Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Eurooppalaiset sarjakuvat => Aiheen aloitti: Justus - 16.03.2005 klo 11:54:13
-
Tapiirin ensimmäisessä numerossa, esittelytekstissä sanottiin jotenkin näin: "Työnjako on selvä. Pahkasika huolehtii kotimaisesta sarjakuvasta ja Tapiirin kontolle jää tuotettu sarjakuva". Käytännössä tämä tarkoitti eurooppalaista sarjakuvaa.
Keräilen Tapiireja, minulla alkaa olemaan ne melkein kaikki. Uusimmasta päästä puuttuu muutama. Tänään pitäisi tulla kaksi postissa ja kolmesta on huuto vetämässä Huuto.netissä.
Miksi Tapiiri lakkautettiin? Sehän oli kai vähän aikaa ilmestymättä eikä kaikkia numeroita ilmestynyt. Tapiiri oli todella laadukas sarjakuvaelämys. Tapiirin myötä minusta tuli sarjakuvadiggari. Oli Pahkasiallakin osuutta asiaan (ne minulla on kaikki, lukuunottamatta joitakin ensimmäisiä alle numero 10 joita ei saa mistään), mutta Tapiiri oli eurooppalaisen sarjakuvan huumaava annos. Jäin koukkuun heti!
-
Miksi Tapiiri lakkautettiin? Sehän oli kai vähän aikaa ilmestymättä eikä kaikkia numeroita ilmestynyt.
Ai miksi... hih hih... ;D Kun ei osteta, ei tehdäkään.
Lainataan:
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=329
----
Kolmas kerta ei toden sanonut
Tapiiri ei siltikään loppunut. Viidakon sinnikäs parivarpainen on sitkeä eläjä. Lehden huoltajuus siirtyi keravalaiselle divarinomistaja Arvo Raskille ja tämän Kersa Oy:lle. Lehden laatu muuttui kovasti vaihtelevaksi. Kun Tapiiri Oy:n hankkimat sarjat julkaistiin loppuun, nähtiin monenmoista luokatontakin esitystä lehden sivulla. Espanjalaisia Ligne Claire -tyylilajin tuotoksia nähtiin useita. Kovasti koreita kuvia mutta vähän sisältöä. Tyylikästä ja kovin tekotaiteellisen oloista jälkeä edusti esimerkiksi Jordi Gualin Surfing U.S.A. -alpparin sarjat - juttuihin ei vain saanut mitään tolkkua. Italialaisten Baldazzinin ja Canossan Sumusireeni huutaa yössä edusti saman tyylilajin kuvastoltaan tummasävyisempää puolta, ja tarinaltaan melko köykäistä melodraamaa. Oudon tunnelman loi jäykkä piirrostyö ja mieshahmot joiden erottaminen toisistaan vaikeutti juonen seuraamista.
Uuden Tapiirin eksoottisinta puolta oli tsekkoslovakialainen Arnal, Kája Saudekin eriskummallisella tyylillä piirtämä fantasia-sarjakuva. Pohjanoteerauksiin kuuluivat ruotsalaisen Björn Kalsströmin piirtämä erittäin vanhanaikainen scifi-strippisarja Leo Falk, ja omakustannesarjatasoinen suomalaissarja Scifantti. No, olihan siellä sentään Altania ja Prattia melkein loppuun saakka. Silti Tapiirin lopunajat olivat väistämättömät, vähällä rahalla ei saanut lehteen huippupiirtäjien töitä, niiden puutteessa lukijat vähenivät ja lukijoiden kadotessa vähenivät myyntipaikat jne. oikein ilkeässä kierteessä. Harva tietänee milloin Tapiiri lopetti. Viimeinen numero 3/1991 oli kaikkiaan 26. Tapiiri.
-----
Juttu kannattaa lukea sinne lopun kommentteihin saakka. Markku Jalavan kommetti aiheesta viimeisenä.
-
Juttu kannattaa lukea sinne lopun kommentteihin saakka. Markku Jalavan kommetti aiheesta viimeisenä.
Eipäs ollutkaan... ja viimeinen kommentti edustaa ehtaa alatyyliä. Valvojilla lienee kohta asiaa.
-
Eipäs ollutkaan... ja viimeinen kommentti edustaa ehtaa alatyyliä. Valvojilla lienee kohta asiaa.
On hoideltu sinne minne tuommoiset väläykset joutavatkin. Keväällä tuppaavat kaikenlaiset örkit ja ölliäiset puskemaan esiin kiviensä alta. Jotkut taas eivät millään tajua, että juttujen kommentti-osio ei ole mikään chattipalsta. Mielipiteet ja keskustelut tälle puolelle, kiitos.
-
Antaa Tapiirin levätä rauhassa. Kolme julkaisijaa epäonnistui sen kustantamisessa. Luulin, että Jysäyksenkin julkaisijat olisivat ottaneet oppia siitä. Eivät sarjakuvamarkkinat ole niin hirveästi muuttuneet Suomessa...
-
Luulin, että Jysäyksenkin julkaisijat olisivat ottaneet oppia siitä.
Eipäs maalata piruja seinille. Minusta on erinomainen asia, että joillakin vielä riittää energiaa ja käteistä yrittää Jysäyksen kaltaista juttua.
Kyllä Jysäykselle on kysyntää, jos vain saavat "hyviä" sarjoja lehteensä. (mitä ne sitten ovatkaan, on vaikeampi juttu.)
Tapiirin jätin ostamatta sen takia , että se muuttui niin huonoksi. Jos oli rahasta/kustantajan resursseista kiinni tuo huononeminen, niin se on ymmärrettävää. Mutta jos jonkun päättävän elimen mielestä ne loppuajan sarjat olivat oikeasti hyviä hankintoja, niin hohhoijaa!
-
Lainaus Ronkaisen jutusta:
Seitsemän kaikkiaan ilmestyneen numeron jälkeen kustantaja Fanzine Oy tarkasti tilejään ja kun katetta ei ollut syntynyt tarpeeksi, päätettiin lehti kuopata. Myynti oli tipahtanut lupaavasta 12000 kappaleen alusta kahdeksaan tuhanteen.
Maallikkona tuo 8000 kappaleen myyntikin kuulostaa vielä ihan hyvältä laatusarjakuvajulkaisulle. Mustanaamion levikki on jossain 5000 tienoilla. Okei, yhteispainatus ja halvempi formaatti jne... Mutta onko 8000 kpl myynti todella niin vähän että lehti ei silloin kannata?
-
Lainaus Ronkaisen jutusta:
Maallikkona tuo 8000 kappaleen myyntikin kuulostaa vielä ihan hyvältä laatusarjakuvajulkaisulle. Mustanaamion levikki on jossain 5000 tienoilla. Okei, yhteispainatus ja halvempi formaatti jne... Mutta onko 8000 kpl myynti todella niin vähän että lehti ei silloin kannata?
Eikä kustantajalle pelkkä kannattavuus riitä. Lehden pitää kannattaa hyvin. Mitä sitä resursseja haaskaamaan pikkurahoihin.
Koska esim. pelilehdet myyvät, niitä näyttää nyt tulevan markkinoille vaikka kuinka.
-
Tuohon HYVIN kannattavuuteenhan se Non Stopkin kaatui. Lehti tuotti, mutta ei tarpeeksi. :-\
-
mä olen ihmetellyt miten R-kioskeilla myydään tätä Judge Dredd Megazinea edulliseen hintaan 9.60. ilmeisesti moni on valmis maksamaan sen vaikka sisältö on loppujen lopuksi aika keskinkertaista (omani olen ostanut divareista eikä niistä ole kauheasti iloa kun ne on jatkosarjoja, mutta onhan näissä löytämisen ilo jos saa koko tarinan kokoon). lehdet on vaan sikamaisen hintaisia, ihan paskatkin. jotenkin minusta tuntuu että sarjakuvia lukevat ihmiset eivät ole ikinä varakkaita mutta ovat silti valmiita maksamaan laadusta. omakohtainen esimerkki:olen itse köyhä mutta 15 e Laikku nelosesta oli kohtuullista, samaan hintaan sai vielä Like-Oton fiilistelyt Kallion sarjakuvista. minusta se eka Jysäys olisi saanut olla kalliimpi ja prameampi
-
Mutta onko 8000 kpl myynti todella niin vähän että lehti ei silloin kannata?
En tarkkaan kyllä tiedä, mutta tuommoisessa kustannushommassa on laskelmissa niin paljon muuttujia, että pelkillä myyntiluvuilla ei aina voi sanoa mikä kannattaa ja mikä ei. Mustanaamioon saadaan valmis matsku vissiin aika edullisesti, ei tarvitse hakea sarjoja jokaiselta piirtäjältä erikseen ja tehdä sopimuksia tai soitella tusinaan eri agentuuriin tai välitystoimistoon. Mustiksella on myös yhteispainatus ja paperi on halvempaa ja lehti kooltaan pienempi. Ehkä vieraileva Egmontin edustaja osaa sanoa tarkemmin. Joka tapauksessa hyvä että Mustis yhä ilmestyy! Ja sen laatu tuntuu parantuneen.
Joka tapauksessa "liian pieniin" myyntilukuihin (myyntivoittoihin) ovat niin Sarjis kuin Non Stopkin lopahtaneet.
Timo
-
Miksi Zoom aikoinaan lopetettiin? Tai voihan sen arvata...
Zoom usein helposti jää vähemmälle huomiolle, vaikka taisin siitä itse silloin aikoinaan pitää enemmän kuin Ruudusta.
Siinä julkaistiin mm- Asterixia, Valeriania Haikaralaivuetta, Navahoa ja silloista ehdotonta suosikkiani, Punapartaa.
Ja sitten oli vielä huippuhyvä albumisarja lehden ohella.
-
Lainaus Ronkaisen jutusta:
Maallikkona tuo 8000 kappaleen myyntikin kuulostaa vielä ihan hyvältä laatusarjakuvajulkaisulle. Mustanaamion levikki on jossain 5000 tienoilla. Okei, yhteispainatus ja halvempi formaatti jne... Mutta onko 8000 kpl myynti todella niin vähän että lehti ei silloin kannata?
Kyllä Tapiiri olisi kannattanut 8000 kappaleen myynnillä. Ei sen myynti niin suurta ole koskaan ollut. Nyt keskustellaan huhujen ja kuulopuheiden perusteella, joissa ei mitään perää. En millään jaksa enää muistaa Fanzinen(jossa en ollut mukana) enkä Kustannus Oy Tapiirin (jossa olin mukana) julkaiseman Tapiirin levikkiä, mutta ei se ollut lähelläkään 8000. Mistähän tämä luku on muuten peräisin?
-
Puhuin Arvo Raskin kanssa joitain kuukausia sitten, tietämättä kuka hän oli. Mainitsi Tapiirin ja kertoi kuinka Rautakirja oli vastahakoinen levittämään lehteä. Kaikki numerot saatiin ulos, mutta Rautakirja ei suostunut pistämään jokaista numeroa jakeluun. Rask(i?) antoi ymmärtää että Rautakirja ei ollut halukas työskentelemään hiekanmurujen kanssa.
Antikvariaatti Kersa Keravan keskustassa (Raskin omistama) sisältää aika hyvän valikoiman Tapiireja (yllättävästi..) sieltä voisi lähteä niitäkin lehtiä etsimään.
-
Antikvariaatti Kersa Keravan keskustassa (Raskin omistama) sisältää aika hyvän valikoiman Tapiireja (yllättävästi..) sieltä voisi lähteä niitäkin lehtiä etsimään.
Olen tässä ostellut Huuto.netissä aika hyvin Tapiireja. Sanotaan mitä sanotaan, mutta kyllä niiden uudempienkin Tapiirien laatu on erinomainen. Ihan toista kuin jokin Semicin tms. Aidan takaa tai muu joutavan kiltti jenkkisarjakuva. Viihdyttäviä lapsille mutta eivät minusta Sarjakuvaa (tm). Poikkeuksena ehkä Opus.
-
julkaiseman Tapiirin levikkiä, mutta ei se ollut lähelläkään 8000. Mistähän tämä luku on muuten peräisin?
Se oli jossain noista Sarjainfon artikkeleista, joissa puhuttiin uudesta Tapiirista, eli kakkosinkarnaatiosta. En nyt pääse tarkistamaan lähdettä.
Timo
-
Sain kerättyä kaikki Tapiirit ja nyt lueskelen niitä läpi. Menossa on tod.näk. yks parhaista numeroista eli ensimmäinen Soile Kaukorannan päätoimittama numero (1/86). Sitä edeltävät kolme värinumeroa olivat myös huippuja.
Värinumeroissa mainostetaan pian ilmestyväksi neliväristä Spirit-albumia, mutta en muista koskaan semmoiseen todellisessa elämässä törmänneeni (paitsi Jalavan 90-luvulla tekemiin). Eikä Lakomakaan mainitse sitä. Eli mahtoiko tuo hanke kaatua samalla kuin Fanzinen Tapiirikin?
-
Semmoisen piti ilmestyä silloisen "akateemisen" sarjisväen kauhuxi:
"Spiritiä ei saa julkaista väreissä! Spiritin maailma elää mustavalkoisuudesta..."
Piti ilmestyvän banaanipressiltä myös Manaran H.P. ja Giuseppe Bergman (Se suuri seikkailu), ja Rube Goldbergin keksintöjä sarjakuvamuodossa esittelevä opus, mutta kaikki meni sitten samaan kaivoon Fanzinen myyntitempauksen myötä.
-
Kyllä albumit Spirit 2 ja 3 olivat väreissä. Ja kyllä se Lakoman sivuilla on kerrottu.
-
Kyllä albumit Spirit 2 ja 3 olivat väreissä. Ja kyllä se Lakoman sivuilla on kerrottu.
Juu juu, mutta ne eivät ole Banana Pressin vaan Jalavan julkaisuja.
-
Mutta Tapiiri kuuluu. En viitsinyt aloittaa uutta ketjua kysymystäni varten, kun se kuitenkin liittyi oleellisesti Tapiiriin.
Enpä oikein ymmärrä Fanzinen touhuja; suuret ilmeisen pitkälle tehdyt suunnitelmat kerrasta poikki vaan. Ja miksi ihmeessä se Tapiiri piti myydä Pahkis-miehiltä salassa?
???
-
Enpä oikein ymmärrä Fanzinen touhuja; suuret ilmeisen pitkälle tehdyt suunnitelmat kerrasta poikki vaan. Ja miksi ihmeessä se Tapiiri piti myydä Pahkis-miehiltä salassa?
???
Lue Sarjakuvalehdistön vaiheista Suomessa osa III ja minun kommenttini siihen arkistosta. Siinä se on kerrottu! Fanzine oli menossa nurin. Ja mitä kaikkea kuulin aikoinaan Tapiirin sisältä en ihmettele nurinmenoa ollenkaan...
-
Oon minä sen lukenut, mutta käyn kertaamassa. -- Eli Tapiiria ei myyty lainkaan. Eihän sitä kuitenkaan myöhemmin julkaissut Jalava vaan Kustannusosakeyhtiö Tapiiri. Miksi moinen uusi yhtiö?
Fanzinen äkillistä kaatumista en silti oikein ymmärrä, mutta ehkäpä se johtuu siitä etten ole kuullut niitä tarinoita Tapiirin sisältä. Noh, jotain yltiöpäisyyttä voinee aistia siitä että yhden vuoden aikana meinattiin pukata ulos ainakin kahdeksan värillistä marginaalisarjakuva-albumia (kuusi Tapiiria, Spirit ja Ankardo). Puolet niistä sitten ilmestyi.
-
Tapiiriin piirsi joskus Arvo Raskin kustantamisen aikoihin sukulaiseni sukulainen Jarmo Riikonen pitkän sarjan. Piirtääköhän enää mitään?
Luin justiin tuon jutun. Raskin valitsemista suomisarjoista käy mielessä että mistä ihmeestä nämä on reväisty. Ilmeisesti lukijoiden lähettämiä juttuja, niitähän mies esipuheissaan peräänkuulutti. Karseita joka tapauksessa. Noin muuten olen edelleenkin nauttinut Tapiireista, nyt olen vuoden -89 viimeisessä numerossa. Adaa Macaossa ja Didier Comesin Sydänpuuta, aahh...
-
No nyt on Tapiirit luettu. Ei noi Kersan numerot lopulta niiiin huonoja olleet kuin luulottelin, joskaan eivät toki päässeet lähellekään v. -86 Tapiireita. Arvo Rask rupesi kunnianhimoisesti/rahansäästötarkoituksessa esittelemään turhan monella sivulla kaikenmaailman serbokroatialaista sarjakuvaa, mitkä enimmäkseen eivät ainakaan mua puhutelleet pätkän vertaa. Pahimmillaan, ja useammin kuin kerran, 68-sivuisen lehden sisään tungettiin kokonainen 47-sivuinen albumi jotain who cares -kamaa.
Mutta enivei, loppuun asti Tapiirissa olivat hyvin esillä Didier Comes ja Altan, jotka nostattivat tasoa. Niiden johdosta yleiskuva jäi positiiviseksi myös ihan viimeisistä numeroista. (Paitsi kansikuvista. Ne muuttuivat kertarysäyksellä karseiksi heti kun Rask hyppäsi puikkoihin, ja pahenivat vain vuosien myötä.)
Ikuisesti kiitollinen tulen olemaan kaikkien kolmen kustantajan Tapiireille siitä että saivat minut menettämään sydämeni Corto Malteselle ja Altanille. Amen.
-
Itsellä Tapiireja on kuutisen kappaletta, jotka valkkasin aikoinaan sen perusteella että niissä on Corto Maltese -lyhäreitä. Voisi toki tätäkin kokoelmaa jossain vaiheessa täydentää.
Yksi parhaista (muista kuin Corto) -sarjiksista on mieleen jäänyt Absurdus Delirium. Aika vanha sarja taitaa olla, mutta loistavasti piirretty ja huumorin sopivan skitsoa ja sairasta. Viehättävä eteläeurooppalainen tunnelma sarjassa myöskin oli.
-
Nuo Tapiirini onkin ostettu joskus 90-luvun alkupuolella, sen jälkeen toki suomeksikin sai Corto-lyhärit albumeissa.
Tullio Altanista heräsi joku mystinen hämärä muistikuva, vaan ei heti palaudu mieleen mihin liittyen... Jollakin maagisella tasolla ehkä tuttu taiteilija. :)
Kukkia Tapiiri-vainaan haudalle siitäkin syystä, että tutustutti minut Comesiin sekä Adaan viidakossa. Ja Ada-piirtäjän muihin sarjoihin, esimerkiksi karuun jouluevankeliumi-parodiaan.
-
Tullio Altanista heräsi joku mystinen hämärä muistikuva, vaan ei heti palaudu mieleen mihin liittyen... [....]tutustutti minut Comesiin sekä Adaan viidakossa. Ja Ada-piirtäjän muihin sarjoihin, esimerkiksi karuun jouluevankeliumi-parodiaan.
No sehän on juuri se Altan. :)
TImo
-
No sehän on juuri se Altan. :)
TImo
Hahaa! :D Juu, nämä ajantappo-työnpäivät toimistossa kun abt kaikki muut ovat lomalla, syövyttävät selkeästi aivot... Noh jääkööt äskeinen kommentti hupaisaksi esimerkiksi vihanneksenvireästä ajattelutavasta.
-
Lainaus Ronkaisen jutusta:
[--]
Maallikkona tuo 8000 kappaleen myyntikin kuulostaa vielä ihan hyvältä laatusarjakuvajulkaisulle. Mustanaamion levikki on jossain 5000 tienoilla. Okei, yhteispainatus ja halvempi formaatti jne... Mutta onko 8000 kpl myynti todella niin vähän että lehti ei silloin kannata?
Tuonne itse artikkeliin on nyt päivitetty vähän faktoja Tapiirin ajoilta. Tämä piti tehdä jo aikaa sitten, mutta kun stä aikaa ei ole. Nyt oli rippunen. Eli ihan ensikäden tiedoilla juuri tästä:
"Siitä huolimatta sekä Tapiiri että varsinkin Pahkasika tuottivat voittoa. Mutta lehtiyhtiön lippulaiva musiikkilehti Soundi sekä lyhytikäinen yleiskulttuurilehti Valo pyörivät pahasti tappiolla.Kustannusyhtiön kuluja oli leikattava. Kustantajan oli luovuttava kahdesta lehdestä. Sekä tappiollinen Valo että kohtuullisesti tuottava Tapiiri jouduttiin lopettamaan."
Musiikkilehtien ystävien vaalima urbaanilegenda on se että Soundin talousvaikeudet 1980-luvulla johtuivat Tapiirista.
Timo
-
Tapiiria ei siis lopetettu vaan se myytiin pois Pahkapojilta kysymättä.
Ja kyllä, minäkin muistan kustantajan syytelleen varsinkin Väri-Tapiiria rankasta tappiollisuudesta.
-
"Siitä huolimatta sekä Tapiiri että varsinkin Pahkasika tuottivat voittoa. Mutta lehtiyhtiön lippulaiva musiikkilehti Soundi sekä lyhytikäinen yleiskulttuurilehti Valo pyörivät pahasti tappiolla.Kustannusyhtiön kuluja oli leikattava. Kustantajan oli luovuttava kahdesta lehdestä. Sekä tappiollinen Valo että kohtuullisesti tuottava Tapiiri jouduttiin lopettamaan."
Good grief!
Jos ei nyt kultamunia niin ainakin pronssisia munivalle hanhelle vaan kirvestä ja raikulipojallle lisää paalua. Jes!
-
Enpä ole tollaista kuullut ennen.
Näin MarkkuP, suurinpiirtein, sanoi. Lienee siis saanut kuulla asiasta(?). Bambista en tiedä mitään.
Tuo Sarjainfo olikin levikkitietolähteenä jutussani. 8000 olis nyt iso lehti.
Timo
-
Sarjakuvasotien arkistokauhut avautuvat! Siis sekä Non Stop että Tapiiri lopetettiin, vaikka ne kannattivat - vaan ei tarpeeksi.
-
Sarjakuvasotien arkistokauhut avautuvat! Siis sekä Non Stop että Tapiiri lopetettiin, vaikka ne kannattivat - vaan ei tarpeeksi.
Asia on vieläkin limaisempi: Myytiin / lopetettiin, koska eivät sopineet kustantajiensa "profiiliin". Ei ainakaan NonStop Yhtyneille kuivalehdille, minkä tuolloinen Yhtyneiden kustannusjohtaja ihan suoraan sanoa pläjäytti. "Parnasso ei tuota voittoa, mutta sitä ei voi lopettaa, NonStop tuottaa omansa pois, mutta se pitää lopettaa."
-
Asia on vieläkin limaisempi: Myytiin / lopetettiin, koska eivät sopineet kustantajiensa "profiiliin". Ei ainakaan NonStop Yhtyneille kuivalehdille, minkä tuolloinen Yhtyneiden kustannusjohtaja ihan suoraan sanoa pläjäytti. "Parnasso ei tuota voittoa, mutta sitä ei voi lopettaa, NonStop tuottaa omansa pois, mutta se pitää lopettaa."
Aieee!
Nyt alkaa oikeasti järki lähtemään.
Ei mahdu moinen toiminta päähän, ei.
Kirotut elitistisnobbarit!
-
Kiinnostais tietää, miten suositun Non Stopin lahtaaminen aikoinaan vaikutti siihen, että nykysuomalainen tuntee ja laittaa rahansa lähinnä Aku Ankkaan.
-
Aku Ankka ja Taskarit olivat silloin jo kova sana, josta taitettiin peistä Ruudun lukijapalstalla Pulinastrumffillakin.
Joo olivat, ja on hienoa että on Ankka pesiytynyt niin tukevasti meitin maaperään. Harmittelen vaan sitä, että Non Stopin kansan keskieurooppalaisiin sarjakuviin koukuttamis-työ niin katkesi. Väitän että olisi sarjakuvaharrastuneisuus Suomessa erilaista nyt jos olisi kustannusyhtiöllä ollut mielenkiintoa pitää Non Stoppia hengissä 70-luvulta saakka. Tai mistä mää tiedän. Otan torkut.
-
Harmittelen vaan sitä, että Non Stopin kansan keskieurooppalaisiin sarjakuviin koukuttamis-työ niin katkesi. Väitän että olisi sarjakuvaharrastuneisuus Suomessa erilaista nyt jos olisi kustannusyhtiöllä ollut mielenkiintoa
Olis, varmana olis... Mutta onneksi nyt tulee taas WSOY:n puolelta kaikkee herra Jeanista alkaen. Pätkittäin tulee. Vaan jospa olis joku keksinyt jo 50-luvulla tuoda Spiroun tai Tintinin Suomi-painoksen tänne Ankan kylkeen kilpailemaan... Missä olisimmekaan sitten nyt.
Timo
-
Tapiirin anti oli, kuten non stopin, zoomin, ruudun ja jysäyksen, se että se toi eurooppalaisia sarjakuvia ihmisten tietoisuuteen.
Moni Liken,Jalavan, Wsoyn,Tammen, Otavan ja Arktisen albumi sai nostetta.
se mitä Timo sanoi Dylan-ketjussa Dylanista pätee Tapiiriin. Kollektiivinen "me" näemme liian usein kioskikirjat ja sarjakuvat perusrapana, pakollisena pahana.
Italiassa ja Ranskassa on ollut elossa oleva antologia- ja kioskilehtikulttuuri.
ja tulos oli...?
Tapiiri oli hyvä ja kunnianhimoinen projekti. Ja sitä ostettiin lähikaupan hyllystä. Kaikesta ei tullut pidettyä, mutta plussan puolelle jäätiin.
Missä olisimme jos Spirou olisi tullut aikanaan tai Non stopia Ruutua ja Tapiiria ei olisi lopetettu?
Manga olisi silti hip-hop- ja pop. Mutta muutoin olisi verevämpää.
Kannattaa katsoa peiliinkin. Pronssisia munia muniva hanhi tapetaan mutta ei kultaisia. Varsinkin jos osa on valmis maksamaan että näkee ne tuoreet kultaiset proteiinilähteet.
Jos spirou olisi tullut jo 1950-luvulla ja jäänyt kisailemaan ei Tapiiria olisi tarvittu. Eikä Jysäystä.
Eikä kukaan olisi harmistunut Uuden ruudun floppiin.
Tapiiri on kuollut, mutta muisto elää. Nyt kaivataan uutta uhanalaista eläintä.
-
Ostin pinkkana kaikki loput Tapiirit vuosikerrasta -87 lähtien (vain 1 lehti ko. vuosikerrassa, hah haa!). Hauskoja lehtiä. Parempia kuin muistin, ja osin huonompia.
Tätäkään en muistanut: Ankardo numerossa 1/1987. Piste kaikille Ankardo-tarinoille.
On Suomen sarjakuvakentässä musta, tyhjä aukko se, että eurooppalaisen sarjakuvan lehti puuttuu.
Palaan mielessäni tähän yhä uudestaan ja uudestaan, siis siihen, että Tapiiri ja Non Stop olivat taloudellisesti kannattavia lehtiä, jotka lopetettiin siksi että muiden lehtien kustantaminen olisi kannattavampaa.
http://koti.welho.com/z14/sarjakuvat/lehdet/tapiiri.html
-
Ei kai Tapiiri ollut kannattava lehti? Sen kanssahan yritti kolme eri kustantajaakin.
-
Ei kai Tapiiri ollut kannattava lehti? Sen kanssahan yritti kolme eri kustantajaakin.
Timo tiesi toisin, ketjussa aikaisemmin. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,2540.msg132116.html#msg132116)
-
Kuulostaa tosin vähän talousmatemaattisesti kummalta ruveta karsimaan tasaisen kannattavaa lehteä. Eikös sellaista sanota "syömähampaaksi"?
-
Kuulostaa tosin vähän talousmatemaattisesti kummalta ruveta karsimaan tasaisen kannattavaa lehteä. Eikös sellaista sanota "syömähampaaksi"?
Juu, tässä tapauksessa en taida ihan ostaa selitystä...
-
Ainakin isommissa konserneissa tuota tapahtuu, osastoille asetetaan tuottovaatimuksia ja jos niitä ei saavuteta niin aloitetaan toimenpiteet vaikka oltaisiinkin plussan puolella...
Tuosta on ollut paljon keskustelua roolipelimarkkinoilla WotCin asemasta lelujätti Mattelin alaisena...
Mutta tässä ei kai kuitenkaan mistää jättifirmoista puhuta?
-
JALAVA!
Aika on kypsä Tapiirin paluulle ja eurooppalaisen "paremman" sarjakuvan täsmäiskulle.
Uudistuneena, totta kai, mutta laadun perinteitä kunnioittaen.
"Kustannus Oy Jalava perustettiin vuonna 1982 kustantamaan sarjakuvia. Yhtiö oli ensimmäinen laatusarjakuvia julkaiseva kustantamo Suomessa. (http://kauppa.tietosanoma.fi/epages/Kaupat.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/Tietosanoma/Categories/CustomerInformation)
-
"Yhtiö oli ensimmäinen laatusarjakuvia julkaiseva kustantamo Suomessa"
Hah! Sallikaa mun nauraa.
-
Aika on kypsä Tapiirin paluulle ja eurooppalaisen "paremman" sarjakuvan täsmäiskulle.
Määrittele "parempi". Eiköhän olisi parempi vain julkaista eurooppalaista sarjakuvaa yleisesti ja jättää subjektiiviset mielipiteet lukijoille.
-
Määrittele "parempi". Eiköhän olisi parempi vain julkaista eurooppalaista sarjakuvaa yleisesti ja jättää subjektiiviset mielipiteet lukijoille.
Mutta minähän olen lukija!!
-
Lurker:
Susta on tullut alan Auktoriteetti. ;D
-
Mutta minähän olen lukija!!
Ymmärsit kyllä yskän...
-
Lurker:
Susta on tullut alan Auktoriteetti. ;D
Taitaa minulla olla tuon menneisyyden suhteen sama asenne kuin Ankardolla... Se oli hyvää aikaa.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=2540.0;attach=15541)
-
Nyt suhtaudutaan objektiivisesti eikä haasteta riitaa, m'kay?
Ei haasteta, ei.
-
Niin sitä moni luulee että maailmassa järki ja oikeus voittavat. Selailin tänään aikuisten Akua ja tuumasin että tähänhän on tosiaan panostettu, hyviä juttujakin on mukaan mahtunut.
Sitten ajatus karkasi taas vaarallisille poluille, aloin tuumata mitä AKUun käytetyllä ammattitaidolla & lanseerausbudjetilla olisi saanut irti jos kyseessä olisi ollut Tapiirin kaltainen vähemmän brändikäs mutta laatusarjakuvajulkaisu... ainakin yksi vuosikerta (4 numeroa) UusiRuutua.... kaksi vuotta Jysäystä... ja ehkä jopa kolme vuosikertaa Tapiiria.
Lottoamaan siitä! Vielä ehtii!!
-
Olitko se Vesa sinä vai kuka sanoi että Markku Jalava sanoi että sitä ei sarjakuvat jaksa kiinnostaa enää paskaakaan? Eli sieltä ei mitään avauksia kannata enää odottaa.
-
Olitko se Vesa sinä vai kuka sanoi että Markku Jalava sanoi että sitä ei sarjakuvat jaksa kiinnostaa enää paskaakaan? Eli sieltä ei mitään avauksia kannata enää odottaa.
Oli kuka vaan niin kyllähän tämän voi todeta ihan vain miettimällä milloin Jalavalta on viimeksi tullut jotain muuta sarjakuvaa kuin pitkään jatkuneiden sarjojen uusia osia tai uusintapainoksia.
-
Ja eikös Marku ole jo puoliksi eläkkeellä tms?
-
No melko harva julkaisu Jalavan katalogissa on ollut a)silkkaa kökköä, b)voitonmaksimoinnin ja laskelmoinnin vuoksi julkaistua kökköä.
Jalava oli ensimmäisenä julkaisemasa ainakin isommalla volyymilla Krazy Katia, Eisneriä ja muuta semmosta suomeksi. Siitä kiitos! Edit: niin ja sitä Cortoa (vaikka olihan sitä jo Nonarissa).
Timo
-
kohta päästäänkin jakamaan aiheeksi "Jalavan sarjakuvakustannuspolitiikka" mutta isketään nyt sitten oma lusikka soppaan:
Jalava julkaisi isolla voluumilla monipuolista ja pääsääntöisesti hyvää sarjakuvaa, Cortoja, Eisneriä, Vanhat mestarit sarjaa, Suuret sarjakuvakirjat, hiroshiman poika, Hazard jne jne.
nyttemmin niin kirja kuin varsinkin sarjakuvapuoli on tosiaan ollut (Jalavallakin) maissa mutta VesaK:ta mukaellen: Missä on nykypäivän Ruutu, Tapiiri tai Jysäys?
ei yhdelläkään noista ollut mitään huikeaa tuotto-odotetta silloinkaan.
Sen sijaan Tapiiri ja hengenheimolaisensa pitivät sarjakuvakenttää monipuolisempana ja osaltaan mahdollistivat nykyisen julkaisupuolen monipuolisuuden ihan sillä että lehti päätyi myös erikoisliikkeiden ja suurimpien asutuskeskusten ulkopuolelle.
Tämä asia ei ole mitenkään selviö, mutta jotain mistä on yhä syytä olla kiitollinen.
-
Tapiirin olemassaolosta ja monen monen huippusarjakuvan löytämisestä kustannettavaksi suomeksi pitää kiittää Heikki ja Soile Kaukorantaa. Heidän innoittamanaan myös Pahkasian väki ryhtyi Tapiiriin, jos kohta turhan pian ko. eläimen viuluja maksellut Soundi-kustantaja toimi kuten toimi.
Mielessä oli jotain vastaavaa kuin mitä AKU. nyt on. Taloudellisten resurssienkin olisi pitänyt olla samaa luokkaa, mutta minkäs teet.
-
Mielessä oli jotain vastaavaa kuin mitä AKU. nyt on.
Ruutuhan oli tasan saman kokoinen kuin Aku. B5/32 sivua. Mikähän sen levikki oli parhaimmillaan?
-
Ruutuhan oli tasan saman kokoinen kuin Aku. B5/32 sivua. Mikähän sen levikki oli parhaimmillaan?
Ei kun tarkoitin tätä uutta "aikuisten AKUa". Semmoinen makasiinilehti, kiiltävä paperi, iso koko, artikkeleita ja sarjakuvia ja isojen brändien mainoksia. Se siis oli ajatus Tapiirista silloin muinoin. Jotain vastaavaa oli kulttuuri/gonzolehdessä VALO, jota myös yritettiin ilmestyttää 1980-luvun alkupuolella. Kolmeen numeroon jäi, vaikka oli sarjakuvatkin National Lampoonista (Trots & Bonnie, Kohteliaisuusmies...)
-
Pitkään jaksoin uskotella itselleni (ks. muutamakin edellinen viesti), että Tapiirin kaltainen lehti vielä joskus Suomessa ilmestyy. Pakko myöntää, ei se enää ole mahdollista, kaupalliset mahdollisuudet ovat kaikonneet.
Ankardo sentään yhä jatkaa, albumeina.
-
Koetin selailla hätäisesti Tapiiri- ja Kylmä metalli -lehdet läpi ennen kuin uusi omistaja tuli ne hakemaan. Olihan niissä molemmissa huojahtelua lopussa, mutta minä taisin Kvaakin vanhojen ketjujen perusteella olla ainoa, joka piti enemmän pitkistä ja kerralla julkaistuista lännentarinoista (erityisesti Manaran jutusta KM 2/1987).
Kyllä näistä päällimmäiseksi jäi sellainen tunne, että lehdet olivat viihdettä ajalta, jolloin ei ollut vielä muuta viihdettä. En näe mitenkään tähtien sijoittuvan taivaalla sellaiseen asentoon, että se kääntäisi maailman enää tällaisille suotuisaksi ympäristöksi.
-
Sarjakuvalehtien aika ylipäätään on ohi. Pienet ovat joukot, jotka niitä vielä jaksavat. Paksummat sarjakuvakirjat ja -romaanit ovat nyt se.
Timo
-
Kyllä näistä päällimmäiseksi jäi sellainen tunne, että lehdet olivat viihdettä ajalta, jolloin ei ollut vielä muuta viihdettä. En näe mitenkään tähtien sijoittuvan taivaalla sellaiseen asentoon, että se kääntäisi maailman enää tällaisille suotuisaksi ympäristöksi.
Jo ammoiselta 80-luvulta alkaen videoviihde lopetti (lähinnä miesoletetuille suunnatut) lukemistolehdet, kuten Colt, Colorado, Jerry Cotton, Finn-West, Yöjuttu, ...
Eivät siis sisältäneet sarjakuvia, vaan lehtimuodossa julkaistuja novelleja.
-
Tyhmintä on, että jos Tapiiria ei olisi lopetettu ja/tai Jysäys olisi lähtenyt lentoon aikuisten kuratoituna lukemistona (eikä esim. vaihtanut suuntaa joka välissä), se voisi olla edelleen elossa, kun olisi niin paljon lukijoita, jotka eivät vain raaski lopettaa tilausta. Mutta ei sitä enää voi perustaa.
No, ennen Internettiä antologian merkitys kertomassa mitä kaikkea ylipäätään on olemassa oli tietysti paljon suurempi.