata jatkuu(eli conan,ran ja kogoro mori sattumalta näkee noin 20 murhaa kuukaudessa ja conan selvittää ne.)Mutta jos lukee esim 3 pokkaria se on ihan tajuttoman hyvää mangaa mutta siitä eteenpäin alkaa tuntua hieman raskauttavalta. Oma mielipide Salapoliisi Conanista.
-
Salapoliisi Conan jäi miulta kesken heti ekan osan jälkeen. Oli mokoma niin tylsä ja syyllisen arvasi heti kun vain näki vaihtoehdot ettei jaksanut kiinnostaa. Tosin syy tähän saattoi olla myös se että luin lapsena yliannostuksen Neiti Etsivää kunnes joskus kuudennella luokalla tajusin, että etsivä ja salapoliisi tarinat on äärimmäisen tylsiä ja kaavamaisia. One Piece saattaa jäädä kesken ellei Zoro ala esiintyä enempää ;) Ranman ajattelin myös rahan säästömielessä jättää vastedes kaupan hyllylle. Sillä säästöllä voi sitten taas ostaa ihania laadukkaita Tokyopop-mangoja ;D Englannin kielisistä minulta jäi Rave Master kesken kun ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa 12€ +postikulut noin 40:stä osasta...
-
En toistaiseksi ole jättäny kesken mitään.. Ranmoissa alkaa nyt pikkuhiljaa tulla stoppi vastaan, aina on se sama kaava ja juoni kestää ikuisuuden. enköhän mä kuitenkin ne ihan loppuun asti ostaa, on ne joskus ihan kivoja. Ja Conan samoin. en mä kaikkia niitä kerää, mitä nyt välillä ostan joitakin.
ja jos se witch nyt sitte lasketaan mangaksi, niin se jäi.
-
Ostin Samurai Deeper Kyon ensimmäisen osan ja myin sen sitten onnellisena eteenpäin, enkä luultavasti kaipaakaan sen kummemmin. Ehkä vika oli henkilöissä, en osaa sanoa. Toinen oli Maison Ikkoku, joka vaikutti itselleni tylsähköltä jo ensimmäisessä pokkarissa. Tiedän ettei saisi arvostella vain ja ainoastaan ekan volan perusteella, mutta minkäs teet. Samoin kävi Saiykille, joka ei iskenyt yhtään.
-
Aika mielenkiintoista, että moni kertoo mangan seuraamisen loppuvan koska sarja toistaa itseään tai ei kehity, tms. Vastaavia perusteluita tuskin kuulee vaikkapa Aku Ankka, tai Asterix-fanien keskuudessa. Muuama kysymys aiheen tiimoilta.
1. Onko mangan lukeminen niin raskasta (suoritus) että siitä pitää saada "palkinto", eli pitää päästä loppuun mahdollisimman pian? Luulisi, että se on hienoa kun sarja ei heti lopu.
2. Vai ovatko nämä (mainitut Japanin suosituimmat, Suomessakin ilmestyvät...) mangasarjat niin huonoja, että niistä ei ole viihteeksi?
Edit: typo
-
Itse en ole vielä lopettanut yhdenkään suomennetun sarjan ostamista paitsi Akiran, koska myin omistamani suomennokset pois ja tarkoitus olisi joskus hankkia englannin kieliset painokset, joissa on värilliset alkusivut.
-
Reima. Hyvä kysymys! Lähtisin ehkä purkamaan tätä siten, että Asterix on joka numerossa melko sama. Asterix ja Obelix viettävät vapaa-aikaa. Ongelma, jonka takia pitää matkustaa uuteen maahan. Ratkaisu. Juhla ison pöydän ääressä. Asterixin viehätys tulee uusien maiden kuvauksista, jotka ovat selkeästi erillaisia jokaisessa kirjassa. Lukija ODOTTAA tätä osuutta tarinassa. Sen takia tarina ostetaan.
Tarinat ovat myös enemmän tai vähemmän stand-aloneja; on vaikea kertoa mikä tarina sijoittuu ajallisesti ennen tai jälkeen toista tarinaa. Statusquo ei muutu, eikä tarinassa mitenkään edes VÄITETÄ että statuksen TULISI muuttua.
Mangassa taas on ensimmäisissä numeroissa jo alleviivattu tarinan lopullinen "päättökohtaus". Ranmalla se on pääsy eroon tytön hahmosta ja rakkauden tunnustus Akanea kohtaan. Shinji/Conan tahtoo takaisin teiniksi. Inuyasha haluaa eroon ihmisverestä. One Piecessä ilmeisesti jahdataan aarretta. Ilmeisesti "tyttö ja poika tahtoo yhteen muttei onnistu" on aika yleinen teema. Muitakin tietysti on.
Kuitenkin. Mangan ongelma näiltä osin on juuri tämä; päätösarkki on jo hahmoteltu kun ensimmäinen arkki tulee ulos. Niinpä ensimmäisen ja viimeisen arkin välissä olevien tulee puolustaa paikkaansa. Niiden tulee tuoda jotain UUTTA, koska sitä lukija olettaa ja odottaa. Tietenkin on selvää että Ranman tilanteesta otetaan ilo irti. Mutta siinä vaiheessa kun meillä on kolmas tarina jossa Ryoga ja Shampoo juonittelevat yhdessä jotta Akane rakastuisi Ryogaan, on jossain vikaa. Ranmassa myös on illuusio muutoksesta. Osittain se toimii (sarja on jaettu kahdeksaan osaan joiden välillä tarina etenee ja uusia hahmoja esitellään, mutta jotka ovat sisäisesti aika "lue missä järjestyksessä tahansa), mutta osittain näitä osia on venytetty liikaa.
Kun lukija huomaa että tarinasta alkaa loppua ponti eivätkä tapahtumat etene loogiseen seuraavaan vaiheeseen (tai juonikuviot alkavat olla käytetty), on aika ottaa esille se viimeinen arkki ja aloittaa sarjakuva uusilla kuvioilla.
Blade of the Immortalissa ei loppuratkaisua ole selkeästi määritelty. Toisaalta hahmon motiivi olla tytön kanssa on selvä (löytää tuhat pahaa miestä), mutta lukija tietää että kävelemällä tytön kanssa tämä tehtävä on sinällään mahdoton täytää. Toisaalta meillä on paha organisaatio joka heittää kapuloita rattaisiin. Kuitenkin; organisaatio esittelee koko ajan uusia "isoja" pahiksia, jotka eroavat selkeästi toisistaan. Näin tarina ei pääse tylsymään. Oh! My Goddesissa ei myöskään ole loppuratkaisua selkeästi määritelty. Kenchi (toivottavasti muistin nimen oikein) esittää toiveensa, ja loppu sarjasta onkin sitten vain toiveen seurausten kartoittamista. Sarjassa hahmot etenevät, ja vaikka statusquo ei paljoa heilahtele, ei se ole kangistunut paikalleen. Jopa viimeisissä osissa tarina kulkee uusia urija, eikä käytä vanhoja.
Pitkän viestin pointti. Eurooppalaisissa sarjoissa - ainakin sellaisissa joita Reima tarkoitti - on yksi tarina jonka lukija ostaa uudestaan sen variaatioiden takia. Lukijalle ei esitetä konseptia että tietyn tarinan jälkeen Asterix elää elämänsä onnellisesti loppuun asti muksuja kasvattaen. Ja näin hän ei sitä odota. Vaikka Asterixin viimeiset numerot ovat huonoja, se ei haittaa koska mikään ei pakota meitä lukemaan sitä. Tarina ei päättynyt *jatkuu seuraavassa numerossa*. Lukijaa ei vedetä eteenpäin.
Amerikkalaisissa sarjoissa esitellään hahmo ja kahdenlaisia ongelmia, melko pysyviä, jotka ovat osa hahmoa, ja vähemmän pysyviä, joiden ratkaisuilla saadaan lukija palaamaan tarinaan. Viime vuosina pysyvien ongelmien määrä on laskenut (May-tädin sairaus ja pelko että hän saa tietää Hämiksen salaisuuden, Donald Blake, Clark Kent/Teräsmies ja Loisin epäluulo, Spawnin kolmiodraama yms), eikä väliaikaisiakaan ongelmia ole yhtä montaa kuin ennen. Kuitenkin niitä pyörii koko ajan pari kolme taustalla, jotta yhden selviessä on vielä pari jonka takia lukija tulee takaisin. Hahmoille ei useinkaan anneta kuvaa että tarina voisi päättyä. Jopa Sandmanissa ei ole fiilistä että tarina on päättyvää laatua ennenkuin aivan viime metreillä. Kyllä, on selvää että Gaiman oli menossa jonnekin. Ei ollut mitenkään varmaa että tarina ei olisi päättynyt niin ettei joku muu olisi jatkanut, esim Grant Morrison ja Animal Man. Ainoat jotka tällä hetkellä tulee mieleen on kenties Preacher (Jumala) ja Transmetropolitanin objekti; takaisin metsään heti kun sopimus on täytetty. Näihin päätöksiin myös päästään ilman pitkää venytystä. Tarinoiden kirjoittajat ovat supertähtiä joiden nimellä lehti myy vaikka se kertoisi Hilarius Hiiren seikkailuista. (Warren Ellis kirjoittaa, Frank Quietly kuvittaa: Hilarius Hiiren uudet seikkailut Amerikassa. Ei suositella lapsille.) Heille ei ole tarpeellista tarrautua kultamunaan; heillä on uusia jo tulossa, kenties jopa pieni hoppu päästä niillä leikkimään.
Mutta japanilaisissa...! Niissä yritetään yhdistää Transmetropolitanin ja Preacherin objekti, mutta tehdä niistä luonteeltaan jatkuvia, vailla päätöspistettä. Tämä on selkeä virhe. Hyvin harva artisti vaivautuu lakkauttamaan tarinaa oikeassa kohdassa, tai edes tuomaan siihen uutta twistiä. Tämä saa lukijan turhautumaan ja lopettamaan tarinan seuraamisen. Kenties osa lukijoista haluaa tietää aina MITÄ TAPAHTUU SEURAAVAKSI? Mutta esim. Ranma olisi kyllä parantunut jos sivumäärä olisi puolitettu ja tarinaa nopeutettu. Ja loppuratkaisu vaihdettu.
Toivottavasti joku luki tänne asti.
-
Mangassa taas on ensimmäisissä numeroissa jo alleviivattu tarinan lopullinen "päättökohtaus". Ranmalla se on pääsy eroon tytön hahmosta ja rakkauden tunnustus Akanea kohtaan.
En allekirjoita lainkaan näkemystäsi Ranmasta: sen pointti on mielestäni juuri se, että status quo palaa aina lopulta lähes ennalleen, ja siitä se huumorikin revitään. Muutenkin aika rankkaa yleistystä harrastat: ei meikäläinen ainakaan pysty bongaamaan mitään alleviivattua "päättökohtausta" Shadow Starista, Gunsmith Catsista, Parasytesta enkä oikein muistakaan hyllyssäni olevista mangoista. Se on ehkä enemmänkin nuoremmille suunnattujen mangojen ongelma.
Sen sijaan siitä olen samaa mieltä, että joskus mangakat eivät tajua, etteivät kaikki tarinat kestä liiallista venyttämistä. Hyviä esimerkkejä tästä ovat vaikkapa Berserk tai Blade of The Immortal (sori, mutta ei tässä minusta ole mitään muuta hyvää kuin alkupuoli).
-
Olihan siinä paljon yleistystä. Mutta kun kokoelma oli muualla, niin päässä pyöri ne tarinat joista muutkin puhuivat. Tuota kirjoitaessani ajatukset pyörivät aika pitkälti Ranman ja muiden suomennettujen / suomennosta odottavien sarjojen ympärillä.
Ja kyllä, Ranman yksi pointeista on paluu status quohon. Mutta kun alkuperäinen tarina on mitä on, niin lukija jotenkin olettaa että se tarkoittaa sitä että tarina ei veny ihan äärimmilleen, vaan Takahashi lopettaa kun "on vielä voitolla". Sen sijaan hän menee ja tyhjentää pankin, kunnes kaikki ovat lähteneet. Ja sitten loppuratkaisu jota kukaan ei lue, ja jos lukee niin pitää todella huonona.
-
Sen sijaan siitä olen samaa mieltä, että joskus mangakat eivät tajua, etteivät kaikki tarinat kestä liiallista venyttämistä.
Aika harva tarina kestää. Ylipäätään monen prosaistin, televisiokäsikirjoittajan, sarjakuvantekijän ja ties kenen ongelma on se, että ei vaan osata lopettaa. Syitä on monia, alkaen tekijän osaamattomuudesta ja päätyen siihen, että tuote takoo niin paljon taaloja, ettei lopettaminen ole taloudellisesti järkevää. Talous jyrää taiteelliset syyt. Moni varsinkin jo vähän ikää ja laatutietoutta kerännyt fani putoaa kelkasta pois.
Miksi sitten sama ongelma ei vaivaa niinkään Aku Ankkaa tai Asterixia? En tiedä. Olisiko syy siinä, että tarinoilla on selkeä alku- ja loppupiste? Siinä, että pääpaino Asterixissa ei ole siinä suuressa taistelukohtauksessa vaan siinä, miten ja mistä syystä tappelemaan ryhdytään - tässä variaatiota on vaikka kuinka?
-
Ja kyllä, Ranman yksi pointeista on paluu status quohon. Mutta kun alkuperäinen tarina on mitä on, niin lukija jotenkin olettaa että se tarkoittaa sitä että tarina ei veny ihan äärimmilleen, vaan Takahashi lopettaa kun "on vielä voitolla". Sen sijaan hän menee ja tyhjentää pankin, kunnes kaikki ovat lähteneet. Ja sitten loppuratkaisu jota kukaan ei lue, ja jos lukee niin pitää todella huonona.
Olen huomaavinani tässä nk. "Bittorrent -ilmiön", eli Ranmat on vissiin kietaistu huiviin hiukan nopeammin kuin laki sallii. Rauhallisesti muutama albumi vuodessa luettuna sarja on kuitenkin kestänyt hyvin lukemista meikäläisellä. Jos mangat ilmestyisivät Suomessa/maailmalla samaan tahtiin kuin Japanissa, eli vain muutama albumi vuodessa per sarja, niin kenties mangaähkyn saamisenkin vaara vähenisi. Tämä kuitenkaan tuskin mielyttäisi addikteja.
-
on, niin lukija jotenkin olettaa että se tarkoittaa sitä että tarina ei
Yleistys tämänkin. Ainakin itse en lukijana olettanut Ranman tarinan suhteen mitään. Että sellainen olisi. Että sellainen etenisi. Itse olen silloin kuin ekan Vizin käännöksen saanut käsiini suhtautunut kyllä teokseen ihan vain lähtenyt lukemaan Ranman ja hänen ystäviensä seikkailuja Ranma todellisuudessa. Ehkä ongelma pettymykseen onkin se että ihmiset odottavat ja olettavat jotain ja kun sitä ei tule niin sitten petytään. Itse kyllä näen Ranman ihan samaan tapaan kuin monet TV sarjat eli alussa esitellään sarjan idea, konsepti jne ja sitten tehdään tarinoita (vitsejä) tästä konseptista kunnes sarja on aika lopettaa ja sitten tarjotaan joku mukava lopetus. Ja eiköhän tuo mene niin että lehdet tahtovat taitelijoilta aina sen kuukautisen (vai viikottaisen?) 20 - 30 sivuisen tarinan. Niitä tekemällä sitten ne piirtäjät siellä päin tienaavat leipänsä (ja Rumikon tapauksessa tulevat multimiljönääreiksi.) Rumikolla taitaa olla yleisempää se että hän kokeilee lyhyissä tarinoissaan (yksi osaisissa noin 20 - 30) tarinoissa kaikenlaista ja sitten paljon myöhemmin tekee ideoista mistä innostuu pidempiä sarjoja.
Varmaan myös Laymontin mainitsema yliannostus pitää paikkansa. Kyllä minuakin alkaa Aku Ankka kyllästyttää kun kahlaa läpi jotain jätti paksua taskukirjaa mutta lehdessä kerran viikossa pari lyhyttä tarinaa maistuu paljon paremmin. Tosiassa taisin kuitenkin saada oman yliannokseni Aku Ankkaa viime syksynä kun tuli luettua sairaalassa aivan liian monta taskukirjaa. Oikeasti en ole sen jälkeen tainnut pahemmin ankka maailman seikkailuihin koskea. Ylitarjonta voi myös vaikuttaa siten että jos seuraa kolmea tai neljää sarjaa niin niistä helposti jää se vähiten mielenkiintoinen helposti väliin jos ei oikei ole aikaa kaikille. Eli jos nyt suomessa tulisi kuukausittain uusi Asterix, Tintti, Lucky Luke ja Smurffit albumi (pyyhittäisiin suomalaisten muistista kokeilun vuoksi kaikki muistot näistä sarjakuvista ja julkaistaisiin ne uudelleen) niin voi olla että moni tavallinen sarjakuvan kuluttaja keskittyisi vain osan näistä seuraamiseen (ja kiroisi sitten jälkeen päin kun jäi joku sarjoista hommaamatta).
Niin ja varsinaiseen kysymykseen: Inu Yasha ja Neon Genesis Evangelion. Inu Yashan... no parissa hyllyllisessä Rumikoa on ihan tarpeeksi ja Inu Yashaa aloin lukemaan ensimmäisen kirjan käännöksen jälkeen selvemmin tarinana eikä se tarjonnut 15 kirjaan mennessä vieläkään mitään mielenkiintoista ja kuulemma Rumiko tekee Inu Yashaa edelleen... Neon Genesis Evangelioniin tutustuin mangan kautta (Tällä kertaa manga on tehty animesta eikä toisinpäin mikä taitaa edelleen olla paljon yleisempää) ja viides kirja ei miellyttänyt ja kuudes oli jotain niin kammottavaa että päätin että mielummin sitten seuraan tämän sarjan alkuperäisessä muodossa... ehkä jonain päivänä saan senkin animen katsottua.
Ranma on ollut katkolla numeron 20 jälkeen. Olen kai odotellut että olisi taas rahaa tai suomennos ehtisi samaan vaiheeseen. 3X3 Eyesia luin pari Dark Horsen käännöstä. Kun 3x3:a tuli lisää paljon myöhemmin niin yhden hankin mutta sarja ei enää siinä vaiheessa kiinnostanut (kun oli paljon muutakin ostettavaa.) En sitten tiedä voiko sanoa että olisin seurannut 3x3:a.
-
1. Onko mangan lukeminen niin raskasta (suoritus) että siitä pitää saada "palkinto", eli pitää päästä loppuun mahdollisimman pian?
Ei - lukemani mangat ovat olleet erittäin helppolukuista tavaraa.
Toisaalta kaiken lukemisen pitää mielestäni olla palkitsevaa, ts. antaa lukijalle jotain - mitä se "jotain" sitten ikinä onkaan.
2. Vai ovatko nämä (mainitut Japanin suosituimmat, Suomessakin ilmestyvät) mangasarjat niin huonoja, että niistä ei ole viihteeksi?
Mä en sanoisi että ne ovat huonoja, ne vaan eivät ole olleet mun juttuni. Mullahan kesken ovat jääneet Ranma ½ ja One Piece: mua ei vaan jaksa kiinnostaa se loputon tappeleminen. Mulle uppoaa kyllä joskus itseäänkin toistavat jutut (lempibändini on Ramones!), mutta Ranman ja OP:n aihepiiri ei jaksanut innostaa kovin kauaa.
Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä sanoa että ei mulla kaikkia Asterixeja tai Aku Ankkojakaan ole. Niiden kohdalla en ole, toisin kuin mangassa, tehnyt mitään varsinaista lopettamispäätöstä: ostan ehkä joskus lisää jos siltä tuntuu. Mangassa tarttee toisella tavalla roikkua mukana, jos haluaa pysyä lukijana: tästä johtuu että tulee lopettamisia. Periaatteessa voisihan sitä tietysti lukea esim. yhden Ranman sieltä, toisen täältä, mutta näin ei kai kovin moni käytännössä tee?
-
Vähän aikaa sitten ostin suomenkielisen Ranma½:n osan 2.(Löysin jostain kirjakaupasta) En ole sitä ostanut yhtään enempää, mutta sitä tuskin lasketaan "sarjan seuraamisen lopettamiseksi", kun sitä on Suomessa tullut jo lähemmäs 20 osaa käännettynä. Mutta ostin myös Negiman osan 1 Suomalaisesta Kirjakaupasta, enkä ole ostanut sitä lisää.(Tosin tätäkään tuskin lasketaan, sillä minulla ei ollut aikomustakaan jatkaa kyseistä sarjaa.) Ja vielä lopuksi: ostin myös Conanin osan 9, mutta ajattelin ostaa ainakin seuraavan osan, koska se rikos jäi niin jännästi kesken ;D. Mutta sen jälkeen en ajatellut enää ostaa.(Paitsi tietenkin jos siinäkin jää jokin murha kesken ;))
Edit: Olen kyllä ajatellut jatkaa tuon Conanin ostamista, on se sen verran hyvä.
-
<snip...>syy tähän saattoi olla myös se että luin lapsena yliannostuksen Neiti Etsivää kunnes joskus kuudennella luokalla tajusin, että etsivä ja salapoliisi tarinat on äärimmäisen tylsiä ja kaavamaisia.<snip>
Tykkäisitköhän tästä? Nancy Drew #1: The Demon of River Heights (http://www.silverbulletcomicbooks.com/reviews/111241814626657.htm) on mangatyyliin piirrettyä Neiti Etsivää. Näitä oli myynnissä Helsingissä ainakin Suomalaisessa kirjakaupassa; eivätkä näyttäneet ollenkaan hassummilta. Myös arvostelut ovat olleet suopeita.
http://bookshelf.diamondcomics.com/2005_10.htm
Tulossa on myös Neiti Etsivä -elokuva (http://http://www.icv2.com/articles/news/8246.html)
-
Toivottavasti joku luki tänne asti.
Kyllä luki. Todella selväkatseisesti kiteytetty.
K2 taas on siitä vekkuli sarja, että se toimii juuri päinvastoin kuin esm iJustenin mainitsema Ranma; luettuaan ykkösosan sitä odottaa jatkoa tiettyihin kuvioihin, mutta vanhat päähenkilöt katoavatkin lähes täysin kuvasta ja kehiin astuvat uudet teinit, joilla on uudet ongelmat. Monin tavoin aika huono sarja (esm. piirrosjäljen suhteen), mutten voi olla tykkäämättä siitä, ja odotan innolla viimeistä (viidettä) osaa.
Aika kumma juttu tuo että jatkuva toisto väsyttää, mutta toisaalta taas ei välttämättä tykkää kun asiat muuttuvat...
Ranman seuraamiseen väsyin lopullisesti 21. osan jälkeen, Inu-yashaan jo 12. jälkeen
-
Kesken on tainnut jäädä vain Ragnarök (älkääkä tulko möyhöämään, että se on manhwaa...). Se tuntui siltä, kuin olisi lukenut roolipeliä... Idea ja hahmot ihan jees, mutta älyttömän hengetön.
One Piece vaikutti aluksi lähinnä kohtalaiselta, mutta on mielestäni parantunut koko ajan. Melodraamaa on tullut lisää mikä on hyvä juttu. Äärimmilleen viedyt tunteenpurkaukset toimivat hienosti tässä sarjakuvassa. Hommaan on saatu jotain jylhää, vaikka meno onkin melkoista kieliposkessa säheltämistä. Tässä sarjakuvassa ei mielestäni ole pahemmin toistoa. Taistelut kyllä kestävät välillä liian pitkään. One Piece on mielestäni parhaimmillaan silloin, kun perehdytään hahmoihin ja heidän taustoihinsa.
Ranma jankkaa aika pahasti, mutta mielestäni huumori toimii sen verran hyvin, että en voi jättää kesken. Hahmot ovat kuitenkin varsin onnistuneita ja tutuista asetelmista osataan repiä irti varsin monenlaisia tilanteita. Kyllä Ranma minun mielestäni Aku Ankan taskukirjat hakkaa.
-
Kesken on jäänyt monikin: aikanaan harrastin sellaista, että summamutikassa valitsin ensimmäisen kokoelman ja kohdalle osui helmien joukossa monenmoista räpellystäkin.
Johji Manaben Caravan Kidd oli huikean Outlandersin jälkeen käsittämätön alisuoritus.
Kia Asamiyan Silent Möbius, Dark Angel tai vähän siedettävämpi Steam Detectives ovat jääneet kaikki viimeistään toiseen kokoelmaan. Minun on vaikea edelleen ymmärtää, että tekijällä on vankkumaton fanikuntansa.
Clampin tuotokset, kuten X/1999 eivät myöskään ole käsissäni kestäneet loppuun asti.
Onhan noita esimerkkejä muitakin, mutta tässä nuo karkeimmat. Vastapainoksi on sitten sarjoja, joiden seuraaminen lähenteli pakkomiellettä. Outlanders, Maison Ikkoku, Blade of the Immortal, Lone Wolf and Cub ja Nausicaä of the Valley of Wind selkeimpinä tapauksina.
-
Luin 5 kirjan verran Conania,mutta sitten lopetin,kun en viitsi noihin hirveästi rahaa laittaa,One Piece vei voiton ja sitä luen edelleen.Tykkään enemmän katsoa animea kuin lukea mangaa. Paras anime mun mielestä on Bleach.
-
Kyllä minulla tuo One Piece lensi yli hilseen, kun unohdin käydä seuraavan pokkarin ostamassa. Aloittelin kolmannesta, mutta ostelu jäikin sitten neljänteen. Ensinnäkin One Piece ei oikein mangana viehättänyt (tosin nyt olen seurannut animena..) ja Sangatsu Mangan suomennukset.. Sanonko mistä. No en. Minut potkittaisiin samassa pois koko foorumin käyttäjistä ^^''
Inuyashaa nyt keräilen. Ihastuttava manga tosiaan. Kiertoonkin on pokkareita lähtenyt sinne kaveripiiriin.
-
ja Sangatsu Mangan suomennukset.. Sanonko mistä.
---
Inuyashaa nyt keräilen. Ihastuttava manga tosiaan.
Unohdit haukkua Inuyashan käännöksen. Sen on nimittäin tehnyt ihan sama henkilö kun One Piecenkin käännöksen.
-
one piece tuli ostettua mutta ei enää.. ei se vaan jaksanu kiinnostaa enää
-ja sama juttu dragon ballin kanssa
-
Timer stranger kyokon "hylkäsin" ;D
periaatteessa olisin halunnut sen loputki osat,
mutta kerkesin saada vaan kakkos pokkarin ::)
eli e kai sitä lasketa...
-
Unohdit haukkua Inuyashan käännöksen. Sen on nimittäin tehnyt ihan sama henkilö kun One Piecenkin käännöksen.
Taas. En kuitenkaan pidä Onepiecen suomennoksista. Ja sillä selvä. Inuyashasta en sitten tiennyt, vaikka vähän saman tyyppistä ne olivat. Kuitenkin Onepiecessä kirjoitetaan paljon slangilla, johon en ole tottunut. Se ottaa kirjoituksessa varsinkin paljon päähän. (No nyt ajauduin aiheesta... o___-')
-
No eipä tuota Akiraa tule enää pahemmin seurattua, kun eivät ne siellä LIKEllä saaneet suomennettua..
Muutenkin aika tylsän oloinen sarja.
Ja Dragon Ballista en ole ikinä pitänytkään, ostin osan 16, ja kiinnostus lopahti siihen.. :)
-
Kaikki on jäänyt kesken. Minussa on sellainen vika, etten pysty kiinnostumaan mistään mangasta niin pitkäksi aikaa, että lukisin sen loppuun.
Time Stranger Kyokon hahmot olivat mielestäni niin ärsyttäviä ja tylsiä, että ensimmäisenkin pokkarin lukeminen oli tuskaa. Ainoa, jonka nimi on jäänyt mieleen on Chocola. Sekin varmaan sen takia, että teki mieli hirttää se raivostuttava otus jo parin sivun jälkeen. Muut hahmot olivat minulle täysin yhdentekeviä.
Sama ongelma on melkeinpä kaikkien kokeilemieni mangojen suhteen. Mikään hahmo tai tapahtuma ei herätä kiinnostusta. Esim. sarjat One Piece, Get Backers ja Matantei Loki Ragnarok ovat jääneet kesken tästä syystä.
Länsimaisen sarjakuvan tai animen suhteen tätä ongelmaa ei ole (esim MLR meni parilla istunnolla läpi). Vain manga tökkii. ???
-
Conanin lopetin; samaa vatkausta uudestaan ja uudestaan ja maksoi hieman enemmän, kun ruotsinkielellä seurasin.
-
:police:
-
Dragon Ball jäi kesken n.20 osan jälkeen... syyt: monta kirjaa peräkkäin saattaa olla pelkkää yhtä taistelua, viholliset suurimmaksi osaksi tyhmiä ja typerän näköisiä, eikä romantiikkaakaan sitten yhtään (olisin halunnut ehdottomasti tietää enemmän mm. Tien+Launch, Goku+Chichi sekä Bulma+Yamcha/Vegeta- suhteista mutta ei niin ei..:P no eipä Toriyama mikään paras mangaka ole mitä romantiikkaan tulee)
Ja Conania olen harkinnut myös lopettavan, johtuen suurimmaksi osaksi kaikkien tapausten samankaltaisesta ideasta. (Conan+Kogoro+Ran/3 kakaraa lähtee jonnekin, aluksi kivaa yhdessäoloa, sitten joku murhataan, Conan etsii johtolankoja ja selvittää tapauksen, tainnuttaa Kogoron tai jonkun muun ja kertoo muille tapauksen ratkaisun) ::)
-
Ranma
Oikeastaan lopetin jo kun olin lukenut 11 voljuumin mutta ostin silti viidenteentoista saakka.
Kare Kano
Kolme ensimmäistä menivät suhteessa suklaa ja hyvän elokuvan mainostauot. Ei erikoista, piirrosjälki näytti hyvältä ensimmäisellä vilkaisulla.
Muut ovat olleet sellaista -- katson kirjastossa, katsotaan jos rahat riittää ja jaksan raahautua kauppaan --.
-
Conania ostin 4 kappaletta. Siihen se sitten jäikin, kun hinta on se päälle 5 eskoa. Mieluummin ostan Aku Ankan taskareita kirppikseltä parilla eurolla. Joskus tulee kyllä lainattua kirjastosta edelleen, conaneita siis.
-
Dragon ballia tuli jonkin aikaa luettua, mutta lopetin kun se rupes toistamaan itseään. Itsellä on 1 - 29 osat hyllyssä.
-
Inuyasha loppui nyt vimeisimmän numeron myötä, ja DB aikoinaan siin 11 numeron kohdalla. Conanit taas jäivät ostamatta rahatilanteen vuoksi.
-
Itse lopetin myös Dragon Balliin sijoittamisen, sisko tosin on jatkanut ostamista uskollisesti..
Mutta tarina vain kävi liian yksinkertaiseksi ja lapselliseksi minun mieleeni. Joku läpeensä paha rumilus haluaa tuhota maapallon joka on 10000000 kertaa voimakkaampi edellistä pahista ym. Loputtomat taistelukohtaukset ja ainaiset uhittelut ja mahtailut ottivat myös voimille.. -_-
Ja vielä se että 35. osassa Mr.Satan pelastaa maailman jolloin ihmiset alkavat palvomaan häntä. En ole mikään uskovainen, kirkostakin olen eronnut mutta en voi olla ihmettelemättä mitä Toriyama on oikein halunnut tällä viestittää.. Jos sillä ei olisi merkitystä, kai henkilön nimi olisi voinut olla mikä tahansa muu. Tai sitten minä vain olen tylsimys.
-
En ole mikään uskovainen, kirkostakin olen eronnut mutta en voi olla ihmettelemättä mitä Toriyama on oikein halunnut tällä viestittää.. Jos sillä ei olisi merkitystä, kai henkilön nimi olisi voinut olla mikä tahansa muu.
Japanilaisetpa eivät ole eivätkä ole koskaan olleetkaan kristittyjä, eivätkä ajattele siihen liittyviä asioita samassa viitekehyksessä kuin länsimaiset. Muinaisviikingitkin saattaisivat olla vähän äimän käkenä siitä, että mahtava ukkosenjumala Thor on alennettu sarjakuvissa supersankariksi - eikä edes kauhean vahvaksi sellaiseksi...
-
Valitan kohdasta: "ei kauhean vahvaksi". Thor on yksi Marvelin vahvimpia supersankareita. Hänen kanssaan samalla tasolla olevat hahmot ovat melkein poikkeuksetta myös jumalia tai heihin rinnastettavia hahmoja.
Päinvastoin, Thor kuvataan Marvelilla VAHVEMMAKSI kuin Skandinaavisissa myyteissä, jossa hän tarvitsee voimavyötä jaksaakseen nostaa vasaransa* ja paikasta toiseen siirtyäkseen valjakon ja pari kahdeksanjalkaista vuohta**.
Myönnän kyllä että yhdenmukaisuus ei ole kovin pitkälle viety, mutta Marvelin Thor on monta kertaa voimakkaampi kuin legendojen, joka oli lähinnä normaali ihminen jolla oli spesiaalivyö ja vasara.
*Marvelin Thorillakin vyö on, mutta hän käyttää sitä melko harvoin
**ei ole sarjakuvissa juuri näkynyt
-
Kyllä. Dragonball ja Vision of Escaflovne
-
Kyllä. Jostain syystä huomasin vasta 20. pokkarin kohdalla lainaavani Ranmoja pelkästä tottumuksesta, vaikka totuudessa vihaan koko sarjaa. Lue yksi ja tunnet kaikki.
-
No sanotaan mieluummin, että mikään ei ole jaksanut kiinnostaa, niin paljoa, että olisin alkanut vakituisesti seuraamaan... vaihtelu virkistää.
-
Akira jäi kesken viidennen osan jälkeen. Mielenkiinto ei vaan pysynyt enää yllä. Takahashin "Maison Ikkokuun" mielistyneenä yritin lukea aikanaan myös Ranmaa, mutta jo ensimmäinen osa oli ihan tarpeeksi.
Japanilaisetpa eivät ole eivätkä ole koskaan olleetkaan kristittyjä, eivätkä ajattele siihen liittyviä asioita samassa viitekehyksessä kuin länsimaiset.
Niin tai näin, mutta luulisi kuitenkin, ettei Toriyamalta olisi jäänyt huomaamatta Satan -nimen sisältämä merkitys kristillisessä mytologiassa, etenkin kun kristinusko saapui Japaniin jo 1200-luvulla.
Ja iJustenin huomautus Marvel-Thorista oli aiheellinen. Noinhan se juurikin menee.
-
Joskus jää aivan hyviäkin sarjoja kesken kun tuskastuu sarjan julkaisutahtiin (tyyliin osa/vuosi). Oikeaan tunnelmaan päästäkseen täytyy aina aloittaa koko sarja uudelleen alusta, ja siihenkin väsyy...
Kateeksi käy ne joilla on riittävät saksan- ja ranskankielentaidot, monet seuramistani sarjoista etenevät näillä kieleillä paljon englanninkielistä julkaisua nopeammin (ja ovat usein painettuja huomattavasti paremmalle paperille sekä suojapäällisillä varustettuja...).
Huoh, täytyy varmaan kaivella vanhat ranskanoppikirjat esille...
-
Niin tai näin, mutta luulisi kuitenkin, ettei Toriyamalta olisi jäänyt huomaamatta Satan -nimen sisältämä merkitys kristillisessä mytologiassa, etenkin kun kristinusko saapui Japaniin jo 1200-luvulla.
Eipä tietystikään. Hänellä vain ei ole mitään syytä jättää Saatanaa hahmona käyttämättä, koska lukijoille kyseessä on vain yksi länsimaisen mytologian osa muiden joukossa. Onhan japanilaisissa sarjakuvissa temmeltänyt kuoleman jumalia, demoneita ja enkeleitä ennenkin...
Yhtä hyvinhän voisi kysyä, mitä Tatsuya Ishida on halunnut sanoa tehdessään Saatanasta yhden sarjakuvansa (http://www.sinfest.net/)päähenkilöistä. Ja kuten Suomisen Jannekin on sanonut (http://www.dnainternet.fi/id/viihde/artikkelit/1130338330075399.html): päähenkilöhän on vain kevyellä eksotisoinnilla kuorrutettu Vaahteramäen Eemeli. Ja isukki yhdessä ruudussa esiintyvä sivuhahmo, joka on mukana vain siksi, että hänen totaalinen puuttumisensa sarjakuvasta olisi tyhmän tuntuista.
-
Vain pari Inuyasha numeroa englanniksi. Mutta jätin sarjan keräämisen siihen, koska se koko ajan jatkuu ja jatkuu...
Rumiko olisi saanut jo vetää lopun kyseiselle tarinalle, mutta on liian kiinni niissä hahmoissa.
Mangassa vedetään jo muiden sarjakuvien tyyliä. Herätetään kuolleet uudestaan ja uudestaan! Eikö olekkin kivaa?
Suomeksi en tule kyseistä sarjaa ostamaan, koska minä vihaan sitä suomennosta (ikävä kyllä), että jos tulee hyvä numero, niin englanniksi se tulee hyllyyn sitten... Mutta siihenkin on piiiiitkä aika.
-
Päinvastoin, Thor kuvataan Marvelilla VAHVEMMAKSI kuin Skandinaavisissa myyteissä, jossa hän tarvitsee voimavyötä jaksaakseen nostaa vasaransa* ja paikasta toiseen siirtyäkseen valjakon ja pari kahdeksanjalkaista vuohta**.
Ei niillä vuohilla kahdeksaa jalkaa ainakaan Eddassa ole. Odinilla kylläkin on kahdeksankoipinen Sleipner-ratsu. Thorin komea vuohivaljakko on Suomessa nähty ainakin MARVELissa 9/1992.
-
Olen lopettanut Inuyashan lukemisen. Luin sitä pokkari 13 asti,mutta sitten en enään jaksanut. Sarja alkoi toistaa itseään. :P