Kuulostaa hyvältä ja olen itsekin lukenut jonkun verran. Azumanga daioh on kuitenkin mielestäni parempi animena, mutta mielipiteitä on monia.
Cowboy Bebob on mangana ainakin melko heppoisen oloista. Tämän sanon taas "vain" yhden kirjan lukeneena. Minkäs verran tuommoinen DVD muuten kustantaa ja montko minuuttia siinä on matskua? Jos se kerran on Pythonin veroinen, niin sen on pakko olla hintansa väärti. Minä vuonna animoitu? (Olikos Anime-lehdessä tästä just... näin hyvin mä muistan :))
Animesta en niin paljon välittänyt, osittain ehkä sen vuoksi, että mangan luettua tietää jo vitsien juonen etukäteen, mikä hieman latistaa tunnelmaa.
Azumangan ykkösalbumin käännöksessä oli mielestäni paikoitellen hiukan kömpelöyttä, mutta onneksi muissa albumeissa homma jo pelasi täydellisesti.
Ja suosikkihahmoni on tasan tarkkaan Sakaki.
Mikäs hänessä niin hienoa on sitten? Hiljainen mutta voimakas. Paras esimerkki kolmas urheilukisa (jakso 23), kun hän ottaa nauhan otsaltaan ja sitoo hiukset kiinni. Tunnelma ei voisi olla korkeammalla. Sakakista tietää siinä vaiheessa tarpeeksi, että voi olettaa seuraavaksi kaiken lakoavan hänen tieltään. Tai jakson 18 lumisota, jossa hän on, Kaguran sanoin, cool. Ja parasta on, että voimat eivät rajoitu fyysiseen puoleen. Kissafetissi osoittaa, että jos hän jotain tahtoo, ei hän luovuta vaikka mikä olisi. Esimerkiksi krooninen kissanpurema. Pure pölyä Goku, tässä on kunnon taistelija.
Hyvä tyyppi Sakaki siis on, mutta tämä ei vielä riitä ykköspaikan saavuttamiseen. Sitä pohjustettiin jakson 17 karaokekohtauksella, jossa Sakakin lauluääni ja laulu upposivat minuun kuin kuuma veitsi voihin. Täydellistä harmoniaa. Valmistelut jatkuivat sitten jaksossa 21, kun Maya astui areenalle. Koko loppujakson olin yhdeksännellä pilvellä. Ja itku lähellä jakson lopussa. Viimeinen niitti sydämeen iskettiin jaksossa 24, kun Maya tulee takaisin yhdessä parhaista kohtauksista koko sarjassa. Sakakin ja Mayan yhteiseloa seuratessa olinkin sitten sillä yhdeksännellä pilvellä viimeisten jaksojen ajan. Täydellinen pari.
Nyt kun Yotsubato saadaan vielä julkaistuksi suomi-(hah!), englanti-, saksa- tai ruotsilinjalla
Englanniksi (http://www.amazon.com/exec/obidos/tg/detail/-/1413903177/qid=1113570247/sr=8-1/ref=pd_csp_1/002-4922410-0705659?v=glance&s=books&n=507846) Yotsubato! onkin jo kääntynyt. :)
Löytyi netistäkin muutama näyte. Itseä ei niin kauheasti innostanut, vaan jospa näiden perusteella joku muu innostuisi sarjasta:
http://www.nnanime.com/azumanga/
Löytyi netistäkin muutama näyte. Itseä ei niin kauheasti innostanut, vaan jospa näiden perusteella joku muu innostuisi sarjasta:
Ok, animea olen katsonut vain muutaman jakson erään kaverin luona, ehkä siihen kannattaisi perehtyä, jos siinä on enemmänkin tuollaisia kohtauksia, kuten aiemmin mainittu Sakakin karaokekohtaus, jota ei löydy mangasta. Onko tietoa siitä, kuka nämä animen uudet osuudet on käsikirjoittanut? Azuma itse vai joku muu?
Ensimmäisen kerran tajusin kuinka Osakan puhe erosi muiden puheista - tuo on ilmeisesti fanikäännös, onko tämä ero tehty yhtä selväksi noissa "oikeissa" kirjoissa?
Sarjaa tarjottiin eräälle isolle lehdelle. Lehti sanoi kyllä, tekijä ei.
Tämä neljän ruudun pystyformaatti on melko mielenkiintoinen ylipäänsä.. ruutujen määrä ja koko on aina vakio, lukusuunta ylhäältä alas, jolloin ruudut ovat vaakasuunnassa leveämpiä kuin pystysuunnassa. En oikein osaa nyt tältä istumalta pistää sanoiksi miten se oikein eroaa omista lehdistämme tutusta strippiformaatista.. mutta jotain siinä on.Minusta ne ruudut jollain tapaa yhdistyvät toisiinsa voimakkaammin, kun ne ovat allekkain ja korkeus on pienempi kuin leveys. Ainakin tuntuu, että tyypillisissä länsistripeissä, joissa on neliönmuotoisia ruutuja vaakasuuntaan vierekkäin, jokainen niistä on enemmän erillinen hetkensä. Strippi ei mene niin vauhdilla läpi. Mutta tekeekö sen lopulta ruutujen sisältö vai ruutujen muoto ja asettelu, ts. formaatti itse, en osaa sanoa. Katseenkuljetuksella on varmaan jotain tekemistä, että miten siirrytään kuplasta toiseen ja sitten alaspäin toiseen ruutuun. Nojoo, kunhan yritin.
Kuulostaa hyvältä ja olen itsekin lukenut jonkun verran. Azumanga daioh on kuitenkin mielestäni parempi animena, mutta mielipiteitä on monia.
Kun nyt kuitenkin oli koko pokkari käytössä (eli strippejä ei esimerkiksi tarvinnut lukea yksi kerrallaan päivän sanomalehdestä) hahmot ja sarjan yleisen fiilingin oppi tuntemaan ja loppupäässä kirjaa naureskelin ääneen.
Neljän ruudun formaatista tulee mieleen weppisarjakuva sinfest... Joku osannee sanoa, onko neljän ruudun formaatti yleinenkin japanilaisissa sanomalehdissä?
Joku osannee sanoa, onko neljän ruudun formaatti yleinenkin japanilaisissa sanomalehdissä?
Yksikään toinen yonkomasarja ei ole onnistunut lyömään itseään läpi lännessä, vaikka sen imussa sitäkin on yritetty. Kertoo paljon.
Heartbroken Angels on nyt kuitenkin lähinnä aikuisten sarja, joten ihan suoraan sitä ei voi rinnastaa kaikkeen yonkomaan. Eikä yksi tai kaksikaan poikkeusta tee vielä kesää.Whatever. Itse en näe mitään syytä uskoa yonkoman olevan yhtään sen huonompi viihde/taidemuoto kuin esim. strippisarjakuva. Mutta siitä kiistely ei kuulune tähän ketjuun.
Whatever. Itse en näe mitään syytä uskoa yonkoman olevan yhtään sen huonompi viihde/taidemuoto kuin esim. strippisarjakuva. Mutta siitä kiistely ei kuulune tähän ketjuun.
Ei sinällään huonompi muoto, mutta sitä ei käy kiistäminen etteikö suurempi prosentti yonkomamangasta olisi matalaotsaista tapettiliisteriä kuin mangasta yleensä.Miten niin "ei käy kiistäminen"? Kuinka monen yonkoman otantaa olet tutkinut päästäksesi tuohon johtopäätökseen?
Käännöksistä en tiedä, mutta Kagami Yoshimitsun Lucky Staria verrataan Azumangaan kovasti. Minusta Rakki sutaa on armottoman tylsä, koska siitä puuttuu juuri Azuman maailmojen kaltainen jäljittelemätön persoonallisuus, mutta näine mielipiteineni olen vähemmistössä.
Välillä tuli eteen taas hetkiä, joissa ei oikein tiennyt, miten neljään alekkain olevaan ruutuun pitäisi suhtautua. Strippi ei ollut hauska eikä tuntunut vievän tarinaa eteenpäin. Hahmot saattoivat tehdä söpöjä asioita tai näyttää hellyttäviltä, mutta siinä ei ole oikein riittävästi sisältöä minulle.
Alkuperäiset ääniefektit vielä tuovat tyylillistä lisäkorostusta.
Ääniefektien korvaamattomuudella ei ole itseisarvoa; se puolustaa paikkaansa vain silloin, kun korvaaminen vahingoittaisi sarjakuvan dynamiikkaa ja/tai ulkoasua (ja joskus ei silloinkaan (http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/muks.jpg)). Tässä tapauksessa se tekee kuitenkin lähinnä päinvastaista, kun samoihin ruutuihin on ahdettu sekä efektit että käännökset - joista ensimmäiset eivät palvele mitään tarkoitusta.
Niinhän minä juuri pääsin sanomasta - silloin kuin efektien korvaaminen vahingoittaisi sarjakuvan ulkoasua.
Mutta en siltikään näe, mitä tarkoitusta alkuperäiset efektit palvelevat esimerkiksi tässä (http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/azu1.jpg) stripissä. Mitä muuta ne tekevät kuin vain stripistä ahtaamman näköisen ja epätasapainoisemman, pilaten mangakan tekemän huolellisen yleisilmeen?
Ääniefektien korvaamattomuudella ei ole itseisarvoa; se puolustaa paikkaansa vain silloin, kun korvaaminen vahingoittaisi sarjakuvan dynamiikkaa ja/tai ulkoasua (ja joskus ei silloinkaan).
Mutta en siltikään näe, mitä tarkoitusta alkuperäiset efektit palvelevat esimerkiksi tässä (http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/azu1.jpg) stripissä.
Loppujen lopuksi tämä viestittää seuraavaa: kun ihmiset pyytävät kustantajilta, ettei alkuperäisiin efekteihin koskettaisi, olisi hyvä myös perustella ja antaa vinkkejä siihen millaisissa tapauksissa tämä ei ole tarpeellista. Esimerkiksi Azumangan suhteen, koska nuo kanat olisi ihan yhtä hyvin voinut pyyhkiä ylikin noilta valkoisilta taustoilta ja asetella kssh ksshit ja loiskikset niiden tilalle.
Vaikutelma olisi suomeksi pakosta erilainen, vaikka alkuperäistä typografiaa ja efektikuvan muotoa kuinka yrittäisi matkia, kun kirjoitusmerkkejä tulee eri määrä ja ne ovat eri muotoisia. Siis ulkoasu muuttuu väistämättä jonkin verran.
"Lupin IIIn Rakastettu Fujiko."
Ongelmana on se, että minä en näe mitään vitsiä. Näen hahmoja jotka käyttäytyvät typerästi, mutta se typeryys on tylsää. Minun mielestäni huumori rakentuu oivaltamiselleToivottavasti oivallat Azumangankin vitsit vielä jonakin päivänä ;). Itse olen nauranut niiden kanssa useampaankin otteeseen.
"Lupin IIIn Rakastettu Fujiko."Rakastettu-sanaa viitannee siihen, että Lupin III -sarjan hahmo Lupin III rakastaa Fujikoa. Ei siis siihen, että Lupin III -sarjan Fujiko-hahmo olisi yleisesti fanien keskuudessa rakastettu. Vai tarkoititko, että sana ei tässäkään merkityksessä sovi Tomon ilmeeseen? En kykene samaistumaan näin voimakkaaseen tuntemukseen, kun omasta mielestäni kuulostaa erittäinkin hyvältä käännökseltä. Moni kun ei välttämättä tunnistaisi hahmoa pelkän nimen perusteella, ja käännös kertoo luontevasti kaiken olennaisen muutamalla sanalla. :)
Tuo "Rakastettu" ei oikein sovi siihen miltä Tomon ilme näyttää. Tämä repliikki ylittii jopa myötähäpeän kynnyksen.
Kuinka monen yonkoman otantaa olet tutkinut päästäksesi tuohon johtopäätökseen?
Itseäni ainakin nimittäin kiinnostaisivat nuo aiemmin mainitsemasi yonkomat, joita on julkaistu länsimaissa Azumanga Daiohin "imussa". Onko niitä paljonkin, ja onko kukaan lukenut niitä? Suosituksia?
Lucky Star -manga on tosiaan täyttä tuubaa, kuten Jari jo sanoikin. Kyoto Animationilta sanottiin animeversion kakkoskauden olevan "erittäin epätodennäköinen", koska "materiaali vaati runsaasti parantelua tuotantovaiheessa." Eli ei siis ollut hauskaa.
Näitä imussa mukana tulleita yonkomia on julkaissut lähinnä ComicsOne ... Mutta joka tapauksessa tuskinpa nämä edustavat edes sitä huonointa päätä, miksi niitä muuten olisi vaivauduttu Jenkkilän kamaralle rahtaamaan.